kimball
Ulpu,
reilu 2 v on meidän esikoisemme. Pääsinkin just miettimästä, että jos ei olisi tätä ikää jo kertynyt, niin olisi pitänyt lykätä kakkosen yritystä ...mutta onhan niitä mustasukkaisuusongelmia kai joka iässä jos on ollakseen, kuten sun ja Ninninkin lapsilla. Ja tätäkin ehdittiin kuitenkin melkein vuosi "tehdä". Eli pitää yrittää olla kaiken väsymyksen keskelläkin onnellinen lapsistaan ja ajatella et kyllä se siitä ajan mittaan ja purra hammasta ja laskea kahteen sataan. Vaan lujille ottaa välillä.
Lisäksi kun esikoinenkin on (edelleen) huono nukkuja ja vaeltaa pari kertaa yössä pois huoneestaan, on tullut mieleen että sen sänky ehkä pitäisi roudata takaisin meidän makkariin, koska tuntuu ikävöivän ja nukkuu heti paremmin kun on meidän luonamme. Välissä en halua antaa sen enää nukkua, koska vauva nukkuu omassa kopassaan vain alkuillan ensimmäisen unipätkän. Aamuyöstä ei enää millään. Siinäpähän sitten imetän, laitan laatikkoon, tassutan, nostan pois, kävelen ja aloitan taas alusta kunnes viimein otan viereen ja nukahdan. Tyttö pitää ihme röhkinää eli silloinkin kun ei itke, pitää kyllä muut hereillä!
***
Voi miten olikin ihanan lämmintä tänään, ja edelleenkin. Kävin pikku vaunulenkillä ja taidan lähteä vielä toisellekin. Kuntoa olisi pikkuhiljaa nostettava ja omat housutkin olisi kiva saada mahtumaan päälle! Vielä jää kymmenkunta senttiä napin ja napinläven väliin...
reilu 2 v on meidän esikoisemme. Pääsinkin just miettimästä, että jos ei olisi tätä ikää jo kertynyt, niin olisi pitänyt lykätä kakkosen yritystä ...mutta onhan niitä mustasukkaisuusongelmia kai joka iässä jos on ollakseen, kuten sun ja Ninninkin lapsilla. Ja tätäkin ehdittiin kuitenkin melkein vuosi "tehdä". Eli pitää yrittää olla kaiken väsymyksen keskelläkin onnellinen lapsistaan ja ajatella et kyllä se siitä ajan mittaan ja purra hammasta ja laskea kahteen sataan. Vaan lujille ottaa välillä.
Lisäksi kun esikoinenkin on (edelleen) huono nukkuja ja vaeltaa pari kertaa yössä pois huoneestaan, on tullut mieleen että sen sänky ehkä pitäisi roudata takaisin meidän makkariin, koska tuntuu ikävöivän ja nukkuu heti paremmin kun on meidän luonamme. Välissä en halua antaa sen enää nukkua, koska vauva nukkuu omassa kopassaan vain alkuillan ensimmäisen unipätkän. Aamuyöstä ei enää millään. Siinäpähän sitten imetän, laitan laatikkoon, tassutan, nostan pois, kävelen ja aloitan taas alusta kunnes viimein otan viereen ja nukahdan. Tyttö pitää ihme röhkinää eli silloinkin kun ei itke, pitää kyllä muut hereillä!
***
Voi miten olikin ihanan lämmintä tänään, ja edelleenkin. Kävin pikku vaunulenkillä ja taidan lähteä vielä toisellekin. Kuntoa olisi pikkuhiljaa nostettava ja omat housutkin olisi kiva saada mahtumaan päälle! Vielä jää kymmenkunta senttiä napin ja napinläven väliin...