Ä
W
Wirkku
Vieras
Moikka,
olettekos tehneet sormustestiä? Kokeilin eilen ja edestakaisin viuhasi; poika olisi sen perusteella siis tulossa. Lisäksi maha kasvaa suoraan eteenpäin, esim mieheni mielestä takaapäin ei huomaa että olisin raskaana. Tästä ovatkin monet todenneet että ""Jaaha, poika-maha"".
Vaiks näihin juttuihin pitääkin suhtautus pilke silmäkulmassa niin ainahan sitä arvailla saa
olettekos tehneet sormustestiä? Kokeilin eilen ja edestakaisin viuhasi; poika olisi sen perusteella siis tulossa. Lisäksi maha kasvaa suoraan eteenpäin, esim mieheni mielestä takaapäin ei huomaa että olisin raskaana. Tästä ovatkin monet todenneet että ""Jaaha, poika-maha"".
Vaiks näihin juttuihin pitääkin suhtautus pilke silmäkulmassa niin ainahan sitä arvailla saa
R
Raisa
Vieras
Hei!
En ole tehnyt sormustestiä enkä kysellyt ultrassakaan sukupuolta. Ihmettelen vaan sitä, ettei vieläkään oikein tunnu siltä, että tyttö tai poika olisi tulossa. Tuntuu, että useilla äideillä on jonkinlainen tunne sukupuolesta jo ennen lapsen syntymää. Toisaalta onhan todennäköisyyskin suuri (50%) että tunne osuu oikeean. ;D
Minulle tuli todella vauhdikkaasti ilmoitus äitiysavustuksen eli sen äitiyspaketin saapumisesta postiin. Toivottavasti kerkeän hakea sen tänään postista! Ystäväni kyllä valitteli sitä, että se talvihaalari on oikeasti ihan kauhean näköinen. Saa nähdä, pitääkö asia paikkansa ja onko tässä alettava talvihaalarin ompeluun. '
Onko kukaan muuten ollut niin aktiivinen, että olisi itse ommelut lasten vaatteita?
Sitten vielä kysymys vaatteista. Tietääkö teistä kukaan kuinka monta asukertaa per päivä pieni vauva tarvii? Ilmeisesti riippuu vaippojen pitävyydestä ja puklaus aktiiviteettitasosta? Olisi mukava jos olisi vaatteita valmiina sopiva määrä, niin ei tarvitsisi kauppoja heti lähteä kiertämään, kun vauva on syntynyt.
Mukavaa viikonloppua kaikille. Vihdoin pääse lepäämään!
En ole tehnyt sormustestiä enkä kysellyt ultrassakaan sukupuolta. Ihmettelen vaan sitä, ettei vieläkään oikein tunnu siltä, että tyttö tai poika olisi tulossa. Tuntuu, että useilla äideillä on jonkinlainen tunne sukupuolesta jo ennen lapsen syntymää. Toisaalta onhan todennäköisyyskin suuri (50%) että tunne osuu oikeean. ;D
Minulle tuli todella vauhdikkaasti ilmoitus äitiysavustuksen eli sen äitiyspaketin saapumisesta postiin. Toivottavasti kerkeän hakea sen tänään postista! Ystäväni kyllä valitteli sitä, että se talvihaalari on oikeasti ihan kauhean näköinen. Saa nähdä, pitääkö asia paikkansa ja onko tässä alettava talvihaalarin ompeluun. '
Onko kukaan muuten ollut niin aktiivinen, että olisi itse ommelut lasten vaatteita?
Sitten vielä kysymys vaatteista. Tietääkö teistä kukaan kuinka monta asukertaa per päivä pieni vauva tarvii? Ilmeisesti riippuu vaippojen pitävyydestä ja puklaus aktiiviteettitasosta? Olisi mukava jos olisi vaatteita valmiina sopiva määrä, niin ei tarvitsisi kauppoja heti lähteä kiertämään, kun vauva on syntynyt.
Mukavaa viikonloppua kaikille. Vihdoin pääse lepäämään!
M
Missu 27+3
Vieras
Moi Taas,
aattelin aina tuohon nimimerkkiin laittaa rv:t ni on lukijoitten helpompi pongata missä mennään.
http://www.amazingpregnancy.com/oldwivestales/index.phtml
on hauska saitti, jenkkiläinen, ja voi veikata sukupuolta (englanniks). Tein sen ja sain 90%poika ja ultran mukaankin 99% poika ois tulossa, eli ainakin mun mukaan pitää paikkansa.
Kävin aamulla neuvolassa, hemoglobiini oli tippunut 100, mikä varmaan johtuu tästä flunssasta joka vaan jatkuu ja jatkuu. Supistuksia on jokailta monta tuntia 10min välein ja sain varalta viikonlopuks numeron äitipolille, jonne pitäs mennä jos muttuu kivuliaiks, nyt vaan siis se kohdun kovettuminen muutamaks sekunniks, mut inhottavaa silti. Niin ja lepäilä pitäs. Sf-mitta oli 25.5cm keskikäyrillä, painoa oli tullut vain 200g viime käynnistä, éilenillalla vielä mässäilin surutta et paino nousis täks aamuks, kun se on tään flunssan myötä laskenut kilon. Nyt kokonaispaino on noussut noin 5-6kiloo, terkkarin mielestä se on ihan ok, kunhan kohtu kasvaa ja vauva voi hyvin, voi olla et synnytyksen jälkeen on itse sit aina aneeminen, mut yritän sit syödä enemmän et jaksasin imettää, nytkin kyllä syön mut paino vaan ei nouse, no, kai pitäs olla tyytyväinen, onpahan sit jouluna lupa mässäillä ja paljon.
Mites muitten supistukset? Onko paljon? Mä oon lukenut et jos supistuksia on paljon (mulla jo rv19 asti)ni sy´nnytys voi olla ennenaikanen ja nopea...eli sitä tässä vähän hermoilen et tulee ennenaikojaan. No näillä viikoilla onneksi suurin riski on poissa, eli keskosenakin luulisi selviytyvän nykypäivinä...tietty haluun et pysyy sisällä loppuun asti.
aattelin aina tuohon nimimerkkiin laittaa rv:t ni on lukijoitten helpompi pongata missä mennään.
http://www.amazingpregnancy.com/oldwivestales/index.phtml
on hauska saitti, jenkkiläinen, ja voi veikata sukupuolta (englanniks). Tein sen ja sain 90%poika ja ultran mukaankin 99% poika ois tulossa, eli ainakin mun mukaan pitää paikkansa.
Kävin aamulla neuvolassa, hemoglobiini oli tippunut 100, mikä varmaan johtuu tästä flunssasta joka vaan jatkuu ja jatkuu. Supistuksia on jokailta monta tuntia 10min välein ja sain varalta viikonlopuks numeron äitipolille, jonne pitäs mennä jos muttuu kivuliaiks, nyt vaan siis se kohdun kovettuminen muutamaks sekunniks, mut inhottavaa silti. Niin ja lepäilä pitäs. Sf-mitta oli 25.5cm keskikäyrillä, painoa oli tullut vain 200g viime käynnistä, éilenillalla vielä mässäilin surutta et paino nousis täks aamuks, kun se on tään flunssan myötä laskenut kilon. Nyt kokonaispaino on noussut noin 5-6kiloo, terkkarin mielestä se on ihan ok, kunhan kohtu kasvaa ja vauva voi hyvin, voi olla et synnytyksen jälkeen on itse sit aina aneeminen, mut yritän sit syödä enemmän et jaksasin imettää, nytkin kyllä syön mut paino vaan ei nouse, no, kai pitäs olla tyytyväinen, onpahan sit jouluna lupa mässäillä ja paljon.
Mites muitten supistukset? Onko paljon? Mä oon lukenut et jos supistuksia on paljon (mulla jo rv19 asti)ni sy´nnytys voi olla ennenaikanen ja nopea...eli sitä tässä vähän hermoilen et tulee ennenaikojaan. No näillä viikoilla onneksi suurin riski on poissa, eli keskosenakin luulisi selviytyvän nykypäivinä...tietty haluun et pysyy sisällä loppuun asti.
R
Ria rv 27+3
Vieras
Oispa mullaki paino nosuut vaan 5-6 kg.... pian on kymppikiloo täynnä...nyt 9,5kg / rv 27+3.... noooohhhh... mies on ainaki vähän kyllästynyt mun 'lihoamis -puheisiin'.... omasta mielestä en oo asiasta ku pari kertaa mainnut (sillon ku kauhuks puntarilukemat on kunnolla noussut).. mut kai sitten voisi nuot puheet lopettaa kun vauvahan se on joka siellä elelee ja kun sf-mittaki oli rv26 jo 26cm ja vauva rakenneultras 'isohko' niiiiinnn.......no nyt oon ihan tyytyväinen ollu painon nousuun, ku on pysyny n. 500g/vko
Mä veikkaan poikaa meille.... saas nähä, sormustestiä en osaa tehä. Mut masu on tasan potkupallo, eikä oo levennyt.... ja niin vilkas et liekö kukään tyttövauva noin jaksaisi kovasti potkia??!! Aluks oli tyttöolo, mut nyt jostain rv 16=> poikaolo....
Mä oon innokkaana ompelijana tehny ite n. 10 potkaria, joista kaks kutomalla. Tänään illalla ja viikonloppuna aattelin tehdä villatakkia...se on niin kivaa ajanvietettä, ku samalla vauva potkiskelee.... nyt on ollut vähä stressaavaa muuttopuuhaa joten viikonlopun otan super rennosti... ja viikonloppusin saa myös herkutella, kun muuten oon yrittänyt pitää 'tiukkaa' linjaa karkkien ja suklaan sekä pullien suhteen... mut nyt on pakottava tarve saada suklaata...nams nams
Mul oli suppareita rv 20 tienoilla, mut nyt niitä on vähemmän tai sit oon jo tottunut niihin... välistä toki jokunen suppari... mä oon kyl suht positiivisella mielellä ku menos jo viimenen kolmannes ja vauva on edelleen masus... alussa oli aika vaikeeta ku tavallaan oli super onnellinen vauvasta mut samalla pelkäs niin paljon...nyt pelot on huomattavasti vähentynyt
...
potkuja
Mä veikkaan poikaa meille.... saas nähä, sormustestiä en osaa tehä. Mut masu on tasan potkupallo, eikä oo levennyt.... ja niin vilkas et liekö kukään tyttövauva noin jaksaisi kovasti potkia??!! Aluks oli tyttöolo, mut nyt jostain rv 16=> poikaolo....
Mä oon innokkaana ompelijana tehny ite n. 10 potkaria, joista kaks kutomalla. Tänään illalla ja viikonloppuna aattelin tehdä villatakkia...se on niin kivaa ajanvietettä, ku samalla vauva potkiskelee
.... nyt on ollut vähä stressaavaa muuttopuuhaa joten viikonlopun otan super rennosti... ja viikonloppusin saa myös herkutella, kun muuten oon yrittänyt pitää 'tiukkaa' linjaa karkkien ja suklaan sekä pullien suhteen... mut nyt on pakottava tarve saada suklaata...nams namsMul oli suppareita rv 20 tienoilla, mut nyt niitä on vähemmän tai sit oon jo tottunut niihin... välistä toki jokunen suppari... mä oon kyl suht positiivisella mielellä ku menos jo viimenen kolmannes ja vauva on edelleen masus... alussa oli aika vaikeeta ku tavallaan oli super onnellinen vauvasta mut samalla pelkäs niin paljon...nyt pelot on huomattavasti vähentynyt
...potkuja
K
Katariina
Vieras
Pitkästä aikaa taas kirjoittelen kuulumisia. Olen kyllä käynyt lukemassa viestejä usein, ei vain jaksa aina kirjoittaa. Olo edelleen väsynyt ja saamaton. Mies täysin kiinni omissa työ- yms. kiireissään ja olo on hyvin yksinäinen. Näemme liian harvoin. Silloinkin kun mies on paikalla, hän on usein väsynyt ja poissaoleva, eli ei apua apeuteen tai mihinkään muuhunkaan.
Eilen oli 4. neuvola. Vaavilla kaikki hyvin. Sydän jumputtaa joka kerta samaa 140. Sf-mitta oli 25, eli yläkäyrillä mennään, kun rv oli 25+5. Oma paino oli laskenut, nyt painoa alusta asti kertynyt vain reilu kilo. Mutta ei ollut terkkari huolissaan, kun vauva kasvaa hyvin. Sanoi vain, että pitäisi syödä silti säännöllisesti, vaikkei niin maittaisikaan. Muuten tuon maha-asukki on tosi vilkas, liikkuu ahkerasti pitkin päivää ja hiljenee vain hyvin lyhyiksi ajoiksi. Välillä potkut jo sattuvat ja sätkähtelen kuin saisin pieniä sähköiskuja sisäpuolelta.
Omia oireita on yhtäkkiä alkanut tulla, kun tähän asti on säästynyt aika hyvin. Nyt närästää ja supistelee joka päivä. Elämäni ensimmäiset Renniet tuli haettua ja ne kyllä auttavat. Ristiselkäkin oireilee, varsinkin iltaisin, kun on väsynyt. Lisäksi parina yönä on ollut kivuliasta suonenvetoa. Kävelemään ei enää pysty kunnolla noiden supistusten ja muiden mahan alueen kipujen takia. Se on harmi, kun liikkua pitäisi kuitenkin. Neuvolasta sanottiin, että pieniä lenkkejä ja rauhallisesti. Yritetään! Olen myös alkanut kukkuilla hereillä öisin. En tiedä johtuuko se apeasta olotilasta vai mistä, mutta tulee nyt sitten harjoiteltua jo etukäteen tuota valvomistakin.
Olen saanut lainattua turvakaukalon ja -istuimen, kehdon, sekä vauvanvaatteita. Lisäksi olen ostanut vaatteita kirppiksiltä. Loput tavarat pitäisi hankkia sitten uutena. Vaunut, sänky, hoitopöytä, sitteri ja kaikki pienenpi tilpehööri. Taitaa tili tyhjentyä siinä hommassa, varsinkin kun taidan joutua maksamaan kaikki hankinnat omasta pussista. Saapa sitten mieleisiä ainakin.
Meillä työnantaja maksaa 3 kk:n palkan. Niin ja vakuutuksen lapselle sain, Tapiolasta. Yksi murhe vähemmän mietittävänä.
Voimia ja värikästä syksyn jatkoa kaikille helmiäipille!
Eilen oli 4. neuvola. Vaavilla kaikki hyvin. Sydän jumputtaa joka kerta samaa 140. Sf-mitta oli 25, eli yläkäyrillä mennään, kun rv oli 25+5. Oma paino oli laskenut, nyt painoa alusta asti kertynyt vain reilu kilo. Mutta ei ollut terkkari huolissaan, kun vauva kasvaa hyvin. Sanoi vain, että pitäisi syödä silti säännöllisesti, vaikkei niin maittaisikaan. Muuten tuon maha-asukki on tosi vilkas, liikkuu ahkerasti pitkin päivää ja hiljenee vain hyvin lyhyiksi ajoiksi. Välillä potkut jo sattuvat ja sätkähtelen kuin saisin pieniä sähköiskuja sisäpuolelta.
Omia oireita on yhtäkkiä alkanut tulla, kun tähän asti on säästynyt aika hyvin. Nyt närästää ja supistelee joka päivä. Elämäni ensimmäiset Renniet tuli haettua ja ne kyllä auttavat. Ristiselkäkin oireilee, varsinkin iltaisin, kun on väsynyt. Lisäksi parina yönä on ollut kivuliasta suonenvetoa. Kävelemään ei enää pysty kunnolla noiden supistusten ja muiden mahan alueen kipujen takia. Se on harmi, kun liikkua pitäisi kuitenkin. Neuvolasta sanottiin, että pieniä lenkkejä ja rauhallisesti. Yritetään! Olen myös alkanut kukkuilla hereillä öisin. En tiedä johtuuko se apeasta olotilasta vai mistä, mutta tulee nyt sitten harjoiteltua jo etukäteen tuota valvomistakin.
Olen saanut lainattua turvakaukalon ja -istuimen, kehdon, sekä vauvanvaatteita. Lisäksi olen ostanut vaatteita kirppiksiltä. Loput tavarat pitäisi hankkia sitten uutena. Vaunut, sänky, hoitopöytä, sitteri ja kaikki pienenpi tilpehööri. Taitaa tili tyhjentyä siinä hommassa, varsinkin kun taidan joutua maksamaan kaikki hankinnat omasta pussista. Saapa sitten mieleisiä ainakin.
Meillä työnantaja maksaa 3 kk:n palkan. Niin ja vakuutuksen lapselle sain, Tapiolasta. Yksi murhe vähemmän mietittävänä.
Voimia ja värikästä syksyn jatkoa kaikille helmiäipille!
U
up
Vieras
Ä
Äitee30
Vieras
aattelin kysyä onko muilla suunnilleen samoilla viikoilla olevilla samoja oireita/vaivoja?
Eli viikkoja nyt 26+4, eilen alkoivat kivuliaat supistukset joita kuitenkin tuli harvakseltaan ja vain istuessa. Tänään koko maha on kuin potkittu, niinkuin jokainen lihas olisi ollut huimalla rasituksella eilen. Ei supistukset eilen kuitenkaan tuntuneet kovin rajuilta. Olen menossa neuvolan lääkärille tiistaina ja kysyn toki asiaa siellä ja menen kyllä ensiapuun jos tilanne pahenee mutta olisin vain kysynyt onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tänää on joitakin kivuttomia suppareita tullu mutta loppuvat kyllä levossa, pitänee pysyä sängyn pohjalla...
Muuten olo on hyvä ja pikkuinen myllertää omaan kiivaaseen tahtiinsa!
Eli viikkoja nyt 26+4, eilen alkoivat kivuliaat supistukset joita kuitenkin tuli harvakseltaan ja vain istuessa. Tänään koko maha on kuin potkittu, niinkuin jokainen lihas olisi ollut huimalla rasituksella eilen. Ei supistukset eilen kuitenkaan tuntuneet kovin rajuilta. Olen menossa neuvolan lääkärille tiistaina ja kysyn toki asiaa siellä ja menen kyllä ensiapuun jos tilanne pahenee mutta olisin vain kysynyt onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tänää on joitakin kivuttomia suppareita tullu mutta loppuvat kyllä levossa, pitänee pysyä sängyn pohjalla...
Muuten olo on hyvä ja pikkuinen myllertää omaan kiivaaseen tahtiinsa!
M
Missu 27+6
Vieras
Mä kävin viikonloppuna äitipolilla, kun oli yöllä kivuliaita supistuksia säännöllisesti. Ultrasivat kohdunkaulan ja kohdun, kohdunkaula kiinni, kiinteä ja 4,5cm ja vauva voi hyvin, oli 1100g ja eloisa, et mitään ei siit sitten seurannutkaan, kunhan vain säikäytti, sit ottivat pissa sekä klamydia-näytteen, mitään ei kyl löytynyt, onneksi. En tiedä oonko ylivarovainen, mut sit taas toisaalta ystäväpiireissä jonkinverran keskosina syntyneitä, et kyl mieluummin käyn tarkistamassa tilanteen, js siltä tuntuu. Nythän kyl rupee oleen jo hyvällä mallilla kun rv28 alkaa huomenna. Mä oon hirvee jännittäjä ja epäilija tyyppi, itse synnytystä en pelkää mut sitä et saan vauvan elävänä pidettyä nyt siis sisällä ja sit ulkopuolella.
R
Raisa
Vieras
Hei!
Mietin tässä lukiessani noita meidän kirjoituksia, että miksi ihmeessä me ressataan niin kauheasti kaikkia mahdollisia asioita. Minusta alkaa jo tuntua, että tästä hermoilusta pitäisi päästä eroon. Onko sillä oikeasti niin kauheasti väliä minkälaisia vaippoja käyttää tai mitä syö, kunhan ei itseään erityisesti myrkytä.
Sitten vielä se jatkuva hermoilu potkiiko vai eikö potki ja onko vääränlaisia supistuksia vai ei. Miten tästä jatkuvasta pohdinnasta pääsisi eroon?
En sano sitä, etteikö näistä pitäisi keskustella täällä, sillä itsekkin kuuluun juuri näihin hermoilijoihin. Kiva olisi joskus kuitenkin ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta, eikä miettiä kuinka montaa kestovaippaa tilaa netistä ja saapukohan kärryt ja turvaistuimet ajoissa!
Kertokaa siis miten saatte unohdettua raskausstressin ja keskityttyä onnelliseen odotukseen. Kaikki vihjeet otetaan vastaan.
nimim. ""kyynikko"" =D
Mietin tässä lukiessani noita meidän kirjoituksia, että miksi ihmeessä me ressataan niin kauheasti kaikkia mahdollisia asioita. Minusta alkaa jo tuntua, että tästä hermoilusta pitäisi päästä eroon. Onko sillä oikeasti niin kauheasti väliä minkälaisia vaippoja käyttää tai mitä syö, kunhan ei itseään erityisesti myrkytä.
Sitten vielä se jatkuva hermoilu potkiiko vai eikö potki ja onko vääränlaisia supistuksia vai ei. Miten tästä jatkuvasta pohdinnasta pääsisi eroon?
En sano sitä, etteikö näistä pitäisi keskustella täällä, sillä itsekkin kuuluun juuri näihin hermoilijoihin. Kiva olisi joskus kuitenkin ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta, eikä miettiä kuinka montaa kestovaippaa tilaa netistä ja saapukohan kärryt ja turvaistuimet ajoissa!
Kertokaa siis miten saatte unohdettua raskausstressin ja keskityttyä onnelliseen odotukseen. Kaikki vihjeet otetaan vastaan.
nimim. ""kyynikko"" =D
A
Arde
Vieras
Tohon stressaamiseen on pakko kommentoida! Just tota mäkin olen miettinyt. Ei jotenkin pysty antaan itsensä vaan yksinkertasesti olla onnellinen raskaudesta, vaan aina joku haamu on oltava taustalla. Sit välillä miettii, et tätäkö se ihana odotettu raskaus onkin? Jos oisin tiennyt sen henkisesti näin raskaaksi, niin olisinko hommaan ruvennut?
Asiat mitä mä olen pohtinut lauantaista asti: (huomaa että aivotkin ovat pehmenneet...)
Kävin katsomassa kaverin 1 kk vanhaa poikaa. Sitä tarjottiin syliini ja kieltäydyin. Se ei johtunut siitä, ettenkö olisi halunnut, mutta en ole koskaan pitänyt noin pientä muksua sylissäni (nuorin on varmaan ollut joku 9 kk) ja toisaalta se pelotti, ja sitten mielessä oli tunne, että kun en ole kokenut tuota aikaisemmin, niin olisi kiva saada opetella sen oman pienen kanssa... Nyt sitten olen tuskissani pohtinut, että pahastuiko kaverini... ÄHHH...
Toinen asia: Kaverini kysyi, että tuleeko mulle joku vauvalehti, johon vastasin ettei tule. Hän totesi, että hän oli ihan varma, että tulee, kun sä olet varmasti niin innoissasi! No olenhan minä, mutta kun se haamu taas taustailee, enkä uskalla näyttää olevani innoissani edes sen vertaa että tilaisin lehden... Todella typerää eikö totta...! Sitten kaveri vielä totesi, että sun vattasi on jo tosi iso, että sullahan on vielä 3 kk jäljellä ja olet jo nyt noin iso... (hieman loukkaannuinkin...)
No joo, eikös sitä niin sanota, että nainen on tyhmimmillään raskaana (joku aivosolujuttu...), ei millään pahalla teitä muita kohtaan! =)
Asiat mitä mä olen pohtinut lauantaista asti: (huomaa että aivotkin ovat pehmenneet...)
Kävin katsomassa kaverin 1 kk vanhaa poikaa. Sitä tarjottiin syliini ja kieltäydyin. Se ei johtunut siitä, ettenkö olisi halunnut, mutta en ole koskaan pitänyt noin pientä muksua sylissäni (nuorin on varmaan ollut joku 9 kk) ja toisaalta se pelotti, ja sitten mielessä oli tunne, että kun en ole kokenut tuota aikaisemmin, niin olisi kiva saada opetella sen oman pienen kanssa... Nyt sitten olen tuskissani pohtinut, että pahastuiko kaverini... ÄHHH...
Toinen asia: Kaverini kysyi, että tuleeko mulle joku vauvalehti, johon vastasin ettei tule. Hän totesi, että hän oli ihan varma, että tulee, kun sä olet varmasti niin innoissasi! No olenhan minä, mutta kun se haamu taas taustailee, enkä uskalla näyttää olevani innoissani edes sen vertaa että tilaisin lehden... Todella typerää eikö totta...! Sitten kaveri vielä totesi, että sun vattasi on jo tosi iso, että sullahan on vielä 3 kk jäljellä ja olet jo nyt noin iso... (hieman loukkaannuinkin...)
No joo, eikös sitä niin sanota, että nainen on tyhmimmillään raskaana (joku aivosolujuttu...), ei millään pahalla teitä muita kohtaan! =)
Ä
Äitee30
Vieras
Stressaamiseen..
No kyllä sitä jo rennommin osaa ottaa nyt kuin esikoisen kanssa, silloin kun en tiennyt miltä liikkeet tuntuu tai supistukset. Mietin aina että mistä tietää milloin pitää lähteä ja kerkiääkö sairaalaan ajoissa!
Mutta nyt sitten jo ""kokeneempana"" stressaa sitä kaikkea mikä voi mennä vikaan!! Ei oo helppoo...=(
Minäkään en oo uskaltanu innostua vielä mistään vaikka nyt jo rv26+5. Edellinen raskaus kun keskeytyi rv17 niin nyt jotenkin pelottaa kokoajan että pysyykö masukki sisällä ja hengissä loppuun asti?! En oo ostanu vielä mitään vauvalle enkä laittanu mitään valmiiks, kokoajan vaan aattelen että kerkiäähän tässä vielä! Nyt on alkanu sitten supistelemaan aika paljon ja viikonloppuna jo kivuliaastikin (joka onneksi loppui) niin tulee mieleen entäs jos en kohta pysty mitään tekemään, jää vaatteet ja muuta laittamatta. Ei oo mitään valmiina kun vauva tulee! No, eihän se auta kun ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta=)!
Se on muuten kiva tunne kun saat oman nyytin syliin ekaa kertaa! Kun ei tiiä miten päin sitä pitäisi ettei vaan menis rikki...=)! Eiköhän ystäväsikin ymmärrä sen attä haluat kokemuksen olevan ainutlaatuinen omasi kanssa. Tosin vaikka pitäisitkin toisen lasta sylissäs, on se sitten kuinka pieni tahansa, niin se on ihan eri asia kun sitten aikanaan se oma nyytti!
Minua häiritsee se kun ihmiset joiden kanssa juttelen, tuijottavat vatsaani puhuessamme! Olisi kiva saada katsekontakti keskustelukumppaniin mutta ei, maha vaan kiinnostaa! Tosin se on aika iso mutta kuitenkin. Oletteko muut törmänneet samaiseen ""ongelmaan""? Toisaalta se on aika hupaisaa katsoa kun ihmiset tuijottaa että onpas iso maha=)!!
No mutta, stressistä ja peloista huolimatta oikein ihanaa odotusaikaa kaikille=)
No kyllä sitä jo rennommin osaa ottaa nyt kuin esikoisen kanssa, silloin kun en tiennyt miltä liikkeet tuntuu tai supistukset. Mietin aina että mistä tietää milloin pitää lähteä ja kerkiääkö sairaalaan ajoissa!
Mutta nyt sitten jo ""kokeneempana"" stressaa sitä kaikkea mikä voi mennä vikaan!! Ei oo helppoo...=(
Minäkään en oo uskaltanu innostua vielä mistään vaikka nyt jo rv26+5. Edellinen raskaus kun keskeytyi rv17 niin nyt jotenkin pelottaa kokoajan että pysyykö masukki sisällä ja hengissä loppuun asti?! En oo ostanu vielä mitään vauvalle enkä laittanu mitään valmiiks, kokoajan vaan aattelen että kerkiäähän tässä vielä! Nyt on alkanu sitten supistelemaan aika paljon ja viikonloppuna jo kivuliaastikin (joka onneksi loppui) niin tulee mieleen entäs jos en kohta pysty mitään tekemään, jää vaatteet ja muuta laittamatta. Ei oo mitään valmiina kun vauva tulee! No, eihän se auta kun ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta=)!
Se on muuten kiva tunne kun saat oman nyytin syliin ekaa kertaa! Kun ei tiiä miten päin sitä pitäisi ettei vaan menis rikki...=)! Eiköhän ystäväsikin ymmärrä sen attä haluat kokemuksen olevan ainutlaatuinen omasi kanssa. Tosin vaikka pitäisitkin toisen lasta sylissäs, on se sitten kuinka pieni tahansa, niin se on ihan eri asia kun sitten aikanaan se oma nyytti!
Minua häiritsee se kun ihmiset joiden kanssa juttelen, tuijottavat vatsaani puhuessamme! Olisi kiva saada katsekontakti keskustelukumppaniin mutta ei, maha vaan kiinnostaa! Tosin se on aika iso mutta kuitenkin. Oletteko muut törmänneet samaiseen ""ongelmaan""? Toisaalta se on aika hupaisaa katsoa kun ihmiset tuijottaa että onpas iso maha=)!!
No mutta, stressistä ja peloista huolimatta oikein ihanaa odotusaikaa kaikille=)
W
Wirkku 27+4
Vieras
Alkoi väkisin naurattaa tämä stressaamisaihe. Ja siis nuo Arden esimerkit, koska kuulostaa todella tutulta. Itse olen erikoistunut näihin maailmankaikkeuden turhimpiin kilareihin Esim1. Veljeni tyttöystävineen on meillä viikonlopun koiravahtina, ja tyttöystävä käytti mun lenkkereita. Kotiin tultuani huomasin sen (koska nauhat oli kiinni ja mä jätän ne auki, varsinainen Nti Etsivä siis) ja päreet paloi (""Hemmettiäkö se mun kenkiä käyttää, tuliko se muka sukkasilleen tänne.."") No soitin sitten broidille, enkä nyt onneksi kaatanut ihan koko kilarikohtausta sen päälle mutta asia oli tehtävä selväksi. Ja arvaatte varmaan mitä myöhemmin: No hävetti. Ja ed hävettää. Saakutin hormoonit (mikä ihana tekosyy?). Lisäksi olen täysin kädetön pienten lasten kanssa, tuleehan lapsen mukana asiaan kuuluva manuaali (tyyliin on/off -kytkin kun huuto alkaa?)...
Mutta joo, ylilyöntejä vähemmän ja järkeä enemmän olisi hieno homma. Mutta tämä on nykyinen olotila; siihen on vaan totuttava
Mut joo, koitetaan ottaa rennommin PS. Hyvä idea laittaa tuo raskausviikko + päivät. Mitä nyt mun nykyisellä muistilla (ehkä lisääntyneet hormonit on syöneet kaiken muistikapasiteetin?) jouduin kaivamaan tiedon kalenterista..
H
hunajakana
Vieras
Hei,
Minäkin stressaan ihan oudoista asioista, vauvaan liittyen ja muutenkin. Viikonloppuna alkoi työasiat ahdistamaan eli missä vaiheessa ehdin/jaksan/pystyn raahaamaan kaikki kirjat yms. henkilökohtaiset tavarat töistä kotiin, ottaa varmuuskopiot tiedostoista, saada hommat ylipäätään semmoiseen pakettiin että vuoden päästä on helppo jatkaa siitä mihin tänä vuonna jään. Noihin juttuihin menee ehkä kaksi päivää max ja silti nousi kylmä hiki pintaan ja sydän hakkasi vinhasti keskellä yötä näitä vatvoessa.
Lapsen hoito ja vastuu uudesta ihmisestä on myös alkanut hirvittää: miten sujuu imetys, osaanko pukea vauvalle sopivasti vaatteita päälle, mikä on sopiva vuorokausirytmi ja nukkumaanmenoaika, miten käyn kaupassa ilman autoa vaunujen kanssa... Järkevästi ajateltuna näitä on ihan turha murehtia etukäteen ja voin kysyä helposti neuvoja kokeneemmilta ystäviltäni. Olen kuitenkin ihan käytännöllinen, reipas ja tervejärkinen ihminen, ei näiden pitäisi olla mitään ylivoimaisen hankalia asioita. Varmaankin hormoonit ovat pehmittäneet minunkin pääni. On hyvä päästä tänne lukemaan muiden juttuja ja huomata, ettei ole ihan ainoa.
Pitänee kehittää oikein kunnon joululahjastressi niin aikaa ei jäisi näille hölmöille vauvamurheille
Minäkin stressaan ihan oudoista asioista, vauvaan liittyen ja muutenkin. Viikonloppuna alkoi työasiat ahdistamaan eli missä vaiheessa ehdin/jaksan/pystyn raahaamaan kaikki kirjat yms. henkilökohtaiset tavarat töistä kotiin, ottaa varmuuskopiot tiedostoista, saada hommat ylipäätään semmoiseen pakettiin että vuoden päästä on helppo jatkaa siitä mihin tänä vuonna jään. Noihin juttuihin menee ehkä kaksi päivää max ja silti nousi kylmä hiki pintaan ja sydän hakkasi vinhasti keskellä yötä näitä vatvoessa.
Lapsen hoito ja vastuu uudesta ihmisestä on myös alkanut hirvittää: miten sujuu imetys, osaanko pukea vauvalle sopivasti vaatteita päälle, mikä on sopiva vuorokausirytmi ja nukkumaanmenoaika, miten käyn kaupassa ilman autoa vaunujen kanssa... Järkevästi ajateltuna näitä on ihan turha murehtia etukäteen ja voin kysyä helposti neuvoja kokeneemmilta ystäviltäni. Olen kuitenkin ihan käytännöllinen, reipas ja tervejärkinen ihminen, ei näiden pitäisi olla mitään ylivoimaisen hankalia asioita. Varmaankin hormoonit ovat pehmittäneet minunkin pääni. On hyvä päästä tänne lukemaan muiden juttuja ja huomata, ettei ole ihan ainoa.
Pitänee kehittää oikein kunnon joululahjastressi niin aikaa ei jäisi näille hölmöille vauvamurheille
W
Wirkku
Vieras
Esiintyykö muilla särkyä nivusissa kun kävelee? Lähinnä kiinnostaisi, saisiko sitä jollain minimoitua tai onko esim liikuntamuotoja jotka auttaisivat ""vaivaan""?
Otetaan vastaan myös vinkkejä hyvistä, selkää vahvistavista liikkeistä. On tuo alaselkä alkanut iltaisin vähän vihoittelemaan kun sängyssä yrittää vaihtaa asentoa.. Ja nyt mietin josko jätin sen punttiksen ihan liian aikaisin telakalle...
Otetaan vastaan myös vinkkejä hyvistä, selkää vahvistavista liikkeistä. On tuo alaselkä alkanut iltaisin vähän vihoittelemaan kun sängyssä yrittää vaihtaa asentoa.. Ja nyt mietin josko jätin sen punttiksen ihan liian aikaisin telakalle...
R
Raisa 24 + 6
Vieras
Äitee30: Sinua huoletti kun ihmiset puhuu sun vatsalle eikä sulle. Minussa tämä vastaava tilanne herättää huvittuneisuutta, sillä olen suorastaan tyytyväinen, että ihmiset puhuvat nykyisin minun vatsalle eivätkä rinnoilleni kuten ennen raskautta tai sen alkuaikoina tapahtui. 
Eli älä siis sure, sekin vatsalle puhuminen kyllä loppuu, kun saadaan nämä uudet ihmiset ulos ja vartalo vaan omaan käyttöön jälleen.
Kukahan se kirjoitti siitä työstressistä, siitä täälläkin kärsitään ja kun kaverit vielä jäävät yksi kerrallaan äitiyslomille alkaa jo itsekkin mietiskellä, että kyllä nyt vois jo jäädä pois töistä ja samalla hermostuttaa miten kaiken saa tehtyä ennen sitä.
Eli älä siis sure, sekin vatsalle puhuminen kyllä loppuu, kun saadaan nämä uudet ihmiset ulos ja vartalo vaan omaan käyttöön jälleen.
Kukahan se kirjoitti siitä työstressistä, siitä täälläkin kärsitään ja kun kaverit vielä jäävät yksi kerrallaan äitiyslomille alkaa jo itsekkin mietiskellä, että kyllä nyt vois jo jäädä pois töistä ja samalla hermostuttaa miten kaiken saa tehtyä ennen sitä.
M
Minnie 26+0
Vieras
Ihana lukea teidän kuulumisia pitkästä aikaa! On ollut niin kiirettä töissä ettei ole ehtinyt palstaa edes vilkaisemaan viime viikon jälkeen. Ajatuksetkin on olleet enemmän työasioissa, vaikka mielummin keskittyisin vauvaan. Toisaalta voi olla ihan hyväkin juttu, että on muuta ajateltavaa.
Supistellut on täälläkin, lähinnä kyllä jos kannan/nostan jotain raskasta tai olen koko päivän ollut menossa. Eli huilaamalla menee ohi. Tänään kävin sokerirasituksessa ja huomenna pitäisi kysellä tuloksia. Toivottavasti ei oo koholla. Muuten olen kyllä enimmäkseen nauttinut olostani, enkä paljoa stressannut. Pitäisi ehtiä vaan tekemään paljon asioita kun vielä pystyy. Mutta kyllä minäkin haaveilen jo, että saisin vauvan hoitoon. Olen siis antanut itselleni luvan haaveiluun enkä vaan pelkää koko ajan! Mieskin on ollut ihan extrakiva viime aikoina, ja lähettää kesken päivänkin söpöjä tekstareita. Nautin siis olostani.
Hyviä vointeja ja positiivisia ajatuksia!
Supistellut on täälläkin, lähinnä kyllä jos kannan/nostan jotain raskasta tai olen koko päivän ollut menossa. Eli huilaamalla menee ohi. Tänään kävin sokerirasituksessa ja huomenna pitäisi kysellä tuloksia. Toivottavasti ei oo koholla. Muuten olen kyllä enimmäkseen nauttinut olostani, enkä paljoa stressannut. Pitäisi ehtiä vaan tekemään paljon asioita kun vielä pystyy. Mutta kyllä minäkin haaveilen jo, että saisin vauvan hoitoon. Olen siis antanut itselleni luvan haaveiluun enkä vaan pelkää koko ajan! Mieskin on ollut ihan extrakiva viime aikoina, ja lähettää kesken päivänkin söpöjä tekstareita. Nautin siis olostani
.Hyviä vointeja ja positiivisia ajatuksia!
N
Nessa
Vieras
Mä olen ilmeisesti ihan outo tyyppi koska en stressaa mistään koskien raskautta tai edes tulevaa vauvaa! Raskausaika on ollut helppoa ja mukavaa, ainoa ""oire"" on painonlisäyksen ohella ollut ajoittainen närästys.
Elän mukavaa aikaa ja mieskin on päässyt tosi helpolla koska olen oikeastaan helpompi tapaus kuin ennen raskautta ja mikä hänen mielestään parasta enemmän myös kotona. Musta on tullut oikein hemmamamma, viime viikolla leivoin sämpylöitä ja pullaa ja kotiakin katselen sillä silmällä että sitä pitäisi saada vielä viihtyisemmäksi.
Mulla on hassu tunne että kaikki sujuu hyvin ja jos jotain sattuu murehdin sitä sitten.
Jonkun mielestä voi kuulostaa pahalta mutta elämäni ei pyöri ainoastaan vauvan ympärillä vaan mulla on paljon muitakin innostuksen ja kiinnostuksen kohteita kuten meidän eläimet ja oman yrityksen kehittäminen ym. Tästä varmasti johtuu etten edes ehdi stressata turhia.
Tiedän että maalaisjärjellä selviän vauvasta, imettämisesti ja hoitamisesta hienosti. Ja jos jotain ongelmia ilmenee apua ja neuvoa on kuitenkin saatavilla. En vaan viitsi kuluttaa energiaa etukäteen murehtimalla.
Oikein iloista ja stressivapaata päivää kaikille!
Elän mukavaa aikaa ja mieskin on päässyt tosi helpolla koska olen oikeastaan helpompi tapaus kuin ennen raskautta ja mikä hänen mielestään parasta enemmän myös kotona. Musta on tullut oikein hemmamamma, viime viikolla leivoin sämpylöitä ja pullaa ja kotiakin katselen sillä silmällä että sitä pitäisi saada vielä viihtyisemmäksi.
Mulla on hassu tunne että kaikki sujuu hyvin ja jos jotain sattuu murehdin sitä sitten.
Jonkun mielestä voi kuulostaa pahalta mutta elämäni ei pyöri ainoastaan vauvan ympärillä vaan mulla on paljon muitakin innostuksen ja kiinnostuksen kohteita kuten meidän eläimet ja oman yrityksen kehittäminen ym. Tästä varmasti johtuu etten edes ehdi stressata turhia.
Tiedän että maalaisjärjellä selviän vauvasta, imettämisesti ja hoitamisesta hienosti. Ja jos jotain ongelmia ilmenee apua ja neuvoa on kuitenkin saatavilla. En vaan viitsi kuluttaa energiaa etukäteen murehtimalla.
Oikein iloista ja stressivapaata päivää kaikille!
M
Missu 28+1
Vieras
Mullakin supistelut on onneksi rauhoittuneet. Sillo viime viikolla kyllä supisteli ja koko ajan. Taisi johtua flunssasta. Nyt öisin kivistää vatsaa, taitaa olla ummetus, joka ei kyllä nyt helpota vaikka kuin syön luumuja ja juon luumumehua, aina nääs näköjään jotain. En oikein edes muista millasta oli kun ei ollut pahaolo/kivistänyt/ supistellut/liitoskivut/kivut nivusissa/kömpelyys/stressi ja psyykkinen huoli onks kaikki hyvin. En siis valita, tää on nyt tällainen todella mielenkiintoinen ja opettavainen aika elämässä, aikansa kutakin. Odottavan aika on pitkä. Oon pilkkonut jäljellä olevaa aikaa noin viikon jaksoihin, nyt odotan äitiyspakkausta tällä viikolla (paperit laitettu rv22) sitten seuraavaa neuvolaa, sit ois firman pikkujoulut (jaa-a) ja sit ois itsenäisyyspäivä ja kohta sitten joululoma ja samalla alkaa äippäloma.
R
Ria rv28+1
Vieras
Jee...nyt alkoi 29 raskausviikko...tänään on mun eka neuvolääkäri...jo sitä oon odottanutkin. No toivottavastti kaikki on kunnossa...vointi on ainakin ollut kaikin puolin ok...mitä nyt väliin työasiat stressaa ja ilmat ja muutkin asiat masentaa... samalla on myös neuvolarutiinit...
Wirkku: mullakin on noita nivelkipuja (liitoskipuja?), varsinki siis just masun alapuolella sisäreisissä vai mikä paikka se nyt on...no tos ku jalat alkaa... ainakaan kävely ei siihen auta, sillä reilun tunnin sauvakävelyn jälkeen n. puolen tunnin päästä kivut on pahimmillaan
...samoin silloin ku on istunut pitkää n. 2 h autossa.... no empä oo ite keksiny helpostuskeinoja...kipujen iskiessä kävelen ku ankka ja sekös on hauskaa.....
Äitiyspakkauksen pitäs tulla 2 viikon sisään...jännää...ja eilen kävin varaan pinnasängyn jossa laskettava reuna sekä hoitopöydän, patjan jne....enään siis oikeestaa sitteri pitäs hankkia ja sit 'pikkusälää'...
hei laittakaas ideoita millä piristää miestä??!! Mies on ollut työasioitten takia maassa...noin kerran viikossa harmittelee ku tuli vaihdettua työpaikkaa....
joops...tässäpä tärkeimmät...
...tänään on mun eka neuvolääkäri...jo sitä oon odottanutkin. No toivottavastti kaikki on kunnossa...vointi on ainakin ollut kaikin puolin ok...mitä nyt väliin työasiat stressaa ja ilmat ja muutkin asiat masentaa... samalla on myös neuvolarutiinit...Wirkku: mullakin on noita nivelkipuja (liitoskipuja?), varsinki siis just masun alapuolella sisäreisissä vai mikä paikka se nyt on...no tos ku jalat alkaa... ainakaan kävely ei siihen auta, sillä reilun tunnin sauvakävelyn jälkeen n. puolen tunnin päästä kivut on pahimmillaan
...samoin silloin ku on istunut pitkää n. 2 h autossa.... no empä oo ite keksiny helpostuskeinoja...kipujen iskiessä kävelen ku ankka ja sekös on hauskaa.....Äitiyspakkauksen pitäs tulla 2 viikon sisään
...jännää...ja eilen kävin varaan pinnasängyn jossa laskettava reuna sekä hoitopöydän, patjan jne....enään siis oikeestaa sitteri pitäs hankkia ja sit 'pikkusälää'...hei laittakaas ideoita millä piristää miestä??!! Mies on ollut työasioitten takia maassa...noin kerran viikossa harmittelee ku tuli vaihdettua työpaikkaa....
joops...tässäpä tärkeimmät...
A
Arde 26+6
Vieras
Ihanaa kuulla, että joku jaksaa olla positiivinen ja ennen kaikkea olla murehtimatta liikoja. Itsekin olen about 80 % ajasta, mutta sitten toisinaan iskee se ""mitä jos""...
Äitiyspolilla kävin, istukan paikan tarkistuksessa, luulin, että kätilö vain sen katsoo, mutta paikalla olikin lääkäri, joka katsoi kaikki samalla! Istukka oli noussut, sen uskotaan nousevan entisestään vielä, eikä kontrolleja sen suhteen enää tarvita, eikä näin ollen estä alatiesynnytystä! Kohdunsuu oli tiukasti kiinni ja muutenkin ok, totesi vain, että kun istukka on kuitenkin kohdunsuun lähellä, niin pitää mainita neuvolassa/lääkärissä, että sinne on sitten turha lähteä ronkkimaan turhia... Vuotoriski kun on kuitenkin olemassa. Vauva oli liikkuvainen ja painoarvio oli 990 grammaa... =)
Mulla myös kipua oikeassa nivusessa, tuntuu pahiten kävellessä, jonka vuoksi toi liikunta on jäänyt aika vähälle. Muuten vointi hyvä. Mies on tukena ja muutenkin on suhtautunut ihanasti. Äippälomaa odotan, tulee aika pitkäksi vielä tässä odotellessa...
Vointeja kaikille ja yritetään nauttia, ainakin mahdollisimman usein!
Äitiyspolilla kävin, istukan paikan tarkistuksessa, luulin, että kätilö vain sen katsoo, mutta paikalla olikin lääkäri, joka katsoi kaikki samalla! Istukka oli noussut, sen uskotaan nousevan entisestään vielä, eikä kontrolleja sen suhteen enää tarvita, eikä näin ollen estä alatiesynnytystä! Kohdunsuu oli tiukasti kiinni ja muutenkin ok, totesi vain, että kun istukka on kuitenkin kohdunsuun lähellä, niin pitää mainita neuvolassa/lääkärissä, että sinne on sitten turha lähteä ronkkimaan turhia... Vuotoriski kun on kuitenkin olemassa. Vauva oli liikkuvainen ja painoarvio oli 990 grammaa... =)
Mulla myös kipua oikeassa nivusessa, tuntuu pahiten kävellessä, jonka vuoksi toi liikunta on jäänyt aika vähälle. Muuten vointi hyvä. Mies on tukena ja muutenkin on suhtautunut ihanasti. Äippälomaa odotan, tulee aika pitkäksi vielä tässä odotellessa...
Vointeja kaikille ja yritetään nauttia, ainakin mahdollisimman usein!
W
Wirkku 27+6
Vieras
Tänään oli toinen tapaaminen lääkärissä. Unohdin taas kysyä puolet mitä piti esim Synnytysvalmennuksesta ja suonenvedoista. Kai magnesiumia saa syödä raskausaikana? Nooh, olen kyllä ottanut sitä vaivaan..
Sisätutkimuksessa totesi että kohtu on jotenkin ""alhaalla"", mistä johtunee kipu nivusissa sekä alaselässä. Sain lähetteen fysioterapeutin juttusille, jos vaikka sieltä saisin jotain hyviä liikkeitä. Jotenkin vaan tuntuu että tää ei ainakaan tästä helpotu, kun maha-asukki alkaa kasvaa ja painaa vielä enemmän... Vessassa saa ravata ihan tarpeeksi usein jo nyt..
Työressistä, kärsin kyllä. Nyt kun kaikki on alkaneet puhua ""kun sä kohta lähdet"" ""kauanko sä enää ootkaan"" ja kuka tekee mun hommia jatkossa jne... Ja sata hommaa jonossa vielä. Huoh... No tehdään mitä keretään, ei työt koskaan tekemällä lopu! Että turha miettiä sitä sen enempää, tekee parhaansa, se riittää (tai jos ei niin se on voivoi)!
Sisätutkimuksessa totesi että kohtu on jotenkin ""alhaalla"", mistä johtunee kipu nivusissa sekä alaselässä. Sain lähetteen fysioterapeutin juttusille, jos vaikka sieltä saisin jotain hyviä liikkeitä. Jotenkin vaan tuntuu että tää ei ainakaan tästä helpotu, kun maha-asukki alkaa kasvaa ja painaa vielä enemmän... Vessassa saa ravata ihan tarpeeksi usein jo nyt..
Työressistä, kärsin kyllä. Nyt kun kaikki on alkaneet puhua ""kun sä kohta lähdet"" ""kauanko sä enää ootkaan"" ja kuka tekee mun hommia jatkossa jne... Ja sata hommaa jonossa vielä. Huoh... No tehdään mitä keretään, ei työt koskaan tekemällä lopu! Että turha miettiä sitä sen enempää, tekee parhaansa, se riittää (tai jos ei niin se on voivoi
)!
N
Nekku
Vieras
Oma mies myös ollut viime aikoina maassa. Läjäsin tässä ajan kuluksi isyyspakkauksen (huumorin pilke silmäkulmassa), jonka annan isänpäivänä. Toivottavasti se sitten piristää...
R
Ria rv28+1
Vieras
Tänään siis oli neuvolalääkäri...varsinainen lääkäri kun ikää oli tasan varmaa vähempi ku mulla...no mut samapa se...
Sf-mitta oli pysynyt samoissa ku viimeksi, eli enään ei olla ihan niin yläkäyrillä... syynä kuitenki oli se, et mun vauva on kuulemma jo laskeutunut...siis yleensä vauvat laskeutuu rv34... mulla vauva oli jo 'poikkeuksellisen' alhaalla...liikuntaa pitäs rajoittaa ja jos suppareita tulee niin pitää käydä äippäpolilla... kuulemma ei oo ihme jos pissattaa jatkuvasti ja sattuu alamasuun urheilun jälkeen jne. koska vauva niin alhaalla että varmasti painaa ... musta oli myös omituista, kun lääkäri sano sisätutkimuksessa että tässä tuntuu pää...siis oikeesti....voisko sen tuntee itekkin / mun mieskin jos oikein yrittäis....????? Kääks...voisinks siis jo 'koskettaa' vauvaa.... ja 'pukkiiko' mies vauvan päätä jos sekstataan??? Apuuuuaaa..... no kaiketi tuo on ihan normaalia, kuulosti vaa oudolle... ja kuulemma kohdunkaula on hiukka lyhentynyt, mutta kiinni....
Samalla oli neuvola, neuvolamittaukset ok...nyt painoo tullut siis tasan 10kg...heh heh...aletaan oleen miehen kans samois painois mul siis 62 ja mies 62-64...joopa joo...harjottelija oli 'sijaisena', eikä osannut ottaa verinäytettä, kaks yritystä turhaan...ja mäkun inhoon piikkejä
Jaahas...pian mies kotiutuu, saapa nähdä onko yhtä stressaantunut ja kärtynen ku eilen... mentiin eilen puntille + uimaan, mut mies vaan 'nukku 10 min' salilla ja lähti uimaan, yleensä se jaksaa silti tunnin olla puntil ennen uintia..... musta on muute vähän 'outoa' käydä uimas tän masun kans tai ennemminki yleisessä saunassa + suihkussa, kun selkeesti pikkutytöt kattelee ja kihertelee mun masua ja aikuiset kyselee niin 'tuttavallisesti' asioita tai ihmettelee mikä mulla on päällä (ei varmaan oo usein äitiysuimapukuja nähneet)...noh...mun masu on tosi ihana, joskin alasti se näyttää valtaisalta, mutv vaatteet päällä se on oikein kiva...
Sf-mitta oli pysynyt samoissa ku viimeksi, eli enään ei olla ihan niin yläkäyrillä... syynä kuitenki oli se, et mun vauva on kuulemma jo laskeutunut...siis yleensä vauvat laskeutuu rv34... mulla vauva oli jo 'poikkeuksellisen' alhaalla...liikuntaa pitäs rajoittaa ja jos suppareita tulee niin pitää käydä äippäpolilla... kuulemma ei oo ihme jos pissattaa jatkuvasti ja sattuu alamasuun urheilun jälkeen jne. koska vauva niin alhaalla että varmasti painaa ... musta oli myös omituista, kun lääkäri sano sisätutkimuksessa että tässä tuntuu pää...siis oikeesti....voisko sen tuntee itekkin / mun mieskin jos oikein yrittäis....????? Kääks...voisinks siis jo 'koskettaa' vauvaa.... ja 'pukkiiko' mies vauvan päätä jos sekstataan??? Apuuuuaaa..... no kaiketi tuo on ihan normaalia, kuulosti vaa oudolle... ja kuulemma kohdunkaula on hiukka lyhentynyt, mutta kiinni....
Samalla oli neuvola, neuvolamittaukset ok...nyt painoo tullut siis tasan 10kg
...heh heh...aletaan oleen miehen kans samois painois mul siis 62 ja mies 62-64...joopa joo...harjottelija oli 'sijaisena', eikä osannut ottaa verinäytettä, kaks yritystä turhaan...ja mäkun inhoon piikkejäJaahas...pian mies kotiutuu, saapa nähdä onko yhtä stressaantunut ja kärtynen ku eilen... mentiin eilen puntille + uimaan, mut mies vaan 'nukku 10 min' salilla ja lähti uimaan, yleensä se jaksaa silti tunnin olla puntil ennen uintia..... musta on muute vähän 'outoa' käydä uimas tän masun kans tai ennemminki yleisessä saunassa + suihkussa, kun selkeesti pikkutytöt kattelee ja kihertelee mun masua ja aikuiset kyselee niin 'tuttavallisesti' asioita tai ihmettelee mikä mulla on päällä (ei varmaan oo usein äitiysuimapukuja nähneet)...noh...mun masu on tosi ihana, joskin alasti se näyttää valtaisalta, mutv vaatteet päällä se on oikein kiva
...
M
Minnie
Vieras
Kyselit miehen piristystä: moni varmaan tykkää hyvästä illallisesta tai illasta ulkona, siis leffaan, teatteriin, lätkämatsiin tai jotain vaihtelua mitä ette kovin usein tee? Jos siis on vaan mahdollisuus omalla paikkakunnalla. Me ollaan pitkästä aikaa menossa yhdessä lätkämatsiin, ostin liput miehen synttäreiksi, ja matsia on odotettu jo monta viikkoa. Me kun kannatetaan eri joukkueita, niin niitä pelejä ei oo ihan viikoittain. Tai osta joku kiva pikku lahja? Aika moni juttu pyörii nykyään meidän ja masujen ympärillä, joten ihan kiva välillä huomioida miestäkin.
Similar threads
- päkä rv 32
- Lapsen saaminen 3 4 5
- _/\__/\_
- Lapsen saaminen 3 4 5
- _/\_/\_/\____
- Lapsen saaminen
- __/\__/\__
- Lapsen saaminen 3 4 5
- _/\_/\_
- Lapsen saaminen 3 4 5