Meille synty poika 4.7.2012 klo 20.36. Pituutta oli 52cm ja painoo 3810g, pipo 35cm.
Tässä meidän stooria..
Me lähdettiin maanantaina synnärille ku mä heräsin päänsärkyyn viiden aikoihin aamulla. Särkylääkeet ei auttanu ja kipu ylty..katoin paineet ja ne oli koholla. Soitin svo:lle ja kysyin neuvoo, ja kehotti lähtemään sinne. Lääkäri katto tilanteen ja totes myrkytykseks ja me jäätiin sitte osastolle käynnistykseen.
Päivällä sain sytotecia, ja siitä pian sain allergisen reaktion; oksensin naama, silmät ja kieli turpos, puhuminen muuttu vaikeeks.. Mutta ei tietty kuitenkaan varmaks, että tuliko reaktio sytotecista vai tramalista mikä iskettii kankkuun päänsäryn taki. Tämän takia ei uskaltanu lisää antaa. Vaihdettiin käynnistystapaa pallonkiin, joka oli maanantain. Tiistai aamulla se lähti ja olin 3cm auki. Tiistaina päivällä lääkärin kierrolla kuitenki lääkäri teki päätöksen koittaa sytotecia uudestaan, koska epäili allergisen reaktion johtuneen tramalista. Sain pienen annoksen 25mg, ja olin tunnin seurannas kaiken varalta.. Mitään reaktioo ei kuitenkaan tullu, joten näillä jatkettiin.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 1.30 alko säännölliset supistukset!
Jee! Siitä avauduttii puoli kymmeneen aamulla ja sitte olin 4-5cm auki ja päästiin saliin. Siä olin tunnin ammees. Tän jälkeen alko olee kivut sellasia, että kutsuttiin anestesia paikalle laittaan epiduraali, ja Huh sitä odotusta, Olin kyllä Tosi kipee! Mutta, sitte taivas aukes ja anestesialääkäristä tuli mun henkilökohtanen supersankari! Nukuinki hetken! Avauduin hyvää tahtia ja ku sain viimisen epiannoksen nii olin lähes auennu, mutta vauvan piti viä aavistus laskee.. Sitte alko ponnistus! Se meni tosi hyvin, pieni viilto piti tehdä ponnistusvaihees.. Vauva synty 20.36 ja sillä oli ihana paksu tukka (kyllä sillä närästyksellä ).
Vauva kerkes oleen n. 5min rinnalla ku istukka saatiin pihalle ja sitte oliki menoo.. Aloin vuotaa rajusti.. Yhtäkkiä sali oli täynnä väkee ja mut siirrettii toiseen sänkyyn, kätilä hyppäs mun päälle ja paino kohtuu ja kuus ihmistä juoksi vieden mun sänkyä leikkuriin! Mies ja poika jäi saliin kaksin niin ku nalli kalliolle.. Tajuis pysyin nippanappa leikkuriin asti ja seuraavaks heräsin teholta. Sielä olin sitte seurannas torstain ja torstai iltapäivällä pääsin osastolle. Pojan näin ke-to yöllä puolen yön aikaan ku isäntä kävi sen kans teholle ku mä heräsin..Täs koko rytäkäs, menetin verta 3,5litraa...
Se torstai päivä oli kauhee, olin tosi kipee ja makasin sängys kipeenä. Olin jo niin kyllästyny oleen kipee.. Illasta sain viä jonku ihme kipukohtauksen kylkeen, 30-40min yhtäjaksosta Kovaa kipua! Olin ihan poikki. Vauva oli seuraavan yön hoitajilla ja mä sain huilata miehen kans. Meille järkättiin tilanteen takia perhehuone, ettei mun tarvii olla yksin, eikä ainakaa huonekaverin kans.. Siitä sitte alko pikku hiljaa kuntoutuminen. Perjantai oli jo tosi hyvä päivä. Kipulääkkeitä meni, aika vahvoja, mutta niiden voimalla kävin suihkus. Aaah mikä ihanuus, elämän Pieni/ISOJA ILOJA!
Maanantaina sitte päästiin kotio. Poika olis ollu jo aikasemmin kotiutuskuntonen, mutta äitee ei.. Nyt kotona totuteltu uuteen arkeen ja ihanaan PikkuMieheen. :heart:Mielettömiä määriä jätkä syöö.. 1vko vanhana 1,5dl. Mutta ottaa kai painoo kiinni ku se laski sen sallitun määrän. 2pv oli paino noussu 200g, neuvolatätsy vaa totes, että toi riittäis heittämällä viikkopainonnousuks.
PikkuMyy87 ja PikkuJätkä 9vrk
Tässä meidän stooria..
Me lähdettiin maanantaina synnärille ku mä heräsin päänsärkyyn viiden aikoihin aamulla. Särkylääkeet ei auttanu ja kipu ylty..katoin paineet ja ne oli koholla. Soitin svo:lle ja kysyin neuvoo, ja kehotti lähtemään sinne. Lääkäri katto tilanteen ja totes myrkytykseks ja me jäätiin sitte osastolle käynnistykseen.
Päivällä sain sytotecia, ja siitä pian sain allergisen reaktion; oksensin naama, silmät ja kieli turpos, puhuminen muuttu vaikeeks.. Mutta ei tietty kuitenkaan varmaks, että tuliko reaktio sytotecista vai tramalista mikä iskettii kankkuun päänsäryn taki. Tämän takia ei uskaltanu lisää antaa. Vaihdettiin käynnistystapaa pallonkiin, joka oli maanantain. Tiistai aamulla se lähti ja olin 3cm auki. Tiistaina päivällä lääkärin kierrolla kuitenki lääkäri teki päätöksen koittaa sytotecia uudestaan, koska epäili allergisen reaktion johtuneen tramalista. Sain pienen annoksen 25mg, ja olin tunnin seurannas kaiken varalta.. Mitään reaktioo ei kuitenkaan tullu, joten näillä jatkettiin.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 1.30 alko säännölliset supistukset!
Jee! Siitä avauduttii puoli kymmeneen aamulla ja sitte olin 4-5cm auki ja päästiin saliin. Siä olin tunnin ammees. Tän jälkeen alko olee kivut sellasia, että kutsuttiin anestesia paikalle laittaan epiduraali, ja Huh sitä odotusta, Olin kyllä Tosi kipee! Mutta, sitte taivas aukes ja anestesialääkäristä tuli mun henkilökohtanen supersankari! Nukuinki hetken! Avauduin hyvää tahtia ja ku sain viimisen epiannoksen nii olin lähes auennu, mutta vauvan piti viä aavistus laskee.. Sitte alko ponnistus! Se meni tosi hyvin, pieni viilto piti tehdä ponnistusvaihees.. Vauva synty 20.36 ja sillä oli ihana paksu tukka (kyllä sillä närästyksellä ). Vauva kerkes oleen n. 5min rinnalla ku istukka saatiin pihalle ja sitte oliki menoo.. Aloin vuotaa rajusti.. Yhtäkkiä sali oli täynnä väkee ja mut siirrettii toiseen sänkyyn, kätilä hyppäs mun päälle ja paino kohtuu ja kuus ihmistä juoksi vieden mun sänkyä leikkuriin! Mies ja poika jäi saliin kaksin niin ku nalli kalliolle.. Tajuis pysyin nippanappa leikkuriin asti ja seuraavaks heräsin teholta. Sielä olin sitte seurannas torstain ja torstai iltapäivällä pääsin osastolle. Pojan näin ke-to yöllä puolen yön aikaan ku isäntä kävi sen kans teholle ku mä heräsin..Täs koko rytäkäs, menetin verta 3,5litraa...
Se torstai päivä oli kauhee, olin tosi kipee ja makasin sängys kipeenä. Olin jo niin kyllästyny oleen kipee.. Illasta sain viä jonku ihme kipukohtauksen kylkeen, 30-40min yhtäjaksosta Kovaa kipua! Olin ihan poikki. Vauva oli seuraavan yön hoitajilla ja mä sain huilata miehen kans. Meille järkättiin tilanteen takia perhehuone, ettei mun tarvii olla yksin, eikä ainakaa huonekaverin kans.. Siitä sitte alko pikku hiljaa kuntoutuminen. Perjantai oli jo tosi hyvä päivä. Kipulääkkeitä meni, aika vahvoja, mutta niiden voimalla kävin suihkus. Aaah mikä ihanuus, elämän Pieni/ISOJA ILOJA!
Maanantaina sitte päästiin kotio. Poika olis ollu jo aikasemmin kotiutuskuntonen, mutta äitee ei.. Nyt kotona totuteltu uuteen arkeen ja ihanaan PikkuMieheen. :heart:Mielettömiä määriä jätkä syöö.. 1vko vanhana 1,5dl. Mutta ottaa kai painoo kiinni ku se laski sen sallitun määrän. 2pv oli paino noussu 200g, neuvolatätsy vaa totes, että toi riittäis heittämällä viikkopainonnousuks.
PikkuMyy87 ja PikkuJätkä 9vrk
Viimeksi muokattu: