Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat

Heissan!

Lauralein, onpas ikävää tuollainen vuotelu. Voin hyvin samaistua osaasi. Mulla oli myös kirkasta verenvuotoa kaksi kertaa viikoilla 10 ja 12. Ensimmäisen kerran se tapahtui ennen varhaisultraa. Ultrassa kuitenkin kaikki oli hyvin. Toisella kerralla säikähdin vielä enemmän ja olin varma keskenmenosta. Oltiin myös kyläillemässä ja kävin paikallisessa päivystyksessä. Sain lähetteen naisten tautien polille, jossa sitten ultrasivat kunnolla. Mitään syytä vuotoon ei löydetty! Istukka on kuulemma kohdun takaseinällä, mutta vielä alkuraskaudessa sen reuna on ihan kohdun suulla. Vuoto voi johtua kuulemma monesta asiasta. Kun kuukautisten pitäisi normaalisti tulla, saattaa tulla ensimmäisinä kuukausina verta. Nuo verenvuodot ovat neuvolalääkärin mukaan yleisiä. Paljon sulla onkaan viikkoja nyt?
On tosi ahdistavaa elää epätietoisuudessa ja epävarmuudessa, mutta sitä se taitaa olla koko raskausaika, kun ei oikeasti tiedä, mitä masussa tapahtuu. Sen kanssa on vaan yritettävä elää...

Mulla on tällä hetkellä tosi epävarma olo, kun ei ole enää alkuraskauden oireita, mutta vielä ei vauvan liikeetkään tunnu. Vatsa ei ole vielä kasvanut eikä paino noussut, joten välillä tuntuu aika epäuskottavalle koko raskaus. Mietin vaan, että onko vauvalla kaikki hyvin!

Emma, meidän lasketut ajat on niin lähekkäin, että tiedä vaikka oltaisiin synnärillä yhtä aikaa! :hug:

Pidetään lippu korkealla ja kaikille mammoille ihanaa kevättä!

 

Tulin nostamaan tätä pinoa, ja kurkkaamaan uusimpia kuulumisia. Lauraleinille vielä tätäkin kautta suuret voimahalit ja tsempitykset! Voin vaan kuvitella mitä kaikkea ehtii mielessä pyöriä tuollaisen yhtäkkisen runsaan vuodon tullessa... Toivotaan nyt että jatkossa kaikki menee hyvin ja pääset nauttimaan raskaudesta ilman huolia.

meme: mulla on suunnilleen sama tilanne, että oireet alkaa olla ohi (paitsi väsymys, se johtunee alhaisesta hempasta) ja maha ei vielä oikeestaan ole kasvanut. Eilen yritin jo mammahousuja viritellä päälleni mutta huomasin miten turhaa puuhaa se vielä on Kuitenkin mulla on olo ihmeen levollinen, monilta kuulee just tuota että on epäuskoinen tunnelma että onkohan sitä ollenkaan raskaana, mutta mua jotenkin se 12.viikon ultra ja seuraavan viikon sydänäänet näköjään rauhoittivat pitkäksi aikaa Seuraava neuvola onkin sitten parin viikon päästä.

 

Lauraleille voimia :flower: Onpa sinulla ollut vähän turhan hurjia kokemuksia. Toivotaan, että vuoto on vain harmitonta alkuraskauden vuotoa. Mutta kyllä tuollainen varmasti säikäyttää.

Pääsiäinen on sitten ohi. Suklaamunat eivät kyllä minulle maistuneet, vaikka ihan Sveitsistä asti kävin niitä hakemassa. Mutta ehkä kuitenkin uskaltaisin sanoa, että pahoinvoinnin kanssa aletaan olla jo paremmalla puolella. Enää ei yökötä kuin hetkittäin. Kyllä se tästä =) .

Miloinkos muuten kerroitte tai aiotte kertoa raskaudesta tuleville isovanhemmille ja ystäville? Me ei olla kerrottu vielä oikeastaan kenellekään, paitsi parille ystävälle piti sanoa, joiden kanssa oltiin yhtäaikaa lomailemassa, sillä huonovointisuutta olisi ollut aika mahdoton peitellä viikon yhdessä olon aikana. En tiedä miksi, mutta jotenkin jännittää se kertominenkin, vaikka tiedän, että ainakin tulevat isovanhemmat menevät onnesta sekaisin kuultuaan uutisen, sillä ensimmäistä lastenlasta on kummallekin taholle odotettu kauemmin kuin itse olemme vauvaa kuumeilleet. Tai ehkä juuri se yli-innostuneisuus tässä pelottaakin. Ultra minulla on puolentoista viikon kuluttua. Sen jälkeen pitäisi kai tämä salaisuus päästää ilmoille.

Mukavaa keskiviikkoa masunkasvattajille! :flower:

 

\

Miloinkos muuten kerroitte tai aiotte kertoa raskaudesta tuleville isovanhemmille ja ystäville? Me ei olla kerrottu vielä oikeastaan kenellekään, paitsi parille ystävälle piti sanoa, joiden kanssa oltiin yhtäaikaa lomailemassa, sillä huonovointisuutta olisi ollut aika mahdoton peitellä viikon yhdessä olon aikana. En tiedä miksi, mutta jotenkin jännittää se kertominenkin, vaikka tiedän, että ainakin tulevat isovanhemmat menevät onnesta sekaisin kuultuaan uutisen, sillä ensimmäistä lastenlasta on kummallekin taholle odotettu kauemmin kuin itse olemme vauvaa kuumeilleet. Tai ehkä juuri se yli-innostuneisuus tässä pelottaakin. Ultra minulla on puolentoista viikon kuluttua. Sen jälkeen pitäisi kai tämä salaisuus päästää ilmoille.

Me ensin ajateltiin pitää asia omana tietonamme ekaan ultraan saakka, mutta sitten tulikin jotain käytännön tilanteita joiden vuoksi "piti" aloittaa salaisuuden verhon raottaminen jo aiemmin. Omille vanhemmillemme ja sisaruksille kerrottiin siis joskus viikolla 9, ja myös joillekin kavereille. Vasta ultran jälkeen (vko 12) ollaan annettu lupa kertoa juttua eteenkinpäin, ja silloin kerroin sitten jo töissäkin. Nyt juuri viime viikolla kerrottiin isovanhemmille (siis tuleville iso-iso).

Kyllä meilläkin molempien vanhemmat ovat näitä uutisia jo tosi pitkään odottaneet, joten innoissaan ovat tietysti. Ehkä kuitenkin vähän vähemmän yli-innostuneisuutta on ollut ilmassa kuin mitä pelkäsin Puhelin siis ei kuitenkaan soi päivittäin, ja saadaan elää omaa elämäämme kuten tähänkin saakka. Saa sitten nähdä millainen tilanne syksyllä on odotettavissa...

Olivia: joko alkaa tapahtua?

 

Moi,

Eilen kävin sitten yksityisellä alkuraskauden ultrassa ja siellähän se toukka köllötteli

Lääkäri sai sen jammailemaankin siellä, kun vähän "ronkki" ja sykekin löytyi (pulssi 170).
Mukava lääkäri ja onneksi sama joka tekee neuvolankin ultran 3 viikon päästä.

La 5.11. vahvistui ja nyt siis rv. 10+3 (meni päivällä eteenpäin)
Lääkäri tosin laittoi paperiin, että sikiö vastaa viikkoja 11+2.
En oikein tiedä, onko toisaan niin, vai tuliko siinä virhe.
Onko jollain kokemusta?

Me kerrottiin eilen mun lähisukulaisille, mutta kyllä sana varmaan pian leviää, kun ei kielletty kertomasta eteenpäin.

Miehelle annoin tehtäväksi kertoa omille vanhemmilleen jne. mutta sitä varmaan jännittää kertoa, kun panttaa vielä tietoa
Mua jännittää jostain syystä eniten meidän parhaille kavereille kertominen.

Oho, viesti karkasi...
Niin piti vielä toivotella hyviä vointeja kaikille ja Olivialle erityisesti tsemppiä, joko lähtö lähenee?

<br><br>

 

Dana, hienoa kuulla, että pikkuisella oli kaikki hyvin ultrassa. Se on hellyyttävä näky ja antaa uskoa tulevaan!

Emma, onpas hassua, että teillä ei ole vielä rajoitettu ja supistettu neuvolakäyntejä. Meillä Jyväskylässä on jo karsittu kaikki mahdollinen. Eli lääkärin neuvolan vkolla 13 ja seuraavan käynnin vkolla 20 välistä on poistettu taloudellisista syistä yksi neuvolatarkastus kokonaan! Aika tuntuu niin pitkälle, kun ei kuule pienestä mitään... Lisäksi täällä ei ole ollenkaan synnytysvalmennusta tms. Aika yksin näiden isojen asioiden kanssa painii. Onneksi täältä saa kivaa vertaistukea!

Oletteko jo kertoneet töissä olevanne raskaana? Minä en ole ja se välillä vaivaa. Tänäänkin oli palaveri, jossa sunniteltiin kesän toimintaa osaltani. Vähän pelottaa ottaa isoa päävastuuta kesäkuun toiminnasta, kun ei tiedä omaa kuntoaa... Argh..vaikeaa, mutta vaikka omatunto kolkuttaa, en kuitenkaan ole toistaseksi kertonut uutista, vaikka tänään kesän ohjelman löimme lukkoon. Onhan se niinkin, että kuka tahansa saattaa sairastua tms ja joutuu sairaslomalle. Itse voin yhtä hyvin olla huippukunnossa vielä kesällä. Mutta kertokaa mielipiteenne, milloin olisi järkevää kertoa töissä? Mulla on vielä niin epävarma olo muutenkin tämän raskauden kanssa, kun kaikkea voi vielä sattua ja tapahtua. Lakisääteisestihän raskaudesta tarvitsee kertoa työnantajalle vasta kaksi kuukautta ennen alkavaa äitiyslomaa...

Vanhemmille ollaan kerrottu raskaudesta ja lähimmille ystäville. Kaikki ystävät ovat innoissaan! Enemmän kuin me itse. Tulevat isovanhemmat ovat myös suhtautuneet asiaan hyvin järjellisesti, ei mitenkään yli-innokkaasti, mikä on positiivinen asia!

Onko muilla ollut paljon selkä- ja vatsakipuja raskauden aikana? Tarkoitan lähinnä sellaista jomotusta ja vihlomista ajoittain.

Tulipa vuodatus, toivottavasti jaksoitte lukea. Olisi kiva saada palautetta ko. asioihin muilta mammoilta!

Iloista päivän jatkoa! meme

 

Hei kaikille. Joitain kommentteja viime päivien keskusteluun:

Ei minulle ainakaan ole kukaan sanonut iästä. Ehkä se johtuu omasta elämänpiiristä; akateemisia naisia ovat jokseenkin kaikki kaverinikin, ja lähes kaikki heistä ovat olleet ahkerasti lapsenlaittopuuhissa juuri tässä 30-35 välillä... Samasta syystä en ole mitään hankintoja tehnyt kun tulen saamaan yllinkyllin vaatteita näiltä 1-5 -vuotiaiden äideiltä, joita ympärillä riittää.

Nefer taisi kysellä töissä jaksamisesta pahoinvoinnin keskellä... Riippuu varmaan paljon siitä minkätyyppistä työtä teet ja miten pahoinvointisi ajoittuu ja ilmenee. Minulla juuri tuota 24/7 -tyyppistä pahoinvointia jatkunut nyt 6 viikkoa. Välillä olen joutunut olemaan 3-4 päivää sairaslomalla, sillä kun en pysty kunnolla syömään niin iltapäivästä olen jo aivan kuolemanväsynyt, ja jos en pääse päiväunille niin se pahoinvointi siitä vaan pahenee. Lisäksi näyttöpäätteen tuijottelu tuntuu erikoisen raskaalta. Pystyn onneksi välillä pakenemaan ulos raittiiseen ilmaan mikä vähän auttaa.

Nyt olen 13. viikolla ja tilanne ehkä hieman paranemassa, sillä saan jo alas menemään jotain muutakin kuin hedelmiä ja viiliä. Lämmin ruoka ei kyllä edelleenkään maistu, ainoana poikkeuksena ne letut, joilla muutkin täällä herkuttelevat. Olen kyllä aina ollut lettufriikki, ja ihan kiva huomata ettei ne petä tässäkään tilanteessa.

 

Heipat kaikille,

Uutena joukkoon, vaikken vieläkään jaksa uskoa tätä todeksi.

Mulla itellä ikää 32v. (kesällä 33v.) ja mies on 38v. Kolme piiiiitkää vuotta on ehditty esikoista toivoa ja laskurin mukaan la 28.11. Ja täytyy myöntää, että kerrankin ihme osu omalle kohdalle. Meidän piti nimittäin ilmottautua maaliskuussa Naikkarille IVF jonoon, kun kolmessa vuodessa ei olla saatu plussan plussaa eikä ns. vikaa ole löytynyt, mutta hyvä näin Tammikuussa alotin käymään vyöhyketerapiassa ja syömään foolihappoa ja molemmat syötii sinkkiä. En tiedä oliko noilla vaikutusta, mutta lopputulos on tärkein. Voihan se olla, että tuli heitettyä "hanskat tiskiin" ja annettua periks, kun tiesi että Naikkarin keikkaa pukkaa...

Nyt alkaa etominen hiukan helpottaa, eikä onneks tarvi olla koko aikaa syömässä jotain. Mutta väsymys on edelleenkin ihan älytöntä. Viikon päästä eka neuvola. Jänskättää, kun kaikki on niiiiin uutta. Tekis mieli kertoa ihan kaikille, mutta kun ei uskalla (vielä).

Näillä näkymin mennään synnyttämään Kotkaan.


PiituLiina74

 

Tervetuloa uudet!!

Lauralein, kovasti tsemppiä ja voima :hug: haleja. Toivotaan, että kaikki kuitenkin kunnossa. Noista selittämättömistä vuodoista kuulee yllättävän paljon. Pääasia on se, että pikkuinen on matkassa :heart:
Monellahan nuo vuodot jatkuu koko raskauden ajan, johtuen istukan paikasta, joka on joillain aivan kohdun suulla.


Ikäasiasta.. Itse usein törmäsin siihe, että monet ihmetteli: "että eikö teidänkin olisi jo aika tehdä lapsia". Tuo on minusta vähän vaarallinen lause varsinkin jo hieman "varttuneimmille"... Kukapa sitä välttämättä tietää, vaikka lasta olisi yritetty jo useampi vuosi...Ei niistä asioista niin kamalasti haluta puhua.
Nyt tällä hetkellä kukaan ei ole ihmetellyt - oikeastaan päinvastoin. Ne joilla on aikaisin tehdyt lapset ovat sanoneet, että kylläpä on hyvä ikä ja itse olen kyllä aivan samaa mieltä - ainakin omalla kohdallani.

Alkuun raskaudesta kerrottiin vain tuleville isovanhemmille ja muutamalle hyvälle ystävälle. Vieläkään ei kaikki ystäväni ja sukulaiseni tiedä, koska ei olla kaikkien kanssa nähty.. Enää massua ei voi millään olla huomaamatta.. se on isopallo =)

Mitähän Olivialle kuuluu???


<br><br>

 

Hiiop! Meinattiin kadota jo tuonne kolmannen sivun syövereihin...

meme: Me ollaan Jyväskylän maalaiskunnan puolella, eli näköjään kuntakohtaisia eroja on. Oon käsittänyt että mulla on terkkari kerran kuussa ja lääkäri kolme kertaa koko raskauden aikana. Noista valmennuksista en tiedä mitään, pitääkin seuraavalla kerralla kysyä. Harmi että Jyväskylässä on tiukempi meininki :\| Mehän muutettiin juuri "sopivasti" raskautumisen aikaan, joten pääsin ilmeisesti parempiin palveluihin...

 

Täällähän on tapahtunut paljon sillä aikaa, kun minä olen asustellut vessassa .

Tervetuloa mukaan Hmapi ja PiituLiina. :flower: Ollaankin PiituLiinan kanssa yhtäaikaa liikkellä, minäkin täytän kesällä 33-vuotta ja LA on laskurin mukaan 29.11.

Vanhemmille jouduimme kertomaan tilanteesta jo pääsiäisen alla, kun minä en päässyt pöntön luota minnekään ja mieheni ei osaa valehdelle =). Töissäkin jouduin kertomaan pomolle, samoin yksi työkaveri arvasi heti kun näki minut töissä. Nyt olen onneksi sairaslomalla, mutta jos ja kun ensi viikolla menen töihin, niin tiedän jääväni kiinni. Kavereille tai sukulaisille laajemmin ajattelin kertoa vasta toukokuussa.

Kiitos Myrsky-Tuulille, Iida-Liinalle ja kaikille muille tsempistä. Kyllä on Tuulilla ollut kestämistä, jos neljä viikkoa olet joutunut sairaslomalla olemaan. Ensi viikolla yritän uudelleen työntekoa. Olen toimistotyössä ja meillä on onneksi lepohuoneita, jonne ajattelin mennä lepäämään tarvittaessa. Pahaolo on nyt hiukan hellittänyt otettaan, se on pahimmillaan heti aamusta ja illalla, päiväsaikaan on suhteellisen hyvä olla.

Mun täytyy kyllä nostaa hattua miehelleni. Jouduin aikoinaan melkein kiristämään hänet tähän baby-projektiin, joten pelkäsin reaktiota raskausoireisiisi. Mutta turhaan. Näin hyvää palvelua ja huolenpitoa en ole saanut koskaan. Hän tarkkailee jokaista syömääni suupalaa ja varmistaa, etten laita suuhuni mitään kiellettyä... Suorastaan hellyyttävää tuollaiselta isolta raavaalta könsikkäältä. :heart:

Tässä oman navan täyteistä tilitystä, sorry... :ashamed:

 

Nefer,
samoin minun mieheni kohdalla - nostan todella hattua hänelle. Koko sen järkyttävän pitkän pahoinvointi jakson mieheni jaksoi hoitaa kotia, minua ja kaksi koiraa + työnsä. Hän oli todella huolehtivainen ja kertaakaan ei valitellut väsymystä tms. Toivon todella, että aika kultaa muistot niin kuin sanotaan ja muistoihin jäisi vain pieni pahoinvointi...
Nyt kun pahoinvointi on takana niin päälle pukkaa uudet jutut.. Mahaa kiristää niin kamalasti. Ja uutena vaivana on tullut lonkka ja häpyluu jomotukset. Lonkat särkee varsinkin öisin ja häpyluuta jomottaa päivisin töissä, auts! No onneksi kohta jään lomalle


Varasin ajan 4D ultraan... ja iiiik.. alkoi heti jännittämään kovasti.

Todella kovasti tsemppiä niille joilla on pahoinvointia ja muita huolia.
Mitahän kuuluu Lauralein päivään tänään tai Olivialle??? Entäpä muille?

Iida-Liina, onko teillä päin maailmaa jotain erilaisia suosituksia tai vältettäviä juttuja esim. raskauden aikaisessa ravinnossa kuin meillä täällä pohjolassa?

Nyt menen hieman lepäilemään tuohon sohvalle

Minäkin olen vetkutellut sen Kela lapun kanssa... toivoisin niin saavani sen tämänvuotisen pakkauksen ihan niiden värien vuoksi. Pidän enemmän 2007 väreistä kuin 2006, mutta jos sieltä tulee 2006 pakkaus niin sitten tulee (vielä en ole siis papereita jättänyt) laadukkaita ovat kuitenkin, kuulemma, mutta mutta mutta se 2007 olis niin kiva.... <br><br>

 

Moi kaikille! Ilmottaudun! Kävin jo tuolla joulukuisten puolellakin. Eli täällä vihdoin esikko ilmoitellut tulostaan, LA menis tuonne 13.12, joten hyvin on alkuvaiheessa tämä.Sairaala on Seks. Ikää 31( vielä jokusen kuukauden.. ) Teillä näyttää joillakin olevan jo ihan loppumetreillä, onnea! Voi kun itekin pääsisi sinne asti :/

 

Heippa!

Tännehän on tullut taas uusia onnellisia odottajia, kivaa!

Noista ikäkommenteista piti sanoa, että minä olen saanut "huolestuneita" kommentteja lähinnä äidiltäni, joka on miettinyt hedelmällisyyttäni iän noustessa ja omaa ikäänsä eli sitä, kuinka jaksaa sitten hoitaa vauvaa..
Ihan samoja asioita olen toki itsekin miettinyt ja mukavaa, kun nyt viimein tärppäsi.
Muuten harvakseltaan olen(olemme) kommentteja saanut. Tuntui, että monet jo ajattelivat, että noilla on varmasti jotain ongelmaa, kun eivät ole vielä lisääntyneet ja kyllähän tätä toukkaa n. vuosi tehtiinkin ja vielä enempi suuniteltiin ja tjottailtiin, joten hyvä, etteivät enempiä kyselleet.
Kaveripiirissä ei ole juurikaan vielä lapsia.

Uskalsin tänään koskea kaupassa mamma-vaatteisiin, mutta on niihin varmaan vielä pitkä matka.
Tähän välitilaan, kun farkut kiristää (turvotuksen ja mässäilyn takia) ja äitiysvaatteet tuntuu liiottelulta, pitäisi keksiä jotain järkevää.
Tulisipa jo kunnon kesäkelit, niin voisi siirtyä ohuempiin ja rennompiin pellava-yms. housuihin. Ei viitsisi ihan verkkareillakaan jatkuvasti olla vaikka ne olisi ne mukavimmat.

Neferille tsemppiä ja pikaista "paranemista".

Toivottavasti Lauraleilla on edelleen kaikki hyvin, bd :heart:

 

Tervehdys taas täältäkin suunnasta ja kiitos kaikesta myötäelämisestä. Ja tervetuloa minunkin puolestani uudet plussaajat!

Yhä voin olla kirjoilla täällä odottajissa, kun vuotoja ei onneksi ole taas maanantain jälkeen enää näkynyt. Eipä kyllä ole niiden syykään sen paremmin selvinnyt. Pitää nyt vain odotella sitä np-ultraa, että josko siinä yhteydessä tulisi sitten tuostakin jotain tietoa. Siihen asti pitää ottaa rauhallisesti.

Eilen olin neuvolalääkärillä ja siellä varoitteli sydänääniä kuunnellessaan, että voi olla ettei näin varhain vielä kuulu mitään. Lause kuitenkin suunnilleen keskeytyi kun sai sen anturin siihen mahan päälle ja saman tien kuuluivat pikkuisen sydämen äänet. Ekalla kerralla kun niitä saatiin vähän etsiä, kun eka kuuluivat vain omani. Jännä muuten, että sisätarkastuksen tehtyään sanoin, että kohtuni on parhaillaan vasemmalle kallistunut. Ei maininnut enää mitään siitä, että olisi taaksepäin, kuten aikaisemmin on useampaan kertaan sanottu. Kuuluukohan sen kohdun vaihtaa asentoa jo näin varhaisessa vaiheessa vai onko se ilman raskauttakin normaalia, että kohdun asento välillä vaihtuu?

Vaikka tässä on eletty näin epävarmoja aikoja niin tein eilen sen lääkärin jälkeen samaa mitä Dana kertoi tehneensä eli kävin hypistelemässä ja jopa koittamassa jalkaani pareja äitiyshousuja henkkamaukalla! Huih! Vielähän niille ei ole mitään käyttöä tuskin useampaan viikkoon, mutta minulla sama tilanne kuin Danalla, että vanhat vaatteet alkavat olla todella kireitä ja siksi ahdistavia päällä nousseen painon vuoksi eikä oikein tee mieli enää uusia tavallisiakaan housuja ostaa, kun toivottavasti pian jäisivät kuitenkin pieniksi. Siksi minäkin nyt kovin toivon sellaisia kelejä, että vois vain pitää jotain kevyitä kesähameita, joita mulla useampikin sellainen, jossa kuminauhavyötärö, joten ei ahdistais niin kuin vanhat housut nykyään. Onneks pari farkkuhametta on näköjään sen mallisia, että ne menevät tällä hetkellä paljon mukavammin päälle kuin housut, joten taitaa olla hamekausi edessä.

 

Lauralei, voi miten ihanaa että sydänäänet kuuluivat :heart: Toivon niin kovasti ettei teidän enää tarvitse säikähtää niitten vuotojen takia!!!

Oikein nauratti Danan ja Lauralein kommentit vaatteisiin liittyen, nimittäin ihan samoilla tunnelmilla ollaan täällä. Töissä istuskelen reteästi farkunnapit auki, ja sitten aina tulee hirmu kiire laittaa ne kiinni kun joku koputtaa oveen Mammahousut tuntuu tosiaankin vielä liioittelulta, mutta ei tässä kauaa kyllä enää näillä omillakaan mennä... Sainkin jo kassillisen äitiysvaatteita kaverilta, mutta siellä ne toistaiseksi on kaapin perukoilla.

Joku kyseli sitä että missä vaiheessa on töissä kerrottu. Minä kerroin esimiehille suunnilleen heti viikon 12 ultran jälkeen, ja sitten pikkuhiljaa muillekin. Tällä hetkellä ehkä noin 5 lähintä työtoveria tietää ja, yllättävää kyllä, vaikuttaa siltä että sana ei ole levinnyt! En siis kylläkään ole kieltänyt kertomasta. Sen takia kerroin noin aikaisin, että ehtii ainakin hyvin hommata sijaisen ja myöskin siitä syystä että oon aika huono olemaan puhumatta omia asioitani kahviporukassa

 

Hei vaan kaikille!
Kunnostaudun heti näin lauantai-aamuna kirjoittelemaan. Oikeasti pitäisi kyllä kunnostautua siivoamaan keittiötä. Eilen illalla innostuin nimittäin leipomaan, mutta kas kumma heti kun piirakka oli saatu uuniin ja olisi ollut siivouksen aika niin hirvittävä pahoinvointikohtaus iski. :/ Siellä se sotku nyt sitten odottaa. Tuli käytettyä ihan reteällä kädellä yhtä sun toista kippoa ja purnukkaa.

Samaa väliinputoamisvaihetta noiden äitiysvaatteiden kanssa ihmettelen kuin Dana ja Lauraleikin. Minullakin on nyt ihan yhtäkkiä vatsa pullahtanut pikkaisen esiin niin, että se näkyy jo aamuisinkin. Iltaa kohden se sitten turpoaa entisestään. Normimitoiltani olen aika hoikka ja kaikki omistamani vaatteet ovat suhteellisen tyköistuvia. Nyt ihan viime viikon aikana olen todennut ongelman, että vaatekaapistani ei tahdo löytyä ainakaan housuja, jotka tuntuisivat mukavilta (paitsi ne kotihousut ja verkkarit ). Tosin minulla helpotusta ongelmaan tuo ilmasto. Täällä kun voi pitää hameita ja mekkoja jo tähän aikaan vuodesta. Eli minustakin tulee toistaiseksi hame/mekko -ihminen kunnes uskaltaudun sinne äitiysvaateliikkeeseen. Muutamassa isommassa kaupassa, missä myydään tavallisiakin vaatteita olen uskaltautunut äitiysvaatteita hipelöimään, mutta ihan varsinaisen äitiysvaateliikkeen ovella jänistin.

MyrskyTuuli kyseli onko täällä eroja raskausajn ruokasuosituksien tai muiden suhteen. Itse asiassa en oikeastaan vielä tiedä. Täällä varsinainen pre-natal -palvelu alkaa viikon 12 jälkeen eli silloin kun keskenmenoriski on suurimmilta osin ohitettu. Sitä ennen voi käydä lääkärissä tai varhaisultrassa, mutta virallisesti raskaana ollaan vasta 12 viikon ja NT-ultran jälkeen. Koska emme ole paikallisia ja koska vakuutus maksaa lystin niin otan neuvola-paketin yksityissairaalasta, joka noudattaa amerikkalaista käytäntöä neuvola toiminnassa. Mulla on viikon kuluttua ultra ja seuraavana päivänä lääkäri, joka jälkeen saan varmaan heti ajan jollekin tädille, joka jakelee lippusia ja lappusia siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Eli ihan innolla odotan. =) Silloin ekaa kertaa lääkärillä käydessäni minulta kysyttiin tarvitsenko alkuun jotain ohjeita ravinnon suhteen ja totesin siihen, että en varmaan, jos Suomen suositukset kelpaavat ja kelpasivathan nuo. Urheilusta kysyin lääkäriltäni, sillä minulla on ollut tapana käydä aika ahkerasti erilaisilla ohjatuilla tunneilla. Lääkäri oli sitä mieltä, että alkuvaiheessa voi kaikkea sitä harrastaa, mitä on harrastanut ennenkin, mutta mitään uutta lajia ei kannata aloittaa.

Voih. Nyt alkaa jännittää. Ekan ultran jälkeen alkaa sitten tapahtua. Tähän asti ollaan vain ihmetelty kotona huonovointisuuden kanssa.

MyrskyTuulen mainitsema 4D-ultra on varmasti mielenkiintoinen. Minuakin kiinnostaa se kovasti.

Ja tervetuloa kaikki uudet kolmekymppiset mahankasvattajat! :flower:
Mukavaa viikonloppua!

Taikinakipot keittiössä taitavat odottaa pesulle pääsyä...huoh.

 

Miekin haluan osallistua tänne mukaan. Ollaan mieheni kanssa molemmat 33-v ja esikoista odotellaan.
10+3 viikkoa on takana ja ei vieläkään meinaa oikein uskoa.
Ensimmäinen ultra on 20.4.
Se vähän huolestuttaa kun noita raskausoireita ei ole oikeastaan ollenkaan. Joskus ottaa mahan pohjasta ja nyt on muutaman päivän koskenut päähän. Sitä vaan miettii,että olenko oikeesti raskaana :\|
Mutta ensi viikollahan se sitten selviää...

 

Piipahdanpa minäkin täällä pitkästä aikaa. Ei nykyisin oikein ehdi työpäivän aikana kirjoittelemaan, enkä jaksa enää illalla kotona aukoa konetta.

Viikkoja on nyt siis 15+3. Huh, kun se aika rientää! Kohta alkaa jo viides kuukausi! B)

Olo on tällä hetkellä hyvä, mitä nyt jo toisen kerran tämän raskauden aikana peräpukamat vaivaavat, vuotavat siis. Todella inhottavaa. Koskaan aiemmin elämässäni en ole joutunut niistä kärsimään. Eka kerralla käytin Hädensa-peräpuikkoja, nyt ostin saman sarjan voidetta. Pakkohan sitä jotain on tehdä.

Töissä ylin pomo, oma tiimi ja muutama muu henkilö tietää = kohta tietää kaikki. En enää viitsinyt salailla, tosin pomolle ja omalle tiimille kerroin jo viikolla 13. Muut sanoivatkin heti jo arvanneensa asian mm. siksi, etten juo enää juurikaan kahvia ja syön iltapäivisin tauolla aina kasan hedelmiä. :kieh:

Piti varata ylimääräinen terkkariaika, kun on niin oireetonta aikaa nykyään pukamia ja turvotusta lukuun ottamatta. Sydänäänet kuuluivat jälleen hyvin, syke oli 152-153.

Nyt jatkan sunnuntain viettoa. Palaillaan. Ja mukavaa odotusaikaa jokaiselle!

 

Moikka,

nostan meitä tässä samalla ja lupaan päivitellä uudet - toivottavasti tänään!

Itselläni on nuo suopstukset hieman alkaneet kiusaamaan ja yritänkin saada neuvolasta aikaa tänään.. Keron sitten lisää.

-Tuuli-

 

Katjuska75 (menikö oikein...) - ei voi olla totta, ollaan saman ikäisiä (minä ilmeisesti muutaman kuukauden vanhempi) ja meillä on sama LA 13.12.! Kävin jo ilmoittautumassa tuolla joulukuisissa. Vieläkään en usko tätä todeksi viimetorstaisesta JA lauantaisesta plussauksesta huolimatta - oireet on tosi epämääräisiä (palelua, pientä turvotusta masussa, tunne-vuoristorataa...) joten en tiedä kuvittelenko ne vai onko masussa todella joku...

 

Onpas tänne tullut paljon uutta väkeä! =) Tervetuloa vaan mukaan kaikki masunkasvattajat! :flower:

Oli aivan ihana viikonloppu, eilinen sää ei oikein vaikuttanut huhtikuun puoliväliltä. On kyllä ihanaa kun ei tartte repiä kaiken maailman sukkahousuja ja legginsejä nyt jalkaan kun alkaa selvitä kevyemmälläkin kerroksella. Mulla on nyt jo melkoinen masu, kenkiä on ihan turha yrittää jalkaan ilman että on tuoli missä istua. Mä ostelin siinä aika alkuraskaudessa muutamia äitiysvaatteita, mutta nyt oon kuitenkin käyttänyt lähinnä erilaisia hameita, kun nää on mukavampia ja on omat mieleiset väritkin. Mä en ymmärrä miksi äitiysvaatteet on niin ankeen värisiä ainakin täällä, mustaa ja harmaata ja valkoista. Valkoinen olis näin "kesällä" ok jos en elelis kahden koiran kanssa... Mutta onneksi tän kevään muoti on täynnä noita tunikoita, trikoomekkoja ja kietaisuhameita, ne kun sopii tän masunkin kanssa! =)

Mä ompelin eilen ekan kunnollisen säädettävän kestovaipan itse. Kivaa askartelua! Ostin ekaks nipun erilaisia valmiina ja nyt tutustun niihin, ja otin yhdestä mallia omatekoiseen. Hahtuvavillahousuja teinkin urakalla tuossa talvella, mutta niitä on jo yli oman tarpeen niin oli pakko lopettaa se puuha. Ikinä en oo ollut käsityöihminen, outoja taipumuksia sitä tulee raskauden myötä!

Mitäs muuta... Paino se vaan lisääntyy vaikka pyrin syömään kevyesti. Nyt on tullut eka neuvolapunnitukseen lisää 7,5 kg ja vielä ois 3 kk kasvateltava tätä mahaa. Alkaa olla rankkaa tuo liikkuminen, lenkit koirien kanssa on aika hidastahtisia. Taitaa jäädä tänä kesänä meidän whippetin vinttikoirajuoksut vähemmälle kun en jaksa treenata sitä!

AURINKOISTA PÄIVÄÄ, nyt aamupalalle!

Vilma+masukki rv. 27

 

Moikka,
Edellisestä kuulumisten kirjoittelusta onkin jo jonkin aikaa ja jotkut tuossa jo olivat kyselleetkin, onko jotain jo tapahtunut. Ja kyllä, viime viikko tuli vietettyä sairaalassa, sillä synnytys alkoi kuin alkoikin pääsiäisenä! =) Nyt tuossa vieressä tuhisee maailman suloisin pieni poika, joka on kietonut vanhempansa täysin pienenpienten sormiensa ympäri. :heart:
Synnytys meni hyvin, vaikka ottikin aikaa monta tuntia. Yllättävää, miten paljon ihmisestä (naisesta ainakin!) voi löytyä voimia vielä silloinkin kun tuntuu, että kaikki on jo annettu! Epiduraalin otin, samoin ilokaasua ja kumpikin helpotti olotilaa. Epiduraali oli itse asiassa siinä kohtaa jo suoranainen taivas kun sen sai, joten en voi kuin suositella kaikille, jotka olotilaansa haluaa lievittää. =)
Nyt täällä opetellaan elämää kotona pienen käärön kanssa, syödään, valvotaan ja nukutaan. =)
Onnellista odotuksen jatkoa kaikille!

 

Sylintäydeltä onnea Olivialle pienestä poikaprinssistä :flower:

 

Heih =).

Minäkin tulen tähän ketjuun mukaan.
Eli LA olis näillä näkymin 5.12. ja nyt on menossa 6+5.

Ikää tulee elokuussa 31 ja nyt on hyvä fiilis tästä äitiydestä.
En olisi kyllä ollut aikaisemmin valmis äidiksi, joskaan ei sitä varmaan koskaan ihan valmis olekaan. Elämähän on koulua koko ajan, loppuun asti.
Mutta noin henkisesti tuntuu nyt varsin hyvältä =).