Terkkuja työterveyslääkäriltä, hain ja sain saikkua viimeisiksi päiviksi, joten nyt sitä ollaan sitten kotona! Uskomattoman ihana fiilis =) Yönkin nukuin paremmin kuin aikoihin, ikään kuin kaikki stressi olisi elämästä poistunut. Ehkä semmoinen pienen pieni harmitus on takaraivossa kun en loppuun asti jaksanutkaan, mutta kyllä tämä helpottuneisuus vie silti voiton. Työpäiviä jäi tekemättä siis 5 kpl. Kuukauden päästä varmaan olen jo ihan kypsä kotona olemiseen ja varsinkin jos vauva antaa pitkäänkin odottaa itseään, mutta tässä ja nyt olen vaan niin onnellinen
Seuraava neuvola, joka onkin itseasiassa lääkärineuvola, on vasta 30.9. Tunne vauvan laskeutumisesta on vahvistunut entisestään.. Voin olla väärässäkin, mistäpä sitä ensikertalainen tietäisi, mutta jotakin kummallista tuolla alakerrassa tapahtuu joka tapauksessa

Jännittävää, kuukauden päästä tilanne voi olla jo vaikka mikä!
Huimauksen tunnetta on ajoittain täälläkin, kuin myös pahoinvointia :x Sunnuntaina mittailin jo verenpaineitakin kun olo meni niin oudoksi ja päätä alkoi särkeä. Taisi olla väsymyksestä johtuvaa, viime viikonloppu oli nimittäin työmaalla ihan äärimmäisen rankka.
En usko että panostan isyyspakkaukseen, meillä sitä tuskin osataan arvostaa.. Isänpäiväksi taidan minäkin jotain kivaa kehitellä. Meillä näyttää vähän siltä että mies tulee tosissaan tajuamaan tämän koko jutun vasta kun vave syntyy

Alkuraskaudessa yritin puoliväkisin tyrkyttää tietoa ja intoa miehellekin mutta sitten tajusin että on parempi vaan antaa ajan tehdä tehtävänsä. Kuitenkin tiedän ettei mies ole karkuun lähdössä
Tsemppiä kaikille jotka vielä töissä ovat! Kollegaa lainatakseni; ei siitä loppuun asti sinnittelystä mitään mitaleja jaeta, joten oman voinnin mukaan vaan!
Bosch 34+1