Toggle sidebar

EX-KERMIT 4

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niksu1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hauskoja nuo vatsakuvat. Eipä tuo Mervinkään masu mikään jätti ole...

Mulla muuten sf mitta nousi eilisestä. Eilen terkka mittasi 21,5 ja tänään lekuri 22-25. Ihmettelinkin että olipa pieni mitta tuo 21,5 kun itse mittasin kotona samoja kun lekuri.

olen yrittänyt vähän huilia. makasin sohvalla 20min. kunnes kyllästyin ja vähän imuroin. Ei oikein sovi mun luonnolle tuo lepääminen. Mutsi tuli hoitamaan tyttöä. Siis olen edelleen yksinhuoltaja. Vielä viikonlopun.

Mun on tehnyt mieli jo pitkään lihapiirakkaa nakeilla. Äsken sitten söin. Ostin leipomolta piirakan ja kaivoin jääkaapista pari nakkia. Väliin laitoin vielä juuston ja suolakurkkua. Nami, nami... Omituisia välillä nuo mieliteot. Viime aikoina on tehnyt mieli vain hedelmiä ja kaikkee raikasta. Ehkä tuo sadekeli tekee ihmeitä.

Kirppu
 
Minä taasen täällä linjoilla... Kun pitää huilia niin minä vaan lötköttelen kone sylissä. Rupesin miettimään tota supistelujuttua ihan tosissani. Vaikka lekuri teki sisätutkimuksen eikä puhunut mitään että olisi jotain tulehdusta tms. niin voisikohan kuitenkin olla? Kysy se multa että onko todettu koskaan mitään sukupuolitautia ja sanoin että ei. Siihen ei sitten enää sanonut mitään....
Pitäisiköhän mielenrauhan saamiseksi tilata aika yksityiselle, jos vaikka ottaisivat jotkut bakteeriviljelmät tai muuta. sehän on kuitenkin sikiölle vaaraksi jos jotain tulehdusta on. Vai mitähän tekisi? Ei varmaan neuvolan kautta pääse mihinkään heti kun juuri kävin siellä lekurissa. Ei vaan vaikuttanut kovin pätevältä kun sanoi että "tällä ultrallakin näkisi vaikka mitä mutta kun en osaa käyttää..." Juu,u, opettelisit meinasin sanoa.
Täällä olisi tarjolla kyllä yksityisiä neuvoloita jossa saa kätilön tai lääkärin palveluja.
 
Huomenia ketjuun.

Ihania kuvausjuttuja. Mää katoin eka tuota Mervin kuvaa että missä "iso massu". Sisäänpäinhän maha mieluummin on. Sitten hoksasin vierittää palkista kuvaa sivulle päin ja vatsa löytyi :)

Tänään en laatannu. Mutta etova olo jatkuu. Söin ensi töikseni banaanin ja join vettä ja vaan istuin olkkarissa. Sitte hiukkasen luonnonjogurttia ja kahvia (pakko saada ettei tuu pää kipeäksi) ja pyörän selkään taistelemaan tieni läpi vesisateen työpaikalle. Mies vie lapset autolla kaheksaksi kun hänellä alkaa 30 km:n päässä työt vasta puoli yheltätoista. Mää sitte haen lapsoset pyörällä ja taistelen heidät sitte illalla nukkuun. Tällä hetkellä operaatio tosiaan tuntuu taistelulta ku olo on vähä hutera.

Määki muuten kurkkasin eilen Kelan sivuilta oman äippäloman alun. Jos siis sinne asti päästään. Aikamoisen jännä juttu: meidän tessissä lukee, että jos on vähintään puoli vuotta töissä ennen loman alkua, saa kolmen kuukauden ajan täyden palkan. Ja aatelkaas, mulla täyttyy puoli vuotta 9.1 ja äippäloma alkais 18.1! Aikamoisen sopivaan saumaan nyt osui tämä tärppi ;)

Terveisiä vielä kaikille, jos en ennätä enää koneelle kirjotteleen...

-Safiiri 7+6
 
Safiiri, oikeassa olet eli saat 3kk:n palkan työnantajalta. Niin pitäisi mielestäni minunkin saada sillä hoitovapaa loppuu 31.8. ja äitiysloma alkaa 15.9. Taidan tilanteeni huomioonottaen saada saikkua tuon välin. Mikäli en silloin ole jo synnyttänyt. Kyllä tuli viime yö kuunneltua aika tarkasti vatsaa ja kyllähän siellä vihloi aika lailla. Ei kuitenkaan "aaltoilevaa" vihlontaa, mutta vihloi kuitenkin aika ajoin. Nyt rautakauppaan hakemaan lastenhuoneeseen uusia tapetteja. Pitää tehdä hankinnat kun isäntä on pois koska hänestä vanhat tapetit (joku lehtikuvio) on ihan hyvä ja turha vaihtaa...
 
Pikahuomenet!

Kirppu, ainahan voit neuvolasta vielä asiaa kysäistä. Kerrot tilanteen ja sanot, että huolestuttaa. Jos vaikka sitä kautta pääsisit vielä tarkistuttamaan, ettei mitään tulehdusta ole. En tunne noita tulehdusasioita, joten muuta en osaa neuvoa.

Safiirilla aikas hyvään saumaan tosiaan :-)
Mullakin muuten pomo tuumas (idiootti mies!), että hyvin tähdätty, kun just lukukauden alusta alkaa äippäloma. Tuumasin hälle, että ei ole kyllä ihan nyt siitä kyse. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, niin äippälomalla oltais jo. Sainpahan miehen hiljaiseksi :-)

Nyt pitää lähteä puuhastelemaan. Tänään vietetään vielä vähän pikkumiehen synttäreitä. Mun siskot&avokit ja vanhemmat tulee. Luvassa kalan savustusta ja muuta kokkailua. Meillä pikkumiehen synttärit kaavalla savukalaa&uusia perunoita ja mansikkakakkua. Ihania nämä kesäsynttärit :-D
Nyt siis imurin varteen ja kauppaan ensiksi. Tänään tuntuu olevan vaan kovin supistusherkkä päivä :-/

Tehis rv 26+4
 
Jazz täältä kuopan reunalta kurkistaa. ;)

Eli masennus ja paha mieli taas hetkeksi selätetty ja yhteinen lomaviikko edessä, joten mieli on paljon parempi kuin viikko sitten. Kiitos teille olkapäänne tarjoamisesta, sain sitten avauduttua miehelle ja jopa ehkä jotain menemään perille sinne putkiaivon syövereihin, joten siinä mielessä kaikki kunnossa. Taas hetken.

Täytyy sanoa että tämä mielialojen vaihtelu on kyllä yllättänyt minut täysin. Olen kyllä luonteeltani hieman masentuneisuuteen taipuvainen, mutta edellisessä raskaudessa hehkuin ja olin superübermegaonnellinen koko ajan (alun pelkotiloja lukuunottamatta) etten osannut odottaa tällaista mielentilaa. Mutta kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Meillä on muuten samat lomasuunnitelmat kuin Tehiksen perheellä. Tampesteriin suunnataan lauantaina ja sieltä sitten Pohjanmaalle sukuloimaan. Ehkä me siellä Särkiksessä sitten törmätään. =)

Huissan, Kirpulla lähtenyt jo kanava lyhentymään! Nyt tosiaan sitä lepoa mahdollisuuksien mukaan. Aika ammattitaidottomalta kyllä kuulosti tuo lekuri, joten oman mielenrauhan vuoksi olisi varmasti syytä käydä yksityisellä tsekkauttamassa tilanne ja ottaa nuo tulehduskokeet yms. Ilmeisesti eri vaginaalitulehdukset ovat yksi suurimpia syitä ennenaikaisten synnytysten taustalla, joten huolesi ei ole turha.

Tehiksellä on masu plumpsahtanut, ja oikein söpö masu onkin! Ja Mervinkö masu muka iso?! Musta tuntuu että mun masu on samaa kaliiperia ja viikkoja on kymmenen vähemmän...

Mitenkäs Kapriksen ihottuma? Joko olet saanut uuden ajan tarkistuttamaan tilanteen. Toivotaan että saisit nyt selvyyden vaivaan ja ennen kaikkea kunnon hoidon, jotta ihottuma lähtisi paranemaan! Tsemppiä myös avainten uusimiseen, todella inhottava juttu.

Pikku2:lla kaikki hyvin, hieno homma! Me ollaan otettu kummastakin vakuutus Veritaksesta, tosin tästä tokasta ei ole vielä tullut päätöstä. Vakuutusvaraus ennen syntymää maksaa n. 250 euroa ja saman suuruinen on vuosittainen vakuutusmaksu. Vertailin hyvin ylimalkaan vakuutuksia ja kattavuudessa ja hinnoissa on kyllä todella suuri ero. Veritaksen vakuutuksessa jokaisesta eri lekurikäynnistä (paitsi jos on saman sairauden hoitoa) menee oma omavastuu, mutta vakuutus korvaa mm. puheterapiat ja muut vähän erikoisemmat jutut, jolloin vakuutus tulee varmasti tarpeen.

Ou snou, Safiiri päässyt oikein halaamaan posliinipönttöä. Kääks, toivottavasti ei nyt tule joka-aamuiseksi vaivaksi. Tosi hieno juttu, että se puoli vuotta tulee täyteen juuri ennen äippäloman alkua niin saat sen 3kk:n palkkahyödyn!
Minä sain laitettua palkkikseen paperit tällä viikolla ja nyt sitten odotellaan päätöstä saapuvaksi. Tosin haen puolen vuoden tulojen perusteella niin, että palkkatiedot lähetetään myöhemmin. Saattaapi siis kestää vielä hetken. Otin nyt sitten sen pakkauksen rahan sijaan. Saa nähdä onko siitä nyt sitten mitään iloa, kuvien perusteella se näytti ainakin ihan kivalta.

Tuuli kyseli nukkumisesta. Minä olen nukkunut yleisesti ottaen ihan jees, en ole joutunut heräilemään vessaan tms. Mutta jos syystä tai toisesta herään on unen päästä kiinni saaminen aika hankalaa. Väsynyt olen edelleen ja päikkärit ovat in juttu. Onneksi tuo tytteli nukkuu edelleen ihan kunnon päikkärit.
Ihanaa kun olet saanut kerrottua raskaudesta ystävällesi! Oletteko jo suunnitelleet koska kerrottu vanhemmillenne ja muille sukulaisille & ystäville?

Nyt täytyy lopettaa tämä romaanin kirjoittaminen. Tytteli mankuu ulos ja itsestäkin tuntuu että hapen haukkaaminen voisi tehdä terää.

Palaillaan ja ihanaa päivää teille kaikille!

T. Jazz rv 27+3
 
Tervehdys vaan kaikki ja kiva, kun Jazzillakin on parempi mieli. Usko tai älä kyllä se vielä iloksi muuttuu :) Meillä taitaa olla päinvastoin, että minä olen pahoittanut sen putkiaivoisen mieheni mielen. Hän haluaisi hirveästi kosketella mahaa, tissejä jne, mutta minä ärsyynnyn siitä ihan hirveästi. Minua ei saisi koskea nyt minnekään! Joku ihme vaihe tämäkin kai on. Siis ilman taka-ajatuksia hän sen tekee, ei mitään seksin kärttämistä. Kai ;) Eilen taisin sanoa vähän liian ilkeästi ja hän loukkaantui. Täytyy varmaan tänään hyvitellä... Eilen illalla taisinkin ottaa kaikki univelat takaisin. Kun tulin töistä, minun piti ihan vähän vain huilahtaa sohvalla ennen jumppaan menoa. Heräsin reilun tunnin myöhemmin, kun mies tuli kotiin. Jumppa oli tietty jo alkanut. Siinä parisen tuntia notkuin sohvalla ja yhdeksältä menin makkariin kattomaan tv:tä ja nukahdin ennen kuin ohjelma edes alkoi. No tiitiäisen parhaaksi se kai on, mutta tänään menen kyllä töistä suoraan jumppaan.

Tehiksellä ja Jazzilla onkin kivat kesäreissut tiedossa. Oikein herkulliselta kuulostaa myös Tehiksen kesäkekkerien menuu. Ruoasta tuli mieleeni, että minunkin teki yhtenä päivänä hirveästi mieli lihapiirakka. Mutta sitten, kun olin puolet syönyt, tuli äklötys ja piti heittää loput pois. Minulle käy nykyään usein noin, että kesken syömisen alkaa etomaan.

Mukavankokoinen mahahan sinulla Mervi on, eikä mikään jätti ;) Varmaan jännää valmistella jo kaikkea, kun h-hetki on noin lähellä.

Löysikös Kirppu mieleiset tapetit? Ja hyvä, että miehesi palaa kohta maailmalta auttamaan.

Mitäpä muuta? Lomalaisista Omppu ja Ruusa eivät olekaan ehtineet täällä pistäytyä. Terkkuja kuitenkin! Mikä on Kapriksen tilanne? Ai niin Jazz ei ole paljon sukulaisia, joille kertoa; siis ainoat on meidän molempien vanhemmat ja mun sisko. Ekäpä vielä mun sedän perhe. Loput onkin niin kaukaisia sukulaisia, ettei olla niiden kanssa missään tekemisissä. Mun omat vanhemmat on reissun päällä ja nähdään niitä seuraavan kerran vasta elokuussa eli varmaan vasta sitten kerrotaan. Voishan sitä tietty puhelimessakin sanoa, mutta toisaalta ehtii sitä elokuussakin. Ja ystäville kerrotaan varmaan vasta sen jälkeen, jos ei joku jo sitä ennen keksi asiaa. Minulla on lisäksi aika paljon lapsuuden ystäviä ja vanhoja opiskelukavereita eri puolilla Suomea ja ulkomailla, joita näen harvoin eli niille laitan sähköpostia jossain vaiheessa. Minä vähän vierastan "keskipisteenä" olemista, joten ehkä siksikin en ole niin innokas kertomaan kenellekään. Tykkään enemmän totutella tähän asiaan ihan rauhassa. Eilenkin, kun katselin peilistä pyöristynyttä mahaani, ajattelin, että vieläkin tuntuu niin epäuskoiselta; ihan oikeesti siellä meidän vauva, joka kasvaa.

Heips!

Tuuli

 
Heh, hiukan korjaan tuota "vessanpytyn halausta". En nimittäin kerenny vessaan päinkään pahanolon yllättäessä. Olohuoneen lattia sai kärsiä voinnistani... Ei mukavaa, mies katto vieressä silmät pyöreinä. Tarjoutu onneks siivoaan sotkun.

Me mennään just ennen koulujen alkamista pariksi päiväksi Vaasaan sille riemulomalle. Käydään Wasalandiassa (vai mitenköhän se kirjotetaankaan) ja Tropiclandiassa. Hauskaa, paitsi ettei voida ottaa koiraa mukaan, kun hotellissa ei ollu vapaana yhtään perhehuonetta johon ois haukun voinut majottaa. Naapurikunnassa asusteleva veljeni toimii siis dogsitterinä lomamme ajan.

Nyt on taas mentävä...
 
Pikaheipat taas!

Kiva, että Jazzille löytyi ihan oikea olkapää. Täällä näitä virtuaaliversioita olisi tosiaan ollut monia :-)
Niin ne raskaudet voi olla erilaisia, myös henkisesti. Mukava kuulla, että mudista taas pääsit ylös ;-)

Tuli muuten mieleen, että pitkään aikaan en olekaan tuosta tunteettomuudesta puhellut. Mulla nimittäin edelleen vähän sitä samaa vaivaa... Ei tämä raskaus nyt vaan tunnu ihan siltä, mitä odottaisi. Jotenkin ihmetyttää jopa se, että mielestäni en tällä kertaa nauti tästä niin paljon kuin ennen. Aina olen tykännyt olla raskaana. Nyt vähän fiilis, että voisi se tämäkin loppua ja ennen kaikkea; pääsispä synnyttämään! Ja jotenkin tuntuu, että kyllä tätä on jo meikäläisen elämässä koettu, kiitti riitti :-)
Jotenkin tämä on ollut kans taas vähän henkisesti kovempi raskaus. Olen ollut jotenkin kauhean äksy ja herkästi hermostuva. Välillä itseäkin oikeasti ärsyttää, että miksi tuostakin tuli taas tupsahdettua :-D Jopa tuo pikkumies käy välillä hermoille ja se ei ole ollenkaan odotettua :-/
Oikeasti olen tosi pitkäpinnainen, mutta nyt sitä ihmistä ei ole täälläpäin näkynyt :-D
Onneksi en ole menossa enää syksyllä töihin. Olisi siinä oppilasparoillakin kestämistä! Nyt kärsii "vaan" omat lapset ja mies.

Tuuli, kyllä se siellä se teitin vauveli tosiaan kasvaa :-)
Ihan oikeutettua totutella rauhassa koko juttuun. Ei se ole mikään pikku juttu, vaikka kuinka olisi odotettu ja toivottu.
Itsestäkin tuntuu, että haaveiluvaiheessa sitä oli niin täysin varma, että neljäs lapsi on pelkästään ihana juttu. Nyt välillä pysähtyy miettimään, että olenko minä oikeasti hullu ;-) Ja varsinkin, kun ihmisille kertoo raskaudesta, niin onnitteluja ei kauheasti kuulu. Ennemminkin ohhoh -huokaisuja, niin laittaa vähän miettimään... Heh :-) Ihmiset on todellakin vähän tökeröjä! Siis näitä kuuluu sellaisilta, jotka eivät meitä kunnolla tunne. Ne, jotka tuntevat, ovat sanoneet, että tätä osattiin odottaakin...

Ei maar, kyllä se on lähdettävä perunoita pesemään ja salaattia tekemään.
Siihen menuun kuuluu muuten myös voikastike. Njam, se on ihanaa savukalan kanssa. Paljon sipulia...
Moikkelis!

Tehis taas
 
Heippa koko remmille pitkästä aikaa! Olen lukenut koko ketjun läpi ja koko aamupäivähän siinä meni :) Seuraavassa muutamat kommentit.

Voisikohan Kapris sun ihottuma olla samaa sieni-ihottumaa, mitä itselläni aina silloin tällöin ilmestyy. Sellasia isompia ja pienempiä punaisia läiskiä ympäri kehoa. Mulla ne vähän kutisee. Kortisoni ei tepsi sieneen vaan päinvastoin (näin olen ymmärtänyt). Ihottumalle on joku hieno nimikin, mutta en sitä nyt muista. Toivottavasti se on sitä, sillä se ei ole mitenkään vaaralista. Inhottavaa kylläkin. Välillä, jos maltan olla erossa sokerista kokonaan, niin ihottuma jopa häviää kokonaan. Aurinko myös auttaa siihen.

Ihania masukuvia täällä! Omani on jo niin iso ettei mahtuis ruutuun ;) Terkkarikin sanoi, että keskivartaloni ei ole järin suuri ja siksi maha työntyy suoraan ulospäin, ei yhtään sivuille. Hassun näköinen pallo!

Miehistäkin ollut yhdellä jos toisella päänvaivaa. Täällä oli myös niin vielä ainakin vähän aikaa sitten. Odotan ensimmäistä lastamme, jota siis yritettiin melkein neljä vuotta neljän keskenmenon saattelemana, niin luulisi, että ukko olisi ollut jotenkin oma-aloitteisesti kiinnostunut olotilastani.. Mutta kun ei! Mies ei ollut KERTAAKAAN vapaaehtoisesti laittanut kättä vatsalleni, SAATIKA kuunnellut vatsaa, höpötellyt sille tms muuta sellaista. No, vihdoin sain sanottua sille (itkua tihrustaen, ärsyttävää kun heti pillitän!), että minusta tuntuisi hyvälle ja koen sen tärkeäksi että hän osottaisi hellyyttä edes vähän enemmän. No tais se tajuta jotain, sillä hän on jopa aloittanut keskusteluja vauvasta muutaman kerran. Toivottavasti tilanne nyt vähän paranee. Ehkä sitä myös itse panttaa turhaan tunteitaan liian pitkään sisällään ja ne sitten ryöpsähtelevät. Pitäis aukaista suunsa vähän aikaisemmin. Ei ne ukkelit ole vieläkään oppineet lukemaan naisten ajatuksia *HUOH*

Itse olen yrittänyt/halunnut ottaa kaiken tästä raskaudesta irti ja olen nauttinutkin suuresti tästä olotilasta. Tällä hetkellä tunne on se, että tämä taitaa jäädä ainokaiseksi (*nyyh*). Kun tähänkin on mennyt niin kauan aikaa ja siihen aikaan mahtunut niin paljon tuskaa, että ihan hirvittäisi ajatus sen ruljanssin aloittamisesta uudestaan.

Noi vieraitten ihmisten kommentit voivat olla tosi erikoisia. Kuulin, että eräskin oli ihmetellyt suureen ääneen, että mitenkä minä nyt voin lasta kantaa ja synnyttää, kun olen niin hentorakenteinen! Voi hittolainen... olisi tullut suoraan kysymään, niin olisin tiedustellut, että mihinkä niitä ihroja siinä hommassa tarvitaan...

Mutta sit vähän positiivisemmat fiilikset kehiin! Aurinkokin jo paistelee. Toisena ollaan listassa, ja tuleva koitos on alkanut mukavasti kutkuttelemaan mielen sopukoissa. Ihanaa, kun kohta pääsen näkemään minkälainen tyyppi sieltä on tulossa ja saan pitää lastani sylissä. Ei enää kovin pitkä matka kuljettavana. Sit alkaa toinen matka.

Hoppu 30+5
 
Olihan täällä joku muukin ;) Mukava oli kuulla sinusta pitkästä aikaa Hoppu! Hyvä, että kaikki on sujunut mallikkaasti ja loppurutistus häämöttää.

Ei noista miehistä koskaan ota selvää, aina ne käyttäytyy eri lailla, mitä olettais :) Mutta hyvä, kun olette saaneet puhutuksi asiasta. Meille on myös tulossa ensimmäinen lapsi ja minun mieheni ei ole ollut ikinä missään tekemisissä pienten lasten kanssa, joten olen jo etukäteen ollut hieman huolissani, miten hän tähän raskauteen ja vauvan tuloon suhtautuu. Ja tähän asti hän on käyttäytynyt aivan päin vastoin kuin olisin ikinä olettanut...minä itse ole ollut paljon varovaisempi ja ennen np-ultraakin yritin vähän hillitä hänen "intoaan", kun hän puhui niin kovin jo kaikkea vauvasta, keksi sille työnimen ym. Onhan se toki kiva, että toinen on niin luottavainen sen suhteen,että kaikki on hyvin, mutta sitten toisaalta...

Olen tainnut aikaisemminkin sanoa Hoppu, että on ihana kuulla, että olet pystynyt ottamaan kaiken ilon irti raskaudestasi. Minulla on vähän sama tunne kuin Tehiksellä, ettei tämä tunnut aivan siltä kuin etukäteen kuvittelin. Ajattelin, että sitten, kun olen uudelleen raskaana, olen vain äärettömän onnellinen eikä muuta: olenhan minä toki onnellinen, mutta samalla jotenkin kamalan varovainen. Alkuaika meni siinä, kun oli paha olo ja odotti ultria kuin kuuta nousevaa ja nyt sitten on tällainen välivaihe, kun ei taas oikein tiedä, mitä ajattelis, kun rakenneultraankin on vielä aikaa ja liikkeet ei tunnu. On tämä jotenkin jännä juttu, miten kukin eri tavalla suhtautuu ja valmistautuu tähän elämänmuutokseen. Olen lukenut muista ketjuista, että jotkut jo tässä vaiheessa miettivät vaunuja, vaatteita ym. Ja minä mietin lähinnä, että onkohan vauvalla kaikki hyvin ja täytyy ottaa vakuutus sen varalta, jos jotain ikävää sattuu tai lapsi sairastelee paljon. Mutta niinhän me ollaan kaikki erilaisia :)


Tuuli
 
Pikaisesti toivottelen täältä mukavia viikonloppuja!
Valmistaudun täällä paplarit päässä tyttöjen reissuun. Mennään Turkkuseen kierrokselle. Kiva päästä tuulettumaan! Jokilaivat tsekataan ainakin ja käydään syömässä. Illan päätteeksi ehkä johonkin tanssiravintolaankin... Ihan sama mitä tehdään, kunhan mukavalla porukalla pyöritään :-)

Olikos se Jazz menossa nyt jo sinne Manseen? Pidähän city pystyssä! Me mennään vasta seuraavana viikonloppuna.

Kiva kun Hoppukin pyörähtänyt! Tuo fiilis ainokaiseksi jäämisestä voipi vielä muuttua... Kun se nyytin saa, niin helposti ne kaikki vaikeudet unohtuu :-) Niihin tulee himo saada lisää... ;-) On ne niin ihania!

Musta tuntuu, että mulla tää raskauden tunteettomuus johtuu osittain myös siitä, että tuntuu, ettei pysy perässä. En millään voi sisäistää, että ollaan jo tässä vaiheessa menossa. Nää viikot on menny niin hurahtaen, että ihan hirvittää. Jotenkin tuntuu, että tää vaan karkaa käsistä, eikä ehdi nauttia. Ja toisaalta kuitenkin tuntuu, että kyllä tätä jo riittää :-D Just, ottaa tästäkin sitten selvää...

Mutta nyt on mentävä jatkamaan valmistautumista.
Palaillaan,

Tehis rv 26+5
 
Oon mäkin täällä, ei vaan jaksa tikusta vääntää asiaa.. =)

Mä oon kans huomannut, etten ole ihan niin touhuissani tästä raskaudesta kuin kuvittelin olevani. Sitten taas toisaalta, en esikoisestakaan nyt pitkin seiniä kiipeillyt. Lähinnä ärsyynnyin kun muut teki sitä puolesta. Mies ei kosketellut masua tai jutellut sille esikostakaan, tuskin tekee sitä nytkään. Sitten kun vauva rupesi potkimaan niin lujaa että se tuntui ulospäin, mies huvitteli usein aamuisin (kun mä vielä nukuin..) niin, että vauvan kanssa "keskustelivat" tökkimällä toisiaan.. =) Se oli musta jotenkin hellyttävää.

Vaatteita mäkin olen miettinyt, lähinnä siksi että maha kasvaa kohinalla ja oikeasti on jo hankala mahtua tavallisiin vaatteisiin. Sitä paitsi musta on ihanaa kun raskausaikana voi pukeutua äitiysvaatteisiin, eikä tarvitse tunkea väkisin vanhoihin kamppeisiin tai sitten ostaa tavallisia vaatteita mutta vaan isommassa koossa. Jos mun masu kasvaa kuten ekassa raskaudessa, niin äippävaatteisiin joudan siirtymään ihan lähitulevaisuudessa kokonaan.. =) Tuplavaunut meillä jo on (hommattiin viime syksynä ennen kuin tiedettiin tuulimunasta, kaveri hävitti hävyttömän halvalla omiansa), uusi pinnis hankitaan sitten joskus talvella kun esikon sänky ei ole paras mahdollinen (aika rimpula) ja kaikki muu meillä sitten onkin valmiina. Eli ei tarvitse päätä vaivata moisilla ollenkaan. Ja siksi sitten keskitynkin koko ajan kuulostelemaan itseäni -> mahtaako piipiäisellä olla kaikki hyvin jne. Onko sekään sitten hyvä, tuskinpa vaan.. Mutta musta tuntuu muutenkin, että olen tehnyt raskaudesta ihan liian ison numeron itselleni. Pitäisi vaan jaksaa iloita jokaisesta päivästä ja koittaa etsiä ne positiiviset puolet, eikä vaan vetvoa niin pahimpia mahdollisia skenaarioita. Mutta elämä on...

Mä luulen että pakkaan nyt kimpsuni ja kampsuni ja häivyn kotiin... Töissä on tylsää ja toisaalta voisin hyvinkin mennä ottamaan pikku päikkärit ennen kuin haen pojan hoidosta... Oma lehmä ojassa ja syvällä onkin.. Hyvää viikonvaihdetta kaikille säädyille, toivottelee Niksu 10+5
 
Juu Niksu kyl mäkin olen omia vaatteitani miettinyt; itse asiassa joka aamu, kun pähkäilen, mikä tänään mahtuis päälle...Minä odotan kanssa jo innolla, että voin ostaa äitiysvaatteita. Ja pari puseroa jo ostinkin alennusmyynneistä. Täällä oli tässä taannoin joku ketju, jossa hehkutettiin mm. sitä, kuinka suuri saavutus on se, että pystyy olemaan tavallisilla vaatteilla koko raskauden ajan. Tai näin minä ainakin ne jotkut kommentit ymmärsin :) Eiköhän jokainen osta vaatteita sen mukaan, mitä tarvii. Jos ei tarvi, niin hyvä sitten, mutta jos tarvii, niin so what? Minua ei yhtään harmita ostaa äitiysvaatteita, vaikka en niitä sitten enää koskaan tarvitsisikaan. Ostan minä muutenkin uusia vaatteita ja vien sellaiset, joihin olen kyllästynyt niin keräykseen. Voihan nuo äitiysvaatteetkin sit lahjoittaa jollekin, jos ei itellä ole enää käyttöä.

Nyt minäkin karkaan viikonlopun viettoon! Voikaa paksusti!

Tuuli
 
Omppu tekee pikailmoittautumisen ennen siivoomaan säntäämistä :) !

Loma on sujunut loistavasti. Viime viikolla käytiin pojan kanssa junailemassa Helsingisssä ja vähän shoppailtiin. Eilen kotiuduttiin parin yön jälkeen reissusta. Käytiin kylpylässä (ihanaa!!), Muumilaaksossa (ei niin ihanaa, mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen kärsis =D) ja sitten Turussa oltiin ja linnassakin tuli piipahdettua. Nyt sitten poika lähti joku aika sitten mökille mummon ja papan kanssa ja ite mennään aamulla perässä. Jos sais tosiaan siivottua ja muitakin hommia tehtyä, että on sitte kiva levittää puhtaat matot lattioille.

Pikakelasin teidän jutut läpi. Miehet on taas aiheuttaneet verenpaineita yhdelle jos toisellekin. Kyllä täälläkin meinas heti ekana yhteisenä lomapäivän aamuna veitset lennellä, mutta toi reissu vähän tasotti. Yleensä en reissaamisesta nauti, mutta nyt oli kyl ihanaa, kun ei tarvinnut siivota eikä laittaa ruokaa tms., sen kun oli vaan toisten passattavana.

Kapris se vielä kärsii epämääräisestä ihottumasta, voihan hitsiläinen. Toivotaan, että menis nyt pian ohi!

Ja Tehikselläkin alkaa maha pulpahtamaan, kyllä se siitä! Katoin tossa vanhaa äitiyskorttiani ja siinä mulla on ollut sf-mitta 21 viikolla 26! Ei sitä ainakaan sillon kukaan ihmetellyt..

Mitähän vielä.. meinaa väsyttää, joten lyö nyt vähän tyhjää. Oon nukkunut hirmu katkonaisia unia pitkän aikaa, joten siinä varmaan suurin syy. Välillä meinaa huoli vallata, kun tuntuu, että Toivosta ei "kuulu" piiitkään aikaan mitään. Varsinkin reissuissa on ollut melko hiljaista. Eilen sit heti kun päästiin kotiin, alkoi jytäämään :) Mutta, siis hiljaisia kausia on melkoisesti ja ne pistää sitten vähän pyörimään..Jotain ihme vihlontojakin on ollut, varsinkin kylpylässä uimisen jälkeen koko seuraava päivä oli vihlontaa. Tais venähtää joku paikka?

Ei vaan, nyt on pakko lähteä hommiin ennen ku nukahdan! Voikaahan hyvin ja Tuulille mukavaa aurinkolomaa, jos ei tässä ennen sitä tule piipahdettua.

Omppu ja Toivo 18+2
 
Mulla ei oo vaatteiden puolesta mitään ressiä =) T-paita on aina ollu pop ja niin se on nyttenki. ja vaikka verkkarit siihen kaveriksi. =D *juntti*

neuvolassa käyty tänään:
Pissa puhdas, samoin kuin aamupissa, mikä piti viedä alkuviikosta, ettei ole tulehduksia.
Sf-mitta taisi olla 33cm ja sydämensyke jumpsutti tasaisesti.
Verenpaine oli vissiin ihan hyvä, oisko ollu jotain 148/86

Mulla on vähä hermo pinkeenä kotona ollessa, kun se maanmainio mies viettää sitten kesälomaansa toisen työn ohessa! prkl! viime ja tämän viikon on kesälomalla niin eikö tuo pitäny lähteä toiseen työhön kun on tekijöistä pula. Kyllä minä vähä oon kettuillu ku hällä oisi kyllä kotonakin hommaa enemmän kuin kerkeisi tekemään, niin eipä yllätä että kaikki jää tekemättä ja minä täällä kotona kahdelleen pojan kanssa väikyn. Ja kaiken lisäksi koiralla on maha sekaisin kun söi parina päivänä rustoluita (ei ole tottunut syömään) Josta tulikin mieleen että taidanpa singota tonne kennelrehun autolle hakemaan koiralle jotain pureskeltavaa.
Palaan myöhemmin jos muistan.

Mervi 36+6
 
Täällä alkaa aamukammasta piikit vähenemään... Kohta siis pääsen teidän kanssanne parjaamaan noita kakslahkeisia. Viesteistä päätellen meidän iskä on aika ikävässä meihin ja aikoo viettää laatuaikaa perheen kanssa. Eilen yritin ajaa nurmikkoa ettei sitä miestä heti tarvitsisi laittaa hommiin, mutta en saanut koko masiinaa edes käyntiin. Kiskoin hiki päässä varmaan puoli tuntia ja en saanut aikaiseksi kun supisteluja ja alavatsan vihlontaa.... (täällä sitä vaan siis levätään lääkärin käskyjen mukaan)
Mulla on ollut tänään pahaa oloa. Eilen jo oli semmonen puolietova olo koko päivän ja tänään vielä enemmän. En tiedä johtuuko siitä että pari päivää olen syönyt vähän huonosti vai mistä. Tänään en ole tuntenut niitä vihlovia supistuksia kun pari kertaa, mutta vauva on nököttänyt tuolla vatsassa tosi alhaalla ja veikkaisin että poikittain. Vatsa on ollut niin pinkeenä että tuntuu että nahka repee. Kävin vähän kävelyllä tytsyn kanssa ja se auttoi. Kaupassa työkaveri meinasi pyörtyä kun näki mun vatsan ja sanoi että kohta se roikkuu jo polvien alapuolella... Niinpä. Kysyin asiasta silloin lääkäriltä ja hän sanoi että usein kun lähekkäin raskaudet niin vatsan nivelsiteet/lihakset antavat nopeasti periksi ja masu roikkuu alhaalla.

Taidan tilata kuitenkin ensi viikolle ajan yksityiselle jos ottaisivat ne tulehdusnäytteet ja vähän muutenkin tsekkaisivat...

Hauskaa viikonloppua, toivottavasti Tehiksellä on mukava tyttöjen ilta ja Jazzilla Tampereen reissu...

Kirppu
 
Nostelen vaan nopsasti ketjua, kun oltiin kakkossivulla...

Lähdetään illalla kyläreissulle Porin suuntaan. Täytyy tässä alkaa vähän pakkaushommia mietiskelemään...
Kyllä oli muuten kiva käydä ulkona tuulettumassa ja varsinkin oli ihana tulla kotiin!
Piti oikein mies herättää puoli neljän maissa ja sanoa, että olet sinä ihana. Onneksi ei tarvitse baareissa kulkea etsimässä uutta, ei se anti ole kovin kummoinen :-D
Hassua oli se, että kukaan ei vatsaa huomannut ja vienti oli ihan hyvä ;-)

Moikkeliskoikkelis!
Tehis rv 27
 
Ja huomenia ja alkanutta uutta viikkoa.

Tää on melkosen hankalaa ku kotona ei oo nettiä. Ei kerkeä ku pikapistäytyä täällä. Postista räpsähti lappu, jossa lukee että ultrat on meikäläisellä 8.8 ja 8.10. Reilu kolme viikkoa täytyy siis kärvistellä. Huono oloki on tullu takas - perjantaina oli suht koht mukava olo ja luulinki että niin nopeastiko se mulla meni ohi. Mutta nyt tosiaan meinaa yökkäyttää. Vaan eiköhän se jossain vaiheessa kello lyö kolme kertaa ja pääsen kotia...

Se on sitte heissulivei tältä erää.

Safiiri 8+3
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

N
EX-KERMIT 5
Viestiä
146
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Niksu1
N
U
EX-KERMIT 3
Viestiä
166
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Mervi83
M
U
EX-KERMIT 6
Viestiä
290
Luettu
5K
Lapsen saaminen
Tehotyttö.
T
U
EX-KERMIT 10
Viestiä
110
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Omppu75.
O
U
EX-KERMIT 2
Viestiä
128
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Jazz.
J

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa