Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3

Tervetuloa Hobelix, kiva saada mukaan ulkosuomalaisia - saadaan uutta näkökulmaa raskauden seurantaan!

Neferille isot kiitokset positiivisesta synnytyskertomuksesta! Tässä vaiheessa sitä itsekkin jo suuntaa ajatukset lähes kokonaan sinne synnytykseen, joten kaikki tieto / kokemus on tervetullutta.
Neferille vielä sen verran, että siskoni antoi minulle vinkin imetykseen liittyen: siskollani oli myöskin maidontulo ihan mieletöntä ja naurettiinkin sitä yhdessä kun maitoa kirjaimellisesti suihkusi rinnoista. Kumpikaan siskon tytöistä ei meinannut saada rinnasta mitään otetta, juuri piukeuden takia, joten siskoni kokeili pumpata rintoja ennen imetystä vähän tyhjemmäksi ja tämä auttoikin, ainakin heillä!

Tiilalla aivan mielettömän selvä kuva profiilissa pikkumiehestä! Ihana. Mullekkin tuli sellainen olo, että olisko sittenkin pitänyt käydä 4D:ssä, mutta loppu häämöttää jo niin lähellä että ehkä tässä maltetaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä synnytysvalmennukseen, ainakin mies ilmoitti että sen varmaan voisi nyt hoitaa pois jaloista? Samoin ensi viikolla on viimeinen neuvolalääkäri, oikein jännittää mitä nämä supistukset ovat tehneet, ollaanko taas lyhennytty ja kenties pehmennytty (jos ei muuta, niin yläpää on pehmennyt ihan huolella :LOL: ) Ja vielä ennen joulua on meno äitiyspolille tarkistukseen.

Muuten omaan napaan ei kuulu kummia, maha kasvaa edelleen ja pötsimönkijä mellastaa menemään hullun lailla. Jotenkin tämä pimeys ja märkyys vähän väsyttävät entisestään ja mielellään vietänkin suurimman osan aikaa nukkuen. Pitäisiköhän sitä ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin?

voikaa hyvin
pötkylä ja pikkuElvis 34+1
 
Hobelix, Sanoja ei tosiaan ole helppo löytää ja ei ne varmasti paljon auta.
Olen pahoillani teidän puolesta! Toivon herääminen ja sen jälkeen pettymyksen sieto on rankkaa. Toivotan teille voimia ja uskoa siihen, että kyllä teitäkin vielä onnistaa!!!

Neferille ISO KASA ONNEA ja kiitos synnytyskertomuksesta.

Omia juttuja:
Töissä on menossa viimeinen ruuhkaviikko ennen joulua, joten en paljon ole ehtinyt kirjoitella. Heinäkuusta asti vaivannut unettomuus (pissalla ravaaminen, vaeltelu pitkin asuntoa ja levottomat jalat ovat asettuneet ja olen saanut jo muutaman yön nukuttua hyvin. Epäilen, että magnesiumin syönti helpotti untani. Olo on mahtava pitkästä aikaa. Monen kuukauden unettomuuden jälkeen osaan totisesti arvostaa edes yhtä hyvin nukuttua yötä:)

Jatkan kirjoittelua taas paremmalla ajalla.
Hyvää vointia kaikille!
 
Voi ei, osanottoni Hobelix. Paljon voimia teille! Täällä peukutetaan puolestanne täysillä!


Omaa: toissayönä synnytys lähti käyntiin kahdesti, unessa. Eilen illalla ei meinannut uni tulla kun aloin miettimään sairaalakassin pakkausta, tai ennemminkin listausta koska tuntuu etten voi paljon mitään laittaa etukäteen kun tarviin niitä vaatteita ym muutenkin. Päivällä sitten ei kuitenkaan tullut edes koko juttu mieleen eli ei ole vielä pakattu tai listattu. Mutta selvästi alkaa mietityttämään lähtö.
Unohtunut vissiin hehkuttaa että mahanahka oli tossa jo yli viikon ihan ok, kutinaa vaihtelevasti etenkin öisin yläkropassa, vaan tänään taas mahankin iho vähän ärtyillyt. Mutta enpä ole tarvinnut kortisonirasvaa jatkuvasti, kuten pelkäsin!
Flunssa päällä, tosi väsy ja räkäinen olotila, inhaa.

Dawn hienoa että untakin olet saanut, itselläkin nukkuminen vaihdellut kovin, tällä hetkellä lähinnä odotan että maha hieman laskeutuisi ja olisi parempi pötkötellä.

Akkain sarja (täydelliset naiset) jatkuu, takaisin telkun ääreen!
minimi 38 tasan!
 
Ginnifer
Jaa miltä tuntuu ilman mahaa... laihalta! Siis olo on kuin olisin kovinkin solakka, vaikka pari kiloa on vielä jäljellä (ja oli sitä 5 ylimääräistä kyllä ennen raskauttakin) ja vatsanahka vielä löysähkö (jääköhän sellaiseksi?). Mutta oudointa on jos joutuu käymään jossain ilman vauvaa; silloin jostain syystä kaipaan sitä mahaa! Että joku todiste äitiydestä kulkisi mukana niin että kaikki sen näkee!! :LOL:

Jaahas, peti kutsuu. Ellen sammui just, neljän ja puolen tunnin nukuttelun jälkeen... Ei se aina ole näin vaikeeta ja onhan tuossakin puol tuntia parannusta eiliseen!

Ginnifer & Ellen 7 vk
 
Onpas meidän pino hiljainen tätä nykyä, täytyy yrittää ainakin omalta osalta olla ahkerampi :saint:

minimi mä jo näin unta että kävin lukemassa sun vauvautumisuutiset, mutta täällähän sinä vielä olet. Ei kyllä kestä sulla enää kauaa kun pääset tositoimiin! Ihanaa.

Ginnifer, kyllä se masunahka siitä ajan kanssa vetäytyy ja jotkut vannovat että housuliivien käyttö nopeuttaa vetäytymistä!

Omaan atooppiseen ihoon keksin oivan konstin, en ole tarvinnut edes kortisoonia vähään aikaan. Nimittäin sinkkivoiteen. Jos sitä kerran voi käyttää vauvan vaippaihottumaan, niin miksei ison ihmisen atooppiseen ihottumaan? Loistokeksintö mielestäni ja oikein harmittaa etten ole tajunnut tätä aikaisemmin, vuosia olen käyttänyt jos jonkinlaiset määrät kortisoonia ihottumaan ja antihistamiineja (sekä pahimmillaan jopa rauhoittavia) hillittömään kutinaan. Ei kutise enää!

Omaan napaan ei kuulu kummia, pötsimönkijä mennä viuhtoo edestakaisin ja iltaisin musta oikein tuntuu että kaveri kaipaa rapsutuksia kun masua pitää silitellä sieltä ja täältä ja heti kun lopettaa silittelyn alkaa armoton monotus! Suloista!
Pari päivää on ollut aika koviakin menkkakipuja iltaisin. Mielestäni ei varsinaisia supistuksia, juilii vaan niin maan p**keleesti alavatsaa ja selkää. Eilen mietin jo lapsiveden lorahteluakin kun pikkuhousunsuoja oli iltalenkin jälkeen ihan litimärkä ja koko loppuillan oli sellainen inhottava märkä olo tuolla alakerrassa. Todennäköisesti kyse kuitenkin vaan tosi litkusta valkkarista.

Huomenna olisi sitten viimeinen neuvolalääkäri ja sitä odotellaan ihan intopiukeana. Jännittää onko tuolla alakerrassa tapahtunut mitään edistystä vai vieläkö junnataan paikallaan. Viimeeksihän mulla oli kohdunkaula lyhentynyt jo melkein kahdella sentillä alkuperäisestä.

Mies kyseli tuossa että uskaltaako lähteä yön yli reissuun poikien kanssa vielä joulupyhien jälkeen? Miehellä ja hänen ystävillään kun on ollut tapana jo monena vuonna lähteä yhdessä jonnekkin heti kun joulusta on selvitty, enkä nyt haluaisi kieltääkkään. Jotenkin vaan on sellainen mitä jos olo, entäs jos vauva päättää syntyä juuri silloin kun mies on poissa? Eihän siihen vauvan hakuun oikeasti isäntää tarvita, mutta harmittaisi kovasti miehen puolesta jos häneltä jäisi esikoisen syntymä kokematta. Luulen että ukko saa päättää ihan itse lähteekö vaiko ei?

Tällaisia pohdintoja keskiviikko aamuun,

Hyviä vointeja kaikille tasapuolisest

pötkylä ja pikkuElvis 34+6
 
pötkylä- voidaankin kirjuutella kahdestaan :LOL:
No onneksi on tullut uusia, ja on nämä jo synnyttäneetkin ihanasti käyneet välillä moikkaamassa :D
Juu ei meillä ole vielä hätää eikä hoppua, isännän mielestä otus syntyy 2.1. Ettäs tiedätte. Täällä ei edes vielä mitään tuollaisia jomotuksia joista kerroit- kuulostaa kyllä siltä että miehesi reissu voipi jäädä väliin...
Hyvä että sulla on se lääkäri, tiedät vähän paremmin sitten tilannetta!
Mulla meinaan vikalla lääkärillä vkolla 36 ei kohdunsuulla ollut tapahtunut yhtikäs mitään! Ja maha edelleen hirmu korkealla, tai ehkä alkaa juuri laskemaan kun on alkanut tuntumaan tuolla alhaalla eri tavalla. Mutta ylhäällä ei kyllä yhtään lisää tilaa, ihan särkee oikeaa kylkeä ja selkää kun joku kokoajan kampeaa kylkiluita ulos -tai sisään, usein tuo maha tuntuu olevan kylkiluiden päällä. Ja selkäjuilimiseen (lavan alta) auttaa kun kylkeä painaa sisään = tuuppaa kaverin jalkoja pois tieltä.
Kiitos sinkkivoideideasta, täytyy kai hakea jos alkaa näyttämään siltä että taas saa uida tuossa kortisonissa.

Ginnifer
kiitos kun käyt meitä viihdyttämässä! Vai kengurunpussia sitä tässä odotellaan! Tuo tosiaan voi tulla eteen, että yhtäkkiä kun mahaa ei ole, pitäisi huudella ympäriinsä että olen tuore äiti, mulla kyllä OLI ihan äsken oikea maha! Kun on nyt tottunut siihen että se huomataan. Tai melkein; monen mielestä mulla on pieni maha eivätkä oleta että ollaan viime metreillä.

Eilen oli reipas päivä ja sain ostettua imetysliivitkin! Bebesistä uudet(?) Bravadolit, vihdoin löytyi mullekin sopivat, sellaiset pehmeät ja venyvät. En kyllä uskaltanut ostaa kovasti paljoa isompia kuin nyt menee, mutta tosiaan venyvät kiitettävästi. Enkä useampia, katotaan lisäostokset kun näkee mikä se oikea koko on. Maksavatkin niin pirusti.

Tää flunssa on ihan outo, yöllä vetää aina takapakkia kun koko nielu kerää sitkeää limaa ja alkaa sattumaan kurkkuun ja korviin. Jos tänään taas lepäisi hieman enemmän, sitten lenkin jälkeen. Tekee mieli metsään.
Olisipa ainakin poissa tästä koneella istumisesta: tullut tavaksi puputtaa jotain kun on koneella, nytkin pönttö olin eilen ostanut karkkia ja vaikka aamupalan jälkeen ei yhtään tehnyt mieli tollaista, koneella hetken istuttuani piti käydä hakemassa pussukka ja taas on sokeria mätetty, heti aamusta, HYI! Onneksi neuvola huomenna iltapäivällä, ehtii sokerit tasottua ennen pissinäytettä... :saint:

Olikohan mulla mitään asiaa... Tuskin. Viime yönä unessa meidän vauva hävisi jonnekin. Oli jossain ihme (lastenvaunujen?) sivupussissa säilössä ja vissiin jonkun muun huolehdinnassa, ja sitten olikin hävinnyt. Ja sitten alkoi heräily kun kyljet ei enää suostunut olee missään asenossa painolastin takia, ja jäi sellainen ärsyttävä fiilis kun jäi selvittämättä missä se käärö oikein oli! Justjust.

Jakselkaahan hyvin kaikki!

minimi 38+2
 
Kirjottelenpa mäkin pitkästä aikaa :) Tullu oltua saikulla ja mahollisimman vähän koneella. Kädet on ihan hirveät pökkelöt ja yöt on tuskaa jos on koneella joutunu naputtelemaan paljon. Kiva kun tekee päätetyötä. Neuvolasta sanottiin että laittais saikulle loppuajaks mut piru kun pitää olla niin tunnollinen ja hoitaa vielä loput jutut. Onneks on enää muutama päivä, seisoo vaikka päällään. Eilinen oli tosi toiminnallinen päivä ja yöllä ei meinannu saada unta kun alko sattumaan mahaan. Semmosta viiltävää kipua tosta navan viereltä. Mietin että onko joku revähdys vai mikä. Meinasin lähteä käymään näytillä mut vauva liikkui aktiivisesti niin jäin kotiin. Tänään on onneks kans liikkunut ja kipu loppunu joten ei enää huolestuta. Onks muilla ollu tämmöstä? Mitä se on?

Loppuviikosta on taas neuvola, ne kattoo tota turvotusta sitte enemmän. Pissassakin oli jotain koholla viimeks ja verenpaineet heitteli :/ Käsistäkin sanoi lohduttavasti että ei niihin auta muu kuin synnytys :p

Kamala kun tuli valitusta :D On tää kyl ihanaaki kun vauva on aktiivinen ja liikkuvainen ja nyt on jopa pystyny hahmottamaan toisen paremmin... Ja taputella pyllylle :heart:

Sori tää oli ihan pelkkää omaa napaa :ashamed: Tsemppistä ja jaksamista kaikille :)

Anno 30+5 (kai :whistle: )
 
Anno meillä kaikilla on oma napa nyt niin lähellä että pakko siihen on keskittyä ainakin välillä, eiks je? Ja sitähän varten tämäkin on että voi välillä valittaa ja välillä hehkuttaa ja toisinaan keskittyä vain ja ainoastaan siihen omaan napaan jos siltä tuntuu, joten ei mittään anteeksipyydettävää ainakaan mun mielestä. Anti palaa vaan! :D

Mä en kans olis millään jäänyt pois töistä, mutta mun työkaverit ajoi mut himaan kun eivät kestäneet katsella sitä miten yks naputtaa konetta itku kurkussa kun kädet on niin kipeät. Ja pomokin kävi pariin otteeseen ilmoittamassa että voisin jäädä jo pois. Ja onneksi jäin, käsien tilanne on useimpina päivinä jopa siedettävä. Aikahan tässä käy välillä pitkäksi, mutta täytyy nyt vaan nauttia kun kerrankin on tilanne ettei ole pakko mennä minnekkään eikä ole kiire mihinkään!

Oi että, just tulin koiran kanssa lenkiltä, melkein kaksi tuntia nautiskelin tuolla ihanan raikkaassa ilmassa. Voi kun olisi vielä luntakin, olisi niin kiva ottaa koiran kanssa pienet lumisodat, mutta ei niin ei. Meillä menee lumisota niin, että koira potkii takajaloillaan mun päälle lunta ja mä sitten ravistelen puista lunta koiran päälle ja uskokaa tai älkää niin koira oikein tähtää mihin sitä lunta potkii, mamman päälle tietty. Jos se osaisi niin varmaan nauraa rätkättäisi ihan kippurassa :LOL:

minimi mulla on kans bravadot. Ja tosi hyvät tuntuu olevan. Niissä oli mun mielestä kans aika hyvin tilaa venyä jos rinnat vaikka paisuu mielettömiksi hinkeiksi sitten kun maito nousee. Pirun kalliit vaan. Löysin myös meidän prismasta tosi kivoja triumphin imetysliivejä, kaarituellisia ja tuettomia, pitsisiä ja t-paita mallia ja hinnat 20-30 euroa. Ajattelin että käyn sitten sieltä hakemassa lisää jos tarvis tulee, niissäkin meinaan oli kokoa kaikille!

Jahas, jos kävis lämmittämässä pienen lounaan tuolla kyökin puolella ja sitten vois taas viihdyttää itseään jonkin kivan pelin parissa, ennenkuin mies tulee kotiin. Tänään suunnataan muuten synnytysvalmennukseen, kääkkistä. Mitenköhän toi mun herkkä mieheni selviää siitä, sillä kun tuppaa tulemaan huono olo kun vaan kuvitteleekin näkevänsä verta tai tuskaa!
 
Hobelix olen sanattoman pahoillani. Hurjasti jaksamista sinne :hug:

Neferille vielä kerran onnea ja kiitokset positiivisesta synnytyskertomuksesta. Mukava muutoinkin lukea eri vaiheissa olevien tuntemuksia.

Itsellä 14 viikkoa täynnä ja nyt alkaa odotus tuntua paljon realistisemmalta. Eilen olin vapaalla ja ensimmäistä kertaa katselin vauvanvaatteita sillä silmällä, että jotain voisi ehkä alkaa ostaakin. Silti tuntuu, että synnytys on niin hurjan kaukana, ettei ole tarvetta vielä ryhtyä ajattelemaan konkreettisia hankintoja. Vaikka loppujen lopuksi taitaa sitten aina käydä niin, että aika loppuu kesken...

Tänään ilmoitin virallisesti töissä raskaudesta ja tuntuu tosi hyvältä kun ei tarvitse enää piilotella asiaa :) Nyt olen sitten alkanut stressata sitä, kuinka saan lomia järjestettyä. Täällä äitiysloma on vain vaivaiset 15 viikkoa ja lasken kiivaasti erilaisilla lomat - vanhempainvapaat - lyhennetty työaika -yhdistelmiä, jotta saisin aikaan mahdollisimman pitkän loman. Vauva on tulossa kesäkuun puolivälissä ja näyttäisi, että pystyn olemaan kotona vuoden loppuun ja sen jälkeen sitten 80% työajalla, mutta tuntuu kauhealta ajatukselta viedä reilu puolivuotias hoitoon, vaikka vain neljäksikin päiväksi viikossa :/ Ei vain talous taida millään kestää pitempää kotona oloa... No näitäkin ehtii vielä pohtia.

Hyviä vointeja kaikille!

 
Pikainen tervehdys taas! Me ollaan oltu taas jo viikko sairaalassa, kun tytön tulehdus iski takapakkia. Olivat lähettäneet vähän liian kiireellä meidät ekalla kerralla kotiin ja suun kautta annettava antibiootti ei toiminut yhtä tehokkaasti kuin tipan kautta annettava, joten nyt sitten ollaan takaisin sairaalassa tipassa. Nyt kun mies ehti taas töiden jälkeen sairaalaan, niin minä päätin piipahtaa pikaisesti kotona, kun piti päästä pari asiaa netissä hoitamaan ja tulinpa sitten täälläkin kuulumiset lukemaan. Onneksi ei tytöllä kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi mistään kovin vakavasta kyse, mutta silti sairaalaelämä on tylsää, vaikkei toisen kunnosta tarvitsekaan hirveän suurta huolta kantaa. Alkaa meikäläisellekin tulla sen pienen huoneen seinät vähitellen vastaan. Kovin toivotaan, että josko jo viikonlopuksi päästäis kotiin, mutta siitä ei vielä mitään varmuutta ja ei kyllä sen suhteen kiirehditäkään, jotta tällä kertaa tyttö saatais ensin täysin terveeksi. Hirveetä vauhtia kuitenkin kasvaa sairastelusta huolimatta, kun on hyvä syömään ja muutenkin tuntuu, että on jo hirmuisesti kehittynyt siitä paketista, joka syliimme tuli pian JO kuukausi sitten. Aika menee hirmuista vauhtia, vaikka sairaalassa makaaminen tylsää onkin.

Ja kun kysyttiin mahasta niin mulla ainakin on sitä vähän ikävä. Itseasiassa poden jo vauvakuumetta, mikä on ihan kummallista. Johtunee varmaan juuri tuosta, että jotenkin kummasti on ikävä sitä olotilaa kun on raskaana. Mulla kun se maha pysyi loppuun asti suht pienenä niin olo ei ollut liian raskaskaan missään vaiheessa ja voin aika hyvin koko ajan, joten mitään ikäviä tuntemuksia en raskaana olemiseen liitä. No olihan meillä kyllä etukäteenkin kyllä jo puhetta, että lisää lapsia voisi suunnitella aika lyhyellä välillä ja minä olisin valmis vaikka samantien yrittämään jo seuraavaa, mutta ehkä tätä vauva-arkea nyt kuitenkin katsellaan pikkasen pidemmän aikaa kuin kuukausi ;) ennen kuin tehdään päätöksiä seuraavista lapsista. Ja kun oli tuo sektiokin niin senkin puolesta jonkinlainen väli pitää jättää. Tosin veikkaan, että sitä väliä tulisi joka tapauksessa, kun ei tämä ekakaan tuosta vain saanut alkuaan. Ja voin myöskin allekirjoittaa tuon Ginniferin lauseen, että jotenkin tosiaan orpo olo olla jossain liikkeellä, kun ei ole vauvaa eikä mahaa. :)

Lopuksi vielä Bravadon liivien ylistys. Ostin minäkin yhdet jo odotusaikana ja ne osoittautuivat loistaviksi toisin kuin toiset hankkimani, jotka ovat ihan turhat, vaikka normaalihinta niille oiskin ollut sama kuin noille bravadoille. Nyt sitten tilasin toiset samanlaiset, kun en minnekään kauppaan muitakaan ehdi sovittelemaan niin saanpahan ainakin sopivat.

No eipä tullut mikään pikainen tervehdys... ;)

Lauralein ja tyttö melkein kuukauden
 
täähän menee ihan mahdottomaksi, taas kirjottelemassa...
Mutta eilisen aktiivipäivän jälkeen on ollut taas kovin väsy, lenkilläkään itse asiassa ei oltu kuin 45min kun ekaa kertaa ihan sattui alakertaan koko lenkin ajan. Liekö alkaa tästä kärvistely kun olen niin iloinnut liikkumisesta. Vaikka voihan sitä sitten kävellä ihan hissuksiin vain, käyttää aikaa enemmän vaikkei niin pitkälle pääsiskään.
Lenkin jälkeen pitikin mennä pariksi tunniksi nukkumaan.:snotty:

Anno, mulla oli jossain vaiheessa myös tollaista navanvierusviiltelyä ja tosiaan tuntui että oli enemmänkin vatsalihasten alueella kuin kohdussa, en oikein päässyt selvyyteen. Mutta loppui näköjään kun en edes muista milloin sitä sitten oli... Kaiken kaikkiaan erilaisia kummallisia lyhyitä kipuiluja ollut pitkin raskautta, kai ne kaikki liittyy siihen mahan ja kaiken sen sisällön venymiseen, oletan.
Noi turvotukset ja käsiongelmat on varmaan ikäviä, itse olen säästynyt muuten, vain jaloissa vähän turvotusta ja välillä särkyä. Kädet kuitenkin on niin kovin tärkiät monessa asiassa... Koittakeehan pärjäillä nakkienne kanssa :hug:

pötkis, noita Triumpheja koitin myös, ei sopineet ainakaan Prisman imetysmallit mulle. Monta kuukautta mulla on ollut nyt käytössä kyllä Triumphin jotkut (myös pehmyt-&venyvät) versiot, niissä vain on tuet ja viimeisen viikon aina kotona ollessa olen ollut ilman liivejä kun tuntuu että ahistavat niin kovin. Noita bravadoja vois varmaan käyttää jo, tuntuvat kivemmilta.

Mikäs koiruus sulla on, en muista oletko jollekin kertonutkin..? Mekin ootellaan lunta, on ne niin onneissaan koiratkin sitten, niin ja pupun papanoitakin löytyy ehkä vähän vähemmän syötäväksi kun osa piilossa, ärsyttää kun keskittyvät välillä pelkkään syömiseen ja syötävän etsimiseen, grrr.

fleur
, totta tosiaan, Suomessa kuitenkin siis on hyvät mammalomat- itse sitä on vaan marissut kun tulot tippui niin kovin, jäin siis vielä erikoisäitiysvapaille jo n. 5kk paikkeilla. Meksikossa kun oltiin lomalla, kertoivat että siellä on myös tosi lyhyt äitiysloma (enpä enää muista mitä oli, ehkä 3kk) ja siksipä naiset oli töissä mahd. pitkään. Hotellin ravintolassa oli jotenkin ilkeä itse istua, kun ihan viimeisillään oleva nainen passasi täysillä . :/
Olettekos muuten kauan asuneet siellä, mitä kieltä käytät?

Lauraleinille ja perheelle kovasti tsemppiä, toivotaan että pääsisitte pian kotiin rauhoittumaan omiin oloihin. Meinasin kysyä oletko itse siellä vauvan mukana, kunnes tajusin että sinähän olet vaavin ruoka! Vaikka seinät kaatuu päälle, ehkä olisi vielä ikävämpää itse istua kotona ja vain käydä katsomassa vauvaa? Ainakin tuntuu siltä että olisi kovin raskasta jos vauva olisi keskoskaapissa tms eristettynä. Ehkä.

Eiköhän tämä taas riitä tällä erää, kohta alkaa telkusta Karjalan kunnailla, pitää nähdä!
 
Voi Lauralein tosi ikävää että teidän alkutaival on kangerrellut noin paljon, mutta josko se teidän prinsessa siitä pian tokenisi ja pääsisitte ihan kunnolla vauvaelämän arkeen kiinni! Voimia koko perheelle, uskon että pienen sairaalahuoneen seinät kaatuvat päälle ja huoli on suunnaton!

Fleur onneksi saat olla kotona ainakin sen puoli vuotta, se on jo paljon enemmän kuin esim. minimin mainitsema meksikolaisten äitiysloma!
Ja eikö ole ihanaa kun raskaus muuttuu päivä päivältä konkreettisemmaksi, kohta sullakin alkaa jo liikkeet tuntumaan ja vatsa kasvamaan hurjalla vauhdilla.

minimi meillä on sekarotuinen pölyhuisku, suurinpiirtein cockerin kokoinen, roduista ei ole ihan tarkkaa tietoa mutta meidän mielestä super suloinen. Joku väittää että on ihan tiibetin terrierin näköinen ja toisen mielestä ilmetty cottoni, eli olisiko noista kahdesta yhdistelmä vai jostain ihan muusta, tiedä häntä.
Ja bravadot päälle vaan, mä ainakin olen välillä käyttänyt ihan harjoitusmielessä jo imetysliivejä. Ne on muuten tosi mukavat, mullakin kun tuppaa kaarituet ahdistamaan ja muutenkin tuntuu että kulkisin mieluiten ilman rihmankiertämää! Ja kuten Lauraleinkin kirjoitti, niin bravadoja saa lisää tilaamalla, ihanan helppoa!

Sun eilinen 45 minuutin lenkki alakerta kipuiluineen saattaa tietää sitä itseään. Siellä ne paikat alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa synnytykseen. Ihanaa, mä olen ihan tohkeissani jo kun en millään malttaisi odottaa. Mä tulen sitten perästä.

Meillä noi lenkit on olleet koiran kanssa jo jonkin aikaa aika rauhallisia (onpahan kaveri oppinut olemaan vetämättä ) kun mulla tuppaa supistelemaan jos liian reippaasti mennä hölkyttää.

Eilen oli sitten se synnytysvalmennus, ihan turha juttu sanon minä. Valmennusta vetänyt kätilö mumisi jotain käsittämätöntä ja aina välillä teki mieli oikein karjaista että etkö sinä nainen osaa puhua kunnolla? Katsoimme slideshown synnytyksestä ja ainoa mikä jäi mieleen oli jatkuvasti toistunut lause: remontista johtuen tämä tieto ei pidä paikkaansa. Pah sanon minä.
No miehelle siitä oli sen verran hyötyä että näki viimeyönä painajaisia vauvan syntymästä ja herättikin yöllä ihan vaan kysyäkseen, että mitä jos hänestä ei olekkaan siellä synnytyksessä mitään hyötyä!
Oppihan se mies myös sen että kätilöt opastavat isejä vaipan vaihdossa ja kylvettämisessä ja tästä mieheni oli tosi innoissaan. Mies on nimittäin pelännyt ihan kamalasti, miten selviää vauvan hoidosta kun ne ovat niin pieniä ja menevät rikki heti :D

No niin, kohta pitäisi suunnata neuvolaan ja yllätys yllätys sekin matka on tehtävä kävellen, koska ei mene bussia jolla sinne pääsisi. Onneksi matka ei ole kuin n. 5km joten eiköhän sen reilussa tunnissa taivalla, vai mitä luulette?

pötkylä ja pötsimönkijä tasan 35
 
Moi taasen,
pikakierroksella jälleen kurkin näitä luukkuja :D

Kiitollinen pitää todellakin olla, että olen ollut näin hyvävointinen! Siis sairaspäiviä ei ole tarvinnut *vielä* pitää, ei töistä eikä opinnoista. Tosin viimeisimmät 10 tunnin opiskelupäivät iltatyöskentelyineen alkoivat jo käydä selälle, vähän iskias-tyyppistä oiretta kai? Vaikken siis tiedä, millainen iskias on, mutta tuonne toiseen kankkuun/lonkkaan tuli sellainen jumittava, jalan liikuttamista estävä kipukohta. Niin ja närästys on jopa herättänyt öisin, ja tuo Rennien maku alkaa jo enemmän kuin tökkiä :/ Mutta muutoin terveenä ja voimissani olen!

Vatsa vain kasvaa niin, ettei voi todeksi uskoa :LOL: mutta johan tuolla pian 1300g -painoinen pikkumies on, viimeisimmän ultran mukaan :heart: niin kai sitten pitää näiden äiskän ulkomittojenkin jo vähän paukkua! Äitiyslomaa odottelen (enää 7 viikkoa siihen!), kun en tosiaan tänä vuonna ole ehtinyt lomailla lainkaan.. ja äitiyspakkauksen ehdin saada juuri päivää ennen jakelun keskeyttämistä.

Rintaliivejä minun piti uusia jo pari kuukautta sitten, kun kuppikoko kasvoi hurjasti. Toivottavasti ei enää valtavaa muutosta tapahdu maidonnousun yhteydessä - riittäisi tämä jo! Ostelen Nyytille vaatteita sitten äippälomalla, siihen saakka keskityn viimeisiin opintotehtäviin, päättötyöhön ja (palkka)työni vuosiraportointiin, jottei tarvitse niistä stressata sitten helmikuussa - ainakaan kovin paljoa. Sijainen on vielä valitsematta, jospa tuo kohta tieto tulisi, ketä pääsen opastamaan tehtäviini.

Pahoittelut jälleen, kun jäivät suorat kommentit teille aktiivisille kirjoittajille jälleen vähiin, mutta on tämä kahvitauko varsin rajallinen *mutta hyvä hyödyntää edes oman navan kuulumisiin, kun kahvi ei kerran maistu :D *

Oikein ihanaa, antoisaa loppuvuotta kaikille!
Pysykäähän terveinä ja nauttikaa joulun vapaista hetkistä!

~Tii ja Nyy - jo kahdeksannella kuulla!! 28+0
 
Tiilalle, mukava kuulla että on mennyt hyvin. Närästykseen mullekaan ei Renniet menneet alas alkuöklöajan käytön jälkeen (eikä mene edelleenkään), täällä käytetty Antepsinia tarvittaessa etenkin yöksi, auttanut kiitettävästi poltteluun!
Ja iskiasoireilua kuulostaisi olevan aika monella jossain vaiheessa, toinen saman tyyppinen on tuon risti- ja suoliluun välinen liitos kun alkaa höllentymään, antaa syvälle pakaraan mojovan vihlonnan joka askeleella. Siihen auttoi mulla sekä sellainen kiristysvyö (fysio antoi lainaan, laitettiin ihan alas tohon suoliluiden päälle tosi kireelle-> auttoi pitämään kasassa ja vei kivun kävellessä ) että ihan erinäisten lihasten käytön opettelu. Huonoselkäisenä mulla oli vuoronperään eri paikat selästä kipeenä etenkin 1/3-2/3:n paikkeilla, piti tosiaan opetella toisaalta käyttämään tukilihaksia jotka pitäisi itsestään toimia ja toisaalta rentouttamaan pinnallisia, ja vähän kuin kasaamaan itsensä uusiksi kun maha alkoi vetämään notkoselkää ylinotkolle. Sekavaa tekstiä, pointti oli se että itse sain apua fysioterapeutilta.

Eipä mun toissapäivän vihlonta jatkunutkaan enää eilen, (hyvä niin jotta pääsee kävelemään...) ja toissailtana vaavin jalatkin oli yhtäkkiä toisessa kyljessä kuin ennen mutta eilen palautui ruotuun! Alemmas on kyllä mennyt, painetta tuntuu eri tavalla ja eilen neuvolassakin th sanoi että on alempana, muttei ihan kiinnittynyt. Muuten kaikki ok neuvolassa.
Hermo menee tähän vihreään räkään, valvotan miestäkin kun pari tuntia alkuyöstä vain yskin. Jokatoinen pv mennä touhotan ja seuraavana päivänä onkin ihan veto veks.
Tänään ihan väsy mutta touhustelin kotona: paperipinot on häivytetty (ne joita aina muodostuu joka paikkaan ja joita siirtelee paikasta toiseen) mappeihin ja roskikseen, vielä kansioita ja lehtikoteloita järjesteltävänä- jääkööt ensi viikkoon.

Mites pötkylän neuvolareissu, tarviikko taksin..?
Teidän synnytysvalmennus kuulosti mielenkiintoiselta... No, käytännössä sitten =)

Koirat tahtoo pihalle, sitten piparitaikinan tekoon, ei kerrota kellekään kuinka paljon siihen yskin...
minimi 38+4
 
Tiila, mun puolesta ei ainakaan niin väliä kommentoitko muiden juttuihin vai not. Kiva kun käyt kertomassa omia kuulumisiasi!

Viimeinen neuvolalääkäri meillä taisi olla enemmän vitsi kuin mitään muuta.
Ensiksi tietysti ravasin sinne neuvolaan hiki hatussa. Tai no melkein, oli tosi kiva ilma kävellä ja käveleminen tuntui tosi mukavalta eikä mennyt kun puoli tuntia matkaan. Aika reippaasti siis viuhdoin vielä menemään.
Istuin ja odotin vuoroani, kuten kiltin tytön kuuluukin ja sitten istuin ja odotin ja odotin ja odotin. Mulla aika oli siis tasan kymmeneltä. Kymmentä vaille yksitoista sain repäistyä neuvolan terveydenhoitajaa hihasta ja kysyin että onko ajat näin paljon myöhässä vai whatta hell? Kävipä sitten ilmi, että edellisen käyntikerran th oli unohtanut tallentaa ajanvarauksen ja mulla ei ollutkaan mitään aikaa. Pikkusen meinas taas itku tulla turhautumisesta, mutta hyvin sain pidäteltyä (ärsyttää kun katsovat aina että jahas, masentunut äiti... ).
Hirveän polemiikin jälkeen mulle sitten keksittiin lääkäriaika ja th teki alkutarkistukset. Paino mulla on taas tippunut, nyt ollaan takaisin lähtöpainossa. Verenpaineet ok eikä muutenkaan mitään suurta mainittavaa. Lääkäri sen sijaan sai kohdunkaulan mitaksi pari senttiä enemmän kuin mitä äitiyspolilla saatiin ultrassa - kysyinkin että mahtaako se kohdunkaula olla sellainen vieteri että lyhenee ja pitenee pitkin raskautta? Kohdunsuu oli pehmentynyt ja melkein auki (mitä lie tarkoittaa?). Lääkärin mielestä vauva oli käsiin tosi iso, vähintään kuulemma kolme kiloinen (olen aivan samaa mieltä, että iso on ) ja on hyvä juttu että ensi viikolla on se äitiyspoli käynti, josko siellä sitten reagoitaisiin jotenkin vauvan kokoon? SF-mitta oli taas ihan omilla käyrillään 41cm, mahan kasvu on siis ihan hillitön :D

Kotimatkalle otinkin sitten taksin, intouduin nimittäin käymään kaupassa ja mukaan tarttui hälyttävä määrä ruokaa. Kotona piti sitten oikein miettiä että mitäköhän armeijaa mäkin kuvittelen ruokkivani kun eihän meitä ole kuin kaksi... Onneksi pakastin on keksitty!

Koska torstai siis meni aika vauhdikkaasti ja lenkkeilyä tuli harrastettua yli 4 tuntia koko päivän aikana niin ensimmäistä kertaa perjantain vastaisena yönä supistukset olivat niin kipeitä että heräsin niihin ja kipu säteili jo oikein kunnolla reisiinkin. Ihanaa, jotain siis ihan oikeasti tapahtuu

Mini, mites piparit onnistui? Mä ainakin lupaan olla kertomatta että olet yskinyt taikinaan :whistle:

No niin, tällaisia jorinoita lauantai aamuun, herättiin jo ennen viittä ja koirankin kanssa on taas palloiltu ulkona jo yli tunti. Oliskohan jo aamupalan aika?

Pötkylä ja pötsimönkijä 35+2
 
Kiireisen viikon jälkeen vihdoin rauhallisena vapaapäivää viettämässä. Olen taas tänään menossa katsomaan ykkössijalle päässyttä taloa, joka ainakin mun mielestä voisi hyvinkin olla meidän uusi koti. Mieskin on enimmäkseen kanssani samaa mieltä asiasta. Tosin, kun hän sen sitten maksaa, ymmärrän että haluaa olla asioiden kanssa tarkka...

Oman navan alla kasvaa vilkas vauva. Tiistaina oli neuvolalääkärin tarkastus. Kuulin eka kertaa sydänäänet, syke oli 155. Aloin heti miettimään kumpaa tuollaisilla sykkeillä ennustetaan syntyväksi. No, tutkimusretkillä nettiin olen tullut tulokseen, että samoilla sykkeillä voi saada sekä tytön että pojan :LOL: Eli pitää katsoa mikä sitten loppujen lopuksi sieltä toukokuussa maailmaan tupsahtaa. Oikeastaan olen sitä mieltä etten edes haluaisi tietää kumpaa odotan. Jossain vanhassa vauva-aiheisessa lehdessä kysyttiin lukijoilta mikä on odottajaa eniten ärsyttävä raskauteen liittyvä kysymys. Mua tällä hetkellä ärsyttää eniten se, että ihmiset kysyvät kumpi on tulossa. Itse kun en edes haluaisi tietää ja kaiken lisäksi en sitä haluaisi kaikille kuuluttaa vaikka tietäisinkin.

Ai niin, neuvolalääkäri määräsi mut muutaman viikon päästä sokerirasitukseen johtuen sukurasitteista. Pissasta pikatesteillä mitattavassa sokeripitoisuudessa ei ole ollut häikkää, mutta omastakin mielestä tuo rasitus rauhoittaa mieltä. En haluaisi mitään viiskiloista vauvaa synnyttää ja ollaan miehen kanssa molemmat oltu syntymäpainoltamme reippaasti yli nelikiloisia joten kaikki mahdollisuudet olisi sokerilla kasvatettuun viiskiloiseen. Mut joo, tiedän, että syömällä terveellisesti voisin tuota estää ja ehkäistä, mutta en ole vielä tässä kiireessä jaksanut niin hirveästi tarkkailla suuhunpantaviani. En mä mikään karkkihiiri ole, mutta kokojyvätuotteet ovat aika reippaasti vaihtuneet aika valkoisiin leipätuotteisiin ja rasvaa tulee syötyä ainakin ajoittain yli oman (ja vauvan) tarpeen... Niin ja kun on päivittäin tällaisena sesonkiaikana poissa kotoa jotakuinkin 12 tuntia vuorokaudessa, ei tosiaan enää jaksa lähteä liikkumaan ulos. Mutta lupaan itselleni ja teille, että parannan tapani, kun saadaan taas joulu pulkkaan.

Mutta nyt pitäisi varmastikin tarttua kotitöihin, jotta saisi tänne kotiin jo vähän joulutunnelmaa =)

Onnellista odotusta meille kaikille!
Miinamaria ja pikkutyyppi 16+6
 
Tervehdys!
Synnyttäneiden listaan voisi päivittää meidät. Eli tyttö on syntynyt jo 14.9.2007 paino 3104 g ja pituu 48 cm. Neiti on nyt 3 kk ja nimi on Noora Karoliina.

Näin " vanhoilla päivillä" synnyttäneenä suurin järkytys oli se totaalinen kotiin jumittuminen. Aina kun on tottunut menemään ja pääsemään joka paikkaan :) Nyt sekin onneksi taas helpottaa kun vauvalla on vähän rytmiä ruokailussa ja unissa.

Tsemppiä kaikille odotukseen, synnytykseen ja vauvan hoitoon!

Päivi
 
Kiitos Päde kun kävit kertomassa tuloksen, onnea koko perheelle :flower:

Miinamaria muo kans ärsyttää kun ihmiset kyselee, että kumpi sieltä on tulossa. Ihan sama mulle kumpi on, kunhan on suhteellisen terve tyyppi. Samoin muo ärsyttää ihmiset jotka mahan muodon perusteella arvelee kumpi on tulossa. Mulla on kuulemma ihan poikamasu, takaapäin ei edes huomaa että olen raskaana.
Ja kolmas ärsyke on ventovieraat ihmiset jotka jää tuijottamaan mahaa ja rohkeimmat näistä tulee jopa lääppimään. En mene minäkään lääppimään ventovieraiden lapsia enkä puristele hyvännäköisiä pakaroita kauppakeskuksissa, mutta tapamme kullakin?

Meillä on nyt edessä kauppareissu, plaah. Miehellä on kaikki joululahjat sisarusten kakaroille ostamatta, joten niitä lähdetään nyt haalimaan. Jokavuotinen inhotus.

 
Pötkylä mua ei niin hirveästi (ainakaan vielä ) ärsytä se, että jotkut arvailevat mun muodon mukaan vauvan sukupuolta. Mietinhän tuota itsekin ja koitan etsiä kaikenlaisia merkkejä. Sanovat esim. että linea negra (eli se masuviiva) tulee poikaa odottavalle. Mulla ei sellaista ainakaan vielä ole. Mulla nyt ei muutenkaan vielä oikein ole omasta mielestäni varsinaista masua. Enemmän olen sellaisen keskivartalolihavan mallinen. Monet on kyllä kyselleet olenko raskaana kun oikeastaan mukavuuden takia olen käyttänyt enempi sellaista väljää vaatelinjaa. Ja siihen tietenkin vastaan ihan mielelläni, että olen ja kerron auliisti kaikesta muusta paitsi sukupuoleen liittyvistä asioista. Miksiköhän tuo yksi on mulle niin vaikea?
Vatsaa taputtelevia en ole vielä tavannut muita kuin äitini, mutta jotenkin sen sulatankin. Koen, että äiti on sen verran läheinen että hänellä on siihen oikeus. Mut jos töissä alkavat laajemmaltikin taputtelemaan, niin sit voi alkaa kovastikin ärsyttämään... Mutta se on sit sen ajan ongelma.

Talo vaikutti edelleen hyvälle. Mies on menossa tämänpäiväisen työvuoronsa takia huomenna sitä katsomaan ja ehkä sitten ensi viikolla tehdään tarjous. Aika hurjaa!

Mulla on vielä kaikki joululahjat kaupassa. Onneksi en ole ostamassa lahjoja kaikille läheisille, meillä ei yleensä aikuisille paljoa ostella, mutta lähipiirin lapsille pitäisi jotain koittaa keksiä ja löytää. Mut varmaankin lähden huomenna kaupoille.
 
Onnea Pädelle!
Mulla on sellainen ehkä virheellinen kuvitelma, että liikun "kuten ennenkin" vauvan tultua, paljon sen kanssa ja jossain vaiheessa itsekseni. Että maidon sais pumpattua talteen ja vauva suostuis juomaan sekä pullosta että imemään rintaa kun sitä on tarjolla. hahhahaa, kyllä mä sen tiedän ettei homma ehkä noin mene, eikä ehkä menohalujakaan ole, en tiedä. Mutta ehkä on joo syytä varautua siihen että esim. eka kk (tai useampi??) menee aikalailla kotona ja vauvassa kiinni.

Juu ei todellakaan tarvii jokaisen kommentoida jokaista, yleensä täällä tulee ihan sitä omaa juttua kerrottua; itselle toimii vähän kuin päiväkirjana (olen vasta nyt jälkikäteen keräillyt kaikki vanhat viestit talteen odotuspäiväkirjaksi, kun muuten ei mitään ole tullut kirjoiteltua) ja toki "tietolähteenä" eli saa kysellä josko muilla samoja tuntemuksia, tai kokemusta jostain mieltä askarruttavasta. Aika kausittaista ollut munkin tänne kirjoittelu, nyt viime aikoina on ollut taas enempi kiinnostusta. Ja täällä on huomattavasti helpompi kommentoida muiden juttuja kuin tuolla oman aikaisissa eli joulukuisten palstalla, jossa tekstiä tulvii monta sivua päivässä!

pötkylän neuvolareissu kyllä sitä luokkaa että itselläni ei olisi ollut itku kurkussa vaan ihan valloillaan! Vähän itse asiassa ollut itkuisuus vähäisempää viime viikkojen ajan, kun jossain vaiheessa oli ihan mahdotonta vetistelyä. Mutta tollainen kun asiat mättää, voi aiheuttaa melkoisen episodin kun tietysti se vielä hävettää että alan itkemään "en mistään syystä", ja hermostun vielä enemmän. Osa tosin toteaa että ymmärtäähän sen kun on tuollaisessa herkässä tilassa...

On se pötkylän sf kyllä melkoinen, en epäile etteikö olisi maha ja vaavikin aika hyvän kokoiset! Että ihan hyvä jos on noita oireilujakin jo, ei ehkä menis kovasti yli lasketun?! Ihan varmasti äitipolilla eri tavalla suhtautuukin. Jännä ettei tosiaan painoa tms kuitenkaan erkoisesti, on tuo ihmiskeho vaan kovin omituinen ja VENYVÄ! Tsemppiä vain pallon kanssa!

Pipareita tuli väännettyä sekä eilen että tänään kun eilen ei jaksanut koko taikinaa veivata- tai niitä reunuksia kun jää aina yli. Nyt on kaikki tehtynä, ihan viimeisistä taikinan jämistä tuli koirille omat isot luu- ja kissanpääpiparit.

Yskä senkuin pahenee, toivottavasti tarkoittaa että tauti etenee ja lähestyy loppuaan.

Tyyppi mahassa on nyt vuoropäivinä heilunut puolella ja toisella, taisi olla aiemmin ihan sivuttain tuolla (siis pää alas ja kylki mun napaa vasten, jalat mun oikeassa kyljessä) ja kääntyi pari pv sitten jotenkin niin että saa nyt jalat kummalle puolelle tahansa. Tai ihan keskelle niinkuin juuri tällä hetkellä.
Liikkuu siis yhtä kovasti kuin ennenkin, senkään puoleen ei odotettavissa vielä synnytystä. Kun sanovat että usein liikkeet (ja valkovuoto) vähenevät ennen synnytystä. Eikä täällä muutenkaan vielä sellainen olo ole että olisi mihinkään kiirus. Vihlontoja silloin tällöin, toissayönä menkkakipua, kieltämättä se on ihan kiva että jotain välillä tuntuu, tietää että pikkuhiljaa edetään. Mutta yhtään en kadehdi niitä joilla noita kipuja on viikko- tai kuukausitolkulla! Ja sitten miettii koko ajan että jokohan tää tarkoittaa jotain... Mieluusti otan tällaisen viimeiseen asti helpon olon ja sitten kertarysäyksellä hoidetaan homma kotiin! Taas ne ruusuiset kuvitelmat, totuus voi olla toinen, onhan tässä 3 vkoa aikaa tulla hankalaa oloa.

Musta noissa tyttö/poikaennustuksissa aina löytyy viite kumpaankin eli en usko yhteenkään niistä. Etenkään mahan muotoon, mitä nyt on juttuja lukenut ja kuullut. Se joku "tutkimus"han sanoi että ainoa EHKÄ viitettä antava juttu olisi linea negran yltäminen navan alta rintoihin asti ja navan kohdalla vielä sellainen puoliympyrä (verrattiin pippelin kuvaan), joka viittaisi poikaan. Mulla tuo linea negra näkynyt hyvin varhaisesta vaiheesta koko matkalla ja itselläni jotenkin muka poikaolo, mutta en tosiaan tiedä enkä odota tiettyä, miehen mielestä tyttö tulossa. Kohtahan tuo selviää!
Ja multa on lähinnä kysytty että tiedätkö sukupuolta, jotain veikkauksia sieltä täältä (suurin osa pojan kannalla) mutta ei yhtään hermostumiseen asti. Mahan lääppijöitäkään ei onneksi ole osunut kohdalle kuin äiti, sisko ja yksi kaveri, siinä on asia jota en siedä! Sitten kun itse näytän mahaa että tossa se taas menee, niin saa koskea, mutta muuten ei!

Hyviä vointeja jokaiselle!
38+6

jäi vielä sanomatta että hymyilytti tuo pötkylän vika kirjoitus eilen, sekä ajatus pakaroiden puristelusta (pitäisiköhän kokeilla? :p ), että toisten kersoille lahjuksien haalimisesta, jotenkin musta asenne kohdallaan! :LOL: Minäpä ostin syksyn Stockan hulluilta päiviltä halpislelut kummilapsille, ei ole sitä huolta, eikä sellaisia sukulaisia tai niiden lapsia joille pitäisi mitään hankkia. Miehen murkkuikäisille tytöille mies hankkinut kaikennäköistä, osallistun niihin rahallisesti sen minkä pystyn. No joo, taas lähti lätinä käsistä, moron!
 
Rakenneultrassa käyty! Kaikki kunnossa, vastaa viikkoja, paino 380g, liikkui kahden plussan verran ja näyttäisi meillä olevan akkavalta keväällä talossa... :heart: Mies tykkää, se on toivonut tyttöä koko ajan ja mullekin on tullut parin viikon ajan sellanen tyttö-olo jostain, saas nähdä kuinka käy!

t. Vemu76 ja Möykky 20+6
 
Mini, mulla on ihan samanlainen harhakuvitelma kun sulla. Niin minä vaan mielessäni lypsän maitoa ja lykkään vauvan miehen kainaloon ja marssin koiran kanssa lenkille, saas nähdä miten onnistuu. Meidän tuurilla meidän vauvelista tulee sellainen KÄRTTY MÄCKÄNKKÄ, ettei mikään onnistu :LOL:
Mutta vakavasti ottaen kävin lukemassa Lauralein kuulumisia tuolla mammapuolella ja heillä tuntuu löytyneen vauvan hoitoon kiva rytmi!

Tosta mun painosta vielä sen verran, että mulla oli ennen raskaaksi tuloa sellainen 10kg liikaa, joten ei haittaa yhtään vaikka nyt ei painoa tulisikaan. "Elämäni helpoin dietti?"
Tosin aika saletisti se on lihasmassa joka musta häviää kun en voi liikkua yhtä paljon kuin ennen pötsimönkijää. Ennen raskautta siis lenkkeilyn lisäksi kävin 2-3 kertaa viikossa ratsastamassa (puolitoista tuntia kerrallaan ) ja kerran - kaksi hydrobicissä. Nyt vaan lyllerretään :D

Noista lahjoistakin vielä sen verran että mä ihan oikeasti tykkään antaa lahjoja ja jos olisi rahaa riittävästi niin antaisin varmaan lahjoja joka päivä (musta on ihana hemmotella läheisiä kivoilla jutuilla, hyvällä ruualla ym.. ) mutta mun mies on ihan toista maata... Se jättää niiden pakollisten kahden lahjan ostamisen ihan viime tippaan ja mun pitää sitten osallistua niiden lahjojen haalintaan. Eikä lahjoja voi tietenkään miettiä etukäteen vaan kauppaan mennään apinanraivoa puhkuen ja kaikki kiukku kasataan mun niskaan, enkä yhtään jaksaisi sitä. Olenkin sanonut miehelle, että älä hyvä ihminen osta mitään lahjoja siskosi lapsille jos on niin vastenmielistä. Ihan yhtä hyvin voisi viedä kersat vaikka joulun jälkeen mäkkäriin syömään ja vaikka leffaan. Saattaisi olla kivempi juttu kuin joku pieni paketti, jonka sisällä on jotain merkityksetöntä roinaa? Mutta ei, ne paketit on saatava hinnalla millä hyvänsä!

Mutta kuulkaa, tänään on se päivä kun pestään keittiö katosta lattiaan. Eilen ostin uudet verhot keittiöön ja tänään tulee vihdoinkin mun uusi ruokailuryhmä, voi tätä onnen päivää! Joten hommat jatkuu.

Vemulle vielä sen verran, että on ihanaa kun kaikki on kunnossa ja tyttönen kasvaa masussa!

pötkylä ja pötsimönkijä 35+4
 

Yhteistyössä