Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat

Hei kaikille!

Täällähän on tapahtunut paljon. Sydämelliset onnittelut Olivialle pikkuisesta pojasta! Toivottavasti pienoinen sopeutuu uuteen elämään hyvin ja on armollinen vanhemmilleen.

Tervehdys myös kaikki uudet, kiva, kun joukkomme kasvaa.

Mulla on rankin pahoinvointivaihe takana, nyt on pääasiassa enää aamupäiväpahoinvointia. Töissä olen käynyt ahkerasti koko viikon ja iltaisin olen aivan poikki. Mutta kyllä tämä tästä.

Mä harrastan kamppailulajia, mutta olen sen jättänyt heti alkuun suosiolla pois listalta, kun siinä tulee iskuja ja potkuja mahaan. Tällä hetkellä keräilen vielä voimia ja ensi viikolla ajattelin ryhtyä sauvakävelyllä kohottamaan kuntoa takaisin entiseen. Toukokuun alusta pääsen toivottavasti työmatkapyöräilyn makuun, samoin salille haluaisin päästä treenaamaan.

Joku kyseli pari viikkoa sitten vatsakivuista. Mulla kesti menkkamaisia kipuja pari viikkoa, sen jälkeen on aina silloin tällöin vatsassa kipristellyt, yhtenä yönä jopa niin paljon, että pelkäsin km:ää. Syy taisi kuitenkin löytyä pahoinvoinnista.

Kirsikka, mulla on vähän samantapainen kokemus työterveyslääkäristä. Viime viikolla kun hain sairaslomaa, niin lääkäri oli todella tympeä. Sairasloma ei kuulemma ole mikään ratkaisu. Lisäksi hän vähetteli kaikkia tuntemuksiani, kun oli itse synnyttänyt kaksi poikaa. Jäi jotenkin tosi paha mieli. :/

Toivottavasti ensi viikolla neuvolassa ollaan sympaattisempia. Ensi viikolla menen myös yksityiseen ultraan omalle gynelleni, joka on todella mukava. Mulla on sellainen harvinainen työnantaja, joka maksaa gynekäynnit, oli syy mikä tahansa. Huomasin eilen kalenterista, että mun kunnallinen ultra on vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen kolmannes on jo ohi.

Nyt hinkuu mies koneelle, joten lopettelen tältä iltaa. Yritän tiivistää tahtiani ja käydä useammin palstailemassa, muutenhan tässä putoaa kärryiltä kokonaan.

Hei hei! :wave:
 
Hei kaikille!

Täällähän on tapahtunut paljon. Sydämelliset onnittelut Olivialle pikkuisesta pojasta! Toivottavasti pienoinen sopeutuu uuteen elämään hyvin ja on armollinen vanhemmilleen.

Tervehdys myös kaikki uudet, kiva, kun joukkomme kasvaa.

Mulla on rankin pahoinvointivaihe takana, nyt on pääasiassa enää aamupäiväpahoinvointia. Töissä olen käynyt ahkerasti koko viikon ja iltaisin olen aivan poikki. Mutta kyllä tämä tästä.

Mä harrastan kamppailulajia, mutta olen sen jättänyt heti alkuun suosiolla pois listalta, kun siinä tulee iskuja ja potkuja mahaan. Tällä hetkellä keräilen vielä voimia ja ensi viikolla ajattelin ryhtyä sauvakävelyllä kohottamaan kuntoa takaisin entiseen. Toukokuun alusta pääsen toivottavasti työmatkapyöräilyn makuun, samoin salille haluaisin päästä treenaamaan.

Joku kyseli pari viikkoa sitten vatsakivuista. Mulla kesti menkkamaisia kipuja pari viikkoa, sen jälkeen on aina silloin tällöin vatsassa kipristellyt, yhtenä yönä jopa niin paljon, että pelkäsin km:ää. Syy taisi kuitenkin löytyä pahoinvoinnista.

Kirsikka, mulla on vähän samantapainen kokemus työterveyslääkäristä. Viime viikolla kun hain sairaslomaa, niin lääkäri oli todella tympeä. Sairasloma ei kuulemma ole mikään ratkaisu. Lisäksi hän vähetteli kaikkia tuntemuksiani, kun oli itse synnyttänyt kaksi poikaa. Jäi jotenkin tosi paha mieli. :/

Toivottavasti ensi viikolla neuvolassa ollaan sympaattisempia. Ensi viikolla menen myös yksityiseen ultraan omalle gynelleni, joka on todella mukava. Mulla on sellainen harvinainen työnantaja, joka maksaa gynekäynnit, oli syy mikä tahansa. Huomasin eilen kalenterista, että mun kunnallinen ultra on vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen kolmannes on jo ohi.

Nyt hinkuu mies koneelle, joten lopettelen tältä iltaa. Yritän tiivistää tahtiani ja käydä useammin palstailemassa, muutenhan tässä putoaa kärryiltä kokonaan.

Hei hei! :wave:
 
Hei vaan taas,
piti tulla uudestaan kirjoittelemaan, kun jäi päivemmälllä vähän jutut kesken. =)
KirsikkaO kyseli koska saa selville sikiön sukupuolen. Ihan sattumalta eilen ostamassani brittiläisessä raskauslehdessä oli juttua siitä. Siinä sanottiin, että sukupuoli on mahdollista tunnistaa jo viikolla 14, mutta kuitenkin yleensä aikaisintaan viikkojen 17-18 aikoihin. Minäkin elän siinä toivossa, että sukupuoli saadaan selville seuravassa ultrassa Nt-ultran jälkeen. Syynä tähän kärsimättömyyteen on se, että talossamme on yksi tyhjä huone, jonka ainoa pysyvä tavara on silityslauta. Ja tätä maagisen tyhjän huoneen sisustamista lastenhuoneeksi olen haaveillut jo kauan, mutta enhän minä nyt pysty valitsemaan edes seinämaalia jos en tiedä tuleeko huone tytölle vai pojalle. :eek: Olen sisustusfriikki. Luulenpa, että tulevan lastenhuoneen verhotkin tulee vaihdettua useampaan kertaan jo ennen vauvan syntymää. :D

Oih, MyrskyTuulella on jättiläismasu. kuulostaa ihanalta. Oma masuni on vielä aika pieni, mutta kyllä se jo hieman pullottaa. =)

Minulla on nyt ihan taivaallinen olo, koska viime päivinä ruoka on maistunut hyvin ja se on maistunut niin HYVÄLTÄ eikä huonovointisuuskaan ole ilmoitellut itsestään. En muistanutkaan, että syöminen voisi olla näin ihanaa. :p

Maanantaina minulla on ultra ja tiistaina lääkäri. Jänskättää. Sen jälkeen karkaankin lyhyelle lomalle =) .

Nyt tuli varmaan tarinoitua ihan riittävästi tälle päivälle. :D
 
Äh nytkö tää raskaus alkaa vaikeutua, kun onkin ollut niin piece of cake tähän saakka :ashamed: Viime yönä kaame pohjekramppi, jonka seurauksena ei voi nyt kävellä kunnolla. Ja lonkka alkaa vaivata, liekö tuo lisääntyvä paino alkaa rasittaa luksaatiolonkkaa. Vasemmassa jalkapohjassa vetää kävellessä suonta tai jotain sellasta. Ja istuessa kohtu painaa keuhkoja/rintaa niin että pitää olla vähän takakenossa tässä työpöydän ääressäkin :kieh: Eilen autolla ajo tuntui aika tuskaiselta. Noh, aion silti huomenna uskaltautua 2 tunnin ajomatkalle, pitänee jaloitella välillä. Niin, ja hormonit vissiin pistää mut niin kiukkuseksi/tunteelliseksi, että oon kolmena viimeisenä päivänä itkeskellyt ja tapellut ihan tyhmistä asioista ukon kanssa. Miespolo ei tunnu voivan sanojaan niin asettaakaan ettenkö mä vääntäis niitä jotenkin loukkaavaks :\|

Mutta ehkä ens viikolla jo on paremmat fiilikset. Nyt meni toi sääkin tollaseksi... :(
 
Kiitos kaikille liikuntakokemuksista ja kommenteista! :flower: Minullekin sanottiin neuvolassa ja lääkärissä, että liikuntaharrastuksia voi jatkaa, mutta jotenkin sitä on niin varovainen. Ensi viikolla aloitan, nyt kun olo tuntuu jo hieman helpottaneen. Spinnin jätän väliin, sillä olen nyt huomannut hengästyväni lähestulkoon tyhjästä (ilmeisesti liittyy verenkierron lisääntymiseen ym. sikiön toimintoihin), joten spinni voi olla liian rankka. Ajattelin mennä pilatekseen ja kevyempiin jumppiin.

Minulla on vatsa nyt yllättäen pullahtanut esiin. Tänään alkoi 12 rv, joten vatsan ei vielä pitäisi näkyä. Se on ilmeisesti vaan niin turvonnut, että alkaa todellakin näyttää siltä kuin olisin raskaana. Ensin säikähdin, että olen lihonut, mutta eipä se sitä taida olla. Kai sitä täytyisi vaan pikkuhiljaa rohkaista itsensä ja mennä katsomaan niitä mammahousuja!
 
Iida-Liina: Ihanaa että olosi on jo parempi ja ruoka maistuu :) Mulle on ruoka maistunut koko ajan aika hyvin, mutta mulla onkin semmoinen kokkikolmonen kotona ettei paremmasta väliä... nam!

Piipa kyseli selkäliikkeistä. Mä en oo kysellyt tarkemmin, mutta jotenkin kuvittelisin että ainakin kontallaan olevia liikkeitä voisi tehdä isollakin mahalla, ja varmaan sellaisella kuntosalin selänojennusvehkeellä (jossa siis istutaan) voisi jotain tehdä. Tosin kovin alas sillä ei varmaan pääse jos on jättipallo tuossa mahan kohdalla :) Entäs maastaveto? Sehän voisi olla helppokin tehdä, ei tietystikään hirmu painoilla, itse koitan muistaa tehdä sitä kotona ihan vaan kepillä (+ mahdollisesti kuminauhalla)

Vilma: Mä kauhulla odottelen noita pohjekramppeja... nyt on alkanut jo töissä (istumatyö) tuntua jalkojen puutumista. Suosittelen lämpimästi magnesiumin syöntiä ja vissyveden juontia! Mulla ne ainakin helpottaa suonenvetoihin, joita mulle siis tulee helposti ihan normaalitilassakin.

Vielä pitäisi vähän aikaa jaksaa täällä työpaikalla puuhailla, ja sitten pääsee viettämään viikonloppua, ihanaa! Keli tosiaan ei ole mikään paras mahdollinen, mutta jospa saisi vaikka vähän siivottua...
 
Minä tuossa eilen lueskelin neuvolasta saatua odotuskirjaa ja huomasin, että vaavi on tällä hetkellä jo noin 16 cm pitkä ja 135 g. Uskomatonta! :heart:

Nyt lähden viikonlopun viettoon. Rentouttavaa viikonloppua!!! :)
 
Täällä Iida-Liina liihottelee edelleen taivaissa. Olin kavereideni kanssa kolmen tunnin brunssillla ihanassa ravintolassa ja syötyä tuli kaikkien niidenkin viikkojen edestä, jolloin hätäisesti sain alas vain jugurttia :p . (Täällä on perjantai jo pyhäpäivä eli viikonloppu on vähän eri kohdassa kuin länsimaissa... siis jos joku ihmettelee perjantaibrunssia).

Vilma, minulla on myös ollut jo useamman viikon kramppeja jaloissa, ei tosin pohkeissa vaan takareisissä. :/ Ne iskevät päälle aina autoa ajaessa. Olen ruvennut juomaan päivittäin juomia, joissa on magnesiumia ja ainakin toistaiseksi krampit ovat lähestulkoon kadonneeet. Kannattaa kokeilla.

Täytyy mennä sulattelemaan tätä mahan sisältöä. Huoh.

 
Nefer nopskasti
Tuli pikaisesti kirjottelemaan ja vähän nostelemaan pinoa. Olemme ihan just starttaamassa anoppilaan, tarkoituksena ulkoilla ja sen jälkeen syödä - toisin jälkimmäisen onnistumista epäilen. Aika moista vuoristorataa on vointini. :headwall: Eilen en oksentanut kertaakaan, tänään taas piti, vaikken ollut mitään vielä syönyt. Onneksi tämän pitäisi loppua parissa kolmessa viikossa.

Tiedättekö mitä tein eilen, kun mies ei huomannut? Kun olimme ennen pääsiäistä lomalla Keski-Euroopassa, ostin sieltä pari paitaa, joiden ajattelin mahtuvan mulle silloinkin, kun maha on iso. No, eilen testasin tekomahaa. Laitoin villatakin paidan alle ja mallailin itseäni peilistä. Se paita näytti juuri niin hyvältä, kun olin kaupassa kuvitellutkin, mutta jotenkin sellainen iso maha tuntui hassulta. Ja täytyy sanoa, että kyllä mä eilen hihittelin omalle päähänpistolleni. :LOL:

Mies käynnistelee jo autoa, joten...
 
Nostelen pinoa...

Tänne ei mitään ihmeitä, paikkojen järjestelyä kotona lähinnä. Me muutettiin pari kuukautta sitten ja on se vaan kumma miten kauan nuo tavarat jaksavatkaan noissa laatikoissa olla :whistle: Kaikki eivät ole vieläkään ilmoittaneet haluavansa tulla järjestetyiksi minnekään...

Nefer: Hauska kuvitella tuo sun mallailu peilin edessä :) Mulla on jonkun verran äippävaatteita kaverilta saatuna, mutta en oo vielä ottanut käyttöön... Varmaan ainakin yhdet farkut pitäisi kyllä uutenakin käydä ostamassa.

Ei vaan, nyt on niin kiva ilma että täytyy lähteä ulkoilemaan. Siellä varmaan olette muutkin kun pino on niin hiljainen :) Heipat :wave:
 
Mulla on huomenna neuvola aamulla ysiltä...jännittää ihan vietävästi!
En tajua, miten maha voi olla näin turvonnut, enkä mä ole saanut mitään apua tähän pahoinvointiin vaikka vähän kaikenlaista olen koittanut.
Mun tarttee varmaan ottaa puheeksi tämä pahoinvointi kun rajoittaa niin vietävästi ja mieliala laskee sen takia kun vaan sisällä on niin paljon =(.
Menkoista laskien olis nyt menossa 7+4.

Voi kun saisi ultrasta kuvia..mä kyllä aion kinuta :p ...
 
iida-liina hihittää
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.04.2007 klo 10:43 Nefer nopskasti kirjoitti:
Tiedättekö mitä tein eilen, kun mies ei huomannut? Kun olimme ennen pääsiäistä lomalla Keski-Euroopassa, ostin sieltä pari paitaa, joiden ajattelin mahtuvan mulle silloinkin, kun maha on iso. No, eilen testasin tekomahaa. Laitoin villatakin paidan alle ja mallailin itseäni peilistä. Se paita näytti juuri niin hyvältä, kun olin kaupassa kuvitellutkin, mutta jotenkin sellainen iso maha tuntui hassulta. Ja täytyy sanoa, että kyllä mä eilen hihittelin omalle päähänpistolleni. :LOL:
:LOL: :LOL: Nefer, mä olen tehnyt ihan saman tosin kaupan sovituskopissa. Halusin ostaa yhden mekon (ei siis äitiysvaate) ja mietin, että kuinkakohan kauan kyseinen mekko mahtuisi päälle. Tungin sitten kokeeksi neuleen mekon alle vatsan kohdalle ja hyvinhän se sinne mahtui. Maha tosin näytti vähän muhkuraiselta. :LOL:

Huomen aamulla ultra. Jänskättää.
 
Lauralein harmaana
Iida-Liina: Meillä kans huomisaamuna ultra. Niskapoimu siis. :) Ihme kyllä mua on tänään alkanut se vähän jännittääkin, vaikka juuri viime keskiviikkona olen viimeksi sydänäänet kuullut. No toivotaan, että yhä kaikki on hyvin molempien masuissa.
 
Heips,
Täällä käytiin aamulla ihka ekassa ultrassa, kun viikkoja oli kasassa 13+4. Kaikki näytti olevan hyvin kunnossa, sydän sykki ja vauva heilui ja etenkin potki vimmatusti. Ultraaja jopa kysyi, että tunnenko jo vauvan liikket, kun se näyttää potkivan todella energisesti. Vielä en kyllä mitään tunne, mutta varmaan kohta tulee jalkapohjan kuvia vatsaan =) . Mies on uskollisena jalkapallo-intoilijana varma, että kyseessä on uusi Zinédine Zidane. :D

Samalla mitattiin niskapoimu, joka oli 1,3mm eli ylimääräistä turvotusta ei löytynyt. Huomenna minulla vielä lääkäri, jonka jälkeen lähden hyvillä mielin lyhyelle lomalle.

Kotiin sain mukaani 4 kuvaa meidän jalkapalloilijasta. IIhana pikku tyyppi. :)

Täällähän oli monella tänään ultra. Kertokaahan Lauralei ja SariS miltä näytti.
 
Ihanaa Iida-Liina että ultrassa oli kaikki hyvin! Se on kyllä huikeaa nähdä kun pieni viuhtoo siellä niin tohkeissaan :) Mulla oli ultra viikolla 12, ja sielläkin näkyi tyyppi ihan selvästi, eli sulla on varmaan kanssa ollut oikein kunnolla katseltavaa. :heart:

Eilen illalla tajusin joskus kymmenen aikaan, että mua ei väsytä! Ihan uskomatonta, kun viime aikoina nukkumatti on tullut tavallisesti joskus yhdeksän maissa kiskomaan hihasta. Voisiko olla käynyt niin että mun alkuraskauden väsymys alkaa väistyä...? Olis kyllä ihan kivaa :)

Mulla on nyt pyörähtänyt 17. viikko käyntiin, eli tässähän ollaan herranjestas jo ns. viidennellä kuulla raskaana! Miten aika on voinut mennä näin nopeasti??? Maha ei kyllä vieläkään näy, tai siis ainakaan niin paljon että asiasta tietämätön välttämättä kiinnittäisi huomiota.

Minäkin innolla odottelen ultrakuulumisia... tulkaahan kertomaan! :)
 
Hei!

Täälläkin aamuisessa ultrassa oli kaikki hyvin. Vaikka edellisestä ultrasta oli vasta reilu viikko niin yllätyin, että miten vauvan näköinen pikkuinen jo on (nyt 12+0). Oli alkuun ihan paikallaan ja piti vähän tökkiä, että saatiin liikkeelle. Jalkojen pituus varsinkin yllätti. Olin jotenkin ajatellu, että ne olis vielä tosi lyhyet eikä niin, että näkyis jo polvet ja jalkaterätkin. Jotenkin jopa suhteettoman pitkiltä näyttivät kun siellä niitä ojenteli. Niskaturvotusta ei ollut oikein ollenkaan (1.0), joten toivotaan, ettei verikokeiden jälkeenkään tuloksessa ole mitään huolestuttavaa. Nyt kun ekan kerran tajus, että miten toinen siellä jo liikkuu potkii niin tuli kova odotus, että saisi jo tunteakin ne potkut. Siihen kuitenkin taitaa mennä vielä kuukausi tai kaksikin, joten sitä saa vielä hyvän aikaa odotella.

 
meme
Emma, mulla loppui tosi selkeästi raskausoireet siis väsymys ja pahoinvointi rv 16-17. Silloin tällöin iltaisin on vielä pientä kuvotusta, jos on päivällä syönyt huonosti. Väsymys on miltei väistynyt. Onpas ihanan normaali olo pitkästä aikaa! :) Oikeastaan nyt on viikon verran ollut oikein energinen ja touhukas olo.
Liikeitä en osaa vielä tunnistaa, mutta vatsa on pullahtanut nyt ihan viikon aikana selkeästi. Yleisellä saunavuorolla lerrostalon saunassa, jopa lähes tuntematon naapuri, kysyi, että onko perheen lisäystä tulossa. Nyt se alkaa olla jotenkin todellista! Mulla alkoi sunnuntaina rv 19. Ensi viikolla ollaan siis puolessa välissä raskautta! Teidän muiden pahoinvoinnista yms lukiessa olen tullut siihen tulokseen, että toistaiseksi olen päässyt sangen vähällä. Siitä pitää tietysti olla iloinen, vaikka äkkiä ne vaivat unohtuvatkin, kun ne ovat ohitse.

Ihanaa kuulla, että Iida-liinalla ja Lauraleilla on ultrassa sikiö ollut aktiivisella tuulella ja kaikki hyvin. Se antaa aina uutta uskoa ja iloa!

Mukavaa alkuviikkoa, meme
 
Möykky74
Olipa kiva kuulla mukavia ultrauutisia teiltä kaikilta. Mulla oli tänään neuvola+lääkäri, sydänääniä oli ihana kuulla ja möykky oli aika vilkkaalla tuulella, ei pysynyt millään paikallaan, potkaisikin napakasti lääkäriä käteen, hih. Kohdun suu tutkittiin ekan kerran, oli pehmennyt, mutta ei kuulemma haittaa mitään, kun muuten on kaikki kunnossa. Supistuksia ei ole ollut ja kohdunkaula oli ok. Oisin kyllä ihmetellytkin, jos olis jotain hämminkiä ollut, kun olo on ollut kaikin puolin hyvä. Ei ole ollut edes liitoskipuja enää, jalat kyllä turpoo edelleen. Painoa on tullut alkuun nähden 9 kg, ja siitäkin neuvolatäti vaan kehui, että hyvältä näyttää. Kaikin puolin siis oli mukava käynti.
Iloista viikonalkua kaikille
Möykky74 rv26+3 (viime vkolla tuli kirjoitukseen painovirhe...)
 
Nonii, tää on niin tätä täällä meillä.. :whistle:
Me ihan luultiin neuvolatätin jutuista, että olis ollut nyt jo se eka ultra. Ja mietinkin tuossa viime viikolla, että kumman aikasin täällä se sitten on, heh.

No, ei se mitään ole vasta kun kolmen viikon kuluttua.
Ja nyt on 8+0. Että meitä alko harmittaan ku niin odotettii jotain näkevämme. Harmitti ihan siinä määrin, että soitin yksityiselle ja sain peruutusajan tähän päivään.
Tuleehan se maksamaan, mutta täytyy katella sitten jostain vähän nuukemmin vähän aikaa.
Kun niin tekee mieli jo vähän ees jotain nähdä, että kaikki olis kunnossa.

9.40 on aika =) .
 
Ihana kuulla, kuinka osa teistä on nyt siinä energisessä raskauden keskivaiheessa! Se oli parasta aikaa, nyt harmittaa kun täytyy todeta sen olevan nyt jo mun osalta ohi.

Perjantaina tuli supistuksia, (niitä kai ne on kun menee masu ihan pinkeeks ja on tukala olo) ja lauantain otin sitten rauhallisemmin. Mutta sunnuntaina oli pakko viedä auto porukoille 2 t 15 min on ajomatkaa, ja maanantai-aamuna takas kahdeksaan mennessä (neuvola). Nukuin sit vissiin liian vähän tai autoilu oli liian rankkaa ja taas supisteli. Oin poissa töistä aamupäivän. Iltapäivällä menin tekeen hommia ja melkein heti alko pyörryttää, oli pakko poistua työpaikalta lepäämään. Mies meni sunnuntaista tiistaihin risteilemään luokkakavereiden kanssa ja mulle jäi nuo kaksi koiraa ulkoilutettavaksi. En arvannut, että menee näin rankaksi tää tila. Onneksi ystävä auttoi ja roikuinkin heillä sitten koko eilis päivän. Ei jotenkin inspannu olla yksin kotona kun supisteli ja huippas ja koiriakin ois pitäny ulkoiluttaa. Tänä aamuna sit käytin molemmat koirut korttelin (tosi pitkä, joo... :ashamed: ) lenkillä ja kävelin töihin 500 m ja sit olikin taas masu ihan pinkeenä. Toivottavasti jaksan nyt olla täällä koko päivän! Ja ONNEKSI se mies palaa iltapäivällä kotiin. En edes sille puhelimessa kertonu ongelmistani ettei huolestu suotta, mitäpä se sieltä Ruotsista käsin ois voinu tehä.

Hormonit aiheuttaa mulle nyt kaameita itkukohtauksia. Kun pitäs saada koti tiptop kuntoon (en tiedä miksi :headwall: ) ja koirat sotkee ja mies sotkee ja kämppis sotkee... Siis olen mm. kuurannut vessan lattialistoja ja järjestellyt huonekaluja ja ommellut KÄSIN (meillä ei oo ompelukonetta) kestovaippoja. Ja sit kun en jaksa tehä kaikkee mitä haluisin niin alan itkee. Pitäs nyt vaan ottaa rauhallisesti, eihän mua kukaan kestä kuunnella! Niin, ja onneksi magnesium on auttanut kramppeihin! Kaapissa oli niitä tabletteja kun mies kanssa saa toisinaan kovasti kramppeja.

Nauttikaa nyt kun jaksatte! Mulla iskee jotenkin paniikki kun huomenna alkaa 29. rv ja tuntuu että aika loppuu kesken..

Ens viikolla alkaa synnytysvalmennus, jee, odotan innolla! Jos sieltä löytyis vaikka uusia ystäviä samassa elämäntilanteessa.
 
Voisin ilmottautua myös tähän pinoon. Eli esikoista odotellaan nyt loppu suoralla eli la ois 9.5. Vilmikselle piti sanoa ett älä huoli kyllä sitä aikaa vaan kummasti riittää vaikka välillä tuntuu ettei mitään ehdi. Itsellänikin oli kova kiire saada kaikki ajoissa valmiiksi ja nyt kun olen äippä lomalla ja tuntuu että ois mukava vielä puuhastella onkin kaikki jo valmiina. Tuntuu että aika on pysähtynyt tai sitten sitä vaan odottaa jo niin malttamattomana vauvan syntymää että tuntuu kun aika vaan matelis.
 
Mamma 76, tervetuloa mukaan! Hauskaa että saadaan varmastikin jo hyvin pian tänne meidän pinoon taas vauvauutisia :) Ei muuta kuin kovasti tsemppiä raskauden loppumetreille!

meme: Mulla tuntuu menevän juuri samalla tavalla, siis pahat olot on vähentyneet rv 15-16 tosi huomattavasti, ja nyt tosiaan viikolla 17 tuntuu siltä että väsymyskin alkaa hellittää! Ja kaikenlisäksi mahakin alkaa juuri pullistua, eli samoihin aikoihin kuin sullakin :) Eilen totesin myös että rintsikkaostoksille taitaa olla syytä suunnata :p Odottelen innolla milloin ensimmäinen asiasta tietämättömän kommentti/kysymys paukahtaa ilmoille...

SariS: mulle ainakin tuli ekalla neuvolakerralla niin paljon kaikkea uutta sisäistettävää, että varmaan meni hurjasti asioita ohi (mm. en yhtään muistanut seuraavalla kerralla jotain virtsanäytettä käydä jättämässä), ja piti jo peräänkin soittaa ja kysyä jotain... eli en ihmettele ollenkaan jos olette ymmärtäneet tuon ultra-ajan väärin! Hyvä juttu kuitenkin että saitte ajan toisaalle, toivottavasti siellä oli kaikki hyvin :)
 
Kaikki oli hyvin =).
Nyt tuntuu todella hienolta kun näki sen pienen siellä..jalat, kädet ja sydän pumpuutteli vinhasti.
Kylläpäs nyt on helpompi hengittää.

Niin, ja loppusummaksi kelan korvauksen jälkeen jäi vain 36 euroa, olin varautunut paljon suurempaan. Ja kolme kuvaakin tuli mukaan =).
 

Yhteistyössä