Äkkiä kysyn sellaista, että suostuukohan Jyväskylässä neuvolatäti kuuntelemaan sydänääniä ekalla kerralla? Tiedän, ettei ne ihan välttämättä kuulu nyt rv 9+4, mutta suostuukohan se edes kokeilemaan...? Jos sanon, että vähän stressaa, kun masuasukista ei ole mitään tietoa. Tai kehtaako tuota edes kysyä? . Aika siis tänään klo 13.
Joululahjat! ¨*vko22*¨
- Viestiketjun aloittaja Kamomilla-81
- Ensimmäinen viesti
Jive eiköhän ne kuuntele sydänäänet, jos pyydät. Ainakin uskoisin niin. Minulta kuunneltiin sydänäänet toka neuvolassa eli muistaakseni rv11.
Masukyselyyn...Mulla on ollut jo n. 2 vkoa tosi selkeä vauvamaha. Olen aika hoikka, joten johtunee varmaan siitä. Esikolla selkeä vauvamaha tuli joskus rv15 paikkeilla.
Oma olo on kyllä tosi väsynyt. Eilenkin nukuin 2 tunnin päikkärit, mut silti olin jo ihan unessa illalla klo 21 aikaan. En muista esikoista odottaessani tällaista väsymystä tai tietty sillo elämä oli kyllä huomattavasti helpompaa kuin nyt tuon vauhtiviikarin kanssa. Sit tuntuu, että kaikki asiat jotenkin stressaa valtavasti ja pinna on aika kireällä...Pitäs tehdä remppaa ja sata muutakin asiaa vaivaa mieltä, mut kaipa se tästä tää elämä rauhoittuu.
Masukyselyyn...Mulla on ollut jo n. 2 vkoa tosi selkeä vauvamaha. Olen aika hoikka, joten johtunee varmaan siitä. Esikolla selkeä vauvamaha tuli joskus rv15 paikkeilla.
Oma olo on kyllä tosi väsynyt. Eilenkin nukuin 2 tunnin päikkärit, mut silti olin jo ihan unessa illalla klo 21 aikaan. En muista esikoista odottaessani tällaista väsymystä tai tietty sillo elämä oli kyllä huomattavasti helpompaa kuin nyt tuon vauhtiviikarin kanssa. Sit tuntuu, että kaikki asiat jotenkin stressaa valtavasti ja pinna on aika kireällä...Pitäs tehdä remppaa ja sata muutakin asiaa vaivaa mieltä, mut kaipa se tästä tää elämä rauhoittuu.
maarith
jive- kyllä sulla on ihan oikeus pyytää,että sydänäänet kuunnellaan,jos niin haluat.Kannattaa oikeasti pitää puolensa neuvolassa ja kyselläkin mitä mieleen vaan tulee,koska usein nuo neuvolantätöset unohtaa asioita eivätkä edes tajua kertoa aivan kaikkea kaikista asioista.Joten ei muuta,kun pyytämään...siellä ne on meitä odottajia varten 
heippa!! ihana vapaapäivä ollut.. istuskeltu vaan puistossa ja syöty jädee!!
toissapäivänä oli neuvolalääkäri.. kaikki ok.. sydänäänet kuulu 170 jumpsutti, mutta ei osannut sanoa löytyikö molempien sykkeet.. :|
ja jälkeenpäin kun korttia katselin niin kohdynkaula on vain 2,5 cm aikaisemmin oli 3cm... :/ mitäköhän se meinaa vai meinaakohan mitään?? mitäs teillä muilla on ollut??
lauantaina olis sitte serkun ylppärit jossa sitte koko suku saa tietää.. ei tätä vatsaa millään enää peitä!
millimenninkäinen ja murut 11+5
toissapäivänä oli neuvolalääkäri.. kaikki ok.. sydänäänet kuulu 170 jumpsutti, mutta ei osannut sanoa löytyikö molempien sykkeet.. :|
ja jälkeenpäin kun korttia katselin niin kohdynkaula on vain 2,5 cm aikaisemmin oli 3cm... :/ mitäköhän se meinaa vai meinaakohan mitään?? mitäs teillä muilla on ollut??
lauantaina olis sitte serkun ylppärit jossa sitte koko suku saa tietää.. ei tätä vatsaa millään enää peitä!
millimenninkäinen ja murut 11+5
Annukka84: Meet vaan oman lääkärin vastaanotolle ( ja jos sellaista ei ole niin sitten varaat ajan jollekkin kelle tahansa lääkärille ) ja kerrot tilanteesi ja sen että haluat ja tarvitset nyt keskusteluapua. Ja hän sitte laittaa lähetteen psykpolille, josta tulee kutsu sinulle kotiin. Näin yleensä. :hug:
Pitänee yrittää jotain aikaa tilata... oon vaan niin huono menemään tilittämään ongelmiani jollekkin. ehkä siinä syy miks tilanne on menny tällaseks??! Vituttaa vaan niin ku en sanonu siellä ultrassa lääkärille, kun kysy miten sujuu lapsen isän kanssa... tämä tilanne kuitenkin kaikkea muuta kuin mitä ikinä olisin kuvitellu olevan. Eilen tämä ko. henkilö totesi välittävänsä minusta vaan sen verran että oon hengissä... helvetin hienoa...Alkuperäinen kirjoittaja pikku87:
Annukka84 soita oikeesti sinne neuvolaan siis ihan omaan neuvolaan, ne neuvoo sut eteenpäin! Mulla oli eka kans rankka -muista syistä kylläkin- mutta neuvolasta laittoivat eteenpäin ja se oli lottovoitto minulle. Voimia, voimia, voimia. En osaa muuta sanoa.
maarith
annukka84 Itse kävin jossain vaiheessa perheneuvolan psykologilla eikä sinne tarvitse mitään lähetettä mistään.Sen kun sinne soittaa ja varaa ajan.Ainakin täällä se helpotti todella todella paljon.
Älä annan sen sun vauvan isän vaikuttaa sun fiiliksiin vaikka paskalta tuntuukin.Se ei ole sen arvonen.Sä olet tärkein ja sun masuvaavi :attn: Ja sun omasta hyvinvoinnista riippuu vauvankin hyvinvointi.Koita jaksaa vielä tuosta hyvä tulee vaikka just nyt ei siltä tunnukaan. :hug:
Älä annan sen sun vauvan isän vaikuttaa sun fiiliksiin vaikka paskalta tuntuukin.Se ei ole sen arvonen.Sä olet tärkein ja sun masuvaavi :attn: Ja sun omasta hyvinvoinnista riippuu vauvankin hyvinvointi.Koita jaksaa vielä tuosta hyvä tulee vaikka just nyt ei siltä tunnukaan. :hug:
Annukka84, sulla on tosi stressaava tilanne ja varmasti kaikenlaisia ikäviä asioita pyörittelet mielessä. Juttele asiasta neuvolassa ja soita perheneuvolaan. Vaikka ne ei voikaan tehdä mitään, niin sun olo varmasti helpottuu, kun saat purkaa ja jutella tilanteestasi ja etenkin sua ymmärretään ja saat tukea. Aluksi voi tuntua kummalta puhua asioistaan "vieraalle", mutta se voi hyvinkin olla sen arvoista. Koita jaksaa :hug: !
Täällä on eka neuvola takana ja olin aika yllättynyt, miten henkilökohtaisia asioita siellä kysellään! Esim. mieheltä kysyttiin, mitä mieltä se on mun muuttuvasta vartalosta ym. Mutta hyvä mieli jäi ja täti oli oikein mukava! Onneksi tajusin ja uskalsin kysyä noista sydänäänistä, kun se ei olisi rutiinisti kuulunut hommaan. Terkka siinä useita minuutteja etsi dopplerilla ääniä, eikä löytynyt.. sitten siirsi alhaalle oikealle ja sieltä ne löytyi, oikein voimakkaina ja nopeina :heart: . Ei kauaa ehditty kuuntelemaan kun ne lähti jo "karkuun" terkkarin sanoin. Ultra olisi viikon päästä maanantaina.
Arvatkaa muuten mitä, mä en meinannut saada ilmaista ultraa ollenkaan, koska kävin jo yksityisellä rv 6+4! Terkka sanoi, että ultra-aika voidaan perua, koska tk:ssa ei tykätä, kun sama tutkimus tehdään uudestaan. Sovittiin sitten, että aiempaa ultraa ei merkata korttiin ja menen tk:n ultraan mukamas "ekakertalaisena", enkä puhu että olen omasta pussistani käynyt jo yksityisellä. Minusta tuo käytäntö on ihan outo, kun ensinnäkin on eri asia käydä ultrassa 6+4 kuin 11+2 ja toisekseen, kuka ei haluaisi käyttää mahdollisuutta nähdä sikiötä. Täällä Jkl:ssä ei tehdä ollenkaan np-ultraa, vaan tuo ultra on ihan tavallinen alkuraskauden ultra. Halusin investoida hermoiluni takia ihan varhaisultraan, vaikka opiskelija olenkin, joten hölmöä, jos en saisi enää mennä ilmaiseen ultraan... Tulipa tilitys, mutta onneksi terkka oli hengessä mukana ja järjesti asian.
Täällä on eka neuvola takana ja olin aika yllättynyt, miten henkilökohtaisia asioita siellä kysellään! Esim. mieheltä kysyttiin, mitä mieltä se on mun muuttuvasta vartalosta ym. Mutta hyvä mieli jäi ja täti oli oikein mukava! Onneksi tajusin ja uskalsin kysyä noista sydänäänistä, kun se ei olisi rutiinisti kuulunut hommaan. Terkka siinä useita minuutteja etsi dopplerilla ääniä, eikä löytynyt.. sitten siirsi alhaalle oikealle ja sieltä ne löytyi, oikein voimakkaina ja nopeina :heart: . Ei kauaa ehditty kuuntelemaan kun ne lähti jo "karkuun" terkkarin sanoin
. Ultra olisi viikon päästä maanantaina.Arvatkaa muuten mitä, mä en meinannut saada ilmaista ultraa ollenkaan, koska kävin jo yksityisellä rv 6+4! Terkka sanoi, että ultra-aika voidaan perua, koska tk:ssa ei tykätä, kun sama tutkimus tehdään uudestaan. Sovittiin sitten, että aiempaa ultraa ei merkata korttiin ja menen tk:n ultraan mukamas "ekakertalaisena", enkä puhu että olen omasta pussistani käynyt jo yksityisellä. Minusta tuo käytäntö on ihan outo, kun ensinnäkin on eri asia käydä ultrassa 6+4 kuin 11+2 ja toisekseen, kuka ei haluaisi käyttää mahdollisuutta nähdä sikiötä. Täällä Jkl:ssä ei tehdä ollenkaan np-ultraa, vaan tuo ultra on ihan tavallinen alkuraskauden ultra. Halusin investoida hermoiluni takia ihan varhaisultraan, vaikka opiskelija olenkin, joten hölmöä, jos en saisi enää mennä ilmaiseen ultraan... Tulipa tilitys, mutta onneksi terkka oli hengessä mukana ja järjesti asian.
Hei taasen! Ei mitään erityistä uutta kuulu meille, mutta ajattelin pari riviä laittaa samalla kun kävin kuulumisia lukemassa.
Pikkutiikeri kyseli liikkeistä. Piti ihan esikoisen raskauspäiväkirjasta tarkistaa, ja ekat tönäisyt olen tuntenut rv 17, mikä on ensisynnyttäjälle melko aikaista. Minä en ikinä tuntenut mitään "perhosen havinoita" vaan kyllä ne ekat liikkeet, jotka tuntuivat, olivat ihan muksaisuja - tosin äärettömän pikkuisia ja vienoja alkuun, mutta muksaisuja. Silloin oli jätkällä vielä tilaa kuperkeikkailla.
Maria-08, maha mulla esikoisen kanssa pullahti vasta joskus puolivälin jälkeen, minullakin myös tuota vararengasta vyötäröllä joten vauvamahan huomasi vasta kun vauva oli kasvanut reilumman kokoiseksi. Nyt tuntuu, että maha on alkanut kasvaa jo aikaisemmin (edellisestä raskaudesta minulla onkin alle vuosi), ei se vielä kiitos kilojen vauvamahalta näytä mutta iso =) on silti ja paisuu vaan, vaikka vaaka ei onneksi näytä kasvavia lukemia.
Tervetuloa Aniida ja muut uudet! Härkänaiselle jaksuja pahoinvointiin, Caffeelle väsymykseen ja Annukalle kurjaan mielialaan ja tilanteeseen. :hug: Neuvolasta tosiaan laittavat pyörät pyörimään, ja jos meinaavat olla nihkeitä niin nyrkkiä pöytään! Omat kokemukseni neuvolan suhtautumisesta kyllä ovat positiiviset, itse sain esikoisen synnyttyä hyvin apua, sairastuin siis synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja niin kuin Maarith sanoi, siellä ne ovat meitä varten!
Ihanaa, että Jive kuuli sydänäänet! Ihan hullua kyllä, että varhaisultran takia jätettäisiin np-ultra pois. Eihän joskus viikolla 6+ voi edes nähdä muuta kuin onko alkio kohdun sisällä vai ei, hyvässä lykyssä sydämenlyönnit, ja se siitä - ei mitään samoja asioita, joita jo kuukauttakin myöhemmin voidaan mittailla. Pyhä mäsäys vaan näitä säästötoimenpiteitä! Minultakin napsaistiin pois eka neuvolalääkäri, eli Millimenninkäiselle en nyt osaa kohdunkaulasta mitään vastata.
Oukei, nyt pitää alkaa valmistautua kauppareissuun. Onneksi pahoinvointi on jo sen verran hellittänyt, että jonkinlainen normaalielämä alkaa olla mahdollista!
t. Grynna 10+3
Pikkutiikeri kyseli liikkeistä. Piti ihan esikoisen raskauspäiväkirjasta tarkistaa, ja ekat tönäisyt olen tuntenut rv 17, mikä on ensisynnyttäjälle melko aikaista. Minä en ikinä tuntenut mitään "perhosen havinoita" vaan kyllä ne ekat liikkeet, jotka tuntuivat, olivat ihan muksaisuja - tosin äärettömän pikkuisia ja vienoja alkuun, mutta muksaisuja. Silloin oli jätkällä vielä tilaa kuperkeikkailla
. Maria-08, maha mulla esikoisen kanssa pullahti vasta joskus puolivälin jälkeen, minullakin myös tuota vararengasta vyötäröllä
joten vauvamahan huomasi vasta kun vauva oli kasvanut reilumman kokoiseksi. Nyt tuntuu, että maha on alkanut kasvaa jo aikaisemmin (edellisestä raskaudesta minulla onkin alle vuosi), ei se vielä kiitos kilojen vauvamahalta näytä mutta iso =) on silti ja paisuu vaan, vaikka vaaka ei onneksi näytä kasvavia lukemia.Tervetuloa Aniida ja muut uudet! Härkänaiselle jaksuja pahoinvointiin, Caffeelle väsymykseen ja Annukalle kurjaan mielialaan ja tilanteeseen. :hug: Neuvolasta tosiaan laittavat pyörät pyörimään, ja jos meinaavat olla nihkeitä niin nyrkkiä pöytään! Omat kokemukseni neuvolan suhtautumisesta kyllä ovat positiiviset, itse sain esikoisen synnyttyä hyvin apua, sairastuin siis synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ja niin kuin Maarith sanoi, siellä ne ovat meitä varten!
Ihanaa, että Jive kuuli sydänäänet! Ihan hullua kyllä, että varhaisultran takia jätettäisiin np-ultra pois. Eihän joskus viikolla 6+ voi edes nähdä muuta kuin onko alkio kohdun sisällä vai ei, hyvässä lykyssä sydämenlyönnit, ja se siitä - ei mitään samoja asioita, joita jo kuukauttakin myöhemmin voidaan mittailla. Pyhä mäsäys vaan näitä säästötoimenpiteitä! Minultakin napsaistiin pois eka neuvolalääkäri, eli Millimenninkäiselle en nyt osaa kohdunkaulasta mitään vastata.
Oukei, nyt pitää alkaa valmistautua kauppareissuun. Onneksi pahoinvointi on jo sen verran hellittänyt, että jonkinlainen normaalielämä alkaa olla mahdollista!
t. Grynna 10+3
:flower: kaikille jotka ootte jaksanu vastailla. aina ei oo helppoa antaa jollekin toiselle neuvoja jos on itellä kurja olo, mutta täällä on onneks aina joku viisaampi kun minä. yritän soitella maanantaina sinne neuvolaan, hankalaa vaan kun oma neuvolantäti on vähä "kylmä" tyyppi, kävin ennen aivan ihanalla hoitajalla mutta se ei valitettavasti hoida raskaana olevia. Mulla on vielä kaikenlisäks ollu viimesen vuoden ajan ollu jatkuva stressi päällä, yksityiselämässä ja koulussa, niin haluisin jonkun järjen elämään välillä. ei kukaan jaksa jos monen vuoden piinan jälkeen menee kaks viikkoa ok ja sitten entistä huonommin.
Annukka84 kokeile sit perheneuvolaa, se on eriasia kuin äitiysneuvola tai sit voisit vaikka rimpauttaa sille ehkäisypuolen tätille (sitä varmaan tarkoitit sillä, joka ei hoida raskaana olevia..?) kyllä ne auttaa varmasti! Mutta on sulla oikeesti inhottava tuo tilanne, voin vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu.. Tämänhän pitäisi olla sitä parasta aikaa jne. jne. ja blaa blaa, mutta ei taida siltä tuntua. Kyllä sinä vielä asiat saat kasaan ja kuosiin, ihan varmasti. Raskaudessa on se jännä piirre (koettu joka kerta) että tunteet on kaikin puolin muutenkin pinnalla ja huonoja asioita ja uutisia ei meinaa millään kestää eikä saada niitä ajateltua kunnolla ja sitten kun vielä vanhat asiat palautuu mieleen niin nekin on sit jossain välissä yritettävä käsitellä. Mutta. Maailman sivu on näistä raskauksista selvitty, joten kyllä selviät sinäkin ja VOITTAJANA vielä! Usko pois.
Ne ulkopuoliset ammatti-ihmiset on siitä hyviä, että ne kyllä tajuaa senkin mitä et haluaisi sanoa tai et pysty sanomaan. Ne on oikeesti ammattilaisia ja osaavat kysyä oikein tai vain kuunnella. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että niitten kanssa keskustelu todellakin helpottaa ja vie eteenpäin, olipa sitten miten paha kriisi tahansa, jos vaan on halukas ottamaan apua vastaan. Ja kyllä se kummasti keventää sydäntä ja oloa, kun joku oikeesti kuuntelee ja vielä tajuaa mistä toinen puhuu. Nyt vaan otat niskasta ittees kiinni ja soitat, silloin vastuu on ns. siirretty ammattilaisille ja asiat lähtee siitä avautumaan. Se vaatii kanttia soittaa jonnekin, ekaa kertaa varsinkin, mutta uskon kyllä, että se kannattaa.
Lämmin halaus sinulle sinne :hug:
Grynna Kiitos. Nyt on taas ollut helpompaa ja mieli taas virkeempi, mutta pientä kränää on miehen kanssa nuista huomisista lakkiaisjuhlista.. ja muutenkin. Jännä juttu sinänsä, että kun mulla alkoi voimat vähenemään ja peti kutsui koko ajan niin kummasti vaan mies halusi unille ja kummasti sekin vaan on kokoajan enemmän väsynyt vaikkei normaalia enempää kotihommia teekään.. Ärsyttää. Mutta, sekin menee ohi ja nyt sillä on oikeesti vielä migreeni niin pistin sen unille jo puol seiskalta Toivottavasti on virkeempi huomenna, että voi vahtia lapsia siellä kyläpaikassa, kun minä en jokapaikkaan kerkee, kun öklötyksen tilalle tuli huimaus. Noh, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Kävin tänään shoppailemassa lasten kanssa! Oltiin 3 tuntia kaupungilla kärryjen kanssa ja kävellen. Ihana oli käppäillä kiireettä kaupasta toiseen ja kun tytötkin vielä jaksoi loistavasti kiukuttelematta koko reissun! Löytyi onneksi sukkahousut kaikille ja uudet juhlakengätkin, ei sit niinku jääny yhtään viimetippaan... Ihana kesäkeli oli ja törmäsin vielä vanhaan koulukaveriin, joka on muuttanut takaisin näille kulmille ja saatiin sovittua kyläilykin! Että kaikinpuolin hyvä reissu.
Nyt pitää mennä viemään koiralle tarhaan iltaeväs ja sit pyrkiä suihkuun ja laittaa paplarit päähän yöksi, että sais tukkaa jotenkin ees aamulla väsättyä.
Ne ulkopuoliset ammatti-ihmiset on siitä hyviä, että ne kyllä tajuaa senkin mitä et haluaisi sanoa tai et pysty sanomaan. Ne on oikeesti ammattilaisia ja osaavat kysyä oikein tai vain kuunnella. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että niitten kanssa keskustelu todellakin helpottaa ja vie eteenpäin, olipa sitten miten paha kriisi tahansa, jos vaan on halukas ottamaan apua vastaan. Ja kyllä se kummasti keventää sydäntä ja oloa, kun joku oikeesti kuuntelee ja vielä tajuaa mistä toinen puhuu. Nyt vaan otat niskasta ittees kiinni ja soitat, silloin vastuu on ns. siirretty ammattilaisille ja asiat lähtee siitä avautumaan. Se vaatii kanttia soittaa jonnekin, ekaa kertaa varsinkin, mutta uskon kyllä, että se kannattaa.
Lämmin halaus sinulle sinne :hug:
Grynna Kiitos. Nyt on taas ollut helpompaa ja mieli taas virkeempi, mutta pientä kränää on miehen kanssa nuista huomisista lakkiaisjuhlista.. ja muutenkin. Jännä juttu sinänsä, että kun mulla alkoi voimat vähenemään ja peti kutsui koko ajan niin kummasti vaan mies halusi unille ja kummasti sekin vaan on kokoajan enemmän väsynyt vaikkei normaalia enempää kotihommia teekään.. Ärsyttää. Mutta, sekin menee ohi ja nyt sillä on oikeesti vielä migreeni niin pistin sen unille jo puol seiskalta
Toivottavasti on virkeempi huomenna, että voi vahtia lapsia siellä kyläpaikassa, kun minä en jokapaikkaan kerkee, kun öklötyksen tilalle tuli huimaus. Noh, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.Kävin tänään shoppailemassa lasten kanssa! Oltiin 3 tuntia kaupungilla kärryjen kanssa ja kävellen. Ihana oli käppäillä kiireettä kaupasta toiseen ja kun tytötkin vielä jaksoi loistavasti kiukuttelematta koko reissun! Löytyi onneksi sukkahousut kaikille ja uudet juhlakengätkin, ei sit niinku jääny yhtään viimetippaan...
Ihana kesäkeli oli ja törmäsin vielä vanhaan koulukaveriin, joka on muuttanut takaisin näille kulmille ja saatiin sovittua kyläilykin! Että kaikinpuolin hyvä reissu.Nyt pitää mennä viemään koiralle tarhaan iltaeväs ja sit pyrkiä suihkuun ja laittaa paplarit päähän yöksi, että sais tukkaa jotenkin ees aamulla väsättyä.
Annukalle vaan pikaisesti samaa kuin Härkänainenkin neuvoi, että soita rohkeasti vain sille mukavalle terkalle, vaikkei hän äitiysneuvolan väkeä olisikaan. Hän on kuitenkin ammattilainen, eikä varmasti kieltäydy neuvomasta, mistä apua saa!
Heh, sulla onkin Härkänainen sitten mies myötätunnosta myös raskaana. On se jännä juttu, että mitä enemmän itse tarttis lepoa, niin sitä vähemmän tuntuu olevan apuja tarjolla (joskus ainakin).
Maria-08 vielä, tarkistin raskauspäiväkirjasta että se oli 26:nnella viikolla kun mulla edelliskerralla maha alkoi näyttää vauvamahalta! Tosiaan tuota vararengasta kun on...
Nyt nukkumaan, öitä kaikille!
Heh, sulla onkin Härkänainen sitten mies myötätunnosta myös raskaana
. On se jännä juttu, että mitä enemmän itse tarttis lepoa, niin sitä vähemmän tuntuu olevan apuja tarjolla (joskus ainakin).Maria-08 vielä, tarkistin raskauspäiväkirjasta että se oli 26:nnella viikolla kun mulla edelliskerralla maha alkoi näyttää vauvamahalta! Tosiaan tuota vararengasta kun on...
Nyt nukkumaan, öitä kaikille!
Heippa.Mulla laskettu aika 15.12 Naistenklinikalla.Ehkä.NP-ultra näytti nipittäin ekalla kerralla 4.9 ja toisella jotain 3.5-4.5.Aika hataralla pohjalla taitaa olla tutkimukset kun luvut heittää.Isot luvut kuitenkin joten odotan paniikissa istukkaseulan tuloksia tässä varmaan vielä pari viikkoa.Usko ja toivo- niillä mennään nyt.
Osallistun tänne kumminkin, kun en nyt halua vielä henkisesti haudata lastani näiden tulosten takia.
Onko teillä mennyt alkuraskaus hyvin?Olen käytännössä nukkunut melkein kaikki viimeiset kuukaudet.On jääneet jumpat ja muut menot.Voimat ovat hyytyneet päivän päätteeksi kotirapun portaissa ja ylös on väkisin raahustettu jalat aladobina aina kun olen jossain ollut että alkuraskauden väsymys on toden totta ollut kohdallani.Vastaavaa en ole kokenut
Jos noilla np-luvuilla tulee kromosomeiltaan terve vauva niin kyllä aika herranhaltuun nuo seulat ovat!Kerron sitten tuloksista.Iloista odotusta teille joulumammoille!!!
t. D 30 vee ja 12+0
Osallistun tänne kumminkin, kun en nyt halua vielä henkisesti haudata lastani näiden tulosten takia.
Onko teillä mennyt alkuraskaus hyvin?Olen käytännössä nukkunut melkein kaikki viimeiset kuukaudet.On jääneet jumpat ja muut menot.Voimat ovat hyytyneet päivän päätteeksi kotirapun portaissa ja ylös on väkisin raahustettu jalat aladobina aina kun olen jossain ollut että alkuraskauden väsymys on toden totta ollut kohdallani.Vastaavaa en ole kokenut
Jos noilla np-luvuilla tulee kromosomeiltaan terve vauva niin kyllä aika herranhaltuun nuo seulat ovat!Kerron sitten tuloksista.Iloista odotusta teille joulumammoille!!!
t. D 30 vee ja 12+0
Niin tämä on siis ensimmäinen raskaus.Olen ollut todella todella surullinen ja aivan onneton viime päivät tuon NP-ultrauksen jälkeen.Oli kammottava tilanne kun ultrassa ensin näytettiin sitä ihmeellistä ja liikuttavaa nassukkaa joka siellä iloisesti pokski ja sitten kätilö kylmästi lopettikin leikin ja ilmoitti että kova turvotus on ja pomppasi takaisin pöytänsä ääreen.Itse hyppäsin saman tien tuloksen kuultuani siis siltä pöydältä pois ja suuresta järkytyksestä alkoi ensi kertaa elämässäni alkaa vuotamaan verta.Kätilöltä ei sympatioita herunut.
Nyt kuitenkin olen kuullut että np-luvuillani Down-lapseen 25% mahdollusuus eli voi olla tervekin 8 (75%) ja vaikeaan sydänvikaan 10 % mahdollusuus eli terveen lapsen mahdollisuus siis on.Silti kätilön reaktio ja tokaisu oli tyrmistyttävä.Yritän vain unohtaa tämän.
Tänä aamuna olivat silmäni melkein muurautuneet kiinni eilisestä itkemisestä.Se nassukka parka oli niin nätti profiililtaan suorine nenäluileen ja pikku sormineen kaikkineen ja harmittaa että edes mulle näytetään kuvia siitä ja sitten otetaan tavallaan tikkari suusta pois.
Tiedän että se raasu ei onneksi tunne siellä kipua eikä tiedosta asiaa jos käy huonsti ja se joudutaan sieltä pois ottamaan ( jos vaikea kehitysvamma) mutta tietysti oma henkinen kipu huollettaa.Ja jos istukkanäytteestä ei löydy poikkeavuutta niin kuitenkin jännitystä rakenneultraan asti jossa näkyy sydämen terveys.EN OLISI KOSKAAN USKONUT että raskauteen voi liittyä näin paljon kauhua ja paniikkia.Aina hehkutetaan odotuksen onnesta, mutta nyt onkin näin.Tuntuu pahalta, kun ihmiset onnittelevat ja länkyttävät iloisina ja minä tiedän, että sisälläni ei kaikki taida ollakaan ok.En uskalla edes tuntea vielä kiintymystä siihen pikku-raasuun masussani.Silti koko ajan tiedostan että siellä se polskii ja koitan toimia suojellakseni sitä kuitenkin.Ja kuitenkin hitusen tekisi mieli jättää koko homma ja leikki kesken ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä ja ettei olisi sitä turvotusta niskassa toisella kertaa.Mutta silloinkaan ei voi olla varma että onko vaavi terve vaikka np-ultraluvut ovatkin hyvät.
Tämä on kuitenkin kaameaa aikaa enkä pysty oikeen tekemään mitään järkevää-kotikin on ihan hujan hajan ja miesparka koittaa tässä kaaoksessa luovia mukana :headwall: :headwall: :headwall: Onneksi hän on tukenani kävi miten kävi.
Niin raskausviikolla 12+0 mulla näkyy jo tosi iso masu ja koko ympärysmitta kasvanut niin, että ei mene normaalit housut edes polvista ylöspäin!!! Olen hoikka ja pitkärakenteinen ja maha on oikein pullahtanut esiin.Tässä sitten mennään surren ja mahasta murehtien ja uutisesta iloitsevien jorinoita salaa säälien...Palaillaan taas.
Nyt kuitenkin olen kuullut että np-luvuillani Down-lapseen 25% mahdollusuus eli voi olla tervekin 8 (75%) ja vaikeaan sydänvikaan 10 % mahdollusuus eli terveen lapsen mahdollisuus siis on.Silti kätilön reaktio ja tokaisu oli tyrmistyttävä.Yritän vain unohtaa tämän.
Tänä aamuna olivat silmäni melkein muurautuneet kiinni eilisestä itkemisestä.Se nassukka parka oli niin nätti profiililtaan suorine nenäluileen ja pikku sormineen kaikkineen ja harmittaa että edes mulle näytetään kuvia siitä ja sitten otetaan tavallaan tikkari suusta pois.
Tiedän että se raasu ei onneksi tunne siellä kipua eikä tiedosta asiaa jos käy huonsti ja se joudutaan sieltä pois ottamaan ( jos vaikea kehitysvamma) mutta tietysti oma henkinen kipu huollettaa.Ja jos istukkanäytteestä ei löydy poikkeavuutta niin kuitenkin jännitystä rakenneultraan asti jossa näkyy sydämen terveys.EN OLISI KOSKAAN USKONUT että raskauteen voi liittyä näin paljon kauhua ja paniikkia.Aina hehkutetaan odotuksen onnesta, mutta nyt onkin näin.Tuntuu pahalta, kun ihmiset onnittelevat ja länkyttävät iloisina ja minä tiedän, että sisälläni ei kaikki taida ollakaan ok.En uskalla edes tuntea vielä kiintymystä siihen pikku-raasuun masussani.Silti koko ajan tiedostan että siellä se polskii ja koitan toimia suojellakseni sitä kuitenkin.Ja kuitenkin hitusen tekisi mieli jättää koko homma ja leikki kesken ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä ja ettei olisi sitä turvotusta niskassa toisella kertaa.Mutta silloinkaan ei voi olla varma että onko vaavi terve vaikka np-ultraluvut ovatkin hyvät.
Tämä on kuitenkin kaameaa aikaa enkä pysty oikeen tekemään mitään järkevää-kotikin on ihan hujan hajan ja miesparka koittaa tässä kaaoksessa luovia mukana :headwall: :headwall: :headwall: Onneksi hän on tukenani kävi miten kävi.
Niin raskausviikolla 12+0 mulla näkyy jo tosi iso masu ja koko ympärysmitta kasvanut niin, että ei mene normaalit housut edes polvista ylöspäin!!!
Olen hoikka ja pitkärakenteinen ja maha on oikein pullahtanut esiin.Tässä sitten mennään surren ja mahasta murehtien ja uutisesta iloitsevien jorinoita salaa säälien...Palaillaan taas.Yhtäaikaa lämpimästi tervetuloa Divinalle, että voimaa tuova halaus tämänhetkiseen epätietoisuuteen ja paniikin tunteeseen!
Halaukset myös Millukalle, olen kovin, kovin pahoillani keskenmenon takia!
(.)
Mä olen saanut tänään voileipäkakkua! Voi herkkujen herkku!
Kävin ostamassa myös ensimmäiset äitiyshousut, H&M:ltä sellaiset strechfarkkucaprit. Mä oikein hämmästyin sovituskopissa miten mukavat ne oli jalassa, sitä ei ollut käsittänytkään miten omat housut masutuubien kanssa oli puristaneet viime aikoina! Hieman nää vielä istuu huonosti kun maha on kuitenkin sen verran pieni tähän resoriin ja L-koossa on ilmeisesti enemmän väljää kuin olin kuvitellut! Sitä niin on tottunut ottamaan suurimman mahdollisimman koon, ja nyt kun ei enää tarvi niin miten sitä osaa ostaa yhtään mitään.
Huomenna mennään siskon ja siskonpojan (4-v) kanssa Korkeasaareen! Olen ihan innoissani, en ole käynyt sielä ikinä aikaisemmin! Toivottavasti nähdään eläimiä vaikka lämmintä päivää onkin lupaillut.
Halaukset myös Millukalle, olen kovin, kovin pahoillani keskenmenon takia!
(.)
Mä olen saanut tänään voileipäkakkua! Voi herkkujen herkku!
Kävin ostamassa myös ensimmäiset äitiyshousut, H&M:ltä sellaiset strechfarkkucaprit. Mä oikein hämmästyin sovituskopissa miten mukavat ne oli jalassa, sitä ei ollut käsittänytkään miten omat housut masutuubien kanssa oli puristaneet viime aikoina! Hieman nää vielä istuu huonosti kun maha on kuitenkin sen verran pieni tähän resoriin ja L-koossa on ilmeisesti enemmän väljää kuin olin kuvitellut! Sitä niin on tottunut ottamaan suurimman mahdollisimman koon, ja nyt kun ei enää tarvi niin miten sitä osaa ostaa yhtään mitään.
Huomenna mennään siskon ja siskonpojan (4-v) kanssa Korkeasaareen! Olen ihan innoissani, en ole käynyt sielä ikinä aikaisemmin! Toivottavasti nähdään eläimiä vaikka lämmintä päivää onkin lupaillut.