Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Onko muilla samaa, että kun LA alkaisi lähestyä loppuvuotta niin motivaatio yritykseen on vähän haussa? Jotenkin toivoisi ettei menisi ihan joululle. Jos vaikka sattuisikin nyt tärppäämään.
Täällä odotellaan ovista. Luulin että olisi ollut jo eilen olojen perusteella, mutta ei nousseet lämmöt yöllä. Sinänsä positiivista että kierrosta näyttäisi tulevan normaalimman mittainen kahden tosi lyhyen jälkeen.
Itse jotenkin kuvittelin että tämä vauvan hankinta olisi meidän vuoden 2025 projekti. Sillä ajatuksella odotukset maaliskuun kiertoon on kovat, koska haluaisin kovasti saada vauvan tämän vuoden aikana. LA olisi kuitenkin joulukuun alkupuolella jos nyt tästä kierrosta tärppäisi…
Jos ei tästä kierrosta, niin ensi kierrosta sellainen fiilis että meidän on ”pakko” onnistua. Siten ehdittäisiin tulla vanhemmiksi nippa nappa ennen kuin mies täyttää 30 ja minä 29. Jotenkin pienestä asti ollut sellainen päähänpinttymä, että koska ensisynnyttäjän keski-ikä on suomessa 28, olen jotenkin epäonnistunut elämässä jos en siinä iässä ole vielä saanut lasta. Hassu ajatus sinänsä.
Mikshän aina tässä ovulaation aikaan/just sen jälkeen iskee paniikki siitä, että ei tehnyt tarpeeksi. Olis pitänyt vielä kerran olla yhdynnässä yms. Vaikka varmaan olin ainakin teoriassa just hyvään aikaan ja tiedän, että siittiötkin elää parhaimmillaan sen 5vrk.Ku ei tiedä, että tapahtuuko se oma ovulaatio just sen 12h vai 48h päästä positiivisesta testistä. Aina suunnittelen, että hyödynnetään hedelmällisyysikkunan melkeen ”joka päivä” vähän niinkuin esikoista yrittäessä tehtiin, mutta nykyään todellisuus on, että ei oikeestaan kykene kuin kahteen kertaan. Kun ei ihan väkisin jaksais ja mieskin on välillä jo vähän loppu. Vaikka onneksi onkin aina innokas ja ymmärtää, että on tärkeetä vähän kuitenkin ajoittaa näitä puuhasteluja.
Nyt positiivisesta ovistestistä on sen 3vrk on tänään vasta tulee ovislimoja. Edellisestä kierrosta mistä plussasin ne tuli ennen ovisplussaa. En tiedä miks näitäkin pitää miettiä näin tarkkaan ku ei tässä selkeesti tunnu olevan logiikkaa. Ja ei se miettiminenkään mitään auta. Ja edelleenkin talletettiin hyvään aikaan yms.Aina pitää olla itsekriittinen ja suorituskeskeinen jopa tällasen asian suhteen. Osaispa olla rento.
Ja se ei ainakaan auta asiaa, että joku sitten sanoo, että ”älä stressaa niin tuut raskaaksi”.
Vaikka varmasti siinä jotain perää on!
@Kolmattakehiin tikutitko ihan vai päättelit limoista tms? Tiedän kyllä niin ton, kuinka turhauttavaa on jos ovis osuu huonosti miehen töiden kannalta jospa lämmöt nousisi huomenna, niin olis vielä ihan hyvät mahkut vai millonkas kotiutuu jos ovis onkin vasta tulossa?
Itse jotenkin kuvittelin että tämä vauvan hankinta olisi meidän vuoden 2025 projekti. Sillä ajatuksella odotukset maaliskuun kiertoon on kovat, koska haluaisin kovasti saada vauvan tämän vuoden aikana. LA olisi kuitenkin joulukuun alkupuolella jos nyt tästä kierrosta tärppäisi…
Jos ei tästä kierrosta, niin ensi kierrosta sellainen fiilis että meidän on ”pakko” onnistua. Siten ehdittäisiin tulla vanhemmiksi nippa nappa ennen kuin mies täyttää 30 ja minä 29. Jotenkin pienestä asti ollut sellainen päähänpinttymä, että koska ensisynnyttäjän keski-ikä on suomessa 28, olen jotenkin epäonnistunut elämässä jos en siinä iässä ole vielä saanut lasta. Hassu ajatus sinänsä.
Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, että pitää olla "saavuttanut" jotakin johonkin mennessä, ja yhteiskunta luo automaattisesti tiettyjä odotuksia. Itselläkin piti työstää asiaa, että en tule olemaan sen ikäinen äiti kuin halusin aikanaan olla, ja kerkeän täyttää (vähintään) 33v ennen ku lapsi syntyy, koska en ole edelleenkään raskaana. Nyt kun on vuosi yrittämistä kohta täynnä, niin alkaa miettiin jo, ettei ole niin väliä minkä ikäinen on, kunhan saisi sen lapsen. (Vaikka edelleenkin toivon, ettei tulisi tästä kierrosta, vaan vasta seuraavasta, kun en halua joulukuun lasta )
Muistanko oikein, että teillä oli vasta nyt tammikuussa kuparikierukan poisto?
Tsemppiä! Varmasti usko on koetuksella pitkän yrityksen jälkeen. Mietin, että entäpä jos mies syyttää itseään siitä että lapsi ei tärppää eikä siitä syystä ole halukas petipuuhiin? Jos epäilee siittiöiden määrää tai laatua ja siksi perääntyy mielummin jotta ei tule enää pettymystä. Oletteko tehneet kotona siemennestetestiä, olen nähnyt jossain sellaisia myytävän?Kaipaisin vertaistukea ja neuvoja tilanteeseemme. Tosiaan ehkäisy jätetty pois 6/23. Alkuu itsestäänselvä ajatus oli että meille tulee vauva 2024. Ei tullut. Sitten ajatus, että no ainakin vauva 2025. Tämä kierto aikaa saada tämä 2025 vauva toteutettua.. ja latasin tähän kiertoon kauheat odotukset ja toiveet ja homma meni osaltani ylisuorittamisen puolelle joka päättyi taas kyyneliin ja turhautumiseen.
Elämä menee eteenpäin ja ei olla jäätyy paikoilleen vain odottelemaan vauvaa, jota ei näy eikä kuulu ja nyt on niin sanotusti yksi iso rauta tulessa joka vie molemmilta paljon energiaa ja kaiken vapaa ajan
Myös tämä toinen projekti on vienyt aikaa makuuhuoneenpuolelta jonka vuoksi olen tikuttanut ovulaatioita joka kierrossa jotta vähäiset petipuuhat ajoittuisivat oikeille päiville. Useampi kierto mennyt ohi kun puolisoa ei juuri silloin tee mieli tai on väsynyt tai seksiä on vain päivänä kahtena. Pitkä pidättäytyminenkään ei tee siittiöille hyvää, että ovatko edes silloin hedelmöityskelpoisia ja mikähän mahtaa olla niiden elinikä.. Pyörä pyörii siten että minä turhaudun ja itken monta päivää putkeen missatun ovulaation jälkeen ja sama setti negatiivisen rt jälkeen. Toiveikkaana odotan uutta ovulaatiota ja sama tilanne uusiutuu. Tämä yrittäminen ja ajoittaminen on alkanut tympimään molempia ja tuntuu että ollaan umpikujassa. Puolison mielestä riittää ”tehdään parhaamme”. Ymmärrän puolisoani enkä halua vaatia häneltä kohtuuttomia tai pakottaa jps väsyttää, mutta samalla voimakas ahdistus ja suru valtaa mielen ettei taaskaan yritetty.
Odotetaan aikaa ensikäynnille, mutta tuntuu että senkin haluaisi perua, koska tuntuu turhalta mennä sinne ”valittamaan” lapsettomuutta kun todella monen kierron negatiivisuus on varmasti vain seksin vähyyttä eikä ole tunnetta että olisimme yrittäneet kaikkemme.
Kiertoni on ollut vasta viime syksystä kellonlyömälleen säännöllinen ja ovulaatio on aina kp 9-11, myös nämä kuuluisat ovulaatiolimat ovat olleet kuvioissa vasta tämän vuoden kierroissa. Nyt kun kaikki tuntuu olevan kierrossani kohdallaan niin samalla petipuuhien määrät ovat roimasti vähentyneet. Hukkasimmeko parhaat yrittämisen innot kiertoihin joista ei olisi edes tullut mitään kun kierto vielä haki uomiaan ja limakalvon eheytymiseen meni näin kauan aikaa..
Kauhean pitkä teksti ja avautuminen, mutta olisiko nyt aika ottaa time out ja syksyllä kokeilla uusiks. Ehkä puolen vuoden hengähdystauko tekisi molemmille hyvää.
Mie olin plussakierrossa myös aivan varma että harakoille meni vaikka mies oli kerrankin kotona otolliseen aikaan. Silti saatiin hyödynnettyä dpo -3 ja -1. Varhaisultran mukaan hedelmöitys tapahtunut dpo 1 ovisplussasta laskettuna. Mutta niin vaan se riitti ja vaikka viime viikolla hieman säikäyttikin vuodolla ei vielä isompaa ole ilmaantunut ja väsymys on vieläkin jäätävääON, Mies on työmatkalla, talleteltiin sunnuntaina ja nyt sitten ei vieläkään lämpöjen nousua. Mahtoiko mennä ohi, olin ihan varma että ovis olisi jo mennyt! Onpa turhauttavaa jos meni kierto hukkaan
Voin kyllä allekirjottaa tämmöset ajatukset, vaikka muutaman vuoden sinua nuorempi olenkin. Jotenkin sitä itelleen saa luotua paineet semmosestaki asiasta. Olisin ite kovasti halunnut lasta vuodelle -25, mutta näyttää nyt tosi vahvasti siltä, ettei vuoden vikastakaan kierrosta tärppää (tosin nyt vasta kp 10 ja LA tulis olemaan 8.12, jos ihme tapahtuis).Itse jotenkin kuvittelin että tämä vauvan hankinta olisi meidän vuoden 2025 projekti. Sillä ajatuksella odotukset maaliskuun kiertoon on kovat, koska haluaisin kovasti saada vauvan tämän vuoden aikana. LA olisi kuitenkin joulukuun alkupuolella jos nyt tästä kierrosta tärppäisi…
Jos ei tästä kierrosta, niin ensi kierrosta sellainen fiilis että meidän on ”pakko” onnistua. Siten ehdittäisiin tulla vanhemmiksi nippa nappa ennen kuin mies täyttää 30 ja minä 29. Jotenkin pienestä asti ollut sellainen päähänpinttymä, että koska ensisynnyttäjän keski-ikä on suomessa 28, olen jotenkin epäonnistunut elämässä jos en siinä iässä ole vielä saanut lasta. Hassu ajatus sinänsä.
Tsemppiä! Varmasti usko on koetuksella pitkän yrityksen jälkeen. Mietin, että entäpä jos mies syyttää itseään siitä että lapsi ei tärppää eikä siitä syystä ole halukas petipuuhiin? Jos epäilee siittiöiden määrää tai laatua ja siksi perääntyy mielummin jotta ei tule enää pettymystä. Oletteko tehneet kotona siemennestetestiä, olen nähnyt jossain sellaisia myytävän?
Taukokin kuulostaa järkevältä, varsinkin jos on muitakin isoja asioita rattaissa. Ehkäpä tärppi käykin sitten, kun yrityksen lopettaa ja stressi sen ympäriltä vähenee
@desirett muokkasin tuohon, että yritys aloitettu 03/25 (eikä 12/25), jos tänään kierukka poistettu?
@Ida25 kuulostaa kyllä todella raskaalta kannustaisin puhumaan miehen kanssa, miltä hänestä oikeasti tuntuu. Paineet voi olla kovat, myös miehellä, ja sitten vaan purkautua eri tavalla. Sun ovis on myös aika aikaisin, jääkö luteaalivaiheelle tarpeeksi pituutta vai onko kierto tosi lyhyt?