Iltaa minunkin puolestani.
Tämä päivä oli katastrofaalinen töissä. Tuntui, että kaiken maailman p*skaa kaadetaan niskaa. Nämä fuusiot eivät ole koskaan kivoja ja pienestä firmasta siirtyminen isoon ei aina oikein suju. Ennen tiedettiin suht hyvin missä mennään, nyt tuntuu, että kaikki asiat ovat aina välillä ihan sekaisin. Mutta kyllähän se siitä varmaan lähtee sujumaan. Meillä on avokonttori ja mun vieressä on yksi tosi kovaääninen nainen. On kyllä rempseä, mutta kun on koko ajan äänessä. Joskus tuntuu, että happi loppuu siitä ilmatilasta kun toinen pälpättää koko ajan. Ja kun pitäisi voida välillä vähän keskittyäkin.. No, maanantaina tiedän hänen olevan pois, joten ehkä sitten saan jotain tehtyä. Itse lähden taas pitkästä aikaa ensi viikolla työmatkalle - ihanaa päästä pois toimistolta (ja saada päivärahat).
Käytiin eilen miehen kanssa pankissa hoitamassa laina-asioita. Miehen raha-asiat olivat paljon enemmän pielessä kuin tiesinkään. Moni niistä jutuista oli ihan ""turha"", eli jos olisin tiennyt, olisin voinut ajoissa auttaa. En ota niistä kuitenkaan mitään huonoa fiilistä, sillä jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omista jutuistaan ja paha mun on auttaa, jos toinen ei ole antanut auttaa. Eiköhän ne asiat siitä suttaannu. Pyysin miestä miettimään, että paljonko haluaisi välistä, jos myisi tämän asunnon mulle (olettaen, että saisin näin paljon lainaa). Itkuksihan se meni, siis miehen puolelta. Ikävä katsoa, kun toinen on niin surku. Ekaa kertaa tuli mullekin tosi ikävä olo, mutta kyllä se siitä sitten meni. Mieheltä tuli sitten illemmalla tosi hellu viesti, jossa selitti, ettei ollut mulle vihainen (kun vaikutti siis vähän kiukulta), mutta kun asiat vaan sattuvat niin paljon.
Nyt olen ajatellut olla vain kotona ja kerätä voimia. Saattaa olla, että sukanpyörittäjä ilmaantuu vielä jossain vaiheessa tai sitten mä menen sinne. On korjaamassa yhtä autoa mun työkaverin kanssa ja eilen korjasivat sitä klo 24 asti, tänään saattaa mennä pidempäänkin. Huomenna mulle tulee pari kaveria kylään, grillataan (vaikka sataisi) ja mennään katsomaan stand upia. Sunnuntaina ""pitää"" sitten käydä äidin luona.
Mulle tämä äitienpäivä ei ole erityisen raskasta aikaa, eikä siis ollut muistaakseni vuosi sittenkään. Mullahan ei ole ollut aikaisemmin mitään ""tahdon äidiksi"" -tuntemuksia ja nyt olen päässyt niistä ajatuksista jo suht hyvin irti. Että ei siis tuota mitään katastrofia. Kavereiden kanssa naurettiin, että herran jestas, 30v ja sinkku ja biologinen kello tikittää (kavereilla ei ole lapsia, eivätkä ole innokkaasti niitä hankkimassakaan) - että mites nyt käy

No joo, huumoria..