Helmikuun äipät 15

[Wirkku+poika]

Päkä, joo, onneksi on Bebanthen mukana synnärillä. Se on nyt ahkerassa käytössä Lisäapuna ilmakylpyjä, josko niistä olisi apua..

Sportti, hyvä pointti. En tajua miten on mahdollista (aika kultaa muistot todella nopeasti??), mutta unohdin tuossa kertomuksessani mainita, että tikkejä on täälläkin. Väliliha ei revennyt, mutta klitoris kyllä. Mitä tuohon kipuun tulee (samalla sivutaan tätä musiikkiaihetta ), niin päivystyksessä mulla soi päässä taukoamatta Ana Johnsonin I don't cry for pain. Kun synnytysosastolle päästiin, ja pari tuntia myöhemmin, niin I really did...

Mulla se epiduraali ei varmaan ajanut ihan sitä asiaa mitä olisi voinut (ainakin näin kuvittelen, että se olisi voinut auttaa vieläkin enemmän oikein ajoitettuna), joten se ponnistusvaihe meni ilman puudutusta. Kyllä se sattui, sitä en voi kieltää. Mutta kuten sanottua, palkinto on niin hyvä, kyllä sen kestää!

Tähän loppuun vielä oikein paljon onnea kaikille vauvansa maailmaan saattaneille helmiäipille. Eikä muillakaan enää kestä kauaa, sitä odotellessa täällä ketjussa on mukava zempata!

 

[päkä 38+4]

Hiljaista näkyy täällä olevan, itsekin olin ulkoilemassa peräti 2 tuntia! Ihana, kun pakkanen lopulta lauhtui. Sitä muuten vaan kiertää samoja jälkiä täällä sisällä ja kuluttaa aikaa (ja hermoja). Tein lumitöitäkin, kun oli kevyttä lunta ja sain miehen melkein hepulin partaalla, kun hän pistäytyi ruokiksella kotona ja näki pihan... Annoin kunniasanan etten rehkinyt yhtään vaan ihan hiljaa köpöttelin lumikolan kanssa.

Iltapäivällä lähetään vielä shoppaamaan, huomenna neuvolaan ja perjantaillekin oli jotain sovittuna, niin eiköhän tässä ole sitten taas yks viikko odotusta vähempänä...

Synnärikassiakin pakkailin, lopuista jätin listan kassin päälle, kun ei niitä voi vielä pakata (kännykkä, toilettipussi ym.)

 

[Kirsikka & Poikavauva]

Tänään oli ensimmäinen lastenneuvola. Pituutta oli tullut rutkasti 51 -> 54.7 vai oliskohan synnärillä tullut mittausvirhe...Paino oli noussut 185g viime viikosta (Tavoitteena 150-200 g nousu/vko), joten ainakin poitsu on syönyt riittävästi. Paino on nyt 4150g. Ei ihme, että 50 cm vaatteet oli alkujaan pienet. Kummallista mihin tämä aika menee, päivät kuluu hujauksessa. Tosin neuvolareissukin vei kaksi tuntia kaikkine pukemisineen, syöttämisineen jne, vaikka tuossa lähellä onkin.

Joku kyseli musasta synnytyksessä. Me kuunneltiin klassista musiikkia siinä vaiheessa, kun sain epiduraalin ja torkuimme. Se rauhoitti mukavasti. Ponnistusvaiheeseen olin ajatellut Teräsbetonia, mutta siinä kohtaa ei kyllä enää musat tullu mieleen, sen verran räväkkää menoa oli.

Joku toinen (näköjään lyhytmuisti pätkii pahemman kerran) kyseli sängystä. Me tilattiin tähän alkuun sellainen vaavisänky ja se on aivan fantastinen. Siirtelen sänkyä paikasta toiseen tarpeen mukaan. Pinnasänky odottaa, sitten, kun tuo jää pieneksi.

Vointeja kaikille, mielenkiinnolla seurataan kuka seuraavana vuorossa...

 

[Äitee 40+0]

Hiljaista pitelee juu..

Tänään olisi sitten SE päivä, no tuskin tulee kuitenkaan syntymäpäivä!! Ei oo auttanut ässät eikä mitkään, ei supistele eikä oireile muutenkaan, on vaa odoteltava kiltisti!!

Selkä alkaa olee kyllä ihan loppu, taitaa toi maha olla niiiiin iso että vetää selän ihan väärään asentoon. Ei oo hyvä seistä, istua eikä kävellä. Ei oo hyvä maata tai juostakaan, mitenköhän sitä sitten aikaansa viettäisi??

Huomenna olisi taas neuvola, blaah, oma terkkakin on tullut sairaslomalta ja meidän ""sota"" jatkunee taas! Liikaa tullut painoa ja katokin että imetät ainakin 6kk ja muista sitten tehdä sitä ja tätä...blaa blaa... Meillä ei oo oikein synkannu ton tätin kans koko aikana, se kun suuttui jo ekalla neuvolakerralla kun tuli puhetta esikoisen imetyksestä, joka ei siis onnistunut ja yritystä kesti n. 2 viikkoa... No kuitenkin tädin mielestä olen maailman huonoin äiti siitä syystä ja hän on ottanut asiakseen nyt moittia ja painostaa minua joka kerralla, jotta sitten varmasti imetät tätä seuraavaa, ainakin 6kk... Yritetään, yritetään...

Mieliala alkaa vaihdella masentuneen ja yliväsyneen tienoilla kuten tekstistä huomaatte, anteeksi=(! Yritän kyllä katsella ulkona paistavaa aurinkoa ja ajatella positiivisia asioita, mut aina ei jaksa. Tekis mieli mennä kävelylle mut selkä ei kestä ku sadan metrin lenkin, höh... Kohta täytyy ahtautua autoon ja hakea esikoinen päiväkodista, varmaan taas ajamisen iloa!! Päätin kyllä jo että tänää on viimeinen kerta kun minä autolla ajan esikoista kyytien, nyt saa mies jäädä isyyslomalle ja kuskailla meitä..

Mutta hei, oikein mukavaa loppusuoraa helmisille=), kirjoitelkaahan kuulumisia!

 

[Kirsikka & Poika]

Ihme juttu, kun tuo nimimerkki temppuilee...
a on siis Kirsikka

 

[Pia]

Joo hiljaista tuntuu olevan... Itselläkin aika kuluu mukavammin, kun käy täällä lukemassa toisten juttuja, mutta tänään ei tosiaan ole ollut paljoa lukemista.

Päkä, mäkin olen tehnyt lumitöitä yleensä aina, kun sitä on taivaalta tullut. Se, kun on ihan kivaa hommaa tuolla ulkona kuluttaa aikaa. Mutta hyvin hiljaiseen tahtiin olen niitä tehnyt ja vain vähän lunta kerrallaan kolaillut.

Tänään kävin lääkärissä kätilön suosituksesta sen takia, kun vauva ei ole vieläkään kiinnittynyt. Viikkoja 39+4. Vauvalla oli kaikki hyvin. Siellä se ahkeraan jumppaili! Painoarvioksi tuli 3600-3700gr, aika isolta vaikuttaa, kun itse en ole kovinkaan iso... Lapsiveden määrä oli vähentynyt, mutta oli edelleen normaalin rajoissa. Koska vauva ei ole vielä kiinnittynyt voi tarkoittaa liian ahdasta lantiota. Lääkäri teki sit lähetteen äitipolille synnytystapa-arvioon.

Soittivatkin muutaman tunnin päästä polilta ja kätilö ihmetteli kovasti miten oli jätetty näin myöhään koko synnytystapa-arvioon tuleminen. No minkäs minä sille voin. Silloin 35 viikolla kysyin lääkäriltä olisiko sellainen tarpeellinen ja hänen mielestään ei ollut. No ajan sain vasta ensi viikolle. Kätilö sanoikin, että tuskin ehdit siihen tulemaan. Meinasi, että menen sitä ennen jo synnyttämään. Mutta totesin, että olen kuitenkin ensisynnyttäjä ja yleensähän se tietää lasketun ajan ohittamista... No katsotaan mitä jatkossa.

Vointi edelleen hyvä. Mitään ennakoivia oireita ei ole ollut. En oikein edes tunnista onko joskus harvakseltaan supistuksia vai onko ne vauvan liikkeitä...

Kävin tänään katselemassa itkuhälyttimiä. Niitä oli hirveen monenlaisia malleja ja merkkejä, että en oikein tiennyt mikä niistä olisi ollut hinta/laatu suhteeltan hyvä. Pitää tutustua niihin illalla miehen kanssa ja käydä sit jonkinlainen hakemassa. Se, kun on ainoa sellainen asia joka on vielä hankkimatta. Tai kyllähän varmaan muutakin pientä puuttuu, mutta ei ole osannut vaan varata etukäteen kotiin. No voihan niitä puuttuvia käydä sit ostamassa, kun vauva on syntynyt.

Nyt ulkoilemaan!

 

[Äitee 40+0]

Moi Pia,

Mulle lääkäri sanoi kun ei oo kiinnittyny vielä että lantio olisi tilava ennemminkin kuin ahdas! Mulle tehtiin lantion kuvaus ja todettiin lantiossa olevan alhaalla tilaa niin paljon että heiluttelee päätään vielä syntyessäänkin...! Esikoinen ei ollut synnytyksen käynnistyessäkään vielä kiinnittynyt ja tämäkään kaveri ei vieläkään ole, tänää siis laskettu päivä. Mutta taitaa vaihdella nämäkin ""käytännöt"" paikkakunnittain!?

Eikä mulla ihmetelty lääkärissä viimeks, rv 39, sitä että ei oo kiinnittynyt, sano vaa että kyllä se kerkiää..

 

[nanny]

Miksi lapsesi on hoidossa jos sinä kotona?

 

[päkä]

Taas kärkkäästi kommentoimassa... Joku sais sanoo, että ole jo hiljaa... Mutta se imetys...

Kolmea ekaa imetin imettämästä päästyä n. vuoden jokaista, aina ei ollut helppoa, joskus meni tosi hyvin. Kun tauon jälkeen aloin odottaa neljättä, päätin että nyt ajattelen ihan itse, milloin on hyvä siirtyä pulloruokintaan, sen verran kypsä olin siihen imetyspainostukseen, mitä on harjoitettu neuvolassa esikoisen (1987) syntymästä asti... Kaksi viimeistä vauva-aikaa olivat mitä parhaimmat, nautin sekä imetyksestä, että pulloruokinnan helppoudesta.

Joten ajatelkaa itse, vaikka aina se ei ole helppoa, tietäjiä on niin h..in paljon. (Tästä olen aika vihainen...jos ei joku huomannut jo..) Joku rakastaa imetystä, toinen ei. Yhdellä lapsella se on onnistunut kuin unelma (siis itselläni), toisen kanssa se oli yhtä taistelua..

Uusimmassa Odotus-lehdessä 3/06, oli kerrankin ihana tervejärkinen artikkeli imetyksestä ja pulloruokinnasta, en yleensä välitä noista lehdistä, mutta neuvolan odotushuoneessa se sattui käteen. Siinä joku asiantuntija korosti, että tietenkin etusijalla on vauvan hyvinvointi ja riittävä ravinnonsaanti, ei se tuleeko ruoka rinnasta vai pullosta. Eli se maito on kuitekin ""vain"" vauvan ruokaa, ei muuta...

No tämä taas tästä...

 

[Äitee 40+0]

Arvasin että joku tarttuu tähän, no selitän...

Elikkäs meillä kaksikielinen koti, lapsen äidinkielenä ruotsi, menee siis ruotsinkieliseen esikouluun ja kouluun. Meillä se ruotsia puhuva osapuoli on mieheni, minä taas olen umpisuomalainen. No, lapsi menee vuoden päästä sinne ruotsinkieliseen esikouluun ja jotta hänellä olisi ruotsinkieli edes jotakuinkin hanskassa ennen sitä niin hän on ruotsinkielisessä päivähoidossa silloin tällöin, ehkä parina päivänä viikossa, mieluummin kuin minun kanssani kotona. Mies opiskelee ja on kotona pääasiassa vain kesällä ja muuna aikana öisin! No jonkun mielestä ratkaisu voi olla väärä muttei minusta. Poika aloitti lekiksessä marraskuussa ja nyt puhuu iskän kanssa jo ihan sujuvaa ruotsia. Osasi kyllä ennenkin jo mutta puhui todella harvoin ja sanavarasto oli suht suppea.

Riittikö selitys, ei sillä että olisin mielestäni selitysvelvollinen kenellekkään ko. asiasta. Ja tiedän kyllä että lapsen paras paikka olisi kotona jos kerran äiti on kotona mutta....

Niin ja toiseksi, minulla on ollut aika vaikea raskaus joten pienet ""lomat"" parina päivänä viikossa ovat olleet ihan tervetulleita..

 

[Pia]

Huh, mikä urakka alkaa olla jo tää pukeminen ulkoilua varten...

Äitee, kiva kuulla miten muiden kohdalla on samat asiat menneet. Ja kyllä tuntuu monet käytännöt vaihtelevan ilmeisesti juuri paikkakunnittain.. Mutta tuntuu vähän tylsältä, tässähän menee oma pää ihan pyörälle, kun tulee ihan päinvastaista tietoa! Ja kai mä aika sokeesti uskon lääkäriä näin ensimmäistä odottaessa.. Ei osaa käyttää omaa järkeä, että mitä muuta ne asiat voísi merkitä. Sen verran mullekin on informoitu, että toisilla vauva kiinnittyy vasta itse synnytyksessä. Mutta kai se lääkäri sit haluaa tiedon odotellaanko ihan rauhassa vaan vai onko lantio oikeasti liian ahdas.

Jospa tästä koneen äärestä pääsis nyt lähtemään jo ulos...

 

[nanny]

Olet tehnyt ihan oikean ratkaisun, että lapsesi on hoidossa joskus tilanteestasi johtuen. En vain ymmärrä niitä äitejä jotka kuljettavat lastaan joka päivä hoitoon ja ovat itse kotona. Varsinkin jos perheeseen on jo tullut vauva ja esikoinen poistetaan kuvioista joka ikiseksi päiväksi (siis viedään päiväkotiin) Saa siinä sitten ihmetellä isomman käytöstä ja kiukuttelua kun ei anneta isomman olla kotona ja osallistua pikkusiskon tai veljen hoitamiseen.

 

[hunajakana]

""Paljon onnea Hunajakanalle! Olitteko osastolla 51A, 51B vai 52? ""

Kiitos! Olimme osastolla 51A päivät to 2. - su 5.2. Vietin aikaa varsin tiivisti sängyn tuntumassa, kun istuskelu ruoka&kahvitilassa, tai ylipäätään tuolilla, ei oikein tuntunut kivalta. Nyt onnistuu istuminen pehmeällä tyynyllä parikin tuntia kerrallaan.

Hikkaamisesta. Meidän poju on kova hikkaamaan: masussa varmaan neljästi päivässä nyt ainakin pari kertaa päivässä. Hikka seuraa yleensä, mutta ei välttämättä, ahnasta syömistä.

Imettämisestä. Olen imettänyt ensin toisesta rinnasta ja sitten toisesta. Yritän aloittaa vuorotellen eri rinnasta. Katson aina kellosta tietyn ajan. Aloitin 10 minuutilla per rinta ja olen nostanut ajan astettain 20 minuuttiin, nyt kun nännit eivät ole enää niin arat ja mene niin helposti rikki. Maitoakin tulee enempi, joten on jotain imettävääkin. Aamupäivällä ja yöllä tämä tuntuu riittävän, mutta alkuillasta pojan saa kylläiseksi vain antamalla vastiketta pullosta. Pulloruokinnasta tulee taas ilmaa masuun ja kauhea kitinäkohtaus... toivottavasti maidontuotantoni alkaa pian vastata kysyntää. Seuraavaksi aion tarjoilla nopean santsikierroksen vuorotellen molemmista rinnoista, jos pojalla on vielä nälkä. Nyt hän nukahtaa rinnalle tai ainakn kadottaa täysin mielenkiintonsa tisuja kohtaan viimeistään 20 minuutin jälkeen.

Ja vatsan väänteistä. Minulla oli eilen aivan karmea reilun tunnin vatsakipu, toivottavasti kyseessä olivat jälkisupistukset. Ainakin kohtaus iski melko pian imetyksen jälkeen ja loppui yhtä yllättäen kuin alkoikin. Makasin sängyllä kippurassa enkä pystynyt lainkaan liikkumaan Imetystä aloittaessani tuli paljon lievempiä tuskakohtauksia ja jo imetyksen aikana.

 

[Ria+poju:)]

Ihanaa ku pakkaset lauhtuu, vein ekaa kertaa pojun ulos parvekkeelle 20 min torkuille...pientä kätinää tuli tutin tippuessa pariin otteeseen...muuten oli suht rauhassa (ei siis samanlaista täyttä kurkkua huutoa ku sairaalasta lähtiessä, jolloin vauva puettiin toppaasuun ja 'köytettiin' turvaistuimeen). Huomenna sitten ekaa kertaa vaunutteleen...jee sitä oonkin odottanut jo kovasti...

Hauskaa kun itsestä tuntuu että synnytyksestä on jo vaikka kuin kauan vaikka huomenna siitä tulee kuluneeks 2 vkoa...synnytys tuntuu jo suht kaukaselta muistolta ja pojun kanssa kotona oloonkin on tullut jo jotain rutiinia...kertaakaan ei oo tarvinnut pelätä tai tuntea oloaan riittämättömäksi äidiksi... oon ihan positiivisesti yllättynyt siitä miten hienosti alku on sujunut...toisaalta vasta 2 vkon jälkeen kai alkaa se 'itkukausi', ainakin opuksien mukaan. Joten mielenkiinnolla odotan miten tulevaisuudessa kaikki sujuu. Kivaa ku mies pitää perjantain sekä ens viikolla joitain päiviä isyyslomaa... vauva tykkää kovasti nukkua päikkäreitä iskän vieressä...

Vinkkinä imetykseen (eli älkää tehkö kuten minä): tarkkailkaa ainakin jonkin verran että imetätte saman verran molemmista rinnoista. Itse pyrin siihen, mutta vauvalla on suosikkitissi ja jos esim. öisin vauva kitisee annan hänelle helposti periksi ja imetän enmmän suosikkitissillä, jota vauva siis suostuu imemään pitkänki aikaa ilman että alkaa uudelleen hamuamaan otetta (toisesta tissistä irroittaa otteen tosi useesti ja kitisee helpommin jos uutta otetta joutuu kauan etsimään)...noh...tänään (ja oikeestaa eilenki) huomasin että tästä suosikkitissistä on tullut hieman suurempi kuin tuosta toisesta...eli luulempa että vauvan imiessä mielummin toista tissiä, maitoa nousee siihen enemmän ja se kasvaa suuremmaksi...hmmm...täytyy yrittää saada tissit taas samankokoisiksi ja yrittää 'käyttää' enemmän tuota huonompaa yksilöä...

Mitenkäs muut vauvansa saaneet...vältättekö joitain ruoka-aineita siinä toivossa että vauvalle ei tulis vatsanväänteitä?? Itselle tuottaa ongelmia välttää suklaata...kahvista oon luopunut...mutta en pysty oleen ilman suklaata... tietysti painon putoamisenkin kannalta pitäisi välttää noita makeita herkkuja...mutta ku....

Pikaista poksahtamista sitä toivoville ja iloista vauva-arkea synnyttäneille

 

[päkä 38+5]

Nostetaanpa etusivulle... Tuli eilen ""riehuttua"" kunnolla, kun lumitöitten jälkeen tehtiin pitempi shoppailukierros ja vielä saunottiin... Silti ihan yhtenä kappaleena.. No en kyllä ajatellutkaan vielä mitään tapahtuvaksi, olipahan vaihtelua arkeen. Mä olen ulkoillessa lainannut miehen ja vanhimman lapseni toppapukuja, menee oikeen hyvin päälle, eikä ole tarvinnut ostella turhaan omia.
Vauvan lakin jätin ostamatta, kun en mieluista löytänyt. Jos toivois lahjaksi sitten, kun vaavi on syntynyt (ja näkee, pitikö ultran arvio sukupuolesta paikkansa...).

Ja iltapäivällä treffit neuvolan tädin kanssa, sf-mitasta voi kai sitten päätellä, onko laskeutunut, ei ainakaan tunnu vielä siltä.

 

[Äitee 40+1]

Mä yritin kans eilen kaikkeni, siivosin ja saunoin, tulokseksi sain vain jäykän niskan ja kipeän selän...

Mulla olis ja kohta neuvola, saa nähä onko paineet taas noussu, turvotus on ainakin pahentunu ja päätä särkee...

Eilen ja viime yönä ""lorahteli jotain aina ylösnoustessa ja mietinkin että olisikohan jo lapsivettä. Ei haise pissille eikä ole minkään väristä mutta tiedä sitten mitä on... Tarvii vissiin soittaa äitipolille jossei neuvolantäti sitten laita suoraan ajamaan sinne!

No palaillaan kun on jotain kerrottavaa, mukavaa torstaipäivää kaikille=)

 

[Kirsikka & Poika]

Hunajakana, oltiin kuin oltiinkin sitten samalla osastolla...sängyn vieressä enimmäkseen minäkin oleskelin kun vauveli oli sen lampun alla.

Istumisesta. Synnytyksen jälkeen ajattelin, että hui kauheeta, pystyykö sitä enää koskaan istumaan. Kyllä pystyy. Synnytyksestä nyt kaksi viikkoa ja kaksi päivää ja istuminen ei tee enää yhtään kipeetä. Arvet/tikit tietty vähän välillä kiristelee, mutta se ei liity istumiseen, vaan niitä kipristelee välillä makuultakin.

Ria, mäkin huomasin eilen, että toinen rinta suurempi. Mä saan jotenkin toisen rinnan kanssa paremman imetysasennon, niin sitä on tullut suosittua. Täytyykin tässä skarpata.

Kiitti Päkä näistä imetykseen liittyvistä kommenteista. Huomaan ottavani ihan liikaa stressiä tästä, ja ei tosiaan tule heti edes ajatelleeksi, että tärkeintä, että poika saa riittävästi ravintoa, eikä se, että mistä se tulee.

Eilenkin jouduin tunnin/puolentoista imetyssession päätteeksi (välillä taukoa kyllä) antaan lisäruokaa ja sitä meni kahteen otteeseen yhteensä 100 ml....melkoinen syöppö tää poitsu

Hunajakana, oli mielenkiintoista kuulla myös sun imetyskäytännöistä.

 

[päkä]

Kiitti Kirsikka, kiitoksesta... Harmittaa, kun tulee joskus vaahdottua, toivottavasti ekakertalaiselle imettäjälle ei tuu kovin kummallista kuvaa mun kommenteista...

Silloin joskus olin tosi epävarma uusi äiti (20 v.) ja valitettavasti sain sekä neuvolasta että lähipiiriltä enemmän negatiivista kuin positiivista palautetta taidoistani, kai se vähän jätti jälkensä. Kaiken lisäksi lapsella oli atopia ym. allergiaa ja se teki hänet levottomaksi, eli vika ei suinkaan ollut huonossa hoidossa. Mutta se on taakse jäänyttä jo kauan sitten! Opin kuitenkin, että vaikka en ymmärtänyt mitään vauvoista, oma vaisto oli useammin oikeassa kuin joku muu tietävämpi ja opin myöhemmin pitämään siitä kiinni.

Mutta sitä huonommuutta ei kannata potea imetyksen tai muunkaan kanssa, terve järki käteen!

Ja vaikka kokemusta on aivan erilaisista lapsista, jokainen on silti oma yksilönsä ja tiedän jo, että tämä uusikin tulokas täytyy oppia lukemaan, valmis siinä ei ole koskaan.

 

[Katariina ja poika 1 vko]

Hei helmiäipät! Onnea kaikille synnyttäneille ja tsemppiä viedä odottaville.

Poika syntyi sektiolla 2.2. Kotiuduttiin eilen ja ainakin toistaiseksi kaikki mennyt hyvin. Alkukankeuksia oli hiukan, ja poika joutuikin viettämään ensimmäiset 5 päivää teholla. Nyt kuitenkin kaikki pitäisi olla kunnossa ja ollaan tosiaan jo kotona. Äidillä haavakipuja ja ongelmia imetyksen ja rintojen kanssa, mutta vaavi pirteä ja terve. Palailen kirjoittelemaan, kunhan saadaan hiukan rytmiä ja äidille omaa aikaa

 

[Katariina]

Niin siis tuo yllä on minun tekstiäni. En ymmärrä mitä nimimerkille tapahtui. Se oli siis Katariina ja poika 1 vko

Ai niin, strategiset mitat pojulla olivat 53 cm ja 3360 g.

 

[__/\__/\__]

Päivityksiä

Osallistujat:

Ria LA 31.1-1.2.06, Lapin lääni
* poika 26.1.2006 3625g 50cm
Pikkukamu LA 31.1-1.2.06
* poika 29.1.2006 3960g 52,5cm
Missu LA 31.1.06 Porvoo
Tytsi LA 1.2.06, Pääkaupunkiseutu (Jorvi)
* tyttö 31.1.2006 3560g ja 51cm
Una LA 1.2.06 kaksoset Pääkaupunkiseutu (NKL)
-Tuikku- LA 2.2.06
hunajakana LA 2.2.06, Pääkaupunkiseutu (NKL)
* poika 2.2.2006 3700 g ja 51 cm
likka LA 2.2.06
kauris LA 2.2.06
Wirkku LA 2.2.06, Helsinki (Kätilöopisto)
* poika 4.2.2006 3640g 51cm
Jen LA 2.2.06
Nekku LA 3.2.06
* poika 2.2. 4130 g
riina LA 3.2.06
Äiti77 LA 4.2.06
* tyttö
Orvokki LA 4.2.06
aurinko LA 4.2.06, Oulun lääni
Helmiäinen LA 5.2.06
Lillian LA 5.2.06
tuitsi LA 5.2.06
Sportti LA 6.2.06
Vilma LA 7.2.06
Odottaja LA 7.2.06
Nessa LA 7.2.06, Itä-Uusimaa (Porvoo)
* tyttö 1.2.2006 2565g 49 cm
Helmimasu LA 8.2.06
natu-70 LA 8.2.06
Äitee30 LA 8.2.06 (KOKS)
Arde LA 9.2.06, Pori (SATKS)
Katariina LA 10.2. Pori (Satks)
* poika 2.2.2006 3360 g 53 cm
Nasu LA 10.2.06
SuVi.R LA 10.2.06
Kirsikka LA 10.2.06 Helsinki (NKL)
* poika 24.1.2006 4076g 51 cm
Cathy LA 10.2.06 Oulu
Pia LA 11.2.2006 (Hyvinkään sairaala)
Kaisa LA 11.2.06
Tuplamami LA 12.2.06 (kaksoset), Helsinki
* pojat (3150g ja 2875g)
Tinz@ LA 13.2.06
fanni LA 13.2.06
Kata LA 14.02.06
marde LA 14.2.06
Minnie LA 14.2.06, Pirkanmaa (TAYS)
Marie LA 15.2.06
Maku LA 16.2.06
Tuuli LA 17.2.06
Kesäheinä 17.2.06
Tarah LA 19.2.06, Kööpenhamina
päkä LA 20.2.06 (OAS)
Katarina LA 20.2.06 (TYKS)
1 LA 20.2.06 (NKL)
Raisa LA 22.2.06 (OYS)
Paukku LA 23.2.06, Helsinki (Kätilöopisto)
Muumimamma LA 23.2.06
Mirkku LA 24.2.06
Amina LA 28.2.06 Helsinki (Kätilöopisto)

 

[Missu41+2]

Täällä edelleen yhdessä koossa (näin on tullut aloitettua jo useampi e-meilikin tällä ja viime vkolla ) Onneks sukulaiset ei enää lähettele tekstareita ylenaikaa, on varmaan luopuneet toivosta.

Kumminkin sain varattua huomiseks sen yliaikakontrollin kun on mennyt se 10pv. Sairaalassa täti ihmetteli et mikä ihme tässä viikossa on kun kuulemma täysiruuhka kontrolleista sekä käynnistyksistä, veikkas et lapset ei haluu pakkaseen!!

Äitee valitteli mahan suuruudesta ja selästä, minä myös, nimittäin pakko kävellä aina sellasessa hirveessä takakenossa selkä notkolla taapertaa. Sit liitoskivut on tulleet takaisin, koskee..yritän tänään huilailla et huomenna pääsen sinne sairaalaan. Eilinen reipas kävely kostautui illalla ja olin kokoillan aivan vuoteenoma ja pelkäsin et synnytys alkaa ja mä en sais ees vaatteita päälle saatika käveleen rappuset ulos ja autolle. NO, nyt en uskallakaan enää hirveesti urjeilla ennen h-hetkeä, jonka on pakko olla siis viimeistään ens viikon alussa.

 

[Arde 40+0]

Vauvoja tippuu vaan lisää ketjuun, Onnea! Kiva kuulla kuulumisia siitä vauva-arjesta, haluaa sitä itsekin!

Täällä hiljaista kuin huopatossutehtaalla... Vauva tulee vanhempiinsa, on laiska ja mukavuudenhalunen... Muuten liikuttelee itseään masussa, joten sen puolesta kaikki on kai hyvin. Mitä pidemmälle menee, sitä enemmän on huolissaan masukista, että kai sillä on kaikki hyvin, että voisi jo nyt tulla sieltä, kun ainakin vielä on hengissä. Muutenkin miettii, että kai se on sitten terve ja kaikkee, jotenkin sitä jo rakastaa niin paljon, vaikka ei ole vielä tavannutkaan. Apua, nyt menee tosi henkeväksi höpinäksi...

Olen yrittänyt jaksaa olla asiallinen kaikkiin ""eikö vieläkään"" ja ""onko mitään merkkiä"" -kyselyihin ja niihin ""koita nyt sanoa sille vaimolles. että pistää sitä muksua tulemaan"" ym. juttuihin, mutta alkaahan ne pikkuhiljaa ärsyttää. Sitä kun ei hirveesti pysty itse määräilemään... Tiedän, että hyvää tarkoittavat ja läheiset ovat itsekin jo innoissaan odottamassa, mutta pitäisi nyt vain jaksaa odottaa niinkuin minäkin yritän.

Joo jaksamista kaikille, sekä vauvansa saaneille ja vielä meille odottaville! =)

 

[Wirkku+poika]

Moi taas,
täällä onkin ollut ahkeraa keskustelua imetyksestä. Kiitos Päkä kommenteista. Olen kyllä alun alkaen ollut sitä mieltä, että tästä asiasta ""hössötetään"" liikaa tai siis asetetaan paineita. Itse päätin, että paineita en ota, onnistuu jos on onnistuakseen. Imetys ei ole äitiyden mitta, ja pääasiahan on että vauva saa ravintoa! Olen imettänyt, mutta mielestäni on tosi vaikeaa arvioida mikä on ""tarpeeksi"" eli milloin pitäisi antaa vastiketta lisäksi..?!?

Ria, mua alkoi naurattaa kun puhuit tuosta synnäriltä lähtemisestä ja vauvan pukemisesta. Voi sitä huudon määrää kun toppapukua puettiin ja turvakaukaloon laitettiin... Mutta autossa oli ilmeisesti kivaa, koska nukutti.

Toistaiseksi olen syönyt ihan normaalisti, just aamulla mietin että pitänee tarkastaa mitä tässä saa syödä ja mitä ei. Mulla oli synnärillä mukana suklaata ja karkkia, mutta (nyt iso rasti seinään!) ei tehnyt yhtään mieli karkkia. Enkä ole sen jälkeen syönyt.

Äitee, kannattaa soitella sinne synnärille. Kuulostaa lapsivedeltä.. Että joskus tulis lähtö

Onnea Katariinalle ja perheelle! Hienoa että olette päässeet kotiin ja mukavissa merkeissä alkukankeuksista huolimatta.

Arde, itselläni oli paljon samankaltaisia mietteitä loppuraskaudessa (onko vauva terve). Koita olla miettimättä, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Ja kyllä, ""eikö vieläkään"" kommentit alkaa taatusti ottaa aivoon. Eihän se kukkokaan käskien laula!!!

Kovasti supistuksia kaikille! Lähden tästä kiusaamaan koiraa, jolla on karvanlähtö.. (tosi sopiva ajoitus, eilen katsoin että no mikäs se siinä vauvan suupielessä on tuollainen valkoinen pitkä karva...)

 

[Paukku 38+0]

Onnea Wirkulle ja muille tuoreille äideille!

Olen huomannut, että mitä lähemmäksi synnytys tulee sitä enemmän miettii, onko vauva terve. Tietenkään ei kannattaisi murehtia tulevia, mutta minkäs teet.

Viime viikolla neuvolassa oli verenpaine vähän koholla (130/90) ja sama meno jatkui eilen. Muuten olo ja kaikki arvot ok. Ennen ensi viikon neuvolaa pitää käydä kahdesti mittauttamassa verenpaine. On ihan hyvä, että seuraavat, ettei tarvitse yksin pähkäillä, onko kaikki kunnossa.

On vaikea keskittyä tähän loppuvaiheeseen, kun vanhin siskoni on jo neljä viikkoa ollut sairaalassa. Hän on sairastanut keuhkosyöpää melkein puolitoista vuotta ja loppiaisen aikaan hänelle alkoi kertyä nestettä keuhkopussiin. Sitä tulee niin paljon, että kotona oleminen on mahdotonta, eikä lääkitys näytä tehoavan siihen. Lisäksi kuulin eilen, että hänellä on kaksi keuhkoveritulppaa, jotka jo yksinään voivat olla hengenvaarallisia. Juuri ennen joulua hän sai vielä hyviä uutisia, kun kasvain oli pienentynyt, mutta sitä iloa ei kestänyt kauan. Meidän perheestämme ja lähisuvusta on tässä kymmenen vuoden kuluessa neljä ihmistä kuollut syöpään ja tällä hetkellä kaksi sairastaa sitä. Olen todella ahdistunut tilanteesta ja kysyinkin jo neuvolasta, onko sitä kautta mahdollista tarvittaessa päästä psykologin puheille. Onneksi sellainen mahdollisuus on. Mies on ollut korvaamaton tuki, mutta voi olla, että tässä tarvitaan vielä ulkopuolistakin apua.

Pitäisi kai lähteä käymään vähän ulkona, jos se vaikka piristäisi.