Moip!
Tänne tulin taasen pistäytymään, kun Noora meni isukin kanssa lepäilemään. Tosin Noora näyttäisi olevan eri mieltä pienille unille menosta. Jos on nukkunut pitkät hyvät yöunet, niin päiväunta tulee sitten vähemmän. Päiväunia on 1-3 kpl ja n. 15 min 1 tuntiin. Koliikin loputtua kun nukkui jo pitkiäkin päiväuni 1-2 tuntia, mutta nyt jostain syystä ne kadonneet. Nukkumaan meno sujui aiemmin niin, että tyttö oli rinnalla ja söi vähän korviketta päälle ja kun oli syönyt, niin silmät lurpsahti kiinni ja tyttö kannettiin pinnikseen jonne tyytyväisenä nukahti. Nyt n. 1-2 vk on mennyt niin, että tyttö ei itke vaikka viedään pinnikseen, mutta siellä "taistelee" Ainu-pupun kanssa puolisenkin tuntia ennen kuin nukahtaa. Menee sänkyä ympäri (onneksi on keksitty pinnasängyn suojat!). Unipussia olisi tarkoitus kokeilla tänään, josko vähän rauhoittaisi tytön unensaantia. Nukuttamaan Nooraa alkaa klo 21-23 ja simmut aukeaa klo 6-8. Syö ja usein nukahtaa vielä uudestaan. Tai nukahtaa ja nukahtaa. Siinä pyörii kuin väkkärä mun vieressä ja välillä torkahtaa. Tiedä sitten johtuuko siitä kun tyhjään mahaan yhtäkkiä hirveellä innolla kiskoo maitoa ison määrän (mitä rintoihin on pakkaantuntut) ja siinä nielee samalla paljon ilmaa ja se sitten kiertää mahassa ja ylimääräiset tulee pukluna. Tosin ei kyllä tyydy vain yhteen rintaan, joten olen antanut imeä niin kauan kuin itse tuntee olevansa kylläinen. Sitten 9-10 aikaan syödään uudestaan ja tuolloin sitten monesti nukahtaa uudestaan. Että ylös meillä noustaan kunnolla monesti vasta 10-11 aikaan. Eli meillä ei nuo aikaiset mamma- yms. tapaamiset onnistu.
Kojo : Huomasinkin jo aiemmin kun vasta seurailin teidän muiden kirjoittamisia, että meidän Nooralla on täällä kaima. Nooran syntymäpaino oli 3850 gr ja pituutta 52 cm. 4.5 kk iässä painoa siis 6400 gr ja pit. 65 cm. Pituus menee plussakäyrällä, mutta tuon painon kanssa ollut ongelmia. Syntymäpainon saavuttamisessakin meni muutama viikko. Ongelmana ollut kun ei ole rintamaidolla kasvanut, niin on annettu korviketta lisäksi (osittain imetän siis). Lisäruoan antamisesta tuli ja tulee vieläkin puklut ja pierut. Neuvolassa sanoivat, että ei voi olla allergiaa ja tulkitsivat koliikiksi. Tosin kyllähän se lähes ympärivuorokautinen itku/huuto lakkasi sitten n. 3 kk kohdalla ja painoa on tullut sen jälkeen lisää enemmän (miinuskäyrillä silti vieläkin). Pukluja tulee vieläkin paljon, jopa 3 t kuluttua syömisestä. Neuvolasta ei olla saatu oikein mitään kunnon neuvoja tähän syömisjuttuun, ei kuulemma tartte aloittaa kiinteitä. Olen kyllä nyt kokeillut niitä makuannoksia. Sairaalassa kertoivat kun todettiin tuo pylorusstenoosi/reflux, että parantuu vuoden ikään mennessä yleensä...lohduttavaa joo
Vapaa-ajasta oli puhetta. Meillä kans tahtoo mennä miehen harrastukset mun oman aikani edelle. Tosin koliikin aikana en olisi kyllä mihinkään päässyt vai olisinkin, niin en varmasti oli jaksanut mennä. Mies auttaa kotitöissä kohtalaisen paljon (laittaa mm. lähes tulkoon kaikki ruoat, käy kaupassa, "osaa" käyttää tiski- ja astianpesukonetta, imuria..), mutta kyllähän tää kodinhuolto silti tahtoo jäädä meidän naispuoleisten hartioille. Ja sehän se sitä omaa aikaakin verottaa.
Nyt kuitenkin vointi Nooralla ja mullakin parempi, joten ollaan aloitettu käymään sellaisessa äiti-vauva-ryhmässä, jossa alkuu aina lauleskellaan ja leikitään vauvojen kanssa ja sitten äidit saa keskustella keskenään mieluisistaan jutuista. Pari kertaa on tavattu ja oon kyllä tykänny. Meitä on siellä 7 äiti-vauva-"paria". Siellä on hyvä henki ja kaikki tukevat toisiaan ja neuvojakin saa eli ei ole mikään arvostelupaikka, että mitäs teidän vauvalla on päällä ja mitäs se osaa ja eikö osaa ja miksei se tee jo sitä ja tätä. Mä vihaan sellaista, missä äidit kilpailee paremmuudellaan ja vauvat on jotain "kilpailukappaleita", että kuka ekana ehtii tehdä jotain. Sellainen ystävällinen kysely onkin ihan eri asia. Mutta tosiaan, tuolla voi olla oma itsensä ja monet ovat "ottaneet osaa" tohon meidän koliikki-juttuunkin, yksi mm. sanoi, että kuinka te ootte ylipäätään hengissä.
Turvaistuimista minäkin odottelen kommentteja. Noita merkkejä on kun pipoo (jos ottaa ulkom.nettisivustojen tuotteet huomioon) eikä tiedä minkä valita. En tiedä onko toivottu liikaa, että sais sellaisen istuimen, millä typykkä pärjäisi vauva- ja lapsuusajan ja istuimen sais asennettua nyt vielä niin, että vauvan selkä on menosuuntaan ja sit myöhemmin naama etiäpäin. Monet "pitkän käyttöiän" istuimet kun tarvitsee asentaa jo nyt niin, että vauva on naama menosuuntaan, ei hyvä.
Työhönpaalustakin oli juttua. Kyllä näyttää meillä siltä, että ei ole osuuspankki halukas antamaan lainaa anteeksi
joten tarttee mennä tienaamaan :/ Mä jo nyt oon täällä ihan surupuserossa, kun joudun viemään tytön hoitoon 9-10 kk iässä :'( :'( Miksiiiii näin! Ei vaan yksinkertaisesti tultais toimeen yhden tuloilla ja sillä kotihoidontuella. Ennen vanhaan olis voinu tehdä vaikka niin, että olis maksanu vaan lainankorot,mutta ei auta nyt, kun korot on enemmän kuin velan osuus. Tässä ei auta muu kuin toivoa lottovoittoa. Joka ei varmaan meille tule koskaan, kun tän asunnon edelliset omistajat on saanut 7 oikein. Enkä ole kateellinen....en...
Laihdutuksessa ovat jotkut jo hyvässä vauhdissa. Eipäs vaan ole onnistunut minulta. Odotusaikana kertynet 7 kg kyllä jäivät kaikki sairaalaan, mutta tulivat tuon koliikkiajan aikana takaisin. Sitä kun ei ehtinyt yksinkertaisesti edes mikrossa lämmittää ruokaa. Sitten kun mies tuli kotia avuksi kantamaan tyttöä, niin minä söin. Ja en mitään ruokaa vaan lohturuokaa eli suklaata yms. Onneksi ollaan päästy jo vaunulenkeille Nooran kanssa, kun tyttö viihtyy vaunuissa hereilläkin. Siitä on hyvä aloittaa. Seuraavasta vanhempainvapaan rahasta menee kyllä osa mun jumppalippuihin!
Täällä joidenkin teidän vauvat jo kovasti kääntyilee. Meidän Noora ei ole vielä tuota jaloa taitoa oppinut, mutta kyllä ehtii. Ei vaan tykännyt yhtään sen koliikin aikana olla vatsallaan lattialla, selällään olo ok. Neuvolassa kysyin pitääkö pitää pakolla, vaikka ei viihdy, sanoivat, että joo. No en silloin hennonnut toista pitää vatsallaan siinä leikkimatolla, kun itki/huusi niin lohduttomasti. Nyt viihtyy jo hyvinkin päinmaakuulla. Kyljelleen (molemmille) kääntyilee kyllä hyvin ja varpaista pitää kiinni (kohta menevät varmaan jo suuhunkin). Juttelee kovasti ja sitäkin enemmän vielä päristelee niin, että kuola lentää. Sitä päristelyä tekee varsikin mummun ja isän kanssa. Ja sitä tekee mitä muutkin, että sormet on suussa välillä nyrkkiä myöden ja kaikki mikä käden ulottuville tulee, niin suuhun vaan. Mutta tätä tämä ns. oraalinen vaihe on.
Ps. oottekos jo hankkinut talvihaalareita ja jos ootte, niin minkäkokoisia ja -merkkisiä? Mä en ymmärrä noiden haalareiden kokomerkintöjä, kun samalla mitalla esim. 74 cm voi niska-haaraosuudessa olla heittoja enemmänkin. Ei uskalla huutonetistäkään tilata, jos sitten ei sovikaan, sieltäkin kun sais hyväkuntoisia ihan ok-hinnalla.
Tässä tämä tarinatuokio. Illanjatkoja!
