Heipsistä hei!
Kävinpä minäkin lisäämässä yhden uuden kuvan ja kirjoittamassa "lyhyen" esittelyn itsestäni... heh, mun tekstit aina venyy romaanin mittaisiksi, pitäisi varmaan opetella hieman tiivistämään.
Musta on kyllä tosi hauskaa kun päästään vaihtamaan kuvia ja kertomaan enemmän ja avoimemmin itsestämme. Tässä kun on jo reilun vuoden avauduttu kaiken maailman asioista ja eläydytty voimakkaasti toistemme iloihin ja suruihin, niin on tosi ihana saada kasvot kaikkien tarinoille. Suuren suuri kiitos Tehikselle kun pistit tuulemaan! Olet kyllä nimesi veroinen nainen. =)
Tuosta telkkarista: on se kumma miten se on monelle miehelle niin hemmetin tärkeä juttu. Minäkin eläisin suht helposti ilman telkkaria, tosin Teho-osaston porukkaa tulisi ikävä...

Mutta tuo ukkelikulta haaveilee aina vaan isommasta ja littanammasta versiosta... Nykyiset 37 tuumaa ei kuulemma riitä mihinkään ja sen lisäksi pitäisi vielä saada toinen ettei tarvitse tapella kuka katsoo ja mitä katsoo... Digiboksin lisäksi meillä on vielä maksutv, jolta ei tule mitään kiinnostavaa, ainakaan mun mielestä. Miehen mielestä telkkarin pitää olla päällä koko ajan ja minä taas ahdistun suunnattomasti siitä taustamölystä, puhumattakaan siitä ettei se ole lapselle hyväksi jäädä tuijottamaan kaiken maailman sontaa mitä sieltä sattuu tulemaan. Musiikkimaku meillä menee miehen kanssa tosi hyvin yksiin, mutta sitten leffa- ja telkkarisarjat jota tykätään katsoa ovat aivan eri planeetalta. Mies tykkää kaiken maailman extreme duudson-tyylisestä lapsellisesta huumorista kun minä taas katsoisin jotain muuta.
Voi, tuota Tehiksen luxusta kaipaisin minäkin kovasti. Se että saisi tosiaan rauhassa tehdä ja olla. Sain synttärilahjaksi lahjakortin kauneushoitolaan, jonne taidankin hetimmiten varata ajan hemmotteluhoitoihin. Sen lisäksi haaveilen siitä, että pääsisin kaupungille pyörimään kaikessa rauhassa ja istuskelemaan jonnekin kahvilaan ilman tuota pientä termiittiä, joka ei malta istua 10 minsaa pidempään paikallaan.
Mutta nautihan sinä Tehis luxuksestasi, olet sen varmasti ansainnut!
Yhdyn Ninnin pelonsekaisiin tunteisiin siitä kuinka pitkällä tässä raskaudessa jo ollaan. Mietin tässä itsekseni kun luin lokakuisista varaslähdön ottaneesta vauvelista, että ei tämän raskauden aikana montaa seesteistä hetkeä ole. Alku menee mulla ainakin keskenmenoa pelätessä. Keskiraskaudessa on ultra, jonka tuloksia saa pelätä ja loppuraskaudesta saa olla koko ajan kyttäämässä liikkeitä ja hiljaisen hetken tultua olen aivan paniikissa. Tieto lisää tuskaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Päinvastoin toivoisin että loppuaika menisi pikakelauksella koska haluaisin tämän masuasukkaan jo syliini. Vaikka en ole vielä tehnyt mitään valmisteluja hänen syntymänsä eteen. Ehkä niitä vaunuja pitäisi nyt vähän aktiivisemmin ruveta etsimään...
Tuli tuossa muuten yth'äkkiä mieleen, että olikohan se Omppu tässä meidän ketjussa joka kyseli koska neuvolakäynnit tihentyvät. Mulla ainakin on käyntejä nyt kahden viikon välein ja tämä alkoi kun 30 raskausviikkoa tuli täyteen. Käydäänköhän se viimeinen kuukausi sitten viikon välein ellei ole jotain tarkempaa ja tiuhempaa syyniä vaativaa?
Mutta nyt taidan vielä käydä tuolla yhteisössä (miten niin koukussa...=) ja sitten vielä hetkeksi sohvalle kyljelleen.
Aurinkoista ja ihanaista viikonloppua teille kaikille!
T. Jazz ja masukas rv 32+5