Hei vaan kaikki! Kiva kuulla että teillä on kaikki hyvin ja np-ultrassakin on jo moni päässyt käymään. Se on ehdottomasti ollut tähän mennessä raskauden ihanin ja tunteikkain hetki, kun näki pienen vauvelin siellä vehtaavan. Okei, ehkä vielä tunteikkaampaa oli jo se kun testiin pamahti ne kaksi viivaa. Tuntuu, että siitä on jo ikuisuus..
Tänään mulla oli jo toinen neuvola, Viikkoja 13 + 5. Oma neuvolatäti oli lomalla ja oli siis sijainen ja toivottavasti ei tarvitse sillä tädillä enää käydä. Kamala hössö. Multa jäi kaikki mun kysymykset esittämättä ku se vohkas koko ajan jotain. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja se on pääasia. Pelästyin oikein kunnolla ku ei meinannut ensin sydänääniä löytyä. Tuijotin jo miestäni paniikin omaisesti ku se etsi ja etsi ja ei kuulunut edes heikosti. Viimeksi löytyi heti ja viikkoja oli vasta 8+5!!! Sit ne yhtäkkiä pamahti kuuluviin, HUH. 150 löi sydän. Multa mitattiin myös kohdun korkeus (tai mikä se on), luulin että vasta kuukauden päästä. Se oli 14, enkä mahtunut asteikolle ollenkaan. Kai se kasvu siitä tasaantuu, muuten olen oikeasti kohta jo vuoren kokoinen. Mut enhän ole omiin housuihin mahtunutkaan enää puoleentoista kuukauteen. Painoa ei nyt ollut tullut lisää, viimeksi sitä oli jo tullut kolme kiloa, eli hyvä näin. Mutta juoda pitäisi kuulemma paljon enemmän, oli pissassa ketoaineita liikaa. Tuntuu, että nytkin juon jo tosi paljon, mut ei näköjään riitä.
Isolde: juu, itkuun olen minäkin pillahtunut tai ainakin useasti meinannut. Ja yleensä jostain ihanasta asiasta.
Oletteko käyneet alennusmyynneissä ostamassa äityisvaatteita? Mä ostin pari paitaa - 50 %, vielä vähän reiluja vatsasta, syksyllä sitten sopivia, tai tätä menoa viikon päästä =)
