Onnea
@viivaviivi!
Meidän poju odotutti itseään 11 päivää yli lasketun ajan, mutta eilen hän sitten vihdoin syntyi, ja synnytys lähti spontaanisti käyntiin niin kuin toivoinkin. Supisteluja oli epämääräisesti mooooonta päivää etukäteen, sunnuntaina ehkä hiukan tiheämmin (tyyliin kerran-kaksi tunnissa), ja sitten su-ma -välisenä yönä heräsin klo 01 siihen, että nyt supistaa silleen että tästä lähtee. Ja lähtikin.
Kotona käytin tens-laitetta, supistukset tuli ensin 10 min välein ja tihenivät siitä n. kuuteen minuuttiin, ja kuuden maissa aamulla totesin että lähdetään sairaalaan. Meillä oli ajomatkaa n. 45 min, ja halusin selvitä siitä kunnialla. Otin autoon Tensin lisäksi kaurapussin ja laitoin penkinlämmittimen päälle ja penkin takanojaan, niin ihan ok pystyin olla supistusten kanssa matkan. Parkkihallista sairaalaan oli kyllä aika taival, kaikki seitsemäksi sairaalaan töihin menevät kiirehtivät ohi oikealta ja vasemmalta, ja minä nojasin ja puuskutin ja päästelin matalaa huuuuuuu-ääntä milloin mitäkin kohdetta vasten.
Sairaalassa olin 4 cm auki ja melkoisen kipeä. Pääsin nopeasti saliin ja siellä nojasin sängyllä olevaan jumppapalloon ja otin supistuksia vastaan. Pari tuntia myöhemmin, n. yhdeksältä aamulla pyysin ja sain epiduraalin. Kurjaa oli luopua tenssistä tässä kohtaa, ja kumppani survoi kämmenen akupistettä epiduraalin laiton ajan. Eka pistos meni hutiin ja sattui, toinen onnistui. Epistä tuli kauhea kutina niin kuin aina aiemminkin, mutta muuten se toimii mulla erinomaisesti. Kipu katoaa, paineentunne jää, jalat kantaa. Lepäilin ehkä tunnin, puolitoista, supistukset laimeni ja harveni, ja sitten nousin ylös. Supistukset nousi monitorilla heti uusiin sfääreihin, jammailin ja käppäilin ja tunnelma oli kumppanin kanssa oikein hilpeä.
Kahdeltatoista päivällä olin auki 8 cm, kalvorakko pullotti emättimen täydeltä ja teki ponnistustarvetta. Epiduraalin ensimmäinen annos kantoi mulla neljä tuntia, ja pohdittiin kätilön kanssa, vieläkö kannattaa ottaa toinen. Kipu alkoi kuitenkin yltyä sen verran lujaksi etten uskaltanut jäädä ilman lievitystä, ja kätilö oli sitä mieltä ettei haittaa, vaikka synnytys vähän hidastuisikin lisäannoksesta, joten päädyin ottamaan sen. Kello oli n. yksi päivällä. Jatkoin pystyssä jumppailua ja päätin kokeilla miltä tuntuisi harjoitella ponnistamista nelinkontin sängyllä, pystyä sängynpäätyä vasten. Ehdin siinä keinuttaa lantiota kerran tai kaksi kun vedet mennä loiskahtivat. Kello oli kaksi iltapäivällä. Nousin ylös, nojasin taas sängyn päällä olevaan jumppapalloon ja ponnistustarve kävi aivan selkeäksi. Kätilö & opiskelija sanoivat että jos sun on siinä hyvä niin ole vaan, ja niin minä sitten ponnistin siinä seisaaltani. 7 minuuttia ja vauva syntyi!
Huikea, huikea tunne. Tyyppi oli valtava, 4430 g ja päänympärys 36 cm Mutta mitään nirhaumaakaan en saanut ja oloni on ollut aivan loistava synnytyksen jälkeen. Kaikki meni niin hyvin kuin vain voi. Synnytyksen kokonaiskesto oli 13 h 50 min, josta avautumisvaihe 13,5 h, ponnistus 7 min ja jälkeiset 14 min.
Nyt pieni on vuorokauden ikäinen, tyytyväisen oloinen tyyppi. Huomenna suunnataan kotiin