Varmasti Keijukaiselta on rassattu sitten aika paljon pois, kun paraneminen oli niin paljon hitaampaa. Vaikka tietysti sehän on muutenkin yksilöllistä. Ja sitä, kuinka paljon se endo vaikuttaa raskautumiseen, ei kai oikein voi tietää - toivotaan nyt kuitenkin, että se olisi ollut kummallakin ""syy"" (ja tietysti myös Sandemanilla) ja plussa tulisi pian Harmillinen juttu toi näytteenotto. Mähän en ollut edes himassa, kun meillä mies toimitti asiansa. Yksinään purkkiin vaan ja purkki klinikalle. Hyvin toimi. Kannattaa varmaan kokeilla sunkin miehen yksin, niin tähtäys voisi olla helpompaa. Uskoisin kuitenkin, että sunkin mies on (ainakin nuorena) joskus harrastanut moista Häveliäisyys siis pois. Mies on kotona tosi huonona. Sillä oli aika railakas viikonloppu ja on kotiutunut vasta tänään - nyt hirveissä morkkiksissa. Mä en oikein jaksa niitä morkkiksia. Jos mokaa, niin sitten sitä pitää yrittää hyvittää. Mä olen varmaan aika kauhea ihminen, mutta tässä tilanteessa toisen ""kärsiminen"" ei hirveästi hetkauta. Eikä varsinkaan, kun mä sain suoraan syyllistystä ihan aiheettomista jutuista. No, jätän ne ihan omaan arvoonsa. Ajattelin, että pitää varmaan viedä mies lekuriin, kun sille ne tyrkkää vain saikkua lisää. Nyt pitää saada jotain terapiaa ja/tai nappeja, ei se siitä muuten tokene. Lapsi-ajatukset ovat siis ihan toisarvoinen juttu, kun nyt just ei jaksa sellaiset kiinnostaa. Tekisi vain mieli olla Onneksi tulee lapa-loma ja saa vähän nukkua rauhassa.
No, parempi onni ensi kerralla ja yrittäkää jaksaa tahkota kuitenkin, kun kerran ultrassa näytti hyvältä.) Se oli kyllä ihan hauskaa, samoin kuin se vieminen mutta ehkä meillä on vähän sairas huumori 
No joo, mä en voi asialle enempää kuin mitä olen tehnyt. Joskus sitä vain joutuu nostamaan kädet pystyyn, sillä kaikkeen ei voi vaikuttaa. Nyt ei voi enää pakittaa, kun on niin kauan lusmuillut siitä hommasta.
Selittämättömyys on loppujen lopuksi tosi syvältä, kun pitäisi olla mahdollista, mutta mitään ei tapahdu - aikoihin. Lisäksi limiksen paksuus vain 4mm. Woi W! Ja mulla kun ei ole koskaan ollut mitään ongelmia limiksen paksuuden suhteen. Lääkärin mielestä ei kuitenkaan ole syytä heittää kirvestä kaivoon tämän kierron suhteen (ai ei vai?), koska pitkäkiertolaisilla voi se muniksen kasvu tapahtua myöhemmin, mikä sinänsä kuulostaisi loogiselta sen limiksenkin suhteen, se alkaa kuulemma paksuuntua vasta siinä vaiheessa, kun estrogeeni-(vai mikä se nyt oli)taso nousee. Perjantaina (kp 14) uusi ultraus. Lääkäri käski olla kärsivällinen, että pitkäkiertolaiset joutuvat sitten vaan uhraamaan enemmän aikaa (ja rahaa!!) noihin toistuviin ultrakäynteihin. Ja oli lekuri vielä sitäkin mieltä, että jos nyt ei mitään kehity, seuraavassa kierrossa edelleen clomeja, 3 kpl / pvä. Että clomit ovat juuri oikea lääke mun lievästi polykystisille munasarjoille, no niinpä näyttää olevan jepjep.. Sovintoseksiä eilen. Nämä naisen hormooniheilahtelut on kyllä mielenkiintoisia, eihän niillä miehillä ole mitään chanssia pysyä mukana mielen liikkeissä? Sanoin miehelle eilen että seuraavan testin se saa ottaa itse, kun enhän mä edes tiedä milloin on oikea hetki. Sanoi vaan että ""vai niin"". Saapi nähdä milloin suostuu kokeilemaan uudestaan, mulla olis proge kp23 ja reissu Naikkarille, josko silloin suostuisi? Mitään ei kuitenkaan tapahdu ennen sen näytteen tutkimista. Nyt vaan yritetään käyttää hyväksi tämä ovis. Eilen oli kyllä samanlaista selkäsärkyä kun ennen menkkoja (ja lapaa) ihan kummaa. Ja ihan pepusta jos ei näitä kipuja saanut lapassa pois, nyt rupee kipuilemaan jo oviksen aikaan? Se on tietty se virtsarakon pinnalla oleva v*ttuuntunut leikkelystä:-(. Luulisi, että ""äiti"" (siis varmaan kypsä ja älykäs ihminen) ymmärtää, ettei tekstin välityksellä kaikki tule tosiaan ilmi ja esiin. Joo, mun elämä on mun elämä ja elän sitä niinkuin haluan. Omasta mielestäni paljon ""epäkypsemmätkin"" ihmiset niitä lapsia saavat, mutta varmaan on hyvä, että luonto on hoitanut niin, ettei tällaiset epäkypsät parikymppiset niitä saa (sarkasmia, ei ole herne nenässä). Mielenkiintoinen oletus on myös se, että jos olisin raskaana, eläisin samalla tavalla kuin nyt. Eiköhän se elämä sitten muuttuisi, mutta toistaiseksi ei ole ollut mitään syytä. Anteeksi, että olen sosiaalisesti aktiivinen ja eloisa (olen siis melkein oikeasti tosi pahoillani.. joopa joo..) Olisihan se aikamoinen ihme, jos ei kymmenessä vuodessa parisuhteessa tapahtuisi minkäänlaisia muutoksia ja ihmisten mielialat muuttuisi.. Mutta, tämähän on vapaa palsta, ei muuta kuin kommenttia vaan tulemaan. Onhan se onni, ettei ulkopuolisilla kirjoittajilla ole näin ""kamala"" ja epäkypsä elämäntilanne Ihmeitähän tosiaan tapahtuu. Huisia! Peukut ovat pystyssä. 
