Tervehdys!
Täällä oireeton olo jatkuu ja selkäkivutkin ovat toistaiseksi taas taakse jäänyttä elämää eli kaikki loistavasti. Ruoka maistuu liiankin hyvin, mutta onneksi kotivaaka näyttää yhä samaa kuin ennenkin ja ensi perjantain neuvolassa sitten varmistuu, että pitääkö tosiaan paikkansa. Mullehan tuli pari kolme kiloa lisää jo ihan alkuraskaudessa, kun kuvotukseen auttoi syöminen, joten tuli syötyä jatkuvasti ja sehän näkyi. Vatsasta varmaan voisi sanoa, että sen on nyt ihan viime päivinä voinut huomata vähän jo kasvaneen. Siis vieläkään ei todellakaan edestä itsekään huomaa yhtään mitään muutosta, mutta kun sivusta katsoo niin maha on alkanut makkaroiden alapuolelta pullistua ja luulen, että jos olisin vyötäröltäni vähän hoikempi niin mahakummun jo itse selkeämmin huomaisi. Huomenna siis alkaa 15. rv.
Ja vaikka vaatteissa ei vielä huomaa vatsan kasvua niin tein eilen saman kuin Dana eli että ostin ekat äitiyshousut tai itseasiassa kahdet, kun olivat 20 prossan alennuksessa. Tuntui kyllä vähän tyhmältä niitä vielä hankkia, mutta kun seuraavat kolme viikonloppua ovat täynnä menoja ja viikkoisin ei helposti ehdi kyseisiin kauppoihin niin päätinpä jo hankkia, että on valmiina, jos tässä välillä tulevat ajankohtaiseksi. Kumpikaan hankkimistani housuista ei kyllä näytä selvästi äitiyshousuilta kun oikeastaan ainoa ero on, että mahapuolelta ovat madalletut, joten niitä voisi kyllä hyvin käyttää jo vaikka nyt, mutta periaatteesta jätän ne odottamaan aikaa, kun todella ovat tarpeen.
Neuvolatädistä ja -lääkäristä kyseltiin. Neuvolatäti on meillä ihan mukava. Ehkä vähän kaipaisin aktiivisempaa otetta asioista kertomiseen, mutta ei suurempaa valittamista. Sen sijaan kerran tapaamastani neuvolalääkäristä jäi sen verran huono kuva, että pyysin, että pääsisin jatkossa jollekin toiselle. Täälläkin muistaisin tilittäneeni sitä papa-koe juttua ja ilman tuotakin olisin pitänyt häntä vähän omituisena. Mielestäni lääkärin tulisi vetää tuollaista äitiysneuvolakäyntiä, kun mistä ihmeestä minä voisin tietää, että mitä kaikkea siellä kuuluu tehdä. Nyt kuitenkin se lääkäri oli jotenkin ihan omituinen ja välillä vain istuskeli ja katsoi ja olin ihan ihmeissäni, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Pitäisikö mun jotain kysellä, onko tämä käynti nyt ohi vai mitä tapahtuu. Argh! Alkoipa taas ärsyttämään, kun tapausta mietin. No saas kattoa saanko seuraavalla kerralla jonkun toisen. Taitaa olla, ettei helposti onnistu, kun ovat jotenkin sidoksissa neuvolatäteihin.
Tähän asti en muuten ole huomannut mielialassani juurikaan muutoksia, mutta ihan viimeisen viikon aikana hermoni ovat selvästi alkaneet kiristyä ja voin tiuskia ihan pikkuasioista. Syynä voi tosin olla työjututkin, jotka tällä hetkellä stressaa vähän liikaa tai sitten pari vuotta sitten sairastamani masennus alkaa nostaa jälleen päätään.
Olo muuten kyllä hyvä, mutta mietityttää, että miten jotkut pikkuasiatkin saavat minut niin kovin harmistumaan. Toivottavasti tämä on pian ohi menevää ja töissä helpottuu ja sen myötä myöskin iloisuuteni ja pitempi pinna palaavat.
Onneksi kesälomaan ei ole enää kuin 5 tai 6 viikoa.
Eli siis pidetään kesäloma poikkeuksellisesti jo kesän alkupuolella. Tämä siksi, että olisi suurempi todennäköisyys pystyä vielä puuhaamaan lomalla kaikkea normaalia ilman, että maha olisi tiellä. Tarkoitus kuitenkin olla purjehtimassa suuri osa lomasta ja kovin isolla mahalla se tuskin enää on kovin kivaa tai helppoakaan. Loman jälkeen töitä olisi vielä 2 ja puoli kuukautta, mutta mulla on niin pitkät päivittäiset työmatkat, että saattaa olla etten ihan loppuun asti pysty töihin matkustamaan, kun vaatisi lähes 4 tuntia junassa istumista päivittäin. Toivon kyllä, etten sairaslomallekaan joutuisi jäämään, kun aika kävisi varmasti pitkäksi, mutta josko voisin siirtyä pysyvästi etätyöskentelyyn. No ties vaikkei tämä maha missään vaiheessa kovin isoksi kasvaisikaan ja nämä etukäteispohdinnat ovat turhia. Aika näyttää.
Koskakohan saadaan toinen vauva tähän ketjuun?
