Elokuu 2006/9

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jatketaan taas...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huomenta!

Iiq: On se valohoito ihan turvallista:) ""Se jää ihoon"", sanoi minulle lääkäri. KÄvin valohoidossa 6 kertaa ja nyt selviän pelkällä miedolla kortisonilla. Saat kaikki sympatiani puolellesi - tiedän hyvin mitä tarkoittaa kun unikaan ei tule ja se kutina vie järjen. Sitten innostut raapimaan niin, että vaivut ekstaasiin ja jossain vaiheessa iho on verellä. Mut silti se kirvely on ihanampaa kuin kutina:( Ai nou. Ja oikeasti atopiaa ei ymmärrä ihmiset, joilla ei itsellään ole mitään allergiaa. Siis ymmärtää joo, tottakai, muttei samalla lailla kuin sellainen, joka elää sen kanssa päivittäin. Mutta jos yhtään lohduttaa, mulla on valohoidon + raskauden etenemisen myötä helpottanut elämä mielettömästi! SAan nukuttua yöt ja oikeestaan olo on kuin kesäisin :) Moni sanookin, että atopia helpottaa raskauden edetessä. Toivottavasti myös sulla helpottaa. Mulla on nyt takana 14 raskausviikkoa.

Häistä vielä. Jos minä olisin jättänyt vihjailuiden tasolle naimisiinmenon, niin häät ei olisi suunnitteilla vielä ollenkaan. Sanoin suoraan miehelle, että vaikka meidän piti mennä vasta parin vuoden päästä naimisiin, minulle olisi tärkeää se, että me mentäisiin nyt ja oltaisiin minun pienessä mielessä sitten perhe. Jokainen tekee, kuten parhaakseen näkee ja kenenkään ratkaisuita EN tuomitse:) Se oli minun toive ja nyt on häät tulossa vajaan 3 viikon päästä. Häistä tehtiin ""pienet"", n. 40 henkilöä ja se on rajannut tietysti vieraslistaa.. Tiedän jo nyt varmasti, että osa ""lapsuuden ystävistäni"" tulee vetaisemaan herneen hyvin syvälle, koska heitä ei ole kutsuttu. MUTTA ne on MINUN häät ja MINÄ päätän, millaiset niistä haluan :) Eiks näin:)))

Mutta nyt jatkan töitä. Oikein paljon tsemppiä lääkäriin teille, jotka olitte tänään menossa (Iiq mukaan lukien:))

Hobitti & toukka 14+
 
Mulla on tilanne vähän eri kun teillä, olen seurustellut mieheni kanssa 13v. lähtien, viime kesänä mentiin naimisiin. Mieheni odottaa kovasti tätä pienokaista, kuuntelee ja ymmärtää kaikki oikkuni ( tai jos ei ymmärräkkään, niin ei ainakaan vähättele vaivojani). Hän on lukenut jokaisen oopuksen minkä minäkin, joten tietää samanverran kuin minä. Välillä tuntuu kun eläisin maailman fiksuiman tyypin kanssa.
Naimisiin meno on ihanaa ja tehkää siitä ainutlaatuinen, oman näköisenne, se on ikimuistonen päivä, jota on ihana muistella jälkeenpäin.
Ottakaa miehet mukaan odotukseen, ei niille kannata ehkä marista jokaisesta etoovasta tunteesta, kaipa hekin väsyyvät siihen. Mieheni esim. ennen kun ehdottaa mulle mitää, kysyy vointiani jne... Lisäksi hän auttaa huimasti kotitöissä, kun saatan töistä tullessani käydä nukkumaan. Olen erittäin kiitollinen, että hän on rinnallani.
 
Hei taas kaikille pitkästä aikaa!

Iiq: Hyvä että miehesi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään että kaikenlaiset oireet ovat todellisia eikä mielikuvituksen tuotetta.

Itse olen ollut viime aikoina vähän alamaissa. Välillä vaan tuntuu ettei jaksa tätä syömis- ja verensokerinmittaamisrumbaa, joka kestänee vielä sen 6kk. Alan välillä jo epäillä haluanko tosiaan tätä kaikkea niin paljon kuin luulin, kun voimat ehtyy. No myöhäistä se tietysti nyt on katua. Kaipa se mielialakin nousee tästä kun kevät lähestyy.

Alkavan raskausdiabeteksen lisäksi mieltä painaa vielä mies ja tämän aivoitukset. Jokunen viikko sittenhän meillä oli keskustelua siitä, pitäiskö erota vai jatkaa yhdessä. Nyt asiasta ei ole ollut puhetta, mutta koska mies ei ole ilmaissut kantaansa 'onnellisuudestaan' suuntaan eikä toiseen, pelkään koko ajan vähintään alitajuisesti että jään kumminkin yksin. Mies viihtyy vähän turhankin tiiviisti harrastustensa, opiskelukavereidensa ja tietokoneen parissa. Viime perjantaina sitten sain kunnon itkukohtauksen , kun mies tuli treeneistä vaille kahdeksan (oli mennyt koulusta suoraan) ja alkoi heti tehdä lähtöä joihinkin opiskelijaporukan pippaloihin. En yleensä valita miehen menoista, mutta silloin napsahti ja pahasti. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että mies oli ollut torstainakin näiden samojen tyyppien kanssa tietovisailemassa pubissa. Juteltiin sitten näistä menoista ja siitä miten yksinäinen välillä olen ja mies kyllä lupasi vähentää menoja sitten kun vauva tulee. Sitten on kuulema oikea syy olla menemättä treeneihin ja muihin. (Minun kanssa kotona oleminenhan ei ole mikään oikea syy nähtävästi.) Noh, en haluaisi olla nalkuttava akka, mutta välillä ei pysty hillitsemään.

Anteeksi vuodatus. Haluaisinkin kysyä teiltä, arvoisat kanssasisaret, mikä on teidän mielestänne sopiva määrä omia menoja, harrastuksia, kavereiden tapaamisia yms. viikossa. Missä vaiheessa alkaa suhde kärsimään, jos toisella on huomattavasti enemmän kodin ulkopuolisia aktivitetteja kuin toisella? Miten asian voisi ratkaista molempia tyydyttävällä tavalla?

Meillä mies siis käy näin talvisaikaan salilla kahdesti viikossa ja salibandytreeneissä kahdesti, lisäksi pelit la tai su. Sitten on tietovisailuilta torstaisin ja biletystä opiskelijaporukalla lähes joka viikko. Itse käyn salilla kahdesti viikossa.

Vielä äitiyshousuista: Osin ekat mammafarkut kolmisen viikko a sitten, kun omat puristivat masua ikävästi. Lindexistä ostin, 39,90 taisi olla hinta. Ne on sellaiset edestä alas kaarretut. Ainoa ongelma on, että vaikka niissä on vyötärönauhan sisällä kiristyskuminauha, niin silti meinaavat valua, varsinkin jos joutuu kumartelemaan. Muuten olen ollut tyytyväinen. Ehtii niitä resorivyötäröisiä pitämään myöhemminkin =)

Mutta tulipas pitkä juttu... Käyn täällä aina vaan lukemassa muiden kuulumisia, itse ei meinaa edistyä kirjoittamaan. Huomenna eka lääkäri, ja ens maanantaina np-ultra. Kutsua äitiyspolille tms. odotellaan (sokereiden takia).

Hyvää vointia kaikille!

Tuulia82 rv. 12+2

p.s. Ostin eilen pienen (62cm) bodyn, kun tuli 12 viikkoa täyteen=) En voinut vastustaa kiusausta enää... Neulonnassa työn alla ovat vauvan neuletakki ja lapaset. Ja neulevarastot sen kun karttuvat...
 
Moikkelis,

Tuulia:
Meillä kun oli esikoinen tulossa, mieheni kävi katsomassa kaikki Kärppäpelit jotka työvuorot antoivat periksi. Lisäksi hän pelasi divarissa salibändyä ja on aika paljon tekemisissä tietokoneensa kanssa. Tämä oli siis ennen esikoisen syntymää. Nyt meille on tulossa kolmas ja mieheni käy enää vain hiihtämässä aina kun keli sallii. Eli kaikki muu on jäänyt pois vaikken sitä ole mitenkään kieltämään alkanutkaan.

Ehkäpä asia onkin juuri niin kuin miehesi sanoi, että juoksemiset vähenee kun vauva tulee. Luonto on siitä kummallinen juttu, että kun isä tai äiti saa nyyttinsä syliin synnytyssalissa, se on maailmaa mullistava tapahtuma. Toivottavasti myös teillä menee samoin.
Älä siis huoli, asioilla on tapana järjestyä. :o)

Onnea ultrasta hvyiä uutisia saaneille. Meillä on vielä pari viikkoa aikaan omaan. Toivottavasti mekin saamme hyviä uutisia...

Mahan koosta: Aina kun olen tehnyt raskaustestin, maha on samantien pompannut esiin. Viimeksi ei tarvinnut edes tehdä testiä kun tiesin jo sormusten ahtautumisesta, että olen raskaana. Turpoan kun ilmapallo heti ensi hetkistä lähtien. Vielä kun tässä on 9kg ylipainoa edellisestä raskaudesta, ja kaikki on suunnilleen makkaroina vyötäröllä, niin eipä tarvi ihmetellä miksi housut kiristää...

Vielä kun loppus tämä yököttävä yökötys ja oksentamisen ihanuus. Jos joku on katsonut elokuvan noidat ja muistaa sen kirsikan siementen oksentamiskohtauksen niin näin meillä menee. Ainakin musta tuntuu sille että samalla kaarella lentää. Yäk. Menipä taas... :o)

Ja-ha, ""keskimmäinen"" on taas kirjahyllyn kimpussa, ei kait se auta kun lähteä repimään se sieltä alas... Kiipeilevä 1-vuotias..

Janna
 
Moikka!

Onhan se varmaan noille miehille vaikeaa aluksi tajuta sitä raskautta, kun ei se ulospäin näy. Saanko kysyä, minkä ikäisiä ne teidän miehenne ovat, jotka eivät ymmärrä / halua ymmärtää mielialanvaihteluja ja viettävät enemmän aikaa kavereiden kanssa kuin kotona teidän kanssanne? Ajattelin vaan, että vielä pari vuotta sitten varmaan munkin mieheni ois liehunut baareissa kaikki viikonloput vaikka mä oisin raskaana ollutkin, mutta nyt kun sillä on ikää jo yli 30v. niin se on ollut tosi ihanasti mun tukena koko ajan, on tosi kiinnostunut raskaudesta ja vauvasta ja vihteellä käy korkeintaan kerran kuussa. Mutta se on kyllä muutenkin tosi huolehtivainen ja tekee vähintään yhtä paljon kotitöitä kuin minäkin yms. Heitetään pieni lisä-galluppi: Miten paljon teidän miehet osallistuu kotitöihin? Miten luulette vastuun vauvan hoidosta jakautuvan?

Ja naimisiin menosta vielä: mä myös epäilen, että häät ois vielä suunnitteluasteella jos oisin jättänyt kosimisen miehelle! :-) Itse otin asian esille kun oltiin oltu noin kolme vuotta kihloissa, ja viime kesänä vietettiin häitä.

Olo ei muuten ole mikään loistava, selkää särkee, sydän hakkaa ja hengästyttää. Pitää tänään mennä terkalle mittauttamaan verenpaineet.

t.Johanna rv13+6
 
Mahtavan onnellinen olo :) Kohtu oli kuulemma hyvin kasvanut, että viikot todennäköisesti täsmäävät. Ja sydänäänetkin kuunteli ihan pyytämättä :) Ensin tosin koin monta piinallista minuuttia kun ei meinannut löytyä :O Mutta sitten etsi ne parikin kertaa ja antoi kuunnella rauhassa, että varmasti uskon, että siellä se sykkii.

Eilen illalla mies yllätti ja sanoi, että hänhän voisi tulla ainakin saattamaan mut lääkäriin, kun sanoin, että jännittää. Aiemmin on sanonut, ettei hän mihinkään ultriin tai mihinkään tule. Lämmitti kyllä sydäntä tuo ja mulle kyllä hyvin riittäisi, jos tulisi edes ""odotushuoneeseen"" mukaan. Rakenneultraan ainakin voisi tulla, mutta en pakota, jos ei halua. Hän on kyllä ollut niin yllättävän ihana (loppujen lopuksi) koko raskauden ajan.

Hobitti: Tosi kivaa, että täällä on toinenkin atooppinen odottaja :) Kiitos lohduttavista sanoista, toivotaan, että mullakin pikku hiljaa helpottaa. Kyllä valohoito ainakin viime keväänä auttoi paljonkin.

Joku oli ostanut 12 viikon kunniaksi jo vauvalle vaatteen :) Mäkin ajattelin melkein tehdä niin, nyt kun kuului vähän elonmerkkejäkin pikkuisesta. Täytyy nyt katsoa, oon kyllä menossa shoppailemaan tänään :)

Niistä häistä...niin, täytyy katsoa mitä niiden suhteen, en nyt jaksaisi oikein mitään isoa järjestää (enkä ehkä pientäkään). Mulle riittäisi, jos maistraatissa mentäisiin naimisiin ja jotkut pienet kestit sitten...mutta mies oli veljensä kanssa ainakin siinä samaa mieltä, että jos naimisiin mennään niin sitten kunnolla. Miestä itse asiassa pelottaa naimisiin menemisessä lähinnä se, että joutuu ""esiintymään"" ja olemaan huomion keskipisteenä. Jeps, muutenkin muusikko ja joutuu keikoilla esiintymään :O Sanoin sille sitten, että sehän voi viettää häät soittamalla lavalla, jos se on helpompaa kuin small talk sukulaisten kanssa :D Noh, mutta katsotaan nyt, mitään isoja kesäryyppykirkkohäitä meille ei kuitenkaan tule, joten siinä joutuu setä pettymään.
 
Mulla on samanlainen olo kuin Iiq:lla, eli lääkärineuvola takana ja kaikki meni ihanasti! Ensinnäkin sydänäänet kuului pontevana. Ekaks lääkäri varotteli että ei välttämättä kuulu, mutta sit ne löyty heti kun se laitto sen laitteen vatsalle. Toinen helpotus oli se, että verenpaine oli kerrankin ihan ok, eikä koholla. Mies oli mukana kun halusi ehdottomasti kuulla sydänäänet, mutta luulenpa että jatkossa se ei tuu mukaan neuvoloihin, vaan pelkästään ultriin yms. Tuntuu turhalta sen olla siellä kun mua vaan punnitaan ja mittaillaan.

Mies on muutenkin ollut tosi ihana, se huolehtii musta ja masuasukista ja lukee kaiken infon mitä sille kannan eteen. Tää on meille kummallekkin uusi tilanne, joten huolella ja yhdessä yritetään valmistautua.

Johannan galluppiin: meillä mies tekee tällä hetkellä kaikki kotityöt ;). Se tekee normaalistikin enemmän tän talouden eteen kuin minä, mutta nyt kun mä lähinnä nukun tai voihkin huonovointisena niin se hoitaa kyllä kaiken! Vastuu vauvan hoidosta (ja silloin myös kodin) taitaa olla suurimmaks osaksi mulla, kotiin kun jään. Ollaa kyllä mietitty jos mieskin jäisi vuorostaan kotiin sitten vanhempain- tai hoitovapaalle, jolloin mä sitten opiskelisin. Luulen kyllä että mun mies tulee osallistumaan vauvan hoitoon ihan yhtä paljon kuin minäkin... Niin ja ikää miehellä oli 25, eli voi sitä vastuuntuntoa löytyä nuoremmaltakin.

Naimisiin menosta, me ei olla, eikä kyllä raskausaikana mennäkkään. Sitten joskus myöhemmin... Mutta älyttömästi onnea kaikille teille jotka häitä nyt suunnittelette, oli ne sitten nyt tai vuoden päästä :).

Hyviä vointeja toivottelee Nipsu 11+2
 
Täällä on kanssa päästy kuuntelemaan sydänääniä ja se oli ihanaa!!! Sintti ei tainut vaan tykätä kuuntelusta kun kovasti yritti mennä sitä karkuun...no, onpahan ainakin liikkuvainen. Ens vkolla sitten np-ultraan. Nyt jaksan sitäkin odottaa paremmin. :)

Häistä ollaan kovasti keskusteltu. Me ei olla naimisissa myöskään, enkä ole sitä kokenut tarpeelliseksi ainakaan toistaiseksi. Jokatapaksessa pidän oman sukunimeni. Ei haittaa vaikka vauvalla olisi eri. Mulle oma nimi on niin vahvasti osa omaa identiteettiä. Mutta kukin tavallaan! Mutta maistraattiin menemme joskus jos rupeaa siltä tuntumaan.

Johannan galluppiin, että mies on ottanut onkeensa tehdä kaikki kotityöt, paitsi pyykinpesun olen tainnut itse hoitaa. Kerrankin ei ole tarvinnut patistella! Kun toinen on pari kuukautta kärsinyt yhteisen asian eteen, saa mun mielestä kyllä mieskin osansa kantaa. Tulevaisuus on meillä lapsen hoidon suhteen vielä aika avoin. Mies haluaisi kovasti jäädä kotiin, mutta en tiedä miten se on meille taloudellisesti mahdollista. Mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä...

Tytöt, miehet kuriin vaan!

=)

Onerva, 12+1
 
Mukavaa, että on taas vaihteeksi ollut vain hyviä uutisia vauvarintamalla :)

Minun mieheni on 33-vuotias ja naimisissa ollaan oltu 2,5 vuotta mutta yhteistä taivalta takana jo 7,5 vuotta :) Jotkut ovat varmaan ihmetelleet miksei vauvaa kuulunut aikaisemmin, mutta emme olleet valmiita vasta kuin nyt.

Meilläkin mies on tiskannut ja imuroinut viime aikoina melkein yksistään kun itsellä ollut niin vetämätön olo. Minä hoidan pyykit, mutta niidenkin suhteen mies on joutunut lempeästi huomauttamaan välillä jos ei ole ollut tarpeeksi puhtaita sukkia :D Onneksi nyt alkaa olo päivä päivältä voimistumaan ja energiaa on enemmän kuin edellisinä viikkoina.

Häistä sen verran, että ne on kuitenkin hääparille ainutkertaiset joten kannattaa järjestää juuri sellaiset kuin itse haluaa. Toisten mielipiteitä ei tarvitse kuunnella, jos eivät ymmärrä valintaanne niin ei voi mitään. Minunkin äitini olisi mielellään nähnyt minut kermakakku-unelmassa, mutta koska se tyyli oli mahdollisimman kaukana persoonastani, teetin aivan omanlaisen hääpuvun, joka lopulta oli äitinikin mieleen vaikkei ollutkaan valkoinen. :)
 
Mariska 30.7.2005, 25 v., toinen tulossa P-HKS
Sitrus, 31.7., 30v., esikoinen
Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan :) 33v,.
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 14.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Mutteri 15.8 27v. esikoinen
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Milla2 17.8., 29v., esikoinen
Odottaja81 17.8., 24., esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Nipsu 20.8., 22v, esikoinen, Kättäri
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri
 
Onnea Onervallekin sydänäänten kuulemisesta, kyllä se eka kerta vaan sykähdytti, toivottavasti saadaan kuulla vielä paljon tuota jumputusta kaikki!

Tuli tuosta Onervan viestistä mieleen, että mitenkäs nuo sukunimiasiat menee jos (kun) ei olla naimisissa? Saako lapsi automaattisesti mun sukunimen? Onko tässä olemassa jotain tiettyä tapaa toimia, vai saadaanko itse päättää kumpi tulee? Tiedän kyllä että isyys pitää käydä tunnustamassa, kaipa tuo sukunimiasia voidaan selvittää samalla.
 
Kävin päivittämässä listan eli poistamassa itseni listalta. Keskenmeno viikolla 12+2, sikiö vastasi 8+6 viikkoa. Ekassa ultrassa löytyi siis eloton sikiö, lääkkeellinen tyhjennys takana ja normaaliin arkeen tässä palaillaan.
Ihanaa odotusta kaikille, toivottavasti pian olen taas odottajien joukossa!!
 
Gallupeihin sen verran vastausta työn ohella että meillä myös mies tehnyt viimeisen kaksi kuukautta melkein kaikki kotityöt. Itsellä ollut kyllä tosi luuseri ja siipeilevä olo mutta oon kyllä voinut niin huonosti että esim ruuanlaitosta ei olis tullut yhtään mitään yökkäilyn ohella.

Hän on myös se joka lainailee kirjastosta KaksPlussia ja vauvan uni kirjoja kun mä yritän toppuutella että ei ihan noin pitkällä olla vielä.

Hoito tulee menemään silleen kun se ajankäytön suhteen on mahdollista. Mä tietysti kotona olevana kannan ainakin aluksi sen suuremman vastuun mutta kyllä jo nyt on ollut kommenteissa huomattavissa se että mieheni aikoo osan yösyötöistä haalia itselleen ja silleen. Saa nähdä miten käy kun mulla on kyllä tavoitteena täysimetys. Aika näyttää mutta mieheni on niin täysillä mukana kuin vain voi olla.
 
Nipsu: Kun isyys on tunnustettu saatte itse päättää kumman sukunimen lapsellenne annatte. Kuitenkin jos lapsia on jo ennestään täytyy samojen vanhempien lapsilla olla sama sukunimi. Ei siis voida päättää että esim tytöt saisivat äidin sukunimen ja pojat isän sukunimen.

Toivottavasti helppas! Niin ja lisäyksenä sen verran että synnytyslaitoksella lapsi kulkee äidin sukunimellä.

Ja uusi gallup: Te jotka ette ole naimisissa kumman sukunimen aiotte lapsellenne antaa? Mulle on itsestään selvyys että lapsi saa isänsä sukunimen vaikka aviossa ei ollakaan.
 
Iltaa!

Täällä ollaan aivan liian vilkkaasti keskusteltu ettei meinaa perässä pysyä, kun ei pääse usein koneelle.

Omaanapaa....Kävin viimeviikolla ultrassa...oli mielenkiintoinen käynti. Ultra tehtiin siis sisäkautta, koska mahanpäältä ei saatu kunnon kuvaa. Otus ei si´tten euostunut kunnolla näyttämään muuta, kun oman kallonsa. Vilautti hän sen verran, että jalat ja kädet näkyi, mutta mitään mittoja ei sitten saatu otettua. Lääkäri kyllä sanoi, että kaiken pitäisi olla kunnossa. Kovasti hän ainakin möyrysti. lääkäri sanoi, että otus ei mahdu ultran kuvaan kokonaan. Laite oli kyllä vanha, mutta silti. Ja lisäksi lääkäri sanoi, että lapsella on pieni pää ja iso vartalo. Tarkoitti varmaan pitkää. Nauratti, että isäänsä on tullut, koska isä on todella pitkä jo syntyessään. ;) Isukki sanoikin, kun soitin hänelle, että hyvää odotusta ja synnytystä vaan.....

Onko muille käynyt niin, että koira tökkii kovasti mahaa. Meidän koira on meinaan ihan villlinä mun mahaan. Se tökkii sitä aina ja haistelee ja kaivaa sen paidan alta. No eipä se kauaa muutenkaan piilossa pysy. Tuntuu, et mun maha kasvaa ihan kovasti ja varsinkin iltasin se on turvoksissa. Ei meinaa housun nappi kiinni pysyä vaik nää housut on ennen ollu tosi löysät.
Kyllä tämä luultavasti tästä menee eteenpäin...

Janna 13+6
 
Ai niin piti sellaista kysellä, että harrastaako kukaan täällä irkkaamista? Itse aina silloin tällöin irkkailen kun muutenkin koneella istun, ja mietin, että olisi kiva jutella näistäkin jutuista reaaliaikaisemmin. Eli tietääkö kukaan onko perustettu meille eloäideille irc-kanavaa tai olisiko joku kiinnostunut tulemaan, jos perustaisin kanavan, vaikka #eloaidit2006 ?

 
Merille paljon voimia! Taitaa monelle tuoda tuo np-ultra niitä huonoja uutisia. Eipä tuohon paljon mitään osaa sanoa.

Oma np-ultra on vasta edessäpäin, kuten varmaan myös aika monella muulla täällä. Yritän kuitenkin olla stressaamatta, vasta tänäänhän kuulin sydänäänetkin. Oon vaan niin yllättynyt siitä, että näitä huonoja uutisia tulee näin paljon. Ennen oon sinisilmäisesti ajatellut että kunhan raskaaksi tulee niin tulee lapsikin. Mieheni mielestä näille nettisivustoille hakeutuu erityisesti ihmisiä joilla on ongelmia, esimerkiksi paljon keskenmenoja. Onhan sekin varmaan totta, täältä saa hyvää vertaistukea. Tuntuu niin epäreilulta että niin monen raskaus menee kesken. Pelottaa oikein tulla katsomaan että mitä tänne on kirjoiteltu, kun tuntuu että koko ajan on huonoja uutisia.

Justiinalle kiitos selvityksestä. Katsotaan nyt kumman nimeen päädytään, luultavasti siihen joka otetaan sitten yhteiseksi kun pääsemme naimisiin asti.
 
Merille voimia! Ihan tuli kyynel silmäkulmaan. Noinkin pitkällä jo olit, eikä sitten mitään merkkejä aiemmin. Kyllä on epäreilua! Vinkkinä tuolla vauvahaaveiden puolella kermit ketju, josta löytyi minulle tukea aikanaan. Se on hyvissä voimissa ja keskustelu vilkasta, joten sinne vaan mukaan!

Nyt ei taas jaksa mitään kirjoittaa, kun väsymys valtaa olotilan.
 
Kiva juttu Tuulia :) Mä nyt hengailen tuollaisella #eloaidit2006 -kanavalla, jos ei muuta löydy. Eksy/eksykää sinne, ketä kiinnostaa :) Ei kannata säikähtää, jos se on tyhjä, en ole irkissä läheskään koko ajan, mutta tulen tuolle kanavalle aina kun tulen irkkiin. Toivottavasti sinne ilmestyy muitakin, ellei sitten muuta kanavaa löydy :) Voisihan sitä tietty paremmankin nimen keksiä...
 
Oonpas mä nyt aktiivinen, mutta piti tulla kertomaan, että tilasin ekan äitiysvaatteen, sellaisen kivannäköisen ja suht. edullisen mekon :) Tulen varmaan mekkoja käyttämään aikas paljon, kun hameista tykkään muutenkin paljon... puolihameissa ja housuissa vaan vierastan ihan tajuttomasti niitä resoreita...siksi mekot...
 

Similar threads

U
Viestiä
102
Luettu
3K
S
O
Viestiä
9
Luettu
447
P
J
Viestiä
106
Luettu
2K
T
J
Viestiä
99
Luettu
2K
J
J
Viestiä
100
Luettu
2K
P

Yhteistyössä