Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3

Jippii, Dana on vihdoin päässyt tositoimiin! Seuraavaksi se on sitten Lauralein vuoro.

Tosi haikealta kyllä tuntuu kun ihmiset vauvaantuvat ja pino aina hiljenee vähäksi aikaa, mutta onneksi nyt ollaan perustamassa sitä äiti pinoa ja ihanaa on se että jo vauvaantuneet käyvät kertomassa kuulumisiaan täälläkin!

Auringonkukalle isot kiitokset synnytyskertomuksesta. Jälleen kerran tuostakin kertomuksesta kävi ilmi, että omia puoliaan on pidettävä. Mikähän siinä on, että niin monesti kuulee kätilöiden lähettävän ensikertalaisia kotiin heppoisin perustein? Onneksi auringonkukka piti puolensa ja lopputulos oli mitä sulostuttavin :flower:

Frida mä olen syönyt maksamakkaraa ja maksalaatikkoa. Meidän neuvolassa ollaan trendikkäitä ja maksaruokia saa syödä vähäsen. Olikos se niin, että esim maksamakkaraa saa syödä yhden viipaleen (30g) päivässä mutta kuitenkin korkeintaan 100g viikossa. Mutta onneksi ei sentään tee mieli joka päivä, joten kohtuus pysyy hyvin. Tyhjiöpakattajua elintarvikkeita en ole syönyt ollenkaan, eikä tee mielikään mutta tsiisus miten tekee mieli brie-juustoa. Haaveilen kokonaisista brie-kiekoista kuola pitkin leukaa valuen, mutta totta puhuttuna tämä on kuitenkin niin lyhyt aika ettenkö voisi olla ilmankin. Alkoholiin en ole koskenut enää vuosiin, joten ei ole tarvinnut kaupasta hakea mitään alkottomia siidereitä tai oluita. Eihän sitä tiedä miten synnytyksen jälkeen käy, alkaako suu napsaamaan. Jos alkaa niin sitten sitä voisi varmaan joskus juoda vehnäoluen saunan päälle?

Tältä rintamalta ei sitten tämän kummempia,

Hyviä vointeja taas kaikille
pötkylä ja pikkuElvis 30+3

 

Jopas täällä ollaan kirjoiteltu ahkerasti. Kaikenlaista jännää onkin tapahtunut, toivottavasti kuullaan Danasta vasta sitten, kun on oma käärö sylissä. Ja olisiko sattunut synnytys sopivasti isänpäiväksi?

Lauralein mietti sitä, voiko lapsen jättää pariksi minuutiksi yksin. Samaa minäkin olen miettinyt, esim. siinä tapauksessa, että pitää viedä lakanapyykkiä talon kuivaushuoneeseen kuivumaan. Olen kyllä ajatellut jättää lapsen yksin kotiin, jos se nukkuu, otan vain itkuhälyttimen mukaan. Meillä itkuhälyttimen virkaa tulee hoitamaan radiopuhelimet, joissa on 4 km:n kantama .

Kiitos Auringonkukalle synnytyskertomuksesta. Erityisen iloinen olin lukiessani, ettei rintasi juurikaan kasvaneet. Minulla on luonnostaan rintoja jo ihan riittämiin, eikä ne ole raskauden aikana juurikaan kasvaneet ja toivon totisesti, etteivät kasva myöskään maidon noustessa. Eppareista ja repeämästä tuli mieleeni, että tutustumiskäynnillä Jorviin kätilö sanoi, että vain ani harva ensikertalainen pääsee lähtemään laitokselta pois ilman jonkin sortin ommelta... Pitänee siis varautua tikkeihin.

Syömingeistä ja juomingeista. Minä olen pysytellyt raivoraittiina koko raskauden ajan. Vasta nyt ihan viime aikoina on tehnyt mieli punaviiniä. Kala ei ole oikein uponnut koko raskausaikana, vaikka normaalisti syön kalaa mielelläni. Medium-pihvejä kaipaan kovasti, mutta niihin en ole uskaltanut sortua. Oikeastaan olen sortunut vain pari kertaa brie-juustoon, pari kertaa korvasienikastikkeeseen ja sitten lähes päivittäin lakuun ja salmiakkiin - jos en niitä söisi, olisi verenpaineeni liian matala ... Kun maksamakkara vapautui pannasta, olen sitä syönyt parin kolmen viikon välein.

Omassa navassa ei mitään ihmeellistä. Tänään ulkoillessani meinasi tosin matka tyssätä, kun nivusmuljahtelu (liitoskipuja?) oli viedä jalat alta. Alku- ja keskiraskaudesta tuttu aamupahoinvointi on nostamassa päätään, liittyisikö jotenkin lähestyvään synnytykseen. En sentään joudu oksentelemaan, mutta aamut venyvät, kun yritän päästä eroon kuvotuksesta. Voihan toki olla, että aamulla on verensokerit niin alhaalla, etta huono olo tulee siitä.

Nyt pidän hurjasti peukkuja, että Lauraleinkin pääsisi jo sairaalaan. Ja Ginniferin viestiin piti kommentoida sen verran, että minäkin olen valtavan ilahtunut tämän pinon kirjoittajien hyvästä ulosannista. On ihana lukea hyvää suomea.

Odottelen minäkin jo kuumeisesti lähestyvää synnytystä...

Nefer 38+2

 

Mun veikkaus on, että Neferkin ehtii ennen mua tänne vauvauutisia kertomaan. Alkaa vain vahvemmin tuntumaan, että meidän kaveri ei ilman lääketieteellistä avitusta maailmaan suostu syntymään. Ja tällaisenkin asian alkaa vähitellen ottamaan itseensä. Mieliala kun aika matalalla tämän odotuksen pituuden suhteen ja lakon pelon ruokkimana, niin sitä ajatukset kiertää jo rataa, että miten huono naisena olenkaan, kun ensin en ilman apua tule raskaaksi ja nyt en sitten saa lasta luonnollisesti syntymäänkään.

Turvotus on nyt viikonloppuna lisääntynyt hirveästi. Perjantain ja tämän aamun neuvolakäyntien välissä painoa oli tullut kolmessa päivässä 1,5 kg, joten sekin kertoo siitä etten tätä turvotusta kuvittele. Paineet kuitenkin ihan normaalit ja pissa puhdas, joten ei ilmeisesti kuitenkaan raskausmyrkytyksestä oire. Viime yönä en enää saanut nukuttuakaan, kun jalat ja kädet oli niin turvoksissa, että ne oli ihan puutuneet. No nyt sitten kyllä olenkin nukkunut päivällä neljän tunnin päikkärit ja vieläkin nukuttaisi.

Kävin tänä aamuna neuvolantädin lähettämänä sairaalassa sydänkäyrällä, mutta kaikki sen suhteen taas tälläkin kertaa oikein hyvin. Lääkäri ultrasi ja varmisti, että lapsivettäkin oli vielä normaalisti. Tärkeintä oli, että lääkäri teki ronskin sisätutkimuksen, että josko siitä vauva ymmärtäisi alkaa syntymään. No aamupäivän oli maha kipeä, mutta ei sitäkään taas enää. Huonoja uutisia sisätutkimuksen yhteydessä oli se, että kolmen viikon takaiseen tilanteeseen ei ollut tullut juuri mitään muutosta kohdunsuulla. No nyt sitten keskiviikkona neuvolaan ja torstaina yliaikaiskontrolliin. Siihen mennessä pakko kehittää sotasuunnitelma siitä, että ottavat mut silloin sisään käynnistykseen, koska sinne lakon alle en halua jäädä. Se varmastikin suurin tässä kohtaa paineita nostattava asia. Kyselin, että lähdetäänkö tässä tilanteessa yhtään helpommin näitä pitkällä olevia raskauksia käynnistämään, jotta saataisiin ihmisiä pois lakon ajan työtaakkaa rasittamasta, mutta kommentti oli, ettei sitä ole vielä mietitty. Onneksi ne on lääkärit, jotka nuo päätökset tekevät, joten toivon että heillä kyllä olisi intressejä tällä tavalla vähentää lakon aikaista työtaakkaansa. Kätilöillä, jotka itse jäämässä pois kanta taas tietty ihan toisin päin. Lääkärin ja kätilön asenteet tuohon kysymykseeni olivatkin tänään aika eri tyyliset.

Danan mies hyvin todennäköisesti sai aivan ihanan isänpäivälahjan. Muutaman päivän päästä varmaan kuullaan sieltä, että kumpi tuli ja miten meni.

Lauralein rv 41 tasan

 

Lauralein :hug: jaksamista! Kyllä se vauva sieltä ennemmin tai myöhemmin tulee... ja hus pois tuollaiset ajatukset että olisit huono naisena tai mitään! Tosin ymmärrän kyllä hyvin, oli mullakin sellainen olo että olen jotenkin epäonnistunut naisena kun vauva ei kääntynytkään alaspäin ja leikattiin... Mutta tiedämme kuitenkin että nuo ajatukset on ihan höpsöjä, ihan yhtä hyviä naisia ja äitejä olemme kuin muutkin!

Danan tilannetta jännätään täälläkin, tosiaan on varmaan isänpäiväksi putkahtanut sieltä uusi perheenjäsen. Ihanaa :heart:

Voi kunpa tuo Tehy-hässäkkä saataisiin selväksi niin ettei viimeisillään raskaana olevat joutuisi kaiken muun lisäksi vielä sitäkin jännittämään :|

Päivän ennätyskuulumiset: meidän poika nukkuu tällä hetkellä jo neljättä tuntia putkeen vaunuissa päiväunia

 

Lauralein olen aivan samoilla linjoilla Emman kanssa siitä, että me kaikki olemme ihan yhtä hyviä naisia / äitejä riippumatta siitä miten vauvat on pantu alulle tai miten ne on saatu ulos yksiöistään. Ajattele positiivisesti, vauvelilla on niin mukavat ja lokoisat oltavat tarjoamassasi yksiössä ettei hänellä ole mitään kiirettä ulos!
Toivottavasti tulee kuitenkin suhteellisen pian, jotta me muutkin pääsemme tästä jännityksestä.

Kyllä oikeasti voisi kuvitella että synnytyksiä käynnistettäisiin jo ennen rv 42 tuon lakkouhan takia. Jos vauva on riittävän iso ja sillä tuntuu olevan kaikki kunnossa niin ei ole mitään syytä jättää käynnistämättäkään. Kieltäydyt poistumasta sairaalasta ennen kuin vauva on maailmassa?

Nefer, mä kuulun myöskin rintaviin ihmisiin ja olen ollut onnesta sekaisin kun rinnat ovat nyt raskausaikana pienentyneet peräti yhdellä kuppikoolla ja toivon totisesti että maidon nousu ei kasvata niitä enempää kuin ehkä alkumittoihin? Mutta niin rintojen kasvaminen / kutistuminen kuin maidon erittyminenkin ovat yksilöllisiä ominaisuuksia, ja se mikä toteutuu yhdellä ei välttämättä toteudu toisella. Mutta ollaan toiveikkaita, eikös joo?

Nyt pitäisi lähteä neuvolaan ihmettelemään tuota painon nousua ja huikeaa verenpainetta

 

Lauralein, minäkin peesaan Emmaa ja pötkylää: ei tässä mitään naiseuden mittareita oikeasti ole. Luulen, että nämä syyllistymiset ja riittämättömyyden tunteet kuuluvat alkavaan vanhemmuuteen. Mulla ainakin on juuri samanlaisia fiiliksiä maidon riittävyydestä, vaikka järjellä tiedän, ettei se ole millään lailla naiseuden mitta eikä myöskään tee minusta huonompaa äitiä. Ja siis sekin etteikö maitoa olisi riittävästi on melko todennäköisesti ihan vaan omien korvien välissä!

Ginnifer ja "E" 3 vkoa

 

...Niin ja siis ihan todella heikoksi ja kelpaamattomaksi tunsin itseni tuossa napatyngän irtoamisvaiheessa. Sen putsaaminen teki niin pahaa, että huulet valkoisina jouduin istumaan alas toiseen huoneeseen ja huutamaan Mummia apuun. Ja kun ei ollut kukaan etukäteen varoittanut, että ennen irtoamista se napa haisee, siis todella pahalle , niin tottakai olin ihan varma, että vika on minussa, hygienia ollut riittämätöntä ja minä huonona äitinä antanut lapseni navan päästä tulehtumaan! Mun normaaliminä olis paljon karskimpi ja järkevämpi. Ja eihän siinä navassakaan ollut oikeasti mitään epänormaalia. Nyt se on oikein siisti.

 

Ginnifer,miten tuttua juttua...! Tosin mä en panikoinut napatyngän kanssa, mutta tuo maidon riittäminen on ollut välillä yllättävän tiukassa pohdinnassa. Siis eihän me jouduta antamaan lisäksi korviketta kuin noin 0-3 iltana viikossa, joten ei kyllä voi oikeasti epäillä etteikö maito riittäisi, mutta on se vaan kumma juttu miten pahalta se pullon lämmittäminen joka kerta tuntuu... Pitäisi mieluumminkin olla onnellinen että poika sujuvasti osaa juoda sekä pullosta että rinnasta, eikä imemistekniikka häiriinny näköjään.

Hei, nyt sain aloitettua sen 30v ensikertalaiset äidit- pinon joten sinne sitten vaan sitä mukaa kuin siltä tuntuu!

 

Hurraa Emma! Mä kävin heti kurkkimassa sitä sun perustamaa pinoa ja tuskin maltan odottaa että vauveli syntyy, jotta pääsee sinnekkin puolelle turisemaan

Kannatti maalata piruja seinille painon noususta ja korkeasta verenpaineesta. Paino oli tippunut taas sen verran että nyt on kokonais painon nousu raskauden aikana huikeat 2.8kg, hyvä minä! Tosin ehtiihän sitä painoa vielä tulemaan, ihan varmasti. Verenpaineet oli ensimmäistä kertaa normaali lukemissa koko raskauden aikana, varmaan tehnyt tämä kotona kölliminen ihan terää!
SF-mitta sen sijaan oli huikea, se oli jo 34cm ja terveydenhoitaja mittasi sen moneen kertaan kun oli niin mahtipontinen mitta, mutta niin taitaa tosta vauvastakin tulla iso kun viimeviikolla painoarvio ultrassa oli jo liki 2kg.
Muutenkin neuvolassa kaikki oli mallillaan, terveydenhoitaja vaan kauhisteli näitä mun käsiä, kun mulla sormien tilalla on nippu nakkeja. Arvatkaa muuten kauanko tällaisen värssyn kirjoittaminen kestää? Lähemmäs puoli tuntia on tämä entinen pikakirjoittaja tätä väsännyt. Turhauttavaahan tämä on, mutta sovittiin että hyvinkään sairaalaan lähetetään nätisti pyyntö ruiskia mun ranteisiin kortisoonia heti kun vauveli on ulos tullut.

Tällaista täällä, vielä vähän reilu 9viikkoa maagiseen laskettuun aikaan...

Minimi, miten sun koira voi? Meillä on yläkerrassa koira jolla on myöskin todettu addison ja lääkityksen ansiosta on ollut oireeton jo 5-vuotta, joten jos teilläkin olisi yhtä hyvä tuuri? Pidän peukkuja pystyssä!

pötkylä ja pikkuElvis 30+5

 

Voi pötkylä sun käsies kanssa! Eli muuten ei turvotusta ole vaan se karpaalikanavaongelma? Ei kiva. Auttaako mikään kylmä/kuuma-juttu, hieronta tai mikään? Särkeekö niitä? Kuljet sitten kädet koko ajan pystyssä Ei vain, ei naurata oikeasti.

Kiitos kysymästä, koira voi nyt mainiosti, kortisonin aloittamisen jälkeen on taas oma riekkuhaukku itsensä! Tämä meinaan on semmoinen eriskummalinen Addison-tapaus, jossa elektrolyytit ei ole ainakaan vielä heitelleet vaan pelkällään puutos kortisolista. Siksi jatko on vähän kyseenalainen, kun täytyy sitten koko ajan seurata, tuleeko ja milloin elektrolyyttien epäsuhtaa (natriumin vaje, kaliumia liikaa) ja tarve toiselle lääkkeelle. Mutta ainakin tällä hetkellä näyttää lupaavalta!

Olikohan Lauralein joka pohti mitä sitten kun on vauva ja koira sairastaa tai valvottaa. Jotenkin toistaiseksi tuntuu etten uskaltaisi yksin vauvaa jättämään (???), tarkoittaa sitä että sitten siivotaan urakalla... Ja niinä öinä kun koirat on tavalla tai toisella valvottanut, olen minäkin miettinyt että mitäs sitten kun valvottavat eri aikaan vauvan kanssa ja koko yö jää nukumatta, siinähän sekoaa ihan täysin. No, ei me nyt aleta etukäteen tällaisia murehtimaan, ja onhan onneksi edes osan aikaa päivästä mies apuna, kyllä me selvitään!!! (paitsi sitten kun joudutaan jo takaisin töihin ja on tuo sama tilanne, ei pääse vahingossakaan nukkumaan edes päivällä kun baby nukkuu...)
Ja tosiaan, hus pois ajatus huonoudesta, niinhän se oli että sitä parempi mitä kauemmin vauva kohdussa "kypsyy", eikö!

Oli muuten ihanaa taas metsäillä tänään, pikkupakkanen sopii mulle, ei tarvii pestä koiria lenkin jälkeen! Ja metsässä ei vielä liukastakaan. Sen sijaan palautui mieleen mitä on jäisellä asvaltilla kulku koirien kanssa, kuonopantojen ostoon!

Eilen ja tänään tosin lenkin loppupuolella, ja etenkin lenkin jälkeen hetken istumisen jälkeen melkoinen jomo haaruksissa, taitaa olla nyt niitä liitoskipuja? Ja mahanäpyt senkun lisääntyy, pakko vaihtaa lakanatkin, toivottavasti nuo uudet olen pessyt hajuttomalla pesuaineella, jos siihen liittyy.

Täällä kuukausi normaaliaikaiseen synnytykseen, paniikki hiipii, siis siitä että aika loppuu kesken! Muut kovasti odottavat saavansa lapsosen maailmaan, mua alkaa jännittää mitäs sitten kun vaavi oikeasti on siinä?! Pitänee alkaa noita synnytysopuksia selailee (kiitos Auringonkukka kertomuksesta!), jos käsittäis vähitellen että tulee eteen itsellekin. Huomenna haikaranpesän toka valmennus, torstaina joku kätilön tapaaminen ja myös neuvola.

Kiitos Emma kun aktivoiduit, täältä me pikkuhiljaa perässä tullaan!

minimi 34+1

 

Pinon nostoa jälleen, kun oltiin tiputtu kauas kauas...

Oliskohan Lauralein jo vauvaantunut kun on hiljaista?

Aivan oikein minimi, mulla ei varsinaisesti ole turvotusta käsissä, ainoastaan tämä karpaalikanava oireyhtymä. Itse olen välillä tosi huolissani, kun neuvolalääkäri kertoi että on olemassa vaara että rannekanavien hermot menevät kuolioon, kun niitä ei raskausaikana voi hoitaa muutoin kuin levolla, kylmällä ja sellaisilla hassuilla rannetuilla. No päivittäin sitten jäädyttelen käsiäni noilla kylmäpakkauksilla ja lepuuttelen käsiä, mutta kun en ihan haluaisi olla kädetönkään... Jotain on kuitenkin puuhasteltava, muuten hajoaa pää.

Onneksi sentään koiran kanssa voi lenkkeillä oikein urakalla. Kävin ostamassa vedonestovaljaat, jotta remmistä ei tarvitse pitää niin kovasti kiinni. Meidän buudelilla kun on tapana aina silloin tällöin vetää henkensä edestä, kun kaikki hajut karkaavat muuten eikä niitä enää milloinkaan löydä. On muuten ihanaa kun on tullut lunta, ei sitten nää millään missä on lumen alla jäätä ja lyllertäminen on tosi hidasta kun pitää varoa ettei kaadu. Toisaalta on se ihan hyvä, koirakin oppii kävelemään rauhallisesti

Masussa myllerretään tänään taas tasaiseen tahtiin, taitaa kaverilla olla vauhtipäivä tänään?

Ja nyt kaffen keittoon, vai oliskohan se kaakao sittenkin parempi vaihtoehto?

pötkylä ja pikkuElvis 30+6

 

Keskiviikkotervehdys!

Mulla oli eilen iltana nukkumaan mennessä sellainen olo, että jokohan yöllä lähdettäis synnyttämään, mutta eipä sitten tarttenut. Ei mulla mitään oireita ollut, vain sellainen sisäinen mutu, joka kyllä jatkuu vieläkin. Tuntuu ihan siltä, että kohta voisi jotain tapahtua. Olo johtuu varmaan tämän asukin rauhottumisesta. Eilen se oli tosi hissukseen, mitä nyt välilä venytteli raajojaan, sama meno jatkuu tänään. Olenkin nyt saanut päähäni ajatuksen, että se kerää voimia poistuakseen yksiöstä...

Hienoja neuvolauutisia Pötkylältä. Sulla on aika iso maha, mun sf-mitta on vain 31 cm vaikka painoa on tullut 11 kg. Ja juu, toiveikkuus elää rintojen koon suhteen vahvana . Harmilliselta kuulostaa sinun nakkiongelmasi (jos suot tällaisen ilmaisun ). Mullakin on sormien nivelet jäykät ja arat, mutta mitään todellista nakkiefektiä ei ole havaittavaissa.

Tänään ajattelin pakata sairaalakassin. Kirjoittelin jo listan, mitä kaikkea siihen pakkaan, eikä lista ollut ihan lyhyt. Perustarvikkeiden lisäksi pakkaa mukaan silmälaput, että saan nukuttua, vaikka huoneessa olisi valoisaa sekä listan läheisimpien ihmisten puhelinnumeroista, kun kännykkää ei saa käyttää.

Näyttää nyt vahvasti siltä, ettei meikäläinen pääse synnyttämään Jorviin, vaan pitää valita Kätilöopiston ja Naistenklinikan väliltä. Jälkimmäinen varmaan voittaa, koska on lähempänä, vaikka Kättäri onkin tutumpi. Kunhan ei joutuisi käytävällä synnyttämään...

Nyt menen kurkistamaan Emman avaamaa pinoa... Huomenna on taas neuvolapäivä ja veikkaan siellä kaiken olevan kunnossa. Tietysti toivon, ettei neuvolaan enää tarvitsisi suunnata, mutta eiköhän täälläkin kärvistellä mahan kanssa ensi viikon laskettuun aikaan asti, varmaan sen ylikin, oli mutu mikä hyvänsä.

Nefer 38+4

 

Täällä minä vielä kotona. Vahvasti. Aamulla oli taas neuvola, mutta siellä ei yhtään mitään erityistä. Huomisaamuna sitten yliaikaiskontrolli ja jollain ihmeellä pitäis koittaa itsensä käynnistykseen saada. Jännittää tuo huominen käynti, kun jotenkin tuntuu niin ratkaisevalta. Musta kun tuntuu, ettei tämä täältä itsekseen ulos tule ja jos eivät huomenna lähde käynnistämään niin käynnistys osuu maanantaihin, jolloin todennäköisesti synnytys osuisi juuri ekaan lakkopäivään, jolloin varmaan kaikki osastolla mahdollisimman sekaisin. Ei kiitos. Eilen tuli ekan kerran pieni pala limatulppaa, mutta siinä kaikki. Ja vielä loppumetreille kroppa lykkäsi myöskin ärhäkän hiivatulehduksen. Ei kiva. Onneksi sitä saa vielä lääkitä, joten josko nopeasti asettuisi.

Kävin tänään myöskin vyöhyketerapiassa ja toiseen kertaan nyt koitti aktivoida niitä hormonallisia pisteitä. Viime perjantaillehan osui se tähän mennessä ainoa kipeä supistus ja tuolloin olin aamulla ollut vyöhyketerapiassa. Saa nähdä oliko tuo vain sattumaa vai tehoisko tosiaan ja nyt toisen kerran jälkeen vielä voimakkaammin. Terapeutti sanoi, että kroppani oli nyt ihan erilainen kuin viime perjantaina. Paitsi, että vatsa on selvästi tipahtanut, niin jotenkin muutenkin kuulemma muuttunut. Tiedä sitten mitä tarkoitti. Korkea aika kyllä olisi muuttua synnyttävämpään suuntaan.

Lauralein rv 41+2

 

Kiitos Nefer, nauroin varmaan puoli tuntia ääneen ja yhtäsoittoa tuota sun keksimää "nakkiongelma" termiä
Mä muuten just vasta tajusin, että sullahan on synnytys jo ihan ovella, vaikka eihän siitä ole kovin kauaa kun juhlittiin sun plussaa. Miten tää aika karkaa käsistä tällai salakavalasti?

Lauralein kyllä tuo osittainen limatulppa kuulostaa jo tosi lupaavalta. Kummityttöni äidiltä irtosi limatulppa päivää ennen yliaikaiskontrollia ja pääsi heti käynnistykseen, vaikka hänellä ei muita synnytykseen viittaavia "oireita" ollutkaan.
Joten josko vaikka huomenna olisi se SUURI päivä? Täällä pidetään peukkuja pystyssä!

 

Heippa!

Piti tulla täältä kysymään, kun tutut äidit eivät enää muista omasta raskaudestaan mulle nyt tärkeää juttua. Eli kyselevät töissä, missä vaiheessa voi alkaa etsimään sijaista mulle. Muistan yhden työkaverin tuskailleen aikanaan kun pomo painosti asialla ja siihen liittyi kuitenkin joku tietty päivä, jonka jälkeen oli ikään kuin varmaa että sijainen tarvitaan. Olisiko toi päivä ollut se "raskaus kestänyt 154 päivää" eli se kun voi laittaa paperit Kelaan ja "tilata" äitiyspakkauksen. Mulle kun pitäisi saada sijainen mieluummin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin jälkeen äitiyslomalle lähtemisen. Ja tuo sijaisuus kuitenkin pitää sääntöjen mukaan laittaa virallisesti lehteen hakuun ja haastattelut pitää olla jne. Haluavat kait sitten varautua kunnolla asiaan. Joten nyt kysyn teiltä "kokeneemmilta" onko tietoa tällaisesta.

Mulla ei edelleenkään ole oikein mitään sanottavia oireita. Tavisfarkutkin mahtuu vielä työpäivän jälkeen päälle. Ens viikolla on sitten toka neuvola ja se np-ultra. Kuitenkin kun näitä oireita ei oikein ole, niin mietityttää onko kaikki kunnossa. Pitäisi vissiin olla onnellinen kun ei ole mitään, mutta tyytymättömyys jyllää

Tällaisia tällä kertaa.
Miinamaria 11+3

 

Miinamaria, neuvolasta saat raskaustodistuksen sen jälkeen kun raskaus on kestänyt tuon 154 päivää, eli sen jälkeen olet "virallisesti" raskaana ja oikeutettu saamaan kaikki tuet ja avut. Käsittääkseni tuo 154 päivää on siinäkin mielessä maaginen, että sen jälkeen ei enää puhuta myöhäisestä keskenmenosta vaan synnytyksestä, jos vauveli päättää tulla ennen aikojaan ulos.
Meillä lähdettiin miettimään mulle sijaista heti kun kerroin töissä pomolle raskaudesta (oisko ollut rv 9), mutta kaveri otettiin oppiin vasta sen jälkeen kun sain raskaustodistuksen. Eli varmaan on työpaikkakohtaista miten toimitaan, mutta varminta on odottaa siihen asti kun saat sen raskaustodistuksen.

Muistan ton tunteen, kun kunnon "raskausoireita" ei ollut. Olin ihan hädissäni ja aivan varma että masussa ei ole kaikki hyvin. Mutta kyllä ne oireet taisi mullekkin tulle, kaikkein pahimmat muistaakseni juuri np-ultran jälkeen. Koita pitää luottavainen mieli (vaikka tiedän että se on välillä niin vaikeaa ), np-ultrassahan sitten selviää mikä tilanne on, ja suurella todennäköisyydellä kaikki on hyvin :hug:

Minimi hienoa että teidän koira voi paremmin. Toivotaan ettei ne elektrolyytit hirveästi heilukkaan, ja jos heiluvat niin oikea lääkitys löydetään tuota pikaa.

 

pötkylä kiitos valaisevasta tiedosta koskien tätä sijaisasiaa. Noin sen kuvittelin itsekin olevan, mutta halusin varmuuden etten puhu tänään puuta heinää esinaiselleni.

Just, kun olin valittanut oireiden puuttumista niin johan tuli illalla taas tolkuton nälkä, sellainen mitä ei koskaan ollut normaalitilassa. Pikkutyyppi oli vielä nälkäinen =) Eli eiköhän siellä kaikki ole kunnossa... Ja nyt on taas sitten luottavaisempi mielikin.

Lauralein toivon todella, että ottavat tuon osittaisen limatulpan irtoamisen siellä yliaikaiskontrollissa tosissaan ja pääset synnyttämään tänään :heart:

Ja nyt pikaiselle aamupalalle ennen kuin pitää suunnata töihin!
Miinamaria

 

Voi ei, Lauralein vielä täällä - elättelin jo toiveita, että olisit päässyt asian ytimeen. Mutta kukapa tietää, ehkä se päivä koittaa tänään... Mulla on peukut ja pottuvarpaat pystyssä sun puolesta!

Miinamarian kyselyyssä peessan Pötkylän vastausta. Tosin mun sijainen laitettiin hakuun, kun olin viikolla 17 tai 18, koska siinä oli kesälomakausi tuloillaan. Sijainen aloitti kolme viikkoa ennen kuin jäin äitiyslomalle. Onneksi olin tosi hyväkuntoinen ja pystyin olemaan töissä loppuun asti. Jos olisin joutunut aiemmin sairalomalle, olisi tilanne ollut aika kinkkinen.

Aamun neuvolavisiitti meni hyvin. Painon nousu viikossa oli aika hurja, 1,8 kg, vaikka edellisellä kerralla ei ollut tullut grammaakaan lisää. Terkkari arveli painon johtuvan turvotuksesta. Vauvelin pää oli jo niin alhaalla, ettei terkkari uskaltanut sitä enää tunnustelemaan.

Tänään on vuorossa siivous-S, toivottavasti sillä on muutakin tehoa kuin viihtyisämpi koti.

Ai niin, me saatiin vihdoin ja viimein eilen vaunut kotiin. Mä olin tilannut nelipyöräisen mallin, mutta niitä ei sitten enää ollutkaan, joten tyydyin muuten samanlaisiin, mutta kolmipyöräisiin. Onneksi sain kuitenkin edes ne, sillä olisi ollut tuskaa lähteä valitsemaan kokonaan uutta mallia.

Nefer 38+5

 

Onpas taas tullut paljon tekstiä, ihania synnytyskertomuksia ja ihanan jännittäviä tilanteita paljon Täällä aika on mennyt remontin ja muuton suunnitteluun. Raskaus on mennyt vähän niin kuin siinä sivussa. Uni on maittanut hyvin ja mielialatkaan ei ole heitellyt läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Mahassa tuntuu olevan mieletön meno. Kiva seurata kun se heiluu puolelta toiselle. Ensi viikolla onkin sitten lääkärineuvola. Sokerirasituskin pitää tossa käydä tekemässä. Onko teistä muita laitettu siihen? Millainen kokemus oli?

Kamalan nopeeta se aika on kuitenkin menny tässä vaikka tuntuu että olis jo ikuisuuden ollut raskaana.

Toivottavasti Lauralein ja Neferkin pääsisi pian tositoimiin

Anno 26+4

 

Anno, musta tuolla joulukuisten puolella ihan hirmu moni on joutunut sokerirasitukseen, toiset ovat oksua pidätelleet ja toisten mielestä litku oli ihan ok, joillain ollut pyörtyminen lähellä jne. Ja arvatkaas, mulla oli tänään neuvola ja th soitti perään että virtsassa oli ollut sokeria + (aiemmin aina puhdas) joten pitäisi täälläkin varata aika moiseen kidutukseen. Tuli vasta jälkikäteen mieleen, että eikös voitais ottaa se pissi ensin uusiksi, olin meinaan tankannut ruoan päälle karkeilla juuri neuvolaan mennessä- ja viikon ajan muutenkin syönyt joka päivä karkkia ja suklaata, HYI minua!

Juuri ehdin aamun Haikaranpesän kätilötapaamisella vastaamaan että "ei sokerirasitusta tarvittu", ei mitään erikoista koko raskauden aikana!
Kysyinpä muuten samalla että joutuuko heidän kanssaan tappelemaan puhelimessa milloin saa tulla, kun on täällä ollut näitä juttuja että synnytys onkin mennyt aika nopiaan ja paikat auki vastoin ensikolle tyypillistä miljoonan tunnin säännöllistä supistelua. Ja tämä (kätilöopiskelija) ainakin sanoi että tottakai saa tulla tarkastettavaksi, toki ensin soittaessa jotain kyselevät, mutta meinasi että mieluummin tulla käymään ja takaisin kotiin jos/kun ei ole itsellä oikein tajua mikä on kova supistelu tms. Jännää nähdä miten sitä lopulta itse reagoi tilanteeseen!
Eli NYT eilisen vauvanhoito-valmennuksen ja tämän päivän kätilötapaamisen jälkeen jo ehkä ihan oikeasti alan odotella sitä synnytystäkin.

Muuten neuvolassa kaikki ok, tai joo, aiemmin alhaisena olleessa verenpaineessa eka mittauksella alapaine 82, mutta myöhemmin taas ok. Kiireellähän sinne tuli mentyä ja taisin vähän jännittää etten taas saa jotain itkukohtausta, eivät enää usko että ihan oikeasti on vain herkkyyttä...

Lauraleinistä ei ole kuulunut tänään, taisi saada jäädä sisälle?!

minimi 34+3

 

hahaa, eivät antaneet labrasta sokerirasitukseen aikoja ennenkuin työtaistelujuttu aukeaa. Ehkä iloitsen hieman värästä asiasta, onhan se hyvä tutkia, mutta päädyttiin th:n kanssa uuteen (laajempaan) virtsanäytteeseen (stix reagoi kuulemma aika helposti), sekä paastoverensokerin mittaukseen. Sopii minulle; jos näissä jotain, toki sitten tahtoo pian lisätestejä.
Ja sokeria tietty pitäisi välttää, ihan ennaltaehkäisyksikin ettei nyt enää ongelmaa tulisikaan. HÖH! Juuri annoin itselleni luvan syödä just mitä huvittaa- ja sehän näkyi sitten heti... Pakko kai se on vähän vähentää suklaata ym. :x |O

(painoa tullut koko aikana vähän vajaa 10kg, hoikka ja pieni ihminen olen ollut...)

 

Jeee!
Remontti alkaa olla ohitse (enpä kyllä enää pitkään olisi sitä jaksanutkaan) ja työn ja opiskelun yhteensovittaminen näyttää todella olevan mahdollista, näin raskaanakin : ) Toivottavasti terveenä (ja toimintakykyisenä ) pysyn äitiyslomalle saakka.

Omassa navassa hirmuista myllerrystä ja valtavaa kasvua > kipujakin, mutta hyvillä mielin silti eteenpäin.

Todella mukava lukea teidän, ikätoverini, kuulumisia!
Hyvää ja parempaakin vointia kaikille (ja toivottavasti saadaan tuolta vauvakuumeisista lisäsakkiakin taas tänne) !

~Tii ja Nyy 24 tasan (olin laskevinani..)

 

Niinhän siinä kävi, että pitkän puurtamisen päätteksi saatiin isänpäivälahjaksi ihana tyttövauva.
Kerron lisää myöhemmin...

Olisikohan Lauraleinkin jo vihdoin päässyt vauvaa hakemaan

 

Danalle ja perheelle :heart: :heart: Tosi ihana isänpäivälahja.

Meillä mies yhtenä päivänä mietti voisiko meille tulla äitienpäivävauva? Mahdollistahan se toki olisi, jos vaavi päättäisi tulla maailmaan muutamaa viikkoa etuajassa. Toivoisin itse ainakin vielä, että pysyisi vähän pidempään vielä turvaisassa yksiössään

Tänään olinkin sitten saanut taas postia Kättäriltä. Jos hoitajien joukkoirtisanoutumiset toteutuu, peruuntuu meidän aika np-ultraan. Vähän harmittaa. Mutta mieluummin noin, että pyrkivät turvaamaan synnytykset ja muut kiireellisemmät asiat ja tällaiset myöhemminkin mahdolliset asiat sitten vasta jos kaikki on töissä. No, toivotaan, että asiaan saataisiin vielä selvyys ja kaikille tulisi turvallisempi olo. Taitaa olla monella synnytystä odottavalla vielä jännemmät paikat kuin täällä alussa olevilla.

Kävin tänään ostelemassa äitiysvaatteita. On alkanut nuo tavalliset farkut ahdistamaan. Samaten tavalliset sukkahousut on tuskaa jalassa. Sukkiksia en tosin vielä ostanut mammamallisia, mutta sellaiset hienommat housut ostin ja pari pidempää paitaa jotta saa sitä karmivaa resorivyötäröä piiloon. Alkaa ollakin jo kivasti tuota vaatearsenaalia. Pitänee tehdä ensi viikolla (loma!!!) jonkinlaista inventaariota tuonne vaatehuoneeseen. Vois vaikka pakata pois sellaisia vaatteita, joita on turha kuvitella tänä talvena käyttöön. Saisi tilaa noille tilavammille vaatteille

Jepulis, mies tulee kohta töistä ja pitäisi sitä ennen maksella vielä laskuja...

Palailen taas kun tulee kerrottavaa...

Miinamaria

 

Jatkankin vielä, kun vauvelikin jatkaa vielä uniaan.

Tosiaan,
lähdettiin näyttäytymään synnytysvastaanotolle la-iltapäivällä ja koska suppareita ei ollut, jouduttiin vielä kotiin vauhtia ottamaan.
23 aikaan säännölliset supparit alkoivat ja palasimme synnärille 01.00 aikoihin. Aukeaminen tapahtui kuitenkin tosi hitaasti ja koko yön vietimme mittaillen hiljaisen sairaalan käytäviä. Kokoajan supisteli kipeästi, mutta tyly kätilö vain totesi kerta toisensa jälkeen, ettei täällä mitään tapahdu, aina sama n. 2cm auki..
Joskus aamulla varmaan säälistä sitten päästi meidät synntyssaliin ja siellä ihana kätilö otti meidät vastaan ja antoi minulle heti ilokaasua, joka auttoi ihan mukavasti ja laittoi epiduraali-tarpeet odottamaan valmiiksi.
Kun en enää kaasulla pärjönnyt, sain epiduraalin ja kivut katosivat 2 1/2 tunniksi ja sain levättyä hyvin ja aukeaminenkin alkoi edistyä.
Toisen epiduraaliannoksen jälkeen tunsin supparit jo takapuolen puolella ja n. tunnin päästä alkoi olla se paljon puhuttu "kakka tulee" olo. Pyysin kätilöä tarkistamaan tilanteen ja olinkin sitten tarvittavat 10 cm auki ja sain alkaa ponnistaa.
20 minuuttia pää punaisena ponnistettuani tyttö oli ulkona klo 13.15. Mitat 3670g ja 50 cm. Pieni eppariviilto jouduttiin tekemään, että pää mahtui ulos.
Kivut todella katosivat kuin seinään ja olo oli ihanan helpottunut.
Vauva oli vähän veltto ja sininen, mutta toipui nopeasti.

Aikaisen lapsiveden menon takia minä sain suoneen antibiottia ja vauvasta seurailtiin mm. crp-arvoja tiheästi. Arvo nousikin vähän, mutta laski onneksi itsestään, eikä antibioottihoitoa tarvinnut antaa.
Lisäksi seurattiin hapetusta, otettiin ekg:ta... useamman kerran ja käytiin kardiologilla sydämen sivuäänen takia. Sivuääni johtuu vielä sulkeutumattomasta sikiöaikaisesta aukosta sydämessä, eikä pitäisi muodostua ongelmaksi. Yleinen "vaiva".
Kuitenkin ekat päivät sairaalassa olivat yhtä mylläkkää ja oma herkkääkin herkempi mieli oli kyllä koetuksella, eikä itkuilta vältytty.
Hiukan takkuileva imetyskin tuotti tuskaa, mutta lopulta kaikki alkoi näyttää valoisammalta ja oli ihanaa lähteä kotiin.

Lähdenkin herättelemään neitiä syömään. Hänellä kun on ilmeisesti niin vahvasti isän unenlahjat, että nukkuisi sujuvasti ruoka-aikojen ohi.

Hyviä vointeja kaikille ja palaan, kunhan taas ehdin ja mahtavaa, kun löytyy nyt se synnyttäneiden pinokin

-Dana ja tyttönen 5 pv.