Maaliskuun Mussukat 2011 *TAMMIKUUSSA*

Ciao kaikille! En ole pitkään aikaan kirjoitellut - jossain vaiheessa oli töissä niin haipakkaa, ettei ehtinyt käydä edes lukemassakaan (eikä kotona enää jaksanut), sitten taas olen välillä lukenut sivukaupalla "rästiin" jääneitä kuulumisia.

Syy, miksi nyt oli ihan pakko tulla kommentoimaan oli toi tukikeskustelu - siinä taas tiivistyi se, miksi aiemminkin mulla palstailu lopahti - tietämättä asiasta yhtään mitään, tai vain omiin kapeisiin kokemuksiin perustuen ollaan niin valmiita tuomitsemaan. Silvia Logo ja miehensä eivät taatusti huijaa mitään tukia, joskus ihmisen on vaan pakko miettiä miten siitä arjesta selviää. Ei se rakkautta, tai suhteen tilaa vähennä tai muuta, jos taloudellisen tilanteen vuoksi ei mennä naimisiin tai asutaan erillään. Helppo on huudella, jos ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on elää ulkomaalaisen puolison kanssa Suomessa.

Mulla on kokemusta. Me ollaan aloitettu mun miehen kanssa ihan nollasta, ihan tyhjätaskuina, ilman mitään tukiverkostoja - eikä ollut helppoa. Sitkeydellä - ja rakkaudella - ollaan selvitty, ja nyt elämä on taloudellisestikin ihan jees. Pieni pelko on aina takapuolessa - milloin joku päättää vaikka puukottaa mun miehen vain siksi, että on vierasmaalainen. Töiden saanti on todella vaikeaa!!! Ja se rakkaus ei välttämättä ole tarpeeksi, jos ei laskuista selviä eikä ole ruokaa pöytään. Me ollaan oltu jo 12v kimpassa (ja naimisissa), ja rakkautta riittää, mutta kyllä toisinaan kun on ollut vaikeaa esim. töiden kanssa meinaa se rakkauskin helposti hautautua ongelmien alle.

Suomi on, ihan oikeasti, melko paska maa maahanmuuttajille, varsinkin tietyiltä alueilta tulleille. Ei ole helppoa sillä maahanmuuttajalla, mutta ei ole sen puolisollakaan. Silvia, tsemppiä teille, toivottavasti puolisosi löytää jotain töitä ja löydätte "oman tienne" selvitä tässä maassa. Mä tiedän, ettei se ole hleppoa, mutta se on kuitenkin mahdollista. Älä välitä "tietävistä" kommenteista tmv. On myös niitä, jotka ymmärtävät.

(.) Raskaus on sujunut kivasti ilman suurempia vaivoja. Tämä viikko mukaan lukien enää kolme viikkoa töitä ennen äitiyslomaa. Kieltämättä odotan sitä kuin kuuta nosuevaa, vaikka etenkin miesvaltaiselta alalta äitiyslomalle lähteminen tuntuukin aina pienelle riskille.

Paino on noussut ihan älyttömästi. Mähän olin ihan normaalipainon ylärajoilla raskauden alkaessa, ja vaikka toki painon kuuluukin raskauden aikana nosuta, elättelin jotenkin toivoa "maltillisesta" painonnoususta ja nopeasta palautumisesta raskauden jälkeen... No, mittariin on paukahtanut jo 13 kg lisää, joten ei kyllä tarvisi enää nousta. Sen jälkeen, kun lopetin juoksemisen tässä raskaudessa, on liikunta jäänyt kyllä lähes kokonaan. Uiminen oli tarkoitus aloittaa, mutta mulla oli suunnilleen kaksi kuukautta yhtä soittoa flunssaa (yskä, nuha, kurkkukipu jatkuvana luuppina), enkä tiedä mitä nyt tässä vaiheessa tekisin. Kannattaisiko sitä uimista vielä aloittaa? Enkä tarkoita nyt pelkästään painonhallintaa, vaan ihan sitäkin, että mulla on jotenkin sellainen "lössähtänyt lötkö" -olo, kun en ole liikkunut.

Mullahan on kolmas tulossa, mutta synnytys on nyt alkanaut jännittää aika lailla. Onko muilla jo synnytys mielessä? Kakkonen syntyi aika rytinällä, sairaalassa ehdin olla sisään kirjattuna alle puoli tuntia kun lapsi oli jo ulkona. Ilokaasua ehdin saamaan. Avautumisvaiheen vielä kestin ihan hyvin, mutta se ponnistuskipu oli tosi kova. Mietinkin tässä jo etukäteen, että mikä olisi hyvä ponnistusvaiheen kivunlievitys ja missä vaiheessa se pitäisi laittaa? Jos sattuu tulemaan yhtä vauhdilla... Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin, mutta se ei silloin auttanut - vauva oli jotenkin jo niin alhaalla ja painoi kohdunsuuta tmv., että epiduraali ei vienyt kipua pois. Esikoisella oli myös napanuora kaulan ja käden ympärillä, ja sydänäänet laskivat, joten ponnistusvaihe kesti vaan minuutin, kun piti imukupilla saada vauva äkkiä ulos. Sattui sekin, mutta eri tavalla kuin kakkosen synnytyksessä - ponnistus kesti muistaakseni 10 min siinä. Ai niin, ja sorry jos pelottelin ensikertalaisia!

Kamiliya 32+2

 

JEEE hain äsken äitiyspakkauksen (lopultaki). ny pitää alkaa purkamaan sitä en malta oottaa miestä (keskiviikkona tulee opintomatkalta tukholmasta)

taitaa asukki vaistota mun innostuksen,sellasia potkuja satelee nyt on alkanu olemaan vaan sellasta möyrimistä tuo liikkuminan...

mulle tuli kans imetystyyny huutonetistä saamani tavarapaketin mukana. en oo aikasemmin käyttäny,mut ny aattelin kokeilla.


laatikko huutaa tuol käytäväl.PAKKO mennä avaamaan se :ashamed:

 

Meillä on kahdella kertaa tommonen tosi tarkka tunnistus. En tiedä johtuiko siitä että virallisesti asuin Suomessa vielä kun isyydentunnistukset tehty. Mies oli ensimmäisen kerran jälkeen ihan järkyttynyt. Toinen ei ollut ihan niin paha enään kun vauva näytti isosiskolta. Pitäis katsoo mitä papereita Suomeen tarvitaan että saatais meidän liitto sielläkin lainvoimaiseksi. Hollannissa ollaan tehty isyydentunnustukset _ennen_ lapsen syntymää. Tuttu joka ei ehtinyt tätä tekemään kun vauva tuli ajoissa (myös suomalainen, isä holsku). Niiden vauva ei saanut sitten automaattisesti Hollannin kansalaisuutta. Nythän tilanne on eri meillä kun poika on tulossa. Tytöt kun saavat pitää kaksoiskansalaisuuden aina. (näin ainakin ymmärtänyt) Poika kun joutuu Suomeen armeijaan halutessaan pitää kansalaisuuden. Meillä Hollannissa kun palkallinen armeija eikä pakollinen.

Vaatteet on. Pari pulloa on. Sitten kuumavesipulloja saan lainaan, kun meillä ei ole viime kerralla ollut kahta edes niin kun pitäis. Eli yksi löytyy ja saan toisen lainaan. Ja sitten pussukat niille löytyy. Sitten vauvan huoneen kalusteet pitäis hankkia ja ne lakanasydeemit kun pussilakanoita ja pinnasuojia ei saa täällä käyttää. Ovat saaneet vauvan kuolemat laskemaan näillä säännöillä.

Meillä tuo uros merkkailee kodeissa joissa on toisia uroksia ja kotona jos meidän oma narttu on juoksussa. Ensi juoksua ennen pitäis steriloida narttu kun siitä ei ole kuitenkaan jalostukseen.

Mucho ja pippuripoika

 

Imetystyynystä vielä. Nukun jo sen kanssa (riippuu ihan tyynyn koosta) eli toinen pää jalkojen välissä ja toinen pään alla ja kaari tukee sitten mahaa. Loppua kohti koko ajan enemmän.

 

DINDEI, IMETYSTYYNYN tein esikoisen odotusaikaan ihan itse. Löysin vaan jotain vanhaa kangasta, josta ompelin kaaren mallisen pussin ja sitten tungin sinne sopivasti vanua sisälle. Varmaan vielä halvempi ratkaisu on tosiaan ostaa joku käytetty. Sehän onkin ihan monikäyttöinen kapistus! Kuten MUCHO jo kirjoittikin, sitä voi käyttää ODOTUSAIKANA yöllä jalkojen välissä ja mahaa tukemassa. Sitten imettäessä se nostaa vauvaa kätevästi lähemmäs rintaa. Eli voi istua esim. sohvalla ja ottaa sen tyynyn syliin, ja vauva siihen pötköttelemään. Näin saa pidettyä kädet ja hartiat ihan rentoina ja siinä vaan vaihtaa vauvan rinnalta toiselle välillä, jos tarvii. Kädet voi pitää jopa vapaana, ja lueskella vaikka lehteä samalla kun imettää, kun vauva potköttelee tyynyllä imemässä. Ja sitten täällä olikin jo mainittu myös tuo ISTUMATUKENA käyttö. Tein itse sen verran tukevan ja ison tyynyn, että poika istuskeli sitten myöhemmin sitä vasten lattialla. Ei haitannut, vaikka vähän kellahti välillä johonkin suuntaan, kun oli se tyynyt melkein joka puolella pehmentämässä. Mutta ei ne kaupoissa myytävät ainakaan kaikki ole kovin tukean näköisiä tähän tarkotukseen. Vaan saattavat toimia nekin ihan hyvin esim. parin lisätyynyn kanssa.

PONNISTUSVAIHEESSA mulla toimi viimeksi kivunlievityksenä aivan loistavasti se paraservikaalipuudutus eli piikki laitettiin kohdunkaulalle just vähän ennen kuin aloin ponnistaa. En muista, että olis sattunut yhtään koko ponnistusaikana. Olin kyllä saanut sitä ennen jo (reiteen?) petidiini-piikin, joka myös rentouttaa ja vähän lievittää kpuja.

 

Mulla on tälläinen imetystyyny, en kyllä tiedä onko tuo kovin kätevä. Ehkä se sitten toimii paremmin, kun saan tätä mahaa pois. Onneksi paino on tippunut nyt raskausaikana, joten toivon että mahakin alkaa sitten keväällä vähän pienemään.
Ei musta varmaan koskaan mitään hoikkaa tule, mutta jos toi yksi saisi mut kannustettua edes vähän pienemmäksi. Haaveissa on että saisi vaatteita normaaleista kaupoista, eikä tarttisi ostaa telttoja lorellasta...
Heinäkuussa mä jo lähes mahduin normaalikauppojen +kokojen vaatteisiin. Nyt ei ole enää toivoakaan.

Huomenna poksahtaa jo rv30, apua kun kohta iskee paniikki. Nim. suutarin lapsilla ei ole kenkiä


Silvia ja viliANNA 29+6

 

kamiliya ponnistusvaiheen kivusta, mulla auttoi tokalta spinaalipuudutus erittäin hyvin. Olin sen jo kirjoittanut toiveisiin synnytyssairaalaa varten kuopuksen raskausaikana kun eka synnytys oli niin kamala sen ponnistusvaiheen takia. Eka synn. kesti siis 13,5h kaiken kaikkiaan ja ponnistusvaihe 1h 33min vaikkei poika ollutkaan kun 4110g. Mulla ei vaan paikat antanut periksi, loppujen lopuksi vauva revittiin ulos kun ei meinannut tulla. Episiotomiaakin viivytettiin turhan kauan, ehdin repeämään siinä samalla kun välihaa leikattiin. Lapsella oli vastasyntyneen määrittämätön infektio syystä että, oli liian kauan synnytyskanavassa. Päässä hänellä oli nestekertymä joka onneksi laski päivässä mutta teholle joutui viikoksi. Opiskelija siis hoiti mun ekan synnytyksen loppuvaiheen. Kokeneempi kätilö sanoi että ratsastajat on kätilöiden painajaisia kun syvät lihakset ei anna periksi.

Pelkäsin tokalta ponnistamista ihan hulluna mutta... Toinen lapsi 1v. 5kk myöhemmin syntyi nopeasti. Sairaalassa oltiin vain 40min ja mulle laitettiin saman tien spinaalipuudutus ja se vei ponnistuskivut lähes kokonaan pois. Ekan ponnistin siis ilman mitään kivunlievitystä. Tokalta ponnistusvaihe kesti vaan 2min kun olin asennoitunutkin siihen että perhana, minähän punnaan vauvan pihalle ja äkkiä. Eikä se kivuttomana ollut edes vaikeaa.

Voi että sua, jos oot joutunut kohtaamaan ilkeyttä ulkomaalaisen puolisona :hug:.
Mun paras ystävä on naimisissa israelilaisen miehen kanssa. Olleet jo yli 30v. naimisissa, viiskymppinen pariskunta. Elivät suhteensa ekat 25 vuotta israelissa ja suomessa ovat olleet 15 vuotta. Nainen siis suomalainen alkuperältään. Ystävystyin heihin teinityttönä kun tulivat suomeen, aivan ihania ihmisiä molemmat :heart:. Heillä myös oli vaikeaa alkuun miehen kielitaidottomuuden takia. Heillä oli joskus niin tiukkaa rahallisesti että käyttivät sanomalehtiä vessapaperina. Nyt toki jo vuosia ollut helpompaa kun mies ollut töissä ja samoin nainen.

Tuista, musta pitää ottaa kaikki tuet vastaan mitä saa ja tarvitsee. Itsellä ollut aina vahva tahto pärjätä kun oma lapsuus meni sosiaalitoimiston kanta-asiakkaana. Meillä ei olisi ollut joskus kirjaimellisesti mitään, edes ruokaa, jos ei sossut olisi pitäneet äidistä ja meistä lapsista huolta. Sitten itse olen omien voimieni yli käynyt useaa työpaikkaa yhtäaikaa ettei tarvitsisi käydä sossussa. Kuulin nuorena liiankin monta kertaa kuinka musta tulee samanlainen kun äidistä ja siihen en halunnut. Vielä kesällä tein 60 tunnin työviikkoa hoitoalalla ja ratsastustuntien pitämiset päälle. Vuosi sitten tähän aikaa mulla oli 3 työpaikkaa, kaverin ravintolassa, vanhainkodilla ja ratsastustalleilla lomitin ja pidin tunnit. Nyt onkin ollut ihanaa olla vaan heppahommien varassa. Huilitauko työnteossa. Mutta mua ei kenenkään tukien hakeminen ole haitannut ikinä yhtään, päinvastoin, haluaisin itsekin pystyä enemmän auttamaan köyhiä. En minäkään ole koskaan rikas ollut, nippanappa rahat riittänyt. On sekin kumma, että jos yh tienaa yhtään enemmän kovalla työmäärällä, se otetaan heti pois hoitomaksuissa. Olen kauan maksanut kahdesta lapsesta lähes täyttä hoitomaksua yksinhuoltajana ja kironnut tätä järjestelmää.

 

Huomenta tai no päivää tässä vaiheessa kaikille..

ilmeisesti pitää lähteä viikonloppuna pyörähtämään kirpparilla jos tuonlainen imetystyyny osuisi kohdalle. Selailin netistä ja 50-90€ hinta tyynystä ei kyllä houkuttele. Halvemmalla jos löytyy varmaankin senlaisen ostan. Niitä oli usea erin mallinen onkohan niillä jotain eroa käytössä? Mikähän olisi se tavallisin malli?

Mulla on alkanu olla kipua häpyluussa sekä nivusissa? Esikoisen odotuksesta ei muistaakseni tämänlaista ollut. Meinaakohan se nyt jotenkin että kroppa alkaa tosissaan valmistautumaan synnytykseen. Tosin esikoisen synnytyksessä minulle tuli häpyluuhun murtumia ja olikin 3kk todella kipeä. Ehkä tällä saattaa olla osuutta siihen että tuo luu on taas kipeä kun niin lyhyt väli synnytyksillä.
Kyllä nyt koetellaan tätä mammaa kun joka kohdasta vetää, kolottaa, jomottaa ja särkee (kauaa ei enään naurata)

Viellä kysyisin muilta onko teidän makuuhuoneet hiljentyneet? Minusta tuntuu ettei meillä ole ollenkaan enään seksielämää. En juurikaan muista koska viimeksi olisi peitto pöllynnyt (1kk takaperin ehkä??). Jotenkin itsellään ei ole senlainen olo että ylipäänsä mies voisi halutakkaan ja vaikka haluisi niin ehkä hänkin näkee päälleppäin minusta etten ole varsin innokas. Nyt olen alkanut nähdä painajaisia missä mies pettää minua ja viimekin yönä heräsin kylmässä hiessä valvomaan tämänlaisen unen seurauksena. Mieheni ei kyllä koskaan pettäisi minua eikä ole koskaan edes antanut syytä pelätä sellaista mutta nämä unet häiritsevät kyllä aikatavalla. Vaikka onkin unia niin kyllä niistä vähän alakuloinen olo jää :ashamed:

Dindei + pikku 32+1

 

Tombatar kiitos uudesta pinosta!

Kaanalle paljon kiitoksia vinkeistä! En taidakkaan suunnistaa keskustaan ollenkaan tällä kertaa. Koen siellä jotenkin hankalaksi liikkua vaunujen kanssa. Kirppikselle ja Zeppeliiniin ainakin suuntaan. Houkuttais myös käydä siellä outletissa Limingantullissa katsastamassa niitä vaunuja. Katsotaan miten aika riittää.

Kipulääkettä synnytyksessä myös miettinyt. Epiduraali toimi viimeksi hyvin, enkä tuntenut kipua ponnistaessa. Nyt olisi sitten mahdollisuus saada spinaali, sen vaikutus on vain niin lyhyt, eikä supistuksia tunne. Toivottavasti kaikki sujuu niin että ehdin saada kipulääkkeitä, en missään tapauksessa halua ilman synnyttää! Synnytys on alkanut yhä enemmän pyörimään mielessä. Mitenköhän sitä jaksaa kun yleiskunto paljon huonompi kuin esikoisen aikana.

Imetystyyny jäi käyttämättä. Tykkäsin enemmän isosta tyynystä.

Tosiaan se vauvan syntymä lähestyy! Pitää alkaa tekemään viimiset hankinnat ja lähteä varastoon kaivamaan vauvanvaatteita esille. En vaan millään saa aikaiseksi. Meidän pitäisi tyhjentää esikoiselle kaappitilaa jostakin, jotta vauvalle saisi lipaston käyttöön. Mahdoton tehtävä kun joka paikka pursuaa tavaraa!

Peppioliina rv 32+3

 

Dindeille piti kommentoida että meillä on sama vaihe menossa. Tosin meidän 2,5 vuotias on nukkunut meidän keskellä, eikä enää mahdu sinne kun minulla on jo niin iso mahakin Meillä on niin ahdas makuuhuone ettei sinne mahdu kahta lastensänkyä. Aikamoista taistelua on, katsotaan nyt kuka sitten loppujen lopuksi nukkuu erihuoneessa. Saattaa olla että isäntä luovuttaa parisängyn ja muuttamaan lastenhuoneeseen nukkumaan

 

Mulla on näköjään liikaa aikaa tänään kirjoitella tässä pakkaamisen lomassa (hyvä tekosyy istuskella koneella kun kämppä on hävityksen kauhistus laatikoiden takia )..
Seksistä, meillä on päinvastainen tilanne. Minä haluaisin vaikka joka päivä ja mieskin toki mutta omat halut senkun lisääntynyt . Toki tämä ulkomuoto vaivaa ja asentojen kanssa on ongelmia eli se vähän vie inspiraatiota mutta muuten ihan ok. Mieheni exä kuulemma käytti seksiä kiristyskeinona, sitä ei saanut kun kerran puoleen vuoteen, jos silloinkaan. Kun me aloimme tapailemaan, puhuttiin paljonkin seksistä ja todettiin että meillä ne halut ainakin kohtaa kun molemmat ollaan aktiivisia sen suhteen. Mieheni sanoi kokeneensa edellisen suhteen seksittömyyden henkisenä väkivaltaa. Odotan jo aikaa kun olen yhdessä palasessa ja normaalin muotoinen .

dindei minäkin näen samanlaisia painajaisia vaikkei makuuhuoneessa (ainakaan vielä) hiljaista olekaan. Näen myös unia missä olen itse yhtäkkiä exäni kanssa tai jonkun muun. Aamuisin sitten mieli ihan kummallinen. Mulla raskausaika on lisännyt uniin tapahtumia...

 

Babyidea - Kivunlievitys synnytyksess
Ajettelin perehtyä tuohon ja sitten kysellä neuvolassa kivun lievityksestä.
Jotenkin tuntuu että onko selällään paras asento?
Kertokaas te, joilla on jo lapsia.

 

Mulla on tän mallinen mutta sylissä imettäessä olen kättänyt hiukkasen erilailla kun nää tissit on niin hankalat kokonsa vuoksi. Mutta imettäessä ehkä olisin pärjännyt ilman mutta en nukkuessa. Tuossa mun tyynyssä on jotakin pallukoita sisällä eli ei ole vanutyyny. En osaa sanoa myydäänkö tätä merkkiä SUomessa.

Comfy Big | Delta Baby

Makkarissa on ollut hiljaista koska ruumis ei vaan pysty vaikka halut oliskin. Tosin halut ei ole sellaisella tolalla kun oli tyttöjen odotuksessa. Pitäis käydä kaivamassa autotuoli ja vaunujen koppa anopin vintiltä. Jos sais tänään käytyä hakees joulupalloille säilytyslaatikon vielä. mahtuis kaikki joulupallot ja olis turvassa. Tänä vuonna ei varmaan lasipalloja ripusteta kuuseen kun tää masuvauva varmaan jo roikkuu kuusessa siinä vaiheessa. Eli ensi jouluna vaan muovipallot

Sitten vois raahata leikkikehänkin jo kotiin sais ainakin tavarat jonnekkin siksi aikaa kunnes saan vaatekaapin. Ah ja siten pitäis hankkia ensikuussa sängyn jalat lainaan, jotta saadaan sänkykorkealle ja lainata pkkutuolia anopilta että yletyn sängylle Optimoidakseen kätilölle suopeat työolosuhteet.

Jännitystä pitää ehtiikö kätilö paikalle ennen kun tää lapsi on ulkona. Viime kerralla kun hoitaja ei ehtinyt (kätilö tosin oli jo 45 minuuttia ennen paikalla) Mutta eipä tarvi kovin nopeempaa tulla kun ei ehdi. Tosin asutaan nykyään kylän keskustassa. Tutun lapsi on syntynyt apukeittiössä joten pikkasen hirvittää. Aika todennäköistä tää kuitenkin on että menee yli joka tapauksessa. (esikosta meni vedet ja piti käynnistää ja tokasta meni viikolla yli) Tulee kuitenkin isäni syntymäpäivänä 1.4.

 

Pingu: Ainakin Ozbabysta ja PikkuPingviinistä... Rattstart.se löytyy kaikki myyjät =)

 

Tänään tuli synnytysvalmennuksen ajankohdat postissa ja alkaa siis 17.1. Sinne siis menen minäkin.. Eihän siitä haittaakaan ole.

Eilen säikähdin kun iski yhtäkkiä kauhea kipu mahalle. Mulla siis kun supistaa niin tulee samalla yleensä myös pissahätä, ja niinpä menin sitten vessaan ja siinä pöntöllä ollessa tuli koko mahan ja selän ympärille järkyttävä kipu joka sai ihan ääneen voivottelemaan! Huh. Onneks se meni nopeaa ohi eikä tullut toista kertaa.

Vauvan tavaroita haluaisin jo ruveta järjestelmään mut ensin pitää ostaa joku lipasto. Ajattelinkin jos kävisi Jyskissä kun siellä näytti olevan tarjouksessa just sellanen mitä olen ajatellut Omassa vaatekaapissa olisi kyllä tosi hyvin tilaa myös vauvan vaatteille, mut mä vaan haluan ne johonkin eri tilaan. Sänkyä pitää myös ruveta hommaamaan. Tiedänkin erään kuka olis myymässä pinnasänkyä. Se on mun budjetille kyllä ehkä hieman liian kallis, mutta mutta.. Ja joululahjaksi saamallani lahjakortilla käyn ostamassa niitä tuttipulloja ja tutteja ja muuta pientä.

Imetys.. Mä oon tiedostanut omalla kohdalla ettei se niin yksinkertaista välttämättä tule olemaan. Ainakaan äidillä ja mummolla ei ole imetykset onnistuneet niin jotenkin jo olen sillä asenteella ettei mullakaan. Tietysti toivon että onnistuisi mutten revi stressiä siitä jos ei. Itekin olen näin isoksi korvikkeella kasvanut Imetystyynyä en varmaan vielä osta valmiiksi.

Synnytys ei edelleenkään jännitä. Tosin minähän en tiedä mitä on luvassa niin en varmaan osaa pelätä. Sairaalassa olokaan ei kauhistuta, pidän sairaaloista ja siellä olemisesta.

Tuista, mä en ainakaan välitä siitä mitä tukia kukakin saa ja jokainen varmasti on itse perillä mihin on oikeutettu. Itse elän nyt täysin tukien varassa ja oon yhteiskunnalle kyllä kiitollinen. Ja aikanaan menen töihin ja elän sitten omilla tuloilla. Koskaan en ole mitään raharikasta elämää saanut viettää ja en usko että tulenkaan ja ei se ole edes niin tärkeää.

Tänään tulee eräs Bulgariassa asuva kaveri käymään. Hän muutti sinne n. 5 vuotta sitten ja näemme aina kun hän on Suomessa käymässä, eli noin pari kertaa vuodessa. Kiva nähdä pitkästä aikaa

LD + Pikkunen 29+0 POKS!!!

edit: pahkuratäti, ootko sä/te tulossa tuonne synnytysvalmennukseen?

 

Joku tuosta tutista aijemmin puhui, ja minä aijon myös jo synnärille ottaa tutin mukaan, viimeksi tyttö olisi roikkunut synnärillä tissillä 24/7 ja hoitaja kysyi että onko mulla tuttia mukana (oli kyllä, mutta en ollut antanut sitä vauvalle kun kaikki varoitteli että ne ei synnärillä tykkää yhtään että ne lapset sieltä asti siihen tuttiin totutetaan) että koita antaa se vauvalle kun nyt käyttää tissiä tuttina.
Ja tarkoitus olisi se nyt myös ottaa jo synnärille mukaan, ja tarpeen vaatiessa käyttöönkin.

Synnytystä olen myös jonkin verran miettinyt, ja neuvolassakin koko viime käynti siitä puhuttiin. Viimeksi jäi vähän paha "maku" kun ensin eivät meinanneet ottaa sisälle "et sä vielä synnytä, ai 100km matkaa, no katotaan tilanne mut turha sun on tulla osastolle makaamaan on mun mielipide"
No juu, 6cm auki, ja ylläri ylläri pääsinkin suoraan saliin. Sitten laitettiin kaiken maailman häkkyröihin kiinni "katotaan vaan nää käyrät, jos ne on hyvät ni pääset vielä liikkumaan" (sain liikkumisella siedettyä supistuskivut ihan hyvin, enkä olisi muuta kivunlievitystä halunnut)
Käyrillä ei mitään erikoista, supistuksia tuli tasaisesti ja vauvan sydänäänet oli hyvät, mutta silti käskettiin maata siinä sängyllä ja tuputettiin sitä epiduraalia. Lopulta sen otin ja tyydyin sitten siinä sängyllä makoiluun kun ylöskään ei annettu nousta... Nyt en kyllä aijo siinä makoilla ja turhaan epiduraalia ottaa jos taas kaikki näyttää kunnossa olevan, se on aivan varma ei ne muo voi siihen sänkyyn sitoakkaan.

maalla on mukavaa ja "pikkuli" 30+0

 

Mun pitäs olla ruokaa tekemässä mutta häpyluu ja nivuset huutaa taas hoosiannaa|O

seksistä todella hiljaista Mies ei kertakaikkiaan kykene kun mulla on niin iso maha. Hän on ihan varma että lapsi näkee tai tuntee jotain:headwall: Olen yrittänyt kovasti selittää ettei siinä ole lapsen kanssa mitään tekemistä mutta hän pitää pintansa. Ja toisekseen hän on varma että synnytys käynnistyy seksiä harrastamalla:kieh: Sitäkin olen selittänyt useasti että ei ole mitään syytä pidättäytyä,meinasin viime kerralla pyytää lekurilta lapun missä lukee että ´hommailkaa vaan´mutta unohdin nyt menemme perjantaina yhdessä ultraan niin aion pyytää että lääkäri sanoo miehelle tästä asiasta. itse olen aina ollut todella aktiivinen peuhari ja nyt jotenkin on paha mieli kun mies ei enää haluakkaan Ymmärrän toki miehenkin kannan mutta silti mieli on maassa tämän asian kanssa. Onneks mulla on laatikko täynnä leluja
Ne kerrat kun ollaan sitä seksiä harrastettu niin mä haluan kyllä että valot on kiinni koska en ole kauhean sujut tän vartaloni kanssa:ashamed: Tyhmää,tiedetään mutta haluan vain entisen ulkomuotoni takaisin niin osaan ehkä nauttiakkin siitä peuhaamisesta.

Nyt yritän kammeta pystyyn ja sitä ruokaa laittamaan.

-Naurukohtaus ja Ylläri 30+0-

 

Littledeath: Ne valmennusaikataulut tuli mullekin tänään postissa juu Minähän lähen mukkaan ihan mielenkiinnosta - miestä nyt ei niin kiinnosta.. Ehkä sillä on joku vaihe taas ettei "kehtaa" lähteä, jos ei siellä vaikka muita isiä oiskaan. Pitää yrittää sitä vielä houkutella jospa vaikka innostuis!

Imetystyynystä: Aion semmosen tehä ite taikka sit ottaa äiteeltä sillä käytössä olleen, jonka mun täti on joskus tehny. On kätevä myös siinävaiheessa ku lapsi opettelee istumaan niin selän takana, jos kaatuu nii ei heti iske päätään lattiaan.

Lipastosta: Käytiin mekin sitä JYSKin tarjouslipastoa katsomassa, mutta oli kerrassaan niin huvittavan pieni, että jäi ostamatta. Ois saanu olla paljo syvempi.. Jospa suunnittelis jonku mini-IKEA -reissun ja hakis sieltä edullisesti isomman. Sotkassakaan ei oikeen ollu mieleistä edullisesti - tokihan löytyy ku laittaa sen 200€ rahaa haisemaan. Mutta ei vaan löydy niin ei löydy.. Haluaisin vaan pikasesti sen lipaston saaha niin sais niitä vaatteita alkaa pesemään sinne pikkuhiljaa.

-Pahkuratäti ja Santeri 28+2-

 

Sairaalakassista kyselisin vähän.. Neuvokaapas nyt ensikertalaista, mitä mun kannattaa ottaa mukaan? Omat hygieniatarvikkeet ja vaatteet varmaan? Otatteko vauvan kotiutumisvaatteet jo sairaalaan mennessä mukaanne? Mitä muuta mun tulis ottaa huomioon ja ylipäätään mukaan?

Neuvolasta juuri kotiin tulin. Kaikki oli hyvin Painoa tullut +100g/vko, pissa ok, paineet ok.. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin että kuinka päin tämä taapero köllöttelee tuolla masussa ja RT merkintä korttiin laitettiin Ei vaan yhtään tykännyt kun paineltiin ja tunnusteltiin toista tuolla yksiössä, sykkeet kun nousi 180 ja yli ..onneksi laski kuitenkin sitten 140:een. Kova tenava liikkumaan nyt ainakin kun yritetään sydänääniä kuunnella, aina liikkuu ties minne kadoksiin
Mutta nyt tekemään isännälle ruokaa kun tulee pian töistä kotiin!

Sasuma ja taapero 32+1 :kiss:

 

Moi taasen!

Uusi vuosi tuli vähemmän rauhallisissa merkeissä. Meillä oli kaikkiaan 10 ihmistä yötä ja iltaa viettämässä 18 hyvää kaveria. Oli vähän sellanen "vielä viimesen kerran" fiilis. Hauskaa oli ja kaikki juhli ainakin melkein sivistyneesti Alkaa kai kaveritkin jo vähitellen aikuistua. Noista kavereista vaan viidellä on lapsia (eli kaks paria ja 1 sinkku). Muut onkin ikuisia sinkkuja, lapsirakkaita lapsenvahtiehdokkaita tosin...

mucho Kuumavesipulloja?? Mulla ei nyt millään välähdä mihin niitä aiot käyttää...

Imetystyyny löytyy ja oon jo nyt todennu hyväks. Taistellaan miehen kans sohvalla, että kumpi saa nojailla tyynyyn. Mun tyyny oli kirpparilta 3€ ja tollanen PIKKU PIIA Imetystyyny | Pikku Piia Oy. Siinä on irtopäällys ja se on melko tukeva.

Imetys tulee erittäin todennäkösesti onnistuun, ainakin maidon määrän osalta. Kaikilla naissukulaisilla on tullu maitoo liikaakin, ovat lypsäneet ja myyneet maitoo enemmän kun oma vauva sai koko imetysaikana syötyä. Mulla on ilman raskauttakin tullu ns. velhonmaitoo heti kun on rintoja tullu enemmän ärsytettyä...

Seksi alkaa taas palailla normaalirytmiin. Munkin miestä pelotti vauvan satuttaminen, mutta nyt kun se on jo vähän isompi ja laittaa vastaan jos ei esim painelusta tykkää, on mieskin saanu halunsa takasin. Mulla niitä on ollu koko ajan supisteluista huolimatta. Ehkä sekin autto miestä ymmärtään kun tajusin kertoo miehelle että mun mielihyvähormonit menee vauvallekin! Oonkin huomannu että ison O:n jälkeen vaavikin ottaa rennosti eikä hermostu ollenkaa niin helposti

Synnytys ei pelota tai ees jännitä. Oon ollu useammissa synnytyksissä mukana, niin ihmisen ku eri eläintenkin. Mun mielestä se on vaan jotain niin luonnollista ettei sitä pelkää, vähän niinku käveleminen tai seksi. Ja onneks nykyään on monia apukeinoja kipuun ja hätätilanteisiinkin. Vaikka pelkoo tai jännitystä ei ookkaan, oon varautunu 14tunnin polttoihin ja tunnin ponnistukseen. Vaavilla on kumminki sukunsa geenit ja meillä esikoiset on ollu 4,3kilosia

Synnytysvalmennusta ei meiän kunnassa järjestetä ollekaa... Oon aatellu mennä Terveystalolle yksityisneuvolaan kerran miehen kans sellasen parin tunnin session jossa käydään läpi niitä asioita joista mies haluaa tietää enemmän ja sillä ois aikaa kysellä. Sitä kun synnytys hirvittää munkin edestä...

Vauvan tavarat alkaa olla kasassa. Tuttipulloja on vaan yks, toisen taidan ostaa varalle. Lisäks ostan varalle korvikejauhetta, voin käyttää sen vaikka velleihin jos ei tarvetta tuu. Vaatteet vaaville on ollu pestynä jo marraskuusta. :O Ne on lajiteltuna laatikkoihin kokojen mukaan, ei siis niihen merkittyjen kokojen vaan sen mukaan minkä kokosia ne todellisuudessa on. Mulla on muutama Lingon&blåbär body 3€/kpl loppuunmyynnistä ostettuna ja niissä 50cm vastaa Lindex 68cm! Nyt vielä kun saa haettua kaverilta hoitopöydän ja veljeltä kaukalon telakalla, on kaikki valmiina.

Painajaiset on täälläkin kiusana, onneks ei joka yö. Yleensä nään unta että mies kuolee ja jostain syystä muut estää etten pääse elvyttään, tukkiin haavaa tms saati sanoon hyvästejä. Pettämisestä en oo nähny unia, enkä onneks vaavistakaan. Miehen kuolemaunet johtuu kai miehen ylipainosta, erittäin huonosta ruokavaliosta (pelkkää sokeria ja rasvaa) ja sen jatkuvasta kipuilusta (selkä, nivelet, maha...). Mies on keränny itelleen munkin raskauskilot ja kasvattanu mahansa suuremmaks kun mä! Sen terveys alkaa siis oikeestikin olla vaarassa... :'(

Just aamulla miehen kans kauhisteltiin että viimestään 2-3kk kuluttua me ollaan isä ja äiti! Apua... Ollaan jo varauduttu siihen että oma elämä oli sitten tässä, seksielämä mukaan lukien. Kaikki toiminta, uni, kaverien vierailut jne jne mitä tulee vaavin jälkeen on plussaa! KAveritkin UV:na päivitteli kuinka rauhallinan ja seesteinen mä oon, raskaana olo kuulemma sopii mulle. Saan kuulemma jatkossakin olla vaan raskaana, jos mies ja kaverit saa päättää. :O No, tätäkin vaavia tehtiin pari vuotta, joten ehkä siinä hetki menee.

Muuten olo on ollut hyvä. Sokerit heittelee ja tod.näk. insuliinit odottaa. Supistelua on edelleen heti kun yrittää jotain tehdä, 14tunnin työpäivät jää varmaan siis haaveeks, niin ihana kun töihin ois mennäkin! Äippäloma alkaa vasta kuun vaihteessa, sinne asti siis saikulla pitänee olla.

Ai niin! Me ei olla otettu ollenkaa masukuvia! Kaveri tosin näppäs uutena vuotena muutaman järkkärillään, pyysin niistä jo kopiot itelleni vaavin kirjaa varten. Pari mustavalkosta kuvaa ehkä jopa alasti otettuna (kädet strategisissa paikoissa) ois kiva saada. Toi massu kun on oikeesti kaunis! :saint:

Pilleriina ja Bibi 29+3

 

kamilya eihän täällä kukaan silvian tukiasioita tuominnut ....

äitiysloma mä aloitan varhennettuna, kuuden päivän päästä :wave: ei kulu ylimäärästä liiton päivärahat, ennemmin säästän jokaisen mahdollisen niistäkin sinne sitten kun äitiysloma tms loppunut. mut tavallaan tuntuu et on sit taas yhden askeleen lähempänä vauvan tuloa mamma mammalomalle

pingu-kuosi arvelinkin sen olevan saatavilla jostain erikoisliikkeestä, mahtaa hinta olla kans yhtä "erikoinen" täytyy enivei kattoo ees miltä näyttää

sämpylöiden paiston ohella kävin nopsaan kurkkaamassa täällä, nyt ruuan laittoon

 

Jos ä.loma jälkeen jään kevääksi työttömäksi, niin saanko liitonrahan lisäksi kotihoidontuen ja helsinkilisän?
En haluaisi tehdä töitä vielä silloin kun pikkuinen on alle vuoden, vaan vasta elokuussa 2012 aloittaisin työt pph:n. Niitä töitä täällä meillä riittää ja kun on koulutusta ja kokemusta, niin saisin heti 3 hoitolasta. Olisi vaan kiva olla pienen kanssa kotona rauhassa vielä se kevät, kun opettelee kävelemään...

Tosin työkkäri voi olla erimieltä mun kanssa. Täällä kun on kokoajan tarvetta lastenhoitajille. Pikkuista en halua laittaa päiväkotiin alle 3v.


Seksistä Ei enää yhtä ahkerasti ku vielä kesällä, mutta ainakin kerran viikossa. Mies vaan herää aina silloin ku hänen pitäis olla jo nukkumassa. Mulle sillä kelloajalla ei ole väliä, kun olen vain kotona.

unista: Mun unet ovat ihan outoja. Välillä ollaan ostamassa asuntoa, kaupassa ostoksilla...
En mä onneksi näe mitään pettämisunia.

ä.loma: alkaa mulla 13pv päästä. Aloitan myös varhennettuna, että en ole ihan puilla paljailla tätä kuuta. Saan toki lomat rahana, mutta niillä pitää maksaa vuokra ja ostaa kaukalo ja matkarattaat.

Ostan logico s:n kun on kuulema vähän tilavampi kuin se autobaby ja sitten tuohon sopivat matkarattaat.

Telakka saa olla tuossa meidän autossa ja istuimen saa sitten myös kiinni mun vanhempien autoon vöillä.

 

SL: Jos sä saat liitonrahaa eli työttömyyspäivärahaa niin kodinhoidontukea saat mutta se vähennetään ansiosidonnaisesta... Lopputulos kai plusmiinusnolla ja saat lähetellä papereita joka paikkaan...
Kuntalisästä en tiedä eli siihen saa joku viisaampi vastata... Käsittääkseni nuo (kodinhoidontuki + kuntalisä) kulkee kuitenkin käsikädessä eli et saa lisää ellet hae kodinhoidontukea.

 

Mulla meni kanssa vähän yli hilseen tuo kamiliyan teksti Totesin vaan, että itse en huijaa tuissa. Eihän mulla mitään tietoa silvian tuista ole :O + että mun siskolla on ulkomaalainen mies, jonka elätyksen on joutunut hoitamaan omasta tilistään, koska mitään tukia ei ole mies saanut ja töitä on ollut hankala saada kun ei osaa kieltä, nyt on vasta niilläkin kirkastumassa vähän tilanne. Jokaisella toki on oikeus niihin tukiin jotka tarvitsee ja on oikeutettu.

Ei sais lukee tätä palstaa, kun nyt alkoi muakin kiinnostamaan tää imetystyyny. Koskaan ei ole itsellä ollut. Rahareikiä, rahareikiä...

flowerille: piti mainita, että meillä on tuommonen amme/hoitotaso juttu jonka saa jos haluaa (en kyl sano, että ois mikään kätevä) , + jos teille poika tulee niin vaaleensin. tutan puku, koko 56cm, ei oo kyllä kovin paksu mutta jonkunsortin ulkovanupuku. Ei oo käyttöä näille.

Mindi83 taas tänään...

 

No voi hemmetin hemmetti! Kirjoitin pitkän vastauksen, joka katosi johonkin :/

Niin, siis saatoin olla liian kiihtyneessä mielentilassa - pahoitteluni, jos ymmärsin kommentit väärin tai kirjoitin itse huonosti.

Ihmettelin lähinnä sitä, kun pari vastaajaa kommentoi tyyliin, että "en ymmärrä miksei mennä naimisiin" jne., vaikka tilanne on varmasti sellainen, etteivät kommentoijat osaisi sellaista kuvitellakaan. Kun puolison tulot huomioidaan, ei toinen saa ehkä mitään ja jos toisenkin tulot ovat pienet, niin ei ole hurraamista. Jos tulot eivät riitä edes välttämättömiin menoihin, hautautuu rakkauskin helposti taka-alalle, vaikka sitä kuinka paljon oliskin. Joskus on vaan PAKKO tehdä ratkaisuja, joita ei ehkä itsekään haluaisi.

Leivän löytäminen ei helppoa tässä maassa ole. Jos olet työtön, lorvit veronmaksajien rahoilla, jos taas töissä, viet suomalaisten työpaikat.