Jaahas päivää mammat!
Täällä taas jälleen kerran koneella notkun ja samalla mietin jotta millä ihmeen poppaskonstilla sais kerätyt ylimääräiset kilot
heti-nyt-juts pois. :headwall: :kieh: Oliskohan apuja rasvaimusta vai pitäskö suunnata kallonkutistajan pakeille vai olisko sitenkin kirurkinveitsi se tehokkain...... :headwall:
Hiitsiii kun tympii ylikilot ja omaolo.
Tää omaolo tympii jo siinä määrin et eilen kävelin luontaistuotekauppaan ja epätoivoissani turvauduin ruusunjuuriuutteeseen ja parisuhde-elämää virkistäviin tuotteisiin.
Vaik tiiä nyt onko noista sen kummempia apuja kun ei ole auttaneet sinkit, kromit, b-vitamiinit, monivitamiinit, ananas-puristeet kuin kalanmaksaöljyt tai jättihelokkiöljykään. Ei niin kilojen karisteluun kuin raskautumiseenkaan. :'(
Niin et minnekähän sitä seuraavaksi nenänsä suuntaisi apua hakemaan kiloihin ja vaavin saantiin? Olisikohan se seuraava etappi tosiaankin tuo kallonkutistaja vai homeopaatti tai jokin muu terapia. :headwall: :headwall: :headwall:
Ai että minullako epätoivoinen olotila. :kieh: :kieh:
Ei suinkaan, ei, muuten vain tahtoo kaiken
nyt just ja heti. \|O
Joo joo ja tuon ukonkin voisin passittaa joksikin aikaa muualle tai siten itse lähteä hetkeksi livohkaan, (ei kuitenkaan eri osoiteisiin tärppipäivillä
) kun täällä nokatusten ollaan 24h/vrk niin johan se alkaa toisen naamari toisinaan vähemästäkin niitä ei toivotuja kipinöitä sinkoilla. Siis nuo kipinät eivät ole mitään sellasii rakkauden signaaleja vaan varoituksia uhkaavasta "sotatilasta".
Vaan toisaalta olen kyl sitäkin miettinyt jotta oliskohan parisuhteeseen ja sen "elvyttämiseen" apuja jostain mitä tekisimme ukon kanssa
kahden, siis silleen et ei olis edes tuo kuopus läsnä. Mut mitä se olis? Siinä se vaikeus eteen tuleekin, kun ukko ei ota tippaakaan ja minä voisin lasin pari vaik nautiakkin (ukko ei kyl parii lasii multa kiellä,mut ei välttämättä siitä pidäkään). Eikä ukko pidä ravintoloista missään muodossa, ei tanssimisesta, ei kylpylöistä, ei hotelleista, ei laivalomista, sukuloineista, jne.
Teltailemaan/retkeilemään luontoon hän kyllä olis menossa vaikka heti, mut sinnekin hän taitas lähteä mieluiten yksinään.
Teatteriin ukon kyl vois saada lähtemään, mut se taas ei ole minun mielestäni sellainen paikka jossa vois keskityä kumppaniinsa ja hänen läsnäoloon. Siellä kun kuitenkin seuraa itse näytöstä enemmän kuin muuta.
Hmmmmmmmm......... ja onhan tässä sitten vaikeus löytää tuolle kuopukselle peräänkatsoja (isommat kyl hoituu kun voivat isälleen suunnata) kun ei tuttuja tai sukulaisia ole lähiseudulla. Joten hoida tässä nyt sitten parisuhdetta. :/
Joo ja taas mietin noit sotasuunitelmia valmiiksi noiden tärppipäivienkin varalle. Meillä kun kaikki kammarinvarauksetkin on
suuniteltava, et ei pääse kesken kukaan/mikään yllätämään.
Ja kieltämättä tääkin jatkuva suunitteleminen ottaa jo pattiin->niin et ei osaa/voi täysillä vallatomaksi itseään päästää, (niin kuin silloin ennen kuopusta jolloin saimme olla noin joka toinen viikonloppu kahden) vaan on kokoajan puuhastulejenkin aikaan varuillaan.
Ai, minäkö kaipaan niitä vanhoja hyviä aikoja ennen kuopusta? Juu kyl osin kaipaan mut osin en sillä nyt on niin niin moni silloin vaikeasti ollut asia kuitenkin paremmin päin.
Vaan nyt on lopeteltava nämä mietteet tältä erää ja ryhdyttävä arjenrutiineja suorittamaan (=ruuanlaitoa ja kuopuksen passausta).
+++++++++++ :wave: :wave: :wave: