Viipille voimaa ja jaksamista! :flower:
Eilinen ultra oli ihan mieletön kokemus! Oltiin miehen kanssa ihan äimän käkenä kun kateltiin kuinka pikkuinen potki ja huito -ja välillä nukahti kunnes kätilö taas sai tönittyä hereille ja sätkimään... Olin koko iltapäivän ja illan ihan tunnekuohuissani, jonkinlaisessa ekstaasissa.
Toivottavasti Jennae ja muut olette kokeneet saman ihanuuden! =)
Hassua kun kirjallisuudessa puhutaan aina siitä, kuinka miehille eka ultra on usein sellainen "Hei, se on totta! Siellä on elävä olento!" -heräämis- ja ymmärtämiskokemus. Kyllä mä väitän, että vaikka mä olen kutonut jo neljät villavaipat ja sukkia ym. ni silti eilisen ihmeellisen ihanan kokemuksen myötä vasta nyt syvällisemmin ymmärrän vatsassani asustelevan pikkuisen olemassaolon! Mites muut olevat ja tulevat mammat?
Me ei edelleenkään olla kerrottu edes veljillemme tai vanhemmille, mutta eilisen jälkeen polttelee kyllä ja kovasti!!! Yksi duunikaveri oli huomannut ihan itsestään -tuli tänään selville kun juteltiin ja pomolle uskaltaudun kertomaan huomenna. Kohta kyllä jo huomaa päältäkin päin... etenkin iltaisin kun oon ihan turvoksissa.
Pikku87 sun varmaankin kannattaa ottaa puheeksi duunissa, että saisit tehdä vähän kevyempiä hommia (saunottaminen kuulostaa aika rankalta etenkin jos siihen liittyy nostelemista ja sellaista!) Ei sellaisia yleissääntöjä siivoamisen suhteen varmaankaan ole olemassa paitsi ehkä joidenkin tiettyjen pesuaineiden... tietääkö kukaan paremmin?
Mun LA:a ei siirretty, mutta kätilön tekemien merkintöjen perusteella se olis tarkemmin jouluaattona, ihan hauskaa!
Iloisin mielin,
Yrttityttö ja pikkuinen 12+1