JOULUN odottajat nyt on joulukuu !!!

Onnea Naputtaja :flower:
Tääläkin supistellut 14 asti koko ajan enemmän ja vähemmän, mut nyt tuntuu alkavan vähän hellittää. Toivotaan, ettei lähtö yöllä tule ettei tarvitse poikaa alkaa rahjaamaan mihinkään eikä miehen lähteä pimeässä ja liukkaassa ajelemaan tänne. Ehkä sitä on tullut vaan ahdettua liikaa ruokaa ja suklaata :LOL:
 
Naputtajalle ONNEA, saitte aivan ihanan joululahjan :heart: !

Täällä on maaginen laskettu aika. Ja vaikka kuinka aavistelin, että syntyy ennen laskettua, niin tässä ollaan, vailla oireen oiretta :D . Mites Vauviksella ja muilla menee, joilla vain pari päivää laskettuun ?

Mun äiti sai kaikki lapsensa ennen laskettua (n. rv 38) ja jotenkin kuvittelin, että itelläkin menee samoin, kun muuten on ollut suht samanlainen raskaus (ei pahoinvointia, sama sf-mitta, sama painoarvio jne..) :) . Vielä kun noita menkkajomotuksia ja vihlaisuja on ollut ja terkka sanoi jo pari vkoa sitten, että saa nähdä tulenko enää seuraavalle kerralle.. mutta tässä sitä ollaan :xmas:
 
Onnea Naputtajalle joulun lapsesta! :flower: Jive: täällä la lauantaina ja lähes oireeton oon.Aamusin on tuota menkkajomotusta,mut menee aika nopsaan ohi.Kivuttomia suppareita on kans säännöllisesti,mut siihen se melkein jää.Melkein toivon ettei tarttis enää seuraavaan neuvolaan mennä,joka siis on uuden vuoden aattona.
 
Mahottomasti Onnea vaan taas kaikille jotka pienen nyytin on kerennyt saamaan :flower:

täällä napsahti tänään tasan viikko yli lasketunajan :LOL: ja onnistuin vielä äidiltäni saamaan kaamean räkätaudin ihelleni , kyllä on olo karmee :( ihan ku ei muutenkin olis jo tukalat oltavat ku vihloo ja kolottaa joka paikkaan ku ei enää oikein jaksa tän mahan kanssa elellä :kieh: :p mutta kaipa tää tästä helpottaa sitten joskus :p

maria & pikkuinen 41+0
 
Maria-08: Pikaista paranemista.Täällä kyllä samanlaiset mietteet,vaikka la vasta tuossa parin päivän päästä onkin.Olis se niin ihana päästä hoitelemaan omaa vauvaa.Alkaa olla tuskasta tää eturepun kantaminen jo.
 
Joulupäivää ystäväiset...

>Eipä täältä malta olla poissa edes joulupäivänä, mies nukkuu vielä ja muutakaan en nyt keksinyt tekemistä..kahvi ja konvehdit on tässä seurana ;)

naputtaja suuret onnittelut teidän perheelle!!! :flower: :heart:

tuota, tämä voi olla epäkorrektia, mutta kuinka (missäs maassa nyt olittekaan?) sairaalasta voi päästä parin tunnin päästä pois synnytyksestä? siis varmasti kaikki on hyvin jne...mutta en itse haluaisi ehkä samantien kotiin kuitenkaan... :whistle:

eilen (hieman miehen kanssa puuhattuamme) supisteli monta tuntia, ei kuitenkaan säännöllisesti eikä "selvästi" vaan kovaa menkkajomoa, mutta välillä en pystynyt istumaan kun sattui sen verran, onko "Oikeat" supparit kuitenkin paljon kovempia??
no...ainakaan ne ei lopu sitten... toivoisin niin että la joka on siis lauantaina pitäisi paikkansa...(tiedän että vain muutamal prossal näin menee mutta silti ) se ois niin hyvä päivä synnyttää tuo 27.12 ois jo joulunpyhistä selvitty ja jos kaikki hyvin menis niin pääsis ennen uuttavuotta kotiin...kaikista tärkeintä on kuitenkin saada vauva syliin, sama se millon tulee... en vaan jaksa oottaa ensivuoteen..

hei yks marmatus anopista tälleen joulunpyhine kunniaks :LOL: oltiin eilen syömässä siellä ja sen komentit oli välillä ihan että :eek: mitä se nyt tolla hakee....siis tälläsiä:
sä oot kyllä paljon isompi kuin mä tossa vaiheessa ja mulla tuli sentään yli 4 kiloinen vauva!!
ja kaikkea tohon tyyliin...siis luoja, yrittikö se loukata vai pelotella että tulee iso vauva?? sanoin vaan etten ota mitään stressiä painosta, kaikki lähtee kyllä ja neuvolassa ei oo oltu huolissaan... :whistle:

siis olin jälkeenpäin vaan että häh...ehkä liian herkillä taas? en sanonu miehelle mitään, eipä se mitään tajunnu tai halunnu tajuta..
ja joitain muita kommentteja anoppi heitti mun koosta/ olemuksesta mutta olkoon ne nyt.. suurimaaks osaks ollu ihan mukava, mutta ihme heittoja tulee...ja tiedän että se ei kyl tasan oo pienempi ollut, kuvista nähny ja itkein snao et joutu sokerirasitukseen ja mä sanoin kun se väitti että mäkin joudun, niin että ei tässä vaiheessa joudu ja kun mulla ei ollut ylipainoa alussa niin en mä siihen joudu eikä nyt painoa oo tullu mitenkään mielettömästi...hah hah sainpa sanottua... no muuten aatto oli ihan sopuisa jne...mutta anoppi aina yllättää :kieh:

joo...pitäskö mennä mies herättelee vai ei...se murisee kuitenkin..

kathe ja kulta 2 yötä laskettuun aikaan...eli 39+5
 
Jouluksi kotiin! :heart: :heart: :heart:
Kärvistely jatkui tasan viikolle 42+0 kun vuorokauden käynnistelyn jälkeen meille syntyi ihanainen tonttutyttö! Syntymäpäivä siis 20.12., mitat 4030g/54 cm. Synnytys oli mun mielestä nopea, avautuminen 6 h 50 min ja ponnistusvaihe 14 min. Kirjoittelen jotain tarkempaa raporttia myöhemmin kunhan saan ajatukset itseltäni kasaan. Nyt on niin valtavaa hormonimyrskyä, että en saa kerrallaan kuin yhden järkevän lauseen kirjoitettua. :D Kotiin päästiin aatonaattona.

Onnea muille vauvaantuneille ja tsemppiä odottajille!

Ente ja Likka 5 vrk.
 
Paljon onnea naputtaja ja ente :flower: :flower: ...

Jive täällähän tämä menee :wave: ...Ei mitään tietoa mistään synnärille lähdöstä :D ...Just tossa puuhailtiin noita jouluaamun puuhia... ;) *köhöm*, ja katsellaa aiheuttaako mitään :p ...Eihän tässä olis enään ku 3 päivää laskettuun...mutta oon asennoitunut siihen, että uusvuosi vietetään synnärillä :D koska ei jouluna päättäny tyttö tulla ulos, nii sit se on toi toinen pyhäaika =)

vauvis neiti 39+4
 
Onnea kaikille vauvaantuneille :flower: :flower:Nettiyhteydet katki täällä,mutta ajattelin käydä iskee puumerkin tähän.Eli yhdessä kasassa ja ei merkkiäkään syntymästä. :headwall: Ylihuomenna laskettu..eli näillä näkymin joutuu raahautuu neuvolaan ensviikolla.Hyvää joulua kaikille ja jaksuja ja :hug:
 
Lämpimät onnittelut Naputtaja ja Ente! :flower:

Katherinelle jaksuja anopin kanssa!

Jive: la jo mennytkin, eikä MITÄÄN merkkejä.

Olen ruvennut miettimään, että saattoiko mulla niitä supistuksia aikaisemmin tehdä joku pöpö, tai kenties oireeton hiiva. Mullahan on suppaillut, jopa napakastikin, pitkin raskautta paitsi nyt ihan lopussa (muutama viikko sitten loppui kokonaan). Ja mähän söin just silloin ensin viikon antibioottikuurin ja siihen päälle hiivalääkkeet (ne tosin ulkoisesti :D). Supistelut siis katosivat niihin aikoihin, samoin kuin valkovuoto, jota mulla hiivakuuriin asti oli tullut koko raskauden oikein lotisemalla. Nyt tulee ehkä liru silloin, toinen tällöin.

Väsymys ja todella hirveä päänsärky jatkuvat vaan, en enää tiedä mitä tehdä. Neuvolassa paineet ja pissat ovat olleet ok, joten myrkytykseen en usko, mutta jotain on nyt pielessä, ei tällaista oloa kuulu olla koko ajan. Täytyy nyt katella.

Grynna 40+2
 
Ilmoittaudun minäkin... Onnea kaikille ketkä ovat vauvansa käyneet lunastamassa... niitä varmaan onn tullut. En ole lauantain jälkeen lukenut, koska:

Tyttömme tuli maailmaan sunnuntaiaamuna viiden jälkeen todella kipeän ja nopean synnytyksen tuloksena. Kotiin päästiin aatonaattona ja nyt kaikki hienosti. Kirjoittelen myöhemmin lisää, kunhan ehdin lukea itseni ajantasalle!

Neidistä: Syntyi 21.12 viikolla 39+4. Painoa 3336 ja pituutta tasan 50 cm. Voi ja syö oikein hyvin. Hieman bilirubiinit koholla, mutta ei valohoidon tarpeessa ainakaan vielä, enkä usko, että nousee, kun on niin pirteä ja syö tosiaan hyvin.

Onnesta soikea O ja neiti 4 päivää
 
Olivialle myös isot onnittelut! :flower:

Juli, tätä väsymystä tosiaan kyllä varmaan monilla piisaa loppuvaiheessa kun nukkuminen on niin huonoa. Jaksuja sinne! Eniten olen huolissani tästä päänsärystä, se on ihan kroonista, ei hellitä nukkumalla, niskahieronnalla, ei Panadolilla... :eek: Ja pahoinvointiakin on melkein koko ajan, sellaista kuvotusta. Sais kyllä loppua jo.

Nyt syömään rippeitä eilisistä laatikoista :p
 
Leppoisaa Joulupäivää kaikille! Suuret onnitteluhalaukset taas vauvansa saaneille! Teillä sai Joulu ihan uuden merkityksen.
Täällä supistukset loppuivat yhden aikaan yöllä ja nyt taas normi" olo. Poika alkoi oksentaa yöllä, mutta taisi johtua liiasta makeasta, kun ei jatkunut sitten kovin kauaa. Toivottavasti!
Grynna:Itsekin olen miettinyt, että olikohan munkin nuo aiemmat kipeät supparit seurausta hiivasta(alku- ja keskiraskaudessa koko ajan hiivatulehduksia). Mähän jouduin jäämään saikullekkin niiden suppareiden takia jo 24 vkolla, mutta silti ne ei kypsyttäneet kohdunduuta, onneksi. Nyt loppuraskaudessa ei hiivaa ole enää ollut, valkkaria tosi vähän ja jatkuvat, kipeät supparit lähes kadonneet :/
Nyt poitsun kanssa päiväsaunaan.
 
Ilmoittaudun taas tänään minäkin.. Oli jotenkin hyvin valmis olo, kun tulin sieltä sairaalasta ja tuntui välillä kovaakin jomotusta selässä ja alavatsalla. Mutta nyt taas tuntuu, ettei yhtään mitään. Eilen illalla viiltoja tuli kovastikin kun vauva liikkui, mutta ne ei vissiin suppareita ole. Eli..odotus vaan jatkuu ja jatkuu..

Milja +vaavi 40+1, tuntuu ettei viikoilla ja päivillä ole enää mitään väliä =)
 
Vauvallamme on suurten suonten transpositio joka tarkoittaa että suuret suonet kulkee väärinpäin. Pieni tukos löytyi sydämestä ja sydämmeen tehtiin reikä jotta veri pääsee sekottumaan.. Lähipäivinä vauvallemme tehdään iso leikkaus jossa suonten paikat vaihdetaan. Helsingissä olemme koska vauva leikataan täällä.. Koko perhe olemme täällä ja vielä kuumeessa joten elämä koettelee nyt kovasti. Mutta jospa se tästä. Onnea kaikille vauvan saanneille.. Meijän vauva painoi 3500g mutta pituudesta en tiedä. Synnytin vauvan oulaskankaalla, seuraavana aamuna lähdimme nopeasti ambulanssilla ouluun ja vauva lenti sieltä heti helikopterilla helsinkiin. Ite menin miehen kanssa sitten lentokoneella perässä. Mies haki perheen sitten tänne ja täällä sitten oltu. :heart:
 
Paljon voimia ja halauksia Taapero :hug: Kyllä teitä nyt koetellaan :( Toivotaan, että pian pienen tilanne paranee ja teidän vanhempien huoli ja murhe helpottaa ja pääsette nauttimaan koko perhe arjesta vauvan kanssa :heart:
 
Onnea vauvansa saaneille! :flower: ja Taaperolle :hug: , On varmasti todella koettelevaa. 'Toivotaan että kaikki menee hyvin :heart:
Täällä oireeton olo jatkuu. Masentaa ihan sikana. Tekis mieli itkeä vollottaa oikeen kunnolla, vaan ei kehtaa.. Eilen tuli sauvalenkin päätteeksi kunnon kipeitä suppareita, ja olin ihan varma että se on siinä. Sanoin miehelle että jos näistä ei lähdetä niin ei sitten mistään..No ne supparit loppu kun seinään ku päästiin kotiin... :ashamed: :| Ja senpä jälkeen on ollu loisto olo noin fyysisesti. Pääkoppa meinaa hajota... Onneksi mies on ollu tosi hyvä tsemppari! Hän jaksaa pysyä hyvällä tuulella vaikka vaimo on tällanen :kieh:
Alan taipua sinne tammikuun puolelle tän vauvan odotuksen kanssa. Että se niistä vaistoista sitten :ashamed:
Tuli vali vali teksti, anteeksi.
sarabi rv 38+2
 
Taapero - hirveasti voimia sinne koko perheelle. Todella pelottava alku uudelle elamalle mutta kuulostaa silta etta hyvissa kasissa on. Iso halaus :hug:

Katherine - Lontoossa ollaan. Kun kaikki meni hyvin niin sairaalan puolesta sai lahtea pois noin aikaisin, olisi sinne voinut jaadakin mutta kun osastolla on 6 naista ei siella olisi paljon saanut unta eika muutenkaan ole samanlainen "palvelu" kuin Suomessa. Ennemmin tulin kotiin miehen kanssa opetteleen tata uutta arkea. Toisaalta tanaan sitten kavi jo katilo kotona tsekkaamassa vauvan ja minut joten sinansa tuli sellainen olo etta pitavat huolen. Niin ja sairaalassa ennen kotiin lahtoa lastenlaakari tarkisti vauvan. Jos olisin Suomessa ollut niin tuskin olisin nain aikaisin kotiin lahtenyt, silloin ekan jalkeen varsinkin ne kolme paivaa sairaalassa oli todella tarpeelliset ihan neuvojen takia ja sitten myos kun sita verta tulee "litrakaupalla" niin oli ihan mukava makoilla jonkun muun lakanoilla.. :ashamed:

Kiitos hirveasti onnitteluista. Me ollaan kylla hyvin onnellisia tuosta pienesta ihmeesta, on se niin taydellinen. Olen kylla ihan onnellinen etta "ohi on", oli se sen verran rankka kokemus mutta unohtuu kylla aika nopeasti kun oma pieni lapsi inisee sylissa kuin pieni koiranpentu. :heart:

Jaksuja kaikille "karviselijoille" - meilla se oli joko se sweep tai seksi joka sen sitten kaynnisti.. Tai sitten oli vain valmis tulemaan... ;)

Naputtaja ja Sean - n. 29,5 tuntia
 
Voi kuinka ihanaa - sait naputtaja aattona vauvan! Onnea
myös Olivialle ja Entelle
:heart: :heart: :heart:

Täällä ei mitään uutta. Tulis nyt edes se limatulppa jo.
Olin asennoitunut siihen, että aattona ei synnytetä, mutta
ajatus siitä, että tämä menis tammikuulle on ihan kamala!!!!

Kylläpä onkin koukuttanut tämä palstailu erityisesti nyt
loppuvaiheessa... Piti nytkin tulla kurkkaamaan ja meillä
on vieraita (kylläkin serkkuni, joka miehensä kanssa pelaa
meidän poikien kanssa uutta ps2 bändi peliä).

 
Heipat vielä tälle puolelle.

Aattelin tulla jotain pientä sepustaan tosta neidin syntymästä. Eli 19.12. yöllä yhden aikaan käänsin sängyssä kylkeä ja tajusin, että nyt tais tulla jotain housuun. Sainpahan kintut kiireenvilkkaa alleni ja kerkesin pois sängystä ja ylipäänsä makkarista, ku valahti lattialle, eipähän tullu siivottavaa/kuivateltavaa, ku pelkkä lattia. Kävi tietysti juuri niin, ku pelkäsin, mutta onni onnettomuudessa. Soitin äidille, joka oli varautunu tuleen vaikka keskellä yötä kattoon likkoja ja alettiin laittaan ukon kans kamoja kasaan ja autoo lähtö kuntoon. Suppareita ei onneks vielä pahemmin tuntunu. Muorilla meni joku vajaa ½ tuntia, kunnes meille kerkes. Me siitä sitte ukon kans autoon ja nokka kohti Tamperetta, matkaa kuitenki noin 90 km. Matka meni yllättävän kivuttomasti, ei vieläkää pahemmin suppareita. SVO:lla sitte käyrälle ja pikku hiljaa alko suppareita ilmeneen, siinä sitte tehtiin kaikkee, mitä nyt voi odottaessa tehdä.

Joskus kuuden jälkeen sit siirryttiin saliin, ku alko supparit voimisteleen, jotain geelipussia siinä koitettiin, mutta edistymistä ei oikeen alkanu tapahtuun, muuten, mutta kivut vaan koveni. Petidiiniä pistettiin jossain vaiheessa ja se helpotti joksiki vartiksi, mutta siinä hurahti sit yhtäkkiä 3 cm auki ja taas oltiin kipujen kans. Kohdunkaulaa puuduteltiin jossain vaiheessa ja päästiin sen verran eteenpäin, jotta laitettiin spinaali, joka sit jossain vaiheessa vähensi suppareita ja tipalla sit edistettiin, kunnes vaikutus alko heikkeneen ja sitte jo pian ponnistuttaan, no siinä sit vielä vähä ilokaasua koitettiin hengitellä, mutta jotenki se ei muhun tehoo, muuta ku vie tajunnan rajamaille, joten 8 minuuttia ponnistettin tyttöä ilman kivunlievitystä, enkä mä sitä nyt sitte loppujen lopuksi niin pahana pitäny. Istukkaa siinä sit ooteltiin puolisen tuntia ja loppujen lopuksi se sieltä ulos saatiin.

Tikkejä ei tarvittu, mikä oli mulle ittelle sinänsä ihme, mutta ihana tunne, ku pysty heti istuun, ku ei mitää olis tapahtunukkaa. Tajunta oli sen perjantain sit vähä niin ku puolilla valoilla ja autettuna tein kaikki hommat, ku ei jalat meinannu kantaan. Muuten kaikki ok ja sithän me jo lauantaina päästiin kotiin, joten seki helpotti oloa. Mutta tämmöstä meillä.

Nappi ja prinsessa 6vrk
 
Täältä omanapaisia kuulumisia 'muuten vaan'.

Aatto siis saatiin olla kotona. Koko aattopäivän mulla oli kovaa paineen tunnetta alakerrassa, ja pitkin päivää supisteli pienemmin ja isommin - eli meni aatto vähän sumussa kun kokoajan pelkäsin että lähtö tulee :ashamed: . Voi olla että oli ihan psykologistakin nuo oireet, mutta pääasia että saimme siis aaton viettää rauhaksiin.

Outoa on kyllä nyt ollut, kun etukäteen oltiin niiiiin varmoja että Pieni on kanssamme jo Jouluna - nyt on vieläkin oudompi olo kun odotus vaan jatkuu.

Täytyy myös marmattaa sukulaisista: Ensin esimerkiksi oma äitini oli niiiin valmiina kokoajan että hän tulee sitten vahtimaan isompia lapsia koska vaan. No nyt sitten aatonaattona vieraillessa täällä jo antoi ymmärtää että kai nyt sitten löydämme jonkun varahoitajan kun nyt jo kävivät täällä ja on jouluvieraita jne :/ .

Siis anoppi on onneksi kokoajan myös varalla, mutta mua ärsyttää tuollainen 'luovuttaminen' - nyt kun meni näin yli niin ihan kuin se lastenvahdin tarve olisi johonkin kadonnut :eek: .

Muut sitten kun ovat soitelleet tai käyneet niin kaikki sanoo samaa; "nyt sitten vaan reippaalle lenkille", "koitas nyt jotain keksiä" jne. :kieh: . Ihan kuin en olisi viimeiset kolme viikkoa touhunnut tosissaan, imuroinut ja luutunnut ja lenkkeillyt - ja myös ottanut ihan iisisti. Ja ihan kun tässä olossa ei olisi kestämistä muutenkin.

Ja vielä; hyvissä ajoin ennen Joulua kaikki sukulaiset puhuivat niin tärkeinä että tottakai tulevat pyhinä käymään meillä kun emme ymmärrettävästi nyt liikuskele. No miten kävi? Kukaan ei ole kirveelläkään nyt tulossa, kaikki keksii sytä ja sopertaa että jos nyt sitten vasta tullaan kun tullaan vauvaa katsomaan... :headwall: . Harmittaa ihan tosissaan, me kun nyt tosiaan Ei vierailla kun en yksinkertaisesti jaksa - saavatpahan omat joulupakettinsa sitten loppiaisena :| .

No valivali juu, ei saisi marmattaa kun toisilla oikeitakin huolia :ashamed: . Mua ei enää niinkään ota päähän tää yliajalla oleminen, mutta olo on kokoajan jotenkin tyhjä. Mieskin kyselee jatkuvasti miksi olen ihan muissa maailmoissa :/ .

Neuvolaan ei enää kuulemma tarvitse mennä ilman vauvaa :whistle: . Lauantaina 27.12. on äippäpolille tarkistusaika - vain jos tilanne äärimmäisen kypsä tai vauva Todella iso niin aloittavat käynnistelyn, muutoin siitä taas kahden päivän päästä tarkistukseen. Ja takarajana siis 42+2 eli 31.12. jota pidemmälle eivät jokatapauksessa päästä; onpahan joku deadline :whistle: .

Mä en mitään muuta toivo niin paljoa kuin että tämä käynnistyisi luonnostaan, ja että Pienellä olisi kaikki hyvin. Jotenkin huolestuttaa erityisen paljon nyt kun ollaan jo näin paljon yli - eli onko tarpeeksi lapsivettä jne. Sentään liikkeet tuntuu ihan hyvin joen niiltä osin kaikki kunnossa.

Voi olla että lauantain tarkistus jo itsessään saa synnytyksen käynnistymään. Ja jos muka en ole vielä yhtään auki niin sitten on jo ihme - sentään ihan järkyttävän kauan ollut kipeitä suppareita jne!

Mutta nyt häivyn valittamasta, ja toivon vielä onnea kaikille jotka saitten vaavinne Jouluksi kotiin - ehkä piankin jo kuulemme moniko syntyi aattona :heart: =)

- Terhikki ja Kolmonen rv 41+3 -
 
Taaperolle ja pienelle paljon siunausta ja jaksamista! Olette rukouksissani!

Minä ainakin aloitan nyt kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen synnytyskertomusta. Katsotaan, kuinka pitkään ALmalla riittää unta.

Mullahan oli tentti ma 8.12. Edellisenä yönä oli jo supistuksia 10 min välein, jotka sitten loppuivat vissiin, kun heräsin aamulla yhtenä kappaleena. Aamulla oli ensin kahdeksalta pakollinen seminaari opintoihin liittyen, iltapäivällä olis ollu luennot mutta tulin kotiin vähän vielä preppaamaan tenttiin, joka oli sitten klo 16-20. Olishan sitä voinut enemmänkin lukea, mutta ihan hyvin se meni ja kuulemma läpikin.

Melkein arvasin, että synnytys käynnistyy sitten seuraavana yönä, ja kahden aikaan heräsinkin säännöllisiin supistuksiin. Niiden kanssa pärjäili ihan hyvin kotona, luin lehteä, söin, kuuntelin jouluradiota. Seitsemän aikaan ruvettiin tekemään lähtöä sairaalaan, siellä olin pari senttiä auki ja sain sairaalaan kamppeet. Pian ekan tutkimuksen jälkeen menikin vedet ja huutelin sieltä pediltäni verhojen takaa, että anteeksi, hei, tulisiko joku tänne, kun tulvii. Alakerran synnytysvastaanotossa saatiin ohjeeksi käyrän ottamisen jälkeen, että niin pitkään siellä ollaan, kunnes kivut käy niin koviksi, että tarvitsee lääkettä. Se oli vähän hankala tietää, kun oli ne supistuksen kaiken aikaa kovia, mutta kyllähän niitä silti kesti.

Puolen päivän aikaan sitten pyysin päästä saliin ja päästiinkin. Siellä tilanne sama kuin aamulla, pari senttiä auki. Sain aqua-rakkulat neljästi. Laittaminen sattui aika lailla, mutta kyllä ne auttoi kivasti selän puolen kipuihin. Pääsin keinutuoliin ilokaasulle ja suihkuun ja supistukset sitten laantui kaikkien harmiksi, tuli kuitenkin yhä alle kymmenen minuutin välein. Me lähdettiin sitten miehen kans sairaalaan kanttiiniin kävelylle ja jätskille tunniks. Kyllä ihmisetvähän ihmetteli, kun välillä aina menin melkein kaksinkerroin heiluttelemaan lantiota ja puhisemaan. Mutta taas pitkälle mennessä salissa supistukset väheni siihen noin kymmeneen minuuttiin. Sain sitten petidiinin ja ohjeen nukkua vähän. Enne petskua rupesi kätilö jo vähän pohjustamaan, että ehkä osastolle siirretään hakemaan vauhtiaa, kun salitkin on niin täynnä. Niin sitten sainkin pari tuntia nukuttua, vedin vaan vähän väliä ilokaasua unen läpi. Sitten tuli jo lääkärikin jo ilmoittamaan, että nyt on osastolle meno. Sinänsä kiva, että sai siellä ruokaa, mutta sinänsä kurjaa, että oli jo ehtinyt päästä ilokaasun makuun supistusten aikana, ja sitten sitä ei enää ollutkaan.

Synnyttämättömien osastolla on telkkari auki ja sieltä tuli Nelosen Sairaala-sarja. Olin ollut kandina pari kk aiemmin synnärijaksolla ja semmoisessakin synnytyksessä, jossa oli kamerat. Niin eiköhän se nyt tule sitten telkusta se jakso, ja siinä saa seurata itteensä. Että hyvä että telkkarissa näyttäis menevän hyvin synnärin puolella, vaikkei tosielämässä mennytkään.
Osastolla oltiin pari tuntia ja sitten hoitajat sanoi, että nyt olet kyllä niin kipeä, että sun paikkas on synnärissä.

Siellä olikin ihana kätilö ja -opiskelija vuorossa ja pian siinä alettiinkin jo puuhaamaan oksitosiinitippaa ja epiduraalia. Viiteen senttiin aukesin omilla supistuksilla, tosin siihen meni melkein se vuorokausi! Oli ihanaa, että melkein heti oksitosiinin aloituksen jälkeen sai epiduraalin ja sen kanssa sitten nukuttua taas tunteroisen. Kivut alkoi taas palata ehkä kahden aikaan yöllä ja sain toisen annoksen epiduraalia. Nukahtelin taas, kunnes se kävi hankalaksi paineentunteen vuoksi. Soitettiin kätilö paikalle ja paikat olikin auki ponnistamista varten.

Tässä vaiheessa viimeistään kävi ilmi, että yö oli tosi kiireinen ja jäätiin monta kertaa keskenään opiskelijan kanssa, kun kätilö lähti avustamaan muihin synnytyksiin. Mulla on semmoinen muistikuva, että se aina välillä pälähti paikalle ja kertoi, että nyt tuli tyttö tuolla ja poika tuolla.
Ponnistusvaihe kesti sitten yli 40 min, alkoi jo epätoivo iskeä, kun aina sanottiin, että hyvin tulee hyvin tulee, muttei se tuntunut ulos asti tulevan. Se ponnistaminen ei ollu sinänsä kivuliasta, mutta epämiellyttävää se oli. Ei olis yhtään huvittanut ponnistaa. Lopulta sinne haettiin paikalle lääkärikin imukuppeineen, mutta jotenkin Alma tuli kuitenkin ulos ilman sitä kuppia. Eppari kuitenkin tehtiin, se ei paljon siinä hommassa tuntunut. Alma syntyi klo 4.52 ja sai 8-9 pistettä.

Niintuli Alma ulos ja olin ihan ihmeissäni, että miten se on tyttö! Sain sen paidan alle ja samalla siinä syntyi jälkeiset ja ommeltiin taisteluvammat. Nukahtelin siinä vähän kahden yön valvomisen jälkeen vauva rinnalla. Mun kurssikaverit oli jo tulleet aamuvuoroon ja sanoin kätilölle, että jos yks mun kaveri on vuorossa, niin voi tulla katsomaan, ja niin saatiin eka vieraskin. Suihkun ja aamupalan kautta siirryttiin sitten osastolle.

Rankka ponnistus, mutta ei nyt niin kauhean kivulias missään vaiheessa, ehkä se oli pahinta, kun siirrettiin osastolle ilman ilokaasua olemaan. Ja se ponnistamisen epätoivo. Mutta hyvä lopputulos joka tapauksessa!

Ineli ja Alma 2vkoa1pvä


 
Taaperolle :hug: ja kovasti voimia! Uskon ja luotan, että suomalainen huipputason lastenlääketiede onnistuu hoitamaan vauvanne täysin kuntoon, mutta tiedän, että tässä tilanteessa on mahdotonta olla miettimättä ja murehtimatta. Koettakaa jaksaa!

Minttu - hyvä tietää, että muillakin on ollut samaa. Jotenkin arvelinkin, että noihin lääkityksiin se supistelujen loppuminen liittyy. Täällä niitä suppailuja ei mikään ole saanut enää palaamaan, ei edes seksi.

Inelille ja Napille kiitoksia synnytystarinoista!

Ikävä juttu Terhikki jos teillä lasten hoito meneekin puihin, toivottavasti ei. Meilläkin isän avovaimo oli sanonut, että hän voi ottaa vaikka keskellä yötä ja nyt vasta hiljan selvisi, että lähtevätkin loppuviikoksi mökille, mistä nyt on aika lailla tänne matkaa. No, en kyllä usko että tämä ennen tammikuuta syntyykään, ja miehen äiti päätti nyt jäädä vielä joksikin aikaa Suomeen, mutta vähän aikaa kyllä mietimme että voi tosiaan jäädä mies synnytyksestä paitsi.

Ja miehellä muuten loppuu loma loppiaisena, ja muthan käynnistetään loppiaisen jälkeen jos ei itsekseen ole lähtenyt tulemaan (mikä on erittäin todennäköistä, näin viimeksikin). Eli loistava ajoitus :headwall:
 

Yhteistyössä