Iltoja!
Olipas heti räväkkä alku tuohon Täydellisten naisten -aloitusjaksoon. On sitten se toinen ohjelma Sopranoksen ohella, mitä televiosta voi katsella taas syksyllä, kun ei sieltä muuta tuu. Mutta eipä hätiä, nyt on elämässä uusi sivu ja Noora-vauvan kanssa kyllä rittää ohjelmaa ihan ilman televisiota. Joku joskus kyseli vauvan television katselusta, niin vastailen, että mä olen ottanut sellaisen periaatteen, että vauvan ei tarvitse tuota töllötintä katsella ennen kuin jotain siitä kunnolla ymmärtää ja silmä ehtii mukaan kuvaan. Meilläkin kun on tollanen 37 tuumanen, niin pikkasen voi pienen silmiä rasittaa. Kun katselen jotain ohjelmaa, niin annan tytölle kirjan ja lukasen sitä siinä sivussa tai sitten mies on tytön kanssa.
Käytiin tänään taas muskariryhmässä. Tällä kertaa tyttö oli iloinen oma itsensä ja jaksoi ihme kyllä loppuun asti. Viimeksi heräsi juuri unilta, niin oli vähän pihalla ns. Välillä vähän toisten vauvojen kovempia ääniä pelästyy (muut vähän Nooraa vanhempia). Mutta aktiivisesti katseli ympärilleen ja yritti koskea toisia vauvoja, että hei, kukas sää olet. Se on sellainen piristysjuttu tuo vauvaryhmätapaaminen aina viikon alkuun.
Nukkumisista on ollut juttua edelleen. Meillä Noora nukkui tänään päivällä peräti tunnin! Iso juttu, kun pitkän aikaa on menty niin, että nukkuu päivällä vain sellasia puolen tunnin torkkuja 2-3 kpl. Miten muuten ootte tehneet tuon illalla nukuttamisen kanssa, jossa vaavi ei suostu het nukahtamaan ja rupeaa itkemään, kauaksiko aikaa olette jättäneet vauvan yksin itkemään(ei siis huutamaan suoraa huutoa) ennen kuin menette lohduttelemaan? Meillä on tämä itkuilu alkanut vasta hiljan. Aiemmin tyttö on nukahtanut syliin illalla tai voitu kantaa "kohta nukahtava"-tyttö unisena sänkyyn ja on nukahtanut sinne itse ilman prostesteja. Koliikin aikana itkuista Nooraa lohduteltiin niin paljon, että jotenkin tottu siihen, että ei haluais jättää toista itkemään. Tosin ei kait ole hyvä, jos aina heti menee kun toinen vähän itkee. Jossain taas sitten kuitenkin luki, että noin pieni ei ymmärrä kiusata tahallaan, että hätä on jos itkee, eikä sais kauaa yksin itkettää. On tääkin vaikeata...Mutta kommentoikaa.
On muuten tuo unipussi pikkasen ehkä tuota Nooran menoa sängyssä rauhoittanut ja ennen kaikkea ei tule peitonpotkijalle kylmä, kun on siellä lämpöisessä pussissa. Siinä unipussissa on itse asiassa kaksi pussia; lämpimälle ilmalle/huoneeseen puuvillainen pitkähihainen pussi ja vähän viileämpään ilmaan/huoneeseentopattu hihaton pussi. Ostin vähän isomman, niin menee vielä keväälläkin. Tosin en niin isoa, että olisi vaarallinen, kun ei saa kuulemma olla niin iso, että vauva voi "valua" pussiin.
[i]Lumikko: [/i]Vaikka tilanne on nyt vaikea äitisi kanssa, jaksan uskoa, että kääntyy vielä ajan kanssa paremmaksi. Arvelen, että ongelma voi olla siinä, että äitisi haluaisi auttaa, mutta sitten tuleekin probleemia sen vastuun kanssa. Meidän äiti nimittäin haluaisi auttaa aina vaan, mutta sitten kun on tytön kanssa vähänkin aikaa, niin huomaan, että ei nyt panikoi, mutta sanoo, että suuren vastuun annatte. Mutta pikku hetkillä ollaan aloitettu.
Riiviöiden äiti: löytyy täältä muitakin hoikkia vauvoja. Noora oli 4 kk-neuvolassa peräti 65 cm pitkä, mutta paino laahaa perässä, tuolloin vain 6400 gr. Tässä on ollut kaikenlaista ongelmaa imetyksen ja korvikkeiden kanssa + koliikki ja allergiaepäily ja painoa ei ole vaan saatu nousemaan. Huvittavinta on ollut, että neuvolassa ei olla kertaakaan sanottu, että pitäisi antaa lisämaitoa tai aloittaa kiinteitä (itse aloittanut makuannokset). Sanovat vaan, että kun painoa tulee, niin ei huolta. Juu tulee, mutta kun ei pysy pituuden kanssa samoissa. No ne nyt on kommentoineet ties mitä. Paras oli se, kun koliikin aikana sanoin, että huolestuttaa, kun tyttö nukkuu niin vähän, vain 5 tuntia/vrk yöllä, että miten jaksaa ja itsellekään ei oikein se uni riitä. Lekuri sanoi, että "pitäiskö sun saada vielä päivälläkin nukkua"! Että niin. Mies kyllä siihen kommentoi, että niin vauvan nyt ensisijaisesti, mutta kyllä toi äitikin kurjalta näyttää. Pelkäsin niin monesti, että kun täällä horjuin väsyneenä, että kaaduin vielä jotain takankulmaa päin vauva sylissä tms. Mutta eihän se niitä kiinnosta. "Se on sellaista, kun tulee vauva taloon" oli myös yksi kommentti. Plus, että itse on lapsistaan huolehdittava. Niin olenkin huolehtimassa, mutta eikö sitä hetkellisesti ole "oikeutettu" saamaan mistään apua? No siinä tuli purkaus, joka on jäytänyt sillä sen 4.5 kk!
Kiinteiden aloituksessakin osa on jo hyvässä vauhtia. [i]Tyttö83[/i] meilläkin maistellaan vasta makuannoksia; päärynää ja mangoa ja ruusunmarjaa tähän mennessä. Sanovat, että hedelmäsoseista kannattaa aloittaa, jos on ollut masuvaivainen/koliikki. Hyvin neiti jo itse mussuttelee soseita ja kielellään huulia lipoo, että ei hullumpaa. Rintamaito ja korvike kuitenkin "pääravintona". Maissivelliä on kokeiltu pieniä määriä iltasella. Tästäkin pitää kysäistä, että onko tullut kenenkään vauvalle masuvaivoja siitä? Tuolla kun olisi hyvä aloittaa (enemmin kuin puuroilla) kun lekuri TAYSissa sanoi, että viljoille ei kannattaisi altistaa yhtään aikaisemmin kuin on "pakko". Mutta täällä taitaa olla kyllä osa vauvoista niin paljon Nooraa isompia, että ei varmaan heidän nälkänsä enää ihan vellillä pysy, joten ymmärrän kyllä aloituksen noissa tapauksissa. Eli tuo kaneetti ei ollut tarkoitettu mitenkään arvosteluksi kenellekään äidille. Olen mm. tuon imetys-/koliikkiongelman keskellä oppinut, että jokainen äiti tietää vauvansa vaivat ja tarpeet parhaiten.
Vai on täällä muitakin ummettajia kuin meidän Noora. Nyt kun noita kiinteä on saanut, vaikkakin vain makuannoksia, niin kakka on kadoksissa. Saattaa mennä 2-3 päivää ennen kuin tulee "lasti" ja sitä sitten tulee ns. tankillinen, hirveänhajuista, limaistakin vielä ja vähän vihertävää, mutta kuulunee asiaan. Sitäkin varmaan kitisee sitten, kun siellä suolistossa kulkee.
Aiemmin oli puhe vapaa-ajasta. Nyt kysyisin onkos täällä muuten muita äitejä, joilla ei jää kovin paljon omaa aikaa päivällä vauvan hoidosta? Meillä kun Noora nukkuu niin kovin vähän päivällä, niin siinä ehtii just ja just tehdä kotihommia. Sitten kun on hereillä, niin ei viihdy hirveästi yksinään leikkimatolla, pitäisi äiskän olla koko ajan vieressä. Sitten alkaa välittömästi kitinä, kun äitiä ei näy. Toisaalta on ihanaa, mutta toisaalta raskasta, kun aina joutuu odottamaan niitä pieniäkin omia hetkiä siihen, kun mies tulee kotia ja silloinkaan nyt voi Nooraa tyrkätä hänelle, että ota toi. En ymmärrä laisinkaan miten te äidit, joilla on muita lapsia ehdtte tehdä yhtään mitään, jos vauvanne vaatii paljon huomiota. Välillä vaan tahtoo sitten kimpaantua ja on mentävä vessaan purkamaan ärtymystä, kun ei aina jaksa kuunnella itkua. Aika hassua sinänsä, kun luulisi, että nämä itkut ja kitinät eivät tuntuisi enää miltään sen 3 kk koliikin jälkeen, mutta kas vain päinvastoin, tuntuu siltä, että ei kestä sitä vähääkään. Tiedän kyllä, että olen vieläkin tosi väsy tuosta ajasta ja jo verensokeri on matalalla, niin tilanne on valmis, avot. Onneksi ei mielessänikään ole käynyt vauvan vahingoittaminen tms., mutta tulee jo paha mieli, jos joskus sanoo, että mikä nyt on! Sitten kun toinen on vähän ajan päästä taas tyytyväinen, niin sitten katuu ja halaa ja suukottaa toista minkä kerkiää.
Tirlittan: Siis mitä sanoivat KELA:ssa tuosta lomarahasta. Siis mäkin sain viime kuussa lomarahat, mutta eivätpä vielä ole KELAsta mitään kyselleet. Jos verottaja ilmoittaa, niin kait sitten perivät takaisin, jos ovat liikaa maksaneet...blääh. Tästäkään ei kukaan huomannut sanoa mitään; ei meidän palkkatoimisto eikä KELA, kun odotusaikan olin yhteydessä.
Mitenkähän kauan muuten nuha voi vauvalla kestää? Meillä menee nyt 3 viikko ja kaikista suolatipoista ja imuista huolimatta ei mene ohi. Itelläkin aina välillä parempi päivä ja sitten toisena nenä ihan tukossa.
Jaksuja kaikille äityille ja vaaveille!
Tervetuloa uusille mukaan! (toivottelee itsekin vasta juuri mukaan tullut)