Siitä synnytyssairaala-ohjelmasta, hui kamala, onneksi meillä ei se kanava näy, itse olen sen verran herkkä, ja otan helposti asioista stressiä, että siinä jo on on tarpeeksi, kun tuntuu että minun riskisynnyttäjyydestäni vauhkotaan ihan liikaa äippäpolilla.. :/
Kyse on minun kohdallani nivelten yliliikkuvuudesta, jonka kanssa olen elänyt koko ikäni, ja joka ei ole juurikaan vaivoja aiheuttanut, kun olen osannut välttää tiettyjä liikuntalajeja tms., ja sopeutunut siihen että olen tavallista notkeampi ja elastisempi. Mutta pari vuotta sitten joku lekuri keksi asettaa sille diagnoosin, Ehlers-Danlosin syndrooma, niveltyyppi, luokitellaan reumasairauksiin. Monella on se tietämättään, koska se saattaa olla vähäoireinen, eikä sitä läheskään kaikillä koskaan edes diagnosoida, ja silti he saattavat elää ihan normaalisti, niinkuin minäkin olen tehnyt. Siskollani on se myös, ja kun hänellä ei odotusaikoinaan ollut siitä diagnoosia, häntä kohdeltiin aivan "normaalina" synnyttäjänä, ja kaikki meni hyvin, mitä nyt synnytyssalissa vähän ihmettelivät, kun kudosten elastisuuden vuoksi vauva lensi kaaressa, yhden kevyen ponnistuksen jälkeen.
Mutta nyt kun minulla on siitä diagnoosi, niin aikamoinen vouhkaus, ja kymmenkertainen määrä tarkastuksia, ja on tullut mieleen, että onkohan se ihan tarpeellista, ja sekään, että usein lääkärissä painotetaan sitä että olen RISKIsynnyttäjä. Eikös synnytyksessä ole aina riskinsä? Noh, minä olen tosiaan aika herkkä. :ashamed: Sekin on aika hassua, että kun pyysin neuvolasta lähetettä jonnekin jutskaamaan synnytyspelostani, niin terkkari ei antanut lähetettä, juuri koska olen RISKIsynnyttäjä, ja niinpä siis minun ilmeisesti kuuluukin pelätä synnytystä, koska pelot ovat aiheellisia! |O Kuitenkin siskoni, ja monen muun, jolla on sama oireyhtymä, synnytykset ovat menneet ihan normaalisti. En tiedä, voi olla että ajattelen ihan väärällä tavalla, mutta minusta sanonnassa "tieto lisää tuskaa" on aika paljon perää. Esim. joskus sata vuotta sitten kukaan ei ollut mistään syndroomista kuullutkaan, ja kaikkiin vaaratilanteisiin reagoitiin vasta sitten kun ne olivat todellisia, eikä etukäteen, vaikkei tulevaisuudesta ole vielä mitään tietoa, eikä siitä miten synnytys tulee menemään, sehän voi mennä ihan hyvin kaikesta huolimatta, tai olla menemättä, vaikkei äidillä olisi mitään perussairautta.
Sorry tämä omanapainen vaahtoamiseni, mutta ei se ole aina kivaa olla riskisynnyttäjäksi luokiteltu, tulee välillä mieleen, että ihankun pitäisi pyydellä anteeksi lääkäreiltä että hankkiuduin raskaaksi. Vaikka jos ajatellaan positiivisesti, niin onhan se hyvä, että kaikki otetaan huomioon, ja suhtaudutaan vakavasti mahdollisiin riskeihin. Mutta liika on minusta kuitenkin liikaa.. No niin, se siitä paatoksesta, sori vaan vielä kerran, mut tuntui vaan siltä että pitää avautua tästä asiasta.
Raskausarvista, että niitä ei ainakaan vielä ole näkynyt, voihan se olla että tulee siinä vaiheessa, kun vatsa alkaa viimeisillä viikoilla kasvaa todella isoksi, sitähän se ei oikein ainakaan vielä ole. Olen jostain lukenut että vatsan rasvaaminen kannattaa, ja niin olenkin tehnyt aamuin illoin. En sitten tiedä auttaako se oikeasti, mutta eipähän ole ainakaan kuiva iho.
pilkkupantteri täällä myös hikoiluttaa kovasti! Se alkoi ihan vasta tuossa pari viikkoa sitten. Parvekkeen ovi on auki koko ajan, ja kattotuuletin pörrää ihanan viilentävästi. B)
pije, vauvan painoarvioita kyselit, minulla se oli eilen, rv.30+0 1530 g, mikä oli keskikäyrällä.
Kävin tänään yhden joulukuussa vauvan saaneen työkaverini luona ostamassa vähän vauvatavaraa, tai suurimman osan hän antoi ilmaiseksi, kaksi isoa jätesäkillistä tavaraa, jotka olivat jo jääneet tarpeettomiksi. Nyt ei puutu enää mitään muuta kuin parit rasvat, kynsisakset, vaipat ja harsoliinat. Paras ostos minusta oli Reimatecin välikausipuku, uudenveroisessa kunnossa, 15 e, kun nehän maksavat kaupassa uutena vaikka kuinka paljon.
Nyt iltapalaa, ja telkun tuijotusta.
Suzyanne 30+2