TAMMIKUUN TOIVOT syyskuussa

hei taas. tuli vaan sellainen asia mieleen että oletteko ottanut tulevalle vauvalle vakuutuksen?? itse kävin pyydämässä tänään kahdesta paikasta tarjousta ja nyt pähkäilen kumman ottais.
huomenna olis neuvola ja pitäis saada ne paperit kela varteen. paino on noussut viime kerrasta melkein kaksi kiloa, metka kun toi neuvolan vaaka näyttä aina enemmän kun meidän kotivaaka :snotty:

 

Ultrassa kaikki hyvin ja Poikahan se siellä kuten tiesinkin B) painoa 632grammaa ja kaikki siis hyvin.. ja itsellä myös parempi olo.
en tänne teidän sekaan vuodata näitä elämäni asioita keskustelen tuolla päihdelinkin sivuilla siellä on näitä ikäviä tilanteita paljon...

Kaikille kiitos kuitenkin kommenteista.. :flower:

palattava päättötyön pariin..

 

Me otetaan Ifiltä vakuutus, just tänään oon täytelly terveysselvitystä ja ottanut kopiot äitiyskortista. On aika kallis, meidän tapauksessa 167e , mutta toinen vaihtoehto ois ollu Fennia, joka taas on paljon halvempi ja huonompi... Huonompi sen takia, että esim. tämä ystäväni, joka traagisesti menetti vauvansa heinäkuussa synnytyksestä johtuneiden komplikaatioiden takia, ei saanut korvauksia, sillä ei muka ollut kyse tapaturmaisesta kuolemasta Oon aivan järkyttynyt tapahtuneesta vieläkin joten siksi ei oteta Fennialta vakuutusta... Kaikkea tarttee ajatella, vaikka kuolemantapausta ei tietenkään toivo kenenkään kohdalle... Jotenkin ollaan muutenkin sellaisia vakuutushenkisiä ihmisiä, mieluummin vakuutetaan kuin otetaan se riski, että jotain sattuu, eikä vakuutusta ollutkaan. Mutta jokainen tyylillään...

Nyt täytyy etsiä pojalle netistä Pikku Kakkonen... :wave:

 

Tuttemui näinhän se on ettei se välttämättä ole siellä emättimen puolella, mutta tosiaan aion ottaa asian puheeksi sitten lääkärin kanssa. Minulta otettiin se näyte kuopuksen synnytyksen yhteydessä, mutta en koskaan saanut tietää oliko b-streptokokkia niissä vai ei. Minulle pudotettiin antibioottia synnytyksen yhteydessä, koska lapsivesien menosta oli kulunut tietty aika.. Jos vanhat merkit pitää paikkansa niin tämä tuskin syntyy ennen aikojaan joten eiköhän nämä asiat ehdi puida sitten lääkärineuvolassa

Pitäisi lukea farmakologian tenttiin, mutta jotenkin on tuo lukumotivaatio kateissa :ashamed:

MaMa ja tytsykkä 25+0

 

Iltaa!

Eilen ei ole tullu koneella käytyä ja tekstiä oli tullu ihan kivasti

Täällä ainakin sisarukset on innoissaan vauvasta! Ne ei koko ajan siitä puhu, nuorempi ei ihan täysillä edes ymmärrä koko asiaa, mut isompi on sit eri asia. Pojalle selitettiin et ensin on joulu ja sit vauva syntyy niin se osaa hieman hahmottaa et kuin kauan täytyy viel odottaa.

Sisko keksi sit kivat nimiehdotukset, vielä täytyy toi mies saada mukaan keksimään tai kertomaan edes mielipiteensä! Tuntuu ettei se sille ole niin tärkeä juttu vielä, kun kerran "aikaa on!" Tytöstä saattais tulla Neela Vanessa ja pojasta, vaikka en Eelis nimestä niin välitä, niin siit vois tulla Eeli Kasimir. EI siis Eelis, mut sinne päin kumminkin... Sit vaan pistää miettii se, et kun Eeli on niin erilainen kun isoveljen nimi, niin en sit tiedä... vaikka eri lapsi on kyseessä niin jotenkin tuntuu et nimien pitäis edes jotenkin sopia toisiinsa...

Me ollaan oltu yhdessä miehen kans nyt 7,5 vuotta. Meillä taitaakin olla se "seitsemän vuoden kriisi" menossa, tuntuu nimittäin et voisin laittaa vaihtoon koko ukon

Tuulia78, Ihanat kuvat vauvasta!!

Influenssa rokotusta en meinaa ottaa, koska minusta ei ole mitään järkeä joka tautia vastaan alkaa rokotuksia hakea. Toiseks, mul on niin hillitön neulakammo etten ole niitä "pakollisia" rokotuksia koskaan uusinu....

Tuttemui: Kun poika syntyi, niin se tuli aika vauhdilla lopusta, eli olin 4cm auki kun pääsin saliin ja kalvot puhkaistiin. Meni 30min niin poika oli ulkona! Neulakammon vuoks mulle ei saatu tippaa, kun suonet pakeni, ja siks en sit saanu mitään epiduraaleja tms.. Tunsin kun kätilöopiskelija leikkas välilihan, sitäkään ei puuduteltu ja sain sit kammon koko touhua kohtaan.
No, kävin tyttöä odottaessa pelkopolilla ja siellä käytiin edellinen synnytys läpi ja juteltiin tulevasta synnytyksestä. Sovittiin kans kivunlievityksistä. Luottavaisena menin synnyttää neitiä, kun sit siihen sattuikin kätilö joka ei ollu samaa mieltä pelkopolilla sovittujen asioiden kans! Mulle ei laitettu tippaa vaikka ampparissa oli laitettu jo puudutuslaastari käteen et se tippa saadaan siihen. En myöskään saanu spinaalia vaikka pyysin ja vaikka lääkäri sitä ehdotti! Tytön synnytys oli sit tuplasti niin paha kokemus mitä esikoisen. Kyllähän minä raivosin sille kätilölle!!
Nyt sit en tiedä pystynkö lähtee synnyttää, vai meneekö suunniteltuun sektioon. En luota siihen et tuleeko mulle sit seuraavallakaan kerralla sellasta kätilöä joka ottais pelot tosissaan ja tekis kaikkensa estääkseen niiden toteutumisen, vai tuleeko samanlainen ku viimeks...
Saa nähdä miten käy...
Mutta joo, ne ultras ja teki sisätutkimuksen kun kävin viimeks. Ja sama on nytkin edessä, ainakin papereissa niin luki.

Mutta, nyt koiran kans lenkille!

Mrs O & Eelis

 

Tuttemui Niin, se piti viel sanoo et kyllä multakin saa asioista kysellä! Varsinkin mun oman utelun jälkeen En siis oikeesti paa pahaks =)

 

Mrs O ja muutkin: Onko kukaan kieltänyt kätilöä tekemästä päätöksiä, joiden kanssa ei itse ole ollut samaa mieltä? Ite haluaisin ainakin kokeilla "luonnollista" synnytystä niin pitkälle kuin rahkeet riittää enkä todellakaan halua, että mua painostetaan esim. epiduraaliin tai muuhun. En siis sano etten lääkitystä lopulta päätyisi ottamaan, mutta kyllä mä haluan että päätös on nimenomaan mun eikä sen kätilön, olkoon kuinka kokenut tahansa. Pelkään vaan sitä, että ensisynnyttäjän toiveita ei huomioida sen perusteella että "eihän se mitään tiedä". Inhottaa ajatella, että synnytyksen onnistuminen on kiinni siitä, kuka sattuu olemaan työvuorossa.

Eli onko joku joutunut vaikka ihan huutamalla kieltämään kätilöä tekemästä jotakin tiettyä toimenpidettä/päätöstä, jota ei itse halua? Ja haluan nyt tässä välissä korostaa, että luotan kyllä kätilön ammattitaitoon enkä nyt vaan vastustamisen ilosta aio heidän päätöksiä kyseenalaistaa. Haluaisin vaan tuntea, että mulla olisi edes jokin kontrolli ja päätösvalta synnytyksen suhteen.

Muuten kaikki hyvin, oon täällä taustaillu ahkerasti Poika on tulossa ja aktiivinen tuntuu olevan, potkii isääkin mahanahkojen läpi niin että iskä välillä melkein pelästyy. Alkuviikosta oli taas neuvola, jossa sf-mitta oli 21 eli normikäyrillä ja paino noussut jo 6,5 kg perkele. Kaipa tää tästä

jenkkivaimo ja poikanen 23+5

 

Joku kyseli syntymäpainoarvion antamisesta näin aikaisin.
Se 4D-ultra antoi sen 3,5 kg:n painoarvion.
Bruno arvioo sen vielä kohdun muotoa tunnustelemalla,vertaamalla ed. lasten painoon ja vaikka mitä.
Mä nyt oon kuiteski niin pessimistinen,että lisään tuohon painoon vielä 500 gr:aa
En tee enää sitä virhettä,että hyvässä uskossa menen ponnaamaan ulos siroa tyttöä ja sitten sitä saakin taas huomata joutuvansa tekemään töitä oikein urakalla

Eilisaamuna oli se oik.käsittely lasten huoltajuudesta.
Exä:n lakimies rupes sekoilemaan sanoissaan ja änkyttämään,kun (nais-)tuomari oli mun puolella,että olosuhdeselvitys tehdään eli seur. 4 kk:tta tutkitaan toki meidänkin olosuhteita mutta etenkin exä:n luona

Lopulta se sananvaihto meni ihan piruiluksi tuomarin ja lakimiehen välillä.Kunn tuo exä:n lakimies huomas olevansa alakynnessä,rupes tuijottamaan mua ja sanoi olevansa täysin varma,että oikeasti en ole huolissani lapsistani vaan todellisuudessa haluaisin olla vieläkin exä:n vaimo ja rakastankin sitä vielä,en suinkaan uuden lapseni isää.
Kuuntelin sitä huvittuneena ja tuijotin samalla lasten isää,joka pälyili kaikkiin muihin suuntiin istuntosalissa muttei kertaakaan mua :kieh:

Kaiken huippu oli se,että tytöt sai talvilomalla kokeilla ratsastamista sillä tallilla,jossa itse kävin.
Jouduttiin sitten juttelemaan siitä,että ratsastaa pitäisi sitten viiikoittain ja koska välimatkaa on 30 km,se onnistuisi meillä päin vain,jos lapset asuisivatkin meillä.
Tytöt ymmärsi sen ja idea haudattiin hetkeksi muhimaan mutta tämä exä:n lakimies väänsi asian niin,että olen luvannut vanhimmalle tytölle OMAN HEVOSEN,jos hän muuttaa meille!!

Mulla loksahti suu auki

Kun kerroin tuomarille asian oikean laidan,se mulkaisi melko murhaavasti exää:ni ja hänen apuriaan

Noh,nyt lasten asiat tutkitaan ja tytöt oli eilen hyvin tyytyväisiä,ettei isän luona tarvitse enää kauaa pelätä.

Muksut katteli eilen sen DVD:n ultratutkimuksesta ja ruudun ääreltä kuului kaikenlaisia voihkaisuja,kun näkivät siskon pienten varpaiden heiluttelut ja suun mutristukset :heart:

Mutta nyt taas töihin,adios!! :wave:

Pikku Tyttö 25+4

 

vanhoista suomalaisista nimistä minun suosikkeja Urho ja Taisto. Jotenkin niin ihanan miehekkäitä. ;-)

Meidän pojasta tulee tosiaan Filip. miehen kanssa sovittu että öapset saavat nimensä miehen kansalaisuuden puoleta .mutta mulla ehtona että nimi lausutaan kuten kirjoitetaan.

 

Jenkkivaimo: Ainakin mun kokemuksien mukaan kätilöt ennemmin kannustaa jos haluaa olla ilman kivunlievitystä kun et ne alkais inttää sitä vastaan! Toisin päin se ongelma saattaa tulla, mulla ainakin tuli, et jos sit haluaa kunnon kivunlievitykset niin niit ei niin vaan saakaan!

Mä kun pyysin sitä spinaalia enkä saanu, niin kätilö ykstuumin päätti et mulle laitetaan pudendalis (jota en enää ikinä halua!!). Jälkeenpäin kun kaikki oli ohi ja kahviteltiin salissa niin kätilö tuli sit juttelee tapahtuneesta. En jaksanu siinä vaiheessa enää alkaa tappelee ja annoin sen papattaa siin rauhassa. Kummiski, se sit sanoi mulle et spinaalia ei voinu laittaa kun tytön sydänäänet oli romahtanu. Myöhemmin selvis et se valehteli!! Sydänäänet romahti juu, mutta vasta sen pudendaliksen jälkeen!

Oon miettiny sitäkin et taidan olla aika heikko kivun kans kun onhan sitä ennen vanhaan synnytetty ilman kivunlievityksiä! Mutta mä menetän itsekontrollin siinä hommassa jos se kipu on liian kauan liian sietämätöntä, ja sit en enää välitä omasta tai vauvan hengestä tai mistään muustakaan! Se pelottaa kans...


Mrs O & Eelis 21+6

 

Mua on alkanut ahdistaa toi synnytys. Mä pelkään ihan hitosti, että vauva jää jumiin ja sille käy pahastikin, esikolthan meni solisluu. Ja toinen kauhun paikka on, että jos joutuu epparin tekemään ja tekeevät sen ilman puudutusta. Ai hitto, että se sattu, kun kätilö vaan napsas saksilla leikata, eikä puudutusta laittanut, siis se oli aivan järkkyä :x
Se on kyllä varma, että mun selkään ei tökitä todellakaan yhtään mitään neuloja, ellei ole elämästä ja kuolemasta todellakin kyse. Kiitos vaan riitti se sektion puudutus kokemus mulle :xmas:
No aika näyttää miten tässä käy....Uloshan se vauva sieltä tulee joka tapauksessa jollain keinolla :saint:

 

Mrs O minä olen sinun kanssa täysin samoilla linjoilla tuon kivunlievityksen kanssa. Kaikki otetaan mitä vain saadaan Viimeksi meinasi minullakin olla vaikeuksia saada sitä kipulääkitystä kun kätilö oli sitä mieltä että ne lämmitettävät kauratyynyt riittävät onneksi sain ilokaasua ennen spinaalia oli kivut nimittäin sitä luokkaa :kieh: Minulla on tuo puudutus myös edistänyt synnytystä eli kun on lähtenyt enimmät kivut niin avautuminen on nopeutunut eli kai se kivuliaisuus ja se kipujen kanssa "kärvistely" vaikuttaa ainakin minulla tuohon avautumiseen. Ja minä kun olen aina synnytyksessä sidottu siihen tippatelineeseen kun minulle pitää antaa sitä oksitosiinia niin ei voi ajatella että avautumisvaiheessa lievittäisi kipuja esim. lämpimässä suihkussa...

Pistetäänpä pientä galluppia siitä Millainen olisi toiveidesi mukainen synnytys?

Minulla se olisi sellainen että omat supistukset olisi riittävän napakoita eikä tarvittaisi oksitosiinia tiputtaa lisäksi. Kipuja olisi mahdollisuus lievittää kävelemällä ja ehkä siellä suihkussa. Kätilö olisi sellainen jonka kanssa tulee hyvin juttuun ja joka kuuntelee eikä vain "jyrää". Mies vierellä ja suht helppo ponnitusvaihe eli ettei tarvitse katkoa montaa verisuonta päästä Tämä voisi olla minun toiveiden mukainen synnytys..

MaMa ja tytsykkä 25+1

 

Synnytystä en oikeastaan ole vielä ajatellut syvemmin. Todellisemmaksi asian toi, kun terkkari antoi synnytysvalmennukseen ajat. En oikeastaan osaa pelätä synnytystä, ensikertalainen kun olen. Katsoin nelosen sairaalaohjelmaa, jossa oli synnytys käynnissä. Jotenkin hämmästyin siitä kivusta ja tuskasta, joka synnyttäjillä selvästi oli. Olen kai naivisti vaan ajatellut, että sieltähän se ulos putkahtaa :ashamed:

Samoilla linjoilla menen kuin jenkkivaimo. Mahdollisimman pitkälle ilman puudutusta, mutta sitten kyllä puudutusta, jos siltä tuntuu. Katsotaan sitten rääynkö heti epiduraalia, kun sairaalaan päädyn... Odotan synnytysvalmennusta, jolloin sitten viimeiseksi päätän miten hommassa edetään.

 

Hellou!

Tänne on taas muutamassa päivässä tullut ihan hirveesti juttua. Mutta toisaalta mukava että palsta on "elossa" ja juttua riittää. *hymy*

Meidän neuvolassa Tampereella on lääkärinla kolmesti; joskus n.rv:llä 12, rv:llä 26 ja sit joskus loppuraskaudesta.

haidi84 kyseli suhteen kestosta. Meillä seurustelua tulee täyteen 6 vuotta vähän ennen vauvan syntymää, josta nyt ollaan oltu vuosi naimisissa ja tosiaan kaksi lastakin jo ehditty tehdä.

Toiveideni synnytys olisi sellainen jossa ei tarvitsisi pelätä että joudutaan leikkaamaan väliliha tai että päädytään keisarinleikkaukseen. Nämä kaksi ovat ainoat asiat jota oikeastaan synnytyksessä pelkään. Nyt vielä uusi sairaala, kun aiemmat lapset ovat syntyneet Kuopiossa, joten pelottaa että kuinka helposti leikkaavat välilihan, kun en sitä haluaisi, eikä aikaisemmissa synnytyksissä ainakaan olisi ollut tarvettakaan (tikkejä tuli ensimmäisestä 5 ja toisesta ei yhtään, eli pienillä repeämillä selvittiin).

Tietysti toivon että tilanteen ja tarpeen mukaan saan riittävästi ohjausta erilaisista kivunlievitysvaihtoehdoista ja että myös saan tarvitsemani kivunlievityksen, jos se on siin tilanteessa mahdollinen antaa. Niin ja niin hölmölle kun se saattaakin kuulostaa, mutta haluaisin synnyttää pimeään vuorokauden aikaan. Esikoinen on syntynyt 03.00 ja kuopus 07.43. Jotenkin vaan keskellä päivää synnyttäminen tuntuisi oudolle.

Nimiasiasta sen verran että varsinkin I:llä alkavia 3-6 kirjaimisia ehdotuksia pojan nimeksi otetaan vastaan. Myös tyttöjen nimiä samoilla ehdoilla saa ehdottaa. Nimissä ei saa olla vierasperäisiä kirjaimia (esim. b tai d), mielellään suomalaisen kuuloisia, mutta harvinaisempia nimiä haeskelen. Meillä esikoinen on Eeka Aleksis ja kuopus Ava Alina ja nyt vauvalle on toiseksi nimeksi vahvasti ehdolla Alissa tai Aatos/Alvar, joten jos näistä sais jotain suuntaa. Eli kutsumanimeä haetaan. Kiitos kaikille jo etukäteen mahdollisista ehdotuksista.


tulia & viljami 22+3

 

Unelmien synntys. Hmmm, ensikertalaisena on tosiaan aika vähän odotuksia tai pelkoja. Ihan viime aikoihin asti ajattelin, että kyllä ne spinaalit ja epparit on kehitetty ihan syystä ja että kyllä minä ainakin otan kaiken kivunlievityksen minkä voi saada. Nyt on kuitenkin mieli muuttunut sikäli, että haluaisin kokeilla hypnosynnytystä. En kuitenkaan aio maksaa niistä kursseista, äitini on näihin asioihin jonkin verran perehtynyt ja häneltä ajattelin kysellä neuvoja. Eli siis mikäli oon ymmärtänyt oikein, rauhallisena pysyminen, positiiviset ajatukset, oikea hengitystekniikka ja ehkä jopa "voimalauseet" tekisivät kivusta siedettävämpää. Siksi oon jo nyt alkanut jankuttaa itelleni että kestän ne kivut, niitä tulee hyvästä syystä ja että ei se synnytys voi kestää ikuisesti. Oon alkanut puhua miehellekin, että pitää sitten mun puolia siellä ja muistaa rohkaista ja tukea mun päätöksiä.

Edelleenkään en siis oo ehdottomasti kieltäytymässä lääkityksistä, mutta toivon ettei niihin tarttisi turvautua. Kaikkein eniten toivon, ettei synnytys pääty sektioon, se olisi oikeasti pettymys.

Mä jaksan kyllä uskoa siihen, että jos oikein kovasti jotain toivoo ja jaksaa pysya positiivisena, niin hyviä asioita tapahtuu. Haukkukaa naiviksi vaan

 

Unelmien synnytys olis et pääsis taas ammeeseen, ja siitä sit spinaali, kalvojen puhkasu ja vauva ulos ilman sen suurempia tuskia!
Kestän supistukset aika hyvin, mut se mitä kammoksun on se kun pää tulee ulos! Viimeks supparit oli hirveitä siinä ja ite ponnistaminen kävi jo niin pirusti! Sit se viel "kruunas" kaiken kun pää tuli ja tunsin kuinka repesin! Se tunne oli NIIN paljon pahempi kun se kun esikoiselta leikattiin väliliha ilman puudutteita!
Jos kalvot puhkeaa niin vauva syntyy vauhdilla! Se on ollu mulle sellanen toimenpide joka vauhdittaa synnytystä ihan kympillä!
Tyttökin olis tullu niin helposti sillon jos ammeen jälkeen olisin saanu spinaalin ja kalvot olis puhkastu...
Mä alan oksentaa aina jossain vaiheessa synnytystä, yleensä sillon kun supparit alkaa oleen sietämättömiä! Viimeks se alkoi kun olin 7cm auki ja olin ammeessa. Sit ei siellä voinu enää ollakaan.
Mua ei lopussa paljon lohduta se palkinto. Olin tytön synnyttyä niin väsyny ja vihainen etten edes halunnu nähdä koko lasta! Sitten kun se annettiin rinnalle niin tottakai se oli ihaninta ja itkin onnesta varmaan tunnin! Tuli vain sellanen tunne kun napanuoraa leikkasivat et oisivat saanu viedä sen vauvan mennessään... Se oli aika hirvee tunne...

Mrs O & Eelis

 

tulia: Meilläkin on harkinnassa Aatos ja Alvar, etunimeksi tosin Toinen nimi tulee amerikkalaiselta isältä ja sukunimikin on irlantilaista alkuperää, joten haluaisin että edes etunimi paljastaisi suomalaisen syntyperän. Luonnollisesti nimi pitää pystyä lausumaan molemmilla kielillä eli hiukan haastetta löytyy.

Törmäsin tuossa pari päivää sitten Nietos-nimeen. Suomessa kuulemma neljä kappaletta tällä hetkellä, on kai pojan nimi mutta mun mielestä kävis kyllä tytöllekin. Mua miellyttää kovasti, mutta miehelle ei mennyt läpi

 

Me oltiin miehen kanssa nopeana, pari kuukautta tapaamisen jälkeen olin raskaana. Poika nyt 1v4kk joten ollaan oltu yhdessä vähän kauemmin. Eikä kaduta yhtään, niin kauan olin metsästänyt sitä miestä jonka kanssa voisin perustaa perheen.

Vakuutus on tarkoitus ottaa Tapiolasta jos vain muistetaan ajoissa ja jos ehdot ovat samat kuin esikoisen aikaan. Eli siellähän nuo perusvoiteetkin korvataan. Toisaalta olisi hyvä kilpailuttaa mut ei millään jaksais...

Synnytyksestä Pääsin tässä viime ultrakäynnillä lukemaan omaa potilaskansiota kun mun piti toimittaa se hoitajalta toiselle ja kauan meni odottaessa joten selailin sitä... Mulle siis oli kai laitettu jotain supistuksia edistävää tippaa mutta ei sen nimi ollut oksitoniinia niinkuin MaMa74:lla oli, oisko sitä ainetta muullakin nimellä? Mä en tuntenut millon pitää ponnistaa kun kipu oli niin helvetillistä koko ajan, ei siitä supistukset erottunu enää loppuvaiheessa. Mulla ei ainakaan suihkut, hieronnat, kävelyt ym auttaneet pätkääkään. Ja toi kans että siinä tuskassa ei kyennyt ajattelemaan edes vauvaa vaan ainostaan sitä että kipu loppuis. Kun sain vauvan rinnalle en osannut nauttia siitä, olin ihan puolikuollut. Mutta kun nyytti tuotiin osastolle rinnalle niin itkin onnesta soikeana ja se tunne kun silitin poskea joka oli niin pehmeä :heart:
Toiveiden synnytys on että vauvalla kaikki hyvin ja minulla vähemmän kipuja. Esikoinen kun jäi jumiin ja solisluukin katkesi raukalta.
Mut en suunnittele etukäteen kun en kuitenkaan siellä synnytyksessä tajua enää mitään vaan olen ns toisten vietävissä kivunlievitysten ym suhteen. Yritän vain jaksaa ponnistaa ja toimia ohjeiden mukaan.

 

Niin tai ollaanhan me miehen kanssa hyvänen aika oltu enemmän aikaa yhdessä, onhan siinä raskausaikakin!!! Tuleekohan sitä nyt sitte kohtapuoliin 2,5v... Enpä jaksa laskea.

 

Heippa

Mäkin tulin kertomaan unelmieni synnytyksestä. Mulla on simppelit toiveet: että lapsi olisi terve, ja saisin synnyttää alakautta! Esikoisella oli rytmihäiriöitä, joten jouduin kiireelliseen sektioon illalla, lapsiveden alettua lorahdella jo edellisenä iltana. Vilauttivat vauvaa mulle noin viiden sekunnin ajan, ja seuraavan kerran sain nähdä oman lapseni noin 15h päästä... Silloinkaan en saanut edes imettää, kun pitää vaan vähän sylissä. Joten mun toive on, ettei tällä kertaa sydän särkyisi ihan niin pahasti. Meni tuon kokemuksen jälkeen yli puoli vuotta, ennen kuin osasin iltaisin käydä nukkumaan itkemättä. (Esikoisellehan tehtiin sydänleikkaus 3vrk ikäisenä, ja oli vasta 9vrk kun pääsi kotiin.)

Tai käy mulle se sektiokin, kunhan se on ihan normaali operaatio, jonka päätteeksi lapsi pääsee isin hoivaan, ja myöhemmin äidin imetettäväksi. Mulla on korkea kipukynnys, joten ei pelota mitkään omat synnytys- tai haavakivut. Henkinen kipukynnys on vaan kovasti laskenut tuon esikoisen dramaattisen alun jälkeen. Mulla on ihan hirveä pelko, että tämä toinen lapsi kuolee synnytyksessä. Onneksi niin ei juuri koskaan käy Suomessa.

Jahas, poika heräsi päiväunilta. Arki jatkuu...

Tuttiritari 25+1

 

Unohdin tuosta unelmien synnytyksestä välilihan leikkaamisen. Siis ei sitä, kiitti vaan... Alatietä kun vaan pääsis synnyttämään, niin olis turvallisinta kaikille.

 

Unelmien synnytys mulla kanssa esikoinen tulossa ja en oikein osaa ajatella "unelmien synnytystä". Mulla ei ole herännyt mitään pelkoja synnytystä kohtaan edes kuunnellessa toisten hyvinkin yksityiskohtaisia ja värikkäitä kertomuksia vaikeista synnytyksistä. Lähinnä otan sen asiana, joka on tavalla tai toisella on kuitenkin jotain aivan muuta mitä odotin eli avoimin mielin.
Toivon, että lapsi ei vaarantuisi prosessissa millään tavalla ja, että alateitse saisin synnyttää. Mulle on ihan sama mitä pitää leikata tai repeänkö 10 osaan, kun en kumminkaan tiedä etukäteen miltä se tuntuu ennenkun se mahdollisesti tapahtuu. Kipu tulee olemaan kova/sietämätön/ylimaallinen, mutta ei sitä hommaa voi keskenkään siinä jättää, joten en nyt tuota kipuakaan osaa pelätä. Toivottavasti pärjätään mahdollisimman hyvin :heart: Kivunlievitystä otetaan jos tarvitaan ja ei jos pärjätään ilman.

 

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä ens kuussa 10 vuotta. Esikoinen täyttää ens kuussa 9v joten nopeeta toimintaa oli meilläkin .

Unelmasynnytys olisi samanlainen kuin kakkosen synnytys. Päivän mittaan harvakseltaan hieman kipeitä supistuksia. Sitten yht´äkkiä kerralla kipeät supistukset 5 min välein ja tunnissa siitä vauva ulkona ilman puudutuksia. Saliin kun pääsin niin vauva syntyi kolmella ponnistamisella jo ennen kuin kätilöopiskelija ehti paikalle. Sen verran repesi että muutama tikki laitettiin. Alapää ei ollut yhtään kipeä ja heti pysty istuun kovalla. Istukkakin tuli alle 10 minuutissa. Oli helppo ja nopea eikä tarvinut tosiaankaan kauaa kivuista kärsiä. Mulla on korkea kipukynnys, mutta eiköhän jokainen halua mahdollisimman vähillä kivuilla selvitä. Neuvolatäti luuli että mulla jäi kaiveleen mieltä kun oli nopea syöksysynnytys, mutta päinvastoin. Supistukset toki oli järkyttävän kovia repiviä, mutta kun niistä tarvi niin vähän aikaa kärsiä.

Kolmosen synnytyksen voisin myös kokea uudelleen, mutta siitä poiketen istukka vois irrota heti itsekseen. Se oli rauhallisempi synnytys. Ihan ensimmäisestä supistuksesta meni 4 tuntia niin tyttö oli syntynyt, mutta menin ajoissa synnärille ja ehdin saada spinaalin. Kalvot puhkaistiin ja heti kalvojen puhkaisun jälkeen tuli ponnistamisen tarve ja 2 min merkattu ponnistamisen kestoksi. Istukan irtoaminen vei 1h20min ja sitä en halua enää kokea.

Tuulia78: hyvä että asiat etenee

Vakuutus otetaan todennäiköisesti Turvasta kun siellä on kaikki muutkin. Kolmosta kun odotin niin ravasin vakuutusyhtiöt läpi ja parhaat ehdot ja halvin hinta oli silloin Turvassa. Meillä on atoopikkoja ja allergikkoja perheessä joten perusvoiteiden pitää olla korvattavissa. Toki vois nytkin kysästä muualtakin ja jos saa muualta halvemman niin kysyä alentaako Turva hintoja.

Johjo & Vesseli 23+4

 

Buh, perjantaita arvon naiset :hug:
Huu, synnytyksestä juttelette.. En halua edes ajatella sitä vielä :$ Mieluiten semmonen vartilla vauhdilla ulos jos voi toivoa, mutta tuskaa se varmaan tulee olemaan. Voihan se olla ettei mahdu edes tulemaan alateitse, kun en ole mikään metrihirmu vaan tämmönen hukkapätkä - kun en tiedä minkämalliset synnytysvermeet omistan
Kaikki avut mitä maa päällään kantaa otan kuitenkin, ja jos on perätilassa niin en edes harkitse synnyttämistä alateitse. Muuten se on kai ok - joten oikeastaan kaikki käy kunhan piinaa ei kestäisi kauhean pitkään.

Aika mahtista, tänään on perjantai ja kohta voi lähteä jo kotiin. Täällä töissä alkaa olemaan paniikin oireita mun lähdöstä (sijaista ei hankita), joten saa nähdä pääsenkö mä joulukuussa pois laisinkaan :headwall: Kollegat ehdotti 3 kk poissaoloa, joten saa vaan nähdä mikä mekastus täällä on kun sitten aikanaan palaan. Hoitovapaille en kyllä jää jos toukkeli on vain terve, sen verran työstä tykkään. Tai sitä mieltä olen siis nyt vielä.

Mä laitoin vakuutushakemuksen Nordeaan mutta siis sehän on tosi kallis jos muilla on alle 200... Nordean vakuutus oli melkein 400 ?... tosin se alkaa SYNTYMÄSTÄ, monissa oli se 2 kk iässä vasta alkava ja haluan että on syntymästä. Kun on lähipiirissä sairaina syntyneitä lapsia niin sen vuoksi haluan että se on heti voimassa. Mistään voiteiden korvaamisesta en kyllä tiedä.. tarkemmat vakuutusehdot tulee sitten muiden paprujen kanssa joten pitää vielä syynätä ne. Nipin napin ehtii vielä hakemaan toista vakuutusta jos tuo ei sitten kelpaakaan :kieh:

huh, ens viikolla olis taas neuvola ja nyt on kyllä ihan viime päivinä paino noussut no, sen siitä saa kun syö karkkia ja keksejä... ja ruokaakin olen nyt syöny kaksi lämmintä ateriaa päivässä, aiemmin sain niukin naukin yhden lämpimän aterian ahdettua nassuun.

Tää päivä meinaa mennä nyt taas ylitöiksi - tai on mennykin jo, joten aika keräillä kamat ja lähteä viikonlopun viettoon =)

 

Paljon taas tekstiä tullut. mukava lukea kaikkien ajatuksia. Synnytystä en kai vielä osaa oikein pelätä, ensikertalainen kun olen. Löysin taannoin palstan täältä jossa naiset kertoivat positiivisista synnytyskokemuksista. Oli ihan kiva lukea niitäkin kun tuntuu että kuulee enemmän huonoista kokemuksista. Eniten mua kai pelottaa komplikaatiot tai jos lapsi jää jotenkin jumiin tai jokin menee pieleen jollain tavalla. yksi tuttavani oli synnyttämässä 4 päivää kunnes lopulta päädyttiin leikkaukseen. supistuksia tuli yötä päivää mutta ei vaan avautunut. En haluaisi siis myöskään mitään noin pitkää kokemusta.. Mahdollisimman pitkään haluaisin selvitä ilman kivunlievitystä mutta haluan myös kaiken avun kun se hetki tulee. hieman kauhistuttaa myös tuo välilihan leikkaus, etenkin jos joillekin on se tehty ilman puudutusta?! Toistaiseksi kuitenkin odotan synnytysvalmennusta ja haluan kaiken mahdollisen tiedon ja tuen Ja tietenkin odotan pienokaisen näkemistä yli kaiken! :heart: