S
Seurailija
Vieras
Sandeman: Sun tilanne on niin tuttu. Olen lukenut teidän viestejä jo yli vuoden ja nyt on pakko kommentoida. Meillä yritystä jo kaksi vuotta. Hoitoon mentiin viime syksynä, joulukuussa mulle tehtiin laparoskopia ja ensimmäinen inssi oli tammikuussa. Mulla on ihan samanlainen tunne, että olen yksi tän asian kanssa. Mies ei koskaan kysele. Kun sit ensimmäinen inssi tuli, meni hän ihan lukkoon. Kysyin sit et eikö hän sit haluakkaan et tehdään inssi. Vastaus oli, et ei arvannut et se tulee näin nopeasti. On aina sanonut, kun olen kysynyt, et haluaako lapsia, niin kyllä. Mutta sitten tuo jänistys oli niin outoa, et tuli tunne et ei ehkä halua. Tiedän kyllä varmasti, että hän niitä haluaa, mutta ei siitä asiasta paljoa puhu. Sanoin vaan sitten, et millon tarvitaan ne siittiö purkkiin ja ne on annettava, meille tehdään inssi tammikuussa ja piste. Ei sitten pistänyt vastaan. Ensimmäinen inssi ei onnistunut ja seuraava tehtiin heti helmikuussa. Tähän ei enää vastusteluja tullut, mutta ei tästäkään paljon puhellut. Toinen ei myöskään onnistunut. Tällä hetkellä ollaan menossa ISCIIn eli mulla on piikitykset menossa ja puntio on ensi viikolla. Kerran pyysin, et tulisko henkiseksi tueksi pistämään piikkiä, niin ei, kammoaa piikkiä... Eli kyllä tää välillä tuntuu et on ihan oma projekti. Vois välillä edes kysellä, et mikä vointi tms. Mut tiedän kuitenkin et mies lasta haluaa, vaikka ei siitä juuri koskaan puhu. Ehkä se on suomalaisten miesten tapa, eli olla aina puhumatta asioista. Sandeman, menkää vaan mahdollisimman pian inssiin ja sit jos ei onnistu niin IVF/ISCI. Nuo asiat kun tapahtuu niiiiiin hitaasti, aina joudut odottamaan kuukaudesta toiseen. Kyllä tää on välillä niin vaikeaa ja toivon jo, että olis kesäkuu, niin tulos olis tästä hoidosta selvillä! Tseppiä ja voimia sulle ja kaikille teille tahkoojille. 