Elokuu 2006/6

[stitch]

Nyt on ensimmäinen käynti paikallisessa ""neuvolassa"" ohi. Helpottavaa oli todeta että henkilökunta oli todella mukavaa ja asiallista ja tietoa sai kassikaupalla mukaan ja jo paikan päällä. Mutta pettymys oli hienoinen kun olin varautunut vaikka mihin, mutta multa mitattiin vain verenpaine (oli hyvä)ja kätilö paineli vatsaa tunnustellakseen onko normaali. Hänen yllätyksekseen siellä on kuulemma selvästi tunnettavissa että joku siellä asustaa, mutta sydänääniä ei onnistuttu kuulemaan. Se on kuulemma normaalia, sillä ne saattavat kuulua vasta viikolla 15 ja olen nyt heidän mukaansa vasta viikolla 10+6. Mutta tämä laskenta perustuu oletukseen, että kierto olisi 28 päivää mutta koska minulla on se paljon pidempi, oletan etten ole vielä noin pitkällä. Lasketuksi ajaksi antoivat 1.8.

Ensi viikolla on sitten ultra ja seuraava neuvolakäynti vasta 13.2. Kysyivät myös haluammeko niskapoimu-ultran ja kun vastasimme myöntävästi, sanoivat ettei sen tulos ole 100 % luotettava ja ettei se ole pakollinen. Hyvin harva tässä maassa kuulemma haluaa np-ultran jos on alle 36-vuotias.

Samoin ilokaasun ja muiden kivunlievitysten käyttö on täällä harvinaista, joka paikassa suositellaan ns. luonnollista synnytystä.

 

[Piukki]

Ei tää elämä kyllä tunnu olevan liian helppoa. Nyt on sitten mies päättänyt, että ei haluakaan olla mun kanssa enää. Kahdeksan vuoden jälkeen. Naimissakin ollaan oltu useampi vuosi. Tuntuu aivan uskomattomalta, että me yritettiin vauvaa melkein 1,5 vuotta ja nyt se tekee näin. Miksei se idiootti voinut sanoa vaikka jollain tekosyyllä, että oltais käytetty ehkäisyä. Mua niin suututtaa.

Päivällä olin sitä mieltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin abortti vaikka vauva onkin niin älyttömän toivottu. Mutta nyt en kyllä oikeastaan sitä enää mieti. Kyllä mä vauvani pidän ja hoidan sen isoksi ja kiukkuiseksi lapseksi. Heh

Tosi pahalta tuntuu, olen kerran aiemminkin ollut tässä tilanteessa saman miehen kanssa, tosin ilman vauvaa. Nyt jälkiviisaanaa voisi todeta, että olisi kannattanut silloin lopettaa koko homma siihen. Toisaalta... Mitäpä sitä menneitä katumaan. Sen tiedän, että enää en tuon äijän kanssa ala yhtään mitän. Rakastan sitä tosi paljon, mutta en enää jaksa tämmöstä. Kuvittelin, että meillä oli ihan loistavasti asiat, mutta olin väärässä. Salaa mielessään taas mietiskeli tämmösiä ja vähän muutakin teki. Mä olen niiiin pettynyt ja surullinen. Olin kuvitellut, että meistä tulee tosi onnellinen perhe eikä erota koskaan. Ihana asunto ja kaikki asiat kunnossa.

No ei voi mitään. Tästä on kai suunta vain ylöspäin. Itkettää kovasti, mutta ei ole niin paha olo mitä voisi olla. Mä olen siitä edellisestä kerrasta asti ehkä jollain tasolla kuitenkin pelännyt tätä, mutta en olisi uskonut koskaan kokevani tätä. Mutta eiköhän me vauvan kanssa jaksella, niinhän ne muutkin jaksaa yksin hoitaa lapsensa. Luojan kiitos mulla on vakituinen työpaikka, ettei sitä tarvi niin kovasti pelätä. Eihän nykyään mistään tiedä, mutta on kuitenkin varmempi olo kuin jos olisi joku pätkä menossa.

Uni ei tule nyt silmään. En oo tänään syönytkään muuta kuin omenan, päärynän ja leivän. Tai no aamulla lisäksi leivän ja jugurttia. Ei vaan mene alas vaikka nälkä onkin. Mutta ei ihmekään. Enpä ikinä olisi voinut kuvitella olevani yh-äiti (etenkään tässä vaiheessa!), mutta kai sitä sitten tottuu. Tosi surullinen ja pettynyt olo. Mutta tästä selvitään kyllä, aivan varmasti. Me näytetään.

 

[stitch]

No voi voi. Oletko varma että miehesi on tehnyt lopullisen valinnan? Jospa kyse on hetkellisestä hätääntymisestä?

 

[Nipsu]

Piukki, koita jaksaa. Anteeksi jos tungettelen, kun en teidän tilannetta tiedä, mutta ehkä miehesi on vain paniikissa? Nyt kun teidän vauvahaaveesta on tulossa totta niin tekee mieli vapautta? Olen kuullut monista tapauksista, joissa miehestä on tullut ihan kummallinen raskauden alettua ja on haluttu erota yms. Toivottavasti asiat järjestyvät nopeasti parhain päin, tuli ero tai ei.
Joka tapauksessa paljon jaksamista, yritä pitää huolta itsestäsi!

 

[Nipsu]

Tipuin TAAS listalta joten päivitystä...




Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Mariska 4.8. 25 v., toinen tulossa P-HKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
susa 5.8.
sitrus 6.8., ensimmäistä odotetaan
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan 33v,.
Lyyli 7.8. 38v, toinen lapsi
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Muratti 10.8. 33v, pikkukakkonen, Hgin naistenklinikka
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 15.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Mutteri 15.8 27v. esikoinen
Iipi. 16.8., 38 v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Milla2 17.8., 29v., esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Mariia 20.8, 35v, esikoinen,Tukholma
Nipsu 20.8., 22v, esikoinen, Kättäri
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri

 

[Piukki]

Ei se ole paniikkia, haluaa kyllä nyt lapsen muttei mua. Tuli kyllä ihan riittävän selväksi mulle. Tapailee jotain työkaveriaan

Tää kuulostaa todella nopeelta touhulta, mutta mä tosiaan olin ihan siinä luulossa, että meillä on kaikki tosi hyvin. Ja mies on ollut kuitenkin tosi innoissaan plussasta ja kaikesta, mutta silti on koko ajan mietiskellyt jotain tämmösiä. Nyt sanoi, että siitä asti kun se edellinen kohtaus oli (yli kaksi vuotta sitten). En mä voi ymmärtää sitä, koska mun mielestä meillä oli todella hyvä suhde kaikin puolin. Mutta ei voi mitään kun mies ei kerta ole samaa mieltä. En edes haaveile, että tästä jotakin tulisi. En halua pettyä enää kolmatta kertaa. Sen meinaan tiedän, että se kolmaskin kerta tulisi. Mies ei kaiken lisäksi halua, että lähden tästä saman tien. Ei kuitenkaan myöskään lupaa, että lopettaa tapailemasta sitä toista naista. Eikä usko, että meistä voi enää tulla perhe, ei rakasta mua. Toisaalta ei myöskään tiedä, mitä se rakkaus sitten on. Hoh hoijaa, minä kun luulin, että se on sitä että tykkää toisesta ihan älyttömästi ja kunnioittaa ja on tosi mukavaa yhdessä. Ei ilmeisesti riitä sitten.

Taidan taas koittaa mennä nukkuun, jos vaikka uni tulisi jo.

 

[Mariia]

Olen tuota miettinyt että milloin kerron töissä. Muutin vasta vuosi sitten tänne Ruotsiin ja en ole vielä vuottakaan ollut työpaikassani. Vakituinen paikka minulla on ja viime kesäloman jälkeen etenin esimieheksi. Multa odotetaan nyt hirveästi ja pelottaa/nolottaa kertoa uutiset töissä. Onneksi mulla on maailman ihanin esimies - nainen joka itsekin on tietääkseni omat lapsensa tehnyt aika pian taloon tultuaan joten eiköhän se siitä. Tuntuu että kaikki töissä koko ajan vihjailevat jotain raskausasioista - vai kuvittelenkohan vaan. Kukaan ei ole mitään suoraan sanonut, mutta joka päivä jutut luiskahtaa raskauteen. En tiedä kävelenkö sitten siellä autuaan onnelinen hymy kasvoilla kädet vatsan päällä...

Mullakin on välillä ollut sellaisia ajatuksia että haluaakohan tuo mies lähteä karkuun. Minun miehellä on jo 5 lasta ennestään ja nyt siis on kuudes tulossa tai jos toivotut kaksoset tulee niin kuudes ja seitsemäs. Ollaan kyllä koko yhdessäolo aika kaksosista vitsailtu, 2 vuotta, mutta en sitten tiedä että tuntuuko miehestä että taas jäi nalkkiin. Olen kyllä kysellykkin, muttei ainakaan myönnä. Ihana isä siitä ainakin tulee, kun on entisillekin niin hyvä - nuorin jo 12 v. Miten sitä pitäis miehen tyytyväisenä ettei kokoajan turhaa jankkais...

 

[Shanti]

Mitäköhän mä taas tein väärin... Kirjotin jo pitkät pätkät ja sitten teksti hävis jonnekin. No aloitetaanpa alusta.

Ihan ensin tsemppiä Piukille. Kyllä te pärjäätte vauvan kanssa kahdestaankin.

Täällä ei ole tapahtunut viime aikoina mitään ihmeellistä. Olo on varsin hyvä eli olen todella helpolla päässyt. Maha on mun mielestä jo ihan vähän pyöristynyt, tosin saattaa olla ihan vaan turvotusta.

Mä kanssa kuulun niihin, jotka eivät erityisemmin edes pidä lapsista. Veljen lapset ovat kuitenkin mulle ihan kamalan rakkaita ja niin tulee varmasti oma lapsikin olemaan. Olen nyt jo ihan onneni kukkuloilla, kun ajattelen, että mahassa asustelee joku.

 

[Mariska]

Voi harmi Piukki. Että osas ""kivan yllärin"" pudottaa. Oikean ajoituksen mestari..:/

Mä oon kyllä ihan varma että sä pärjäät sen lapsen kanssa kahdenkin. Asuuko sulla vanhempia tai sisaruksia lähellä, sä saat niistä ihan varmaan oivan tukiverkon. Ja entä se sun mies haluaako hän olla lapsen elämässä mukana? Jos haluaa niin kyllähän hänkin pystyy auttaamaan vaikka saman katon alla ette asuisikaan.

Mun yhden erittäin hyvän ystävän aviomies kuulostaa samanlaiselta dorkalta (sori) kun sun miehes näissä asioissa. Sä oot kyllä oikeassa ettei kahta ilman kolmatta..jne.

Tämän ystävä pariskunnan vaimo antaa aina anteeksi (ties kuinka monta kertaa) miehelleen kun on taas vaihteeksi jättänyt vaimonsa ja kaksi pientä lasta. Sitten mies tulee kuukauden rillutuksiltaan takaisin, pyytää anteeksi ja kaikki on taas hyvin...ehkä vuoden. Kunnes arki käyt taas tasaisen tappavaksi ja se on vaimon ja lapsien syy jolloin vieras syli kutsuu...vaimo riutuu itkee silmät päästään, lapset oireilee.


Itsehän sun on omat ratkaisut tehtävä. Vaikeaa on kun on vauvakin tulossa. Mutta pitemmän päälle toi tommoinen syö ihmiseltä kaiken itsekunnioituksen. Varsinkin kun jo nyt tiedät sisimmässäsi ettei hän sitä lopeta, vaikka palaisikin takaisin.

Jokatapauksessa Voimahali

Mariska

 

[Minä :)]

Onpas sulla Piukki todella lapsellinen mies! Anteeks nyt vaan.
Mitä hittoa se leikki onnellista kun plussasit? Ei taida sun miehelläs kaikki olla kotona.

Anna sen miehen mennä, löydät joskus paremman joka haluaa vielä monta lasta! Kyllä sä yksin pärjäät! Ihan varmasti!

 

[Onerva]

Piukki: minusta on hienoa että olet päättänyt pitää lapsen. Pitäisin itsekkin! Mun sisko on kahden lapsen yh-äiti ja ollut niin lähes alusta asti. Ei se elämä ole ollut aina helppoa, mutta tässä tapauksessa on ollut tuo Mariskankin mainitsema tukiverkosta korvaamaton. Siskona olen hoitanut lapsia paljon, samoin isovanhemmat. En usko, että vaikka olisi kuinka raskasta kukaan lapsiaan kuitenkaan katuu, mutta keskeytystä saattaisi katua. Ja niin kuin tiedät, että ei niitä lapsia kaikille niin vain tule.

Ja itse varmasti tiedät parhaiten onko teidän suhteella tulevaisuutta vai ei. Joskus pitää elämässä mennä eteenpäin, vaikka se vaikeaa tekisikin. Voimia!

 

[Iiq]

Piukille pahoittelut myös :/ Kurja tilanne. Mutta onhan sulla nyt sentään se kauan kaivattu lapsi tulossa, pärjäätte kyllä varmasti kahdenkin Tietenkin se on ikävää, kun rakas ihminen tekee tuollaisen tempun.

Tuosta mahan pyöristymisestä, josta Shantikin puhui... Mä en oo itse huomannut, että ois erityisesti ollut mitään turvotusta tai mitään (rv 9+4 nyt), mutta mun mies sanoi, että ei voi enää kauaa pitää salassa keneltäkään kun mun maha on muka kasvanut :O Musta se on aina ollut tällanen (siis pömppämaha, minkäs teet, ei auta mikään). Ehkä se on sitten vaan alkanut kiinnittää enemmän huomiota asiaan.

Terkkari soitti tänään, että mun virtsanäytteessä oli ollut kolibakteeria. Uusi näyte pitäämennä antamaan huomenna. Muuten oli ilmeisesti ollut kaikki ok veri- ja virtsanäytteissä.

Eilen alkoi huimailemaan, en meinannut edes tiellä pysyä :O Mutta sepä kai lienee ihan normaalia tässä vaiheessa?

 

[k74]

Piukille mitä suurimmat halaukset ja voimien toivotukset! Kyllä sinä pärjäät yhdessä vauvan kanssa ilman miestäsi!

Omaa napaa: viime viikolla hulahti sitten kunnolla pöksyyn kunnolla verta ja säikähdys oli karmea. Itkukurkussa soitin pkl:lle, jonne pääsin samana päivänä. Sydän sykkii eikä kohdussa ole hyytymiä eli kaikki ok. (?). Pelottaa silti edelleen aika paljon, että entäs jos kaikki ei olekaan hyvin..

Mutta nyt ollaan seuranta linjalla. Jos vuotoa tulee edelleen samalla lailla, menen suoraan pkl:lle, mutta jos vuoto on pientä, seuraillaan vain tilannetta... nyt mut on ultrattu sen jälkeen 3 kertaa ja kaikki näyttäisi olevan ok. Mutta pelko on siis koko ajan läsnä...

Toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti...

Iiq: huimaus on normaalia alkuraskaudessa, yleensä alentuneen verenpaineen vuoksi.

 

[Piukki]

Ei mun mies ole oikeasti lapsellinen, mä en vaan käsitä mikä helvetti sitä vaivaa. Se on maailman ihanin ihminen ja meillä on ihanaa ollut yhdessä. Meillä on mennyt niin loistavasti, en mä tässä muuten niin surisikaan Kyllä se haluaa olla tekemisissä lapsen kanssa erittäin paljonkin. Mulla vaan ei ole täällä kaupungissa ketään, ei sukulaisia, ei kavereita... Sinänsä paskamainen homma :/ Mutta itse asiassa eipä se nyt niin maailman ihanin ihminen voi olla, kun tuollaista tekee.

Katotaan nyt miten tää tästä alkaa lutviutumaan. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka joskus sitä on vaikeaa tajuta. Kyllä me kaksisteenkin pärjätään ja mies varmasti auttaa minkä kerkii ja pystyy. Mä olen melkein varma, että se katuu tätä tempaustaan kun vauva syntyy. Mutta se on sit myöhäistä.

Mä en oo tänäänkään syöny mitään muuta kun jugurtin. Ei maistu eikä ole edes nälkä. Ripulikin vaivaa, tulee semmosta keltasta mönjää vaan kun ei oo muuta mitä tulis... Aamulla tuli kyllä itse asiassa ihan normaalit tavarat. Pakko se olis jotain syödä, mutta en tiiä...

 

[Johanna]

Voi Piukki... Ihan kamalan kurjaa kuulla että mies tollalailla pettää. Kuulostaa ihan siltä, että taitaa mies olla liian kiltti, eli on vaan yrittänyt miellyttää eikä ole tahtonut satuttaa sua. Ja sitä kautta sitten satuttaa pahimmalla mahdollisella tavalla. Miten se selittää sen, että on toivonut sun kanssa lasta vaikka on jo kaksi vuotta ""tiennyt"" ettei teidän juttu toimi? Kyllä kai toi lapsen tuleminen säikäyttää yhden jos toisenkin ihmisen, naiset ei siitä tilanteesta karkuun pääse mutta miehet voi yrittää... Täällä palstalla on aikaisemminkin ollut keskusteluja just tosta samasta aiheesta, että mies on halunnut eron siinä vaiheessa kun se kauan odotettu plussa on tikkuun ilmestynyt. Voimia sulle Piukki! Hyvä että kuitenkin pidät lapsen.

Ja omaa napaa... Tänään oli toka neuvola ja kuultiin meidän vauvelin sydänäänet! Aivan ihanaa! Hirveen kauan se terkka joutui niitä etsimään, kuului vaan mun oma syke, mutta löysi se sit vihdoin vauvan sykkeenkin. Ihan kuin pieni höyryveturi! 175 oli syke. Omien laskujen mukaan mulla ois nyt 10+6, mutta menkkojen mukaan 11+4, ja se terkka sanoi ettei kannata hämmästyä jos ultrassa paljastuu toi 11+4 oikeaksi kun se syke nyt jo kuului. Silloin mulla ois la jo heinäkuussa, mut en aio silti ketjua vaihtaa! Paino mulla on noussut jo kolme kiloa... On ihan ok terkan mukaan, n.500g/vko on normaalia painonnousua. Mut ei varmaan kannata pelästyä vaikkei paino oiskaan noussut!

Nyt on kyllä tosi helpottunut olo! Vaikka en vielä ole käynyt siinä np-ultrassa, aion kyllä olla tästä eteenpäin ihan täysillä raskaana. Töissä aion kertoa lähimmille työkavereille tällä viikolla. Esimieshän tästä jo tietää kun jouduin silloin olemaan pois töistä sen pienen vuodon vuoksi, ja hän kyllä jo kyseli milloin vois kertoa eteenpäin että voitaisiin sijaista alkaa hommata. Annoin luvan kertoa sit np-ultran jälkeen parin viikon päästä jos kaikki on ok. En kyllä halua tästä raskudesta vielä mitään yleistä kahvipöytäkeskusteluaihetta, joten yleiseen levitykseen en aio asiaa antaa ennen kuin se näkyy päälle päin. Mikä varmaan on aika pian, koska multa jo eilen kysyttiin olenko raskaana kun mulla oli löysä paita päällä... :/

 

[iipi]

Ekaks Piukille iso hali ja miehelle manaus alimpaan sinne!

Työasioista: Mä ajattelin piruuttaan täällä töissä ensin katsoa huomaako kukaan mahaani (olen muuten pienikokoinen ihminen) ja kerron sit vasta kun oikeesti tarvii. Katsotaan kauanko maltan olla hiljaa, kun lounaspöydässä lapsikeskustelut suosittuja. Eilen yksi vanhempi mieskollega isoon ääneen jo kyselikin, että ""koskas sinä jäät"". Ei olisi muuten varmaan kysellyt, mutta sen hetken puheenaiheena oli pari pv sitten syntynyt tyttö toiselle mieskollegalle...Oli mulla pokassa pitelemistä.

Ja äsken tuli puhelinsoitto: eräs vanha esimies (nainen) tarjosi mulle unelmatyötä nykyisestä yrityksestään! Arvasin, että just mulle käy näin- huonolla ajoituksella. Oli pakko kertoa syy miksen juuri nyt voi, ja hän sen jo melkein arvasikin ja onnitteli kovasti. Ja nyt pännii!

Muuten odottelen varhaisultraa 16.1., samalla seerumiseulonnan verikoe-osio. Oireet edelleen vähäiset. Pysäkillä eilen nauratti, kun rinnoissa meni jääkylmät virtaukset muutaman minuutin ajan.

 

[Justiina]

Piukille iso voimahali täältäkin! Miesten aivoitukset ovat kyllä hepreaa!! Enkä kyllä ymmärrä toista naistakaan. Hänen sijassaan olisin käskenyt miehen painumaan kotiinsa eli sinne minne kuuluu!

Ex-naapuri on nykyään kahden alle neljä vuotiaan huoltaja eikä hänelläkään ole kaupungissa yhtään tuttua. MLL lastenhoitopalveluja sitten käyttänyt hyväkseen. Maksaa kyllä paljon ja varmasti rankkaa on mutta näyttää ihan hyvin pärjäävän. Mut nyt Piukki sun täytyy syödä!!! Lapsi ja sinä itsekin tarvitsette energiaa tästä läpi selvitäksenne!! Voimia!

Koko päivän istunut kokouksessa ja lisää töitä taas kasattiin harteille =( Kun sanoin palkoista vastaavalle esimiehelle et ylitöiksi menee niin hän vain et no yritä jaksaa. Ihan varmasti ei tiedä missä mennään mut meinas ruveta hymyilyttämään. =) No paiskitaan kevät ylitöitä ja otetaan palkat ulos jos vaikka sais sitten vähän suurempaa äitiyspäivärahaa!

 

[Piukki]

En tiedä onko se liian kiltti vai onko se ovela vai onko se hukassa taas ittensä kanssa. Viimeksi sillä ei kyllä ollut ketään ihastusta. Nytkään ne ei siis ole mitään muuta tehny ku jutellut (ja uskon kyllä). Mä veikkaan, että sillä ei ihan oman pään sisällä ole kaikki kohdallaan... Ihmettelen myös tätä toista osapuolta, joka tietää, että on lapsi tulossa, mutta silti haluaa tavata. En mä sit tiiä mistä ne keskustelee, varmaan jostain politiikasta tms. Mä en oo mikään hirmu hyvä ollu koskaan keskusteleen asioista ja sitä mies on varmaan kaivannut. (Näin jälkiviisaana vois todeta.)

Joskus kyllä tosiaan tuntuu, että miehillä vähän viiraa päässä. Toki joillain naisillakin, mutta... Ei ole meinaan ensimmäinen mies joka jättää vaimonsa tässä vaiheessa. Ja jotenkin muutenkin ne tuntuu odottavan elämältä ihan epärealistisia asioita. Meinaan siis ihan mitä ystäväpiirissäkin on ollut. Yhdelläkin ystävällä on ollut ero ilmassa viimiset viisi vuotta, kun miehen mielestä ovat vain ystäviä. En tosin tiedä, pitääkö sitten paikkansakin, mutta kun kuuntelee sitä hommaa niin tuntuu, että sekin odottaa sitä elämänkestoista huumaa vaan.

Ajattelin varata jonnekin perheterapeutille tms. ajan, jotta pääsis juttelemaan tästä ihan ulkopuolisen avulla. Vaikka siitä ei lopputuloksen kannalta mitään hyötyä olisikaan (siis erottaisiin), niin helpottaa kuitenkin omaa päätä varmaan selvittää koko hommaa. Mies ei oo kiinnostunut sinne lähtemään, ei varmaan halua kuulla että hän on täysidiootti eikä ole mitään syytä lähteä. Tai no tottakai jos se ei tykkää musta silleen miten pitäis, niin sit on syytä, mutta... Kumman hauskaa meillä on kuitenkin ollut ja seksi luistanut kaikki menny ihan loistavasti. Että se on varmasti taas siitä, että se kuvittelee elämän olevan yhtä ruusunpunaa ja perhosia mahassa. (Tosin on niitä perhosiakin tässä 8 vuoden aikana monta kertaa tullut uudelleen, ainakin mulle.) Ehkä hän sitten löytää sen jonkun muun kanssa. Tai sitten ei

Mä olen nyt tässä huomannut, että mulla onkin enempi kavereita kun olisin kuvitellut. Tai siis ihan ystäviä! Ja ihan semmosetkin tosi etäisetkin kaverit, joille olen pakosti joutunut nyt sanomaan tästä on ollu jotenki ihania. Kaikki on ollu mun tukena kovasti, vaikka kännykän avullahan me vaan on kommunikoitu mutta kuitenkin. En mä usko yksin jääväni, vaikka täällä ei tuttuja olekaan. Tai no on täällä yksi suht kaveri (uusi termi), työn kautta oon tutustunut. Ja on siellä sitten toinenkin, jonka uskon kyllä auttavan ainakin henkisesti, koska on itsekin aikanaan parikymppisenä eronnut kun lapsi on ollut pieni. Nyt lapsi koulussa ja edelleen yh, mutta ihan kivasti niillä menee.


No nyt lopetan tän aiheen jaanaamisen. Söin äsken appelsiinin! Ja ennenku lähdin käymään lääkärillä vetelin väkisin muutaman lettusen. Nyt vielä viili odottaa. Kävin lääkärin jälkeen kaupassa ja hain kaikkea, mitä voisi mennä suht helpolla alas. Muroja, jugurttia, viiliä, omenamehua...

Mä oon ihan sekaisin noissa päivissä, mutta nyt kai pitäisi olla 9+2 (menkoista) tai ainakin jotain aika lähelle

 

[stitch]

Minäkin olen pyrkinyt koko ajan syömään ja juomaan riittävästi ja parina viime päivänä on paha olo helpottanut sen verran, että olen pystynyt syömään jopa ihan kunnollisia annoksia lämmintä ruokaa. Muutoin mulla menee jogurttia ja erilaisia hedelmiä melko paljon päivää kohti.

Mutta silti olen taas laihtunut. Nyt olen joulukuun alusta menettänyt 5 kiloa. Jos en olisi raskaana, olisin taivaissa mutta nyt tämä huolestuttaa. Varsinkin kun mitään varmuutta maha-asukin olemassaolosta ei vieläkään ole.

Tulee olemaan yhtä tuskaa odottaa ensi viikon ultraan asti.

Toisaalta toiveikkaana ajattelen, että koska ihoni on ollut kuivahko (normaalisti ei tarvitse rasvata juuri ollenkaan) ja syömisistäni huolimatta en ole lihonut, luulisi siellä jonkun olevan joka imisi ravintoaineita minulta. Mutta olen kai perusluonteeltani pessimisti kun pidän huonoja vaihtoehtoja vähintään yhtä mahdollisina kuin sitä että raskaus etenisi normaalisti.

 

[milla2]

Voi että Piukki pitääkin elämän lyödä! Toki tietysti hyvä, että ihan sulassa sovussa, eikä mikään salamalähtö - jos tästä nyt haluaa jotain hyvää löytää.. Mutta kyllä on niiiin väärin. Ja tuo on just niin tyypillistä joillekin miehille (ja kyllä naisillekin), että etsitään jotain ikuista liekkiä. Hitto, se on se arki, joka ratkaisaa. Vaan kukin tietysti tekee omat päätöksensä.

En nyt osaa mitään fiksua sanoa, jota ei joku oisi jo todennut, joten toivotan vain voimia ja omastakin tuttavapiiristäni kokemuksia, että yh-äidit eivät kyllä yleensä kadu, että pitivät lapsen - kyllä se sellainen voimavara ja ilonaihe on kuitenkin.

Millois muuten te olette (jotka jo olette) hankkineet äitiysvaatteita? Iltaisin vatsa niin turvoksissa, että kohtapuoleen täytynee mennä alennusmyynnit hyödyntämään.

 

[päivitys]

Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Mariska 4.8. 25 v., toinen tulossa P-HKS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
susa 5.8.
sitrus 6.8., ensimmäistä odotetaan
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan 33v,.
Lyyli 7.8. 38v, toinen lapsi
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Muratti 10.8. 33v, pikkukakkonen, Hgin naistenklinikka
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
stitch ?/8. 27v. ensimmäinen alkutaipaleella
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 14.8. esikoinen, Tays
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Iipi. 16.8., 38 v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Mutteri 16.8 27v. esikoinen
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi

 

[tuulia82]

Hei kaikille!

Tänään oli sitten eka neuvola mulla. En sitten malttanut olla päivittämättä uuden lasketun ajan (päivää aiemman, heh) listalle. Neuvola oli oikein miellyttävä kokemus, verikoetta ja veranpaineen mittausta lukuunottamatta. En oikein ole niiden ystävä. En kuitenkaan pyörtynyt, jee.

Hemoglobiini oli parempi kuin ikinä mulla (135) ja verenpainekin hyvä 108/81. Huono juttu oli se, että virtsassa oli sokeria, ja joudun nyt sitten sokerirasituskokeeseen. Yök! Sitten ne mokomat ottavat vielä sielläkin kolme (3!!!) verikoetta. Inhoa. Mutta pakko kestää... Sydänäänet kuuluivat loistavasti neuvolon dopplerilla (?) vaikka viikkoja on vasta 9+1. Noin 170 lyöntiä minuutissa eli normaali lukema kuulema.

Mieskin tuntuu taas toistaiseksi omalta itseltään, ei ole enää puhunut erosta tai onnellisuuden puutteesta. Ehkä se tästä. Jos ero kumminkin tulee, niin eniten minua huolestuttaa tukiverkkojen puute tällä paikkakunnalla. En tunne kuin yhden ihmisen täältä. No kaipa sitä sitten hiekkalaatikolla ja perhekerhoissa saa uusia äitikavereita.

Iso hali piukille! Selviät ihan varmasti ilman miestäkin. Parempi yksin kuin huonossa seurassa...

Tuulia 9+1

 

[päivitys]

Esmeralda, 1.8., 30v , esikoinen, Tyks
Killi 1.8, 29v, pikku2
pirre 1.8.
Hobitti77 1.8. 28v, esikoinen, Oys
Merry 2.8.
Johanna 2.8., 29v, esikoinen, Kättäri
Janna 2.8. 24v, esikoinen, Tays?
Päksy 2.8. 30 v., neljäs tulossa, KYS
Justiina 4.8. 31v, esikoinen, SatKS
Mariska 4.8. 25 v., toinen tulossa P-HKS
Nallukka81, 4.8, esikoinen, TAYS
ewa 4.8. 21v, esikoinen. Kättäri
susa 5.8.
sitrus 6.8., ensimmäistä odotetaan
annastiina 7.8.
Elsa 7.8. tienoilla, toivotaan 33v,.
Lyyli 7.8. 38v, toinen lapsi
stitch 8.8. 27v. ensimmäinen
k74 9.8. esikoinen, 31v.
Jensku, 10.8, 28v., esikoinen Oys
Mimi85 10.8. 20v, esikoinen
Muratti 10.8. 33v, pikkukakkonen, Hgin naistenklinikka
Shanti 11.8. 26 v, esikoinen
Iiq 11.8., 23v., esikoinen, Kättäri kaiketi
Salula78 12.8. 27v, esikoinen
Piukki 12.8. 24 v, esikoinen
Meri 13.8. 24v., toinen lapsi
Onerva 14.8 ? esikoinen, Tays
tuulia82 14.8.? esikoinen, Tays?
Vilhelmi 15.8. 31v. toinen tulossa
Eevi, 15.8.?,38, esikoinen,pks?
Mutteri 15.8 27v. esikoinen
Iipi. 16.8., 38 v, esikoinen, NKL tai Kättäri
Sinikukka 17.8. 26 v, esikoinen
Ali71 17.8. esikoinen
Milla2 17.8., 29v., esikoinen
Ihaa 18.8. 21v. toinen tulossa
Sartsa,18.8. 21v,kolmas tulossa, Itävalta
Mariia 20.8, 35v, esikoinen,Tukholma
Nipsu 20.8., 22v, esikoinen, Kättäri
Tico 23.8 21v. esikoinen, TAYS
Janna 23.8., 31v., kolmas, Oys
Lellu81, 25.8, 24v, esikoinen, Seks
Alisa 25.8,27v., esikoinen
tigi 27.8., 26v, esikoinen, NKL tai Kättäri

 

[Nipsu]

Iltaa!

Mä käyn täällä vaan päivittelemässä tota listaa kun tipuin TAAS. Päivittäkää pliis se viimesin .

Rupeen kohta vainoharhaseks että ette vaan halua mua tänne... No ei, en vielä ajattele niin, vaikka tuntuu että päässä pyörii vaan sekopäisiä ajatuksia nykyisin. Tuntuu että itse vaan seuraa sivusta kun joku muu kiukkuaa ja raivoaa ja mököttää ja ties mitä. Musta on tullut tosi hiljanen ja masentuneen oloinen, mutta sit räjähdän helposti. Oon koko ajan jotenkin itseeni käpertynyt, enkä jaksa keskittyä mihinkään mikä ei koske mua ja mun masua. Ei kiinnosta työt, kotityöt, opiskelu, liikunta, eikä ees kaverit.

Toivottavasti tää tästä helpottaa, munhan pitäis nyt vaan hyppiä riemusta.

 

[Shanti]

Vielä tosta yksinjäämisestä. Monet yh-äidit eivät tiedä, että heillä on (ainakin mun kotikaupungissa) oikeus ns. tukiperheeseen. Tukiperhe on siis perhe, joka ottaa lapsen hoitoon esim. yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Tollasta vaihtoehtoa kannattaa kanssa miettiä, jos on pienen vauvan kanssa yksin eikä tunnu millään jaksavan. Eli ihan yksin ei vauvan kanssa varmasti koskaan jää, vaikka paikkakunnalla ei olisikaan ystäviä tai sukulaisia.