Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat

Tänään oli np-ultra ja kaikki oli hyvin! Nyt on menossa rv 11+4 ja tyyppi oli kasvanut uskomattoman paljon viime näkemästä. Kävimme yksityisellä ultrassa ja siitä tulikin 3 D kuvat, joissa näkee aivan uskomattoman hyvin. Pikkuinen muistutti mittasuhteiltaan jo ihan "normi" vauvaa, sillä oli ihanat ruipelo jalat! :heart: Lääkärin mukaan se myös liikkui kovasti siellä ultrassa, vaikka en kyllä oikein ehtinyt itse noita liikkeitä kauheasti huomata. Kerran pikkuinen heilautti kyllä kättään niin tomerasti että minäkin sen hoksasin. Sydänäänetkin kuultiin nyt eka kertaa.

Tämä odotus tuntuu nyt konkretisoituvan ihan eri tavalla, kun pääsi paremmin näkemään kuka siellä masussa oikein on. =)

Lueskelin aiemmin Iida-Liinan viestiä siitä perjantai -brunssista ja minulle tuli kanssa vesi kielelle. Minullakin pahaolo on nyt helpottanut melkein kokonaan ja tilalle on tullut erinomainen ruokahalu. Täytynee kuitenkin tarkkailla, etten sorru syömään ihan liikaa... Ihana kuulla, että raskauden toisen kolmanneksen energinen olo on jo aika monella osoittautunut todeksi, se antaa uskoa meille muillekin!

 

Kirsikka: ihana kuulla että kaikki on hyvin

Mä oon jonkun verran netistä katsellut esimerkkejä noista kolmiulotteisista kuvista, ja mua ne jotenkin kammoksuttaa... mulle on tullut selkeästi semmoinen tunne että en haluaisi sellaista kuvaa omastani. Tunnen itseni jotenkin omituiseksi, koska tuntuu että kaikkien mielestä nuo 3D- ja 4D-ultrat on upeita. En tiedä miksi, mutta mulle riittää mainiosti se tavallinen ultrakuva, minulle se kolmiulotteinen on jotenkin "liian realistinen" tai miten sen nyt osaisi sanoa...
Hassua.

 

EMMA: Mulla oli kans pitkään samanlainen olo noitten 3 ja 4d ultrien suhteen. Olin myös nähnyt paljon kuvia muiden vauvoista ja ne näytti jotenki epämääräsiltä.Mielenkiinto kuitenkin voitti ja rv 30 kävin itse 4d ultrassa. kokemus oli ihan uskomaton. Kyllä se oma vauva vaan on se maailman kaunein vaikka mikä olisi. Sain myös erittäin paljon tietoa vauvan voinnista ja siitä että kaikki oli tosi hyvin. Hyvä kokemus suosittelen kaikille..

 

Mullakin vähän sormet syyhyää noihin 3D-kuviin. Mutta jotenkin myös semmonen olo, etten ehkä haluaisikaan omasta niitä kuvia nähdä. No, näkee sitten ajan kanssa mitä tulee tehtyä.
Kun todellakin se varmasti aivan älyttömän ihanalta se oma vaavi näyttäisi..kun nyt jo eilen itkin niin kovasti kun se niin söpöisesti siellä oli, vaikka vasta 8+0 meneillään.

 

Emma, minullakin oli alkuun ihan samanlaisia ajatuksia siitä 3 ja 4 D -kuvasta (mikähän ero niissä on, meidän ultra taitaa olla 4 D) ja ajattelin että ne kuvat ovat liian realistisia. Kavereidenkin näyttämät kuvat tuntuivat hieman "pelottavilta" puhumattakaan netissä ja kirjoissa olevista kuvista. Eilen ultrassa säikähdinkin aluksi, kun kuulin että ultra olisikin tavanomaista tehokkaampi. Mutta tulos osoittautuikin sitten aivan ihanan hellyttäväksi! Saimme parin värikuvan lisäksi myös mustavalkokuvia ja niissä muutamassa vauva näyttää enemmän avaruusoliolta kuin vauvalta isoine silmineen, kai se riippuu kuvakulmasta. Joka tapauksessa olen positiivisesti yllättynyt enkä enää arkaile tehokkaampaa ultraa yhtään.

 

Edellisestä viestistä jäi SariS:n nimi pois, siis ihanaa että myös teillä oli kaikki ultrassa hyvin eilen

Olipas jotenkin kiva kuulla että muillakin on ollut tällaisia tunnelmia noiden 3D-kuvien kanssa, luulin että olen varmaan ainoa ihminen joka tällä tavalla ajattelee!

 

Pitkästä aikaa ehdin tänne jonkun rivin laittaa... Onkos kuinka monella kokemuksia ärsyttävistä besserwissereistä? Mulla meinaa mennä hermot kun työpaikalla on yksi yli-innokas neuvoja. Olen ottanut sen ihan kohteliaan keskustelullisesti, enkä käynyt riitelemään kun kerran ensimmäinen lapsi on tulossa enkä tietenkään vielä tiedä kaikkea, mutta pikkuhiljaa meinaa kyllä otsasuoni paukahtaa... Siis tämä on ihan mukava ja ystävällinen ihminen, mutta arvomaailmansa on paljastunut aivan vastakkaiseksi kuin omani. Olen vasta viikolla 15 ja jo pari viikkoa on mua ahdisteltu menemään vaunuostoksille, tietysti tiettyä (kallista) merkkiä kaikilla lisävarusteilla (aion ostaa käytettynä), nyt ois hyvä hetki ostaa tutteja ja tuttipulloja (aion pyrkiä siihen, että rinta riittää), vaatteita ei voi vielä ostaa koska ei tiedä mitä sitten on muodissa, kirpputoreilla ei kannata käydä koska sieltä ei saa mitään, ja hoitopaikkaa pitäis ruveta ajoissa katselemaan. Viimeisin luento päättyi kauhutarinaan siitä miten hirveä eräästä lapsesta oli tullut kun oli ollut kotihoidossa 5-vuotiaaksi asti. Siis kuvitella! 5-vuotiaaksi kotona! Aivan epäkelpo yksilö ja vastuuttomat vanhemmat.

Jotenkin masentaa ajatella, että ovatko ihmiset todella tällaisia, että lapsia tehdään statuksen vuoksi sinne omakotitalon ja kahden auton jatkeeksi, dumpataan ne tarhaan mahdollisimman heti, että päästään taas itse haalimaan mammonaa? Tiedän, että monen on pakko mennä töihin pikemmin kuin haluaisivat, ja ehkäpä itsekin joudun, mutta olisiko ihan mahdotonta hetkeksi pysähtyä miettimään onko lapsen paras = paras tavara? Ja pitääkö todella vauvasta asti olla koko ajan menossa ja "sosiaalistamassa" lasta kaikenlaisissa aktiviteeteissa? Siis eiköhän pienelle ihmiselle kuitenkin ole tärkeintä se vanhempien fyysinen ja emotionaalinen läsnäolo? Näin olen ainakin itse ajatellut, ja koen ahdistusta sen kaiken tavaramäärän keskellä mitä muka on "pakko" hankkia.

Anteeksi tämä vuodatus. Oli pakko vähän purkaa, jotten ihan räjähtäisi työpaikalla. \|O

 

Täytyy heti alkuun todeta, että meillä on tässä kyllä ihana pino! Kiva saada Mamma 76 mukaan, niin saamme taas jänskätä. Erityisen kivan tästä pinosta tekee juuri se, että meitä on niin monessa eri vaiheessa olevia äitikokelaita ja on ihana lukea eri raskausvaiheiden kuulumisia.

Ginnefer, olen kanssasi täysin samoilla linjoilla. Lapselle tärkeintä on mielestäni vanhempien läsnäolo, se, että ollaan ihan tavallisesti kotona ja tehdään tavallisia askareita. Tietysti oman innostuksen mukaan voi harrastaa, itseäni on lähellä musiikki, siksi haaveilen jo muskarista, mutta jokainen omalla tyylillään.

Meidän lähipiirissä tunnutaan pitävän kunnallista päiväkotia kaiken pahan alkuna, kyllä perhepäivähoito on paljon parempi. Itse olen ollut kunnallisessa päivähoidossa ja olen mielestäni varttunut aivan normaalisti ilman sosiaalisia häiriöitä.

Ja sitten materialismi - arghhh! Tottahan minäkin tykkään ostaa välillä uutta ja laadukasta, mutta se ei ole itsetarkoitus. Pitää ajatella myös ekologiselta kannalta. Kävin joskus testaamassa ekologisen jalanjälkeni. Kauhukseni totesin, että jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuini minä, tarvittaisiin neljä maapalloa, että luonnonvarat ym. riittäisivät kaikille. Pisti kyllä miettimään... :\|

Takaisin neutraalimpiin aiheisiin - jopa iloisiin aiheisiin. Taitaa olla aikamoinen ultrasuma tällä viikolla, sillä minäkin kävin tänään yksityisellä varhaisultrassa. Olin ilmeisesti itse laskenut viikot väärin, kun gynen mukaan tänään on menossa rv 8+6, vaikka omien laskutoimitusten mukaan ollaan jo viikkoa pidemmällä. Yritin käydän Lasten pörssin laskurilla tarkistamassa tilanteen, mutta sivut eivät tietystikään juuri nyt toimi :kieh:. No, ultrassa oli kuitenkin kaikki niin kuin pitääkin. Se masussa oleva tyyppi on 2,2 cm pitkä, se oleilee hyvässä kohdassa ja sydänäänet ovat vahvat.

Aiemmin ihmettelin, että miksi toiset itkevät, kun näkevät ultrassa vauvan. Minä en vielä gynen luona itkenyt, mutta kun pääsin ulos, niin vollotin vuolaasti silkasta onnesta =). Perjantaina on vielä ensimmäinen neuvola. Sitäkin innolla odottelen.

Onkos kukaan käynyt lapsivesitutkimuksissa tai muissa, esim. down-tutkimuksissa? Mieheni toivoo, että menisin kaikkiin mahdollisiin, mutta itse en ole ihan varma. Pitäisi myös miettiä valmiiksi, mitä tekisi, jos tuloksissa olisi jotain häikkää. Mutta tämä on myös mieheni lapsi, joten kaikkia vaihtoehtoja on puntaroitava tarkkaan.

Nyt lähden sivistämään itseäni puoli yhdeksän uutisilla.

Kiitos ja anteeksi!

 

Huomenta! Nyt oli ihan pakko tulla ilmoittamaan suuresta askeleestani kohti äitiyttä: mulla on tänään ekaa kertaa mammahousut jalassa töissä! Kotioloissa olen jo sellaisia muutaman kerran pitänyt, mutta nyt siis "julkisesti" ekaa kertaa

Ginnifer: voin vaan kuvitella miten raivostuttavaa tuollainen on... Itse olen onneksi säästynyt ainakin toistaiseksi neuvojilta ja tuputtajilta. Oon ollut jopa vähän yllättynyt miten vähän esim. äiti ja anoppi ovat raskauteeni "puuttuneet". Hyvä niin! Minäkään en ole mikään materian perässä juoksija, mutta toisaalta olen sitä mieltä että "köyhän ei ole varaa ostaa halpaa" ja ajatellut kuitenkin hankkia lapselle mahdollisimman laadukkaita kamppeita kun puhutaan vaunuista, turvaistuimista jne. Mutta mitään kamalaa tavarapaljoutta en aio haalia enkä esim. ostaa vaatteita kalleimmasta päästä, kun kuluvat ja jäävät pieneksi kuitenkin.

Nefer tuossa kyseli seuloista. Me päätettiin ettei oteta mitään tutkimuksia, joten niskapoimut jäi mittaamatta ja veriseulat ottamatta. Rakenneultraan kyllä mennään yksityiselle, joten jos jotain isompaa on niin se pitäisi sitten siellä selvitä. Meillä ajatus oli se, että kun kuitenkaan mitään varmaa tietoa niistä seuloista ei saa, niin antaa olla. Ainoa minkä saisi halutessaan ns. varmasti tietoon olisi tuo down, ja tieto siitä ei meihin sen enempää vaikuttaisi, joten siksi päädyimme tähän ratkaisuun. Aika kauan kyllä asiaa pohdittiin mutta tämä tuntuu meille oikealta päätökseltä.

 

Hei kaikille pitkästä aikaa.

Me käytiin niskapoimu-ultrassa ihan vain jo sen takia, että meistä oli ihana nähdä tämä uusi tulija siellä masussa. Ihan hyvä kun käytiin, koska tunsin aika myöhään (viikolla 22-23) vauvan liikkeitä. Olisi ollut pitkä aika odotella ekasta ultrasta siihen. Onneksi ne kaikki, myös terveydenhoitajan neuvolakäynnit ovat vapaaehtoisia, että jokainen saa valita kuinka haluaa tehdä.

Minä en ole jaksanut ollenkaan stressata vauvatarvikkeide hankinnalla. Nyt olen viikolla 33 ja vasta huomenna menossa hakemaan pinnasänkyä. Ei se vauva sitä oikeasti vielä pitkään aikaan tarvitse. Enemmän haenkin sen itseäni varten, että saan petailla sitä ja vähän virittäytyä tunnelmaan Olen pyrkinyt ostamaan mahdollisimman paljon käytettynä. Vauva-lehden osta ja myy-palsta on minusta parempi kuin tämä kaksplussan. Siellä tuotteet on ryhmitelty, joten haluamansa löytää helpommin. Vaunut ostettiin uusina. Halusin kääntyvällä/kääntyvillä etupyörillä olevat ja hissiin mahtuvat, joten markkinoilla ei vain ollut vastaavia käytettyjä vaunuja. Vaatteita ollaan saatu tutuilta omaksi ja lainaan. Ainakaan alkuun ei tarvitse ostaa mitään.

Odottelen tässä jännityksellä äitiyspakkausta. Taitaa mennä juuri siihen rajoille, että tulee -06 pakkaus. Sinänsä ei haittaa mitään. Osan viimevuotisista vaatteista olen jo saanut lainaksi, mutta eipä se vauvaa haittaa vaikka olisi parikin saman väristä potkaria.

 

Olin aluksi vähän skeptinen tämän pinon suhteen, siis että miksi pitää erotella iän mukaan. Mutta kyllä se vaan taitaa olla niin, että samanmittainen elämänkokemus tuo samantyyppistä perspektiiviä, ja nyt on pakko todeta että tuntuu tosi kotoisalta tämä pino.

Ihanaa Nefer, että ymmärsit mun vuodatusta, ja oikeastaan osasit kiihkottomasti sanoiksi pukea vielä lisääkin mun ajatuksia! Mullekin ovat noi ekologiset asiat tärkeitä, mutta samalla on myönnettävä, että en kuitenkaan ole mikään hc hippi, joka tosiaan eläisi todeksi kaiken mitä saarnaa... Minäkin tykkään uusista, laadukkaista asioista. En ole suuri kirpputori-ihminen, mutta lastenvaatteita ajattelin kyllä etsiä, sillä niitähän käytetään niin vähän aikaa, ettei kannata kovin kallista ostaa ja eivätpä ne vauvalla ainakaan pahemmin kuluakaan ehdi.

En myöskään vastusta harrastuksia, ja minulle myös on musiikki läheisintä. Muskari on meilläkin ohjelmassa sitten aikanaan, mutta alussa riittää ihan varmasti, että soitamme ja laulamme kotona. Muskariin mennään sitten kun lapsi alkaa tarvita vuorovaikutusta toisten lasten kanssa. Ja ei ollenkaan statuksen vuoksi tai koska se "kuuluu asiaan", vaan siksi, että haluan välittää lapselle sen suuren ilon ja jonkinlaisen meitä itseämme suuremman kosketuksen, mitä itse musiikista saan. Tiedän kyllä, että vauvamuskari kehittää lasta ja sen sisältö on pedagogisesti suunniteltu, mutta siltikin aion tässä alkuvaiheessa luottaa omaan musisointiini ja säästää ne muskarirahat mahdollisimman pitkään hoitovapaaseen.

Emma, minullakin on samanlainen suuri päivä, äippäfarkut ekaa kertaa töissä! Vähän hassulta tuntuu kun ei se maha nyt niin kovasti ole vielä kasvanut... sen verran kuitenkin, että tavallisissa housuissa on ahdistavaa istua koko päivä. Nää on mun normaalia kokoa, mutta sen verran olen vissiin laihtunut pahoinvoidessa, että tuolta persykän puolelta pikkasen lököttää. Istuessa ihan hyvä, mutta työmatkalle oli pakko virittää vyö tuonne vatsan alle, ettei ne ihan valahtais!

Ginnifer ja bebe 14+3

 

Mustakin tämä pino tuntuu kotoisammalta kuin tuo heinämassut, jossa kyllä käyn kanssa vuodattelemassa tasaisin välein =) Täällä ollaan kuitenkin ehkä enemmän samalla aaltopituudella, meidän ikäisillä on takanaan jo kaikenlaista elämää eikä olla enää niin "ehdottomia" kuin monesti nuo nuoremmat. Ja onhan se aika vahvasti yhdistävä tekijä, että ollaan esikoista odottamassa, ja tässä iässä.

Mä oon ihan omien arvojeni mukaan kyllä hankkinut kaikki vauvanvaatteet käytettynä tutuilta tai kirpparilta, käytetyt vaunutkin on ja pinnasänky. Onneksi ei oo mun lähipiirissä yhtään besserwisseriä ollut, menis tollaseen hermo!

Sitten huolista.. Mulle on nyt tullut masennus päälle :ashamed: joudun syömään "normaalistikin" talvisin serotoniinilääkitystä, etten masennu, ja nyt jätin sen kk sitten pois kun arvelin, että auringon määrä riittää jo pitään mut balanssissa. Mutta ei.. nyt on ollut viikko ihan kamala. Oon niin väsynytkin, kun selkävaivojen ja pissalle nousemisen takia herään monta kertaa yössä, ja töihin ois jaksettava aamulla. Hb:kin on taas laskenut raudasta huolimatta, joka vielä lisää väsymystä. Olen sitten iltaisin ihan itkuinen ja saan aikaan "riitoja" aivan typerääkin typerämmistä asioista, epäilen ettei mies voi rakastaa mua kun oon tällainen sekopää, ja reagoin kaikkeen mitä hän sanoo ihan ihmeellisesti: onnistun kaiken kääntämään itseäni vastaan. Epäilen että minusta ei voi tulla kunnollista äitiä kun olen tällainen. Eilen illalla itkeskelin ja pyysin anteeksi masukilta, että olen häntä tähän kamalaan maailmaan saattamassa... Nyt se kuulostaa ihan typerältä, mutta sellaiset oli fiilikset :ashamed: Tää on kamalaa! Puhuin asiasta neuvolassa, ja neuvolan täti sanoi, että voisinhan mä varmaan sitä kuuria vielä jatkaa, kun se suositellaan lopettamaan viimeistään 1 kk ennen laskettua aikaa. Pitää varmaan jatkaa sitä, ei tätä kestä erkkikään saati sitten oma rakas miespolo. Voi kun olis edes ystäviä täällä lähellä, mutta kun kaikki on muuttanut kohta Hesaan...

Neuvolassa maanantaina kaikki oli hyvin, masukki on jo raivoitarjonnassa, toivottavasti pysyykin. Painonnousu kuulemma aivan sopivaa, vaikka oon epäillyt lihoneeni liikaa. Ei pitäis olla aihetta suruun, mutta kun ei jaksa nyt olla kuin huolissaan kaikesta.

 

:wave: nostelen ettei kadota..

 

Heippa!

Mulla on ollut kirjottelu vähän laiskempaa viimeaikoina, mutta yritän pysyä kärryillä täälläkin
Kiva porukka tuntuu täällä kirjoittelevan
Ja niinkuin ainakin Ginnifer totesi, niin kyllä tämä ikä hieman itsehillintää ja avarakatseisuutta kieltämättä tuo ja se myös näkyy täällä...

Ultra se mullakin lähestyy. Neuvolan np-ultra siis on 2.5. Täällä meilläpäin otetaan osa 3d:tä ja osa tavallista ja ihan mielenkiinnolla odotan sitä.
Munkaan mielestä ne ultrakuvat ei ennen oleet mitenkään miellyttäviä, mutta kyllä oman kohdalla on jotenkin ihan eri juttu.
Lähetettiin varhaisultran kuva joillekin läheisille kertoaksemme vauvasta ja vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että onkohan se muista tosi ällöä :ashamed:
Noh, anoppi oli viiskymppisen multimediataidoilla availlut kuvavestiä ja kysellyt sitten tyttäreltään, että mitäs siinä kuvassa oikein on. Jotain viemäriputkiako?
(Ollaan siis kyselty useasti apua myös remonttiasioissa)
Ei ollut vihjailevasta tekstistäkään ymmärtänyt, mistä on kyse

Törmäsin muuten yhteen ikävän tilanteeseen vauva-uutista kertoessamme. Yksi parhaista ystävistäni jotenkin pahoitti mielensä eikä ole halunnut puhua koko asiasta, eikä juuri muutenkaan.¨
Olen päätellyt, että hän olisi halunnut tietää vauva-suunnitelmista etukäteen ja kokee olevansa nyt jotenkin loukattu.
Hänellä ei miehensä kanssa vauvasuunnitelmia juuri nyt kuitenkaan tietääkseni ole.
Ystäväni on ollut minusta aina melko mustasukkainen ja suhtautui toisen ystävänsäkin vauva-uutiseen jotenkin nuivasti ja negatiivisesti, joten osasin vähän tällaista odottaa, mutta tuntuu silti ikävältä.
Onko kukaan teistä kokenut vastaavaa?

No niin, omaa napaa tästä nyt ihan tuli, mutta koittakaa kestää. Yritän ens kerralla tsempata muillakin osa-alueilla

Hyviä vointeja kaikille :wave:

-Dana 12+4

ps. Lisään vielä :hug: Vilmalle. Älä tuomitse itseäsi. Kyllä sinusta varmasti paras äiti lapsellesi tulee. Aurinkoa ja positiiviia ajatuksia sinulle :heart:


<br><br>

 

Ikävä kuulla Danan ystävän reaktiosta... Minulla on sellainen hassu tilanne, että mun kavereista vasta yksi tietää. Olen monestakin syystä arastellut kertoa kavereille ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että sukulaiset tietää, työkaverit tietää, sisarusten kaverit tietää, mutta ei omat lähimmät ystävät. Haluaisin kertoa heille ihan kasvotusten, mutta en haluaisi joutua valitsemaan kenelle ensin, ja aika harvoin on meillä tilaisuutta tavata joukolla... Toisaalta en tällaista suurta uutista haluaisi juhlia myöskään isommassa tilanteessa, siis että paikalla olisi myös vähemmän tuttuja ja suorastaan vieraita ihmisiä... Tää on varmaan tosi tyhmä pulma! Voisin kai jättää kertomisen johonkin kesäpiknikkiin jolloin näkyvä vatsa puhuisi puolestaan, mutta toisaalta näistä jo tietävistä todennäköisesti joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka tuntee george bushin, eli täkäläisessä mittakaavassa todennäköisesti jokaisella mun tutulla on todennäköisesti moninkertainen linkki todennäköisesti jokaiseen mun kaveriin. Ja se olisi todella ikävä tilanne, että asia vuotaisi ja sitten ihmeteltäisiin, että miks lähimmät kaverit on ainoita jotka ei tiedä.

Vilmalle minultakin voimahali. Kyllä aurinko vielä paistaa ja aivan varmasti olet se kaikkein paras äiti omalle lapsellesi!

Mammahousuista... Eilinen jäi kokeiluksi tässä vaiheessa, ja tänään olen takaisin normihousuissa. Totesin, että kevyt kiristys on siedettävämpi kuin jatkuva valuminen ja huono istuvuus. Ja mikä pahinta, iltapäivällä satuin näkemään itseni peilistä! Siis aivan kauhea näky, peppu roikkui niin alhaalla, että näytin suurinpiirtein siltä kuin selkä alkaisi suoraan polvista! Ja siis mullahan on oikeesti niin pitkät jalat, että yleensä ongelma housuostoksilla on lahkeen riittämätön pituus. No, nämä olikin 12 ?:n heräteostos aletangolta - täytyy vissiin käydä jossain kunnon liikkeessä seuraavaksi.

Onneksi on perjantai. Pari päivää taas ollut todella huono olo ja työssäolokestävyys lähenee nollalukemia. Inkiväärikapseleita olen syönyt reilun viikon, ilman mitään vaikutusta. Mitähän sitä seuraavaksi kokeilisi?

Ginnifer 14+4

 

Nostelen täällä pinoa... ja jätän merkin itsestäni. Käyn täällä välillä kurkkimassa tuolta 3-kymppisten ensimmäistä kuumeilevien pinosta, kun täällä on sieltä jo monta monta tuttua. Toiveikkaana tietysti, että tänne puolelle joskus päädyn myös minä...

Hyvää viikonloppua teille ja masuasukeille!

:wave:

 

Heipsan


Dana76, sä kirjotit:" Törmäsin muuten yhteen ikävän tilanteeseen vauva-uutista kertoessamme. Yksi parhaista ystävistäni jotenkin pahoitti mielensä eikä ole halunnut puhua koko asiasta, eikä juuri muutenkaan.¨"

Mulle tuli heti mieleen, että ehkäkä sun ystäväsikin toivoo lasta, mutta ei ole syystä tai toisesta vielä saanut. Nimittäin mulle ne hetket oli itelle todella kovia aikoja, kun joku kertoi odottavansa. Ite toivottii lasta 3 pitkää vuotta. En pystyny onnittelemaan ketään, en edes omaa siskoani. Eihän se tietenkään ollut odottajan "vika", mutta mulle se on todella kova paikka. Niin monet itkut, kun meilläkin ehdittiin itkeä kolmen vuoden aikana. (meidän lapsettomuudesta ei tiennyt, kun pari läheisintä ystävää)
:'(


Ja asiasta toiseen, mulla muuten loppu oksentaminen ja etominen, kun jätin maitotuotteet pois eli jugurtin ja maidon. Juustoa menee edelleenkin, eikä kuvota yhtään, mutta nyt on ihanan "normi" olo. Nyt viikkoja kasassa 9+3 ja ekaa ultraa odotellaan.....


Vähälumista Vappua toivottelee
:wave:


PiituLiina

 

Oltiinpas pudottu jo kauas, neljännelle sivulle!

Dana: mä epäilen myös että ystäväsi on jollain lailla kateellinen vauvasta. Kyllä tosiaan itselläkin teki välillä tiukkaa olla onnellinen raskautuneiden puolesta, kun itse toivoi niin paljon samaa... Minulla oli myös vähän kiusallinen tilanne kertoa raskaudesta ystäväpariskunnalle jotka odottavat tällä hetkellä adoptiolasta, eli heillä on toooosi monien vuosien lapsettomuus takana (ensin biologisesti ja nyt tämä adoptio-odotus). Heidän ilmeistään ja olemuksestaan jotenkin vaistosi niin selvästi sen oman tuskan :\|

Vilmalle rutistukset myös täältä suunnalta! On tämä välillä niin kovin raskasta... Mullekin tuli eilen yhtäkkiä itkukohtaus kun mies suunnitteli lähtevänsä kaverinsa luo illaksi, ja huomasin siinä miten kovasti olisin toivonut että olisi minun kanssa kotona. No jäikin sitten, mutta tuo reaktioni kyllä yllätti meidät molemmat, kun en normaalisti todellakaan ole rajoittamassa miehen menoja! Kyllä saa olla kiitollinen miehestä joka ymmärtää tilanteen ja jaksaa näitä "kohtauksia", kuten sinullakin Vilma. Eiköhän tässä tilanteessa meillä naisilla ole lupa olla välillä heikkoja, ja hankalia

 

Aluksi kaikille iso :hug:

Käytiin viime torstaina 4D-ultrassa ja itkuhan siinä tuli kun toinen hymyili hampaatonta hymyään niin nätisti ja samalla raapi varpailla otsaansa. Muuten oli tosi posiitivinen käynti, mitä nyt laitteet hajosi kesken kaiken ja emme saaneet kuvia mukaan.

Joudun menemään ensiviikolla sokerirasitykseen, koska tuossa ultrassa ilmeni, että ötökkä on viikkoihin nähden liian iso. Kummastuttaa/hämmästyttää, koska en ollut ylipainoinen ennen odotusta ja me syödään tosi terveellisesti, no joo myönnän, että tulee herkuteltuakkin. Tuleva isä on ollut syntyessään melkein 5 kiloinen, joten eiköhän sitä siinäkin ole syytä, mutta loppuviikosta sitä on sitten viisaampi.

Viime viikko oli kyllä mitä ihanin viikko, tieto, että ötökkä voi hyvin JA mies kosi minua.. no laitettiin sitten tuumasta toimeen ja varattiin kirkko 9.6. Hitsiläinen, minusta tulee ROUVA =)
Minä reippaana kävin perjantaina ostamassa kutsukortti tarpeet Sinooperista ja nyt niitä väkerrellään, jotta saatais ne huomenna tai viimeistään ke lähtemään. Suurin murhe tässä on,että mitä sitä laittaa päälle???ideoita????

Hyvää vappua kaikille ja voikaa paksusti

Terveisin Naksu ja ötökkä

P.s. Jos joku on päivittämässä tuota listaa niin me mennään synnyttämään kättärille ja helsingissä asutaan

 

Ehtoota!

Onnea Naksulle lähestyvästä rouviintumisesta! :heart: Ihanaa, että nykyään löytyy vielä kosivia miehiä.

Voi Vilma, toivottavasti saat mielialasi jälleen kohoamaan. Onneksi tunnistat oireesi ja osaat hakea masennukseesi apua, se on jo iso juttu.

Sitten omaa napaa... Oltiin perjantaina miehen kanssa ekaa kertaa neuvolassa ja mä vähän petyin sen pliisuun antiin. Ehkä syy on siinä, että olen jo lukenut netistä ja kirjoista niiiiiiin paljon raskaudesta, ettei sillä tyttösellä (neuvolan "täti" oli mua ainakin 10 vuotta nuorempi) ollut oikein mitään uutta kerrottavaa. Sain taas uuden arvion raskauden kestosta, kuin keskiviikkona gynellä ultran perusteella. Nyt la olisi 28.11. Mutta toukokuun puolessa välin tietämillä on np-ultra, joten silloin saanen taas oikeamman la:n.

Alan olemaan pahoinvoinnissa niskan päällä. Aamulla täytyy yökkiä enää vain kerran, kun aiemmin sitä tapahtui 3 - 4 kertaa, lisäksi päivälläkin saattoi tulla yllätyksiä. Nyt olen myös syönyt kohtuullisen hyvin, joten tuntuu voimatkin palaavan. Hetkittäisiä pahanolon aaltoja toki tulee pitkin päivää, mutta nyt on ihan eri fiilis kuin viikko sitten.

Miten mahtaa Olivialla mennä pienen pojan kanssa? Mahtaakohan synnytyksen jälkeen itsekään ehtiä enää palstailemaan, taitaa olla ajatukset ihan muualla.

Ja Mamma 76:lla h-hetki lähenee uhkaavasti, mitens masun kanssa hurisee?

Tänään oli parin kaveriperheen esikoisten ristiäiset ja suureksi helpotukseksi kumpikaan ei antanut lapsilleen sellaisia nimiä, mitä itse olen ajatellut. Tosin varmaa päätöstä en nimistä ole tehnyt, muutamaa kivalta kuulostavaa vain pyöritellyt päässäni.

Huomenna koitta taas arki, onneksi vappu katkaisee sen heti. Meillä on tiedossa konsertti, jonka jälkeen pitäisi mennä syömään. Epäilen kyllä, etten jälkimmäiseen parantuneesta olosta huolimatta kykene. Ja taas saa yksi kaveripariskunta kuulla uutisemme. Kohta kaikki meidän sukulaiset ja ystävät tietää, mutta toisaalta saanpahan sitten rauhassa voida pahoin, jos siltä tuntuu.

Iloista vappua kaikille, ensi vuonna meillä on jo omat vappukääröt!
<br><br>

 

Heissan!

Ihan alkuun onnittelut Naksulle tulevan rouviintumisen johdosta! :flower:

Ja sitten varoitus. Nyt tulee omaa napaa ja paljon.

Minulle oli viime viikko varsinainen yllätysten viikko. Viime maanantaina kävin siis ultrassa ja tiistaina minulla oli lääkäri, jonka jälkeen lähdin suoraan matkalle, josta palasin tänään aamu-yöllä. Täällä on ultrien suhteen vähän se politiikka, että ultraaja ultraa, mutta ei kauheasti selittele, vaan seuraavana päivänä nähdään lääkäri, joka sitten kertoo tarkempia mittoja ja yksityiskohtia. No kyllä ne siellä ultrassakin jotain tietoja antavat. Lähinnä silloin kyselin, että löytyykö sieltä mitään, onko vauva oikean kokoinen, lyökö sydän ja mikä on niskapoimumitta. Kovasti vakuuttelivat ultrassa, että kaikki on oikein hyvin ja hymyilivät reippaasti. Seuraavana päivänä näin lääkärin ja edelleen lääkärikin vakuutti, että kaikki on oikein hyvin, MUTTA vauvoja onkin masussani kaksi kappaletta. Tässä vaiheessa olin pudota penkiltä ja menin varmaan kymmeneksi minuutiksi shokkiin. Lääkärin piti näytttää, että kyseessä oli todellakin minun paperit. Toinen sikiöistä oli kooltaan viikko sitten reilun 13 viikon ikäinen ja toinen hieman pienempi. Kummallakin oli kaikki ok, sydämet löivät ja niskaturvotusta ei löytynyt. Kaikki tarkemmat mitat tosin unohdin samantien. :/ Ihmettelin lääkärilleni, miten ihmeessä mahaani mahtuu kaksi vauvaa, sillä se on omasta mielestäni vielä hyvin pieni. Lääkäri otti kuitenkin mittoja ja totesi, että vatsan koko vastaa jo 17 viikkoa, jos kyseessä olisi yksi vauva. Tiistai ilta menikin sitten peilin edessä vatsaa ihmetellessä ja olihan todellakin selkeästi jo pullahtanut sillä normaalisti en omista minkäänlaista vatsaa.

Mielessä pyöri kaikenlaisia tyhmiäkin kysymyksiä. Pelkäsin kuinka suureksi vatsa kasvaa ja mitä pitää syödä, kun sisällä eleleekin kaksi vauvaa. Olin varmaan sen verran hätääntynyt ruokailujeni suhteen, että lääkäri kirjoitti minulle lähetteen ruokaterapeutille (tai miksi niitä suomeksi kutsutaan), joka tekee minulle yksityiskohtaisen ruokailu-ohjelman, että vauvat kasvavat oikessa suhteessa ja saavat kaikki tarvittavat vitamiinit ym.

Seuraava varsinainen lääkäri minulla on kuukauden kuluttua, jonka jälkeen saankin ravata siellä vähän väliä, sillä kaksosten odottajat otetaan tarkempaan tarkkailuun.

Miehelle soitin tästä tuplauutisesta, hänen ollessa työmatkalla. Hänellä oli joku palaveri meneillään ja luulenpa, että mahtoi mennä loppu palaveri ohi korvien.

Ensimmäisen päivän uutisen kuultuani, olin konkreettisesti shokissa. Pieneen mieleenikään ei ollut koskaan tullut, että ihan OIKEASTI voisi saada kaksoset. Seuraavana päivänä ajatus juoksi jo kirkkaammin ja kolmantena päivänä oli tunne, että näin tässä kuuluikin käydä. Nyt olen ihan super-haltioissani ajatuksesta, että vauvoja tuleekin kaksi. Olo on tällä hetkellä todella hyvä ja energinen. Lomallakin tuli käveltyä useampana päivänä reilu kymmenen kilometriä.

Ihan kuin olisi tullut uudelleen raskaaksi. =) Taidankin olla tämän pinon ensimmäinen esikkojaan odottava kolmikymppinen.

Hauskaa vappua kaikille! :flower:
toivottelee, Iida-Liina + tuplat :heart: :heart:

 

Iida-Liina Voi vitsi mikä uutinen!!! Tuplasti onnea! :heart: Voin vaan kuvitella sitä ensishokkia, mutta ihanaa että nyt jo tuntuu tuolta että "näinhän tässä pitikin käydä" Hurjaa meininkiä!

Naksulle onnittelut myös! Ihanan nopeaa toimintaa myöskin Vaatetuspuoleen en kyllä osaa sanoa, mutta toisaalta tilannehan voi olla helppokin, kun valinnanvaraa mahamallisissa juhlamekoissa ei välttämättä hirveästi ole. Saako udella, meinaatteko pitää isot juhlat?

Mä olen koittanut "hienovaraisesti" (NOT!) miehelle vihjailla että avioliiton ulkopuolisia lapsia ei tämä mamma mieluusti synnyttele, mutta jotenkin se idea ei ole oikein ottanut tuulta alleen... no onhan tässä vielä aikaa

Lauralei on ollut tänään mielessäni, toivottavasti siellä on kaikki hyvin :hug:

 

Nefer oli kyselly kuulumisia. Joo edelleen täällä yhtenä kappaleena ollaan. Välillä vähän supistelee mutta ei kovasti. Mahdollisimman normaalia elämää tässä yrittää vaan viettää ja koettaa olla ajattelematta synnytystä. Pelottaa jos kovasti yli menee ni hermot menee kanssa jos kovasti alkaa lähtöä odottelemaan. Vapun viettoon tässä valmistaudutaan eli kaapissa pussillinen munkkeja ja limut viilenemässä Oikein hyvää vappua kaikille :hug:

 

Onnittelut Iida-Liina! Onhan se tosiaan suuri ylläri... Onneksi nykyään asia selviää näin aikaisin että saa valmistautua. Isäni on kaksonen, ja hänen olemassaolonsa selvisi kirjaimellisesti vasta synnytyssairaalassa "hei täältä tulee toinenkin" -tyyliin. Itsekin melkeinpä odotin kuulevani, että tuplat tulee, kun niitä suvussa tosiaan on ja itselläkin kerran munasarjoja ultrattu sattumoisin juuri kun kaksi rakkulaa oli kypsänä. Mutta yksi vaan, tällä kertaa.

Erityisohje sinulle Iida-Liina: sulje korvasi niiltä jotka pahoittelevat, povaavat hankaluuksia tai muuten ilmaisevat negatiivisuutta tätä uutistasi kohtaan. Luulen, että kyse on pohjimmiltaan vahingoniloon pukeutuvasta kateudesta: saathan enemmän kerralla ja todistat julkisesti olevasi super-hedelmällinen! =)

Hauskaa mutta rauhallista Vappua kaikille!

Ginnifer 15+0

 

Tuplaonnittelut Iida-Liina!
Itse en ole taas paljon kirjoitellut,lukenut kylläkin muiden tekstejä.
Tänään käytiin neuvolassa, varsinaisen kätilön mukana oli myös opiskelija. Eipä hänen läsnäolonsa haitannut, tulihan masu kokeiltua kahteen kertaan. Hyvin vauva jakseli, syke oli 148. Ja mielestäni olen jo pieniä liikkeitä tuntenut vatsanpohjalla, eivätköhän ne siitä voimistu. Painoa on tullut kaikkiaan kolme kiloa lisää, se oli itselle järkytys, mutta kuulemma ihan rajoissa mennään. Onneksi vielä ollaan alle kuudenkympin.
Nyt vaan odottelen viikonloppua ja matkalle lähtöä. Ihan kiva lähteä lämpöiseen ja aurinkoon anopin kanssa.
Hauskaa vappua kaikille!

Hapsuli (18+1)