Tammimammat 6

[ulkopuolinen]

Nellylle vielä..


Niin siis en ole huomannut mitään ylimääräisiä supistuksia johtuen tästä bakteerista. Välillä oli kyllä kieltämättä vähän parempi kausi ja nyt ollut taas huonompi.. liekö sittenkin johtunut tästä bakteerikannasta? Vaikea sanoa...

 

[Millie]

Mulla on ollut kovettumissupistuksia, mutta ei kovin pahoja. Yleensä ne tulee jos on stressiä tai pitää tehdä jotain kiireellä. Todennäkösempiä ne on iltapäivästä. Oon ajatellu, että ne kuuluu asiaan, kun ne kuitenkin loppuu kun levähtää. Ja ne ei oo mitään verrattuna mun närästykseen, jokavaikeuttaa jo nukkumista ja väsyttää. Ihan hirveä tunne mennä nukkumaan kun korventelee lääkkestä huolimatta ja aamulla kun herää on ihan täysinäinen olo - ei huvittas syödä mitään. Onnellisia ootte jos ei oo tarvinu noiden sulkijalihasten löystymisestä kärsiä. Saa kyllä nähdä kuinka kauan jaksaa...

 

[Vanilja]

Heip

Tsemppiä kovasti kaikille suppareista kärsiville!! Itse olen säästynyt niiltä, ainakin toistaiseksi. Mulla on välillä tuota Millienkin mainitsemaa närästystä, mutta ei sitäkään kovin paljoa. Eli edelleen suht pirteä olo, vauvallakin, melskaa nimittäin päivittäin ihan todella paljon! Nukkuuko se ikinä...?

Mutta sitten... ettei kaikki kuitenkaan näyttäisi liian ruusuiselta. Juuri kun olin pääsemässä mielessäni suunnilleen "balanssiin" tämän muuttuvan vartalon suhteen. Tämä pyöristynyt vatsa on alkanut jo itsestäni näyttämään kauniilta. Ja vaikka kiloja onkin tullut se 10, ei sekään juuri muualla näy kun tuossa mahassa (mitä kyllä ihmettelen suuresti!) Kerrottakoon, että olen vain 160 cm ja lähtöpainoni oli 51 kg. Selkä on siis melko lyhyt ja olenkin pähkäillyt, että mm. tämän vuoksi maha näkyy eri tavalla kuin jos olisin pitkä.. No anyway, viikonloppuna oli käymässä hyvä ystäväni, joka kummallisella käytöksellään sai mut taas ihan alamaihin. Kyseessä on siis todella hyvä ystävä, joka on alusta asti iloinnut tästä raskaudesta.

Tapanamme on joskus leikillään vähän naljailla toisillemme ja puhua suoraan yleensäkin asioista. Viikonloppuna jokin raja kuitenkin ylittyi, ainakin meikäläisen sietoraja.. Mietinkin, että onko kyseessä taas vaan hormonit ja ylireagointi, vai halusiko ystäväni todella pahoittaa mieleni?

Tässä kommentteja joita kuulin parin päivän aikana:

- Paljonko sulle on tullut kiloja?
- 10
- Täh??!! Ei voi olla totta? Sä et siis ole tehnyt muuta kuin maannut ja syönyt?

ja

- Onko tissitkin kasvaneet?
- Juu, onhan nekin tietysti... (mulla ennestään C/D -kuppi)
- Siis apua, jo entisestään!! (nainen, joka aina ylpeilee sillä ettei tarvitse rintsikoita)

ja

- No nyt kun sä olet noin iso, niin sun jenkkakahvoja ei enää erota

ja

- Saanko ottaa pari leipää? (tuli krapulassa käymään)
- Toki, ei siellä jääkaapissa kyllä paljoa ole.
- No onhan täällä nyt paljon enemmän kuin silloin sun sinkkuaikoina!
- Joo, mutta se on nykyisin niin paljon täydempi verrattuna niihin aikoihin..
- no sen kyllä huomaa... (ja todella pitkä katse muhun päin)

ja kaiken huipuksi kysyi mieheltäni:

- Miten sä enää nykyisin haluat tuota naista, kun siitä on tullut tuollainen?

Että tällainen ystävä mulla... En enää muista mitä vastattiin, mutta kateellinen tuntuu olevan. On mua muutaman vuoden vanhempi ja kovin miehenkipeä sinkku. Mutta täytyy myöntää että piti taas vettä juoksettaa padosta sunnuntai-iltana kun olin yksin kotosalla. Niin pahasti nuo läheisen ihmisen sanat satuttivat. Edes miehelle en näyttänyt kuinka pahalta tuntui. Mies kyllä itse päivitteli kuulemiaan juttuja ja kirosi hänet alimpaan...

Nyt sitten tuntuu jotenkin ettei tee mieli olla missään tekemisissä kyseisen tyypin kanssa. Noiden ihme kommenttien väliin kuitenkin aina leperteli kaikkea "voi, mä olen niin onnellinen teidän puolesta..." jne.

Huh, helpotti vähän kirjoittaa.
Vanilja 28+5

 

[Leonor 30+0]

Vanilja: tosi kurjalta kuulostaa nuo "ystäväsi" kommentit. Aivan kuin hän olisi kuitenkin kateellinen sinulle! Mielestäni kaikkein loukkaavin oli tuo kysymys miehellesi.
Mutta tuollaisia juttuja kuulee harmittavan usein, et toisen raskausaikana ystävät aloittavat tuollaisen käyttäytymisen. Voiko se johtua jostain sellaisestakin, et sinkkuna elävää jotenkin hirvittää raskauden mukana tuomat muutokset ja heidän on vaikea sopeutua tilanteeseen. Sen vuoksi suusta pääsee joskus mitä ihmeellisempiä juttuja. Empä tiedä.

Täällä olo ihan ok. Vauva jyllää masussa jatkuvasti ja on tosi kova potkimaan. Saas nähdä mikä futari sieltä on tulossa
Ja lopultakin pääsin 30 viikolle, nyt enää korkeintaan 12 viikkoa jäljellä raskautta!

 

[Isolde]

Vanilja, varmasti tuntuu pahalta tuollainen hyvän ystävän käytös. Hän vaikuttaa kateelliselta, mutta ei tuollaista silti tarvitse suvaita. Ja yleensä pienet itkut auttavat pahaan mieleen, joten anna tulla vaan.
Mulla kävi niin, että ns. paras ystäväni joka oli myös kaasoni, etääntyi häittemme jälkeen, vaikka ennen häitä nähtiin ja soiteltiin todella usein. Polttareissa hän jopa töksäytti että häntä harmitti kun me mieheni kanssa ehdimme naimisiin ennen häntä ja hänen miesystäväänsä... ja sanottakoon, että hieman erilaiset taustat näillä suhteilla.. mutta siis häiden jälkeen olemme tavanneet puolen vuoden välein, hänestä ei kuulu mitään ja senkään jälkeen kun kerroin hänelle raskaudesta ei hän ole ottanut yhteyttä kertaakaan. vähitellen sitä itse kyllästyy yksipuoliseen yhteydenpitoon ja lopettaa itsekin. Tottakai harmittaa, mutta mieheni totesi jo kauan sitten että ns. ystäväni on vain kateellinen. ja näin taitaa olla. En todellakaan ymmärrä, eihän se ole häneltä pois jos me menemme naimisiin, saamme lapsen jne... Ehkäpä nämä ns. ystävät ovat jossain vaiheessa kuitenkin pitäneet itseään meitä "parempana" jollain tapaa, ja valtava kateus iskee kun huomaa että toisella menee hyvin, hän on onnellinen ja siirtyy elämässä seuraavaan vaiheeseen.
sitten hiukan omaa napaa.. : ) eilen neuvolassa kaikki hyvin, painoa tullut pian 7 kiloa... ja nyt alkavat käynnit kahden viikon välein joten ihan tuota kilo per kerta ei enää tarvitsisi tulla.. Mulle iski seuraava vimma, eli pitää saada kaikki hankinnat valmiiks mahdollisimman nopeesti vauvaa varten. että jos sitten myöhemmin ei jaksakaan tai jotain. aina jokin vimma : )

 

[Nelly]

Sain sitten eilen äitiyspakkauksen käsiini. Sitä vaan ihmettelen,että miksi joka vuosi on aina joku väriteema, eiks vois olla vähän kaikkia värejä joka pakauksessa? Oishan tuo pakkaus voinu olla trendikkäämpi, vaikka rusehtavaa, tummaa turkoosia, ja miks ei vaikka kunnon punaista... No, mutta koska poika on tänne tulossa niin nuo vaaleansiniset menee ihan mukavasti.
Mun mahassa asustelee kanssa aika moinen pyörijä, eilen tuntui kun se tulisi vatsanahasta läpi. Tuntuu aika häijyltä jos yhtä aikaa tulee supistus, ja sit toinen vielä potkii...

 

[pouta]

Taas neuvola takana ja kaikki hyvin. Jälleen oli eri täti, todellinen hössö, mutta kävi perusteellisesti kaikki läpi. Ei siis ollut mikään viiden minsan pikavisiitti. Painoa on tullut jo 15 kg neuvolan punnitusten mukaan, mut omalla vaaalla 12, joka tapauksessa ihan tarpeeksi =/. Sf oli 29. Ei ollut tullut Tyksistä mitään tietoa, et olin edes käynyt siellä lauantaina, saati tietoa virtsarakon pallurasta.

Sellainen mukava tieto tuli, että Tyksissä menee vuodenvaihteen jälkeen vuodeosastot remppaan, eli siellä on käytössä vain yksi äitiysvuodeosasto (tai mikä lieneekään nimeltään). Tulee olemaan todella ahdasta ja kotiuttavat nopeasti. Neuvolatäti ehdottikin, että kannattaa harkita, että menisi synnyttämään Saloon. Mutta olisi outoa lähteä sinne synnyttämään, ku meiltä on reilu kilsa matkaa tyksiin.

Vanilja: Jätä kaverisi kateelliset kommentit omaan arvoonsa. Väkisinki pisti naurattamaan noi töksäytykset mitä oli päästelly. Ei ystävä päästä tuollaisia suustaan ellei ole kateellinen. Pakko myöntää, että olen ehkä itse kerran syyllistynyt vähän vastaavaan ja todellakin kateudesta. Jälkeenpäin harmitti ihan hirveästi, että ei osannut iloita toisen mukana, vaan "vahingossa" sanoi muutaman tahdittoman lauseen... Olenkin sitä nyt jälkikäteen pyytänyt anteeksi, mut tuskin paljoa lohdutti.

Isolde: Minunkin kaasostani on tullut etäinen häiden jälkeen. Etenkin harmittaa, ku olisimme halunneet pyytää heidät (veljeni ja hänen vaimo) tulevan vauvan kummeiksi, mutta hän on koko raskauden aikana tasan kerran kysynyt raskauden etenemisestä. Ei tunnu häntä kiinnostavan vähääkään. Ja tämä ei ole kateutta, en tiedä mitä. Minä olen kuitenkin ollut hänen mukanaan hänen molemmissa raskauksissa täysillä.

Yritän tässä suunnitella talvella valmistuvan talomme värimaailmaa ja tällä hetkellä varsinkin lastenhuonetta. Ihanaa, mutta vaikeaa! Talon piti valmistua helmikuun lopulla, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsisimme muuttamaan jo tammikuussa. Huh, mulla on nyt jo stressi, että miten se muutto onnistuu pienen vastasyntyneen kanssa...

pouta rv 31

 

[Leonor 30+2]

Pouta: sullekin siis mukavia remppa -kuulumisia synnäriltä!
Meillä on sellainen tilanne, et vasta taisteltiin koko synnytysosaston säilymisen puolesta. Kun siihen saatiin varmuus, et toiminta jatkuu niin nyt kuulin, et osasto suljetaan joulun ajaksi ja avataan käyttöön taas 8. tammikuuta. Ja mullahan on laskettu aika 10. päivä. Lähin synnytysosasto siis sijaitsee reilun 200 kilsan päässä joulun ajan. Tosi mahtavaa!!! Pakko viettää joulu ihan vain sängyssä maaten jalat ristissä ja odotella oman osaston aukeamista. Itse asiassa mulla on ollut jokaisessa raskaudessa epävarmaa, et missä saan synnyttää. Täällä kun synnäriä pidetään aina silloin tällöin suljettuna. Tietysti se on aina sattunut siihen minun lasketua ajan tienoille. Tuo synnytyspaikan jatkuva miettiminen tuo melkoisen lisän stressinä kannettavaksi

 

[Leonor 30+2]

Tuli vielä mieleeni, et onko teistä muista odottajista kukaan ajatellut kokeilla kestovaippailua?
Tai oletteko ajatelleet hommata kantoliinaa?

 

[pouta]

Leonor: Mulla on yksi ystävä, jolla on nyt kolmen kuukauden ikäinen vauva ja he kestovaippailevat (öisin kertikset). Hän yrittää saada minua käännytetyksi =). Mitä lähemmäksi synnytys tulee, sitä enemmän ajattelen, et varmaan ihan kertiksillä mennään. Olen luvannut kyllä kokeilla, mutta se vaatii kuulemma sit paljon parempia kestovaippoja ku esim. mitä äitiyspakkuksen mukana tuli.

Vauva-lehden tilaajalahjana tuli yks kantoliina, mut siitä ei ole kuulemma mihinkään. Ostin miehan siskon suositteleman Mam Wrap merkkisen liinan. Löytyy esim. babyidean sivuilta. Eilen yritin pukea serkulleni sitä päälle ja hänen yksivuotias poika kyytiin, mut ei tainnu ihan oikein mennä, ku sälli valus sieltä läpi ) Me naurettiin hervottomana ku poika killui siinä oikeastaan pään varassa. Täytyy vielä vähän harjoitella...

pouta 31+1

 

[Vanilja]

Tänään tasan 29+0 ja melko väsynyt olen. Johtunee matalasta hemoglobiinista ja siitä etten ole ulkoillut... Kun ei ole sopivia vaatteita, vaikka rakastan pikkupakkasessa tarpomista ja muutenkin syksy on mielestäni paras vuodenaika ikinä!! Pitäis ostaa ne housut...

Leonor, tilasin juuri vauvalehden ja siinä tulee mukana se kantoliina. Olen myös kuullut, että se ei ole kovin hyvä, mutta kokeillaan nyt.

Sen verran olen myös vihreä, että olen ajatellut ainakin kokeilla kestoilua. Jostain syystä, kuten poutakin mainitsi, olen alkanut vähän luopua ajatuksestani ja käyttää ainakin osittain kertiksiä. Olen ajatellut, että ei pidä vielä tässä vaiheessa päättää ja olla sitten itselleen liian ankara, jos se tuntuukin vaivalloiselta. Mutta toki haluaisin kokeilla ja jos sujuu, niin hyvä niin.

 

[Millie]

Mulla on tuolla lahjoitettu, hyväksi sanottu kantoliina, mutta en oo vielä kokeillu. Me ollaan kans ajateltu kestovaippoja (ainakin) kokeilla, mutta käyttää myös kertakäyttösiä, varsinkin jos alussa on väsynyt.

En tiedä kerroinko, mutta mulla oli hemoglobiini 100 paikkeilla vaikka söin Obsidania ja olin tosi väsynyt. Hankin sitten tuota nestemäistä Kräuteria ja kolmen päivän käytön jälkeen pomppasi jo 107:aan. Ja olokin on ollut pirteämpi. Eli suosittelen ehdottomasti! Mä jouduin luopumaan jumpista 30:n viikon "kunniaksi", ei vain enää tuntunu hyvältä ja ärsytti kun piti puolivillaisesti tehdä liikkeet. Masensi vähän, kun paras rentoutumiskeino mitä tiedän on juuri jumpassa tms. käynti. Onneksi mies on luvannut alkaa käydä uimassa ja reippailemassa kävelyllä mun kanssa (eilen käytiinki, ja juotiin kuumaa glögiä & saunottiin päälle ), joten en oo ihan tekemätön. Lisäksi pikkusisko pyysi salille kaveriksi, joten ainakin jotain pääsee värkkäämään.

Mulla on onneksi mukava työnantaja, ja oon saanu alkaa tehdä vähän lyhempää päivää, ja jos tuntuu niin jotain voin tehdä kotonakin. Toisaalta tämä viimeinen kuukausi töissä tuntuu turhalta: en oo varma palaanko äitiyslomalta takaisin (työnantaja kyllä haluais) töihin, kun mieluummin lähtisin opiskelemaan. Saa nähdä tilanteen sitten.

Ystävien kateutta tai omituisuutta ei ole tarvinnut kokea - ehkä siksi, että muiden lapsen hankinta taitaa ajoittua vasta vuoden kahden päähän, mutta ymmärrän kyllä, miltä tuntuu, kun joku läheinen ihminen loukkaa sanoillaan. Isoäitini kommentit, eivät juuri mieltä ylentäneet... En ole käynytkään sitten vähään aikaan hänen luonaan, tosin johtunut suurimmaksi osaksi aikapulasta, mutta eipä ole liiemmälti huviitanutkaan. Tänään on tarkoitus kuitenkin piipahtaa kylässä.

Millon muuten sinne synnytysosastolle mennään tutustumaan? Vai pitääkö sitä erikseen pyytää? Joitakin lapuskoja sairaalaa varten piti viimeksi täyttää, mutta ei ollut puhetta mistään käynneistä. En ole kyllä kysynytkään terkkarilta, mutta pitänee sitten ens kerralla kysyä. Mulla on onneksi tosi mukava terkkari, ensimmäinen ei oikein ollu mun makuun, mutta neuvolan vaihdon myötä sain kivemman

Nyt varustautumaan kirpeään pakkaseen, näyttää kyllä siltä, että munkin on lisää vatsavaatteita hankittava....

 

[Leonor 30+3]

Minäkin ajattelin silloin esikoista odottaessani, et kokeilen kestovaippoja. Ajatus tuntui tosi hyvältä ja helpolta. Kunnes sitten vauva syntyi niin kertikset otettiin käyttöön. Eikä edes kokeiltu kestovaippoja. Toisen lapsen kohdalla ei käynyt edes mielessä, et oisko kokeiltu kestoilua. Mutta nyt se kestoilu on jotenkin paljon yleisempää ja siitä löytyy tietoakin mukavasti niin ajattelin kokeilla tällä kolmannella muksulla. Itseasiassa olen jo hommannut pari kestovaippaa ja lähden niillä kokeileen. Jos homma näyttää toimivalta niin sitten ostan lisää niitä. Aluksi kuitenkin käytän myös kertakäyttöisiä vaippoja. Ja voihan se olla paljon mahdollista, et kun vauva taas syntyy niin en jaksa edes ajatella mitään kestovaippojen käyttöä.

Kantoliinasta itse haaveilen. Se näyttää niin hirmuisen kätevältä. Ja varsinkin se siinä viehättää, et saa omat kädet vapaaksi. En vaan vielä oikein tiedä, et millaisen liinan hankkisin. Hug a bub -merkkinen ainakin netin arvostelujen mukaan on tosi hyvä ja suosittu liina ja sitä saa vaikka minkä värisenäkin. Luultavasti päädynkin ostamaan sellaisen alkuunsa.
Nuista liinoista on muutes moni käyttäjä sanonut, et kannattaa opetella perussidonnat jo ennen oikeaa kyytiläistä. Eli jos on mahdollista niin vaikka isolla nukella opetella sitä käyttämään. Saattaa olla alkuunsa hieman hankalaa ja siksikin on hyvä, jos opetuskappaleena ei ole oikea vauva. Luulenkin, et tuo alun hankaluus on useimmille syy, miksi se liina jää käyttämättä
Aika näyttää et miten meillä käy.

Mutta hirvittää kun miettii, et miten monta viikkoa voi mennä vauvan syntymästä ennenkuin sen kans pääsee ulkoilemaan! Täällä pohjoisessa kun yleensä tammikuussa alkaa ne paukkupakkaset eli -25 - -35 asteen pakkaset ja ne saattavat kestää pitkälle helmikuuhun. Huijui! Eihän vauvaa voi viedä sellaiseen pakkaseen.

 

[Heaven 29+6]

Heipsan!!

Huomenna alkaakin viikko 30, nopeesti tää aika kyllä menee!!Ja perjantaina taasen neuvola, sitt käynnitkin alkaa tihenee...Nostan kyllä hattua kaikille jotka vaan jaksaa kestovaippailla. Itellä se ei oo edes käyny mielessä, enkä meinaa tän toisenkaan kohdalla siirtyä kestoihin.Jotenkin helpompaa mennä noilla kertiksillä ja säästyyhän siinä pyykiltäkin, sitä kun varmasti kertyy taas kunnolla vauvan tullessa...

Vaavi oli taasen pari viikkoa hissukseen masussa, mutta eilen illalla tais myllertää senkin edestä!!Tais vaikuttaa noi tytön synttärit kun oli niin paljon touhuumista ja laittamista ettei hirveesti ehtiny makoilla. Aattelin kuukauden päästä laittaa vaaville kaiken valmiiks, sängyn jne...Pääsee esikoinenkin vähän totuttelee sillä tavalla asiaan. Vaikka kyllähän sitä joka päivä vaavista puhutaankin...

Kaverilla oli viikko sitte laskettuaika, saas nähä meneekö käynnistykseen asti...Tosiaan nyt iski kunnon pakkaset ja täällä Hämeessä ainaski on jo isot luminietokset. Ahkerasti käyty tytön kanssa mäen laskussa.Toivottavasti viikolla ei tuu kovin lämpöset ilmat ettei lumi vaan karkais...!

Jaksamisia kaikille!

 

[Joanna]

Millie: Meillä ainakin pitää itse soittaa synnytysosastolle ja varata "kiertokäyntiaika". Neuvolasta saa puhelinnueron ja soittoajat. Itse varasin ajan jo reilu kuukausi sitten, aika on joulukuun puolessa välissä. Ajat menee tosi nopeesti, eli kannattaisi olla ajoissa!

Meillä tuskin kokeillaan kestovaippoja, mä oon niin laiska etten vaan jaksa edes harkita. Yritän sitten säästää luontoa muulla kierrättämistoiminnalla.

 

[pouta]

Hyvää viikonalkua!

Millie: Minäkin jäädytin salikortin viikko sitten. Tuntui, että nyt oli oikea aika lopettaa, ku suurimmat puhinat tulivat aina ku änkesin itseni laitteeseen tai yritin päästä pois =) On kyllä jo vähän ikävä rehkimään ja nyt kun ulkonakin on niin liukas, niin ei tule lähdettyä kävelyllekään. Enkä oikein saa itsestäni irti, että jumppais kotona. Tietääkö joku, että mistä netistä löytyisi mammajumppaohjeita?? Löysin vain yhdet, mut ne oli niin hepposta venyttelyä, et ei inspiroinut kokeilemaan.

Eipä tässä kyllä aikaakaan olisi ollut urheilemaan. Meidän rakennusprojekti ryykää täysillä eteenpäin ja vaikka meillä on urakoitsija joka talon pystyttää, niin silti on koko ajan kaikkea mitä pitää itse hässätä. Tällä hetkellä näyttää muuten siltä, et ollaan reippaasti etuajassa. Talonhan piti valmistua helmikuun lopulla, nyt näyttää et päästään muuttamaan reippaasti tammikuun puolella. Mitenkähän onnistuu vastasyntyneen kanssa? Jännittää/pelottaa!

pouta 31+4

 

[Vanilja]

Mimitsu 32v. la 1.1., toinen lapsi, Vantaa
pouta 29v. la 4.1. ensimmäinen, Turku
Sarla la 6.1.
Neppis 25v. la 5.1, esikoinen, Satakunta
Isolde 27v. la 6.1. esikoinen
Aino 31v. la 7.1. ensimmäinen, Turku
Leonor 27v, la 10.1, kolmas, pohjoinen
Sara, la 10.1, esikoinen, Pirkanmaa
Nöpi 27v, la 12.1 , ensimmäinen, Järvenpää
Ritu la 13.1
Pippa 24v. la 14.1, ensimmäinen, Häme
Meri* 24v. la 14.1., toinen lapsi, Eurajoki
Joanna 32v, la 15.1, ensimmäinen
Nina la 15.1, neljäs
Heaven 25v. la 16.1. toinen lapsi, Lahti
katja78 27v. la 19.1. toinen lapsi, Pohjois-Savo
Nelly 31v, la 19.1., esikoinen, Hki
Vanilja 29v. la 19.1. esikoinen, Hki, KOS Haikaranpesä
Hattara 30v., la 20.1., esikoinen, pk-seutu
Pink1983, la 24.1, toinen, Hyvinkää
Pive 36v. la 25.1, toinen, Vantaa
Masi 21v, la 26.1, ensimmäinen, Karjaa
Elin@ 24v. la 27.1, toinen, Keski-Pohjanmaa
janzku 26v. la 28.1. ensimmäinen
Marsuli 30v, la 30.1, toinen, Hyvinkää
Kaura 31v, la n.30.1, toinen, Turku


Terve naiseen!

Päivitin listaa, kun tuli ikää lisää... Huh, vuoden kuluttua alkaa ikä sitten kolmosella.
Huomenna neuvolaan, kirjoittelen sitten kuulumisia enemmän.

Mukava istua lämpimässä toimistossa ja juoda kaakaota, kun ulkona on ihan järkyttävä pyry ja viima....

vanilja 29+3

 

[Leonor 30+5]

Onnea Vaniljalle vuosirenkaiden lisääntymisen johdosta

Missäs muuten muut naiset luuraa? Ainakaan Katja, Elin@ ja Kaura eivät ole antaneet kuulua itsestään aikoihin!

Pouta: toivotaan,et teidän vauva on hyvä nukkumaan, niin saatte sen turvin muuton hoidettua alta. Ihanaa vauvan kans aloittaa yhteinen elämä uudessa kodissa

 

[Pive]

Meillä esikoinen 1v4kk poltti kätensä takan lasiluukussa lauantaina, mutta onneksi toimittiin nopeasti eli käsi kylmän vesihanan alle niin säästyttiin pahemmilta vammoilta. No, nyt hänellä on maha ripulilla. Toivottavasti ei ole tarttuvaa laatua. Kunpa tietäisi mistä se tuli!
Elin@ kirjoittelee samassa ryhmässä kuin minä tuolla mesen puolella (esikoisemme ovat syntyneet samaan aikaan) ja hän voi ihan paksusti!

Itsellä oli vähän maha kipeänä viime yönä myöskin. Toivottavasti ei ole mitään vatsatautia. Luulisin, että vaavi vain on ollut huonossa asennossa masussa.

 

[kkk]

Vanilja, varmasti tuntuu pahalta tuollainen hyvän ystävän käytös. Hän vaikuttaa kateelliselta, mutta ei tuollaista silti tarvitse suvaita. Ja yleensä pienet itkut auttavat pahaan mieleen, joten anna tulla vaan.
Mulla kävi niin, että ns. paras ystäväni joka oli myös kaasoni, etääntyi häittemme jälkeen, vaikka ennen häitä nähtiin ja soiteltiin todella usein. Polttareissa hän jopa töksäytti että häntä harmitti kun me mieheni kanssa ehdimme naimisiin ennen häntä ja hänen miesystäväänsä... ja sanottakoon, että hieman erilaiset taustat näillä suhteilla.. mutta siis häiden jälkeen olemme tavanneet puolen vuoden välein, hänestä ei kuulu mitään ja senkään jälkeen kun kerroin hänelle raskaudesta ei hän ole ottanut yhteyttä kertaakaan. vähitellen sitä itse kyllästyy yksipuoliseen yhteydenpitoon ja lopettaa itsekin. Tottakai harmittaa, mutta mieheni totesi jo kauan sitten että ns. ystäväni on vain kateellinen. ja näin taitaa olla. En todellakaan ymmärrä, eihän se ole häneltä pois jos me menemme naimisiin, saamme lapsen jne... Ehkäpä nämä ns. ystävät ovat jossain vaiheessa kuitenkin pitäneet itseään meitä "parempana" jollain tapaa, ja valtava kateus iskee kun huomaa että toisella menee hyvin, hän on onnellinen ja siirtyy elämässä seuraavaan vaiheeseen.

Kaikkia vaan ei kiinnosta kavereiden lapset ja raskaudet, ei siihen läheskään aina kateutta liity...

 

[Leonor]

Edelliseen viestiin: kyse olikin ystävistä, ei kavereista! Niissäkin kun on kuitenkin melkoinen ero. Itse ainakin olen ystävieni (myös lapsettomien) kanssa samalla aaltopituudella.

 

[Vanilja]

Sama homma täällä, kyse on erittäin hyvästä ystävästä, jonka olen tuntenut vuosia. Olemme kokeneet yhdessä ties mitä. Olemme olleet toistemme tukena mm. eroissa ja muissa vaikeissa elämäntilanteissa, riekkuneet yhdessä sinkkuina ja kokeneet vaikka mitä. Olen miettinyt, että pitäisikö minun ottaa nämä asiat puheeksi hänen kanssaan kun seuraavan kerran näemme. Yhteydenpito tuntuu nykyisin olevan vain minun käsissäni. Ärsyttvää, että jos esim. soitan hänelle, eikä hän silloin pääse vastaamaan, saa takaisin soittoa odottaa joskus toista viikkoa... Surullisinta tässä on se, että olen ollut aiemmin niin varma ystävyydestäni, että pyysimme häntä kummiksi melko alkuvaiheessa raskautta. Hän suostui kyynelsilmin tehtävään, kun oli niin otettu! Nyt olen harmitellut, että pitipä kiirehtiä tuon kummiuden kanssa. Ei oikein tekisi mieli mennä enää perumaankaan, mutta toisaalta, haluanko lapselleni hänenlaistaan kummia? Olisin toivonut häneltä hieman enemmän yhteydenpitoa ja tietynlaista myötäelämistä jo raskauden aikana. Ja enhän voi tietää, muuttuuko asiat lapsen syntymän jälkeen, vai tulisiko hänestä "näkymätön" kummitäti. : /

 

[Pive]

Vanilja: oletpas sinä aikaisessa vaiheessa pyytänyt kummiksi. Itse en missään nimessä pyytäisi ketään enne lapsen syntymää, mutta se onkin vain minun näkemykseni.
Harmi, että ystävä ei olekaan ollut todellinen ystävä myös raskautesi aikana!

 

[Isolde]

Onpas inhottava ilma, vettä sataa ja kaikki lumi sulaa. Eli kaikki rapa tulee taas koiran mukana sisälle...
Mulla on pitkästä aikaa ollut hiukan huono olo tänään, oikeen sellanen kuvottava sellainen. Kait se ohi menee, tuntuu vaan epämiellyttävältä. Ja mahakin on hassu, vähän kipeä mukamas. Kait se pikkuinen siellä möyrii ja paukuttelee mua : )
Ja meidän tuleva vauva sai viime yönä serkun : ) nyt en malta odottaa että päästään katsomaan pikkuista laitokselle!
ja Vanilja, kyllähän nimenomaan on niin että ystävät ovat yleensä kiinnostuneista toistensa elämästä, ja jos toinen sattuu olemana raskaana niin kyllä sitä silloin varmaan on kiinnostunut miten tämä raskaana oleva ystävä voi. KKK:n sanat kuulostavat hassuilta, että muka kavereiden raskaudet eivät vain kiinnosta, kysehän on yhdestä elämän isoimmasta asiasta joten tuntuu kummalta että ei jaksaisi "kiinnostaa"... jos kerran siis ystäviä ollaan. Eli mielestäni ystäviltä saisi odottaa edes jonkinlaista kiinnostusta edes siihen miten itse voit. Kannattaisi ehkä ottaa tämä kummiusasia tämän ystävän kanssa esille ja kysyä miten hän siihen asennoituu nykyään.
Ja minunkin tekisi jo mieli kysyä kummeja tehtäväänsä, mutta taidamme odottaa kunnes vauva on syntynyt. Kummit olemme kyllä "valinneet", jos sitten ottavat tehtävänsä vastaan on eri asia...

 

[Joanna]

Meillä on vähän ongelmia kummien valinnan kanssa, kun juuri kukaan ei tunnu kuuluvan enää kirkkoon. Ovat kyllä aikanaan kuuluneet ja rippikoulun käyneet, mutta nyt vanhemmiten on yksi jos toinenkin eronnut sieltä. Joten meillä ei taida olla valinnanvaraa, on otettava ne, jotka vielä kirkkoon kuuluvat. Tällä hetkellä tiedän yhden kaverini kuuluvan kirkkoon, yhdeltä pitää vielä varmistaa...