Myrsky-Tuuli, I know the feeling... Minäkin kirjoittelin viikko sitten pitkät pätkät ja sitten viestini katosi taivaan tuuliin. Meidän hiiren sivuilla on ihmeellisiä näppäimiä, joita välillä painelen vahingossa tuhoisin seurauksin :kieh:.
No niin, lupasin viikolla pistäytyessäni keskittyä vaihteeksi muiden kuulumisiin, kun tuntuu juttuni aina pyörivän oman navan seutuvilla, vaan taitaa se olla aika luonnollista.
Ensin pitänee kuitenkin vastata Neuvolantäti-gallupiin, yhden kokemuksen tuomalla varmuudella. Mulla täti oli tyttö, siis ainakin kymmenen vuotta meikäläistä nuorempi. Tosi herttainen hän oli, mutta olisin jotenkin kaivannut kokeneempaa neuvonantajaa. Tietynlainen uskottavuus siltä tytöltä puuttui kokonaan. Ja pienoinen pettymys oli sekin, ettei neuvolakäynti tuonut mitään sellaista tietoa, mitä en olisi jo tiennyt. No, tähän on varmaan syynä se, että olen aika aktiivisesi surffaillut netissä ja etsinyt itse tietoa, mutta silti luulin käynnin olevan jotenkin tunteita herättävämpi. Ensi kerralla tapaan neuvolalääkärillä käydessäni myös sen oikean neuvolantädin, josta silloin pari viikkoa sitten näin vain vilauksen. Hän onkin jo iäkkäämpi, siinä viiden kympin hujakoilla. Toivottavasti osoittautuu mukavaksi tapaukseksi.
Päde ja
Piupa, tervetuloa joukkoomme mukavaan!
Ihanaa
Dana,
Lauralei ja
Meme, kun oletta päässeet jo shoppailemaan äitiysvaatteita. Minäkin olen pohtinut mammavaatteiden määrää. Mun pitää pukeutua töissä aika virallisesti, joten parit siistit housut ja hameet joudun varmaan ostamaan. Ja olisihan se kiva pitää kotonakin jotain siistejä vaatteita. Olen visusti päättänyt, ettei minussa tule rasvaisissa hiuksissa ja tuulipuvussaan suhisevää äitiä, jonka meikeissä bästa före -päivä oli ajat sitten...
Iida-Liinalla onkin edessään oikein kunnon syömingit, kun painon pitää nousta noin valtavasti. Mutta ehkä ne kaksi mahassa möyryävää veijari auttavat sinua tavoitteeseen pääsyssä. Niin ja käy vaan ahkerasti siellä kahvilassa, missä tarjoilijakin huomaa masusi. Mulle muuten gyne sanoi varhaisultrassa, että 4D-ultra on vain huviultra. Siitä huolimatta aion sellaiseen aikanaan mennä.
Kaikilla näyttää menneen ultrakäynnit hyvin,
Piituliinan reaktio ensiultrasta kuulostaa niin tutulta...
Voi itku,
Myrksy-Tuuli, toivottavasti liikuntakykysi ei häviä vaivojen takia kokonaan. Että pitääkin sattua yhteen raskauteen paljon vaivoja. Ensin tolkuton pahoinvointi ja sitten supistelua ja lonkkasärkyä. Toivottavasti saat sairaslomaa niin, että voit rauhassa lepäillä.
Emma kyseli lupauksestani keskeyttää raskaus, jos lapsi osoittautuu Down-syndroomaiseksi. Totta tosiaan, jos testin tulos olisi hälyyttävä, lopullinen päätös ja raskauden keskeyttäminen olisivat todella suuria ja vaikeita asioita. Minullahan on tähän lapsen alkuun aivan erilainen tunneside kuin miehelläni. Olen kuitenkin hyvin realistinen ja jollain tavalla, en osaa tarkemmin eritellä miten, minusta tuntuu, että jos maha-asukki ei olisi kunnossa, pystyisin keskeyttämään raskauden, niin kauhealta ajatukselta kuin se nyt kuulostaakin.
Nämä ovat kyllä sellaisia kysymyksiä, joiden kanssa painiskelu ahdistaa. Ja ehkä sen historian takia, että minulla meni useampi vuosi, ennen kuin sain mieheni - suoraan sanottuna - suostumaan perheenlisäykseen, ja lopulta joudun jo uhkaamaan erollakin, olen päättänyt, että hänellä on yhtäläinen oikeus osallistua jo raskausaikana kaikkiin lastamme koskeviin päätöksiin. Sen verran kelmi kyllä olen, päätin olla menemättä istukka- ja lapsivesitutkimuksiin, jos mieheni ei niistä enää mainitse. B)
No niin, menihän tämä taas tähän oman navan tuijotteluun, mutta ehkäpä se on palstailun yksi tarkoituskin, kuulla toisten kokemuksia. Ja mitenkäs niitä muuten kuulisi, ellemme kirjoittaisi itsestämme.
Ajatelkaas, sisaret, ensi vuonna olemme kaikki ihanien esikoisten äitejä -
Iida-Liina peräti tuplasti! :heart:
Hitsi, kun vie tämä raskaus näköjään kiroitustaidonkin mennessään...
<br><br>