satunen: ite aattelin ostaa valmiiksi 3-6kg vaippoja. Se on varmempi koko ku pienempi 2-4kg. Tosin jos haluaa ottaa varmanpäälle niin ostaa sit molempia. Jos vauva on sellanen reilu 3 kilonen, niin kyllä sen paketillisen noita pienempiäkin ehtii käyttää...
Niin ja mun kokemuksen mukaan Liberot on parempia pojalle, Pampersit tytölle. Tätä mieltä on muutama ystäväkin joilla omakohtaisia kokemuksia vaippaikäisistä. Tuota Liberoa meinaan nytkin hankkia, poika kun on tulossa.
Vaikka noista joutuu maksaan enemmän ku esim. muumi-vaipoista tms, niin panostan kuitenkin laatuun. Ei ole kannattavaa jos joutuu vaihtaan tuplamäärän vaippoja kun käyttää halvempaa merkkiä.
elämänperhonen: ei muuta ku muutama pyyhe mukaan jos vedet on ehtiny mennä, niin ei penkki kastu
noista synnytykseen liittyvistä peloista jne... mimmalilla on varmaan hyvin tavallisia pelkoja tms. synnyttää osaa varmasti kaikki, jokainen tyylillään ja kyllä ne vauvat on aina saatu ulos, sitä ei kannata pelätä.
Mun mielestä ekassa synnytyksessä autto kun tiesi mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, mikä voi mennä vikaan ja mitä keinoja on kivunlievitykseen. Nämä käytiin läpi synnytysvalmennuksessa (jota ei siis enää saa tokassa tai useammassa raskaudessa)
Peräruiskeen ehin saada tokassa synnytyksessä hyvin, vaikka melko nopea synnytys olikin kyseessä. Senhän sain heti, ku sairaanhoitaja oli tarkastanu, et tosi on kyseessä. Siitä sit supistelujen lomassa pytyllä istuen suoli tyhjeni, ei kyllä ollu kivaa, mut eipähän tullu myöhemmin mitään... Niin tuon sain n.12 yöllä ja poika synty ennen 3 aamulla eli vajaa kolme tuntia sairaalaan menon jälkeen. =)
Kivusta sanoisin, et jokainenhan kokee kivun erilailla ja synnytyksetkin on tapauskohtasia. Kukaan ei voi väittää, et se ei sattuis yhtään. Tosiasia kuitenkin on, et sen kokemuksen unohtaa useimmiten heti vauvan syntymän jälkeen (ei toki kaikki unohda eikä välttämättä heti). Liikaa ei kannata kipuakaan pelätä, onneks on hyviä kivunlievitysmenetelmiä. Niistäkin löytyy varmaan joku joka tepsii. Kaikki kun ei toimi kaikilla.
Ite pohdin tässä raskaudessa lähinnä sitä, et ehdinkö saada kivunlievitystä tarpeeks ajoissa. Pojan kanssa sain epiduraalin hiukan liian myöhään ja voin tosi pahoin (siis oksensin kivusta) supistusten takia, ne kun tuntu pelkästään selässä. Puudutteen saannin jälkeen alko ponnistuttaan, mut tunto oli hiukan kadoksissa, onneks tunsin jotain ja poika saatiin maailmaan.
Niin ja mun kokemuksen mukaan Liberot on parempia pojalle, Pampersit tytölle. Tätä mieltä on muutama ystäväkin joilla omakohtaisia kokemuksia vaippaikäisistä. Tuota Liberoa meinaan nytkin hankkia, poika kun on tulossa.
Vaikka noista joutuu maksaan enemmän ku esim. muumi-vaipoista tms, niin panostan kuitenkin laatuun. Ei ole kannattavaa jos joutuu vaihtaan tuplamäärän vaippoja kun käyttää halvempaa merkkiä.
elämänperhonen: ei muuta ku muutama pyyhe mukaan jos vedet on ehtiny mennä, niin ei penkki kastu
noista synnytykseen liittyvistä peloista jne... mimmalilla on varmaan hyvin tavallisia pelkoja tms. synnyttää osaa varmasti kaikki, jokainen tyylillään ja kyllä ne vauvat on aina saatu ulos, sitä ei kannata pelätä.
Mun mielestä ekassa synnytyksessä autto kun tiesi mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, mikä voi mennä vikaan ja mitä keinoja on kivunlievitykseen. Nämä käytiin läpi synnytysvalmennuksessa (jota ei siis enää saa tokassa tai useammassa raskaudessa)
Peräruiskeen ehin saada tokassa synnytyksessä hyvin, vaikka melko nopea synnytys olikin kyseessä. Senhän sain heti, ku sairaanhoitaja oli tarkastanu, et tosi on kyseessä. Siitä sit supistelujen lomassa pytyllä istuen suoli tyhjeni, ei kyllä ollu kivaa, mut eipähän tullu myöhemmin mitään... Niin tuon sain n.12 yöllä ja poika synty ennen 3 aamulla eli vajaa kolme tuntia sairaalaan menon jälkeen. =)
Kivusta sanoisin, et jokainenhan kokee kivun erilailla ja synnytyksetkin on tapauskohtasia. Kukaan ei voi väittää, et se ei sattuis yhtään. Tosiasia kuitenkin on, et sen kokemuksen unohtaa useimmiten heti vauvan syntymän jälkeen (ei toki kaikki unohda eikä välttämättä heti). Liikaa ei kannata kipuakaan pelätä, onneks on hyviä kivunlievitysmenetelmiä. Niistäkin löytyy varmaan joku joka tepsii. Kaikki kun ei toimi kaikilla.
Ite pohdin tässä raskaudessa lähinnä sitä, et ehdinkö saada kivunlievitystä tarpeeks ajoissa. Pojan kanssa sain epiduraalin hiukan liian myöhään ja voin tosi pahoin (siis oksensin kivusta) supistusten takia, ne kun tuntu pelkästään selässä. Puudutteen saannin jälkeen alko ponnistuttaan, mut tunto oli hiukan kadoksissa, onneks tunsin jotain ja poika saatiin maailmaan.