Niin, piti tottakai vielä onnitella Lauraleinin perhettä! Ihanaa, että kaikki on hyvin! Lämpöä ja rakkautta teidän kotiin :heart: :heart: :heart:
Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3
- Viestiketjun aloittaja pötkylä
- Ensimmäinen viesti
Onnea Lauralein :heart: Ihanaa että kaikki meni lopulta hyvin, ja olette jo prinsessan kanssa kotona 
Neferin tilannehan kuulostaa jo aika jännittävältä... Siellä alkaa varmaan pian tapahtua!
Ihania ultrakuulumisia miinamarialla. Tuo on kyllä huikea kokemus nähdä se pikku sintti siellä sätkimässä, hyvin on vielä eka ultrakäynti mullakin mielessä.
muoks. tulikin mieleen tuosta ultrasta, että Auringonkukka kyseli joku aika sitten onko ikävä vauvamahaa. Mun on rehellisesti sanottava että ei ole. Välillä kyllä esim. illalla sohvalla pötkötellessä tulee mieleen että ai niin, nythän tuolla ei enää olekaan ketään, mutta ikävä mulla ei oikeasti ole edes niitä liikkeitä. Mä oon varmaan semmoinen "aikansa kutakin" -tyyppi sitten...
Neferin tilannehan kuulostaa jo aika jännittävältä... Siellä alkaa varmaan pian tapahtua!
Ihania ultrakuulumisia miinamarialla. Tuo on kyllä huikea kokemus nähdä se pikku sintti siellä sätkimässä, hyvin on vielä eka ultrakäynti mullakin mielessä.
muoks. tulikin mieleen tuosta ultrasta, että Auringonkukka kyseli joku aika sitten onko ikävä vauvamahaa. Mun on rehellisesti sanottava että ei ole. Välillä kyllä esim. illalla sohvalla pötkötellessä tulee mieleen että ai niin, nythän tuolla ei enää olekaan ketään, mutta ikävä mulla ei oikeasti ole edes niitä liikkeitä. Mä oon varmaan semmoinen "aikansa kutakin" -tyyppi sitten...
Paljon onnea Danalle ja Lauraleinille pienokaisten johdosta!
Kiitoksia kaikille teille , mukava tuntea itsensä tervetulleeksi joukkoon =).
Täälä palstalla on mukava, kun porukka on vähän eri vaiheissa odotuksen kanssa. Kiva kuulla muiden kokemuksia ja tuntemuksista eri "viikoilta". Ja aika usein täällä saa näköjään jännittää muiden puolesta (seuraavaksi Nefer), TSEMPPIÄ SINULLE NEFER!
Nyt kysymys kokeneemmat tai pitemmälle ehtineet tai muuten vaan viisaat:
Haihtuuko huoli/pelko synnytyksestä ajan mittaan kun synnytys lähenee?
Vai paheneeko se? Valveilla ollessa asia ei vielä minua paljolti huoleta, mutta
unissa synnytän useinkin.Välillä on yöllä on tullut aika vahvakin ajatus, että mie en synnytä! (en siis ole suunniteltua sektiota edes "valveilla" harkinnut, vaan olen menossa synnyttämään( mikäli kaikki sujuu hyvin) . Onkohan tämä sen asian käsittelyä ja normaalia valmentautumista asiaan?
Kiitoksia kaikille teille , mukava tuntea itsensä tervetulleeksi joukkoon =).
Täälä palstalla on mukava, kun porukka on vähän eri vaiheissa odotuksen kanssa. Kiva kuulla muiden kokemuksia ja tuntemuksista eri "viikoilta". Ja aika usein täällä saa näköjään jännittää muiden puolesta (seuraavaksi Nefer), TSEMPPIÄ SINULLE NEFER!
Nyt kysymys kokeneemmat tai pitemmälle ehtineet tai muuten vaan viisaat:
Haihtuuko huoli/pelko synnytyksestä ajan mittaan kun synnytys lähenee?
Vai paheneeko se? Valveilla ollessa asia ei vielä minua paljolti huoleta, mutta
unissa synnytän useinkin.Välillä on yöllä on tullut aika vahvakin ajatus, että mie en synnytä! (en siis ole suunniteltua sektiota edes "valveilla" harkinnut, vaan olen menossa synnyttämään( mikäli kaikki sujuu hyvin) . Onkohan tämä sen asian käsittelyä ja normaalia valmentautumista asiaan?
DAWN, eiköhän ole aika normaalia käsittelyä tuo unissa "synnyttely". Varmasti se kuinka paljon asiaa pohtii, pelottaako se tai ei, ja mihin suuntaan raskauden aikana kääntyy, riippuu kovin yksilöstä.
Itselläni on ollut niin että synnytystä olen alkanut miettimään oikeasti vasta viime viikosta. Tähän asti muutaman kerran olen unissa asiaa sivunnut aiemmin, nyt myös pari kertaa.
Jotenkin aiemmin oli fiilis etten edes halua ajatella sitä, siihenhän on niin pitkä aika, ehkä sitten olen sillä saanut myös pelon pysytettyä poissa, koska en vieläkään osaa asiaa sen kummemmin pelätä. Toisaalta mulla ei ole kauheasti muutenkaan toivomuksia ja suunnitelmia synnytyksen suhteen, tunne on että "kyllä se sieltä ulos saadaan" ja "tulee mitä on tullakseen", avoimin mielin mennään! Ok, tarinoita kuullessa/lukiessa joskus tulee mieleen että mitäs jos kuitenkin menee jokin pieleen, lähinnä niin että vauvalle tulisi hätä. Esim nyt kun mulla on tuota kauhiaa kutinaa mahassa, ja vaikkei oireet viittaa hepatoosiin, on pari kertaa jo tullut mieleen että perkules jos onkin ja joudutaan käynnistää etukäteen = ei pääsekään haikaranpesään johon on tutustunut (tämä myös muissa komplikaatiopohdinnoissa), ja toisaalta tulisi sitten tavallaan ihan liian aikaisin; olenhan vasta nyt päässyt ajatukseen että hei, minäkin vielä synnytän ja kohta meillä on pieni josta huolehdin. Ehkä tuo synnytyksen jälkeinen aika mua eniten hermostuttaakin, en tiedä miksi, toisaalta siitäkin ajattelen että kyllä luonto hoitaa ja minäkin opin äidiksi. Ja miehellä kuitenkin kokemusta lapsista. Mutta silti se on jotenkin huolestuttava asia.
Viimeisin uni oli sellainen, että muka heräsin nukutusesta ja vauva oli "poistettu", tai niin joku mulle väitti, enkä halunnut sitä uskoa, vaan tunnustelin kupua että kyllä täällä onneksi joku on. Kai sitten toivon sitä alatiesynnytystä...
Miinamarialle onnea ultrakuulumisista! Itse olin ihan ällikällä lyöty, kuinka hienot vehkeet oli kättärillä eli kuinka paljon näki niin pienestä toukasta. Ja itku tuli... Toka ultra oli vielä jotenkin mielenkiintoisempi kun näki sitten jo niin paljon yksityiskohtia, mutta se eka oli niin positiivinen yllätys että jäi melkein paremmin mieleen. Sattui siis myös molemille kerroille ihanat kätilöt jotka kertoi koko ajan mitä tekivät.
Jasso, pitää mennä valmistautumaan lääkärillelähtöön; mahanäppyjä menen näyttämään ja kuulemaan eiliset labratulokset (maksa-arvot, paastosokeri verestä ja uusi pissanäyte kun edellisessä ekaa kertaa sokeri +). Eipä kai siellä mitään ole, toisaalta toivottavasti, toisaalta en tajua miten kestän tätä mahakutinaa ja rumia näppyjä loppuajan jos ei niille mitään voi tehdä!
Mutta palaan vielä...
minimi 35+2
Itselläni on ollut niin että synnytystä olen alkanut miettimään oikeasti vasta viime viikosta. Tähän asti muutaman kerran olen unissa asiaa sivunnut aiemmin, nyt myös pari kertaa.
Jotenkin aiemmin oli fiilis etten edes halua ajatella sitä, siihenhän on niin pitkä aika, ehkä sitten olen sillä saanut myös pelon pysytettyä poissa, koska en vieläkään osaa asiaa sen kummemmin pelätä. Toisaalta mulla ei ole kauheasti muutenkaan toivomuksia ja suunnitelmia synnytyksen suhteen, tunne on että "kyllä se sieltä ulos saadaan" ja "tulee mitä on tullakseen", avoimin mielin mennään! Ok, tarinoita kuullessa/lukiessa joskus tulee mieleen että mitäs jos kuitenkin menee jokin pieleen, lähinnä niin että vauvalle tulisi hätä. Esim nyt kun mulla on tuota kauhiaa kutinaa mahassa, ja vaikkei oireet viittaa hepatoosiin, on pari kertaa jo tullut mieleen että perkules jos onkin ja joudutaan käynnistää etukäteen = ei pääsekään haikaranpesään johon on tutustunut (tämä myös muissa komplikaatiopohdinnoissa), ja toisaalta tulisi sitten tavallaan ihan liian aikaisin; olenhan vasta nyt päässyt ajatukseen että hei, minäkin vielä synnytän ja kohta meillä on pieni josta huolehdin. Ehkä tuo synnytyksen jälkeinen aika mua eniten hermostuttaakin, en tiedä miksi, toisaalta siitäkin ajattelen että kyllä luonto hoitaa ja minäkin opin äidiksi. Ja miehellä kuitenkin kokemusta lapsista. Mutta silti se on jotenkin huolestuttava asia.
Viimeisin uni oli sellainen, että muka heräsin nukutusesta ja vauva oli "poistettu", tai niin joku mulle väitti, enkä halunnut sitä uskoa, vaan tunnustelin kupua että kyllä täällä onneksi joku on. Kai sitten toivon sitä alatiesynnytystä...
Miinamarialle onnea ultrakuulumisista! Itse olin ihan ällikällä lyöty, kuinka hienot vehkeet oli kättärillä eli kuinka paljon näki niin pienestä toukasta. Ja itku tuli... Toka ultra oli vielä jotenkin mielenkiintoisempi kun näki sitten jo niin paljon yksityiskohtia, mutta se eka oli niin positiivinen yllätys että jäi melkein paremmin mieleen. Sattui siis myös molemille kerroille ihanat kätilöt jotka kertoi koko ajan mitä tekivät.
Jasso, pitää mennä valmistautumaan lääkärillelähtöön; mahanäppyjä menen näyttämään ja kuulemaan eiliset labratulokset (maksa-arvot, paastosokeri verestä ja uusi pissanäyte kun edellisessä ekaa kertaa sokeri +). Eipä kai siellä mitään ole, toisaalta toivottavasti, toisaalta en tajua miten kestän tätä mahakutinaa ja rumia näppyjä loppuajan jos ei niille mitään voi tehdä!
Mutta palaan vielä...
minimi 35+2
täällä taas, lääkäri käyty eikä tiedetä syytä suurkutinaan. Onneksi siis maksa-arvot ok, ei ainakaan hepatoosia. Ja nyt sekä virtsa ok että paastosokeri norm, ei varmaan tarvihe lähteä rasitukseen!
Vaan mikä lie aiheuttaa näppyä ja kutinaa; nuori mieslääkäri oli aiheeseen kyllä perehtynyt etukäteen kirjoin ja netin avulla, ja oli löytänyt tällaisen harvinaisen loppuraskauden herkistymisen sikiön solukolle, (siis olisin allerginen omalle vaaville, jepujee :/ ), eli pitäisi hävitä raskauden myötä. Kai yhtälailla voi olla hormonien aiheuttamaa yliherkkyyttä ties mille. On vaan koitettu nyt kaikki eri kangasmateriaalit (paitsi silkki, se kai seuraavaksi), pesuaineena allergiatestattu, huuhdottu ylimäärin, rasvattu päivittäin, ei auta vaan kun pahenee ja leviää. Hydrokortisonia olen käyttänyt joitain kertoja yöksi ja jkv auttoikin, sitten alkoi tuntumaan etten uskalla niin paljoa käyttää ("laaja-alainen tai pitkäaik. käyttö ei suos."), mutta lääkäri meinasi että ei imeytyisi niin paljoa että haittaisi sikiötä. Ja kirjoitti vahvempaa reseptikortisonivoidetta, jonka pakkauksen menin tietty lukemaan: " voi vaikuttaa sikiöön, neuvottele siis aina lääkärin kanssa jne". Pitäisköhän sitä hydroa eka useamman pv:n kuurina koittaa?
Et sellattii...
Vaan mikä lie aiheuttaa näppyä ja kutinaa; nuori mieslääkäri oli aiheeseen kyllä perehtynyt etukäteen kirjoin ja netin avulla, ja oli löytänyt tällaisen harvinaisen loppuraskauden herkistymisen sikiön solukolle, (siis olisin allerginen omalle vaaville, jepujee :/ ), eli pitäisi hävitä raskauden myötä. Kai yhtälailla voi olla hormonien aiheuttamaa yliherkkyyttä ties mille. On vaan koitettu nyt kaikki eri kangasmateriaalit (paitsi silkki, se kai seuraavaksi), pesuaineena allergiatestattu, huuhdottu ylimäärin, rasvattu päivittäin, ei auta vaan kun pahenee ja leviää. Hydrokortisonia olen käyttänyt joitain kertoja yöksi ja jkv auttoikin, sitten alkoi tuntumaan etten uskalla niin paljoa käyttää ("laaja-alainen tai pitkäaik. käyttö ei suos."), mutta lääkäri meinasi että ei imeytyisi niin paljoa että haittaisi sikiötä. Ja kirjoitti vahvempaa reseptikortisonivoidetta, jonka pakkauksen menin tietty lukemaan: " voi vaikuttaa sikiöön, neuvottele siis aina lääkärin kanssa jne". Pitäisköhän sitä hydroa eka useamman pv:n kuurina koittaa?
Et sellattii...
Onnea Lauraleinillekin :heart:
Ja tervetuloa uudet, pitääki seurata DAWNia tarkasti kun laskettu aika on samoilla päivillä
Sokerirasituksesta selvittiin puhtain paperein Neuvolassa kaikki oli hyvin. Mitä nyt se vaaka huusi Hoosiannaa viikonlopun synttärijuhlintojen jälkeen :ashamed: Ultraan ei onneksi tullut sitten mitään muutoksia ja pian taas pääsee näkemään mitä siellä oikein tapahtuu.
Mulla on minimi ollut koko raskauden todella kuiva ja näppyläinen iho. Kauheesti joutuu rasvailemaan. Ja tekis mieli raapia koko ajan :kieh:
Noista unista... mä oon nähny viime aikoina unia raskausmyrkytyksestä... Mistä lie tullut Synnytystä en oo kauheesti edes miettinyt vielä, miettii sitten vasta kun sen ultran on käyny ja tietää synnytänkö alateitse.
Tällä viikolla käytiin ensimmäisessä synnytysvalmennuksessa. Ei oikein mitään ihmeellistä tullut ilmi mutta kiva oli tavata muita samassa tilanteessa olevia.
Nyt miehen luo kun se juuri astui ovesta sisään
Ja tervetuloa uudet, pitääki seurata DAWNia tarkasti kun laskettu aika on samoilla päivillä
Sokerirasituksesta selvittiin puhtain paperein
Neuvolassa kaikki oli hyvin. Mitä nyt se vaaka huusi Hoosiannaa viikonlopun synttärijuhlintojen jälkeen :ashamed: Ultraan ei onneksi tullut sitten mitään muutoksia ja pian taas pääsee näkemään mitä siellä oikein tapahtuu.Mulla on minimi ollut koko raskauden todella kuiva ja näppyläinen iho. Kauheesti joutuu rasvailemaan. Ja tekis mieli raapia koko ajan :kieh:
Noista unista... mä oon nähny viime aikoina unia raskausmyrkytyksestä... Mistä lie tullut
Synnytystä en oo kauheesti edes miettinyt vielä, miettii sitten vasta kun sen ultran on käyny ja tietää synnytänkö alateitse. Tällä viikolla käytiin ensimmäisessä synnytysvalmennuksessa. Ei oikein mitään ihmeellistä tullut ilmi mutta kiva oli tavata muita samassa tilanteessa olevia.
Nyt miehen luo kun se juuri astui ovesta sisään
Onnea kaikille vauvan saaneille! =)
pötkylä: Käytiin np-ultrassa vkoilla 12+3 ja kaikki kunnossa! Pituus ym.mitat vastas viikkoja ja siellä vauveli heilutteli käsiään ja jalkojaan kovasti, liikkistä! :'( Kuvia ollaan tuijotettu kotona sen jälkeen päivittäin...Kuinkahan mä maltan oottaa 17.12 asti kun on rakenneultra, tää neuvoloiden ym.tarkastuksien väli on mun mielestä aivan liian pitkä, mun luonteelle sopis vaikka kerran kahdessa viikossa tai jotain, hih!
t. vemu76 ja vauveli 17+1
pötkylä: Käytiin np-ultrassa vkoilla 12+3 ja kaikki kunnossa! Pituus ym.mitat vastas viikkoja ja siellä vauveli heilutteli käsiään ja jalkojaan kovasti, liikkistä! :'( Kuvia ollaan tuijotettu kotona sen jälkeen päivittäin...Kuinkahan mä maltan oottaa 17.12 asti kun on rakenneultra, tää neuvoloiden ym.tarkastuksien väli on mun mielestä aivan liian pitkä, mun luonteelle sopis vaikka kerran kahdessa viikossa tai jotain, hih!
t. vemu76 ja vauveli 17+1
Tervehdys! Täällä supistelut jatkuvat, edelleen tosin pääsääntöisesti kivuttomasti. Neuvolassa oli kaikki hyvin, hemoglobiini oli nyt viimein noussut normaalille tasolle. Terkkari arveli oireitteni perusteella, että pääsisin synnyttämään vielä tämän viikon aikana. Aika huisaa, jos ennustus pitää paikkansa.
Dawn, minulla ainakin huolet ja pelot synnytykseen liittyen ovat hälventyneet mitä pitemmälle raskaus on edennyt. Oikeastaan eniten jännitin synnytystä hetken sen jälkeen, kun olin käynyt tutustumassa synnytyssairaalaan, siellä kaikki tuntui niin konkreettiselta. Nyt synnytys alkaa tuntumaan ihanalta vaihtoehdolta, en jaksaisi tätä mahan tuomaa kömpelyyttä enää hetkeäkään.
Viime viikkoina olen nähnyt paljon synnytykseen ja vauvaan liittyviä unia. Meillähän on tiedossa, että poika tulee, mutta viimeeksi näin unen, jossa meille oli syntynyt tyttö. Se oli Barbin-nuken kokoinen ja sillä oli sellaiset nuken silmät, jotka menee kiinni. Yritin sitä sitten pestä varovasti, ettei mene rikki...
Voi kuinka kivoja ultra- ja neuvolakuulumisia teillä on. Vemun tapaan minustakin tuntui alkuraskauden neuvola- ja ultrakäynnit olevan aivan liian harvaan, mutta sitten kun aloin tuntemaan liikkeet selvästi, olo helpottui. 4D-ultra oli ihan mahtava kokemus.
Minimin iho-ongelmat kuulostavat kiusallisilta. Onneksi kaikki arvot ovat kuitenkin kunnossa ja lääkäri aidosti kiinnostunut asiastasi. Apteekin kortisonivoiteet ovat oikeasti niin mietoja, etteivät ne ohjeiden mukaan käytettynä ohenna ihoa. Sinuna uskaltaisin käyttää lääkärin määräämää voidetta myöskin ohjeiden mukaan. Tohtorisetä on varmaan harkinnut reseptiä tarkasti.
Näin tällä kertaa...
Nefer 39+4
Dawn, minulla ainakin huolet ja pelot synnytykseen liittyen ovat hälventyneet mitä pitemmälle raskaus on edennyt. Oikeastaan eniten jännitin synnytystä hetken sen jälkeen, kun olin käynyt tutustumassa synnytyssairaalaan, siellä kaikki tuntui niin konkreettiselta. Nyt synnytys alkaa tuntumaan ihanalta vaihtoehdolta, en jaksaisi tätä mahan tuomaa kömpelyyttä enää hetkeäkään.
Viime viikkoina olen nähnyt paljon synnytykseen ja vauvaan liittyviä unia. Meillähän on tiedossa, että poika tulee, mutta viimeeksi näin unen, jossa meille oli syntynyt tyttö. Se oli Barbin-nuken kokoinen ja sillä oli sellaiset nuken silmät, jotka menee kiinni. Yritin sitä sitten pestä varovasti, ettei mene rikki...
Voi kuinka kivoja ultra- ja neuvolakuulumisia teillä on. Vemun tapaan minustakin tuntui alkuraskauden neuvola- ja ultrakäynnit olevan aivan liian harvaan, mutta sitten kun aloin tuntemaan liikkeet selvästi, olo helpottui. 4D-ultra oli ihan mahtava kokemus.
Minimin iho-ongelmat kuulostavat kiusallisilta. Onneksi kaikki arvot ovat kuitenkin kunnossa ja lääkäri aidosti kiinnostunut asiastasi. Apteekin kortisonivoiteet ovat oikeasti niin mietoja, etteivät ne ohjeiden mukaan käytettynä ohenna ihoa. Sinuna uskaltaisin käyttää lääkärin määräämää voidetta myöskin ohjeiden mukaan. Tohtorisetä on varmaan harkinnut reseptiä tarkasti.
Näin tällä kertaa...
Nefer 39+4
Jossa vietettiin siis koko eilinen päivä. Vauva ei liikkunut juuri ollenkaan, joten neuvolasta kehotettiin hiipimään sairaalaan. Siellä sitten oltiin käyrillä tunti toisensa perään ja sikiön liikkeitäkin etsittiin oikein joukkovoimin. Kaikki onneksi kunnossa, vauveli vaan taisi viettää lepopäivää oikein urakalla, mutta huoli oli hirveä.
Joskus kuuden aikaan illalla päästivät mut pois sieltä ja jos liikkeet vielä tänäänkin huonot niin sitten vaan takaisin.
Onneksi pötsimönkijä päätti kolmen jälkeen aamuyöstä aloittaa treenit ja on siitä asti riekkunut masussa niin että heiluu ja hyllyy koko mamma
Sen verran selvisi lääkärin tutkimuksissa että kohdunkaula oli lyhentynyt puoleentoista senttiin ja lääkäri veikkasikin että saattaa tulla etuajassa ulos, etenkin kun eilinen painoarvio oli 2.2kg. Toivottavasti pysyisi nyt ainakin joulukuun lopulle asti kasvamassa, mutta jos ei pysy niin minkäs sille mahtaa.
Eilinen sairaalakäynti oli siinäkin mielessä tosi poikkeuksellinen, että sain "yksityis esittelyn" synnytysosastoon ja kiireetön kätilö selitti kärsivällisesti kaiken mahdollisen synnytykseen liittyvän asian. Oli kyllä niin ihana kätilö ja lääkärikin että olisin voinut jäädä samantien synnyttämään! Täytyy toivoa että H-hetkellä on yhtä hyvä tuuri!
Anno ihanaa että selvisit sokerirasituksesta puhtain paperein. Mulla oli tunnin arvo 10.1 (saa olla korkeintaan 10.0) ja jouduin dietille. Helpompaa olisi, jos voisi porskuttaa vaan samaan malliin kuin ennenkin, syömisen valvominen ja miettiminen on ihan suoraan sanottuna bebasta
Vemu usko pois, että se joulukuun 17. tulee ennemmin kuin uskotkaan. Alkuraskaudesta oli vielä epävarmempi kuin nyt ja olisikin ollut ihanaa käydä ultrissa ja neuvolassa paljon tiheämmin kuin mikä on tämän hetken suositus. Täytyy kyllä myöntää, että kävin pari ylimääräistä ultraa yksityisellä, sen vuoksi että mulla oli alkuraskaudessa (viikolla 18 asti ) veristä vuotoa. Hermot eivät olisi kestäneet "virallisten" ultrien odotusta siinä tilanteessa, enkä usko että mulla olisi hermo kestänyt muutenkaan B)
minimi mulla on atooppinen iho ja se on raskauden myötä mennyt tosi huonoon kuntoon. Lääkäriltä olen saanut pariakin eri reseptivalmistetta ja olen käyttänyt niitä niin vähän kuin mahdollista. Toinen voide on nimeltään elocon ja sen käyttöä raskauden aikana ei suositella ollenkaan ja toinen voide on nimeltään sibicort ja sen pitäisi olla raskauden aikana turvallinen ja auttaa myös kutinaan jonkin verran. Lisäksi olen käyttänyt ihan reseptittä saatavia kortisoonivoiteita kohtuudella. Omalla kohdalla hyväksi keinoksi olen havainnut ihon desinfioimisen, eli suihkuttelen ihoon iltaisin ennen nukkumaan menoa septidiniä ja pyyhin nesteen pois puolihuolimattomasti ja se tuntuu auttavan kutinaan tosi hyvin. En nyt muista mistä luin tuon desinfiointiaineen käytön hyödyllisyydestä, mutta joka tapauksessa törmäsin artikkeliin jossa siis kerrottiin että miedot desinifointiaineet saattavat helpottaa kutinaa!
Ennen kuin tästä tulee taas romaani, niin DAWNille kommentoisin sen verran että synnytysunet ovat ihan normaaleja tässä olotilassa. Itse olen synnyttänyt unissani nyt yhden koiranpennun, yhden 160cm pitkän ryppyisen vanhan miehen ja yhden vuohen
Neferille peukutuksia, josko se H-hetki koittaisi jo tällä viikolla.
Voikaa hyvin ja ihanan paksusti
pötkylä ja pikkuElvis 32
Joskus kuuden aikaan illalla päästivät mut pois sieltä ja jos liikkeet vielä tänäänkin huonot niin sitten vaan takaisin.
Onneksi pötsimönkijä päätti kolmen jälkeen aamuyöstä aloittaa treenit ja on siitä asti riekkunut masussa niin että heiluu ja hyllyy koko mamma
Sen verran selvisi lääkärin tutkimuksissa että kohdunkaula oli lyhentynyt puoleentoista senttiin ja lääkäri veikkasikin että saattaa tulla etuajassa ulos, etenkin kun eilinen painoarvio oli 2.2kg. Toivottavasti pysyisi nyt ainakin joulukuun lopulle asti kasvamassa, mutta jos ei pysy niin minkäs sille mahtaa.
Eilinen sairaalakäynti oli siinäkin mielessä tosi poikkeuksellinen, että sain "yksityis esittelyn" synnytysosastoon ja kiireetön kätilö selitti kärsivällisesti kaiken mahdollisen synnytykseen liittyvän asian. Oli kyllä niin ihana kätilö ja lääkärikin että olisin voinut jäädä samantien synnyttämään! Täytyy toivoa että H-hetkellä on yhtä hyvä tuuri!
Anno ihanaa että selvisit sokerirasituksesta puhtain paperein. Mulla oli tunnin arvo 10.1 (saa olla korkeintaan 10.0) ja jouduin dietille. Helpompaa olisi, jos voisi porskuttaa vaan samaan malliin kuin ennenkin, syömisen valvominen ja miettiminen on ihan suoraan sanottuna bebasta
Vemu usko pois, että se joulukuun 17. tulee ennemmin kuin uskotkaan. Alkuraskaudesta oli vielä epävarmempi kuin nyt ja olisikin ollut ihanaa käydä ultrissa ja neuvolassa paljon tiheämmin kuin mikä on tämän hetken suositus. Täytyy kyllä myöntää, että kävin pari ylimääräistä ultraa yksityisellä, sen vuoksi että mulla oli alkuraskaudessa (viikolla 18 asti ) veristä vuotoa. Hermot eivät olisi kestäneet "virallisten" ultrien odotusta siinä tilanteessa, enkä usko että mulla olisi hermo kestänyt muutenkaan B)
minimi mulla on atooppinen iho ja se on raskauden myötä mennyt tosi huonoon kuntoon. Lääkäriltä olen saanut pariakin eri reseptivalmistetta ja olen käyttänyt niitä niin vähän kuin mahdollista. Toinen voide on nimeltään elocon ja sen käyttöä raskauden aikana ei suositella ollenkaan ja toinen voide on nimeltään sibicort ja sen pitäisi olla raskauden aikana turvallinen ja auttaa myös kutinaan jonkin verran. Lisäksi olen käyttänyt ihan reseptittä saatavia kortisoonivoiteita kohtuudella. Omalla kohdalla hyväksi keinoksi olen havainnut ihon desinfioimisen, eli suihkuttelen ihoon iltaisin ennen nukkumaan menoa septidiniä ja pyyhin nesteen pois puolihuolimattomasti ja se tuntuu auttavan kutinaan tosi hyvin. En nyt muista mistä luin tuon desinfiointiaineen käytön hyödyllisyydestä, mutta joka tapauksessa törmäsin artikkeliin jossa siis kerrottiin että miedot desinifointiaineet saattavat helpottaa kutinaa!
Ennen kuin tästä tulee taas romaani, niin DAWNille kommentoisin sen verran että synnytysunet ovat ihan normaaleja tässä olotilassa. Itse olen synnyttänyt unissani nyt yhden koiranpennun, yhden 160cm pitkän ryppyisen vanhan miehen ja yhden vuohen
Neferille peukutuksia, josko se H-hetki koittaisi jo tällä viikolla.
Voikaa hyvin ja ihanan paksusti
pötkylä ja pikkuElvis 32
Siis ei ole todellista!!!Alkuperäinen kirjoittaja pötkylä:Ennen kuin tästä tulee taas romaani, niin DAWNille kommentoisin sen verran että synnytysunet ovat ihan normaaleja tässä olotilassa. Itse olen synnyttänyt unissani nyt yhden koiranpennun, yhden 160cm pitkän ryppyisen vanhan miehen ja yhden vuohen
Harvoin nauran nettijutuille ääneen, mutta nyt kyllä melkein putosin tuolilta! Uskomaton alitajunta sulla pötkylä! Mullakin usein on aika vilkasta tuo "yöelämä", mutta en huomannut raskausaikana mitään kummempaa muutosta aiheeseen. Jotain hauskoja unia kyllä oli, mutta eihän niitä nyt enää muista kun ei tullut kirjoitettua ylös... Viime yönä näin jotain painajaista vauvaan liittyen, aika hämärät muistikuvat on siitäkin.
Ihanaa pötkylä että kaikki oli kunnossa. Voin vaan kuvitella millainen huoli vauvan liikkumattomuudesta voi tulla... :hug:
minimin kutina kuulostaa tosiaan raivostuttavalta, toivottavasti helpottaa pian!
Meiltä sen verran kuulumisia, että eilen oli mulla jälkitarkastus ja pojalla 2kk lääkärintarkastus. Molemmilla kaikki kunnossa
Vauva painaa jo reilut 6 kiloa, joten ilmeisesti ruokaa on riittävästi tarjolla.Hyviä vointeja teille kaikille! Nyt taitaa alkaa olla aika ruveta polttelemaan kynttilöitä, ainakin täällä meillä on ollut niin pimeä ja harmaa päivä ettei oikein ole kunnolla päässyt edes vauhtiin tänään...
Ihania unia Pötkylälllä. Hyvä myös, että masussa on kaikki hyvin.
Minä taidan päästä tänään tutustumaan synnytysosaston toimintaan ihan konkreettisesti. Heräsin yöllä neljältä mahakipuun, jonka aika nopeasti totesin supisteluksi. Viidestä asti olen kellottanut, nyt väli on tuollaista 6 - 7 minuuttia. Kohta soitan sairaalaan...
Kun seuraavan kerran palaan tälle palstalle, olen toivottavasti jo ihan oikeasti äiti!
Hyviä vointeja teille kaikille ihanille nettikavereilleni ja kiitos tähänastisesta!
Nefer 39+6
Minä taidan päästä tänään tutustumaan synnytysosaston toimintaan ihan konkreettisesti. Heräsin yöllä neljältä mahakipuun, jonka aika nopeasti totesin supisteluksi. Viidestä asti olen kellottanut, nyt väli on tuollaista 6 - 7 minuuttia. Kohta soitan sairaalaan...
Kun seuraavan kerran palaan tälle palstalle, olen toivottavasti jo ihan oikeasti äiti!
Hyviä vointeja teille kaikille ihanille nettikavereilleni ja kiitos tähänastisesta!
Nefer 39+6
Nyt uskaltaudun taas lukemaan muiden kuulumisia 4 kauhupäivän jälkeen. Meillä tosiaan oli varhaisultra tiistaina ja niinhän siinä kävi, että lääkäri totesi ettei mitään sykettä ollut havaittavissa ja että pelkkä tyhjä pussi siellä jossain... ? Oli siinä shokkia kerrakseen, onneksi hän kirjoitti loppuviikon sairaslomaa, niin sai rauhassa surra sitten kotona.
Olo oli kyllä kieltämättä tyhjä, vihainen ja surullinen. En oikein tiennyt mitä ajatella, ja yritinkin olla ajattelematta yhtään mitään.
Jouduin kuitenkin raahautumaan verikokeisiin muutamaan otteeseen, sillä halusivat varmistaa vielä hormoniarvot. Sekin pelkästään tuntui ylitsepääsemättömältä.
Tämä kaikki siis tapahtuu NKL:lla lapsettomuushoitojen takia, sillä olemme olleet siellä viime kuussa IVF-hoidossa.
No, tänä aamuna sitten hoitaja soitti ja pyysi yllättäen uuteen ultraan, sillä h-arvoni olivat edelleen korkealla. Pelkäsin tietenkin pahinta ja yritin henkisesti valmistautua kuulemaan tuomioni. Jotenkin tuntui pahalta, että ensin yritämme vaivoin saada lasta alkuun 'keinotekoisesti' ja sitten se täytyisi repiä ulos kemiallisesti. Olin aivan maassa...
Lääkäri totesi vain, että täytyy katsoa uudestaan paremmalla ultra-laitteella ja niin sitten marssimme jonkun toisen lääkärin huoneeseen.
Ja mikä mieletön helpotus oli, kun sieltä löytyi kuin löytyikin syke ja pikkuruinen alkio. sitä toista lääkäriä myös pyydettiin katsomaan ja hän totesi sen olevan oikein hieno syke ja onnitteli
:heart:
Itku siinä pääsi ja nyt sitten ihmetellään "valokuvaa" kotona.
Voisiko joku teistä viisaammista vielä infota minua alkutaipaleen räpeltäjää, että onko se kuvan alaraunassa oleva mitta nimenomaan pää-perämitta?
Meillä lukema on 7,8mm ja lääkäri vain totesi, että juuri ja juuri rajoissa mennään. Jäi siis vielä vähän ontto olo, mutta pääasia, että tarina sai tässä vaiheessa tällaisen käänteen.
t: Tällä kertaa helpottunut Frida
Olo oli kyllä kieltämättä tyhjä, vihainen ja surullinen. En oikein tiennyt mitä ajatella, ja yritinkin olla ajattelematta yhtään mitään.
Jouduin kuitenkin raahautumaan verikokeisiin muutamaan otteeseen, sillä halusivat varmistaa vielä hormoniarvot. Sekin pelkästään tuntui ylitsepääsemättömältä.
Tämä kaikki siis tapahtuu NKL:lla lapsettomuushoitojen takia, sillä olemme olleet siellä viime kuussa IVF-hoidossa.
No, tänä aamuna sitten hoitaja soitti ja pyysi yllättäen uuteen ultraan, sillä h-arvoni olivat edelleen korkealla. Pelkäsin tietenkin pahinta ja yritin henkisesti valmistautua kuulemaan tuomioni. Jotenkin tuntui pahalta, että ensin yritämme vaivoin saada lasta alkuun 'keinotekoisesti' ja sitten se täytyisi repiä ulos kemiallisesti. Olin aivan maassa...
Lääkäri totesi vain, että täytyy katsoa uudestaan paremmalla ultra-laitteella ja niin sitten marssimme jonkun toisen lääkärin huoneeseen.
Ja mikä mieletön helpotus oli, kun sieltä löytyi kuin löytyikin syke ja pikkuruinen alkio. sitä toista lääkäriä myös pyydettiin katsomaan ja hän totesi sen olevan oikein hieno syke ja onnitteli
:heart:
Itku siinä pääsi ja nyt sitten ihmetellään "valokuvaa" kotona.
Voisiko joku teistä viisaammista vielä infota minua alkutaipaleen räpeltäjää, että onko se kuvan alaraunassa oleva mitta nimenomaan pää-perämitta?
Meillä lukema on 7,8mm ja lääkäri vain totesi, että juuri ja juuri rajoissa mennään. Jäi siis vielä vähän ontto olo, mutta pääasia, että tarina sai tässä vaiheessa tällaisen käänteen.
t: Tällä kertaa helpottunut Frida
Hei Frida! Onneksi kaikki päättyi hyvin! Kysymykseesi kuvan alareunan mitasta sanoisin, että taitaapa olla se pääperämitta tai ainakin sen alkion koko. Ja se 7,8mm on mielestäni juuri sitä luokkaa, mitä tuossa vaiheessa yleensäkin on. Sullahan noita viikkoja on nyt 7 ja risat? Mulla oli rv 7+6 tuo mitta 14,8mm, mutta uskoisin, että tuossa vaiheessa kasvu on aika kiivasta...
Kukakohan tätä meidän pinoa päivittikään? Mulle voisi vaihtaa tuon lasketun ajan etusivulle. Se kun aikaistui silloin tiistain ultrassa 1.6. -> 25.5.
Tässä lomalla olen ottanut kyllä todella rennosti. Tiistain ja eilisen herätyskelloherätyksiä lukuunottamatta olen nukkunut todella pitkään ja enimmäkseen vaan laiskotellut. Jossain vaiheessa päivää on tuntunut siltä että vaavi tahtoisi mun menevän lepäämään. Sit oon lökötellyt puolesta tunnista tuntiin... Mitenköhän sitä taas maanantaina jaksaa elää virkanaiselämää =)
Miinamaria ja pikkutyyppi 13+5
Kukakohan tätä meidän pinoa päivittikään? Mulle voisi vaihtaa tuon lasketun ajan etusivulle. Se kun aikaistui silloin tiistain ultrassa 1.6. -> 25.5.
Tässä lomalla olen ottanut kyllä todella rennosti. Tiistain ja eilisen herätyskelloherätyksiä lukuunottamatta olen nukkunut todella pitkään ja enimmäkseen vaan laiskotellut. Jossain vaiheessa päivää on tuntunut siltä että vaavi tahtoisi mun menevän lepäämään. Sit oon lökötellyt puolesta tunnista tuntiin... Mitenköhän sitä taas maanantaina jaksaa elää virkanaiselämää =)
Miinamaria ja pikkutyyppi 13+5
Frida :hug: Melkoinen kokemus sinulla! Nyt pidetään peukut tosissaan pystyssä että jatko menee hyvin!!! Paljon voimia teille!
pötkylä se taisi päivitellä pinoa, laita miinamaria vaikka yksityisviestiä vielä, vaikka eiköhän tuo huomaa täältä tekstistäkin kun kohtuu vähän kirjoituksia tulee, vai mitä pötkis? B) Ja tosiaan lökötellä pitää kun siltä tuntuu ja suinkin pystyy!
Ja Neferkin sitten lähti pinnistelemään, alkaa jo itseä ihan jänskättää. Piti ihan käydä tarkistamassa listasta, Tracy näyttäisi olevan ainoa palsta-aktiivi tässä ennen meikäläisen vuoroa?! Ihan käsittämätöntä kuinka se aika kuluukaan. Vaikka isäntä on sitä mieltä että tonttu syntyy vasta 2.1. eli vielä reilu 5 vkoa. Katsotaan, sanoi liääkäri...
Niin ja kiitos kannustuksesta mahanäppyjen kanssa, nyt olen laittanut kortisonia sitten tiheämmin ja selvästi kyllä auttaa. Ehkä uskallan kuurina sitä lotrata jos rauhottuisi pidemmäksi aikaa sitten tuo iho. Hope so!
Tuli muuten tänään mieleen tuolla koirien kanssa lenkillä ollessa, kun elukoita sai taas komentaa niin että metsä raikas (toinen rökittää toista ihan muuten vaan ja molemmat vetää pupun papanoita ja muuta sontaa kilokaupalla eikä reagoi kutsuihin), että kuinkakohan stressaantunut on meidän olio masussa kun päivittäin mamma yhtäkkiä karjaisee kaikella voimalla ja useamman kerran muuten vaan vihaisesti komentelee? No, onpahan ainakin tottunut näihin ärinöihin, ehkei synnyttyään niin pelästy.
Jaa niin te jo synnyttäneet jotka vielä jaksatte palstalla pyöriä, mitenkäs se elo eläinten ja vauvan kanssa on sujunut? Aiemmin jo oli kertomuksia mutta taas olisi kiva kuulla onko muutoksia vahtimisessa tms kun aikaa on jo vähän kulunut käärön kotiin tulosta!
minimi 35+4
pötkylä se taisi päivitellä pinoa, laita miinamaria vaikka yksityisviestiä vielä, vaikka eiköhän tuo huomaa täältä tekstistäkin kun kohtuu vähän kirjoituksia tulee, vai mitä pötkis? B) Ja tosiaan lökötellä pitää kun siltä tuntuu ja suinkin pystyy!
Ja Neferkin sitten lähti pinnistelemään, alkaa jo itseä ihan jänskättää. Piti ihan käydä tarkistamassa listasta, Tracy näyttäisi olevan ainoa palsta-aktiivi tässä ennen meikäläisen vuoroa?! Ihan käsittämätöntä kuinka se aika kuluukaan. Vaikka isäntä on sitä mieltä että tonttu syntyy vasta 2.1. eli vielä reilu 5 vkoa. Katsotaan, sanoi liääkäri...
Niin ja kiitos kannustuksesta mahanäppyjen kanssa, nyt olen laittanut kortisonia sitten tiheämmin ja selvästi kyllä auttaa. Ehkä uskallan kuurina sitä lotrata jos rauhottuisi pidemmäksi aikaa sitten tuo iho. Hope so!
Tuli muuten tänään mieleen tuolla koirien kanssa lenkillä ollessa, kun elukoita sai taas komentaa niin että metsä raikas (toinen rökittää toista ihan muuten vaan ja molemmat vetää pupun papanoita ja muuta sontaa kilokaupalla eikä reagoi kutsuihin), että kuinkakohan stressaantunut on meidän olio masussa kun päivittäin mamma yhtäkkiä karjaisee kaikella voimalla ja useamman kerran muuten vaan vihaisesti komentelee? No, onpahan ainakin tottunut näihin ärinöihin, ehkei synnyttyään niin pelästy.
Jaa niin te jo synnyttäneet jotka vielä jaksatte palstalla pyöriä, mitenkäs se elo eläinten ja vauvan kanssa on sujunut? Aiemmin jo oli kertomuksia mutta taas olisi kiva kuulla onko muutoksia vahtimisessa tms kun aikaa on jo vähän kulunut käärön kotiin tulosta!
minimi 35+4
Frida hurjasti peukutuksia että kaikki menisi kuitenkin hyvin, etkä enää joutuisi kestämään vastaavia järkytyksiä.
miinamaria minähän se listaa päivittelen ja mulla olikin jo mielessä toi sun lasketun ajan muuttaminen, mutta teinkin sitten jotain muuta ja unohdin koko jutun. Hyvä että muistutit!
Ja muillekkin tiedoksi, jos jotain puutteita ilmenee, niin ilmoitelkaa ihmeessä. Olen sen verran dementoitunut tämän raskauden myötä että aina ei muista/huomaa kaikkea.
minimi hyvä että iho-oireet helpottavat!
Nyt on kädet taas niin huonona, ettei pysty enempää rustaamaan vaikka asiaakin olisi.
voikaa hyvin
miinamaria minähän se listaa päivittelen ja mulla olikin jo mielessä toi sun lasketun ajan muuttaminen, mutta teinkin sitten jotain muuta ja unohdin koko jutun. Hyvä että muistutit!
Ja muillekkin tiedoksi, jos jotain puutteita ilmenee, niin ilmoitelkaa ihmeessä. Olen sen verran dementoitunut tämän raskauden myötä että aina ei muista/huomaa kaikkea.
minimi hyvä että iho-oireet helpottavat!
Nyt on kädet taas niin huonona, ettei pysty enempää rustaamaan vaikka asiaakin olisi.
voikaa hyvin
Frida: :hug: Tsemppiä sinulle! Mä tiedän tuon tunteen, olen kokenut saman viime keväänä! :'(
Tässä raskaudessa varhaisultrassa vauvelin pää-perämitta oli vkoilla 7+6, 15mm. Toivotaan, että teidän vauveli saa nyt hurjan kasvupyrähdyksen!!!
Oma vauveli ilmoittelee itsestään aina, kun istun tässä koneella, hipaisee massua joka kerta ja usein. Hurja tunne! :heart: Mulla kovettuu maha(kohtu) kanssa aina välillä, tuntuu ihan kuin joku olisi punkeamassa sieltä ulos väkisin ja sit möykky häviää ihan yhtä nopeesti kun tuleekin...
Vointeja kaikille!
vemu76 ja vauveli 17+5
Tässä raskaudessa varhaisultrassa vauvelin pää-perämitta oli vkoilla 7+6, 15mm. Toivotaan, että teidän vauveli saa nyt hurjan kasvupyrähdyksen!!!
Oma vauveli ilmoittelee itsestään aina, kun istun tässä koneella, hipaisee massua joka kerta ja usein. Hurja tunne! :heart: Mulla kovettuu maha(kohtu) kanssa aina välillä, tuntuu ihan kuin joku olisi punkeamassa sieltä ulos väkisin ja sit möykky häviää ihan yhtä nopeesti kun tuleekin...
Vointeja kaikille!
vemu76 ja vauveli 17+5
Käväisin taas lukemassa kuulumisia.
Fridalle peukkuja, että asukki pysyy matkassa ja vahvistuu pikavauhtia :heart:
Tervetuloa uudet masunkasvattajat!
Itse varmastikin pikkuhiljaa vaikutan enemmän +30 äideissä, mutta ihan varmasti roikun täälläkin vielä pitkään
Purin juuri kamerasta kuvat synnytyksestä näihin päiviin ja kyllä tuli tippa linssiin niitä katsellessa. Äiti näytti muuten todella räjähtäneeltä ja uupuneelta
Mies on vielä tämän viikon lomalla, joten vietämme laatuaikaa perheen parissa, mutta sitten varmaan tulen vierailemaan täälläkin taas useammin.
Hyviä vointeja kaikille!!
-Dana ja pikkuneiti 2vk
Fridalle peukkuja, että asukki pysyy matkassa ja vahvistuu pikavauhtia :heart:
Tervetuloa uudet masunkasvattajat!
Itse varmastikin pikkuhiljaa vaikutan enemmän +30 äideissä, mutta ihan varmasti roikun täälläkin vielä pitkään
Purin juuri kamerasta kuvat synnytyksestä näihin päiviin ja kyllä tuli tippa linssiin niitä katsellessa. Äiti näytti muuten todella räjähtäneeltä ja uupuneelta
Mies on vielä tämän viikon lomalla, joten vietämme laatuaikaa perheen parissa, mutta sitten varmaan tulen vierailemaan täälläkin taas useammin.
Hyviä vointeja kaikille!!
-Dana ja pikkuneiti 2vk
Kiitos kaikille kannustuksesta! Tuntuu hyvältä saada kerrottua mietteitään edes täällä, kun emme ole vielä kenellekään tästä raskaudesta kertoneet. Nyt todellakin ymmärrän miksi monet kertovat vasta rv 12 jälk. Olisi meilläkin ollut selittelemistä tässä "juupas-eipäs-juupas"-tarinassamme.
Nyt on ollut ihana päästä taas takaisin "normaaliin" arkeen. Toivottavasti kaikki menee ok tästä eteenpäin.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Nyt on ollut ihana päästä taas takaisin "normaaliin" arkeen. Toivottavasti kaikki menee ok tästä eteenpäin.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Uskaltaudun myös ilmoittautumaan listalle. Ikää on 32 (parin viikon päästä 33) ja raskausviikkoja kasassa 11+6. Mielenkiinnolla on taustalta seurannut listaanne jo jonkin aikaa, mutta alkuraskaus on ollut koko lailla oireeton ja vaikka ultria on takana jo kaksi on mieltä painanut huoli, että josko kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa. Tänään seuraava lääkärikäynti illalla ja np-ultra ja toivottavasti sen jälkeen olo rauhallisempi.
Raskauden myötä tiedontarve on kasvanut räjähdysmäisesti ja on mukava lukea muiden kokemuksia, varsinkin, kun itse asun ulkomailla ja vertaistukea on lähipiirissä vähänlaisesti. Tällä listalla viehättää erityisesti se, että mukana on kaikissa raskauden vaiheissa olevia.
Raskauden myötä tiedontarve on kasvanut räjähdysmäisesti ja on mukava lukea muiden kokemuksia, varsinkin, kun itse asun ulkomailla ja vertaistukea on lähipiirissä vähänlaisesti. Tällä listalla viehättää erityisesti se, että mukana on kaikissa raskauden vaiheissa olevia.
Kiva saada tähän pinoon uusia odottajia. Toivottavasti sun np-ultra näyttää kaiken olevan kunnossa. Mulla ainakin tuo viikon takainen ultra kovasti vahvisti tunnetta raskaanaolemisesta ja varmisti sitä, että kaikki on hyvin. No, tuntuu tuo jo aikalailla masussakin, joten eipä ole kovinkaan usein enää epäselvää onko kaikki hyvin vai ei.
Tää jokailtainen huono olo alkaa harmittamaan. Alkuraskaudestahan mulla oli lähinnä sitä syömättömyydestä johtuvaa huonoa oloa. Nyt vaikka kuinka on syönyt hyvin ja terveellisestikin, on iltaisin aina sellainen sokerihumalalta tuntuva huono olo. Ainakin vajaa kuukausi sitten kun eka neuvolassa otettiin siitä pissasta se sokerikin, niin ei siinä ollut mitään hälyyttävää... Pitäisiköhän mennä uusintatestiin vai mitä tehdä? Vai johtuneeko tämä kaikki vaan siitä, että on päivän viipottanut pitkin maita ja mantuja jonka seurauksena illalla (aiheellisesti) väsymyksestä johtuen on sitten kuvottava olo? Aamuisin mulla on mitä parhain olo ja aina kuvittelee, että nyt alkaa uusi elämä ilman iltakuvotusta. Tää on taas näitä miinamarian ikuisuuspohdintoja, joihin ei varmastikaan ole ainutta ja oikeaa vastausta olemassakaan...
Mutta masukin tuossa alhaalla kasvaa =) Ei ole kohta enää epäselvää ulkopuolisillekaan, että meille odotetaan perheenlisäystä. Muutama rohkea asiakas onkin multa jo arasti kysäissyt odotanko vauvaa. Tottakai olen iloisesti sitten kertonut totuuden =)
Nyt taidan kuitenkin siirtyä vaakatasoon...
Masunkasvattaja Miinamaria rv 14+1
Tää jokailtainen huono olo alkaa harmittamaan. Alkuraskaudestahan mulla oli lähinnä sitä syömättömyydestä johtuvaa huonoa oloa. Nyt vaikka kuinka on syönyt hyvin ja terveellisestikin, on iltaisin aina sellainen sokerihumalalta tuntuva huono olo. Ainakin vajaa kuukausi sitten kun eka neuvolassa otettiin siitä pissasta se sokerikin, niin ei siinä ollut mitään hälyyttävää... Pitäisiköhän mennä uusintatestiin vai mitä tehdä? Vai johtuneeko tämä kaikki vaan siitä, että on päivän viipottanut pitkin maita ja mantuja jonka seurauksena illalla (aiheellisesti) väsymyksestä johtuen on sitten kuvottava olo? Aamuisin mulla on mitä parhain olo ja aina kuvittelee, että nyt alkaa uusi elämä ilman iltakuvotusta. Tää on taas näitä miinamarian ikuisuuspohdintoja, joihin ei varmastikaan ole ainutta ja oikeaa vastausta olemassakaan...
Mutta masukin tuossa alhaalla kasvaa =) Ei ole kohta enää epäselvää ulkopuolisillekaan, että meille odotetaan perheenlisäystä. Muutama rohkea asiakas onkin multa jo arasti kysäissyt odotanko vauvaa. Tottakai olen iloisesti sitten kertonut totuuden =)
Nyt taidan kuitenkin siirtyä vaakatasoon...
Masunkasvattaja Miinamaria rv 14+1
Tervetuloa fleur! Mistäs kaukaa kirjoittelet? Jos saa udella...
Miinamaria, en osaa auttaa kun mulla ei tollaista iltaongelmaa ollut, enempi päiväsaikaan ja useimmiten syömisellä tokenevaa (ei kyllä aina tepsinyt sekään), mutta kysy ihmeessä neuvolasta!
Omaa napaa: ehti se mahanahka pari pv olla parempi, eilisestä taas kortisonivoiteesta huolimatta ihan ärrrrrsyttävän kutiseva ja jo arka kun yöllä (ja vähän päivälläkin) huomaamattaan hinkkaa. Itse asiassa kutina on levinnyt kaulalle ja hartioihin. Sitäpaitsi olen muuttumassa seepraksi: kaulassa ja rinnuksilla kummallisia tummempia viiruja; näyttävät kuin olisi joku painauma tai vekki ihossa; kaulalla vois ollakin semmoinen "poimukohta" mutta alempana en missään asennossa saa ihoa siitä kohden kurttuun, ja kun lähempää tarkastelee, ihossa todella on tummempaa raitaa. Ihan ihme juttuja! Mielestäni en ole edes turvonnut (paitsi nilkoista), eikä kai raskausarvet tollaseen paikkaan tule, vai? Ylihuomenna neuvola ja n-lääkäri, ihmetelköön siellä.
Kysyttävääkin oli; minkä kokoiset imetysliivit pitäisi ostaa, mistä tietää kuinka paljon tässä kasvaa?! Useampi kk sitten kokoni oli muuttunut a:sta c:hen, siinä on pysynyt nyt pitkään, onkohan odotettavissa lisäystä minkä verran? Tyhmän tuntuista ostaa liivit joissa nyt on kovasti tyhjää (d). Jos nyt edes jostain löytyis yhdet jotka jotenkin istuu, olen vissiin hassun mallinen kun yleensäkään en tahdo löytää liivejä joissa kupit olis tarpeeksi lähellä toisiaan eikä hankais kainaloita/ puristais rintakehää. Varsinkaan nyt kun kaikki tuntuu istuessa ahistavan.
Toinen kysymys tuohon kutinaan liittyen pötkylälle ja muille iho-ongelmaisille: käytättekö huuhteluainetta vaatteita pestessänne? Mulla on ollut hajusteetonta allergiatestattua, nyt olen jättänyt kokonaan pois, mutta eipä tunnu auttavan kutinaan. Tuli vaan mieleen että kannattaako sitä esim vauvan vaatteisiin käyttää (hajutonta edelleen)- mitkä edut, voiko herkistää ihoa?
Olenkin nyt saanut pestyä kaikki vauvan vaatteet (huuhteluaineen kera muistaakseni), aika vähän on pieniä ja noi kootkin on kummallisia, toisissa lukee 60 ja toisissa 70 ja näyttävät ihan saman kokoisilta. Tietäiskin minkä kokoinen ipana tulla tupsahtaa, muutamat 56:t meinattiin vielä hankkia. Tähän astiset onkin olleet ilmaisia kaikki.
Sitteriin väännettiin eilen äiteen kanssa uutta kangasta ja taitaa siitä ihan hyvä tulla, itse asiassa puuttuu enää "turvavyön" haaraläppä ja yksi istuinosaa rungossa kiinni pitävä kaistale (jonka haluan irrotettavaksi jotta koko homman saa tarvittaessa pestyä helposti). En sitten itse koskenut ompelukoneeseen kertaakaan, mutta suunnittelin kovasti
Siinähän sitä taas höpötystä, öitä kaikille (onko täysikuu tms, viime yönä ei saanut nukuttua juurikaan?!)
minimi 36+0
Miinamaria, en osaa auttaa kun mulla ei tollaista iltaongelmaa ollut, enempi päiväsaikaan ja useimmiten syömisellä tokenevaa (ei kyllä aina tepsinyt sekään), mutta kysy ihmeessä neuvolasta!
Omaa napaa: ehti se mahanahka pari pv olla parempi, eilisestä taas kortisonivoiteesta huolimatta ihan ärrrrrsyttävän kutiseva ja jo arka kun yöllä (ja vähän päivälläkin) huomaamattaan hinkkaa. Itse asiassa kutina on levinnyt kaulalle ja hartioihin. Sitäpaitsi olen muuttumassa seepraksi: kaulassa ja rinnuksilla kummallisia tummempia viiruja; näyttävät kuin olisi joku painauma tai vekki ihossa; kaulalla vois ollakin semmoinen "poimukohta" mutta alempana en missään asennossa saa ihoa siitä kohden kurttuun, ja kun lähempää tarkastelee, ihossa todella on tummempaa raitaa. Ihan ihme juttuja! Mielestäni en ole edes turvonnut (paitsi nilkoista), eikä kai raskausarvet tollaseen paikkaan tule, vai? Ylihuomenna neuvola ja n-lääkäri, ihmetelköön siellä.
Kysyttävääkin oli; minkä kokoiset imetysliivit pitäisi ostaa, mistä tietää kuinka paljon tässä kasvaa?! Useampi kk sitten kokoni oli muuttunut a:sta c:hen, siinä on pysynyt nyt pitkään, onkohan odotettavissa lisäystä minkä verran? Tyhmän tuntuista ostaa liivit joissa nyt on kovasti tyhjää (d). Jos nyt edes jostain löytyis yhdet jotka jotenkin istuu, olen vissiin hassun mallinen kun yleensäkään en tahdo löytää liivejä joissa kupit olis tarpeeksi lähellä toisiaan eikä hankais kainaloita/ puristais rintakehää. Varsinkaan nyt kun kaikki tuntuu istuessa ahistavan.
Toinen kysymys tuohon kutinaan liittyen pötkylälle ja muille iho-ongelmaisille: käytättekö huuhteluainetta vaatteita pestessänne? Mulla on ollut hajusteetonta allergiatestattua, nyt olen jättänyt kokonaan pois, mutta eipä tunnu auttavan kutinaan. Tuli vaan mieleen että kannattaako sitä esim vauvan vaatteisiin käyttää (hajutonta edelleen)- mitkä edut, voiko herkistää ihoa?
Olenkin nyt saanut pestyä kaikki vauvan vaatteet (huuhteluaineen kera muistaakseni), aika vähän on pieniä ja noi kootkin on kummallisia, toisissa lukee 60 ja toisissa 70 ja näyttävät ihan saman kokoisilta. Tietäiskin minkä kokoinen ipana tulla tupsahtaa, muutamat 56:t meinattiin vielä hankkia. Tähän astiset onkin olleet ilmaisia kaikki.
Sitteriin väännettiin eilen äiteen kanssa uutta kangasta ja taitaa siitä ihan hyvä tulla, itse asiassa puuttuu enää "turvavyön" haaraläppä ja yksi istuinosaa rungossa kiinni pitävä kaistale (jonka haluan irrotettavaksi jotta koko homman saa tarvittaessa pestyä helposti). En sitten itse koskenut ompelukoneeseen kertaakaan, mutta suunnittelin kovasti
Siinähän sitä taas höpötystä, öitä kaikille (onko täysikuu tms, viime yönä ei saanut nukuttua juurikaan?!)
minimi 36+0