Kiitokset vastauksesta . Tuosta puolesta vuodesta tiesinkin, mutta hain nimenomaan vastausta tuohon että onko "turvallista" syödä pidempään, eli onko jotain elimellistä/hormonaalista syytä miksi ei voisi syödä pidempään. Itse jokseenkin järkeilin että tässä iässä (43) ei välttämättä ehdi puolessa vuodessa tulla yhtäkään "elinkelpoista" munasolua, sikäli kuin niitä on ylipäätään enää tuloillaan.
Rekisteröidyin vihdoin, kun ajattelin että tulee paremmin jatkuvuutta keskusteluun kuin vierailijana. Meidän tilanne se, että ollaan nyt 8 kiertoa yritetty letrozolin avulla raskautta, alussa luteaalitukena oli terolut, joka ei tiputtelua pitänyt poissa, ja kesäkuusta asti cyclogest, joka on toiminut tiputtelun osalta täydellisesti. Kertaakaan ei ole raskaustestissä näkynyt edes haamua, lämmöt on parissa kierrossa tehneet poikkeuksellisen nousun ihan loppukierrossa (Oura seuraa kehon lämpötilan vaihtelua) ja samalla ollut outoja vatsakipuja, mutta sitten lämmöt on lähteneet laskuun ja oireet loppuneet. Puuttuvien kuukautisten vuoksi on pari kertaa mitattu hcg:tä verestä ja tulos on ollut <2, joten laskeskelin että alkion pitäisi olla vähintään viikon kiinnittyneenä että edes herkällä testillä jotain näkyisi. Tässäkin pessimistissä asuun pieni optimisti, joka haluaa kuvitella noiden kertojen olleen kiinnittymisyrityksiä ...
Alunperin aloitettiin yritys kun olin 40 (mies minua 11 vuotta nuorempi, joten hällä meni pari vuotta seurustelua ennenkuin uskalsi sitoutua lapsen mahdollisuuteen), mutta en silloin hölmö tajunnut heti mennä gynelle kun en ovulaatiota testeillä saanut kiinni, vaan odotin melkein vuoden. Gyne kirjoitti silloin heti reseptin letrozoleille ja teroluteille, mutta en ehtinyt niitä aloittaa, koska sairastuin ja lääkityksen aikana oli ehdoton yrityskielto, joten päästiin nyt vasta keväällä jatkamaan yrittämistä. Tiedän että 43 vuotiaana raskaaksi tulo omilla munasoluilla on jo hyvin epätodennäköistä, mutta yrittää haluan kuitenkin vielä koska äitini tuli luomuna raskaaksi vielä 43 vuotiaana ja sai minut. Toki hän ei ollut enää ensisynnyttäjä, mutta hälläkin oli jo kuukautískierrossa häikkää silloin, eikä raskauden mahdollisuuteen enää uskonut, eikä edes raskautta epäillyt ennen liikkeiden tuntemista. Olin siis kuitenkin iloinen yllätys-iltatähti.
Nyt on 9. kierto menossa, ja tässä kierrossa en letroja syönyt kun ajattelin pitää tauon lääkkeistä. Tuntemusten perusteella tein kuitenkin ovulaatiotestin kp 6, johon tuli tasavahvat, ja koska kp 8 lämmöissä näkyneen dipin jälkeen lämmöt lähti nousuun, oletan eilisen kp 11 olleen dpo 3 ja aloitin sitten kuitenkin cyclogestit varmuuden vuoksi. Arvelin että uusi kierto on mahdollisesti alkanut jo ennen kuukautisia, koska rintojen arkuus ei poistunut missään vaiheessa kokonaan, ja nyt on olleet poikkeuksellisen kipeät. Eilen (eli dpo 3?) oli kovaa vihlontaa saman munasarjan puolella kuin alkukierrostakin, mikä vähän hämmentää kun lämmötkin jo nousussa. En usko raskauteen tässä kierrossa noin aikaisen ovulaation vuoksi, mutta en kuitenkaan uskalla jättää cyclogestejäkään käyttämättä, että jos kuitenkin ihme tapahtuu.
Tästä tuli näköjään älyttömän pitkä vuodatus, toivottavasti jaksoitte lukea kuitenkin . Tuntuu että vertaistuen tarve alkaa olemaan jo valtava. Ystävät ovat kaikki lapsensa saaneet jo aikapäiviä sitten, ja vielä ongelmitta, niin tuntuu etten halua heitä jatkuvilla pohdinnoilla kaiken maailman oudoista oireista uuvuttaa.