Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

[vierailija]

Tämä ketju on täynnä erilaisia tarinoita. Itse haluan kertoa, että koen tehneeni väärän ratkaisun kun lähdin lahjasoluhoitoon. Tätä tarjottiin automaationa klinikalla kun ei onnistuttu omilla soluilla. Pohdin asiaa liian vähän aikaa ja kuuntelin liikaa positiivisia tarinoita.
Minulla on aiemmasta liitosta lapsia joista olen onnellinen. Tähän sisälläni kasvavaan lapseen en löydä tunnesidettä ja pohdin vain kuinka väärin on, että lapsia tehtaillaan laboratoriossa ja heitä siirrellään vieraisiin kohtuihin.
Toivottavasti kiintymykseni vielä herää. Siitä olen iloinen että hänen isänsä on biologinen vanhempi ja hän varmasti kiintyy lapseen.

 

[vierailija]

Tämä ketju on täynnä erilaisia tarinoita. Itse haluan kertoa, että koen tehneeni väärän ratkaisun kun lähdin lahjasoluhoitoon. Tätä tarjottiin automaationa klinikalla kun ei onnistuttu omilla soluilla. Pohdin asiaa liian vähän aikaa ja kuuntelin liikaa positiivisia tarinoita.
Minulla on aiemmasta liitosta lapsia joista olen onnellinen. Tähän sisälläni kasvavaan lapseen en löydä tunnesidettä ja pohdin vain kuinka väärin on, että lapsia tehtaillaan laboratoriossa ja heitä siirrellään vieraisiin kohtuihin.
Toivottavasti kiintymykseni vielä herää. Siitä olen iloinen että hänen isänsä on biologinen vanhempi ja hän varmasti kiintyy lapseen.

Haethan apua itsellesi ennen kuin lapsi syntyy. Ehkä ammattilaisen kanssa keskustelu auttaa ja mielesi kirkastuu.

Itselleni lahjasolulapsi on ainoa vaihtoehto ja olen todella kiitollinen lahjoittajille, jotka mahdollistavat meidän syystä tai toisesta lapsettomien äitiyden.

Kiinnyn lemmikkeihini, joten varmasti myös lahjasolualkuiseen lapseen, jonka kehoni on kasvattanut.

Meitä on moneksi. Onneksi kaikenlaisiin haasteisiin on apua saatavilla.

 

[vierailija]

Mielestäni vierailijan keskustelun avaus on ihan tärkeä ja mielenkiintoinen. Asiahan on oikeasti ”iso juttu” ja sitä olisi syytä tarkasti miettiä etukäteen; monille lahjasolut on varmasti oiva vaihtoehto, itse koen sen olevan suorastaan ”luonnollinen” vaihtoehto itselleni enkä näe asian (lahjamunasolun käytön) olevan kovin ihmeellinen, koen hyvin vahvasti että lapsi joka kehoni sisällä kehittyy ja kasvaa ja jonka minä synnytän, on todellakin minun lapseni. Minulla on myös ennestään lapsia.

Se että klinikka on tarjonnut lahjasoluvaihtoehtoa ikään kuin automaationa on tietysti väärin, asia on merkittävä ja sitä pitäisi kyllä kannustaa miettimään ihan kunnolla että voisiko se olla itselle sopiva vaihtoehto. Tulee kyllä itselle myös mieleen että onko tässä kyseessä ollut että mies on lapseton ja näin ollen on ollut ikäänkuin kova paine saada lapsi hoidoilla, vaikka sitten luovutetulla munasolulla, vaikka se ei pohjimmiltaan naiselle itselle sopivalta vaihtoehdolta tuntuisikaan. Ja ovathan nämä asiat ja raskausaikakin sellaista mielen myllerrysaikaa että tietty hoitoja tehdessä ”hoitoputkessa” lahjasolujen käyttö on voinut tuntua hyvältä vaihtoehdolta mutta sitten kun raskaus on tullut todeksi niin mieli on alkanut myllertämään. Mielestäni on hyvä että näiden asioiden eri puolista puhutaan, ”vierailija” ei varmasti ole ainoa tässä maassa tuollaisten tuntemusten kanssa. Toivon ja uskon että raskauden edetessä ja lapsen syntyessä kiintymys kehittyy ja lapsi alkaa tuntua ”omalta” tässä ”vierailijankin” tapauksessa.

Karhurouvanen täällä kirjoittelee

 

[vierailija]

Jostain syystä tuosta teksistä osa jäi pois: tarkoitus oli kirjoittaa ”Minulla on myös ennestään omista munasoluista alkunsa saaneita lapsia”

 

[vierailija]

Tämä ketju on täynnä erilaisia tarinoita. Itse haluan kertoa, että koen tehneeni väärän ratkaisun kun lähdin lahjasoluhoitoon. Tätä tarjottiin automaationa klinikalla kun ei onnistuttu omilla soluilla. Pohdin asiaa liian vähän aikaa ja kuuntelin liikaa positiivisia tarinoita.
Minulla on aiemmasta liitosta lapsia joista olen onnellinen. Tähän sisälläni kasvavaan lapseen en löydä tunnesidettä ja pohdin vain kuinka väärin on, että lapsia tehtaillaan laboratoriossa ja heitä siirrellään vieraisiin kohtuihin.
Toivottavasti kiintymykseni vielä herää. Siitä olen iloinen että hänen isänsä on biologinen vanhempi ja hän varmasti kiintyy lapseen.

Minulla on samat ajatukset lahjasolujen käytöstä, joten meille hedelmällisyysvaikeuksista huolimatta ne eivät ole missään tilanteessa vaihtoehto.

Sinulla kuitenkin tilanne on eri, kun lapsi jo kasvaa sisälläsi. Ajattele sitä pientä avutonta ihmisalkua, joka kuuntelee sydämesi sykettä, jota sinun kehosi ruokkii ja kasvattaa, joka on tällä hetkellä yhtä sinun kanssasi. Sinä olet hänelle tärkeintä maailmassa, olet hänen koko maailmansa. Hän ei pyytänyt syntyä näin, hänellä ei ollut asiassa valinnanvaraa. Älä siis tee asiasta taakkaa hänelle, joka on tilanteessa viaton.

Hanki pikimmiten apua, soita neuvolaan jo huomenna. Ja muista, vastaavia ajatuksia voi olla myös omaa biologista lasta odottavilla äideillä!

Täältä luettavaa keskusteluun liittyen:
www.reddit.com/r/donorconceived

 

[vierailija]

Minulla on samat ajatukset lahjasolujen käytöstä, joten meille hedelmällisyysvaikeuksista huolimatta ne eivät ole missään tilanteessa vaihtoehto.

Sinulla kuitenkin tilanne on eri, kun lapsi jo kasvaa sisälläsi. Ajattele sitä pientä avutonta ihmisalkua, joka kuuntelee sydämesi sykettä, jota sinun kehosi ruokkii ja kasvattaa, joka on tällä hetkellä yhtä sinun kanssasi. Sinä olet hänelle tärkeintä maailmassa, olet hänen koko maailmansa. Hän ei pyytänyt syntyä näin, hänellä ei ollut asiassa valinnanvaraa. Älä siis tee asiasta taakkaa hänelle, joka on tilanteessa viaton.

Hanki pikimmiten apua, soita neuvolaan jo huomenna. Ja muista, vastaavia ajatuksia voi olla myös omaa biologista lasta odottavilla äideillä!

Täältä luettavaa keskusteluun liittyen:
www.reddit.com/r/donorconceived

Lisäyksenä vielä, myös hoitoalkuinen raskaus voi herättää ajatuksia "luonnottomuudesta", vaikka kyse olisi omista sukusoluista. Sitä ajatuskulkua voi jatkaa niin, että koko kehittynyt lääketiede on "luonnotonta", ja sitten ymmärtää mikä lahja se hoitoalkuinen raskaus oikeasti onkaan.

 

[vierailija]

Kiitos . Se on ehkä eri asia, kun sain nyt vasta ensimmäisen lapsen vasta ja olen aina toivonut lasta. Ja kun kuuntelen nyt ja kuuntelin minua nuorempien kolotuksia ja valituksia raskausajan. niin ilmeisesti minulla on energiaa enemmän kuin osalla nuoremmista.

Ymmärrän kyllä, että paljon on vielä edessä ja äitiyslomakin kestää vain 1,5 vuotta.

Hei!!!!! Onnittelut pikkuisesta!!!!!
jos haluat olla Facebookilla yhteydessä, laita viestillä tiedot. En oikein käy enää täällä. Sama @Karhurouvanen

Rusakkonen ja tyttö 2v.

 

[vierailija]

Hei!!!!! Onnittelut pikkuisesta!!!!!
jos haluat olla Facebookilla yhteydessä, laita viestillä tiedot. En oikein käy enää täällä. Sama @Karhurouvanen

Rusakkonen ja tyttö 2v.

Minullahan on nyt se Rusakkonen_aina -profiili, en vain jaksanut kirjautua

 

[Karhurouvanen]

Hei!!!!! Onnittelut pikkuisesta!!!!!
jos haluat olla Facebookilla yhteydessä, laita viestillä tiedot. En oikein käy enää täällä. Sama @Karhurouvanen
Rusakkonen ja tyttö 2v.
[/

Hei @Rusakkonen_aina ! Kiva kun laitoit viestiä, olisi tosi mukavaa olla yhteyksissä, meillähän hoidot ollu kahteen otteeseen täysin samaan aikaan, laitoin sulle yv:ä

 

[vierailija]

@Chiarina46 katsothan viestini, olisi kivaa pitää yhteyttä! Terveisiä vauva-arkeen lähettää Rusakkonen

 

[Chiarina46]

Kiitos, että laitoit viestiä ensin . Jotain teknistä säätöä oli, etten heti saanut vastattua silloin. Nyt vastasin .

 

[vierailija]

Terve

Onkohan täällä ketään taustalla jolla olisi ollut keskenmenoja näissä lahjasoluhoidoissa, ja muutenkin p*skaa tuuria ylipäätään? Mulla on kaksi lasta olosuhteisiin nähden suht helposti tullut ivf:llä (alhainen AMH jo 30 v ja luomuna tulee vain kohdunulkoisia ja kemiallisia), nyt olen lahja-alkiohoidoissa (terveiden luovuttajien sukusoluista muodostettuja alkioita) ja nämähän menee aivan penkin alle.

Hoidot aloitettiin jo vuosi sitten ja koko ajan pelkkää vastoinkäymistä, nyt on tehty 4 siirtoa blastoilla ja tuloksena ekasta kemiallinen, tokasta nega ja kolmannesta tuulimuna (vai kkm?) ja neljännestä on nyt rv 8+1 mutta kesken tämä tulee menemään, jo kolmessa ultrassa on näkynyt alkio jolla erittäin hidas syke ja viimeisimmässä ultrassa ei kasvua ollut tapahtunut viikkoon. Uusi ultra taas pe.

Mulla ei siis ole aiemmin ollut keskenmenoja ja kaiken pitäisi olla ihan kunnossa mutta kyllähän tämä mietityttää että voiko näin huono tuuri muka vaan olla. Kaksi lasta siis on ja saivat alkunsa esikoinen 3. alkion siirrosta ja toinen lapsi 2. alkionsiirrosta mutta molemmat olivat ensimmäisiä blastoja mitä siirrettiin, aiemmat siirrot oli 2/3-päiväisillä alkioilla. Kaikenlisäksi tuo tuulimunahomma oli aivan järkky, se todettiin jo tammikuussa mutta oli selvä vasta huhtikuussa, vuotoa tuli yhteensä 70 päivää mutta kohtu ei vaan tyhjentynyt, tehtiin kolme lääkkeellistä tyhjennystä ja imukaavinta mutta ei tyhjentynyt näillä, sitten lopulta oma kierto ilmeisesti alkoi ja sillä sitten tyhjeni. 12 kk olen koko ajan juossut ultrissa ja ollut ja en ollut raskaana ja käyttänyt ties mitä lääkkeitä, en kyllä yhtään jaksaisi enää mutta eihän tässä ole vaihtoehtoja kun jaksaa vaan vaikkei jaksaisikaan. Oon niin vihainen ja katkera tästä ”lapsettomuudesta” vaikka tietysti kaksi lasta olenkin saanut ja siitä olen tietysti ikionnellinen mutta se että aina tämä lapsettomuuden varjo näköjään seuraa mua vaikka mitä tekis.

 

[Karhurouvanen]

Karhurouvaselta siis äskeinen.

 

[vierailija]

Terve

Onkohan täällä ketään taustalla jolla olisi ollut keskenmenoja näissä lahjasoluhoidoissa, ja muutenkin p*skaa tuuria ylipäätään? Mulla on kaksi lasta olosuhteisiin nähden suht helposti tullut ivf:llä (alhainen AMH jo 30 v ja luomuna tulee vain kohdunulkoisia ja kemiallisia), nyt olen lahja-alkiohoidoissa (terveiden luovuttajien sukusoluista muodostettuja alkioita) ja nämähän menee aivan penkin alle.

Hoidot aloitettiin jo vuosi sitten ja koko ajan pelkkää vastoinkäymistä, nyt on tehty 4 siirtoa blastoilla ja tuloksena ekasta kemiallinen, tokasta nega ja kolmannesta tuulimuna (vai kkm?) ja neljännestä on nyt rv 8+1 mutta kesken tämä tulee menemään, jo kolmessa ultrassa on näkynyt alkio jolla erittäin hidas syke ja viimeisimmässä ultrassa ei kasvua ollut tapahtunut viikkoon. Uusi ultra taas pe.

Mulla ei siis ole aiemmin ollut keskenmenoja ja kaiken pitäisi olla ihan kunnossa mutta kyllähän tämä mietityttää että voiko näin huono tuuri muka vaan olla. Kaksi lasta siis on ja saivat alkunsa esikoinen 3. alkion siirrosta ja toinen lapsi 2. alkionsiirrosta mutta molemmat olivat ensimmäisiä blastoja mitä siirrettiin, aiemmat siirrot oli 2/3-päiväisillä alkioilla. Kaikenlisäksi tuo tuulimunahomma oli aivan järkky, se todettiin jo tammikuussa mutta oli selvä vasta huhtikuussa, vuotoa tuli yhteensä 70 päivää mutta kohtu ei vaan tyhjentynyt, tehtiin kolme lääkkeellistä tyhjennystä ja imukaavinta mutta ei tyhjentynyt näillä, sitten lopulta oma kierto ilmeisesti alkoi ja sillä sitten tyhjeni. 12 kk olen koko ajan juossut ultrissa ja ollut ja en ollut raskaana ja käyttänyt ties mitä lääkkeitä, en kyllä yhtään jaksaisi enää mutta eihän tässä ole vaihtoehtoja kun jaksaa vaan vaikkei jaksaisikaan. Oon niin vihainen ja katkera tästä ”lapsettomuudesta” vaikka tietysti kaksi lasta olenkin saanut ja siitä olen tietysti ikionnellinen mutta se että aina tämä lapsettomuuden varjo näköjään seuraa mua vaikka mitä tekis.

Moi!
Täällä ilmoittautuu kohtalotoveri. Mulla takana lapsena saatu sädehoito ja munasarjojen tuhoutuminen siinä yhteydessä. Meillä oli alkujaan viisi a-luokan blastoa (siskoni luovutti munasolun).

Kahdesta ensimmäisestä tuli keskenmeno aivan alussa. Luulen, että hoitojen yhteydessä yllättäen noussut ths oli siinä jotenkin syynä, mutta mistäs sitä tietää. Kolmannesta syntyi meidän kohta 3-v poika.

Päätettiin yrittää vielä yhtä lasta jäljellä olevilla blastoilla. Keväällä oli siirto ja siitä kohdun ulkoinen raskaus, joka onneksi loppui itsestään. Nyt kesätauko ja odotan suosiolla kaksi kiertoa ennen viimeistä yritystä.

On vaikeaa välttää katkeroitumista, vaikka ennen lapsen syntymää ajattelin, että jos tulen äidiksi olen saanut kaiken tärkeän elämältä. Toivon kovasti, että viimeinen blasto toisi meille sisaruksen, mutta olo on jo valmiiksi surullinen ja lannistunut sen suhteen.

Mulle on lääkärit sanoneet, että huonoa tuuria on ollut mukana ja, että keskenmenot on valitettavan yleisiä näissä hoidoissa. Kovasti voimia sulle, olet ikävässä limbossa tuossa tilanteessasi. Henkistä kidutustahan tuo oikeastaan on kun niin kovasti toivoo onnistumista.

T. Pompelis

 

[Karhurouvanen]

Moi Pompelis, kiitos vastauksesta, muistan nimimerkkisi joidenkin vuosien takaa kun olen jo monta vuotta näitä lahjasoluhoitokeskusteluja seuraillut. Ihanaa että olette lapsen saaneet vaikka kyllä ollu sulla tosi rankkaa ja epäonnea, tuntuu niin epäreilulta :-( Aika hurjaa että neljä viidestä alkioista on tarttunut kuitenkin matkaan vaikka ei sitten kaikki ihan loppuun saakka mutta että raskautumisessa ei varmastikaan näyttäisi olevan ongelmaa. Jaksamista teille ja toivon kovasti että tuleva siirto toisi vauvan, kyllä sen nyt vaan kaikella kohtuudella niin pitäisi mennä!

Sikäli toivoa antavaa itselle kuulla että teillä kuitenkin sitten onnistui raskaus kahden epäonnisen jälkeen. Mulla on aiemmin kaikki siirrot ja myös vauvoihin johtaneet siirrot tehty luonnonkiertoon mutta nyt nää lahjasolusiirrot (paitsi yksi) lääkkeelliseen (yritettiin eka luonnonkiertoon mutta kaksi kiertoa peräkkäin osu ovis väärälle päivälle Ovitrelleista ja jarruista huolimatta niin sitten otettiin lääkkeellinen käyttöön) ja nyt mietinkin että haluan kyllä jatkossa taas luonnonkiertoon. Ensinnäkin ärsyttää että olen tässä 10 kk aikana (eka siirto oli 10 kk sitten) käyttänyt näitä hormoneja jo 20 viikkoa, sen vaikutus arkielämään, stressi ym, rahanmeno, terveysvaikutukset jne. Mutta lisäksi mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja satuin yhdessä kierrossa sattumalta/epähuomiossa käymään kilpparikontrolleissa samaan aikaan kun mulla oli estrogeeni käytössä ja TSH olikin yllättäen pompannut ihan moninkertaiseksi ja oli 5,5 tms (tosin silloin lähtötasolta oli korkeampi kuin mitä mulla normaalisti ollut). Sittemmin luin että estrogeeni nostaa Thyroxinin tarvetta mutta tätä ei ole hoidoissa huomioitu mitenkään niin mietityttää että voiko tällä olla osuutta, kuitenkin kun jopa TSH yli 2,5 yhdistyy korkeampaan keskenmenoriskiin ja varsinkin TSH yli 4,5 (tai jotain sinnepäin). Thyroxinia on toki aina plussan jälkeen nostettu mutta siis ei estrogeenin takia. Nyt olen juuri lopettanut estrogeenin ja huomenna menossa kilpparilabroihin ihan sen takia että näkisin että paljon se TSH on (toivottavasti ei ole vielä kerennyt laskea kun vähensin estrogeenia jo 6 päivää sitten ja lopetin eilen). Paljonko sulla oli se TSH sillon ja onko sulla siis kilpparin vajaatoiminta?

 

[vierailija]

Moi Pompelis, kiitos vastauksesta, muistan nimimerkkisi joidenkin vuosien takaa kun olen jo monta vuotta näitä lahjasoluhoitokeskusteluja seuraillut. Ihanaa että olette lapsen saaneet vaikka kyllä ollu sulla tosi rankkaa ja epäonnea, tuntuu niin epäreilulta :-( Aika hurjaa että neljä viidestä alkioista on tarttunut kuitenkin matkaan vaikka ei sitten kaikki ihan loppuun saakka mutta että raskautumisessa ei varmastikaan näyttäisi olevan ongelmaa. Jaksamista teille ja toivon kovasti että tuleva siirto toisi vauvan, kyllä sen nyt vaan kaikella kohtuudella niin pitäisi mennä!

Sikäli toivoa antavaa itselle kuulla että teillä kuitenkin sitten onnistui raskaus kahden epäonnisen jälkeen. Mulla on aiemmin kaikki siirrot ja myös vauvoihin johtaneet siirrot tehty luonnonkiertoon mutta nyt nää lahjasolusiirrot (paitsi yksi) lääkkeelliseen (yritettiin eka luonnonkiertoon mutta kaksi kiertoa peräkkäin osu ovis väärälle päivälle Ovitrelleista ja jarruista huolimatta niin sitten otettiin lääkkeellinen käyttöön) ja nyt mietinkin että haluan kyllä jatkossa taas luonnonkiertoon. Ensinnäkin ärsyttää että olen tässä 10 kk aikana (eka siirto oli 10 kk sitten) käyttänyt näitä hormoneja jo 20 viikkoa, sen vaikutus arkielämään, stressi ym, rahanmeno, terveysvaikutukset jne. Mutta lisäksi mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja satuin yhdessä kierrossa sattumalta/epähuomiossa käymään kilpparikontrolleissa samaan aikaan kun mulla oli estrogeeni käytössä ja TSH olikin yllättäen pompannut ihan moninkertaiseksi ja oli 5,5 tms (tosin silloin lähtötasolta oli korkeampi kuin mitä mulla normaalisti ollut). Sittemmin luin että estrogeeni nostaa Thyroxinin tarvetta mutta tätä ei ole hoidoissa huomioitu mitenkään niin mietityttää että voiko tällä olla osuutta, kuitenkin kun jopa TSH yli 2,5 yhdistyy korkeampaan keskenmenoriskiin ja varsinkin TSH yli 4,5 (tai jotain sinnepäin). Thyroxinia on toki aina plussan jälkeen nostettu mutta siis ei estrogeenin takia. Nyt olen juuri lopettanut estrogeenin ja huomenna menossa kilpparilabroihin ihan sen takia että näkisin että paljon se TSH on (toivottavasti ei ole vielä kerennyt laskea kun vähensin estrogeenia jo 6 päivää sitten ja lopetin eilen). Paljonko sulla oli se TSH sillon ja onko sulla siis kilpparin vajaatoiminta?

Moikka! Mulla on ilmeisesti sädehoidosta johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta, joka havaittiin näiden hoitojen yhteydessä muutama vuosi sitten. Olisko TSH ollut korkeimmillaan silloin n. 5. Nyt on ollut pitkään jo matala kun syön thyroxiniä. Tsemppiä sulle hurjasti tilanteeseesi!

 

[vierailija]

Onko kellään teistä kokemusta Tallinnan Next Fertility klinikasta?
Huomasin toisella palstalla, että pariskunnilla ei ensimmäisestä lahjoitetusta 10 munasolusta tullut yhtään alkiota ja seuraavasta vasta tuli. Ja jos oli sattunut ostamaan blastotakuun, sai niitä sen minimin, joista ei kuitenkaan lasta syntynyt.

Onko täällä ketään, jolla pariskuntana olisi onnistanut ja saitte blastoja jo ensimmäisellä yrittämällä ilman sitä blastotakuupakettia?

 

[vierailija]

Saimme lahjasolulapsen alkuvuodesta. Nostan esille aiheen mistä todella harva puhuu. Eli lapsen ulkonäön.

Lapsi on rakas ja hänen hoitaminen on tuntunut luonnolliselta alusta alkaen. Koen myös olevani lapsen äiti.

Lapsi näyttää kuitenkin vieraalta, ei edes biologiselta isältään (mieheltäni) ja hän ei ole erityisen kaunis. Nenä on erikoisen mallinen ja vaikutelma on nyt, että lapsi on raskasluinen toisin kuin me muut perheessä.

Ihminen leimataan pinnalliseksi kun puhutaan ulkonäöstä mutta on sillä väliä kaikille silti.

Erityisesti asia kirpaisee koska minulla on lapsia ennestään omilla soluilla ja heitä sanotaan usein kauniiksi. Näin heistä on sanottu vauvasta alkaen. Tiedän että itselläni on myös perus kauniit piirteet.

Lapsi näyttää siis luovuttajalta ja ikävä sanoa mutta häntä ei kukaan ole vielä sanonut kauniiksi. Se satuttaa minua koska tiedän miten ihanaa oli aikoinaan kuulla kun vauvojani kehuttiin.

Olen herännyt pohtimaan miksi luovuttajaa valitessa katsotaan vain hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta. Isompi merkitys useimmiten on ruuminrakenteella ja selkeästi vahvoilla piirteillä ja ominaisuuksilla.

Uskon että lapsikin aikanaan ymmärtää vahvan ulkonäöllisen eron sisaruksiin ja vanhempiin. Toivon että se ei vaikuta siihen miten hän kokee sopeutuvansa perheeseen.

 

[vierailija]

Saimme lahjasolulapsen alkuvuodesta. Nostan esille aiheen mistä todella harva puhuu. Eli lapsen ulkonäön.

Lapsi on rakas ja hänen hoitaminen on tuntunut luonnolliselta alusta alkaen. Koen myös olevani lapsen äiti.

Lapsi näyttää kuitenkin vieraalta, ei edes biologiselta isältään (mieheltäni) ja hän ei ole erityisen kaunis. Nenä on erikoisen mallinen ja vaikutelma on nyt, että lapsi on raskasluinen toisin kuin me muut perheessä.

Ihminen leimataan pinnalliseksi kun puhutaan ulkonäöstä mutta on sillä väliä kaikille silti.

Erityisesti asia kirpaisee koska minulla on lapsia ennestään omilla soluilla ja heitä sanotaan usein kauniiksi. Näin heistä on sanottu vauvasta alkaen. Tiedän että itselläni on myös perus kauniit piirteet.

Lapsi näyttää siis luovuttajalta ja ikävä sanoa mutta häntä ei kukaan ole vielä sanonut kauniiksi. Se satuttaa minua koska tiedän miten ihanaa oli aikoinaan kuulla kun vauvojani kehuttiin.

Olen herännyt pohtimaan miksi luovuttajaa valitessa katsotaan vain hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta. Isompi merkitys useimmiten on ruuminrakenteella ja selkeästi vahvoilla piirteillä ja ominaisuuksilla.

Uskon että lapsikin aikanaan ymmärtää vahvan ulkonäöllisen eron sisaruksiin ja vanhempiin. Toivon että se ei vaikuta siihen miten hän kokee sopeutuvansa perheeseen.

Euroopassa on klinikoita, joissa koetaan tärkeäksi tämä mätsäysprosessi. He kysyvät kuvia asiakkaalta, jotta voivat löytää piirteiltään mahdollisimman sopivan lahjoittajan.
Suomessa ei laki tietääkseni kiellä toimimasta näin. Mutta jostakin syystä ilmeisesti ei edes yksityisillä klinikoilla tehdä tätä valintaa näin tarkasti ja oteta kuvia avuksi.

Vauvasi on hyvin nuori vielä ja piirteet kehittyy koko ajan.

 

[vierailija]

Saimme lahjasolulapsen alkuvuodesta. Nostan esille aiheen mistä todella harva puhuu. Eli lapsen ulkonäön.

Lapsi on rakas ja hänen hoitaminen on tuntunut luonnolliselta alusta alkaen. Koen myös olevani lapsen äiti.

Lapsi näyttää kuitenkin vieraalta, ei edes biologiselta isältään (mieheltäni) ja hän ei ole erityisen kaunis. Nenä on erikoisen mallinen ja vaikutelma on nyt, että lapsi on raskasluinen toisin kuin me muut perheessä.

Ihminen leimataan pinnalliseksi kun puhutaan ulkonäöstä mutta on sillä väliä kaikille silti.

Erityisesti asia kirpaisee koska minulla on lapsia ennestään omilla soluilla ja heitä sanotaan usein kauniiksi. Näin heistä on sanottu vauvasta alkaen. Tiedän että itselläni on myös perus kauniit piirteet.

Lapsi näyttää siis luovuttajalta ja ikävä sanoa mutta häntä ei kukaan ole vielä sanonut kauniiksi. Se satuttaa minua koska tiedän miten ihanaa oli aikoinaan kuulla kun vauvojani kehuttiin.

Olen herännyt pohtimaan miksi luovuttajaa valitessa katsotaan vain hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta. Isompi merkitys useimmiten on ruuminrakenteella ja selkeästi vahvoilla piirteillä ja ominaisuuksilla.

Uskon että lapsikin aikanaan ymmärtää vahvan ulkonäöllisen eron sisaruksiin ja vanhempiin. Toivon että se ei vaikuta siihen miten hän kokee sopeutuvansa perheeseen.

Minulle on sanottu joskus, " v*tun ruma akka" ja pisamani on ollut syy ettei joku ole halunnut kanssani seurustella. Minulla on vähän pisamia, mutta minusta todella runsas pisamaisuus on kaunista. Ja vaikka olen ruma jonkun mielestä, kelpaan itselleni ja läheisilleni. Ja toki haluaisin lahjoittajan, jolla omia piirteitäni. Se on tuttua, eikä kellään tule perheessä "ruma/kaunis ankanpoikanen" tunne.

Ulkonäkö on henkilökohtainen asia. Olisi hyvä, että se myös otettaisiin huomioon lahjoittajia ja saajia mätsätessä.

 

[vierailija]

Olen herännyt pohtimaan miksi luovuttajaa valitessa katsotaan vain hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta. Isompi merkitys useimmiten on ruuminrakenteella ja selkeästi vahvoilla piirteillä ja ominaisuuksilla.

Olen yrittänyt lukea tuota lakia, eikä missään kohtaa mainita, että lahjoittaja tulisi valita hiusten- tai silmien värin, tai pituuden perusteella.

Laissa mainitsaan 5§ kohdalla:
"Jos hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja sukusoluja, hoitavan lääkärin tulee valita sukusolut, joiden luovuttaja muistuttaa ulkonäöltään syntyvän lapsen asianomaista vanhempaa, jollei hoitoa saavan tahdosta muuta johdu."

Eli tässähän juuri mainitaan ottamaan huomioon ulkonäkö. Eli hoitava taho tekee väärin, jos mätsää vain silmien ja hiuksien väriä. Ulkonäkö on kattava kokonaisuus. Vaaleahiuksinen ja tummahiuksinen voivat olla piirteiltään enemmän toistensa näköisiä kuin ne joilla saman väriset silmät tai hiukset.

On hoitavan tahon laiskuutta, jos eivät halua lakia noudattaa, kuten laissa mainitaan.

Ja tietysti se laitetaan hoidettavan syyksi ja pinnallisuudeksi, jos toivoo lakia noudatettavan.

Kaveri oli lapsettomuusryhmässä netissä, jossa oli lahjoittajia myös. Eräs lahjoittaja oli olomuodoltaan aivan hänen vastakohta, vaikka silmien ja hiusten väri ja pituus mätsäsi. Sen lisäksi kyseinen henkilö kuului seksuaalivähemmistöön(geneettistä) , joten välttääkseen epäsopivan mätsin hän meni sellaiseen maahan hoitoon, jossa näistä asioista sai puhua suoraan. Nyt hänellä ja miehellään on ihana pieni ihminen, joka näyttää heiltä ja on jo nuoresta iästään huolimatta pikku neropatti ikäisekseen.

 

[vierailija]

Edelliseen kirjoitukseen viitaten: homoseksuaalisuus ei ole geneettistä.

"– On mahdotonta ennustaa yksilön seksuaalista käyttäytymistä tämän genomin perusteella. Tutkimus selvästi osoittaa, että ei ole olemassa sellaista geneettistä muuttujaa, jolla olisi huomattavaa vaikutusta seksuaaliseen suuntautumiseen…"

Perimä ei määrää homoseksuaalisuutta

Laaja genomitutkimus ei löytänyt homoseksuaaliselle käyttäytymiselle perinnöllistä taustaa.

www.potilaanlaakarilehti.fi

Kannattanee hakea noihin tunteisiin lapsen ulkonäköön liittyen apua vaikka puhumalla neuvolassa. Siellä saa ainakin ammattitaitoisempia vastauksia kuin tällaisilla keskustelupalstoilla.

 

[vierailija]

Luultavasti sukusolun luovuttajia on niin vähän, että tarkempi ulkonäön kohdistaminen olisi hyvin vaikeaa ja aiheuttaisi jonotusaikojen kasvua. Sitähän voi luovutettuja soluja toivova kysyä itseltään, otanko vastaan solut joiden kohdalla pituus sekä silmien että hiusten väri täsmäävät, vai jäänkö odottelemaan soluja, joiden kohdalla ulkonäkö täsmäisi vielä paremmin – jos sellaisia nyt ikinä tulee?
Kyllähän tämä vauvatehtailu herättää aika lailla eettisiä kysymyksiä puolin ja toisin..

 

[Karhurouvanen]

Ymmärrän sinänsä harmistuksen jos geneettiset lapset on ”kaunispiirteisiä” mutta toisaalta eihän se aina niinkään mene, usein näkee kaunispiirteisiä vanhempia joiden lapset ei sitten kuitenkaan niin ”kaunispiirteisiä” ole tai päinvastoin ja myös sisarukset voivat olla hyvin erinäköisiä keskenään, esim kaksosetkin ja vaikka kolme siskoa joista yksi on ”kaunispiirteinen” ja kaksi ei niinkään. Että eihän sekään takuu ole että sisarukset olisivat kaikki kaunispiirteisiä vaikka vanhemmat olisi. Sukupuolikin vaikuttaa, esim vanhemmilta peritty jykevä leuka voi olla hurmaavan komea pojalla mutta taas vähemmän ihana tytöllä tms. En ole nyt asiaa tarkistanut mutta mulla on mielikuva että Suomen laki määrittelee mitä tietoja luovuttajilta saa kerätä eli enempi mätsäys ei ehkä sitä kautta ole mahdollista

Ja toisaalta jos sulla on vielä pieni vauva niin tosiaan piirteet muokkaantuu, ei voi tietää kuinka nätti on isona, välillä itsekin oikein ”hämmästyy” kun lapsi voi näyttää niin eräiltä vauvana tai isompana.

 

[vierailija]

Edelliseen kirjoitukseen viitaten: homoseksuaalisuus ei ole geneettistä.

"– On mahdotonta ennustaa yksilön seksuaalista käyttäytymistä tämän genomin perusteella. Tutkimus selvästi osoittaa, että ei ole olemassa sellaista geneettistä muuttujaa, jolla olisi huomattavaa vaikutusta seksuaaliseen suuntautumiseen…"

Perimä ei määrää homoseksuaalisuutta

Laaja genomitutkimus ei löytänyt homoseksuaaliselle käyttäytymiselle perinnöllistä taustaa.

www.potilaanlaakarilehti.fi

Kannattanee hakea noihin tunteisiin lapsen ulkonäköön liittyen apua vaikka puhumalla neuvolassa. Siellä saa ainakin ammattitaitoisempia vastauksia kuin tällaisilla keskustelupalstoilla.

Olen keskustellut asiasta ammattilaisen kanssa. Se on ollut lähinnä ajatusten ja tunteiden purkua ja olen saanut vahvistusta että kaikki kokemani on sallittua ja inhimillistä ajattelua.

Ammattilainen on sanonut ettei kokemuksestani ole mitään haittaa lapsen ja vanhemman suhteelle koska meillä on kiintymyssuhde kunnossa. Eli samaan aikaan voi olla pettynyt lapsen (lahjoittajan) ulkonäköön ja silti rakastaa lasta.

Koen että esimerkiksi tämä keskustelupalsta on täynnä hyvää keskustelua josta saan paljon irti. Tässäkin on tullut esille jo hyviä kommentteja avaukseni jälkeen.

Ei ammattilaisen kanssa keskustelun tarvitse muuttaa omaa kokemusta ja vähentää vertaistuen tarvetta. Toisaalta haluan myös kirjoituksellani antaa ajattelun aiheutta lahjasoluhoitoja pohtiville.

T. Alkuperäinen ulkonäkö asiaa pohtiva