Elokuu 2006/6

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jatkoa...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vkolla 12 tai 13 on joissakin kunnissa mahdollisuus mennä niskapoimu-ultraan jossa siis mitataan sikiön niskapoimun paksuus ja verrataan sitä käyriin. Jos np paksumpi kuin rv antaisi aihetta olettaa on kai noin 50% mahdollisuus et lapsella jonkinlainen kehitysvamma. Sit on vielä seerumitutkimukset mut siitä ei mulla tarkempaa tietoa.

Mulle lyötiin ainakin neuvolassa aiheesta moniste käteen joten varminta kysellä sieltä lisää!
 
Hei vaan kaikille !

Huomasin tuossa just surffatessani että kuulun teidän onnellisten joukkoon. Minut voi lisätä tuohon listaan 20.8, saan tarkennuksen ajalle tämän kuun lopussa kun menen eka kertaa neuvolaan. On meidän sukupolvessa minun puolelta eka lapsen lapsi ja mummo on ihan sekaisin... Mulla siis ensimmäinen kerta ja vieläkin ihan utopistinen olo, ehkä tämän todeksi uskoo kun saa lääkäriltä varmistuksen. Mitään muita oireita ei ole ollut kuin rintojen kasvu ja lievä väsymys, muutenkin olen sellainen sohvan nurkkaan käpertyjä etten tiedä voiko pahemmaksi mennä. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta todettu joten ihan yhtälailla on aina palellu ja väsyttäny. Kaksosia on suvussa molemmin puolin joten jospa minun ainainen haave vaikka toteutuukin...

 
Mulla on nyt joku pirun kriisi menossa. Vaikka ollaan tosi pitkään vauvaa toivottu, mutta nyt on sit jotenkin omituinen olo. Odotan tosi paljon vauvaa ja sillä lailla, mutta pelottaa mm., että miten meijän parisuhteen käy. Mieskin on nyt jotenkin ymmällään, se ei enää osaa koskea mua samalla tavalla kuin ennen ja ei se oikein tiedä miten päin sen pitäis olla. Kaipa sekin on vaikeuttanut kun vuotojen takia ei olla saatu harrastaa seksiä, niin nyt ei tiedetä sitten että voiko nyt ja mitä voi tehdä, voiko ihan sitä itteensä. Ja siis kun ihan normaaleissakin asioissa ei tiedetä, että mitä mä saan tehdä. Meinaan ne vuodot alko samana päivänä kun raahasin painavaa laukkua ja nyt oon sitten ollu varovainen, etten oo mitään lumitöitä tms tehnyt. Ja vasta tällä viikolla uskaltauduin kaupungille käymään, sitä ennen vaan makasin ja nukuin koko ajan. Mieskin sanoo, että kun se ei nyt tiedä, että mitä me voidaan tehdä yhdessä kun oon tosiaan ollu petipotilaana. Mutta kaipa mä saan ihan normaalisti nyt elää joka asian suhteen (paitsi viinan) niin kauan kun tuntuu hyvältä. Tosin juoksemaan en uskalla lähteä enkä muutakaan rajua. Mutta jotenkin se seksikin pelottaa, kun tietää että sperma voi aiheuttaa supistuksia joskus yms., niin uskaltaako sitä sitten ilman kumia kuitenkaan mitään tehdä. Kyllähän me ennen vuotoja kerittiin ja ihan ok meni kaikki, mutta noi vuodot sai ihan kamalan säikyksi.

En tiiä, mutta kaipa se tästä. Miehen kanssa menee kuitenkin hyvin noin muuten, mutta tää uusi tilanne vaan on tehny tämmösen oudon olon molemmille. Vauvaa kuitenkin toivotaan ja odotetaan kovasti. Miehellä on vielä semmonen tilanne, että se on töiden takia tosi stressaantunut. Nyt se onneksi vaihtaa takaisin alkuperäiseen työhönsä (oli työkierrossa), joka on rauhallisempaa. Varmasti rauhottaa miehenkin pääkoppaa tosi paljon. Sen huomas meinaan siitä heti kun sen lähti tonne työkiertoon, että se paikka ei sovi sille. Sitten se tilanne taas tasottu ja se ihan tykkäs olla siellä ja meinas jo, että ehkä jää sinne, mutta lopulta siinä kävi niin, että raukka on ihan väsyny ollu. Vaikuttaa vähän samalta miltä minä vuosi sitten, kun olin suunnilleen varmaan sentin päässä burnoutista...
 
Niin ja sitä mun omaa pahaa oloa jotenkin tuottaa osaksi se, kun aattelen että ihm,iset varmaan pitää meitä ihan vastuuttomina tai idiootteina tai jotain, kun halutaan lapsi vaikkei olla koskaan oltu tekemisissä lasten kanssa. Mä olen viimeksi yläasteella pitänyt vauvaa sylissä! (Eipä kun nyt muuten pidin syksyllä kolme minuuttia...) En ole koskaan vaihtanut vaippaa, en tehnyt yhtään mitään lapsen kanssa. Mua ei ole koskaan kiinnostanut edes varsinaisesti, mutta olen silti aina halunnut omia lapsia. Tai en aina, mutta... Uskon ja tiedän, että kyllä sitä sitten osaa kun se vauva tulee, mutta pelottaa lähinnä se muiden suhtautuminen asiaan. Vaikka en mä yleensä koskaan välitä muiden mielipiteistä mitään, mutta tää on semmonen aihe, että saa mielen tosi matalaksi jos mua pidetään huonona äitinä tai huonona edes äidiksi. Mä tiedän, että lapsi tulee olemaan meille maailman rakkain asia ja kasvatetaan se varmasti hyvin ja myös hoidetaan. Mutta voin kuvitella, että ennenkuin se lapsi tulee, niin tietyt ihmiset arvostelee meitä selän takana. No toisaalta ihan sama, en mä heidän mielipiteitään kaipaa, koska kuitenkin ne ihmiset kenen mielipiteistä välitän on varmasti sitä mieltä, että meistä tulee hyvät ja rakastavat vanhemmat.
 
itse en ollut koskaan pitänyt lasta sylissä ennen kuin sain oman.
Ja inhosin lapsia yli kaiken. En voinut yksinkertaisesti sietää lapsia.
Mutta kun sain ekan kerran lapseni syliini, se oli ihanaa.
Nyt toista siis odottelen :)
 
No mä uskon just tuohon. Aivan varmasti se on ihan älyttömän ihanaa ja äkkiäkös nyt vaipat oppii vaihtamaan ja kai sitä nyt jonkinlainen äidinvaistokin on sitten olemassa, että osaa toimia oikein! :)
 
Hei kaikille ja terveisiä auringosta!

Oli kyllä niin hyvään aikaan osunut loma, että. Lämpö ja aurinko teki hyvää ja lisäksi sai nukkua kunnolla (12 h öisin ja päikkäreitä lisäksi) ja syödä milloin olo salli. Tosin ei se väsymys ole mihinkään kadonnut... ensi viikko vaan vähän hirvittää, että miten töissä. Etova olo on koko ajan melkein ja väsymys vaivaa. Onneksi monella on loppunut etova olo siinä vkolla 10, joten jos vaikka se helpottaa. Toisaalta yrjönnyt en vielä ole, että ihan pahimmasta päästä ei kyllä sentään olo ole - voin vain kuvitella, miten tuskaa on, jos koko ajan voi pahoin!!!

Nyt sitten jännätään maanantaita, jolloin varhaisultra (vkoja pitäisi olla n. 8). Ennen sitä en uskalla asennoitua mitenkään odottavalle kannalle. Mutta täällä on niin ihanaa lukea muiden ajatuksia ja olotuksia, tuntee kuitenkin kuuluvansa porukkaan, kun on kohtalotovereita. Toivotaan nyt, että ei tässä ketjussa enempiä keskenmenoja tulisi, kuitenkin niitä jo jokunen tullut - aina ovat niin kovin ikäviä lukea/kokea. Ja olipahan kiva, että piukkis sinulla ne vuodot eivät sitten mitään pahaa merkanneetkaan!

Kaikille myös vielä hyvää uutta vuotta!

- milla2 ja rv 8
 
Minä ainakin sain neuvolasta postia heti sillon kun soitin sinne ja varasin ekaa käyntiä. Eka käynti annettiin noin neljän viikon päähän (eli on nyt tiistaina sitten) mutta infoa tuli parissa päivässä ruokavaliosta, neuvolan tarjoamista palveluista, ultrista yms. sekä liuta erilaisia täytettäviä lomakkeita.

Viikon 13 ultrasta sanottiin, että jos siinä on turvotusta niskapoimussa enemmän kuin 3mm, niin silloin on 25 % mahdollisuus siihen että kyseessä on kehitysvamma. Lähinnä kai downin syndrooma. Tässä seulassa jää kiinni noin 0,8 % tutkituista. Seulonta on tietenkin vapaaehtoinen, ja jos jää seulassa kiinni ni sitten voi päättää haluaako lisätutkimuksia. Nekin lisätutkimukset voi keskeyttää ihan missä vaiheessa vaan.
 
Mulla ihan samanlaiset kokemukset pikkuvauvoista kuin Piukilla eli ei mitään kokemusta. Aina olen kaikille toitottanut että sitten minä teen ne kaksoset sitten kerralla...heh...mutta kun joku on omaa pikkuistaan syliin tyrkyttänyt niin olen kohteliaasti ottanut takapakkia. Olen koko ikäni keskittynut vain työntekoon ja reissaamiseen joten nyt on suuri elämän muutos tulossa. Toivottavasti nyt kaikki sujuu hyvin sillä olen enemmän kuin valmis tulemaan äidiksi. Tähän 35 vuoden ikään mennessä on jo kerinnyt rillutella ihan riittävästi ja nyt kaipaakin rauhoittumista. Kaitpa ne äidinvaistot sitten joskus herää. On mulla paljon tuttuja joista ei olisi ikinä uskonut että ne lapsia ryhtyvät tekemään ja kuinkas ollakaan ovat muuttuneet synnytyksen jälkeen sellaisiksi superäideiksi ja huolehtiviksi mammoiksi. Ollut hieman huvittavaakin seurata ihmisten muutosta. Niin kai minäkin sitten kasvan aikuiseksi tämän lapsen myötä...
 
Oletteko miettineet sellaista vaihtoehtoa että syntyisi vammainen lapsi? Tai jos vammaisuuden mahdollisuus todetaan jo tuossa NP-ultrassa, miten toimisitte?

Minä en henkilökohtaisesti ole asiaa nyt raskauden aikana miettinyt, mutta aikaisemmin ennen kuin edes halusin äidiksi, mietin olisinko valmis vammaisen lapsen äidiksi. Siis että jaksaisinko jne.. Eihän sitä voi tietää etukäteen miten todellisuudessa sitten pärjäisi.

 
Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Mariska 4.8. 25 v., toinen tulossa P-HKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
susa 5.8.
sitrus 6.8., ensimmäistä odotetaan
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan :) 33v,.
Lyyli 7.8. 38v, toinen lapsi
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Muratti 10.8. 33v, pikkukakkonen, Hgin naistenklinikka
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 15.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Iipi. 16.8., 38 v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Mutteri 16.8 27v. esikoinen
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Mariia 20.8, 35v, esikoinen,Tukholma
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri

 
Hei! Ja hyvää alkanutta vuotta. Ensimmäistä minäkin odottelen vaikka ikää tulee tänä vuonna 33. Mies on 39. Neljä vuotta tätä ""touhuttiin"", ensin luomulla ja insseillä. Kaksi tuloksetonta stimulaatiota ja sitten tämä viimeisin josta saimme alkioita ja heti yksi nappasi kiinni. En ollut uskoa todeksi. Ekassa ultrassa kävin ja siellähän se pikkuotus kyhjötti. Tänään 7+2. Samoja vaivoja mullakin. Väsymys ja turvottelu on pahinta. Intohimoni suklaa ei maistu ollenkaan, ja jos erehdyn syömään jotakin rasvaista kärsin siitä monta tuntia. Pahoinvointi ei toistaiseksi vaivaa kovin. Olen yrittänyt sitä ehkäistä syömällä usein jotain kevyttä. Puurot tuntuu olevan pop. Ja mehuja menis litratolkulla, täytyy rajotella. En tiedä onko mulle tuosta iästä mitään hyötyä. Luultavasti jos olisin nuorempi eikä raskaaksi tuleminen olisi ollut hankalaa, olisin rauhallisempi. Nyt sitä pelkää pahinta samalla kun toivoo että kaikki menisi hyvin. Mutta mukavaa talvenjatkoa. Masua kasvatellessa!
 
Voit päivittää itsesi/uudet tietosi listalle näin.

Avaa uusin päivityslista.

Valitse eli ""Malaa"" hiirellä vanhat tiedot. (Hiiren vasen nappula)

Paina hiiren oikeaa näppäintä kirjoituslaatikon päällä ja valitse valikosta kopioi.

Avaa tyhjä kirjoituspohja (kuin vastaisit johonkin viestiin)

Mene tyhjän kirjoituslaatikon päälle paina taas hiiren oikeaa näppäintä ja valitse valikosta liitä.

Tiedot ilmestyvät laatikkooon.

Nyt voit muuttaa/lisätä omia tietojasi.

Paina lähetä.

Päivitys ilmestyy listaan.
 
Heippa elokuulaiset!

Uusiakin oli ilmaantunut taas, tervetuloa ja onnittelut raskaudesta!

Siitä unettomuudesta, oliko Pirre joka kyseli, että sama homma täällä ja jatkuu vaan. Luulisi että kun on pitkään valvonut öitä olisi niin väsynyt että nukkuisi varmasti, mutta EI. En ole keksinyt mikä auttaisi. Vessassa käyn aina, mutta ehkä voisi ensi yönä käydä vaikka juomassa mehua tms. jos se vaikka auttais...

Mulla on ihan sama kun joku kirjoitti, että ennen raskaaksituloa mietti että pitäiskö kehitysvammaisen lapsen, mutta nyt tänä aikana en ole miettinyt asiaa yhtään. Ehkä sitä jotenkin sulkee sen pois. On niin vaikea asia...mutta jos selviäisi 100% varmuudella että olisi pahasti vammainen, voisin ehkä keskeyttää...ehkä...

Ja yökki jatkuu...rv 9+0
 
Moikkista!

Mä en varsinaisesti ole unettomuudesta paljon kärsinyt. Mutta olen huomannut että herään aamuyöstä ja en saa niin nopeasti uudelleen unenpäästä kiinni kuin ""normaalisti"" saisin..jos lienee johtuvat hormooneista.

Mulla oli tossa viikonloppuna ihme kipua vatsassa (siis kohdun kohdalla) aina virtsatessa. Siis sattu ihan himsukutisti, en tiedä sattuiko virtsarakkoon vai kohtuun...outoa! Semmoista kärventävää kipua jota en edes oikein osaa kuvailla. Mutta onneksi se meni ohi. Ajattelin vaan kun viimeksi eli viikko sitten annoin neuvolassa sen pissatestin josta katottiin just ettei ole virtsistä...mikälie toivottavasti ei tule takaisin..

Mulla on maha ihan pömpällään...vetäsin ruokkiksella ison lautasellisen salaattia, 2 ruisleipää, 4 kaalikäärylettä ja kasviksia sekä marjakiisseliä...eikä mulle tullut tosta edes ähkyä.. vaan ihan normaali kylläinen olo...
Just eilen ukolle kerroin että ei ole onneksi paino noussut, mutta tota menoa kun jatkan niin kyllä rupee vaa'ankin viisarit heilumaan. :)

Mä oon kanssa miettynyt että jos np-ultrassa selviäisikin että lapsella on vammaisuutta. Mä oon niin huono ihminen että varmaan laittaisin kesken. Musta vaan tuntuu siltä ettei musta olisi siihen. Mun kantaan saattaa vaikuttaa erään tuttava perheen äiti jonka kolmas lapsi oli vammainen. Hän vaan sanoi että jos silloin 20 vuotta sitten olisi ollut sama tieto ja taito selvittää noita poikkeamia ja hän olisi saanut päättää sikiön jatkosta, olisi hän laittanut kesken. Vaikka hän lastaan rakastaa vammasta huolimatta niin silt hän olisi toiminut niin silloin. Toisaalta hän katuu myös sitä ettei ole tehnyt vammaisen lapsen jälkeen enempää lapsia vaan on jäännyt jotenkin jumiin siihen lapseen ja vammaisuuteen.
Mutta vaikeita asioita jokatapauksessa. Toivotaan ettei meistä kukaan joudu sellaisia päätöksiä edes miettimään tosissaan.

Vielä piti kommentoida Piukin ja muidenkin viimeisiin keskusteluihin. Mä painin ennen esikoista samanlaisten tuntemuksien kanssa. Kai ne on normaaleja mietteitä. Sitten kun se lapsi syntyy on edessä uudenlaisia kysymyksiä ja mietteitä.Nyt mä lähinnä pohdin että miten meidän elämä muuttuu toisen lapsen myötä, miten kohtelen heitä tasavertaisesti, olenko jatkuvasti väsynyt?? jne jne.
Aina on joku huoli jostakin lapseen liittyvästä.

No joo täytyis varmaan palata töihinkin..

Mariska + Tiitiäinen 10+3
 
Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Mariska 4.8. 25 v., toinen tulossa P-HKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
susa 5.8.
sitrus 6.8., ensimmäistä odotetaan
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan :) 33v,.
Lyyli 7.8. 38v, toinen lapsi
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Muratti 10.8. 33v, pikkukakkonen, Hgin naistenklinikka
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 15.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Iipi. 16.8., 38 v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Mutteri 16.8 27v. esikoinen
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Mariia 20.8, 35v, esikoinen,Tukholma
Nipsu 20.8. 22v, esikoinen, Kättäri
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri
 
Heippa kaikki!

Liityin tänne jo heti plussattuani, mutta pieni pelko sai mut pysymään poissa näiltä palstoilta. Ehdin jo tippua listaltakin, joten laitoin itseni takaisin.

Nyt on jo vähän varmuutta tän raskauden sujumiseen, sillä ollaan käyty ultrassa (sikiö 12mm, sydän sykki) ja neuvolassa. Päivät kuluu väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa taistellessa.

Hyvää vointia ja paljon onnea kaikille, kyllä nää viikot vaan pikkuhiljaa lisääntyy, vaikka aluksi se oli vaikeaa uskoa!

Nipsu 8+1
 
Heippa kaikki!

Liityin tänne jo heti plussattuani, mutta pieni pelko sai mut pysymään poissa näiltä palstoilta. Ehdin jo tippua listaltakin, joten laitoin itseni takaisin.

Nyt on jo vähän varmuutta tän raskauden sujumiseen, sillä ollaan käyty ultrassa (sikiö 12mm, sydän sykki) ja neuvolassa. Päivät kuluu väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa taistellessa.

Hyvää vointia ja paljon onnea kaikille, kyllä nää viikot vaan pikkuhiljaa lisääntyy, vaikka aluksi se oli vaikeaa uskoa!

Nipsu 8+1
 
Me kanssa käytiin alustavaa keskustelua miehen kanssa et jos np-ultrassa jotain erikoista. Vaikea kysymys se on! Mieheni ex-vaimon sisarella down joten hänellä kokemusta kuinka vaikea asia on. Mihinkään tulokseen ei vielä pohdinnoissa päädytty mutta hyvin paljon mahdollista on että kesken laitettaisiin jos jotain löytyisi. En tiedä kuinka siitä selvittäisiin mutta kai se pakko olisi selvitä.

Äidinvaistosta täällä keskusteltu. Mä olen aina ollut menevä poikatyttö joka vielä muutama vuosi sitten oli sitä mieltä et yhtään lasta en hanki kun en niiden kanssa toimeen tule. Sit synty veljenpoikani ja pääsin häntä hoitamaan 3kk ja kaikki meni hyvin. =) siitä alkoi vauvakuume!! Kyllä aika opettaa! Siihenkin pitää varautua et heti ei saakaan sitä valaistuneisuuden tilaa mut kyl se siitä lähtee. Mulle tulee edelleen sellaisia hetkiä et mitä jos mä en osaakaan mut kaikki ovat tähänkin asti sen ekankin lapsen oppineet hoitamaan niin miks mä olisin sen huonompi?

Mukavaa päivänjatkoa!

Justiina rv 10+3
 
Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Mariska 4.8. 25 v., toinen tulossa P-HKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
susa 5.8.
sitrus 6.8., ensimmäistä odotetaan
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan :) 33v,.
Lyyli 7.8. 38v, toinen lapsi
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Muratti 10.8. 33v, pikkukakkonen, Hgin naistenklinikka
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 15.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Iipi. 16.8., 38 v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Mutteri 16.8 27v. esikoinen
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Milla2 17.8., 29v., esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Mariia 20.8, 35v, esikoinen,Tukholma
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri
 
Hiphei!

Uskalsin päivittää itseni tuonne listalle. Tänään ultrassa näkyi syke ja ""mykkyrä"". Nyt mennään noin rv 8 ja kaikki ainakin vielä hyvin. Paino putosi harteilta ja josko tässä voisi vähän asennoituakin raskaana olevaksi :-) Vaikka ei vielä uskallakaan ihan kauheasti hyppiä. Onnea myös kaikille uusille tulijoille!

Mitään nimiä tms. ei ole siis vielä edes uskallettu ajatella, mutta aikanaan päätettiin (edellinen, keskenmenoon varhain päättynyt raskaus), että sukunimien suhteen toimitaan vissiin niin, että jos on tyttö, tulee minun sukunimi ja jos on poika, miehen. Molemmilla ihan ok sukunimet, eikä kauheita intohimoja puoleen tai toiseen.

Nyt happea haukkaamaan!!!

T. onnesta soikea milla2
 
Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Mariska 4.8. 25 v., toinen tulossa P-HKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
susa 5.8.
sitrus 6.8., ensimmäistä odotetaan
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan :) 33v,.
Lyyli 7.8. 38v, toinen lapsi
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Muratti 10.8. 33v, pikkukakkonen, Hgin naistenklinikka
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 15.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Mutteri 15.8 27v. esikoinen
Iipi. 16.8., 38 v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Milla2 17.8., 29v., esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Mariia 20.8, 35v, esikoinen,Tukholma
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri

Häiritsi niin paljon väärä LA, että kävin muuttamassa sen listaan :). Onnea vaan uusille vanhoille messissä notkujille!

Tauoton väsymys helpottaa hieman ja hyvä niin kun työtkin alkoivat 3 viikon tauon jälkeen. Ihan kiva olla ihmisten ilmoilla, joskin raskauden salaaminen on aika vaikeata välillä. Pelkään pahoin, että möläytän asian tavalla tai toisella. Maha pömpöttää toden teolla ja painokin noussut jo jokusen kiloa. Mitäs läski syön kokoajan!

Jännää, miten monet asiat menevät niin ""kellonlyömälleen"": väsymys, hajujen ja makujen muuttuminen, kahvikuvotukset ja muut. Joko luen artikkeleita liikaa tai kuulun jonkin sortin tilastolliseen keskiöön.

Vielä kun vaavi olisi terve.. Uskoin ennen että keskeytys-ratkaisu olisi itsestäänselvä jos poikkeamia löytyisi. Nyt en enää tiedä. En tosiaankaan.
 

Similar threads

J
Viestiä
100
Luettu
2K
P
O
Viestiä
9
Luettu
447
P
J
Viestiä
105
Luettu
2K
P
U
Viestiä
102
Luettu
3K
S
J
Viestiä
99
Luettu
2K
J

Yhteistyössä