Käväisempä taas rutisemassa omaa oloani.
Janosta on ollut puhetta. Mä oon kans ollut niin janoinen viime ajat, mutta ilmeisesti sitten normaalia. Viime yönä heräsin janoon ja jouduin nousta sängystä ylös juomaan. Olin kyllä ihan hiestä märkäkin, että en tiedä mikä oli.
Kelläs täällä oli olo, että oli pyörällä ajanut pitkästi. Vai miten sen nyt osuvasti sanoit. Mulla kans on toi häpyluukipu loppunut ja kipu tullut tuonne takapuolelle. Ihan kuin siellä joku punnais ulospäin.
Synnytystä en nyt niinkään odota, oon kyllä kans mielessäni aatellu itsenäisyyspäivää. Kiire ei oo. Enempi toivon, että pääsis oikein kunnolla vessaan isolle asialle. Olo on ihan kuin olis korkki sekä ylä- että alapäässä ja mikään ei pääse ulos. Ihan kauhean ähky-puhku olo. Maanantaina vielä se pirun äippäpoli aika ja mulla paino varmaan vaikka mitä, kun ei mikään tuu ulos.
Ässiä ei oo täällä testailtu, eikä paljon mitään muitakaan aakkosia. Mutta sitä mun piti kysyä, että vaivaako ketään muuta väsymys. Mä nukun yöt hyvin, vähintään 9 tuntia. Silti otan päikkärit ja oon edelleen väsynyt. Suupielet repee kohta, kun mä haukottelen.
No itken mä kyllä täällä melkein joka päivä tuota synnytyksen jälkeistä aikaa. Mulla on ihan kauhea olo esikoisen alkuajoilta ja nyt ne muistot tulee pintaan taas. Ongelmahan oli se, että väkeä lappas ku marketin ovista ja mä olin ihan poikki. Lähinnä miehen äiti on yli-innokas ja mä en osaa sitten sanoa mitään. Mä vaan haluisin olla rauhassa oman perheen kanssa ja tutustua uuteen tulokkaaseen ja saada arjen rullaamaan kahden pienen kanssa. Mä en tiedä mitä mä tekisin tälle asialle. Mä en halua mitään ylimääräistä siihen, enkä kenenkään ulkopuolisen apua. Ymmärtääköhän tätä nyt taas kukaan, vaikea sanoa mitä tarkoittaa. Mutta MUA AHARISTAA jo nyt!!!
Kiukkuinen Nobody 37+4
Janosta on ollut puhetta. Mä oon kans ollut niin janoinen viime ajat, mutta ilmeisesti sitten normaalia. Viime yönä heräsin janoon ja jouduin nousta sängystä ylös juomaan. Olin kyllä ihan hiestä märkäkin, että en tiedä mikä oli.
Kelläs täällä oli olo, että oli pyörällä ajanut pitkästi. Vai miten sen nyt osuvasti sanoit. Mulla kans on toi häpyluukipu loppunut ja kipu tullut tuonne takapuolelle. Ihan kuin siellä joku punnais ulospäin.
Synnytystä en nyt niinkään odota, oon kyllä kans mielessäni aatellu itsenäisyyspäivää. Kiire ei oo. Enempi toivon, että pääsis oikein kunnolla vessaan isolle asialle. Olo on ihan kuin olis korkki sekä ylä- että alapäässä ja mikään ei pääse ulos. Ihan kauhean ähky-puhku olo. Maanantaina vielä se pirun äippäpoli aika ja mulla paino varmaan vaikka mitä, kun ei mikään tuu ulos.
Ässiä ei oo täällä testailtu, eikä paljon mitään muitakaan aakkosia. Mutta sitä mun piti kysyä, että vaivaako ketään muuta väsymys. Mä nukun yöt hyvin, vähintään 9 tuntia. Silti otan päikkärit ja oon edelleen väsynyt. Suupielet repee kohta, kun mä haukottelen.
No itken mä kyllä täällä melkein joka päivä tuota synnytyksen jälkeistä aikaa. Mulla on ihan kauhea olo esikoisen alkuajoilta ja nyt ne muistot tulee pintaan taas. Ongelmahan oli se, että väkeä lappas ku marketin ovista ja mä olin ihan poikki. Lähinnä miehen äiti on yli-innokas ja mä en osaa sitten sanoa mitään. Mä vaan haluisin olla rauhassa oman perheen kanssa ja tutustua uuteen tulokkaaseen ja saada arjen rullaamaan kahden pienen kanssa. Mä en tiedä mitä mä tekisin tälle asialle. Mä en halua mitään ylimääräistä siihen, enkä kenenkään ulkopuolisen apua. Ymmärtääköhän tätä nyt taas kukaan, vaikea sanoa mitä tarkoittaa. Mutta MUA AHARISTAA jo nyt!!!
Kiukkuinen Nobody 37+4