Tääläkin yksi yökukkuja ilmoittautuu... Ei siinä muuten mitään - tuleepahan mullakin kirjoitettua tänne (lukupuolella ollu enimmäkseen), mutta kun aamulla kello soi kuudelta ja pitäs lähteä töihin. Mulla tätä yöheräilyä on muulloinkin ku raskaana ollessa: liittynee tuohon ei niin mukavaan refluksiin. Mulla kaava menee yleensä: näet järkyttäviä painajaisia, heräät, huomaat ettet voi enää maata, on noustava puoli-istuvaan asentoon (ylösnousevat nesteet ärsyttävät, mutta myös saavat pumpun toimimaan omia aikojaan

)
Olikohan Äiti maa, joka kaipaili kiloja: mulla ois lahjottaa muutama tullut kilo (yhteensä tullut noin 5) Laitetaanko sähköpostilla, ykkös- vai kakkosluokassa, rahtina, vai?

Mutta ihan vakavissaan - kyl se vaaveli saa omansa. Jos painoa ei tuu, niin sitte ei. Mun ystävällä on neljä lasta ja ei oo ku "parhaassa raskaudessa" saanu muutaman kilon painoa. Ja kaikki neljä hyvinvoivia tenavia. Yritä olla stressaamatta...
Tyttö/poika-asiaan: Meillä on siis vaan tyttöjä (toistaiseksi ?!?=)-ultraa odotellessa), eli taidan olla vähän jäävi vastaamaan, mutta vastaan silti

. Eli voisin kompata Maarit*tia: kylhän meillä kaikilla on perusluonne, mutta raisumpaa luonnettakin voi ohjailla esim. liikunnan pariin sotaleikkien/vauhdikkaitten videopelien/sotimista&tappelua sisältävien ohjelmien tms. sijaan.
Vakuutusta emme ota nyttenkään: meillähän tuo edellinen tenava joutui olemaan ensimmäisen ikävuotensa aikana sairaalahoidossa noin puolet päivistä. Silloin joku kysyi, et olettehan ottaneet vakuutuksen. No ei oltu ja oltiin itsekin aluksi harmissamme. Miehelläni on kuitenkin tapana ottaa asioista selvää ja kohta hän jo exel-taulukossa oli laskenu puolesta ja vastaan - tyypillinen insinööri

. Ja sitten minäkin lopetin harmittelun... Lapsen sairaalassaolostahan esim. maksetaan vain 7 pv kalenterivuodelta ja me kyllä ollaan päästy aina lääkäriin, kun on tarvittu, Uskoin siis laskelmia

Ja meillähän siis neiti on tarvinnut ja tarvitsee vieläkin suhteellisen paljon lääkärissäkäyntejä (mm. astma ja refluksitauti).
Ei näin yöllä oikein ajatus kulje, enkä muista enää mitä olen jo monesti aikonut kirjoitella. Oiskohan sitten oman navan vuoro: joskus muinoin kirjoittelin kuinka työt pelottivat tai siis se, että olenko kykenevä töihin pahoinvointeineni ja päänsärkyineni. No hyvin lie siinä valossa menny, että sairaspäiviä ei oo tullu yhtään. Eli olen käynyt töissä, pääosin kohtalaisessa voinnissa. Vähän on siis helpottanu, mutta mukaan mahtuu huonoja ja erittäinkin huonoja päiviä. Mutta siis on jo aidosti tuntenut odottamisen iloa ainaisen huonovointisuuden sijaan. Eli tsemppiä niille, joilla vielä jatkuvaa huonoa oloa/muita vaivoja.
Huolet ja pelot (?) ei kuitenkaan jätä rauhaan. Mä en oo koskaan pelänny rakenneultraa niin paljon kuin nyt. Toisaalta siis odottaa et se jo ois, mutta toisaalta toivoo ettei se vielä olis. Ja silloin nuorempana kun odottelimme ensimmäisiä lapsiamme, odotteli ultraa vain siksi, että näkis vauvan:ashamed:. Mutta nyt kun on oman lapsen kohdalla kokenut rakenteellisia, suuria leikkauksia vaativia poikkeavuuksia, pelot nostaa päätään... Uskon, että kaikkki masussa on juuri niin kuin meidän perheelle on tarkoitettu ja tuo meidän 3-vuotias "poikkeuksellinen" on niin rakas tapaus, että ehkä sitä pelkää enemmänkin sitä, miten jaksaisi vanhempina kokea taas sitä huolen ja tuskan määrää, mitä silloin neitin vauva-aikana. Olipas sekavasti sanottu, mutta te ihanaiset varmaan ymmärrätte. Mua myös jotenkin palauttaa peloista maan pinnalle myös ystäväperheemme äidin sanoma siitä, "että vaikka saisit terveen lapsen, ei ole itsestään selvyys, että terveenä saa olla". Heidän leikki-ikäisellä on hoidettu kahdesti todella rankoin hoidoin leukemia, "tällä hetkellä hän on terve", hänen äitinsä sanoin...
Kiitos kun sain purkaa ajatuksiani, toivottavasti en aiheuttanut kenelläkään pahaa mieltä/ huolia omien huolieni kertomisella.
Ehkäpä kirjoittelen seuraavalla kerralla päiväsaikaan: ei olisi aikaa kirjoittaa tällaista romaania ja sekavia ajatuksia...
Toivoo Oila, joka yrittää päästä uudelleen uneen jaksaakseen lähteä aamulla töihin (kellon soittoon ois ruhtinaallinen tunti aikaa)