TAMMIKUUN TOIVOT syyskuussa
- Viestiketjun aloittaja Johjo
- Ensimmäinen viesti
heip
pojat on päikkäreillä niin saa rauhas olla koneella. kauhee tuuli täälä, oltiin ulkona poikien kans tos aiemmin, hyvä ku tukka pysyy päässä...
juu, pitää muistaa kattoo se ohjelma keskoslapsista...ei sais kattoo, mutta uteliaisuus vie voiton... eilen katoin faktalta synnytyssairaalan, tuli kyl sellanen fiilis ettei huvitakkaa synnyttää, vaikka ei mitää traumoja oo jäänykkää, ku on niin nopsaa ja helposti tullu kumpiki.toivottavasti nyttekki tulee
tuttiritari2 mä jatkan poikien hoitoa vielä kun loma alkaa. sovin että 1.12 lähtien vien 3pv/vko hoitoon. tietty riippuu millanen vauva tulee, jos kiltti ja helppo on niin ajattelin pitää poikia enemmän kotona. sillon ku kuopus synty niin ei ollu raskasta mun mielestä yhtään, mut sitte ku herra alkas oleen lähempänä vuoden ikää niin se työ alkoi no, peräs ei tartte onneks koko aikaa juosta, mutta välillä on tappelut menos niin saa tuomarina olla vähä väliä, noh esikoinen onneks on pikkasen rauhottunu nyt, yhteen väliin oli koko aika pienemmän tukassa kiinni, nyt se onki toisin päin, pienempi on tajunnu nyt ton kiusaamisen, se on tällä hetkellä ehkä raskainta, mut onneks ei oo joka päivästä odotan innolla et pojat on sen ikäsiä että leikkii jo keskenään( ei vielä osaa).
te joille tehdään suunniteltusektio niin miks teille tehään se? on varmaan ollu puhetta aikasemmin mutta unohtanu olen...
parisuhteesta juu me ollaan kans oltu nopeita...ei ehditty seurustella ku n 3kk ku raskaaksi tulin ja nyt kolmas putkeen jo tulossa eli ollaan seurusteltu yli 3v, kihloihin mentiin kun esikoinen syntyi..naimisissa ei olla, eikä varmaankaan mennä, mä en niin välitä mennä, suhde toimii näinki...
sokerirasituksessa kävin viime viikolla, tulokset varmaanki saan seuraavas neuvolas eli 7.10. saas nähä kuinka käy. oon ollu kummassaki aikasemmassa raskaudessa myös sokerirasituksessa mutta normaalit tulokset ollu. nyt kyl vähä jännittää ku viime neuvolassa oli pissas sokeri yhellä plussalla, mut terkkari otti sit vs:n mutta normaali oli. pitää alkaa mittaan töissä nyt ku ens viikolla piiiitkästä aikaa töihin meen...
juu, eilen pääsi taas uudelle viikolle eli 27+1 on nyt. kyllä menee nopeesti aika, pvä vajaa 3kk LA:han..huh, ei oo pitkä aika...
pojat on päikkäreillä niin saa rauhas olla koneella. kauhee tuuli täälä, oltiin ulkona poikien kans tos aiemmin, hyvä ku tukka pysyy päässä...
juu, pitää muistaa kattoo se ohjelma keskoslapsista...ei sais kattoo, mutta uteliaisuus vie voiton... eilen katoin faktalta synnytyssairaalan, tuli kyl sellanen fiilis ettei huvitakkaa synnyttää, vaikka ei mitää traumoja oo jäänykkää, ku on niin nopsaa ja helposti tullu kumpiki.toivottavasti nyttekki tulee
tuttiritari2 mä jatkan poikien hoitoa vielä kun loma alkaa. sovin että 1.12 lähtien vien 3pv/vko hoitoon. tietty riippuu millanen vauva tulee, jos kiltti ja helppo on niin ajattelin pitää poikia enemmän kotona. sillon ku kuopus synty niin ei ollu raskasta mun mielestä yhtään, mut sitte ku herra alkas oleen lähempänä vuoden ikää niin se työ alkoi
no, peräs ei tartte onneks koko aikaa juosta, mutta välillä on tappelut menos niin saa tuomarina olla vähä väliä, noh esikoinen onneks on pikkasen rauhottunu nyt, yhteen väliin oli koko aika pienemmän tukassa kiinni, nyt se onki toisin päin, pienempi on tajunnu nyt ton kiusaamisen, se on tällä hetkellä ehkä raskainta, mut onneks ei oo joka päivästä odotan innolla et pojat on sen ikäsiä että leikkii jo keskenään( ei vielä osaa). te joille tehdään suunniteltusektio niin miks teille tehään se? on varmaan ollu puhetta aikasemmin mutta unohtanu olen...
parisuhteesta juu me ollaan kans oltu nopeita...ei ehditty seurustella ku n 3kk ku raskaaksi tulin ja nyt kolmas putkeen jo tulossa
eli ollaan seurusteltu yli 3v, kihloihin mentiin kun esikoinen syntyi..naimisissa ei olla, eikä varmaankaan mennä, mä en niin välitä mennä, suhde toimii näinki...sokerirasituksessa kävin viime viikolla, tulokset varmaanki saan seuraavas neuvolas eli 7.10. saas nähä kuinka käy. oon ollu kummassaki aikasemmassa raskaudessa myös sokerirasituksessa mutta normaalit tulokset ollu. nyt kyl vähä jännittää ku viime neuvolassa oli pissas sokeri yhellä plussalla, mut terkkari otti sit vs:n mutta normaali oli. pitää alkaa mittaan töissä nyt ku ens viikolla piiiitkästä aikaa töihin meen...
juu, eilen pääsi taas uudelle viikolle eli 27+1 on nyt. kyllä menee nopeesti aika, pvä vajaa 3kk LA:han..huh, ei oo pitkä aika...
Synnytyksestä: En nyt hirveästi ole miettinyt sitä vielä. Edelliset on aika nopeasti syntynyt ja toivotaan, että nyttenkin sitten. Vähän on kyllä pelkona, jos joutuu sektioon. Välillä, kun ajatteleekin sitä, että jos joutuisi sektioon niin alkaa vähän huippaamaan. No, kai sitä selviäisi jos sinne joutuisi.
Suhteesta: Me ollaan miehen kanssa seurusteltu 5½v, kihloissa ollaan oltu 5v ja naimisissa 4v. Kaksi lasta: Esikoinen 3v4kk ja kuopus 2v3kk ja nyt siis kolmatta odotetaan. Eli nopeeta täälläkin on edetty.
Suhteesta: Me ollaan miehen kanssa seurusteltu 5½v, kihloissa ollaan oltu 5v ja naimisissa 4v. Kaksi lasta: Esikoinen 3v4kk ja kuopus 2v3kk ja nyt siis kolmatta odotetaan. Eli nopeeta täälläkin on edetty.
Tulin kaverin muksuja hoitamaan,joten pääsee taas koneellekin...mies ei ole vieläkään saanu hoidettua meidän nettiasiaa kuntoon..argh!! :kieh:
Me ollaan oltu 1 vuosi ja 9 kk:tta yhdessä.
Tällainen nopea eteneminen oli meidänkin juttu,koska kumpikin jo tiesi mitä haluaa :heart:
Eilen hain hennesiltä sitten tyttelille vaatetta
Kaikenlaista ihanaa vaaleanpunaista.
Toki on olemassa myös musta body,joissa liekkejä ja farkkuhame niiteillä
Ei siis todellakaan olla mitään goottityyppejä ja pyöräkin on retkipyörä eikä mikään Harrikka mutta halusin nyt jotain räväkkää,sillä tämää meidän tytsy ei taatusti ole mikään prinsessa!!
Eilen napero yritti halkaista virtsarakkoni potkuillaan
Sieltä Hennesiltä ostin vauvelille 62 cm:n toppapuvun...VALKOISEN!!
Siitä saa lahkeet halutessaan pussiksi,niin on sitten vaunuihin laitettaessa pussitettu koko nainen...toppapussi,makuupussi,kantokassi...
Eipähän maitopulautukset näy kankaassa niin helposti.
Ja tärkeintä tieetty,että se on niin SÖPÖN näköinen
Kohta pitäs lähteä kotio päin,mies makoilee siellä yön juhlineena.
Ei vanhan pitäis enää riehua :attn:
Pikku Otus 25+6
Me ollaan oltu 1 vuosi ja 9 kk:tta yhdessä.
Tällainen nopea eteneminen oli meidänkin juttu,koska kumpikin jo tiesi mitä haluaa :heart:
Eilen hain hennesiltä sitten tyttelille vaatetta
Kaikenlaista ihanaa vaaleanpunaista.
Toki on olemassa myös musta body,joissa liekkejä ja farkkuhame niiteillä
Ei siis todellakaan olla mitään goottityyppejä ja pyöräkin on retkipyörä eikä mikään Harrikka mutta halusin nyt jotain räväkkää,sillä tämää meidän tytsy ei taatusti ole mikään prinsessa!!
Eilen napero yritti halkaista virtsarakkoni potkuillaan
Sieltä Hennesiltä ostin vauvelille 62 cm:n toppapuvun...VALKOISEN!!
Siitä saa lahkeet halutessaan pussiksi,niin on sitten vaunuihin laitettaessa pussitettu koko nainen...toppapussi,makuupussi,kantokassi...
Eipähän maitopulautukset näy kankaassa niin helposti.
Ja tärkeintä tieetty,että se on niin SÖPÖN näköinen
Kohta pitäs lähteä kotio päin,mies makoilee siellä yön juhlineena.
Ei vanhan pitäis enää riehua :attn:
Pikku Otus 25+6
Heippa hei kaikille!!
Suhteesta: Me oltu reilu 3,5v yhdessä, naimisissa reilu vuosi.
Vakuutuksesta: Tapiolasta ollaan ottamassa kun niiden vakuutus oli ainoa mikä fiksulta kuulosti, että voi hakea joka lääkärikäynnin jälkeen korvauksen netissä, niin että omavastuu menee vain kerran vuodessa. Ja tapiolasta sai myös ennen syntymää jo varattua. Oltaisiin muuten otettu IF.stä mutta niillä saa vasta kun vauva on 2kk.
Toppapuvusta: tarkoitus on hankkia 56cm puku, kun se äitiyspakkauksen on minusta niin hurja iso vastasyntyneelle. Elättelen kyllä toiveita että lahjaksi olisi tuo toppapuku tulossa jos ei tule niin joulun jälkeen voisi ehtiä ales ostamaan.
Sitten uusi aihe eli babyshower - vauvakutsut: minulle on tiedossa jopa kahdet kutsut |O äitini halusi järjestää 'mummo ikäisten kutsut' eli kummitätiä, tuttavia yms n. 10 hlö kutsuttu ja sitten kaverit halusivat kans järjestää toiset kutsut kaveripiirille aivan ihanaa minusta! Kerrankin oikein luvan kanssa saa hössöttää vauvasta, ilman että pitää miettiä ettei kaikki halua kuulla asiasta esikoista siis odotan ja kavereillakaan ei näitä vauvoja vielä ole. Oma äiti nyt on ihan onnesta soikeana vaikka tämä on toinen lapsenlapsi, kuulemma ihanaa kun on joku hyvä syy kutsua tuttuja kylään ja hössöttää tulevasta vauvasta =)
Suhteesta: Me oltu reilu 3,5v yhdessä, naimisissa reilu vuosi.
Vakuutuksesta: Tapiolasta ollaan ottamassa kun niiden vakuutus oli ainoa mikä fiksulta kuulosti, että voi hakea joka lääkärikäynnin jälkeen korvauksen netissä, niin että omavastuu menee vain kerran vuodessa. Ja tapiolasta sai myös ennen syntymää jo varattua. Oltaisiin muuten otettu IF.stä mutta niillä saa vasta kun vauva on 2kk.
Toppapuvusta: tarkoitus on hankkia 56cm puku, kun se äitiyspakkauksen on minusta niin hurja iso vastasyntyneelle. Elättelen kyllä toiveita että lahjaksi olisi tuo toppapuku tulossa jos ei tule niin joulun jälkeen voisi ehtiä ales ostamaan.
Sitten uusi aihe eli babyshower - vauvakutsut: minulle on tiedossa jopa kahdet kutsut |O äitini halusi järjestää 'mummo ikäisten kutsut' eli kummitätiä, tuttavia yms n. 10 hlö kutsuttu ja sitten kaverit halusivat kans järjestää toiset kutsut kaveripiirille
aivan ihanaa minusta! Kerrankin oikein luvan kanssa saa hössöttää vauvasta, ilman että pitää miettiä ettei kaikki halua kuulla asiasta esikoista siis odotan ja kavereillakaan ei näitä vauvoja vielä ole. Oma äiti nyt on ihan onnesta soikeana vaikka tämä on toinen lapsenlapsi, kuulemma ihanaa kun on joku hyvä syy kutsua tuttuja kylään ja hössöttää tulevasta vauvasta =)
Lara83
ihan nopsaan kyselen ennen kuin alan lukemaan teidän kirjoituksia (ollaan siis oltu lomalla yms). Onko kukaan käynyt nyt Femedassa 4D ultrassa? Me ollaan menossa huomenna ja lähinnä kiinnostaisi hinta... En ollenkaan tajunnut kysyä kun sitä silloin varasin.
:wave:
En ollenkaan tajunnut kysyä kun sitä silloin varasin.:wave:
Tervehdys :wave:
Minä en ymmärrä mikä ihme väsyttää nykyään ihan mahdottomasti |O hemppakin oli viime neuvolassa sen 119 mitä se on ollu jo jonkun aikaa.. Minä voisin nukkua kaiken aikaa. Huomenna on lääkelaskukoe ja perjantaina on sitten se farmakologiantentti eli opiskellakin pitäisi jaksaa, mutta jospa se tästä
Kumikameli mukavaa että äitisi ja ystäväsi haluavat vauvakutsut sinulle ja vauvalle järjestää. Onhan se mukavaa kun saa ihan "luvan" kanssa hehkuttaa raskautta ja tulevaa vauvaa =)
Onko muita joilla on itku herkässä edelleen ?
Minulla on päiviä jolloin on tosi herkkä ja pienetkin asiat saavat kyyneleet silmiin. Eilen olin katsomassa tytön juoksukisoja ja niinhän sitä taas oli silmät kyyneliä täynnä tytön juostessa. Täytyy sanoa että alkaa olla jo rasittavaa moinen vetistely
MaMa ja tytsykkä 25+3
Minä en ymmärrä mikä ihme väsyttää nykyään ihan mahdottomasti |O hemppakin oli viime neuvolassa sen 119 mitä se on ollu jo jonkun aikaa.. Minä voisin nukkua kaiken aikaa. Huomenna on lääkelaskukoe ja perjantaina on sitten se farmakologiantentti eli opiskellakin pitäisi jaksaa, mutta jospa se tästä
Kumikameli mukavaa että äitisi ja ystäväsi haluavat vauvakutsut sinulle ja vauvalle järjestää. Onhan se mukavaa kun saa ihan "luvan" kanssa hehkuttaa raskautta ja tulevaa vauvaa =)
Onko muita joilla on itku herkässä edelleen ?
Minulla on päiviä jolloin on tosi herkkä ja pienetkin asiat saavat kyyneleet silmiin. Eilen olin katsomassa tytön juoksukisoja ja niinhän sitä taas oli silmät kyyneliä täynnä tytön juostessa. Täytyy sanoa että alkaa olla jo rasittavaa moinen vetistely
MaMa ja tytsykkä 25+3
Lara83, me käytiin Femedassa 4D:ssä toissa viikolla. Laskun loppusumma (Kelan vähennyksen jälkeen) näkyy olleen 165,94 e. - Ultrassa oli kaikki hyvin, lapsukaisen koko vastasi viikkoja ja tyttö on nyt sitten varmasti tulossa.
Mama74: Minulla on ollut itku herkässä jopa siinä määrin, että neuvolassa on alettu epäillä masennusta. Jatkuvaa väsymystä, saamattomuutta, aloitekyvyttömyyttä, ilottomuutta - aika selviä masennuksen oireitahan nuo ovat, mutta en silti haluaisi aloittaa lääkärin tarjoamaa mielialalääkitystä. Hemoglobiini on keikkunut siinä sadan molemmin puolin jo jonkun aikaa, ja anemiaahan minulla on ollut jo ennen raskautta, joten itse panisin tämän olotilan pikemminkin pitkään jatkuneen anemian piikkiin. Rautalisä ei tunnu juuri auttavan. Eipä nämä kuukaudet ole kovin auvoisaa odotusta olleet, vaikka kaikki onkin periaatteessa ihan hyvin eikä pitäisi olla mitään syytä olla alamaissa. Vähän hirvittää oma jaksaminen synnytyksen jälkeen, jos tämä on jo tässä vaiheessa näin raskasta. Jotkut kärsivät synnyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta meikä aloittaa näemmä hyvissä ajoin jo ennen synnytystä...
Niin, ja itkuisuuden lisäksi olen nykyään myös kiukkuinen. Ärsyttää moni sellainenkin asia, jonka normaalisti kuittaisin huumorilla tai pelkällä olankohautuksella. En minä oikeasti tällainen itkuiikka ja tiukkapipo ole! Täytyy myöntää että en erityisemmin ole pitänyt itsestäni viime aikoina. Voi miesparkaa... Onneksi häneltä on ainakin toistaiseksi löytynyt huumorintajua ja pitkää pinnaa. Onko muilla tällaisia mielialaongelmia ja miten pärjäätte / lähipiirinne pärjää niiden kanssa?
Piiloblondi, rv. 25+6
Mama74: Minulla on ollut itku herkässä jopa siinä määrin, että neuvolassa on alettu epäillä masennusta. Jatkuvaa väsymystä, saamattomuutta, aloitekyvyttömyyttä, ilottomuutta - aika selviä masennuksen oireitahan nuo ovat, mutta en silti haluaisi aloittaa lääkärin tarjoamaa mielialalääkitystä. Hemoglobiini on keikkunut siinä sadan molemmin puolin jo jonkun aikaa, ja anemiaahan minulla on ollut jo ennen raskautta, joten itse panisin tämän olotilan pikemminkin pitkään jatkuneen anemian piikkiin. Rautalisä ei tunnu juuri auttavan. Eipä nämä kuukaudet ole kovin auvoisaa odotusta olleet, vaikka kaikki onkin periaatteessa ihan hyvin eikä pitäisi olla mitään syytä olla alamaissa. Vähän hirvittää oma jaksaminen synnytyksen jälkeen, jos tämä on jo tässä vaiheessa näin raskasta. Jotkut kärsivät synnyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta meikä aloittaa näemmä hyvissä ajoin jo ennen synnytystä...
Niin, ja itkuisuuden lisäksi olen nykyään myös kiukkuinen. Ärsyttää moni sellainenkin asia, jonka normaalisti kuittaisin huumorilla tai pelkällä olankohautuksella. En minä oikeasti tällainen itkuiikka ja tiukkapipo ole! Täytyy myöntää että en erityisemmin ole pitänyt itsestäni viime aikoina. Voi miesparkaa... Onneksi häneltä on ainakin toistaiseksi löytynyt huumorintajua ja pitkää pinnaa. Onko muilla tällaisia mielialaongelmia ja miten pärjäätte / lähipiirinne pärjää niiden kanssa?
Piiloblondi, rv. 25+6
Mielialaongelmista Mulla myös heittelee aika laidasta laitaan..itken tosi helposti ja aivan turhista asioista ja oon myös ollut aikamoinen kiukkupussi koko raskauden ajan. Saan raivokohtauksia pikku asioista ja silloin sanon ääneen kaiken mitä mieleen tulee ja välillä kyllä nolottaa jälkeenpäin.. Kyllä mäkin olen miestä säälinyt.. Mies on onneksi ymmärtänyt hyvin ja ei käy tappelemaan vastaan (vaikka ennen raskautta kyllä sanoi aivan varmasti vastaan tulisena turkkilaisena..nyt se ei jaksa edes vaivautua taistelemaan niin tyhmistä asioista ). Mutta on hän pari kertaa todennut ääneen, että syntyisipä se vauva jo, että säkin olisit taas paremmalla tuulella
Muut ei niistä olekaan oikeastaan joutuneet kärsimään kuin tuo mies, kun ei ole lähellä ketään muuta kelle raivota
Asiasta toiseen..Mun 3v. siskontyttö kävi eilen kylässä ja ei oltu nähty juhannuksen jälkeen, joten tää mun maha oli sille iso ihmetyksen aihe. Tyttö tuijotti masua suu auki ja silmät pyöreenä, ja kun hänelle selitettiin, että siellä on vauva niin tyttö kyseli "miksei se vauva tuu esille, mitä se siellä tekee ja onko se ujo kun se on piilossa". Samalla tyttö lähti hakemaan toisesta huoneesta turvakaukaloa jospa se vauva vaikka ois siihen suostunut tulemaan näkyville Oli kaikilla siinä naurussa pidättelemistä. Myöhemmin tyttö näki kun vauva myllersi masussa oikein kunnolla, tyttö tuijotti mun mahaa totisena ja kuiskasi "mua pelottaa" ja meni mamman luo turvaan Niin huvittavia noi lasten letkautukset tuossa iässä
Fistik ja PikkuPrinssi 26+2
). Mutta on hän pari kertaa todennut ääneen, että syntyisipä se vauva jo, että säkin olisit taas paremmalla tuulella Muut ei niistä olekaan oikeastaan joutuneet kärsimään kuin tuo mies, kun ei ole lähellä ketään muuta kelle raivota
Asiasta toiseen..Mun 3v. siskontyttö kävi eilen kylässä ja ei oltu nähty juhannuksen jälkeen, joten tää mun maha oli sille iso ihmetyksen aihe. Tyttö tuijotti masua suu auki ja silmät pyöreenä, ja kun hänelle selitettiin, että siellä on vauva niin tyttö kyseli "miksei se vauva tuu esille, mitä se siellä tekee ja onko se ujo kun se on piilossa". Samalla tyttö lähti hakemaan toisesta huoneesta turvakaukaloa jospa se vauva vaikka ois siihen suostunut tulemaan näkyville
Oli kaikilla siinä naurussa pidättelemistä. Myöhemmin tyttö näki kun vauva myllersi masussa oikein kunnolla, tyttö tuijotti mun mahaa totisena ja kuiskasi "mua pelottaa" ja meni mamman luo turvaan Niin huvittavia noi lasten letkautukset tuossa iässä Fistik ja PikkuPrinssi 26+2
no heipparallaa ja sunnuntaita kaikille vatsakkaille!
Kiitoksia kommenteista tuohon välilihan leikkaukseen, hieman rauhoitti mieltä, jostain syystä se ajatus vaan karmii. Mä en haluaisin opiskelijoita synnytykseen, tai no riippuu vähän, kunhan niitä ei laumana siellä pyörisi kun on ensikertalainen ja muutenkin jännät paikat. Toisaalta pitäähän heidänkin oppia Mutta ensikertalaisena haluaisin tuntea olevani todella turvallsissa käsissä.
Itku herkässä..mulla on se jännää, että alkuraskaudessa en juurikaan itkeskellyt enkä muutenkaan raivonnut. Sen sijaan viime aikoina olen ollut vähän känkkäränkää ja itku saattaa tulla helpostikin. Ja mitä naurettavimmista asioista tietenkin
Päätöstä äitiyslomasta ym odottelen kuin kuuta nousevaa. Kaikki tuntuu saaneen päätöksen aika nopeasti, missä Mimssun oma viipyy..
Virtsarakko on ollut mullakin aika koetuksella, en tiedä mitä ihmettä pikku veikari masussa duunailee mutta virtsarakkoon se on jotenkin erityisen ihastunut ja kutittelee, potkii ja ties mitä..
Ruokahalu on herännyt täällä myös oikein toden teolla..apuaaaa!! Jännittää nousta vaa'alle ensi kerralla neuvolassa. Katselin kaupassa lauantaina oikeesti IHAN KAIKKEA vesi kielellä, teki mieli suolaista, makeaa, juomaa, kaikkea! Alkuraskaudesta kun ei mikään tuntunut maittavan, lämpimän ruuan haju pikemminkin ertoi ja nyt tulee syötyä aikamoisia annoksia jonka jälkeen olo on kuin kaasuilmapallolla ja se kestääkin useamman tunnin..ei muuta kuin sohvalle selälleen sulattelemaan...
Ihana lukea taas kaikkien kuulumisia =)
Kiitoksia kommenteista tuohon välilihan leikkaukseen, hieman rauhoitti mieltä, jostain syystä se ajatus vaan karmii. Mä en haluaisin opiskelijoita synnytykseen, tai no riippuu vähän, kunhan niitä ei laumana siellä pyörisi kun on ensikertalainen ja muutenkin jännät paikat. Toisaalta pitäähän heidänkin oppia
Mutta ensikertalaisena haluaisin tuntea olevani todella turvallsissa käsissä.Itku herkässä..mulla on se jännää, että alkuraskaudessa en juurikaan itkeskellyt enkä muutenkaan raivonnut. Sen sijaan viime aikoina olen ollut vähän känkkäränkää ja itku saattaa tulla helpostikin. Ja mitä naurettavimmista asioista tietenkin
Päätöstä äitiyslomasta ym odottelen kuin kuuta nousevaa. Kaikki tuntuu saaneen päätöksen aika nopeasti, missä Mimssun oma viipyy..
Virtsarakko on ollut mullakin aika koetuksella, en tiedä mitä ihmettä pikku veikari masussa duunailee mutta virtsarakkoon se on jotenkin erityisen ihastunut ja kutittelee, potkii ja ties mitä..
Ruokahalu on herännyt täällä myös oikein toden teolla..apuaaaa!! Jännittää nousta vaa'alle ensi kerralla neuvolassa. Katselin kaupassa lauantaina oikeesti IHAN KAIKKEA vesi kielellä, teki mieli suolaista, makeaa, juomaa, kaikkea!
Alkuraskaudesta kun ei mikään tuntunut maittavan, lämpimän ruuan haju pikemminkin ertoi ja nyt tulee syötyä aikamoisia annoksia jonka jälkeen olo on kuin kaasuilmapallolla ja se kestääkin useamman tunnin..ei muuta kuin sohvalle selälleen sulattelemaan... Ihana lukea taas kaikkien kuulumisia =)
Täällä on myös kaikenlaista ahdistusta ja kiristystä ilmassa. Hyvä kun henki enää mahtuu kulkemaan ja ruuan jälkeen sitä ollaan sit ihan räjähdyspisteessä. Kummasti tuo maha alkaa ahdistaa ja vielä olis melkeen puolet edessä ja maha kasvaa kuitenkin koko ajan vaan isommaksi. Apuva! Vauvakin on vilkastunut joten potkuttelua ilmenee pitkin päivää just sillai kun on jo muutenkin tukala olo. Miehelle oonkin tässä nyt sit sanonu että muistuta mua näistä fiiliksistä kun mä sit joskus alan haaveilla neljännestä muksusta niin otetaan sit mielummin koira. *hymyää* Tämä kolmas lapsi saisi siis nyt jäädä viimeiseksi ihan yhteisestä päätöksestä.
Ihana et jollekin järjestetään babyshover-kutsut ja vielä kahdet. Mä ottaisin mielelläni yhdetkin. En oo koskaan saanu enkä varmaan saa nytkään. Ois kyl kiva saada vauva-aiheisia lahjuksia ja viettää mukavaa aikaa läheisten kanssa saaden höpöttää ja hössöttää vauvasta ihan luvan kanssa.
Mielialasta: Tällä hetkellä itku on herkässä, jos siihen on joku laukaiseva asia, esim herkkä laulu radiosta tms. Mutta myös nauru on normaalia herkemmässä. Tosin mulla on ollu aiemmin synnytyksen jälkeistä masennusta johon olen saanu terapiaa, joten pitää varautua.
Unista on ollu paljon puhetta ja nyt on pakko kertoo ihan kamalasta unesta, jota näin viime yönä. En pysty käsittää minkä ihmeen vuoksi mun ja mieheni piti paeta tästä elämästä ja nopeesti, kadota jäljettömiin. Päädyttiin hakemaan jostain uudet henkilöllisyydet meille kahdelle. Sitten vietiin lapset päiväkotiin, varmistettiin et niille on siellä kaikki normikamppeet ja sanottiin heipat. Molemmat lapset aisti et hommassa on jotain tosi outoo, mutta eivät oikein tienneet että mitä. Vieläkin viiltää sydämen pohjalta asti ja kyyneleet nousee silmiin kun muistelen miltä tuntui sanoa heipat lapsille, kun tiesi ettei enää nää lapsia. Ja kun nuorempi jäi vielä itkemään perään.
Kolmelta aamuyöllä heräsin sitten näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Itku silmässä täytyi päästä äkkiä lasten makkariin näkemään lapset. Molempia lapsia halasin, silittelin hetken, peittelin ja annoin suukon poskelle. Olisin halunnut saada molemmat lapset kainalooni nukkumaan, mutta en viitsinyt toisten unta häiritä. Miestä tönäisin sit sen verran että älysi ottaa mut kainaloon ja siinä sit tirautin itkun. Toivottavasti ei ikinä koskaan tarvii vastaavaa kokea edes unessa saati sitten oikeesti. Sydämen särkevä kokemus. Herätti kyllä huomaamaan että rakastan lapsiani ihan hirvittävän kovasti. Toivottavasti kolmannellekin riittää rakkautta yhtä paljon.
tulia & viljami 22+5
Ihana et jollekin järjestetään babyshover-kutsut ja vielä kahdet. Mä ottaisin mielelläni yhdetkin. En oo koskaan saanu enkä varmaan saa nytkään. Ois kyl kiva saada vauva-aiheisia lahjuksia ja viettää mukavaa aikaa läheisten kanssa saaden höpöttää ja hössöttää vauvasta ihan luvan kanssa.
Mielialasta: Tällä hetkellä itku on herkässä, jos siihen on joku laukaiseva asia, esim herkkä laulu radiosta tms. Mutta myös nauru on normaalia herkemmässä. Tosin mulla on ollu aiemmin synnytyksen jälkeistä masennusta johon olen saanu terapiaa, joten pitää varautua.
Unista on ollu paljon puhetta ja nyt on pakko kertoo ihan kamalasta unesta, jota näin viime yönä. En pysty käsittää minkä ihmeen vuoksi mun ja mieheni piti paeta tästä elämästä ja nopeesti, kadota jäljettömiin. Päädyttiin hakemaan jostain uudet henkilöllisyydet meille kahdelle. Sitten vietiin lapset päiväkotiin, varmistettiin et niille on siellä kaikki normikamppeet ja sanottiin heipat. Molemmat lapset aisti et hommassa on jotain tosi outoo, mutta eivät oikein tienneet että mitä. Vieläkin viiltää sydämen pohjalta asti ja kyyneleet nousee silmiin kun muistelen miltä tuntui sanoa heipat lapsille, kun tiesi ettei enää nää lapsia. Ja kun nuorempi jäi vielä itkemään perään.
Kolmelta aamuyöllä heräsin sitten näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Itku silmässä täytyi päästä äkkiä lasten makkariin näkemään lapset. Molempia lapsia halasin, silittelin hetken, peittelin ja annoin suukon poskelle. Olisin halunnut saada molemmat lapset kainalooni nukkumaan, mutta en viitsinyt toisten unta häiritä. Miestä tönäisin sit sen verran että älysi ottaa mut kainaloon ja siinä sit tirautin itkun. Toivottavasti ei ikinä koskaan tarvii vastaavaa kokea edes unessa saati sitten oikeesti. Sydämen särkevä kokemus. Herätti kyllä huomaamaan että rakastan lapsiani ihan hirvittävän kovasti. Toivottavasti kolmannellekin riittää rakkautta yhtä paljon.
tulia & viljami 22+5
Joku kyseli masennuksesta. minulla on kans siinä rajoilla, että aloitetaanko lääkitystä vai ei. Kun itse en haluaisi, mutta lääkäri on ehdottanut. Itken paljon, tosin itken kivuista, kun selkä on pahana. minulla siis on syy, joka aiheuttaa pahimman masennuksen, mutta koska kipuja ei saa kokonaan pois, ehkä niitä voisi lievittää mielialaa kohentavalla lääkityksellä. Olen vaan kovin varovainen nyt raskauden aikana, mutta tietysti pelottaa, että ihan leviää pää ja sitä en halua, vaan vauvan kanssa haluan olla kaikkien mahdollisten voimien kanssa... Mietintämyssyssä on se lääkitys.
B-vitamiini ja magnesiumit aloitin ihan tosi vahvana, hermostolle ja lihaksille ja mielialallekin varmaan hyvää tekee. (On mulla ollu aiemminki näitä yhdistelmävalmisteessa, mutta nyt kunnon vahvana...)
Ootteko käyttäny anitan tukivöitä selälle, onko käytössä käytännöllisiä? Mun selän tuet on liian puristavia ja tukevia raskauden ajalle...
Onko yleisesti käytössä ympäri Suomee toi pikkuHaikara sähköinen esitietolomake, johon siis kirjataan henk. koht esitietoja raskauden ajalta.. mulle antoivat neuvolasta ne tunnukset, mutta en oo vielä kirjannu mitään. tosi paljon kysymyksiä!!! Joskus pännii ku kysytään moneen kertaan samat tupakointi ja alkoholinkäyttö ym. kysymykset, miestä täällä ainaki ärsyttää vastailla niihin kun monesti joutuu samoja asioita kertoo... ei sillä et lis ongelmana näihin vastata, mut päännii vaan kun tuntuu et aina saa samoja asioita jankata... samoin omat sairaudet ja muut esitiedot, aivan kuin niitä ei olis käsitelty neuvolassa jo niin paljon, että vois kirjata ne sieltä koneelle! vali, vali...sorry, menee vähän valitukseks taas
B-vitamiini ja magnesiumit aloitin ihan tosi vahvana, hermostolle ja lihaksille ja mielialallekin varmaan hyvää tekee. (On mulla ollu aiemminki näitä yhdistelmävalmisteessa, mutta nyt kunnon vahvana...)
Ootteko käyttäny anitan tukivöitä selälle, onko käytössä käytännöllisiä? Mun selän tuet on liian puristavia ja tukevia raskauden ajalle...
Onko yleisesti käytössä ympäri Suomee toi pikkuHaikara sähköinen esitietolomake, johon siis kirjataan henk. koht esitietoja raskauden ajalta.. mulle antoivat neuvolasta ne tunnukset, mutta en oo vielä kirjannu mitään. tosi paljon kysymyksiä!!! Joskus pännii ku kysytään moneen kertaan samat tupakointi ja alkoholinkäyttö ym. kysymykset, miestä täällä ainaki ärsyttää vastailla niihin kun monesti joutuu samoja asioita kertoo... ei sillä et lis ongelmana näihin vastata, mut päännii vaan kun tuntuu et aina saa samoja asioita jankata... samoin omat sairaudet ja muut esitiedot, aivan kuin niitä ei olis käsitelty neuvolassa jo niin paljon, että vois kirjata ne sieltä koneelle! vali, vali...sorry, menee vähän valitukseks taas
Iltaa jälleen!
Katoin sit sen dokumentin niist keskosista :'( Kyyneleet vaan valu ja välillä näytti ettei siitä tule loppua! Välillä kans vaihdoin kanavaa kun meni turhan rankaks...
Mulla on koko pvän poltellu alamahaa Ei varsinaisesti mitään supisteluja, siis sellaisia mitä yleensä tulee loppuvaiheessa tai synnytyksen alussa, mutta sellasta aaltoilevaa poltetta kumminkin! Eipä ole ennen tällaistakaan ollu...
Neiti sit valvotti puoleenyöhön sen käden takia! Kahdeltatoista pystyi käsi oleen ilman sitä vesipussia ja tyttö nukkuikin sit koko loppu yön ihan hyvin. Aamulla kaikki oli ok, ihmetteli vain rakkoja mitä sormiin jäi.
Jos olis tienny ton jugurtti homman niin olisin päässy helpommalla, meillä kun olis ollu sitä kaapissa!!
Enpä ole ennen kuullu tuosta sähköisestä esitietolomakkeesta! Ei kai meillä ainakaan sellaista täällä ole...
Mä voisin ottaa kans tollaset vauvakutsut vastaan enemmän kun mielellään! Muutenkin mulla tuntuu jotenkin yksinäiseltä tämä odotus sillai livenä. Täällä onneksi ootte te, mut kotona olen vähän niinkun yksin vaikka mies löytyykin! Se vaan ei oo mukana täs odotuksessa niin paljoa kun ehkä haluaisin :/
Me ehdittiin miehen kans seurustella 1,5 vuotta ennen kun poika ilmoitti tulostaan. Meillä oli paljon muutakin hälpäkkää siin suhteessa siihen aikaan et poika ei ollu kyl mitenkään suunniteltu juttu! Mutta, se pelasti meidän suhteen! Ilman poikaa ei oltais edes jaksettu taistella suhteen puolesta.
Nyt tuntuukin et meillä on vakaa pohja avioliitolle! Tottakai ylä- ja alamäkiä tulee, mut kyllä niistä selvitään kun tahtoa löytyy!
Täytyy mennä keittelee teetä ja juomaan vettä! Koko ajan tekee mieli kylmää juotavaa, vaikka vaan vettä kunhan se on kylmää!!
Mrs O & Eelis
Katoin sit sen dokumentin niist keskosista :'( Kyyneleet vaan valu ja välillä näytti ettei siitä tule loppua! Välillä kans vaihdoin kanavaa kun meni turhan rankaks...
Mulla on koko pvän poltellu alamahaa
Ei varsinaisesti mitään supisteluja, siis sellaisia mitä yleensä tulee loppuvaiheessa tai synnytyksen alussa, mutta sellasta aaltoilevaa poltetta kumminkin! Eipä ole ennen tällaistakaan ollu...Neiti sit valvotti puoleenyöhön sen käden takia! Kahdeltatoista pystyi käsi oleen ilman sitä vesipussia ja tyttö nukkuikin sit koko loppu yön ihan hyvin. Aamulla kaikki oli ok, ihmetteli vain rakkoja mitä sormiin jäi.
Jos olis tienny ton jugurtti homman niin olisin päässy helpommalla, meillä kun olis ollu sitä kaapissa!!
Enpä ole ennen kuullu tuosta sähköisestä esitietolomakkeesta! Ei kai meillä ainakaan sellaista täällä ole...
Mä voisin ottaa kans tollaset vauvakutsut vastaan enemmän kun mielellään! Muutenkin mulla tuntuu jotenkin yksinäiseltä tämä odotus sillai livenä. Täällä onneksi ootte te, mut kotona olen vähän niinkun yksin vaikka mies löytyykin! Se vaan ei oo mukana täs odotuksessa niin paljoa kun ehkä haluaisin :/
Me ehdittiin miehen kans seurustella 1,5 vuotta ennen kun poika ilmoitti tulostaan. Meillä oli paljon muutakin hälpäkkää siin suhteessa siihen aikaan et poika ei ollu kyl mitenkään suunniteltu juttu! Mutta, se pelasti meidän suhteen! Ilman poikaa ei oltais edes jaksettu taistella suhteen puolesta.
Nyt tuntuukin et meillä on vakaa pohja avioliitolle! Tottakai ylä- ja alamäkiä tulee, mut kyllä niistä selvitään kun tahtoa löytyy!
Täytyy mennä keittelee teetä ja juomaan vettä! Koko ajan tekee mieli kylmää juotavaa, vaikka vaan vettä kunhan se on kylmää!!
Mrs O & Eelis
Johjoko se kyseli niitä J;llä alkavia nimiä pojalle...? Täällä yhdellä vanhalla äijällä koira, jonka nimi on Joska ...minusta aivan ihastuttava nimi
Minä myös miettinyt hartaasti nuita masennuslääkkeitä. Aivan hirvittävän huonolla tuulella lähes koko ajan. Mies ja meidän koirat siitä saa kärsiä.. olen puhunut miehelleni asiasta, muttei tunnu muistavan, kun tuntuu kärtyävän kaikesta takaisin... nyt on lähdössä viikoksi porotöihin muualle, ehkä yksin olo tekee hyvää molemmille. Aion ainaski nauttia suklaata sun muuta sydämeni kyllyydestä sen poissa ollessa ja keskittyä omaan hyvinvointiin
:heart:
Kauniita unia kaikille mammoille, eli pahat unet pois täksi yöksi...........
Anar ja Eemeli 23+5
Minä myös miettinyt hartaasti nuita masennuslääkkeitä. Aivan hirvittävän huonolla tuulella lähes koko ajan. Mies ja meidän koirat siitä saa kärsiä.. olen puhunut miehelleni asiasta, muttei tunnu muistavan, kun tuntuu kärtyävän kaikesta takaisin... nyt on lähdössä viikoksi porotöihin muualle, ehkä yksin olo tekee hyvää molemmille. Aion ainaski nauttia suklaata sun muuta sydämeni kyllyydestä sen poissa ollessa ja keskittyä omaan hyvinvointiin
:heart:
Kauniita unia kaikille mammoille, eli pahat unet pois täksi yöksi...........
Anar ja Eemeli 23+5
:headwall: Hyvin pyyhkii Kuume se vaan pysyy tuolla 39 asteessa. Tulin juuri verikokokeista ja iltapäivällä lääkäri, myyräkuumettahan nuo epäileevät. Helvetin kiva, kun toipumisaika on niin jumalattoman pitkä tuosta taudista. Lihakset ihan sairaan kipeet samoin pääkoppa.
Adios, painun pehkuihin |O
Adios, painun pehkuihin |O
kirppunen myötätuntohalaukset täältä olon helpotukseksi :hug:
Meillä oli äidillä tuo myyräkuume ja kyllähän se näytti ventiksi vetävän...
Sai vielä nivelreuman loppuelämän "lahjaksi",kun lääkärit eivät laskeneet
kuumetta tarpeeksi nopeasti alas :/
Mulla ei ole mitään motivaatiota olla töissä!!
Jään parille kesälomapvä:lle ennen äit.lomaa,joten enää 29.10. asti tarttis jaksaa mutta kun ei...
Nuo liitoskivut on välillä melko pahoja,vaapun kuin ankka
Ja tuo työväenopisto on rakennettu joskus 50-luvulla,joten eihän siellä mitään hissejä ole ja 3 kerrosta joutuu kulkemaan rapuissa monta kertaa päivässä.
Ja vielä kun nuo ihqut mummelit on taas aloittaneet savikerhonsa.
Niitä puolivalmiita,epäonnistuneita tekeleitä laitetaan sitten roskapussiin ja mulla kohdunsuussa oikeasti tuntuu,jos yritän niitä pusseja nostella :|
Muutenkin välillä on sellanen tykyttävä tunne tuolla kohdunsuun kohdilla,tuntuu eniten pissatessa,ihan samalla lailla oireili pojan synnytys aikanaan.
Yli huomenna on lääkärinla,mielenkiinnolla odotan minkä tuomion tuo alapää saa
Nyt täytyy taas rientää...vaappuen...*huokaus*
Pikku Otus 26+0
Meillä oli äidillä tuo myyräkuume ja kyllähän se näytti ventiksi vetävän...
Sai vielä nivelreuman loppuelämän "lahjaksi",kun lääkärit eivät laskeneet
kuumetta tarpeeksi nopeasti alas :/
Mulla ei ole mitään motivaatiota olla töissä!!
Jään parille kesälomapvä:lle ennen äit.lomaa,joten enää 29.10. asti tarttis jaksaa mutta kun ei...
Nuo liitoskivut on välillä melko pahoja,vaapun kuin ankka
Ja tuo työväenopisto on rakennettu joskus 50-luvulla,joten eihän siellä mitään hissejä ole ja 3 kerrosta joutuu kulkemaan rapuissa monta kertaa päivässä.
Ja vielä kun nuo ihqut mummelit on taas aloittaneet savikerhonsa.
Niitä puolivalmiita,epäonnistuneita tekeleitä laitetaan sitten roskapussiin ja mulla kohdunsuussa oikeasti tuntuu,jos yritän niitä pusseja nostella :|
Muutenkin välillä on sellanen tykyttävä tunne tuolla kohdunsuun kohdilla,tuntuu eniten pissatessa,ihan samalla lailla oireili pojan synnytys aikanaan.
Yli huomenna on lääkärinla,mielenkiinnolla odotan minkä tuomion tuo alapää saa
Nyt täytyy taas rientää...vaappuen...*huokaus*
Pikku Otus 26+0
alkavaa viikkoa...
(.) Tänään oli neuvola ysiltä ja lääkäri 10.30. Vaavi kasvaa (ja kohtu... sf 27cm), mammalla verenpaine ok, hemoglobiini jälleen laskussa, pissassa verta ja valkuaista, mutta ei sokeria. Sydänäänet kuuluivat vahvoina ja kaveri liikkuu koko ajan. Kohdunsuu ok. Keskiviikkona pitäisi mennä varmuudella labraan vielä kokeisiin tuosta pissasta. Ja paino on noussut 800g viikossa |O Ensi viikolla pitäisi vielä mennä sokerirasituskokeeseen.
Janttu & toukka 26+3
(.) Tänään oli neuvola ysiltä ja lääkäri 10.30. Vaavi kasvaa (ja kohtu... sf 27cm), mammalla verenpaine ok, hemoglobiini jälleen laskussa, pissassa verta ja valkuaista, mutta ei sokeria. Sydänäänet kuuluivat vahvoina ja kaveri liikkuu koko ajan. Kohdunsuu ok. Keskiviikkona pitäisi mennä varmuudella labraan vielä kokeisiin tuosta pissasta. Ja paino on noussut 800g viikossa |O Ensi viikolla pitäisi vielä mennä sokerirasituskokeeseen.
Janttu & toukka 26+3
Haettiin vakuutusta Tapiolasta ja se tosiaan piti hakea 3 kk ennen laskettua aikaa eli nyt oli toiseks viimeinen päivä! Havahduin että huh kun ollaan jo pitkällä. Toi vakuutus on sellanen mikä on voimassa jo synnytyksessä. Saa nähdä saadaanko sitä sitten diabeteksen takia.
Voimia sairastelijoille ja muille joilla muuten tuntuu hankalalta.
haidi84 mulla on sellanen Anitan tukivyö jota en ole kyllä muistanut vielä käyttää. Esikoisen aikaan käytin varsinkin lenkillä ja ehkä se hieman auttoi mutta jotenkin odotin siltä enemmän. Se tukeva osa on mun mielestä liian kapea, masun päälle tuleva osa ei tue ollenkaan tai sitte se oli mulle liian iso.
Mieliala täällä on hyvä. Itku on kyllä herkässä. Nyt olen itkenyt jo etukäteen miten voin olla yön erossa pojasta marraskuun lopulla kun lähdemme miehen kanssa pikkujouluihin. Kuolinilmoitukset ym itkettää mutta sehän on ihan normaalia tässä tilassa. On toki päiviä että kaikki ottaa päähän ja tuntuu että kaikki on mua vastaan. Ja monesti nään sellasia unia että tulee itku kun herään.
Enpä muistanu katsoa dokumenttia eilen kun niin tohkeissaan katsottiin miehen kans Serranon perhettä levyltä, sattui olemaan sellanen jakso mitä ei ole nähty.
Voimia sairastelijoille ja muille joilla muuten tuntuu hankalalta.
haidi84 mulla on sellanen Anitan tukivyö jota en ole kyllä muistanut vielä käyttää. Esikoisen aikaan käytin varsinkin lenkillä ja ehkä se hieman auttoi mutta jotenkin odotin siltä enemmän. Se tukeva osa on mun mielestä liian kapea, masun päälle tuleva osa ei tue ollenkaan tai sitte se oli mulle liian iso.
Mieliala täällä on hyvä. Itku on kyllä herkässä. Nyt olen itkenyt jo etukäteen miten voin olla yön erossa pojasta marraskuun lopulla kun lähdemme miehen kanssa pikkujouluihin. Kuolinilmoitukset ym itkettää mutta sehän on ihan normaalia tässä tilassa. On toki päiviä että kaikki ottaa päähän ja tuntuu että kaikki on mua vastaan. Ja monesti nään sellasia unia että tulee itku kun herään.
Enpä muistanu katsoa dokumenttia eilen kun niin tohkeissaan katsottiin miehen kans Serranon perhettä levyltä, sattui olemaan sellanen jakso mitä ei ole nähty.
Kiitos mpa ja Mrs O tsempistä. Paniikissa olin koko kuitenkin koko päivän. Kun kerroin asiasta koululla, sain sitten sellaisia ahdistavia ajatuksia, kun kuulemma tulirokosta voi sikiö saada kehityshäiriöitä hoitamattomana. Neuvola ei tienny yhtää mitää, kun sinne soitin, saati sitten äippäpoliklinikka
Kaverin ensiavussa työskentelevä lääkärisisko osasi heti neuvoa, että automaattinen penisilliinikuuri aloitettava heti. Sain puhelureseptin ja kohta haen lääkkeet. On ollu tosi raskas päivä ja oon joutunu kantamaan painaviakin tavaroita. Ajattelin, että huomenna olen kotosalla ja lepään. Ei haittaa, vaikka harjoittelu pitenee, mutta nyt oon liian järkyttyny. Et tällaista täällä tänään.
Kaverin ensiavussa työskentelevä lääkärisisko osasi heti neuvoa, että automaattinen penisilliinikuuri aloitettava heti. Sain puhelureseptin ja kohta haen lääkkeet. On ollu tosi raskas päivä ja oon joutunu kantamaan painaviakin tavaroita. Ajattelin, että huomenna olen kotosalla ja lepään. Ei haittaa, vaikka harjoittelu pitenee, mutta nyt oon liian järkyttyny. Et tällaista täällä tänään.
Me ollaan oltu yhdessä öö... reilut kymmenisen vuotta, josta siis tuloksena tuo 9v ja 6v poika ja nyt tämä kohta tuleva tulokas naimisiin mentiin vuonna 2001.
joku kyseli et miksi tehdään suunnitellusti sektio, mulle siis tehdään ja on tehty noista molemmista pojistakin, siitä syystä, että mulla on diabetes ja nyt tietty kun nää 2 on syntyny leikkauksella niin ei ole kait epäilystäkään et tää kolmaskin syntyisi.
mä en oo ikinä edes kuullu tosta pikkuhaikara-lomakeesta, eli täällä ei taida ainakaan olla käytössä
itku on edelleen herkässä ja nää tunnekuohut :headwall: hyvänen aika, kyllä hermot on niin kireellä et huhhuh, mäkin säälin tota mun miestä aina välillä kun ihan tahtomattaan tulee sille ärjyttyä pikkujutuista, hyvin se on ne kyllä ottanu onneks! muiden kanssa yritän kovasti purra hammasta, mutta välillä sitäkään ei pysty :ashamed: mä rupesin itkeen lauantaina kun pojat jäi sukulaiselle yöks ja mieluusti oisin ne tuonu kotiin, mutta teki niillekin ihan hyvää päästä vähän "tuulettumaan" joskus...
mulla on kauhee stressi tosta painonnoususta, sitä ei onneks vielä oo tullu kun se kolmisen kiloa, mutta kun painoo on ennestäänkin jo, niin ei tarttis tulla yhtään, täytyy vaan yrittää liikkua, vaikka jaksaminen on vähän niin ja näin, mutta nyt tulee toi juoksumatto hyvään saumaan, siinä olkkarissa voi rauhassa köpötellä telkkaria kattellessa niin äkkiä tulee muutama kilometri käveltyä. Kunhan tässä lomalle jään niin sitte meinasin, et alan käydä uimassa, vaikkei sitä kait kauheesti varsinkaan viimesellä kolmanneksella suositellakaan. Ruokahalu on mullakin kasvamaanpäin
ja tärkein:
kävin tänään äitipolilla ja sisätautipolilla kontrollissa, kaikki hyvin ja vaavilla painoarvio huimat 730g, lekuri totes, että ihan hyvänkokonen kaveri on... köllötteli pää alaspäin ja lääkäri totes, että on varsin vilkas lapsi (juu mä tiedänkin sen jo, aika muikeita potkuja tulee välillä ja tuntuu et välillä on koko maha ihan solmussa kun poitsi harjottelee siellä potkunyrkkeilyä )
flunssa on vaikuttanu mun sokereihin siihen malliin, et ne on nyt saatava ihan tosissaan ruotuun, ei sinällään mitään paniikkia vielä, mutta hienosäätöö vaille
foxilady ja poitsu rv 24+4
naimisiin mentiin vuonna 2001.joku kyseli et miksi tehdään suunnitellusti sektio, mulle siis tehdään ja on tehty noista molemmista pojistakin, siitä syystä, että mulla on diabetes ja nyt tietty kun nää 2 on syntyny leikkauksella niin ei ole kait epäilystäkään et tää kolmaskin syntyisi.
mä en oo ikinä edes kuullu tosta pikkuhaikara-lomakeesta, eli täällä ei taida ainakaan olla käytössä
itku on edelleen herkässä ja nää tunnekuohut :headwall: hyvänen aika, kyllä hermot on niin kireellä et huhhuh, mäkin säälin tota mun miestä aina välillä kun ihan tahtomattaan tulee sille ärjyttyä pikkujutuista, hyvin se on ne kyllä ottanu onneks! muiden kanssa yritän kovasti purra hammasta, mutta välillä sitäkään ei pysty :ashamed: mä rupesin itkeen lauantaina kun pojat jäi sukulaiselle yöks ja mieluusti oisin ne tuonu kotiin, mutta teki niillekin ihan hyvää päästä vähän "tuulettumaan" joskus...
mulla on kauhee stressi tosta painonnoususta, sitä ei onneks vielä oo tullu kun se kolmisen kiloa, mutta kun painoo on ennestäänkin jo, niin ei tarttis tulla yhtään, täytyy vaan yrittää liikkua, vaikka jaksaminen on vähän niin ja näin, mutta nyt tulee toi juoksumatto hyvään saumaan, siinä olkkarissa voi rauhassa köpötellä telkkaria kattellessa niin äkkiä tulee muutama kilometri käveltyä. Kunhan tässä lomalle jään niin sitte meinasin, et alan käydä uimassa, vaikkei sitä kait kauheesti varsinkaan viimesellä kolmanneksella suositellakaan. Ruokahalu on mullakin kasvamaanpäin
ja tärkein:
kävin tänään äitipolilla ja sisätautipolilla kontrollissa, kaikki hyvin ja vaavilla painoarvio huimat 730g, lekuri totes, että ihan hyvänkokonen kaveri on... köllötteli pää alaspäin ja lääkäri totes, että on varsin vilkas lapsi
(juu mä tiedänkin sen jo, aika muikeita potkuja tulee välillä ja tuntuu et välillä on koko maha ihan solmussa kun poitsi harjottelee siellä potkunyrkkeilyä )flunssa on vaikuttanu mun sokereihin siihen malliin, et ne on nyt saatava ihan tosissaan ruotuun, ei sinällään mitään paniikkia vielä, mutta hienosäätöö vaille
foxilady ja poitsu rv 24+4
Lara83
Iltaa leidit!
Olen hieman taustaillut viime ajat. Minulle todella rakas ja läheinen mummi kuoli viime kuussa ja oli aika kova pala purtavaksi, nyt on hautajaiset takana ja ehkä helpompi jatkaa eteenpäin. Oltiin koko perhe lomallakin, tosin se ei mennyt ihan putkeen kun oltiin tytön kanssa monta päivää kuumeessa :headwall:
Kiitos kun joku muistutti tuosta vakuutusasiasta, olin ihan tuuduttautunut siihen että onhan tässä hyvin aikaa! Huh, no täytyy hoitaa heti pois alta. Haluan ehdottomasti sen mikä on voimassa heti syntymästä, koska esikoinen sairasti heti synnyttyään (2vkon ikäisenä) ensimmäisen korvatulehduksensa, joten se olisi heti rajattu pois vakuutuksesta jos olisimme sen myöhemmin hakeneet.
4D ultra oli siis tänään ja pyörryin sitten sinne, joten meni vähän ohi koko juttu. Selällään en pysty makaamaan siis enää ollenkaan kun vauva (kohtu) painaa verisuonia niin pahasti että lähtee taju melkein samointein. Onneksi saatiin se DVD niin voin sitten myöhemmin katsella ihanaa vauveliamme. Saatiin tällä kertaa hienoja kasvokuvia, ja kyllä tuli hyvä fiilis Se oli suuri syy miksi mentiin sinne, halusin piristää itseäni hautajaisten jälkeen joten sain ajatukset taas positiivisempaan suuntaan... Mutta mikä tärkeintä, pojalla oli kaikki hyvin, paino 670g ja syntymäpainoarvio 3,5kg. Toivottavasti menee Brunon arvio yhtä nappiin kuin esikoiselta
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kohta öö 5 vuotta, ja perheessä siis elokuussa 1v täyttänyt tyttö
Nyt jatkan teidän juttujen lukemista!
Hyviä vointeja kaikille tammimasuille :wave:
Olen hieman taustaillut viime ajat. Minulle todella rakas ja läheinen mummi kuoli viime kuussa ja oli aika kova pala purtavaksi, nyt on hautajaiset takana ja ehkä helpompi jatkaa eteenpäin. Oltiin koko perhe lomallakin, tosin se ei mennyt ihan putkeen kun oltiin tytön kanssa monta päivää kuumeessa :headwall:
Kiitos kun joku muistutti tuosta vakuutusasiasta, olin ihan tuuduttautunut siihen että onhan tässä hyvin aikaa! Huh, no täytyy hoitaa heti pois alta. Haluan ehdottomasti sen mikä on voimassa heti syntymästä, koska esikoinen sairasti heti synnyttyään (2vkon ikäisenä) ensimmäisen korvatulehduksensa, joten se olisi heti rajattu pois vakuutuksesta jos olisimme sen myöhemmin hakeneet.
4D ultra oli siis tänään ja pyörryin sitten sinne, joten meni vähän ohi koko juttu. Selällään en pysty makaamaan siis enää ollenkaan kun vauva (kohtu) painaa verisuonia niin pahasti että lähtee taju melkein samointein. Onneksi saatiin se DVD niin voin sitten myöhemmin katsella ihanaa vauveliamme. Saatiin tällä kertaa hienoja kasvokuvia, ja kyllä tuli hyvä fiilis
Se oli suuri syy miksi mentiin sinne, halusin piristää itseäni hautajaisten jälkeen joten sain ajatukset taas positiivisempaan suuntaan... Mutta mikä tärkeintä, pojalla oli kaikki hyvin, paino 670g ja syntymäpainoarvio 3,5kg. Toivottavasti menee Brunon arvio yhtä nappiin kuin esikoiselta Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kohta öö 5 vuotta, ja perheessä siis elokuussa 1v täyttänyt tyttö
Nyt jatkan teidän juttujen lukemista!
Hyviä vointeja kaikille tammimasuille :wave:
Moikka.Tuolla oli myyräkuumeesta puhetta...kirppusella tais olla myyräkuume.Mulla oli myyräkuume joulusta tuonne maaliskuun lopulle...ja siin rytäkässä meni meijän yks pieni kesken..tosin vkoilla 9...Olin ihan kauheen voimaton ja poissaoleva.Tiedän olon ja sitä on ainakin täällä keski-suomen alueella kuulemma paljon nyt liikkeellä.
pikaisesti Daizz
pikaisesti Daizz