:flower: :flower:
Täällä ollaan niin herkissä tunnelmissa että itkuahan se piti taas tihrustaa Danan kertomusta lukieassa. Toivottavasti tämä järjetön herkistely on ohimenevä vaihe?
miinamaria äitiysvaatteisiin siirtyminen on sitten tosi ihanaa. Mä olen itse hankkinut liudan masutuubeja ja niiden ansiosta pystyn käyttämään vielä monia omia housuja / hameita. Paitoja olen joutunut hankkimaan jo enemmänkin, mutta mun kropan mallille sopii paremmin isojen tyttöjen osastoilta löytyvät tunikat kuin varsinaiset mammapaidat. Mä toivon että selviäisin koko talven hyvin vähällä sukkahousujen käytöllä, sillä noi mamma-mallit eivät todellakaan meinaa pysyä päällä!
Tiila kiva lukea sunkin kuulumisia taas "pitkästä aikaa". Olet kyllä uskomattoman ahkera (ja urhea ) kun saat sovitettua yhteen työn, opiskelun ja raskauden! Kateeksi käy, itse en jaksa aina edes muistaa omaa nimeäni!
Anno hyvä että mieliala on kohentunut. Remontti ja muutto ovat kyllä sellaisia touhuja että raskaus saattaa "unohtua" ainakin hetkittäin.
Mä jouduin sokerirasitukseen, enkä voi sanoa että se olisi ollut mitenkään ihastuttava kokemus. Oksu meinas lentää moneen kertaan ja labran henkilökunta oli jotenkin "välinpitämätön" siinä kohtaa kun meinasin pyörtyä odotushuoneen lattialle. Olen toki kuullut, ettei se kaikilla ole ollut yhtä kammotava kokemus, toisille se on ollut ihan läpihuutojuttu ilman sen kummempia seuraamuksia.
Lauraleilläkin taitaa jo oma käärö olla kainalossa....
pötkylä ja pikkuElvis 31+2
Täällä ollaan niin herkissä tunnelmissa että itkuahan se piti taas tihrustaa Danan kertomusta lukieassa. Toivottavasti tämä järjetön herkistely on ohimenevä vaihe?
miinamaria äitiysvaatteisiin siirtyminen on sitten tosi ihanaa. Mä olen itse hankkinut liudan masutuubeja ja niiden ansiosta pystyn käyttämään vielä monia omia housuja / hameita. Paitoja olen joutunut hankkimaan jo enemmänkin, mutta mun kropan mallille sopii paremmin isojen tyttöjen osastoilta löytyvät tunikat kuin varsinaiset mammapaidat. Mä toivon että selviäisin koko talven hyvin vähällä sukkahousujen käytöllä, sillä noi mamma-mallit eivät todellakaan meinaa pysyä päällä!
Tiila kiva lukea sunkin kuulumisia taas "pitkästä aikaa". Olet kyllä uskomattoman ahkera (ja urhea ) kun saat sovitettua yhteen työn, opiskelun ja raskauden! Kateeksi käy, itse en jaksa aina edes muistaa omaa nimeäni!
Anno hyvä että mieliala on kohentunut. Remontti ja muutto ovat kyllä sellaisia touhuja että raskaus saattaa "unohtua" ainakin hetkittäin.
Mä jouduin sokerirasitukseen, enkä voi sanoa että se olisi ollut mitenkään ihastuttava kokemus. Oksu meinas lentää moneen kertaan ja labran henkilökunta oli jotenkin "välinpitämätön" siinä kohtaa kun meinasin pyörtyä odotushuoneen lattialle. Olen toki kuullut, ettei se kaikilla ole ollut yhtä kammotava kokemus, toisille se on ollut ihan läpihuutojuttu ilman sen kummempia seuraamuksia.
Lauraleilläkin taitaa jo oma käärö olla kainalossa....
pötkylä ja pikkuElvis 31+2