Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3

:flower: :flower:

Täällä ollaan niin herkissä tunnelmissa että itkuahan se piti taas tihrustaa Danan kertomusta lukieassa. Toivottavasti tämä järjetön herkistely on ohimenevä vaihe?

miinamaria äitiysvaatteisiin siirtyminen on sitten tosi ihanaa. Mä olen itse hankkinut liudan masutuubeja ja niiden ansiosta pystyn käyttämään vielä monia omia housuja / hameita. Paitoja olen joutunut hankkimaan jo enemmänkin, mutta mun kropan mallille sopii paremmin isojen tyttöjen osastoilta löytyvät tunikat kuin varsinaiset mammapaidat. Mä toivon että selviäisin koko talven hyvin vähällä sukkahousujen käytöllä, sillä noi mamma-mallit eivät todellakaan meinaa pysyä päällä!

Tiila kiva lukea sunkin kuulumisia taas "pitkästä aikaa". Olet kyllä uskomattoman ahkera (ja urhea ) kun saat sovitettua yhteen työn, opiskelun ja raskauden! Kateeksi käy, itse en jaksa aina edes muistaa omaa nimeäni!

Anno hyvä että mieliala on kohentunut. Remontti ja muutto ovat kyllä sellaisia touhuja että raskaus saattaa "unohtua" ainakin hetkittäin.

Mä jouduin sokerirasitukseen, enkä voi sanoa että se olisi ollut mitenkään ihastuttava kokemus. Oksu meinas lentää moneen kertaan ja labran henkilökunta oli jotenkin "välinpitämätön" siinä kohtaa kun meinasin pyörtyä odotushuoneen lattialle. Olen toki kuullut, ettei se kaikilla ole ollut yhtä kammotava kokemus, toisille se on ollut ihan läpihuutojuttu ilman sen kummempia seuraamuksia.

Lauraleilläkin taitaa jo oma käärö olla kainalossa....

pötkylä ja pikkuElvis 31+2

 

Paljon onnea Dana! Tulinkin tänne varta vasten tarkistamaan, että joko... Lauralein sitten seuraavaksi!

 

Onnea Dana :flower: :flower: Ihana synnytyskertomus, kiitos! Tuskin maltan odottaa että itse pääsee kohta pungertamaan :heart:

Tracy + Pikku rv 37

 

Paljon paljon onnea Danalle suloisen tytön syntymän johdosta :flower: :flower: :flower:

Tosi ihana isänpäivälahja =)

auringonkukka ja pikkuinen poika, 2vk

 

Kiitoksia kaikille onnitteluista! :heart:

Pötkylä, ikävä kyllä se herkkyys vaan taita lisääntyä :hug:
Mulla ainakin... Melkein mistään ei pysy puhumaan ilman, että se aiheuttaisi liikutusta ja kyyneliä silmäkulmaan.
Tunteiden määrä on tässä kohtaa niin valtaisa. Ei melkein pysty käsittämään, että se 9 kuukautta masussa möyrinyt otus on nyt siinä silmien edessä oikeana vauvana, joka tarvitsee minua yötä päivää.

Snif´ -Dana

 

Onnea Danalle ja prinsessalle :heart: :heart: :heart: Voisiko parempaan saumaan lapsi syntyä kuin isänpäivänä. Ja kiitos synnytysselostuksesta. Aika pitkän aikaa vietit synnytysosastolla. Toivottavasti nähdään pian synnyttäneiden pinossa.

Kyllä se niin on, että Lauralein on synnyttämässä, jippii! Minä taidan olla sitten seuraava, tosin Tracykin on aika lähellä.

Miinamaria, suosittelen stay up -sukkia, minusta ne ovat paaaljon mukavammat kuin sukkahousut konsanaan, tosin vähän kalliimatkin.

Täällä ei mitään ihmeempää. Tänään kokeilin sauna Ässää, mutta mitään vaikutusta ei ole näkynyt. Ikeassakin käytiin pyörähtämässä ja kävin myös kävelyllä, mutta kaikesta tästä ahkeroinnista huolimatta olo on ihan normaali.

Nyt lyöttäydyn vatsani kanssa sohvalle karkkikulhon viereen... Hyviä vointeja kaikille!

Nefer, 39 tasan

 

Onnea Dana pikkuisesta prinsessasta! :flower:

Piti tulla vielä näin illalla lukemaan kirjoituksianne, vaikka jo väsyttää. Ja sitä väsymystä kyllä riittää... Päivällä voi nukkua vaikka kahdet päiväunet ja silti yöllä saa nukuttua oikein hyvin. Normaalisti ei kyllä multa onnistuisi.

Oli kiva taas lukea uusi synnytyskertomus. Se jotenkin rohkaisee, että lopulta se käärö on siinä vierellä piiitkän odotuksen jälkeen.. nyt kun kaikki tuntuu vielä niin abstraktilta, ettei oikein vielä usko että mitään edes tapahtuu tuolla masussa (muutakin kuin turvotusta tai jotain niin, että ei meinaa housut mahtua enää kiinni) Täytyy lähteä miinamarian tavoin vaateostoksille.

Ei muuta uutta tänne kuin, että 1.ultraa odotetaan kovasti tapahtuvaksi tiistaina. Nyt vain luin, että niitä ei tehdäkään Nstenklinikalla lakon takia :/ Meille ei vain ole tullut vielä mitään ilmoitusta.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

 

Ihanaa Dana, paljon paljon onnea! :heart:

Juu, tosiaan minutkin yllätti se synnytyksen jälkeinen herkkyys, mulla meni ehkä vähän baby bluesinkin puolelle ekoina päivinä kun tunteet myllersi laidasta laitaan varsinkin sitten kun oltiin kotiuduttu. Pahin mylläkkä onneksi tasoittui muutamassa päivässä eikä ihan joka käänteessä tarvitse enää itkeä, mutta kyllä sitä herkistelyä riittää vieläkin. Viimeksi kunnon itku mulle tuli kun poika tässä yhtenä iltana väläytteli oikein kunnon hymyjä useita peräjälkeen ja katseli minua tarkkaan ja niin onnellisen näköisenä

 

Frida pitäisikö sullakin olla ultra nyt tiistaina? Meillähän pitäisi myös olla tiistaina np-ultra. Sulla vissiin on varhaisultra kyseessä? Ihan siis sun lasketusta ajasta tulin tuohon tulokseen.... Mulle tuli kyllä Kätilöopistolta perjantaina kirje, jossa kerrottiin että jos joukkoirtisanoutumiset toteutuvat niin ultra-aika perutaan. Eli pitää vaan seurata tiedotusvälineitä.

 

Onnittelut Danalle Kiitos ihanasta kertomuksesta.

Sokerit on otettu, tiedot niistä varmaan saan ens viikon lääkärineuvolassa. Pitää kyl sanoa että musta se ei tuntunu ollenkaan pahalta toimenpiteelta. Multa kysyttiin heti alkuun että haluanko litkun kylmänä (ihan ku ravintolassa ) ja muistin kavereiden kommentit ja otin sen kylmänä. Kaikki meni tosi hyvin, onneks mua oltiin valaistu labra-aikaa varatessa että kannattaa ottaa kirja mukaan. Sen rasituksen jälkeen tuli jotenki vetämätön olo ja päänsärkyä mut itse toimenpide ei ollu paha.

Apua muakin alko pelottaa mun ultran kohtalo. Mä oon koko ajan luottanu vaan siihen että koska mulle on varattu lääkäriaika sieltä ja kyseessä on kontrolliultra istukan takia, että tää hoidettais. No pitää seurata tilannetta, on siihen vielä reilu viikko.

Tänään on ollut todella toimelias päivä, ollaan saatu tilattua matskuja remppaa varten ja vauvallekin on sänky, kaukalo ja sitteri valittuina nyt sit Huomenna juhlitaan mun synttäreitä kun mies vie mut syömään viikinkiruokaa :heart: Ja ens viikolla neuvolan vaaka varmaan huutaa hoosiannaa :ashamed:

Oikein rauhallista pyhäpäivää kaikille

 

Tuli tuosta herkkyydestä mieleeni... Minulla on aina tippa tosi herkästi silmänurkassa, olipa sitten iloinen tai surullinen asia. Raskausaikana herkistyin vielä enemmän ja joskus tuntui, ettei ole mitään kontrollia omiin tunteisiin.

Minulla oli alkuraskaudesta ihan hirveitä pelkoja sen suhteen, että menetetään vauva tai että ultrissa selviää jotain kamalaa ja meidän pitäisi päättää jatkuuko raskaus vai ei. Ne pelot olivat tosi voimakkaita ja alkoivat hallitsemaan päiviäni. Minulla on siis paniikkihäiriö taustalla, joskaan en ole moneen vuoteen tarvinut mitään lääkitystä siihen. Raskauden edetessä pelot laantuivat sellaiselle "normaalille" tasolle, mitä varmaankin jokainen odottava äiti tuntee lapsensa puolesta.

Synnytksen jälkeen jo sairaalassa alkoi tulla sellaisia pieniä ahdistuskohtauksia. Sairaalassa olo aika oli mielestäni aika kamalaa. En pystynyt nukkumaan ollenkaan, koska selkäni meinasi hajota siihen sairaalasänkyyn ja sitten kun olisin jostain syystä saanutkin unen päästä kiinni, huonekaverini kuorsasi kuin tullijätkä, joten unet sai todellakin unohtaa. Sain kyllä korvatulpat, mutta niiden kanssa en uskaltanut nukahtaa, kun kuvittelin, etten kuule vauvan itkua...

No niin, takaisin asiaan. Viimeisenä iltana sairaalassa tuli ihan kunnolla paha olo ja pelkäsin paniikkikohtausten alkavan jälleen, vaikka vuosia olikin jo "akuutista" ajasta. Eräs kätilö sanoi, että en ole henkisesti vielä valmis lähtemään kotiin, kun sanoin, että haluan pois sairaalasta. Kotiin kuitenkin lähdettiin, koska lastenlääkäri totesi pojan olevan oikein hyvässä kotiinlähtökunnossa.

Kotona meillä oli heti täysi härdelli vieraiden kanssa. Olin ensimmäiset päivät aivan poikki ja itkin vaan, kun tuntui, että porukkaa tuli ovista ja ikkunoista katsomaan pikkuista. Sitten mieheni onneksi sanoi, että nyt halutaan olla omissa oloissa hetkonen. Itsekin halusin sanoa niin, mutta en jotenkin kehdannut. Olin silloin ensimmöisinä kotipäivinä sitä mieltä, että mun olisi vissiin pitänyt muuttaa sinne lapsivuodeosastolle ja etten ikinä pysty kaikkeen siihen, mitä äidiltä vaaditaan. Itkin tosi paljon ja aina en edes tiennyt mitä itkin. Muutamassa päivässä se tasoittui ja nyt olen jo jokseenkin "normaali". Itkettää toisinaan vieläkin, esim eilen kun katsoin Casper-elokuvaa, niin itkeä pillitin kuin mikäkin. Mutta olisin voinut tehdä niin myös vuosi sitten. Eli en tiedä johtuiko se vaan minun normaalistikin herkästä luonteesta.

Mitenkäs muilla, jotka ovat jo oman pienokaisensa saaneet, onko ikävä masua? Minulla on aivan hirmuinen ikävä niitä potkuja ja liikkeitä. Ei kylläkään ole ikävä sitä loppuraskauden tukalaa oloa, mutta ne vauvan liikkeet... *huoh*

auringonkukka ja pikkuinen poika 2vk 1pv

 

Jippi-ai-jee, Tehy-lakkoa ei ehkä sittenkään tule - uskon vahvasti niin! Ja Hesarin mukaan HUSin toiminnat saadaan normaalikuosiin pikaisesti. Taidankin siis päästä Jorviin synnyttämään. Vaikka Naikkari on varmasti oikein hyvä paikka, olin jo niin henkisesti valmistutunut Jorviin, että ehdin kehitellä Naikkaria varten vähän angsteja; muka laitosmaisempi paikka kuin Jorvi...

Nyt Frida, Miinamaria ja Annokin voivat olla rauhallisin mielin ultra-aikojen suhteen. Ultrat ovat kyllä odotuksen huippukohtia, ihana nähdä asukas mahassa myllertämässä.

Synnytyksen jälkeisestä herkkyydestä ja baby bluesista tuli mieleeni, ettei meidän porukasta taida kukaan tähän mennessä synnyttänyt kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Tosin kaikki ennen syntymää aktiivisesti kirjoitelleet eivät ole käyneet kertomassa kuulumisiaan, voisiko syynä sitten olla masennus... Toivottavasti vältymme kaikki siltä. Olen läheltä seurannut ystäväni tarpomista masennuksesta normaaliin olotilaan ja aika vaikealta tie on tuntunut. Vaikka lapsi on nyt jo useamman vuoden ikäinen, tuntee äiti syyllisyyttä huonosta alkumetrien äitiydestä.

Kysymys, joka ei liity mitenkään odotukseen: Miten te säilytätte lahjapapereita? Meinaan niitä pötköjä, joille ainakaan meidän huushollissa ei tunnu löytyvän järkevää paikkaa. Eilen nimittäin järjesteltiin paikkoja uuten uskoon ja ne penteleen paperit tulivat taas riesakseni. Ja kun joulukin lähenee ja pitäisi ostaa lisää niitä paperita... arrgghh :headwall: !

Tälle viikolle en ole enää uskaltanut sopia mitään erityistä ohjelmaa. Tosin perjantaina on firman pikkujoulut, joihin kyllä menen, jos olen yhtenä kappaleena. Kokeilin äsken juhlakenkiä: näin aamulla mahtuvat kyllä jalkaan, mutta pelkäämpä, että illalla tilanne on toinen. No, kerään varmasti katseet, kun astelen paikalle vaalenpunaisissa varvastossuissa.

Näin lähtee tämäkin viikko käyntiin ja la lähenee... Ja pian saadaan varmaankin kuulla Lauralein uutiset, joita jo malttamattomasti odotan.

Nefer 39+2

 

Mulla on myös vahva tunne siitä, että tehyn lakkoa ei tule! Tosin aamu-uutisissa joku tehyn valtuuston jäsen sanoi, että alle 20% korotusta ei hyväksytä, toivottavasti saavat nyt neuvottelut pian päätökseen.

Ainakin eilen, käydessämme tervehtimässä sukulaista sairaalassa, kuulin hoitajien puheita, joissa tehyn toimia ei niin kovin paljon kehuttu. Hoitajat miettivät kansliassa jopa tehystä eroamista ja liittymistä ihan vain kassaan, jos työtaistelutoimet jatkuvat entisellään.

Nefer, jos olet perjantaina vielä kasassa ja menossa firman pikkujouluihin, niin tässäpä vinkkiä jalkojen turvotukseen. Mulla auttaa ehdottomasti lentosukat (jalat eivät turpoa oikeastaan ollenkaan) ja jos et sellaisia halua enää tässä vaiheessa hankkia, niin muistat vaan kölliä pitkin päivää jalat kohti kattoa ja suihkuttelet jalkoja välillä viileällä / kylmällä vedellä niin turvotuksen ei pitäisi riehaantua ihan täysin. Tosin mun mielestä pikkujouluihin voi ihan hyvin mennä vaaleanpunaisissa varvastossuissa

Muo vähän mietityttää tuo synnytyksen jälkeinen sairaalassaoloaika (järkyttävä sanahirviö ), entisenä hoitajana ärsyynnyn monista sairaaloihin liittyvistä jutuista aika herkästi, itse kun muka tiedän kaiken paremmin kuin kukaan muu, enkä voi sietää minkäänlaista holhoamista. Hankala tyyppi siis olen, voi hoitaja raukkoja kun joutuvat muo sitten katsomaan

Auringonkukka, ihanaa että miehesi tajusi sanoa, että haluatte vähän rauhoittua kaiken härdellin keskellä. Mä olen jo aloittanut ihmisten valmennuksen siihen, että en halua hirveää vierailijarumbaa sairaalaan, enkä myöskään halua että kotimme on kuin joku näyttelytila ensimmäisinä viikkoina vauvan syntymän jälkeen. Lähimmät ihmiset ovat toki tervetulleita niin sairaalaan kuin kotiimmekin (kunhan tuovat pullat mukanaan), mutta kaiken maailman kissan serkun kaiman kummit voivat hyvin odottaa!

Mä olen myöskin ottanut jo pieniä paineita siitä, että suvussamme on eräs alkoholisoitunut henkilö, joka jo kovaan ääneen kertoo kaikille että hänestä on tulossa lapsemme kummi. Totuus on kuitenkin ihan toisenlainen. Jos itse saisin päättää niin tämä viinassa lillutettu henkilö ei saisi tulla lähellekkään lasta, mutta minkäs teet kun kyse on kuitenkin lähisukulaisesta. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kyseinen henkilö järjestää kohtauksen aina kun asiat eivät mene kuten hän haluaa ja aiheuttaa toimillaan pahaa mieltä kaikille. Patti tilanne, mutta miten siitä sitten selvitään. Kummiksi tätä ihmistä en kuitenkaan halua, vaikka sitten aiheuttaisi kolmannen maailman sodan.

Kummeista puheen ollen, me emme ole mieheni kanssa vielä edes miettineet ketä voisimme pyytää kummeiksi. Ja jos toiselle meistä tulee mieleen joku kummiksi sopiva henkilö, niin se ei sitten toiselle osapuolelle käy, kyllä meillä osataan tehdä tästäkin asiasta niin vaikea.

Sen verran ollaan sentään saatu päätettyä, että jos masussa asuu poika niin hänelle on jo nimi valmiina! Olen ihan yllättynyt siitä että molemmat ehdotettiin samaa nimeä, vaikka etukäteen ei tästäkään olla niin kovin puhuttu.

Tästähän meinaa taas tulla romaani, joten parempi vaan tarttua tuohon imuriin välillä...

Lauralein kuulumisia täälläkin odotetaan ihan intopiukeana!

pötkylä ja pikkuElvis 31+4

 

Ja kiitos tarinasta! Hienoa että ei pahoja tulehduksia kuitenkaan tullut! Ja että saitte vähän rauhoitettua omaa kotoa.

Ja ihanaa jos ei lakkoa/työtaiselua tule, pääsevät nämä lähiaikojen lasketut huolistaan. Ja ultraan menevätkin... Odotellaan vielä iltaan, mutta kyllähän nuo neuvottelijat jo puolsivat sovintoehdotuksen hyväksymistä, jopa tiukka täti Tehyläinen, että eiköhän se siitä! Tuo vain on hassua, että Tehyhän ajaa sitä palkankorotusta VAIN omille jäsenilleen, ei kaikille hoitajille! Musta täysin epäreilua sekin, että pakotetaan johonkin ammattijärjestöön. Noni, taas pomppas.

Piti oikeastaan mennä nukkumaan takaisin aamupalan jälkeen kun oli aamulla niin kovin väsy koirien herättäessä (luulin että ulos, mutta ei, nälkä oli...), mutta tulin pikaisesti jotain koneelta katsomaan ja täällä on taas hujahtanut useampi tunti.

Sitteriin etsin kangasta, mutta alkoi jo tuntumaan siltä että pitäisikö kuitenkin ostaa uusi; saatiin ilmaiseksi vanha Italialainen Brestil-sitteri, merkkiä en löydä edes netistä. Kangas käyttökelvoton, pitäisi tehdä uusi ja ei-käsityöihmisenäkin luulen kyllä että sen pystyisin väsäämään, mutta mietityttää onko tuo vauvan kropalle huono. Siinä siis on vain kangas istuin- ja selkänojaosassa, ja selkänojassa sitten kankaasta takana tasku jossa puinen levy tukena. Näinköhän tulee hyvä asento? Toisaalta tuntuu pahalta sitten heittää tuo käypä mekanismi pois (tai siis jonnekin sen antaisin), toisaalta houkuttaa ajatus ettei tarvitse alkaa pelleilemään sen ompelun kanssa. Ihan vain vauvan kanalta siis
Onko teillä sittereitä? Onko kellään jotain ikuvanhaa mallia? Onko ok?

Mahanahka on aivan karsee, kyttään neuvolan puh.aikaa jotta lisätään labratutkimuksiin maksa-arvot. Koko maha kutisee hulluna, täynnä pientä näppyä, eikä enää tunnu olevan merkitystä mikä vaate tai petivaate siihen osuu, kaikki kutittaa ja ärsyttää. Toisaalta hepatoosissa ei kai pitäisi olla mitään näkyvää muutosta iholla vaan se kutina pelkällään, ja enemmän käsissä/jaloissa. Mutta jos tarkistais kuitenkin. Ja kun siellä ei maksassa ole mitään, mistä pirusta tämä sitten on? Tai miten saa rauhoittumaan, pakkohan tässä on jotain vaatteita pitää!

Neferille, meillä lahjapaperirullat on eteisen peilikaapin laatikossa (muissa laatikoissa vaatteita, hanskoja ym) jonne mahtuvat siis pitkälleen. Muun rojun seassa...

Pikkujoulut oli mullakin lauataina, venähti vajaa kolmeen ennenkuin olin kotona (siksi varmaan vieläkin väsyttää), olin ihan ihmeissäni ettei klo 22-23 tullut väsähdystä. Taksia joutui odottamaan tylsän kauan, olihan tuo odotettavissa mutten hennonnut niin myöhään enää miestäkään herättää ja ajatuttaa.

Kummeja pitäisi meidänkin vähän pohtia. Mutta pötkylä et tosiaan anna periksi tuon alkoholiongelmaisen kanssa! Mun ex-anoppi oli alkoholisti ja aina mietin että tulisi siitä mikä sota vaan, en olisi ikinä omaa lastani hälle antanut hoivaan hetkeksikään, jos olisi siihen liittoon lapsi siis tullut. Onneksi ei tullut.

Ja herkkyydestä, olenhan täälläkin noista mun itkukohtauksista kertonut, masennusta tms ei ole koskaan ollut mutta sitä herkkyyttä ilman raskauttakin jkv, nyt ihan älyttömänä. Ja neuvolassa vekkasivat että homma jatkuu synnytyksen jälkeen. Toivottavasti ei mene överiksi, olisi siinä muutakin puuhaa kuin yrittää rauhoitella itseään... Onneksi tarinat täällä kertovat että tilanne voi rauhoittua nopeastikin.

Nyt alkaa sormet menee ihan solmuun, koko ajan joudun korjailemaan. Ja tuli oksu olokin, outoa. Eli päästän teidät pahasta. Lauraleiiiiiiiin, tule jo kertomaan!

minimi 35 tasan, 5 vkoa laskettuun, onko se nyt 2 vai 3 vkoa ns normaaliaikaiseen synnytykseen? A-pu-va.

 

Kiitos Pötkylälle turbojalkaohjeesta. Onneksi lentosukat löytyvät kaapista, joten kokeilen niitä. Tuota kylmää vettä en tullut ajatelleeksikaan.

Me saadaan ihka uusi sitteri mieheni tädiltä, joten valitettavasti en osaa Minimiä siinä suhteessa auttaa. Mutta kiitän vinkistä lahjapapereiden suhteen. Jotain tuollaista olin ajatellut, mutta sopiva kaappi (tai tila sopivassa kaapissa) puuttuu.

Meillä on myös vaikeuksia valita kummit. Yksi ystäväpariskunta on suureen ääneen sanonut, että heille ei enää yhtään kummilasta lisää, mutta loukkaantuivat, kun eivät päässeet miehen siskon lapsen kummeiksi. Olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että pyytäisimme kummeiksi vain sisaruksemme, emme ollenkaan heidän puolisoitaan. Toisaalta tulevilla enoilla, sedillä ja tädeillä on jo sija lapsen elämässä, joten ystävät tuntuisivat sopivammalta vaihtoehdolta. Vaikeaa...

Tänään on ollut vähän tylsä päivä, siksi roikun jo toistamiseen täällä...

 

:wave:
Täällä olisi yksi vm.-76 esikoistaan odottava Kanta-Hämäläinen! Mahtuuko mukaan? Takana km keväällä ja nyt vkoilla 16+6, huhtivauvaa odotellaan!

 

Tervetuloa vemu76. Kyllä vaan mukaan mahtuu ja onkin tosi kiva saada tänne uutta porukkaa!
Ihanaa, että sulla on raskaus edennyt jo pahimman "keskenmeno riskin" ohi, onnea kovasti!

Jos haluat, niin laita ihmeessä myös laskettu aikasi, niin päivitän tietosi tuonne etusivulle!

 

pötkylä:LA on 29.4., katsotaan tarkentuuko tuolla rakenneultrassa, se oisi 17.12.
Tällä hetkellä uskaltaa jo nauttia raskaudesta, alkuvaiheen kaamee pahoinvointi loppui vkolla 12+4 ja nyt tuntuisi välillä kenties jotain liikehdintää...En kyllä ihan varmaksi vielä tiedä, kun ei oo aikaisempaa kokemusta, mutta jotain masussa tapahtuu...Ihanaa!!! =)

 

Täällä olisi myös uusi odottaja palstalle.
Olen seuraillut keskusteluanne jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta
ehdin ja uskallan mukaan. =)
Olen siis 73 syntynyt odottaja, viikko 28 on meneillään ja LA ON 15.2. Naistenklinikalle olisi tarkoitus mennä synnyttämään. Nyt viikot vielä tuntuu vierivän todella nopeasti, mutta niinkuin olen monien teidän puheista ymmärtänyt... kyllä se odottavan aika osaa olla pitkäkin =)
Hyvää vointia kaikille!

 

Tervetuloa uudet! Hyvä saada lisäporukkaa kun nämä viimeaikaiset pikkuhiljaa siirtyvät seuraavalle palstalle!
Musta tuntuu että ihan alkuaika meni kovin hitaasti, sen jälkeen kyllä hupsahtanut puolisen vuotta ihan "ohi"!

Sitteristä tulin vielä vatvomaan, käytiin katsomassa uusia, ja kyllä niissä pääosin ihan sama systeemi on, tietty muhkeammat muodot, mutta päädyttiin kuitenkin kankaan uusimiseen. Saas nähdä mitä saan aikaiseksi... Ajattelin päällisen tehdä tikkikankaasta että olis paksumpaa ja pehmeämpää, eihän ole sitten liian kuuma? No joku vastaava tuossa vanhassa kankaassakin on ollut.

Sitten kahtelemaan täydellisiä naisia kun mies treeneissä ja voi katsoa hömppää; harjunpää ja comedy inc menee tallennukseen, niitä sitten katotaan yhdessä. Niin ja vielä vähän tankaamaan, sitten pitääkin olla 12h syömättä aamun verikokeeseen, auts!

 

Prinsessa ja äiti täälläkin kotona

16.11. aamuyöstä meille syntyi kymmenen pisteen tyttövauva. Painoa 3880 ja pituutta 53. Synnytys sitten tosiaan käynnistettiin ja 20 tunnin päästä tyttö saatiin maailmaan lopulta päivystyssektiolla. Todella hyvin on toipuminen leikkauksesta sujunut ja vauvalla kaikki hyvin, joten tänään jo kotiuduimme. Olo parhaillaan pökertyneen onnellinen ja rakkaus ja kiintymys tyttöön kasvaa eksponentiaalisesti koko ajan. Tunteet todella pinnassa ja olo niin onnellisen sekainen, ettei tällaista tunnetta ole kyllä etukäteen pystynyt edes kuvittelemaan olevan. Palaan joku toinen kerta kertomaan tarkemmin kuulumisia ja lukemaan tällä välin tulleet kirjoitukset.

Danalle vielä suuret onnittelut! :flower:

Lauralein ja pikkuneiti vajaat 4 päivää

 

hiihaa, Lauraleinille paljon paljon onnea!!!

 

12 POIKAA JA 8 TYTTÖÄ meidän pinossa! Pikkuhiljaa alkaa tuo poikavoittoisuus häviämään, onkohan pysyvä ilmiö? Nyt jännätään koska Neferillä koittaa H-hetki?

Vauvautumisuutiset ovat aina niin ihania, samoin kun se että saadaan pinoon uusia raskautuneita, joten lämpimästi tervetuloa myös DAWN!

Minimi, me ollaan saatu käytetty sitteri, mutta onneksi se on niin hyvässä kunnossa ettei siihen ole tarvinnut tehdä mitään uudistuksia. Jos mulle tulisi eteen sitterin uudistaminen, niin todennäköisesti uudistaisin sitterin sitten kokonaan uuteen, mutta toivottavasti keksit jonkun ratkaisun.

Vemu onko teillä ollut jo np-ultraa? Meillähän on käynyt niin, että vauva on koko ajan n. viikon suurempi kuin pitäisi olla (viimeiset kuukautiset ja hedelmöitys ajankohta), mutta siltikään laskettua aikaa ei olla mihinkään muutettu. Viimeisessä ultrassa lääkäri vaan totesi, että nämä lasketut ajathan nyt ovat mitä ovat, vauva itse sitten päättää koska on valmis tulemaan ulos.
On muuten ihana tunne, kun ensimmäiset hentoiset liikkeet tuntuvat. Siitä ne sitten vaan voimistuvat. Mä ainakin alkuun epäilin, että voiko nyt olla kysymys liikkeistä, mutta turhaan epäilin. Tätänykyä kaveri melskaa siihen malliin, että mamma ei nuku yöllä jos pötsi mönkijällä on bileet menossa!

Tavallaan tuntuu aina "väärältä" valittaa sitä että aika kuluu hitaasti, kun raskausaika on kuitenkin niin lyhyt jakso (ja ainutkertainen kokemus) elämässä että siitä pitäisi osata nauttia oikein "olan takaa".

Jahas, jos sitä vaikka laittelis pikkuhiljaa aamupalaa ja aloittaisi tämän päivän ohjelman. Tänään siis ajattelin tehdä valmiiksi joululahjalistan, minkälaisen lahjan ostan ja kenelle. Lahjoja ostan vain lapsille, aikuiset saavat olla ilman kun rahat eivät ihan kaikkeen kuitenkaan riitä. Kummilapsia ja sisarusten lapsia kun on yhteensä 13 kipaletta niin jo niihin saa uppoamaan uskomattoman määrän rahaa. Ensi viikolla olisi sitten ostospäivä.

No niin, mukavaa tiistaita kaikille tasapuolisesti

pötkylä ja pikkuElvis 31+5

 

:heart: :heart: :heart: Onnea Lauralein ja pikkutyttö, sekä muu perhe :heart: :heart: :heart:

Ja tervetuloa Vemu sekä Dawn. Kiva saada tänne uutta porukkaa!

Ajan kulumisesta... Eilen aika kyllä mateli. Käytiin miehen kanssa kävelyllä illalla ja sen jälkeen mulla alkoi ensi kivuttomat supistukset ja pikku hiljaa tuli kipujakin mukaan, tosin aika kesyjä vielä. Siinä sitten yritin rauhassa keskittyä muihin puuhiin, mutta kelloa tuli vilkuiltua aina kivun kovetessa. Välillä tuntemuksia tuli viiden minuutin välein, välillä kymmenen. Menin kuitenkin ihan rauhallisin mielin nukkumaan. Heräsin yöllä pariin kertaan supistuksiin. Tänäänkin ne ovat jatkuneet, mutta hyvin harvakseltaan ja ilman suurempia kipuja.

Välillä mietin, onko kyse oikeista supistuksista, vai tuntuuko maha tiukalta asukkaan pyllistelyn takia. Erikoista on mielestäni se, että maha tiukkenee ylhäältä ja keskeltä, mutta kipu tuntuu alhaalla. Hmmm...

Olen sopinut täksi päiväksi lounastreffit kaupungille. Ehkäpä se vauhdittaa vielä tilannetta.

Tällä hetkellä kuuntelen jokaista kehoni inahdusta korva pitkällä. Jänskättää vähän :|. Yritän pitää teitä ajantasalla...

Nefer 39+3

 

No niin... NP-ultra nyt takana päin, huh. Eilen neuvolassa kätilö ei saanut sydänääniä kuulumaan, joten pienessä jännityksessä mentiin ultraan. Onneksi oli tänään eikä peruuntunut työtaistelu enää vaikuttanut!

Heti kun anturi oli sisään saatu, näkyi meidän pieni. Sydän sykki ja kaikki näytti olevan kunnossa. Hoitaja mittaili ja sai pienen iäksi hurjat 13+6. Laskettu aika olisikin nyt siis 25.5. aiemman (menkoista lasketun) 1.6. sijaan. Tänäänhän siis piti olla vasta 12+2. Reilu viikko hujahti siis lisää tähän raskauteen =) Pää näytti hyvälle, korvien väli 2,2 cm, pää-perämitta 7,5 cm. Kovin oli vilkkaan oloinen pikkuinen.

Mä olen nyt aikalailla onnesta mykkyrällä. Viime yönä jo näin unta, että hoitaja sanoi ultrattuaan, että ei voi nyt muuta kuin poistaa koko kohdun. Leikkausaika sitten 5.12. Pelkäsin aamulla niin paljon, että mies varautui jo ajamaan takaisin kotiin. Hän ei siis yleensäkään tykkää ajaa Hesassa ja kaiken lisäksi vielä oltiin siellä tietenkin mun autolla. Oli aika liikkistä, kun mies kyseli menomatkalla kaikkia "mistä tulee valot päälle" yms. mun autoon liittyvää. No, ajoin siis takaisin kotiin ihan itse ja nyt ei sitten kohtua todellakaan poisteta vaan siellä kasvaa meidän pikkutyyppi =)

Pikkutyypin äiti Miinamaria rv 13+2!

ps. Tervetuloa uudet DAWN ja Vemu! Kiva saada tänne uusiakin.

muoks. Eihän niitä raskausviikkoja ollutkaan neuvolakortissa kuin 13+2 oon niin höyryissäni täällä, että muistikin pätkii...