Elokuu 2006/9

[Esmeralda]

Merille paljon voimia jaksamiseen keskenmenon yli... ei ole helppoa, tiedän. Itellä sama juttu käyty läpi viime kesänä. Ja ensin sitä ei varmaan edes tajunnut. Sitten kun alkoi uusi yritys niin vasta havahtui, että kuinka onnellinen sitä oli, kun odotti. No, mutta nyt odotellaan taas - meillä ei mennyt kuin n. 4 kk ja tärppäsi uusiksi. Toivon samaa sinulle!!

Ja sukunimestä: vauva saa miehen sukunimen, koska minäkin haluan USKOA JA TOIVOA, että minäkin saan joskus sitten saman nimen kuin kaikilla muilla (tämä on mulle TÄRKEÄÄ!). Nimimerkki kosintaa odotellessa

 

[sinikukka]

Onks teidän nännit muuttuneet? Itse en huomaa paljon eroa,

 

[stitch]

Voimia Merille! Nyt kun näitä keskenmenoja on pelkästään tässä meidän elokuun porukassa ollut mielestäni yllättävän monta, täytyy olla entistä kiitollisempi kun on oma matkassa pysynyt. Ei se onnistunut raskaus olekaan itsestään selvyys niinkuin joskus nuorempana kuvitteli.

Minua vaivaa erikoiset iho-ongelmat: mainitsin jo kutiavat punaiset näppylät nilkoissa ja säärien alaosissa, nyt ne ovat häipyneet onneksi kiitos kortisonivoiteen. Mutta nyt on poskessakin punertava alue, joka muistuttaa ihottumaa, tosin se ei kutia eikä ole kovin iso mutta silti ihmetyttää. Muutoinkin iho on paljon kuivempi kuin ennen.

Äitiysmekot kiehtovat minuakin, pitää yrittää katsella kaupoissa josko sellaisia näkyisi.

 

[Elsa]

Iltaväsy on täälläkin hurjan painavaa, joten nopea tervehdys.

Ensin pahoittelut keskenmenosta Merille...

Sitten omat kuulumiset muiden lääkärikuulumisten sekaan. Mulla siis ultra vasta kuukauden päästä, mutta tänään sain jälleen kuulla ne ihanat sydänäänet Eli kaikista peloistani huolimatta tyyppi taitaa olla sitkeää laatua - tai vaihtoehtoisesti mulla vihdoin viimein lääkitys paikallaan. Hyviä uutisia oli enemmänkin, kun verenpaine ei ollut aiavn yhtä korkealla kuin edellisellä käynnillä. Ja nytkin se laski sen jälkeen kun olin saanut kuulla vaavin sykkeen, eli taidanpa jännittää aika lailla noita tsekkejä. Tuli jo kotiinkin ostettua verenpainemittari ja senkin perusteella paineet ovat kunnossa - kotona mitattuna tietenkin vielä paljon paremmat tulokset kuin jännässä paikassa...

Toi unen saaminen vaan on ihan kamalan vaikeaa, viime yö oli hirveä Siksi oon nyt aivan poikki (täällä siis ilta, teillä jo aamu). Eli pian toivottavasti zzzzzzzzzzzz!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja onnittelut vielä hyviä uutisia saaneille!!!

 

[k74]

Heissan!

Gallup: meillä mies tekee lähes kaikki kotityöt, on oppinut siihen jo lapsuuden kodissaan. Mukana on ollut ekalla neuvolakäynnillä ja np-ultrassa. Muihin neuvolakäynteihin en koe tarpeelliseksi raahata, mutta omasta halusta lähtee kyllä innokkaasti noihin ultriin. Neuvolakäynnit on kuitenkin aina sitä samaa punnitusta, mittaamista yms.

Tukena mieheni on ollut minulle hyvin. Viikonloppuna sain sellaisen ylenpalttisen itkukohtauksen meidän parisuhteesta (näin jälkikäteen ajatellen tod mitätön asia), jonka sain onneksi ohi mieheni tuella. Hän käyttäytyi esimerkillisesti, kai älysi, että hormonit ne siellä nyt jyllää. Muutenkin olen ollut hyvin herkällä päällä.

Tänä aamuna löysin ensimmäisen kerran kohdun korkeimman kohdan itse ja aivan selkeästi. Nyt menossa 13+0. Oli kiva tuntea, että jotain siellä kasvaa. Housut alkavat kiristää eikä entiset (ne alesta ostetut isommatkin)varmaan pitkään enää mahdu jalkaan. Mistä olette löytäneet hyviä mammavaatteita? Löytyykö niitä netin kautta, kun esim. H&M ei löydy meidän kaupungista?

 

[Minä :)]

vastailenpa minäkin tähän ketjuun, koska tuolla syyskuisissa ei näköjään paljoo keskustella

Onneksi mulla on paha olo helpottanut. Eilen olin lääkäri-neuvolassa ja hb oli varmaan elämäni paras, eli 134 jipii!!!
olin laihtunut 1kg. Esikoisen odotusaikana laihduin alussa 3kg ja kaikkiaan tuli paino lisää 12kg..eli ihan mukavasti, mutta sain ne karistettua muutamassa kk pois pilateksen avulla

Nyt viikkoja kasassa 8+1 jee!

 

[Nipsu]

Mua ainakin kiinnostaa irkata . Kävin jo kurkkaamassa tuolla #eloaidit2006, mutta tyhjältä näytti. Sellanen varmistus että käytättekö ircnettiä? Ja sit jos sen kanavan vois viel pitää salaisena (+s), etten paljastuis kanssairkkaajilleni, vielä. Mutta toivottavasti törmäillään irkissä...

Nyt rupee jo vähän huolestuttamaan, kun tuntuu etten osaa ajatella mitään muuta kuin tätä raskautta ja tulevaa vauvaa. Koulujutut jää tekemättä ja töitä on rästissä. Keskittymiskyky tuntuu olevan ihan nollissa, eikä oikeestaan kiinnostakaan mikään muu. Kuitenkin tässä pitäis jatkaa normaalia elämää vielä jonkin aikaa.

 

[Johanna]

Heippa taas!

Mulla sama ongelma kuin Nipsulla, eli tuntuu että ei osaa keskittyä muuhun kuin vauvaan... Täällä taas roikun työajalla netissä. Mulla vielä ihanana lisänä tilanteessa gradu, jonka olin pyhästi päättänyt saada vihdoin tänä vuonna valmiiksi. Eipä taida onnistua... Tietääkö muuten joku, saako äitiys-/ vanhempainvapaalla suorittaa opintoja?

Vastailen tässä nyt omaan gallup-kysymykseeni: meillä on aina jaettu kotityöt tasan, tai siis ne on jakautuneet tasan ihan luonnostaan. Ruuanlaitto on vähän niin kuin yhteinen harrastus, siivoomista kumpikin vihataan ja yhdessä sitten tsempataan ja siivotaan noin kerran kuussa. Pitäis vissiin vähän sen kanssa ryhdistäytyä, ainakin sitten kun on vauva ryömimisiässä siellä pölymakkaroiden keskellä! Vauvanhoito jää aluksi tietysti enemmän mulle kun olen kotona, mutta sitten kun palaan työhön niin mun mielestä on ihan itsestäänselvyys, että molemmat osallistuu yhtä paljon.

Ja toiseen gallupiin: meillä lapsi saa isänsä sukunimen. Itse otin kaksoisnimen kun mentiin naimisiin, nimenomaan sen vuoksi että koko perheellä ois yhteinen nimi. Muuten en nähnyt mitään syytä luopua omasta sukunimestäni, musta se tuntuu aika vanhentuneelta tavalta. En siis mitenkään arvostele niitä jotka luopuu omasta nimestään, mutta musta se on vaan kummallista, että miehen nimen ottamista pidetään itsestäänselvyytenä mutta hyvin harva mies edes harkitsee vaimon nimen ottamista.

Onko kukaan tuntenut mitään liikahduksia mahassa. Mä niin odotan että tuntis jotain, se ois ihanaa...

 

[Nipsu]

Johanna, sullahan on sitten tasan sama tilanne kuin mulla. Eli gradu on kovasti työn alla, mutta tällä menolla ei todellakaan tule valmiiksi ennen elokuuta. Oon päättänyt olla kauheesti stressaamatta ja keskittyä muutamiin pakollisiin kursseihin, kuten kieliopintoihin. Kaiken järjen mukaan niitä just olis vaikea tehdä vauvan kanssa, kun olisi paljon pakollisia läsnäoloja.

Mun käsityksen mukaan äitiys-/vanhempainvapaalla saa opiskella. Ennen oli niin, että jos opiskeli niin äitiysraha tippui minimiin, muttei enää. Paitsi jos nostaa opintorahaa, silloin se on minimi. Itse aattelin että äitiyslomakaudella en opiskelisi ollenkaan, mutta vanhempainvapaalla ehkä sitten. Tai jos rahaa riittää niin sitten mies pitää vanhempainvapaan ja mä opiskelen. Saas nähdä miten menee. Onkos täällä paljon muitakin opiskelijoita?

Noniin, ja takaisin töiden pariin...

 

[stitch]

Minä otin mieheni sukunimen, osin siksi että olin kyllästynyt omaani ja pääosin sen takia että arvelin omani tuovan vaikeuksia (aina pitää tavata moneen kertaan) mieheni kotimaassa. Ja kai minä olen hieman perinteinen myös Mutta vaikka passissani on vain tämä yksi, mieheni sukunimi, kaivetaan tyttönimeni esiin täällä joka yhteydessä ja se lisätään kaikkiin viranomaisten yms tietoihin. Nyt raskausaikanakin ""terveyspassissani"" on molemmat nimet esillä.

Jos minulla olisi ollut harvinainen sukunimi tai sellainen johon olisin erityisen kiintynyt, olisin varmaan pitänyt oman sukunimeni.

 

[tuulia82]

Täälläkin on yksi opiskelija Nipsun ja Johanna lisäksi. Sivuainetta teen etänä avoimeen yliopistoon, ja sitten olis vielä gradu, joka jäänee nyt tämän vauvajutun takia vähän 'roikkumaan'. Tarkoitus oli aloittaa sitä nyt alkuvuodesta ja valmistua vuoden loppuun mennessä, mutta jotenkin ei nyt enää jaksa innostaa yhtään=) Jos vauveli on hyvä nukkumaan, niin sitten yritän varmaan ainakin aloitella gradua vanhempainloman aikana. Haluaisin kumminkin hoitaa lasta kotona ainakin 2-vuotiaaksi asti, jos on taloudellisesti mahdollista.

Tänään oli eka neuvolalääkäri. Sydänäänet kuuluivat hienosti ja kaikki oli muutenkin hyvin. Ei ollut edes sokeria virtsassa, niinkun viimeksi, jee!

Tulen sinne irkkiin hengailemaan kunhan saan asetukset kohdalleen...

tuulia rv. 12+3

 

[Iiq]

No nyt olen taas kanavalla...oon tosiaan vaan iltasin, mutta aattelin sitkeästi hengailla siellä jos jotain muitakin sinne ilmestyisi. Uh...jos vielä tietäisin miten se tehdään salaiseksi?

 

[Iiq]

Ja siis ircnetissä ainakin minä....

 

[Iiq]

Meillä vaihtuu ketju taas kohta kun kirjottelen näin tosi tiuhaan Siis joo, se on nyt salainen. Tulkaa ihmeessä sinne aina jos ootte vaan irkissä, ehkä törmätään Mä laitoin sen autojoineihin joten oon siellä aina kun vaan voin...

 

[stitch]

Nyt kyllä hävettää hieman innokkuuteni :/ Ostin tänään superalesta aivan ihania vaatteita vauvalle ja menin vielä esittelemään ostokseni kälylle kun äsken kävi kylässä

Vaatteet olivat melkein ilmaisia kun alunperin oli -70% ja niistä alennetuista hinnoista sai vielä -50% Sain 6 söpöä vaatetta alle 6 euron yhteishintaan. Tekisi huomenna mieli mennä penkomaan saman vaateketjun suurempaan liikkeeseen, mutta ehkä olisi parempi pidättäytyä vielä...

Toisaalta olisin varmaan ostanut vieläkin enemmän jos olisi vaan löytynyt enemmän ns. ""sukupuolettomia"" vaatteita

 

[Ali71]

Täällä olo on aika mukava. Painoa on tullut ehkä kilon verran mutta olo tuntuu kyllä enemmän turvonneelta. Viime viikolla ostin jo kahdet uudet liivit kun kuppikoko on suurentunut C:hen. Äitiysfarkkuja olen miettinyt mutta jätän ne vielä ostamatta. Nyt menee vielä matalavyötäröiset ehkä jonkun aikaa.

Gallupeihin: mies sanoi heti, että hänen sukunimensä, omani haluaisin kyllä kanssa antaa kun on harvinainen mutta mielestäni lapsi menee isän perässä. Kotitöistä suurimman osa teen minä, mies hoitaa autot ja remontoinnit. Siivoamme kyllä yhdessä. Mutta eipä tuo kyllä valita jos paikat eivät ole tiptop, minä kun en ole mikään järjestyshullu. Pitää kyllä alkaa pikkuhiljaa petrata.

Vauvan vaatteita en ole ostanut mutta kaupassa kun olen töissä niin joka päivä tulee katsottua. Kesällä voi sitten valita parhaat päältä kun itse tekee alennusmyyntiä. Olisihan jo nyt voinut ostaa mutta en uskaltanut.

Naimisiin emme ole menossa ehkä koskaan. Se on asia, jota en miehessäni ymmärrä. Hänellä on jonkin sortin sitoutumiskammo siinä suhteessa. Ehkä juontaa juurensa lähipiiriin kun läheisen serkun vastavihitty vaimo teki luihut temput melkein häiden jälkeen. En ole saanut vakuutettua tarpeeksi hyvin, etteivät kaikki naiset ole niin katalia.

Seuraava neuvola on vasta 27.2, joten siihen saakka odotellaan.

Kaikille hyvää vointia ja ihania vauvaunelmia!

 

[Justiina]

Hitto kun ottaa sydämestä! Ilmoittaa varmaan et pitäis ottaa vähän iisimmin.

Hesassa käymässä. Huomenna pitäis kokouksen jälkeen katsastaa vähän mammahousuja ja vauvanvaatealea. Saa nähdä onko kroppa samaa mieltä.

Onko kellään muulla enää raudanmakua suussa? Mulla se on vaivannut viikon verran ja sokerittomia Mynthoneita kuluu... Ei kiva!

 

[Iiq 12+6]

Jeps, musta tuntuu jotenkin, että ollaan erityisen aktiivinen ketju :O Kun kattoo jotain noita muiden kuukausien ketjujen numeroita niin eivät ole kaikki edenneet näin nopesti.

NP-ultra takana, kaikki hyvin. Laskettua aikaa ei muutettu, vastasi viikkona. Niskaturvotus ok. Oli aika ihanaa nähdä vauva, mutta jotenkin mä en välttämättä oo aina ihan ajan tasalla, että nytkin vasta tunnin kuluttua aloin miettimään, että todellakin, se oma vauva siellä omassa mahassa se oli siellä kuvaruudulla. ja laukussa ekat kuvat pienokaisesta

Siihen galluppiin...en huomannut sitä kuin vasta eilen, että joain oli kyselty. Siis se mun mies, siis se joka ei meinaa ymmärtää raskausoireita yms. (paitsi että tosiaan lupasi yrittää muistaa ottaa asian huomioon) on 25-vuotias. Mä oon ihan yllättynyt, että se suhtautunut yleisesti ottaen näin positiivisesti raskauteen. Ajattelin, että se säikähtäisi ihan kauheasti yms... Noh, olihan se aluksi vähän outo juttu, mutta alusta asti ollut ihan kauhean huolissaan, ettei mikään vahingoita vauvaa Ja vaikkei ultraan ja neuvolaan mukaan ole tullutkaan, niin kyseli se tänä aamunakin kauheasti, että lähteekö saattamaan, vaikkei tutkimukseen mukaan tulisikaan Annoin sen nukkua pidempään rauhassa.

Kotityöt hoidan minä lähinnä, mies tekee ne hommat, jotka hänelle on osoitettu. Ja vaihtaa lamput, koska se on mun mielestä miesten homma (juu ja itse puhdistan viemärit hmm...). Mä pidän kotitöistä ja viihtyisin varmaan kotiäitinä, mutta nykyään on sen verran kiireistä, että joskus toivoisin, että mies voisi välillä tiskatakin, se kun on niin aikaavievää :/

 

[Kaisa]

Heippa kaikki!!

Minäkin uskallan vihdoin tulla mukaan. Laskettu aika 13.8.06. Ja esikoista ootellaan. Jos joku kiltti viitsisi lisätä minut listalle ku itse en osaa. Kerron hieman taustoja ku on pikkuse aikaa tässä ruokatauolla. Ite oon 22 ja mies on 25. Työelämässä molemmat. Tää on neljäs raskaus. Viime vuonna oli kolme peräkkäistä keskenmenoo. Joten tässäkin ollu pieni pelko. Mutta kaikki on ok nyt tässä neljännessa raskaudessa. Np ultra ensi viikolla. Eilen oli neuvolassa aika. Ja saatii aika paljon esitteitä lukemiseksi ja yksi kirjakin. Olettako te muut saaneet Vau kirjan neuvolasta? Se oli mielestäni tosi hyvä, molemmille sekä äitille että isälle omat puoliskot kirjassa ja siinä on kerrottu viikko viikolta tapahtumat ja kaikki ruoasta ja liikunnasta yms. Mitä teillä muilla on ollu hb? Ja syöttäkö rautaa? Mulla oli 121. Mutta ei tarvi vielä ainakaa alkaa syömää rauta tabletteja. Nyt pitää jatkaa töitä. Vaikka ei taho tulla mitää, ku mielessä kaikki muut, ja kaikki liittyy vauvaan ja raskauteen. Ootan jo kovasti kesää!!

t. Kaisa 11+5

 

[Minttu]

Hei taas!

Oltiin pudottu sivulle 2, täytyy heti korjata tilanne! Pahoitteluni keskenmenon kokeneille, ja voimia uuteen yritykseen.

Olimme np-ultrassa eilen, ja kaikki oli hyvin. Pikkuisen koko vastasi päivälleen kuukautisista laskettua ikää (mulla on aina ollut säännöllinen kierto, mutta en olisi uskonut että se on ihan noin säännöllinen). Siellä se vilkutteli meille... silti mun on vaikea hahmottaa tätä asiaa, niinkuin tuossa joku muukin taisi kirjoittaa. Mun mies on terveydenhoitoalalla ja suhtautuu tähän... no, aika lääketieteellisesti. Olen huumorimielellä pyytänyt häntä laittamaan enemmän tunnetta peliin, mutta on ne omatkin tunteet usein vielä hakusessa.

Yksi syy siihen, etten oikein tajua tätä kaikkea, on varmaan se, että on paljon muutakin pohdittavaa... meillä on häät maaliskuussa, ja vaikka ne pidetäänkin pienellä porukalla ja lyhyen kaavan mukaan on just nyt kaikenlaista muistettavaa. Meidän päätös oli mennä naimisiin ennen lapsen syntymää, mutta yhtä hyvin oltaisiin voitu päättää toisinkin. Ollaan puhuttu naimisiinmenosta jo pitemmän aikaa (yhdessä kohta 6 v.), mutta omaa saamattomuutta siitä ei aikaisemmin ole tullut mitään. Mulla ei ole tässä mitään periaatetta, ajattelin lähinnä niin että pienen lapsen kanssa häitä voi olla vaikea järjestää. Mutta kyllä sekin varmasti onnistuu! Yhteinen sukunimi on plussaa, ja se ettei isän sitten tarvitse tunnustaa lasta (tuntuu jotenkin antiikinaikaiselta tuo systeemi). Käytiin muuten eilen valitsemassa mulle vihkisormus! Siinä oli tapahtumaa yhdelle päivälle... np-ultra ja sormuksen tilaaminen.

Ensi viikolla mennään yksityiselle seerumiseulaan, joka tuntuu kyllä vähän hätävarjelun liiottelulta, mutta mennään kuitenkin. Huono olo vaivaa vielä lähinnä aamuisin hampaidenpesun yhteydessä... onko kukaan muu huomannut samaa? Kakomisrefleksi on tosi herkässä, vaikkei muuten huono olo olekaan, ja hampaidenpesu päättyy yleensä oksentamiseen. Mulla on kova jano koko ajan ja kysyin eilen lääkäriltä sokerirasitustestiä, mutta sitä ei kuulemma tarvita jos ei ole muita oireita. Kummallista, että sitä ei tehdä automaattisesti. Ja raudanmakuakin suussa löytyy aina silloin tällöin, lähinnä just aamuisin.

Vielä miehistä ja kotitöistä... meillä mies tekee kaikkea, ja yleensä enemmän kuin minä. Olen siitä tosi kiitollinen, muunlaistakin tyyliä on nähty. Itse olen parempi teknisten laitteiden kanssa, joten meillä taitaa perinteiset roolit olla iloisesti sekaisin.

Hyvää vointia kaikille!
Terv. Minttu, rv 12+2

 

[milla2]

Terve kaisa!!!

Ihanaa, että liityit tänne. Kun tuo vuoto-palstalle kirjoittelu ei ole kovin aktiiivista. Eli siis siellä olin niminerkillä ""mie"". Ja ihanaa kuulla, että kaikki hyvin. Samassa mennään melkein päivälleen. Minullakin ultra ensi viikolla. Jos siinä kaikki on ok, niin sitten uskallan jo enemmänkin iloita tästä ja asennoitua.

Miten, vieläkö sinä syöt disperiiniä? Minullehan sitä määrättiin ja hyytymistestitkin tehtiin, mutta ne olivat onneksi negatiiviset. Silti kuulemma hyvä syödä disperiiniä (50 mg) ainakin toistaiseksi.

Nyt lähden ulkoilemaan, koska olen huomannut, että urheilu auttaa pahoinvointiin (estävästi). Sitten päikkärit, jotta mahdollisesti voisi edes kuvitella valvovansa kymmeneen ja katsovansa tv:tä (pitää tsekata, onko se lost niin hyvä kuin kehuttu).

 

[milla2]

Mintulle vielä, että mulla on aika vastaavat oireet. Kakomisrefleksi on tosi vahva, mutta vielä en ole onneksi joutunut oksentamaan - pari kertaa on ollut kyllä lähellä. Huonoa oloa on iltaisin, alkuillasta lähtien ja maku suussa sellainen raudan ja muun sekainen. Hampaiden pesu saattaa tosiaan aiheuttaa kakomista lisää. Joskus joutuu keskeyttämään. Ja janoa on, mutta ei vaan aina edes vesi maistu...

Onpa ihanaa, kun teillä on paljon mitä odottaa! Ja mikäpä ultran kruunaisi paremmin kuin sormus

 

[sinikukka]

Täällä myös kakominen tuttua hampaita pestessä aamuin illoin,en kuitenkaan oksenna..

 

[ewa]

Hei
Ihanaa huomata että joku muukin kakoo hammasharjasta, mulle kun nykyisin riittää se että otan hamppiharjan käteen.... No oon kuitenkin pakottanut itseni pesemään hampaita, vaikka se tietää varmaa oksennusta.

Tänään mulle sanottiin neuvolassa että tää huonovointisuus pitäis ruveta tekemään lähtöä pikkuhiljaa.... sitä odotellessa....
Nyt siis saatiin ekan kerran sydämmen tykytys kuuluviin, oli se makee tunne kun kuuli sen puuskutuksen... ihanaa onpahan elossa.... Syke oli 170 joten vanhan kansan mukaan ois tyttö tulossa? Uskoako noita, mutta kuiteski!
Ewa+ Nuppu 14+6

 

[eevi]

Heips!

Pahoittelut keskenmenon kokeneille! Yksikin oli liikaa!!!
Voimia tuleviin päiviin ja yrityksiin!!

Hammasharja pysyy päivä päivältä lyhyemmän ajan
suussa ja kakomista riittää...

Olipa se hienoa kuulla sydänäänet ensimmäistä kertaa!
Uskomattoman hieno ääni!!!
NP:ssä kaikki oli kohdallaan ja mitat vastasivat viikkoja.
Uskottava se vaan on, että tässä ollaan ihan
""aikusten oikeesti"" raskaana ja tuolla masussa kasvaa
pieni ihmisalku, vaikka ei vielä potkut tunnu, mutta muuten elämä on mennyt ihan uusille raiteille!

Neuvolasta tuli mukavasti luettavaa, mm. se Vau-kirja.
Hyvä että isille on osoitettu omat sivut, joita voivat
lueskella haaveilun ja tulevaisuuden suunnittelun lomassa!

Tiedättekö kuuluuko synnytysvalmennus kaikkien synäreiden
ohjelmaan, vaiko vaan paljon toisaalla mainostetun Kättärin Haikaranpesän???

t: Hmm.. hieman itsekin jo tulevaisuudessa elävä