kyllä minä uskon että kaikki menee hyvin sulla jamias! kun ajattelee että kaikki muutkin on syntyneet ja terveenä.
mutta niin se näköjään kuuluu murehtiminen odotuksen odottajillakin. ikäänkuin olis valmiiks huolissaan kun voi olla valmiiks ilonen
hohoijakkaa... mitehä sitä jaksais täällä töissä palella vielä kaks tuntia? unohin mut kuteleenikin kotiin ja sormet syyhyää päästä taas vauvan vaate neulontojen kimppuun
sain siskonkin innostumaan kutomisesta. halus kovasti kaulahuivia kutoa mutta en antanu lupaa. sai alkaa tekee vauvalle tossuja vaikka negatestin eilen tekikin.
nyt on pakko tunnustaa että mun olo oli eilen aivan hirvee. sisko ja sen poikaystävä kävi meillä kakkukahaveella eilen ja kun ne lähti sisko vinkaks että ne menee tekemään testin. mulle tuli aivan hirvee olo ja mä odotin että kaikki vieraat oli käyny ja menin sänkyyn itkemään.
mä olin niin varma että sisko plussais.
sille on aina jaettu hyvät kortit elämässä ja se on aina saanut kaiken minkä se haluaa tarjottimella. se ei ole millään lailla siskon syytä ja en häntä tästä vihaa enkä oo edes katkera koska mun elämästä tuli kuitenkin sellasta mitä mä halusin kutakuinkin. mutta jos se olis eilen plussannut mä olisin mennyt ihan totaalisesti rikki.
tuli niin elävästi mieleen silloin kun kännykät alko tulee katukuvaan kun mä haaveilin omasta kännykästä. mä leikkasin kuvia kännyköistä ja laitoin niitä jääkaapin oveen iskälle mainokseks. puhuin paljon siskon kanssa siitä miten soittaisin ihastukselleni kännykällä ja laittaisin viestejä ja kirkossa pelaisin matopeliä jne. ja sisko sano vaan että hän ei mitään kännykkää hanki ikinä. ei tartte kun on koti puhelin ja ei halua että ihmiset voi soittaa koska vaan missä vaan. ja eräänä päivänä se soitti mulle kotiin ( asuin osa aikasesti iskällä ja hän siis soitti nyt äitilleni )
arvaa millä mä soitan?
AH! mä tuun niin muistamaan sen tunteen ikuisesti!!!
ja sit eilen se tunne tuli niin elävänä mieleen ja tuhat volttia suurempana. nythän kyse oli jostain ihan muusta kuin kännyköistä. kaikki oli niin epäreilua! mä olin varma että tässä käy taas niin.
kun sisko sitten soitti ja sanoe ttä se on nega, mä hiljaa sisimmässäni päästin helpotuksen huokauksen. oli itkunen olo koko illan kunnes sisko tuli sitten mun luo. ja kaikki oli taas ihan normaalisti.
nyt meni taas vähän off topic ja pitkää purkautumista.
anteeksi :ashamed:
mulla oli vaan vähän rankkaa eilen...