Toukokuiset (3)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mirkku32
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minuakin pelottaa välillä kaikki listeriat ja hysteriat, kuvittelee että jos saa jonkun veritulpan tai jotain muuta jota ei voi itse välttää. Hulluksihan sitä tulee jos liikaa rupeaa kuvittelemaan. Siksipä on yrittävä elää päivä kerrallaan ja nauttia olostaan. Minä uskon aikakin että jos vauva on jotenkin sairas tai muuta niin luonto hoitaa sen pois itsestään. Ei ne huolet lopu siihenkään kun saa nyyttin syliin, sitten alkaa uudet murheet ja kai sitä äiti saa murehtia lapsestaan vielä aikuisiälläkin. Se on tämä äidin rooli semmoinen.
Voikaa hyvin kaikki masu-asukit :)
 
Se on niin totta, että ei ne huolet siihen lopu, kun lapsi syntyy. Äidit on aina huolissaan jostain. Minulla on esikoinen nyt 2v 4kk ja aina välillä tulee pelkoja, että mitä jos lapselle sattuis jotain. Sitä kun saa kaikenlaista iltapäivälehdistä lukea, päiväkodista karanneista lapsista, perhepäivähoitajan väkivaltaisuudesta, hukkumisista yms. Hui!

Tämän maha-asukin kohdalla minua ei oikeastaan pelota listeria, joskin vältän kyllä syömästä ihan niitä pahimpia "riskielintarvikkeita". Lapsen terveys tietysti huolettaa, ainahan sitä toivoisi saavansa terveen lapsen. Ja joskus, oikein herkkinä hetkinä, tulee mieleen vielä pahempiakin juttuja. On ollut lähipiirissäkin ikäviä raskausajan uutisia.
Mutta niinhän se on, että ei ne surut suremalla lopu. Positiivista ajattelua vaan kehiin!

 
Minki -
meillä olis sukupuoli kyllä tiedossa sairaalan papereissa, kun piti ottaa lapsivesinäyte, mutta emmepä kysyneet :).

Saa nähdä, huomaanko rakenneultrassa mitään. Mä olin ensin ihan että Ulpu odottaa poikaa, kun kerran näki ultrassa jotain, mutta sitten tuli toisaalta mieleen, että oletettiin mekin esikoisen olevan tyttö rakenneultran ja kätilön mielipiteen perusteella :). Totuus selvisi sitten synnytystapa-arviossa. Mukavaahan se on odotella, tiesi tai ei.

Mutta mä jatkan nyt töitä
t. yksi superstressaaja

jk. kivakiva, kohta saadaan työpaikan joulupaketit, joissa on mm. kylmäsavulohet, savustetut kalkkunat ja kylmäsavuporoviipaleita... no loheen en taida koskea, mutta ehkä kalkkista ja ainakin poroa kyllä aion popsia!
 
Heissan. Täällä ei mitään erikoista, aikas hyvä olo on ollut. Totesin tuossa viikonloppuna että ensimmäistä kertaa koko tässä raskaudessa on ollut niin hyvä olo että olen voinut välillä unohtaa koko raskauden!! Siis ettei satu mihinkään ja sillee... Toivottavasti kestäisi tätä mukavaa oloa edes hetken aikaa.

Torstai jännittää jo, mitä ultrassa näkyy?! Silloin on myös 20 viikkoa täynnä, jee! Tänään juuri päätettiin molemmista nimistä, tai no, ainahan niitä voi vielä päivää ennen ristiäisiä vaihtaa, mut kuitenkin aika kivuttomasti tuli päätökset. Isoin sisko ei vain missään tapauksessa haluisi sitä tytön nimeä mikä valittiin mutta ei kyl sen takia aleta sitä vaihtamaan kun se meitä tosi paljon miellyttää. Katsotaan sit sopiiko nimet vauvan persoonaan ja näköön sitten syntymän jälkeen.

Nyt lasten kanssa telkkarin ääreen hetkeksi...
 
Ohva!

Kurkkaan tuolta huhtikuisten puolelta, huomasin, että sulla on myös viides lapsi tulossa? Samoin täällä meillä. Miten sulla on perhe/kaverit/tuttavat suhtautuneet uuteen odotusuutiseen, mikäli siis olet jo kertonut asiasta? Mä kerroin eilen kahdelle ehkä läheisimmälle ystävälle ja molemmat jäi suu auki katsomaan ja olivat todellakin kuin puulla päähän lyötyjä...no, enpä mä tässä vaiheessa edes odota mitään suuria tunteenpurkauksia kun asiasta kerromme...eipä siinä taida isovanhempienkaan mielestä olla samanlaista hohtoa kuin vaikka ekasta :)

Olisi kiva vaihtaa vähän kuulumisia näin suurperheellisenä

iceage, 24+4
 
Hei Tyttelli25! Toivottavasti et loukkaannu kun kysyn että miten verestäsi löydettiin nuo fosfolipidivasta-aineet? Aivan rutiinitutkimuksissako se ilmeni vai onko sinulle tehty jotain erityistutkimuksia?
 
Taustailijalle: tuolla näytti olevan aiheesta ihan oma ketju, jossa Tytteli kertoi taustat.

Meilläkin on nyt jonkinlainen nimi-viritelmä tulokkaalle valmiina. Saattaahan se vielä muuttua, ja varmaan muuttuukin. Esikoisen kolmas nimi päätettiin vasta ristiäispäivänä...

Onko muilla nenä tukossa? Mulla on ollut jo pari kuukautta ja en tiedä, että onko tämä nuhaa vai raskauteen liittyvää. Todella rasittavaa jokatapauksessa!

Huomennaaaa 4D-ultraaaaaan... Jännää.

Ulpu 20+4
 
Alkuperäinen kirjoittaja Toukokuinen taustailija:
Hei Tyttelli25! Toivottavasti et loukkaannu kun kysyn että miten verestäsi löydettiin nuo fosfolipidivasta-aineet? Aivan rutiinitutkimuksissako se ilmeni vai onko sinulle tehty jotain erityistutkimuksia?


En toki loukkaannu... Tuo ei kuulu todellakaan rutiinitutkimuksiin, sillä noiden verikokeiden ottaminen on erittäin kallista ja olisin halunnut, että ne otettaisiin jo ennen raskautta (työpaikkalääkäriltä kinuin)...mutta se ei onnistunut sitten vasta kun neuvolalääkärille puhuin niin asia rupesi etenemään. Lähisukulaisellani on SLE-reuma, jonka perusteella sain sitten nuo verikokeet. (Tuohon reumaan liittyy nuo vasta-aineetkin.) Itselleni ei ainakaan toistaiseksi ole tuota reumadiagnoosia tehty.
 
Terveisiä rakenneultrasta!
Milla Magia, kyllä ne Kättärillä kertovat jos vaan kysyy. Tai silleen kierrellen hauskasti, että "tässä on nyt tämä lantion seutu ja tuossa on jotain, että mitäköhän se mahtaa olla". Kun kysyin siis että näkyykö. Ja kun sanoin että voi herran jestas, näkyykö se noin selvästi, niin kuulemma yleensä näkyy. Poika siis tulossa :) Ihanaa! Pikkuinen poika saa pikkuveljen!
Kaikki siis hyvin, joulutortut ja konvehdit maistuu..
 
Kivat ultrakuulumiset Indimalla =)
Hauskasti meilläkin lääkäri näytti ultrakuvasta kesken muun selostuksen, että "tässä olisivat kivespussit, jos niitä olisi". Kesti hetken aikaa ennenkuin tajusimme, että mitä lääkäri tarkoitti =D Oltiin molemmat miehen kanssa ihan että häh, mitä, täh? Sitten valkeni =)
Minä vielä kyseenalaistin asiaa sanomalla, että eikös ne kivekset laskeudu vasta myöhemmin. Lääkäri sanoi, että kyllä tämä on nyt ihan selvä tapaus =D
 
Kiva kuulla että kertovat jos vaan kysyy... Haluaisin todella tietää. Nyt kerrankin olisi aikaa kierrellä kaupoissa ja ostella vaatteita..

Onnea kaikille jotka ovat saaneet ultrasta hyviä uutisia.

Kävin tänään ottamassa verikokeita. Oli niin keväisen lämmin sää, että pyöräilin neuvolaan. Oli ihan hassu fiilis! Olikin paljon mukavampi pyöräillä, kun kävely sattuu.. outoa. Olisin kuvitellut, että pyöräily olisi ikävämpää. Siis liitoskivuissa.

 
Ulpu74 !
Minullakin on nenä ollut tukossa pari kuukautta, yöllä varsinkin on tosi tukalaa hengittää. Räkää ei tule vaikka kuinka niistäisi. Olen käyttänyt sellaista nenäsumutetta (Nazoil) joka on 100% kookosöljyä, ehkä pikkuisen helpottaa kuivuuteen. Muutenkin on raskas hengittää ja hengästyn helposti. Minä kyllä epäilen eniten tätä pölyä ja mahd. hometta jota täällä toimistossa leijuu. Lääkäri sanoi että raskausaikana limakalvot kuivuu, mutta eipä tälläistä ollut esikoisen kanssa.
Neuvolasta laittavat äitipolille tarkastukseen, jos ei ala joulun jälkeen helpottamaan.

Ninni74 18+3
 
Ninni74: tuota flunssaa on kyllä runsain mitoin liikkeellä, mutta voi se johtua raskaudestakin.
Kun odotin meidän tyttöä, mulla saattoi nenästä vuotaa verta ihan älyttömästi! Siis tosi paljon! Kerrankin istuin sohvalla, ja aloin niistauttamaan, kun tuntui että jotain valui. No, ei niiskautus auttanu, vaan se valui uudelleen. No, pyyhkäisin paperilla, ja järkytyin veren määrää. Pikaisesti kylppäriin hakemaan pyyhettä, veri valui tuolloin jo paperin läpi, sormien välistä pitkin lattioita... pyyhekin oli hetken kuluttua ihan veressä. Sitten se vain loppui.
Arvaa vain oliko ikävää. Koskaan ei arvannut minnekään lähteä ilman isoa pyyhettä :o)

Huomenna on rakenneultra OYSissa. En tiedä mitä laitteita siellä on, mutta kovasti toisaalta haluttaisi tietää, kumoi on tulossa. Itse kun odotan tyttäreni kanssa toista tyttöä, pojat ja isi odottaa poikaa :o).
Mutta taidan malttaa mieleni tälläkin kertaa.

Kun viimeksi olin synnärillä, ja kun vauva syntyi ja kätilö sanoi, että ompahan kaunis tyttö, minä hölmistyneenä kysyin, että MIKÄ? :o)))))
Olin ihan ollut varma että kolmas poika tulee :o)). Kyllä se oli herkä hetki, ihan niinkuin aiemmatkin synnytykset. Mutta tällä kertaa mieheni itki varsin vuolaasti. Oli kuulemma aivan järkyttävän onnellinen pikkulikasta :'o). Toki pojatkin syntyessään saivat silmät kostumaan, mutta mikä lie tuo tytön syntymä...
Tyttö onkin oikea isin likka. Kyllä äitikin toisinaan kelpaa, mutta kun isi tulee töistä, ei tarvii miettiä kuka kiipeää vaikka väkisellä syliin :o).

Mites teillä muilla, oletteko olleet voimissanne synnytyksen jälkeen?
Mulla on synnytykset olleet aika helpot, tai siis onko ne sitä koskaan, mutta siis aina on sujunut ongelmitta (koputtaa pöytään), eikä ole tarvinnut imukuppia tms. eikä paikatkaan ole revenneet tms. Pari tikkiä on laitettu poikien synnytyksen jälkeen mutta ei isompaa.
Joka kerta olisin voinut lähteä saman tien maratoonille, ja joka kerta olen karannut heti suihkuun kun on hoitajan silmä välttänyt :o). Imetys niinikään on lähtenyt heti käyntiin, jopa esikoisella. Lisämaitoon ei ole tarvinnut kajota.
Kummallista, yhdenkään synnytyksen jälkeen en ole ollut väsynyt, en edes muutaman päivän jälkeen kotonakaan. Kait sitä on helpolla päässyt.
No, keskimmäisellä alkoi koliikki, ja erilaiset vatsa-vaivat, jotka sitten valvottivatkin liki yksi vuotiaaksi saakka...
 
Mirkku32: En ollut voimissani synnytyksen jälkeen, päinvastoin. Mulla meni avautumisvaihe ihan hyvin, sain epiduraalin ajoissa ja sitä rataa. Mutta ponnistusvaihe oli ihan kamala. Se kipu jotenkin lamaannutti minut, enkä olisi millään halunnut ponnistaa! Vauvan sydänäänet heikkenivät ja otettiin imukuppi avuksi. Sen avulla poika syntyikin helposti ja nopeasti. Olikin ihan potra poika, 54cm ja 4155g...
Sitten ooteltiin istukan irtoamista, ja tunnin nyhtämisen jälkeen jouduin istukan käsinirrotukseen.
Menetin synnytyksessä verta 1300ml. Kun heräsin nukutuksesta, olin ihan puolikuollut. Olin lääketipassa ekan vuorokauden.

Tuossa lyhyt versio tapahtumista. Hemppa oli kotiinpäästessä jotain 80 luokkaa, joten voitte kuvitella, kuinka väsynyt olin. Lisäksi iski jotain henkistäkin väsymystä siihen päälle, niin aika rankkaa oli ekat pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen.

Mutta nyt töihin...

Ulpu
 
Huomenta!!

On niin kiire täällä töissä ettei meinaa ehtiä kirjoittamaan!

Mullakin eka synnytys meni ihan harakoille, ponnistusvaiheeseen asti meni ihan ok, siihen asti kesti noin 12 tuntia ja kolme epiduraalia. Mutta se viimeinen epiduraali annettiin kun olin auki 9 cm, eli aivan liian myöhään!! En sit ponnistusvaiheessa tuntenut juuri mitään, puoli tuntia se silti vain kesti kun kätilö leikkas suurinpiirtein koko alapään auki! Kaksi senttiä sivuun ja sisäänpäin... Sen koommin lantionpohjan lihaksia en ole saanut toimimaan kun ei pystynyt oikein ponnistamaan kun ei tuntenut mitään. Seuraavana päivänä lääkäri vain tutkiessaan alapäätä totesi että "oho, onpas se musta!!" Kiva... Hemppa oli kans 90 että oli vähän hakattu olo. No onneksi nää kaksi seuraavaa on mennyt ilman tikkejä, vain pieniä nirhaumia.

Joo eiköhän nyt ole tarpeeksi peloteltu taas, jatkan vähän hommia...
 
Pikakäynnillä lukaisin: Herrajumala!!! Ihme että haluatte vielä lapsia! Siis en todellakaan millään pahalla sano, vaan sydämmestäni toivon, että seuraava(t) kerra(t) on helpompia!!! Halaus ja rutistus kaikille mammoille!!!
 
Heh, samaa toivon minäkin =)
Kyllähän se alkuun tuntui, että "ei enää ikinä!" Mutta jostain se vauvakuume vain kuitenkin iski.
Positiivisella ajattelulla: ei se nyt voi toista kertaa olla yhtä kauheaa. Eihän...?
 
meillä eka synnytys meni vähän "pipariksi", 16 tuntia ähellettiin ja sitten piti tehdä kiireellinen sektio, kun ei alapää auennut tarpeeksi ja poika ei mahtunut ulos. Olihan tuo tietysti kookas 53cm, 4128g.
Toista synnytystä olen miettinyt, että uskallanko lähteä edes yrittämään vai pyydänkö suoraan leikkauksen. Lantio kuvattiin ja arvot olivat jotain raja-arvoja, tulos: mahdollista synnyttää normaalikokoinen lapsi, mutta mikä on normaalikokoinen???
 
Eihän sitä ekalla kerralla oikein tiennyt mikä on normaalia ja mikä ei, ei kyllä yhtään pelottanut seuraavat synnytykset jotka menikin sitten aika hienosti!! Vähän nopeanlaisia ne kyl oli, nyt kyllä vähän mietityttää seuraava kerta, viimeinen tunti on edellisillä kerroilla mennyt rytisten ilman puudutuksia, nyt jos ehtis vaikka spinaalin saada niin jos olis vähän lempeämpi loppurutistus... Mut sithän sen näkee ja vaikka kuinka kliseeltä kuulostaa niin kyllä lopputulos korvaa kaiken!! ; )
 
Heh jätän omien synnytys kokemuksien yksityiskohdat kertomatta, mutta eka ja toka ei kyllä olleet mitenkään kivoja kokemuksia. Eka meni kiireelliseksi leikkaukseksi ja toinen revittiin väkisin imukupilla ulos. Leikkauksen jälkeen olin melko huonossa kunnossa koska kärsin kohtutulehduksesta johon söin vahvoja antibiootteja ja hemppa oli jotain 85. (tulehdus johtui synnytyksen käynnistymisen pitkittymisestä, kesti monta päivää ja lapsivettä tihkui) Ja imukupin jälkeen paineet olivat niin alhaalla että mies joutui käyttämään mut suihkussa kun en pysynyt hereillä. Vielä kun veivät mut osastolle niin herättelivät välillä... sitten pääsinkin nukkumaan. Mutta niin hullu olen että tehtiin vielä kolmas siihen syssyyn... mutta se synnytys olikin sitten ihan ok. Varmaan korvauksena noista kahdesta ikävämmästä kokemuksesta...
Mutta kaitpa tämä ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jos se synnytykokemuksesta riippuisi. =D


 
Aikasta iisejä noi kolme ensimmäistä synnytystä oli. Ensimmäisessä tosin noi liitokset rupesi lonksumaan et pariviikkoa oli kävely ja kyleltään kääntyminen hankalaa. Tikkejä jouduttiin laittamaan reilu 30. Toiseessa tuli ainoastaan 3 tikkiä ja kolmannessa ja neljännessä ei yhtään.
Kolmannessa synnytyksessä enkerennyt saamaan minkään laista puudutusta, kun oli "nopea", mutta se oli toisaaltaan helpoin vaikka oli isoin vauva. Heti olin pirteä ja olisin jaksanut lähteä vaikka maailman ympärys matkalle =).
Neljäs synnytys tuntuikin sitten tuskallisemmalta. Käynnistettiin oksitosiini tipalla. 6 senttiin aukesin "ilman" kipuja, mutta sitten ei keretty enään antaan muuta kipulääkettä kuin kohdunsuun puudute.
Sitten synnytyksen jälkeen tuli hyytymiä kohtuun pariin otteeseen. Ja menetin verta n.noin litran verran. Viimeisenä sairaalassa olo iltana tankattiin sitten 3 pussillista puna soluja, kun hb oli alle 80.
Mutta aika kultaa muistot ja avoimin mielin lähen sitten joskus synnyttämään tätä viidettäkin =)

Mutta nyt tätä päivää ja neuvola terveiset.
Painoa on tullut 720g viikkoon lisää. RR 113/57 ja hb 111 vaikka aloitin raudan syönnin jo lauantaina. pissi puhas. Kohdun korkeus 18cm eli melkein ylä käyrällä menee.
Täällä tulee neuvoloihin alue jako ja mun neuvola täti menee toiselle alueelle. Saan uuden neuvola tädin sitten ens vuon alussa. Vielä ei ees tiedetä et kuka tulee. tää nykyinen täti laittoi nyt lähetteen hepatoosi kokeisiin, jos tulee kutinaa niin voin käydä otatuttamassa kokeet. ja 26 viikolle pitäisi sopia sokerin rasitukseen aikaa. Sain jo myös todistuksen tästä raskausdesta kelaa varten ja sen voi viedä jo parin viikon päästä kelaan.
Mites muut meinaatteko ottaa tulevalle asukille jo nyt vakuutuksen vai odotatteko syntymään asti. ite olen miettinyt et josko ottas sen jo ennen syntymää jos vaan saa.
Nyt kuttuu muut ipanat ja työt. Moro palaillaan taas
 
Terveiset äitiyspolilta...Olin niiden kohonneiden fosfolipidivasta-aineiden vuoksi lääkärissä tänään. Lääkäri otatti uudet verikokeet ja sanoi, että jos ovat edelleen koholla aloitetaan lääkitys. Miniasperiniia ja hepariinia suoraan vatsanahkaan. Uusien kokeiden tulokset pitäis tulla parin viikon päästä, jonne mulle varattiin myös uusi aika. Eli pitää nyt vaan kärsivällisesti taas odottaa ja toivoa, että kaikki sujuu hyvin...
Lääkäri ultrasikin ja toukalla näytti ainakin toistaiseksi olevan kaikki hyvin ja siellä se äidille jo vilkutti. :-) Sukupuolta yritin kysellä, mutta eipä tämä lääkäri ainakaan sitä vielä suostunut paljastamaan. Perjantaina on rakenneultra ja meinaan sitä sielläkin kysellä...

Tytteli ja toukka 18+1
 
Minäkin kuulun tähän joukkoon joka olisi ollut valmis ompeluttamaan alustansa vaikka kiinni ekan synnytyksen jälkeen - niin varma olin ettei enää ikinä. Salista poistuessani sanoin kätilöille että "terve vaan, tässä lähtee sitten yksi lapsinen perhe kotiin". Siihen tokaisivat että "juu, juu, nähdään ensi vuonna". No, tulee synnytysten väliin se puolitoista vuotta.. :))
******Hypätkää seuraavan yli, ekakertalaiset******
Ei vaan tosissaan, pahat repeämät tuli, ommeltiin 25 tikkiä nukutuksessa salissa, ja puolen vuoden päästä kävin vielä korjausleikkauksessa. Ja silti odotan tätä toista kuin hullu puuroa, vaikka tiedän mitä se pahimmillaan on.
Häntä pystyyn siis vaan kaikille!
 
Hei taas!
Viimeksi kun kirjoittelin odottelin vauvan liikkeitä jo kärsimättömänä, nyt ne ovat sitten jo joka päiväisiä. Vauvasta on tullut jotenkin todellisempi, kun ilmoittelee säännöllisesti olemassa olostaan.

Tänään kävin neuvolassa. Kaikki oli hyvin. Verenpaine 112/69, pissa puhdas ja hemoglobiini oli jopa noussut viime kerrasta, nyt 141. painoa tullut 217 g/vko.

Rakenneultraan vielä kolme viikkoa, sitä odotellaan malttamattomasti!

Lilja-77, viikko 19+2
 
Iltaa täältäkin suunnalta! Onpas täällä vilkasta ajatustenvaihtoa synnytyksistä yms. Toivotaan, että itsekullakin menee kaikki niin hyvin kuin voi ja sitten vain on luotettava itseensä, luontoon ja nykylääketieteeseen. Kyllähän sitä kaikkea sattuu ja tapahtuu eikä mullakaan mikään ns. "mukava" synntys ollut, mutta toisaalta ajattelen, että kun siitä on kerran selvitty, siitä selviää toisenkin kerran. No, synnytykseen on vielä (valitettavasti) pitkä matka.

Mulla oli viime viikolla rakenneultra ja kaikki näyttää olevan hyvin. Kyllä meillekin paljastui vauvan sukupuoli, mutta olen luvannut miehelle olla paljastamatta sitä kenellekään :-). Mutta ihan kiva tietää, koska sitä jotenkin asennoituu eri tavalla tähän maha-asukkiin kun tietää sukupuolen. Lapsesta tulee jotenkin läheisempi ja nimen miettiminen ei ole sitten niin vaikeata.

Siitä mun parvorokkopelostakin pääsin eroon kun kävi ilmi, että olen joskus kaiketi sairastanut sen vaikken ole ikinä kuullut edes koko taudista mitään, luultavasti hyvin lievänä sitten. Ehdin kuitenkin aiemmin jo googlata asian perään ja kaiketi kun 20 viikkoa on täynnä, tarttumisriski äidistä sikiöön kutistuu 10%:sta 1%:iin eli vaikka äiti sairastaisikin taudin, sitä ollaan jo pikkuhiljaa turvallisemmilla vesillä. Ja mitä mulle neuvolasta kerrottiin oli se, että yleensä kaikki menee ihan hyvin, vaikka sikiö saisikin tartunnan eli lähinnä sitä joutuu tehostettuun seurantaan vauvan anemiaepäilyjen tms. vuoksi. Mutta toivotaan, ettei mokoma tauti pääse ketään vaivaamaan. Jos taudeista puhutaan, vesi- ja vihurirokko ovat kaiketi paljon vaarallisempia raskaana oleville ja sikiölle kuin parvorokko.

Mutta koetetaan, äidit relata, varsinkin kun on joulu tulossa. Pelkoja ja mörköjä on kaikkialla, mutta kannattaa pysyä positiivisella mielellä niin on henkisestikin helpompaa.

Toivotan tässä vaiheessa jo rauhallista ja leppoisaa joulua teille kaikille!!!

Mari-71, rv 20+5
 

Similar threads

U
Viestiä
622
Luettu
13K
Lapsen saaminen
Indima ei kirj.
I
U
Viestiä
211
Luettu
5K
M
U
Viestiä
214
Luettu
6K
U
N
Viestiä
117
Luettu
3K
I
L
Viestiä
168
Luettu
4K
Lapsen saaminen
Neilikka Ajatuksista
N

Yhteistyössä