Oi oho, hän antaa sitte odotuttaa itseään
no onneksi sit viimeistään ens viikolla varmaan käynnistellään? Me päästiin tänään jo kotiin kun kaikki molemmilla ok ja maito on lähtenyt nousemaan
Lokakuiset
- Viestiketjun aloittaja Alocasia
- Ensimmäinen viesti
no onneksi sit viimeistään ens viikolla varmaan käynnistellään? Me päästiin tänään jo kotiin kun kaikki molemmilla ok ja maito on lähtenyt nousemaan
41+0 eikä mitään... Alkaa hermot loppua. En missään nimessä haluaisi käynnistystä, mutta ensi tiistaille varattu "käynnistysvastaanottokäynti" kummittelee mielessä. Sinne käskettiin ottaa sairaalakassi jo varuiksi mukaan. Silloin olis viikot 41+5. Pliis synny nyt ennen sitä 
Ihanaa @aida91 että teillä on lähtenyt hyvin! Miltä nyt tuntuu, kehossa ja mielessä?
Ihanaa @aida91 että teillä on lähtenyt hyvin! Miltä nyt tuntuu, kehossa ja mielessä?
@ykslokki huh, kylläpäs teillä nyt pienet laittaa odotuttamaan, varmasti alkaa olla jo tukala olo
Joo ei se oksitosiini oo kovin kiva niin toivottavasti pieni päättäis nyt ite tulla ennen ulos. Mä voin ihan hyvin, vauva on onneksi aika tyytyväinen eikä huuda ylimääräisiä
mua hikoiluttaa ihan törkeesti, varsinki öisin mikä on super ärsyttävää
ilmeisesti jotain hormonihommia. Painoa lähti sairaalas vauvan verran ja nyt kotona ollessa saman verran ni oon yrittänyt nyt syödä enemmän. Tuntuu että lihakset on ihan kuihtuneet
Henkisesti voin hyvin, oon saanut käydä koiran kanssa vähän kävelemässäkin ja nyt oltiin vaunuttelemassa ni tekee hyvää vähä ulkoillakkin
hb oli 93 eli samaa tasoa kun sairaalassa, hengästyn tosi nopeesti mut eiköhän se siitä korjaannu pikkuhiljaa.Tänään olisi itsellä laskettu aika ollut 
paljon ajatuksia ollut. Nyt vasta lokakuussa alkanut muistelemaan kevättä. Koko muu aika eletty normaalia elämää mut nyt paljon mielessä. Miltä se näyttäisi, kumpi olisi ollut, miten arki olisi lähtenyt sujumaan, olisko hän juuri tänään jo meidän perheessä..
Oma onni oli että keskenmeno oli kuitenkin tosi alussa, 6+6 mutta kuitenkin. Onnea kaikille tuleville lokakuisille
paljon ajatuksia ollut. Nyt vasta lokakuussa alkanut muistelemaan kevättä. Koko muu aika eletty normaalia elämää mut nyt paljon mielessä. Miltä se näyttäisi, kumpi olisi ollut, miten arki olisi lähtenyt sujumaan, olisko hän juuri tänään jo meidän perheessä.. Oma onni oli että keskenmeno oli kuitenkin tosi alussa, 6+6 mutta kuitenkin. Onnea kaikille tuleville lokakuisille
Toivon että saat vielä kokea raskauden ja odotuksen ja ehkä saat korjaavan kokemuksen, jos sitä toivot
Yöimetyksen ratoksi täälä pikaisesti kertoilen
Vaavi syntyi 13.10 ja on siis viikon ikäinen....
Synnytys meni pitkästä latenssista n.15h huolimatta hyvin ja syöksysti alkaessaan . 3-4cm stä meni 40min 10cm iin. Synnytin ammeessa.
Kesto jälkeisineen 2h
Pieni on vallannut sydämen ihan täysin. Viimeisenä vauvanani joka hetki tuntuu haikealta mennä eteenpäin. Voi kun aika voisi pysähtyä..
Imetys on lähtenyt sujumaan hyvin ja vauva on helppo .ei ilmavaivoja pulauttelua.
Baby blues on lievempää aiempiin verrattuna mutta olemassa.
Hikoilen kuin pieni porsas hormoneia pihalle ja keskivartalo heikkous ja kolotus on isompaa kun raskaana ollessa
Lantio on hutera ja kipuakin on.
Repeämiä/epparia ei tullut kuitenkaan kuten ei muissakaan synnytyksissä ja jälkisupistulset ei olleet nyt niin pahoja kuin ennemmim.
Nyt painuu silmät kii..
Vaavi syntyi 13.10 ja on siis viikon ikäinen....
Synnytys meni pitkästä latenssista n.15h huolimatta hyvin ja syöksysti alkaessaan . 3-4cm stä meni 40min 10cm iin. Synnytin ammeessa.
Kesto jälkeisineen 2h
Pieni on vallannut sydämen ihan täysin. Viimeisenä vauvanani joka hetki tuntuu haikealta mennä eteenpäin. Voi kun aika voisi pysähtyä..
Imetys on lähtenyt sujumaan hyvin ja vauva on helppo .ei ilmavaivoja pulauttelua.
Baby blues on lievempää aiempiin verrattuna mutta olemassa.
Hikoilen kuin pieni porsas hormoneia pihalle ja keskivartalo heikkous ja kolotus on isompaa kun raskaana ollessa
Lantio on hutera ja kipuakin on.
Repeämiä/epparia ei tullut kuitenkaan kuten ei muissakaan synnytyksissä ja jälkisupistulset ei olleet nyt niin pahoja kuin ennemmim.
Nyt painuu silmät kii..
Paljon onnea @viivaviivi
hyvä että kaikki sujui lopulta hyvin Hikoilu on mullekkin tuttua, toivon että se kohta loppuisi
Onnea @viivaviivi!
Meidän poju odotutti itseään 11 päivää yli lasketun ajan, mutta eilen hän sitten vihdoin syntyi, ja synnytys lähti spontaanisti käyntiin niin kuin toivoinkin. Supisteluja oli epämääräisesti mooooonta päivää etukäteen, sunnuntaina ehkä hiukan tiheämmin (tyyliin kerran-kaksi tunnissa), ja sitten su-ma -välisenä yönä heräsin klo 01 siihen, että nyt supistaa silleen että tästä lähtee. Ja lähtikin.
Kotona käytin tens-laitetta, supistukset tuli ensin 10 min välein ja tihenivät siitä n. kuuteen minuuttiin, ja kuuden maissa aamulla totesin että lähdetään sairaalaan. Meillä oli ajomatkaa n. 45 min, ja halusin selvitä siitä kunnialla. Otin autoon Tensin lisäksi kaurapussin ja laitoin penkinlämmittimen päälle ja penkin takanojaan, niin ihan ok pystyin olla supistusten kanssa matkan. Parkkihallista sairaalaan oli kyllä aika taival, kaikki seitsemäksi sairaalaan töihin menevät kiirehtivät ohi oikealta ja vasemmalta, ja minä nojasin ja puuskutin ja päästelin matalaa huuuuuuu-ääntä milloin mitäkin kohdetta vasten.
Sairaalassa olin 4 cm auki ja melkoisen kipeä. Pääsin nopeasti saliin ja siellä nojasin sängyllä olevaan jumppapalloon ja otin supistuksia vastaan. Pari tuntia myöhemmin, n. yhdeksältä aamulla pyysin ja sain epiduraalin. Kurjaa oli luopua tenssistä tässä kohtaa, ja kumppani survoi kämmenen akupistettä epiduraalin laiton ajan. Eka pistos meni hutiin ja sattui, toinen onnistui. Epistä tuli kauhea kutina niin kuin aina aiemminkin, mutta muuten se toimii mulla erinomaisesti. Kipu katoaa, paineentunne jää, jalat kantaa. Lepäilin ehkä tunnin, puolitoista, supistukset laimeni ja harveni, ja sitten nousin ylös. Supistukset nousi monitorilla heti uusiin sfääreihin, jammailin ja käppäilin ja tunnelma oli kumppanin kanssa oikein hilpeä.
Kahdeltatoista päivällä olin auki 8 cm, kalvorakko pullotti emättimen täydeltä ja teki ponnistustarvetta. Epiduraalin ensimmäinen annos kantoi mulla neljä tuntia, ja pohdittiin kätilön kanssa, vieläkö kannattaa ottaa toinen. Kipu alkoi kuitenkin yltyä sen verran lujaksi etten uskaltanut jäädä ilman lievitystä, ja kätilö oli sitä mieltä ettei haittaa, vaikka synnytys vähän hidastuisikin lisäannoksesta, joten päädyin ottamaan sen. Kello oli n. yksi päivällä. Jatkoin pystyssä jumppailua ja päätin kokeilla miltä tuntuisi harjoitella ponnistamista nelinkontin sängyllä, pystyä sängynpäätyä vasten. Ehdin siinä keinuttaa lantiota kerran tai kaksi kun vedet mennä loiskahtivat. Kello oli kaksi iltapäivällä. Nousin ylös, nojasin taas sängyn päällä olevaan jumppapalloon ja ponnistustarve kävi aivan selkeäksi. Kätilö & opiskelija sanoivat että jos sun on siinä hyvä niin ole vaan, ja niin minä sitten ponnistin siinä seisaaltani. 7 minuuttia ja vauva syntyi!
Huikea, huikea tunne. Tyyppi oli valtava, 4430 g ja päänympärys 36 cm Mutta mitään nirhaumaakaan en saanut ja oloni on ollut aivan loistava synnytyksen jälkeen. Kaikki meni niin hyvin kuin vain voi. Synnytyksen kokonaiskesto oli 13 h 50 min, josta avautumisvaihe 13,5 h, ponnistus 7 min ja jälkeiset 14 min.
Nyt pieni on vuorokauden ikäinen, tyytyväisen oloinen tyyppi. Huomenna suunnataan kotiin
Meidän poju odotutti itseään 11 päivää yli lasketun ajan, mutta eilen hän sitten vihdoin syntyi, ja synnytys lähti spontaanisti käyntiin niin kuin toivoinkin. Supisteluja oli epämääräisesti mooooonta päivää etukäteen, sunnuntaina ehkä hiukan tiheämmin (tyyliin kerran-kaksi tunnissa), ja sitten su-ma -välisenä yönä heräsin klo 01 siihen, että nyt supistaa silleen että tästä lähtee. Ja lähtikin.
Kotona käytin tens-laitetta, supistukset tuli ensin 10 min välein ja tihenivät siitä n. kuuteen minuuttiin, ja kuuden maissa aamulla totesin että lähdetään sairaalaan. Meillä oli ajomatkaa n. 45 min, ja halusin selvitä siitä kunnialla. Otin autoon Tensin lisäksi kaurapussin ja laitoin penkinlämmittimen päälle ja penkin takanojaan, niin ihan ok pystyin olla supistusten kanssa matkan. Parkkihallista sairaalaan oli kyllä aika taival, kaikki seitsemäksi sairaalaan töihin menevät kiirehtivät ohi oikealta ja vasemmalta, ja minä nojasin ja puuskutin ja päästelin matalaa huuuuuuu-ääntä milloin mitäkin kohdetta vasten.
Sairaalassa olin 4 cm auki ja melkoisen kipeä. Pääsin nopeasti saliin ja siellä nojasin sängyllä olevaan jumppapalloon ja otin supistuksia vastaan. Pari tuntia myöhemmin, n. yhdeksältä aamulla pyysin ja sain epiduraalin. Kurjaa oli luopua tenssistä tässä kohtaa, ja kumppani survoi kämmenen akupistettä epiduraalin laiton ajan. Eka pistos meni hutiin ja sattui, toinen onnistui. Epistä tuli kauhea kutina niin kuin aina aiemminkin, mutta muuten se toimii mulla erinomaisesti. Kipu katoaa, paineentunne jää, jalat kantaa. Lepäilin ehkä tunnin, puolitoista, supistukset laimeni ja harveni, ja sitten nousin ylös. Supistukset nousi monitorilla heti uusiin sfääreihin, jammailin ja käppäilin ja tunnelma oli kumppanin kanssa oikein hilpeä.
Kahdeltatoista päivällä olin auki 8 cm, kalvorakko pullotti emättimen täydeltä ja teki ponnistustarvetta. Epiduraalin ensimmäinen annos kantoi mulla neljä tuntia, ja pohdittiin kätilön kanssa, vieläkö kannattaa ottaa toinen. Kipu alkoi kuitenkin yltyä sen verran lujaksi etten uskaltanut jäädä ilman lievitystä, ja kätilö oli sitä mieltä ettei haittaa, vaikka synnytys vähän hidastuisikin lisäannoksesta, joten päädyin ottamaan sen. Kello oli n. yksi päivällä. Jatkoin pystyssä jumppailua ja päätin kokeilla miltä tuntuisi harjoitella ponnistamista nelinkontin sängyllä, pystyä sängynpäätyä vasten. Ehdin siinä keinuttaa lantiota kerran tai kaksi kun vedet mennä loiskahtivat. Kello oli kaksi iltapäivällä. Nousin ylös, nojasin taas sängyn päällä olevaan jumppapalloon ja ponnistustarve kävi aivan selkeäksi. Kätilö & opiskelija sanoivat että jos sun on siinä hyvä niin ole vaan, ja niin minä sitten ponnistin siinä seisaaltani. 7 minuuttia ja vauva syntyi!
Huikea, huikea tunne. Tyyppi oli valtava, 4430 g ja päänympärys 36 cm
Mutta mitään nirhaumaakaan en saanut ja oloni on ollut aivan loistava synnytyksen jälkeen. Kaikki meni niin hyvin kuin vain voi. Synnytyksen kokonaiskesto oli 13 h 50 min, josta avautumisvaihe 13,5 h, ponnistus 7 min ja jälkeiset 14 min. Nyt pieni on vuorokauden ikäinen, tyytyväisen oloinen tyyppi. Huomenna suunnataan kotiin
Oli sulla kuitenkin loppujen lopuksi kohtalaisen pitkä synnytys, ihan nopea tuo ponnistusvaihe. Paljon onnea @ykslokki
ja ihan miehekkään kokoinen pikkuinen
meillä kävi tänään vauvakuvaaja, sain lahjaksi. Ootan innolla kuvia
