Toggle sidebar

Tammimammat 8

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pouta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hurjasti onnea Masille, Elinalle ja Isoldelle!

Synnytyskertomuksia on mukava lukea, ehkä tietää itsekin sitten hiukan paremmin mitä voi odottaa - tai sitten ei (ehkä parempikin kun ei tiedä...);D !

Lupaavat (?) merkit täällä päin on kyllä hiipuneet jonnekin. Ei suppareita oikeestaan lainkaan, ja tuo paine alapäässäkin on hellittänyt, että kävelykin on vähän helpompaa. Ja pikkuinen meuskaa... Joten oottelua sitten. No, mikäs tässä palloutuneena ähistä. Voimia ja jaksamista kaikille odottelijoille ja tietenkin tuoreille äideille hyviä vointeja nyyttien kanssa - voi kun se oma sieltä päättäis kans tulla! :)
 
Onneksi olkoon vaaveista! Meilläkin on uutisia: tyttö, 52 cm, 3950 g. Eilen tultiin kotia, ja eka yö meni ihan hyvin, mitä nyt yhet raivarit piti saada ja jouduttiin evakkoon alakertaan, että ees isiukko sai nukkua. Se viihytti papua sitten nyt aamulla, eli oon minäki nukkunu :) Torstaina mulla oli koko päivän pikkusuppareita, mutten ottanu niitä yhtään vakavasti, ku ne ei tuntunu sen kummemmilta kuin aikasemminkaan. Ukolla oli sitäpaitsi team event tavarantoimittajan kanssa ja sen jälkeen viininmaistelu - tokihan sillä oli känny auki jotta voin soittaa, mutta en viittiny häiritä, ku ajattelin sen vaan turhaan ryntäävän kotia.. ;) Illemmalla supparit alko tuntumaan ihan kunnolla, mutta oli tosi lyhyitä. Hain ukon junalta puolilta öin, ku busseja siihen aikaan täällä landella enää kulje. Ukko ehti nukkua puoli tuntia, ku heräs mun ähellykseen, ja soitti sitte jossain vaiheessa synnärille neuvoa kysyäkseen. Kätilö halus sitte munki kans puhua, ja naps, siinä puhuessa meni vedet alle. Onneksi olin laittanu varalta pyyhkeitä lakanoiden alle, eli ei patja ihan pilalle menny.. Tuntia myöhemmin ajettiin laitokselle, ku suppareita tuli niin tiuhaan. En ollu ku 3 cm auki, mutta sain kuitenki jäädä sinne, ja istuskelin viiteen senttiin asti ammeessa. Oli ihana siinä alussa, mutta sitten supparit tuli niin kipeiksi, ettei vesi enää auttanu. Sain akupunktion, mutta ne neulat oli vaan tiellä, ku en tajunnu varoo niitä. Siinä vaiheessa halusin sen epiduraalin NYT, vaikken etukäteen ollu kovinkaan innoissani siitä. Koitti se kätilö mulle happinaamaria sun muuta ehottaa ensin, mutta suutuin vaan. Taisin kirota ku merimies, ja ku ukko haisee alkoholille, tehtiin varmaan tosi hyvä vaikutus ;) Onneksi vuoro vaihtu, jotenki se uus kätilö oli "ankarampi" eikä niin vaan pompoteltavissa, mutta tosi hyvä. Jossain vaiheessa sain suppareita stimuloivaa, ku neljään tuntiin en ollu siitä viidestä sentistä avautunu ollenkaan, ja aukenin hiukan, ennenku piti stimuloida lisää.. Epiduraaliaki piti toisen narkoosilääkärin tulla kattoon, kun se ei enää auttanu hirveesti. Taas jossain vaiheessa (vähän sumuiset nuo muistikuvat..) alko ponnistuttaan, mutta papu ei ollu tarpeeksi alhaalla vielä. Ei se sieltä kyllä alas tullukaan, eli sain sitte vihdoin luvan ponnistaa, vaikka kätilö mielellään ois nähny pavun alempana. Parin kovan "turhan" ponnistuksen jälkeen papu lähti liikkeelle, ja loppu kävi aika nopeeta. Olin tosi väsyny siinä vaiheessa, ku jostain syystä en ollu nukkunu edellisenäkään yönä.. Ja papu synty siis vasta pe iltapäivällä, 12 h ehin olla laitoksella. Kyllähän sitä oli ku uus ihminen silti, ku "maailman kaunein vauva" (niinku varmaan kaikkien äitien vauvat on) tuli rinnalle! Siitä sitten yhteiselo on lähteny sujuun ihan ok. Ekan päivän sain levätä, ku papu nukku vain, mutta yöllä valvotettiin varmaan koko käytävää. Päivällä papu oli taas asiallinen ja kiltti, eikä isiukko meinannu millään uskoo, että hänen tyttärensä osaa karjua. Toinen yö meni tosi hyvin, siis yhet raivarit piti toki ottaa, mutta uni tuli kuitenki, ja saatiin molemmat nukuttua kunnolla. Saas nähä, tuleeko noista aamuyöraivareista tapa.. Mulla ei oo maito vielä laskeutunu, mutta imutellaan kuitenki ahkerasti ja eletään toivossa. Eilen papu sai vähän vettä, nyt laitoin ukon kauppaan hakeen korvikejauhetta, jos maito ei laskeutuskaan. Ihan varalta, itellä parempi olo. Rinnat on nyt kyllä niin turvoksissa ja arat, että eiköhän se maito oo tuloillaan, ja päästään kunnolla asiaan. Niin, papu on hiukan keltanen, mutta ottivat verikokeen eilen ennenku päästiin kotiin, ja arvot oli niin matalat, ettei valohoidolle oo tarvetta. Silmällä pitää pitää, että josko keltasuus leviää tai papu menee veltoksi, mutta se on kyllä oikeen terhakka hereillä ollessaan. Nyt ootellaan, että millon ne soittaa laitokselta, niillä on tapana kysellä kuulumisia kotiutuksen jälkeen. :)

Talvisia terkkuja - sataa valkosta taivaalta! Lumeksi sitä tuskin voi kutsua... ;)
 
Kaikille oikein paljon onnea vauvan saannin johdosta!

Meidän poika syntyi 19.1 klo 04.58. Pituutta 50 cm ja painoa 3580g.
Kirjoittelen joskus myöhemmin synnytys tarinaa.

Voimia teille, joilla vauva on vielä masussa!
 
Onnea uusille vauvoille ja heidän perheilleen!

Kotona vielä - eikä mitään uusia tuntemuksia. En ois ikinä uskonu että mulla menee yli, kun kerran oon joutunut niin pitkään jännäämään että se tulis liian aikasin, mutta se jännäyshän oli ihan turhaan. Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa onkin siitten viisaampi eikä säiky kaikkia tuntemuksia.
 
Heips!
ISOT ONNITTELUT KAIKILLE PIKKUISENSA SYNNYTTÄNEILLE!! :)

Leonor, menit sitten synnyttämään mun laskettuna aikana... :/ =D

Täällä ei juuri uutisia... Eilen oli vkottainen nla, kaikki arvot kunnossa, eikä painoakaan ollut enää onneksi tullut. Kyllä tämä 20 kg riittää jo... Seuraava neuvola perjantaina ja ens keskiviikkona kätilöopistolle lääkärin arvioitavaksi, jos mitään ei ole siihen mennessä tapahtunut.

rv 40+4
 
Jokohan muut on synnyttämässä, kun niin hiljaista on???
vielä ei oikein kunnon merkkejä synnytyksen lähestymisestä, mitä nyt eilen hetken supisteli aika kovaakin alle 10minuutin välein, mutta lopuui yhtä nopean kuin oli alkanutkin.
Pive 39+6
 
Pive, sulla jotain sentäs. Siellä se kohtu harjoittelee koitosta varten, hyvä juttu! Täällä ei mitään...

Käytiin repivän ylämahakivun takia kätilöpistolla eilen. Vauvalla kuitenkin kaikki hyvin, ja kaikki arvot hyviä. Johtuu vaan kohdunkannattimien venymisestä ilmeisesti. Kohdunkaulaa jäljellä 2 cm ja ihan kiinni... Tässä voi mennä vielä pitkään... :/
 
Onnea kaikille vauvan saaneille!

Ja malttia ainakin Vaniljalle, Pivelle ja Nellylle!

Kantoliina on meillä kova juttu. Pitäisi tässä pakata ku on muutto lauantaina ja likka tietenkin hereillä ja vaatii syliä ja heiluntaa. Näin saadaan jotain aikaiseksi.

pouta ja likka huomenna 3 vkoa
 
Kotona kotona edelleen.Toissa yönä pikkasen supisteli, mutta siihen se sitte jäiki...Tänäänki kävin lenkillä, eikä minkäänlaisia tuntemuksia masussa...Huomenna vika neuvola,sitt seuranta siirtyy sairaalalle ja jos nyyttiä ei kuulu ni sitt lauantaina tai maanantaina aletaan käynnistys puuhiin.Sellasta tänne...
Otin tänään ja leivoin pikkasen vierasvaraa pakkaseen...

Heaven 41+2
 
Meillä on tuo vauvalehden kantoliina.. En oo hirveesti kuullut siitä kehuja, mutta ostaa sitten paremman kunhan ensin kokeilee sillä ja näkee, onko meillä käyttöä.

Meilläkin on leivottu jo moneen otteeseen, mutta herkkuhiiret on ehtineet syömään pakastimen jo tyhjäksi.. :) Täytynee leipoa lisää.

Vauvaa ei kuulu, ei... Mua ei sinänsä tämä odottelu ole edes ahdistanut tai stressannut kovin paljoa, vaan se muiden stressaus ahdistaa! Ihmiset soittelee ja kummastelee, että "onpa ihme kun ei ole vielä syntynyt". Eihän tuo nyt mikään ihme, meillähän mennään vasta 40+6 PÄSSIT (tekis mieli välillä sanoa..). Sit ne voivottelee, että "voi että, sä oot varmaan jo ihan kypsä..." Kyllä oon, noihin voivottelijoihin!!!

huomenna neuvolaan..

vauvan petivaatteet pitää varmaan kohta tuullettaa, kun ne on pölyyntyneet tuolla sängyssä jo muutaman viikon.. heh..
 
Siivous, reippaat kävelyt ja seksi käytössä - toivottavasti kohta tapahtuu jotain - vielä ei kyllä tunnu mitään uutta. Nyt alkaa ärsyttämään.

Neuvolassa oli eilen kaikki hyvin. Ens ke sitten NKL:lle tsekkaukseen jos ei ole itsestään käynnistynyt. Mitä siellä muuten tapahtuu? Samoissa siis mennään Vanilja.

Suolisto on kyllä olut niin levoton jo pitkään, ja nyt se on alkanu häiritsee kävelylenkkejä. Meneeköhän mun synnytys vessassa istuessa...

Mikä on teidän synnyttäneiden vointi nyt? Miten ootte kestänyt jälkivuodon, että miltä maidonnousu on tuntunut? Jäikö raskausvaivat sairaalaan?
 
Nelly: Tuo vatsan oikkuilu viittaisi lähestyvään synnytykseen. Mulla ainakin supistelut tyhjensivät suoliston täysin, eikä tarvinnut synnytyksessä peräruiskeita, eikä vessareissuja. Siis ainakaan esikoisen kanssa!

Pive rv.40 tasan
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pive*:
Nelly: Tuo vatsan oikkuilu viittaisi lähestyvään synnytykseen.
Click to expand...

Mä olen kuullut samaa. Pidän peukkuja sulle Nelly, että kohta alkaisi tapahtumaan, etkä ehtisi sinne ensi keskiviikon tarkastukseen!! :)

Mulla myös siis ens keskiviikkona matka Kätilöopistolle, lääkäri sitten kuulema arvioi tilanteen? Eli oon käsittänyt, että jos katsoo vain että vauva voi hyvin ja on sen kokoinen että mahtuu normisti syntymään, niin laittavat vaan kotiin odottamaan sitä mahdollista käynnistystä.. Kai?

Hirveä makeannälkä, eikä kaapissa mitään hyvää.. :/ Pitää vissin ruveta kaakaon lämmitykseen..

 
Juu,tarttee varmaan tuulettaa vaavin petivaatteet, täällä ne on ollu valmiina jo viimesen kuukauden...Ei muakaan tää odottelu ahdista, vaan just noi kaikkien kyselyt että joko joko joko...Eiköhän täältä päin sitt ilmotus tuu ku vaavi on maailmassa!!

Viime yön vaavi oli taas tosi rauhallinen, niinku yleesä.Musta tuntuu että ei taida tulla ulos ilman apuja...Mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa tapahtua sekin ihme.

Tänään oli tosiaan vika neuvolareissu, kaikki oli ok. Lauantaina pitää sit mennä klo 9 sairaalaan, siellä sit katotaan että mitäs tehdään;Käynnistetäänkö samantien vai odotellaanko vielä maanantaihin jos vaavi päättäskin tulla ulos omin avuin. Jonkun verran voi kuulemma ite vaikuttaa että kumpana päivänä käynnistetään...Oon koittanu mietiskellä että kumman nyt sitten valkkais jos tosiaan sinne asti mennään...Toisaalta toi viikonloppu ois parempi varmaanki lapsenvahdille, mutta toisaalta jos odotteliski vielä viimeseen etappiin asti, jos toinen päättääkin tulla omin avuin...ja maanantai on 29 päivä ja mies ja tyttö on molemmat syntyny 29...No mutta nää on edessä sitte lauantaina...

Jaksasitteko te ootella ihan viimeseen etappiin asti mieluummin ku alettas käynnistelee aiemmin??En kyllä uskonu että tänne asti mentäs!! Mutta minkäs tälle luonnolle mahtaa! Nami, kohta pääsee syömään miehen tekemää superhyvää ruokaa!
Jospa me viimesetkin odottelijat kohta jakaannuttas...

Tsemppiä kaikille tulevaan!!
 
Pakko todeta tohon vatsan vellomiseen, että sitä on kyllä jatkunut jo tosi pitkään. Oonkin ihmetelly miten toisilla voi olla ummetusta... kaipa mulla syynä noi köykäset supistelut, ne pitää vatsan pyörteessä - osasyyllinen on myös varmaan rautavalmiste. Mutta kuulun niihin jolla esim aina menkkojen kanssa ollu mahan löystymistä. Se siitä suolistosta. ;)

Pelkään itse käynnistystä siinä mielessä, että se on kuulemma aika raju, ja voi helpommin päätyä sektioon... Mutta oishan siinä se hyvä puoli että ois sit jo sairaalassa, eikä tarttis lähtöä laskeskella.

Mutta yritetään jakautua. Lähden nyt toiselle kävelylenkille tänään, nivuset kyllä aivan tulessa, ja alapäässä vihloo.
 
Nelly: kuulostaa kyllä siltä, että jakaudut kyllä ilman käynnistystäkin...eikä sulla ole vielä edes kuin viikon yli LA:n. Eiköhän se sieltä ala tulla itsestäänkin kohta!?
Mulla oli tuo NKL:n yliaikaisuus kontrolli aika varttuna lääkärille esikoisesta ja hän sitten pääti syntyä edellisenä päivänä.
Juu, eivät ne helpolla kuulemma nykyään käynnistele, jos vaan molemmilla kaikki hyvin ja näyttäisi mahtuvan syntymään normaalisti.
Saa nähdä törmätäänkö Nelly NKL:lla??
 
Ai niin, Heavenille jaksuja. Mä taitaisin ootella maanantaihin! Kuulemma nuo käynnistys supparit on kivuliaampia kuin normaalit, eikä välttämättä tuota kuitenkaan tulosta heti eli voidan joutua käynnisteleen useampaan otteeseen!
 
Heip
Tulinpahan vaan kertomaan, ettei ole mitään kerrottava... ;) Käytiin taas neuvolassa, kaikki kunnossa jne.

Mulla on raskauden aikana toiminut maha tosi hyvin, verrattuna raskautta edeltäneeseen aikaan. Tosiaan välillä oltu ihan löysällä, mutta nyt taas viimeaikoina oon kärsiny ummetuksesta, kumma juttu. Ja mulla ollu kans sama ku Nellyllä, menkkojen aikaan pehmeni maha.

Taidan painua tuulettamaan nyt nuo vauvan petikamppeet...

Jakselkaahan! Vanilja tasan 41
 
Heissan!

Täällä päästiin tositoimiin 20.1 supistusten alettu aamulla 7. Yhdeksältä ne muuttui säännöllisiksi. Puol yksi oltiin sairaalalla kun tuntui ettei kotona enää jaksa. En ollut kuin kahdelle sormelle auki ja mentiin miehen kanssa perhehuoneeseen odottelemaan jatkoa. Aika hidasta oli mulla avautuminen ja sainkin kipupiikin käteen auttamaan vähän rentoutumaan. Se autto pariks tunniks, mutta silti vaan kolmelle sormelle auki. Pikkuhiljaa sit siirryttiin saliin ja siellä vähän aikaa talsittuani sain kohdunkaulan puudutteen josta apua ehkä muutaman supistuksen ajan. Avauduin neljään senttiin.. No tässä vaiheessa vasta alko irrota limatulppa. Seuraavaks sainkin jo epiduraalia. 12 yöllä sit kätilön tutkiessa meni vedet ja yhteen mennessä olin 8-9 senttiä auki. Lisättiin tekopolttoja että saatais kaveria laskeutuun alaspäin kun oli vielä aika ylhäällä. Eipä ollut siinä vaiheessa enään epiduraalista apua! Kyllä oli sellasta supistusten tykitystä että! No päästiin vihdosta viimein ponnistaan kunnolla ja tunnin ähräämisen jälkeen tyttö syntyi 4.45! 50,5 cm ja 3650g oli mitat. Synnytyksen kesto n. 20 tuntia eli kyllä vähän meinas voimat loppua.

Tyttö voi hyvin ja kaks päivää ollaan oltu kotona:)

Terv. Pippa
 
Jaksamisia odotteleville! Se on tuskastuttavaa, mutta minä päivänä tahansa... ;)

Me päästiin tänään kotiin ja ollaan ihan ihastuksesta soikeina ja kujerrellaaan vauvalle! Pikku prinsessa syntyi 23.1 aamulla: strategiset mittaukset tuottivat tuloksen 49 senttiä ja 3.070 kiloa. Isi vaihtaa juuri vaippaa ja vaapelia harmittaa aina kun vaatteet joutuu ottaan pois. Mutta sitten kun on puhtaat bodyt päällä niin ilme muuttuu ja alkaa tissille hamuaminen. Tämä neiti on ihan mahoton tissinainen! Niin, ja mun rinnat pamahti kokoon DD tai E (pitää lähteä siis vielä liiviostoksille) ja maitoa tulle niin, että pakko pumpata. Kaalinlehdet on ahkerassa käytössä...

Mutta niin, synnytyskertomus lyhyesti:

Maanantaina katsottiin rauhassa Täydellisiä Naisia, mies oli päättänyt ettei jaksa mennä illalla reeneihin. Alavatsaa alko viillellä supistuksina: aivan erilailla kuin harjoitussuppareissa, joissa koko vatsa kovettui. Kymmeneltä supistukset alko voimistua ja en voinut istua, vaan kiertelin kävellen ympäri kämppää. Supistusten tiheys oli mielestäni vielä n. 10 min, mutta kun mies sitten kellotti, että väli on 4 min. Sanoin kuitenkun, että juodaan kahvit ennen kuin mennään, kun on varmaan pitkä yö edessä. sitten lähtiin synnärille, jossa oltiin yhden aikaan. Ei tarvinnut odotella pahemmin, otettiin vavan ekg ja mittailtiin supistuksia, sain perä"ruiskeen". Pääsimme sitten synnytyssaliin, koska kohdunkaula oli kadonnut ja olin sormelle auki.

Kiikkustuolissa otettiin taas ysdänääniä ja supistuksia antureilla. Sitten mentiin ammeeseen. Supparit kävi jo tosi kipeiksi, eikä tuntunut mikään auttavan, en ollut vielä tarpeeksi auki, ja muissa saleissa oli täys härdelli synnytyksien kanssa. Sain ilokaasua taittamaan pahimmat supparipiikit ja kiikkustelin - mutta kipu yltyi. Aloin olla tarpeeksi auki ja anestesialääkäri kutsuttiin paikalle: tosin odotettiin aika kauan. Sain epiduraalin - ja suvistuskivut lakkasivat - onneksi supparit pysyivät.

Odoteltiin sitten seuraavaa vaihetta - ponnistusta. Jossakin vaiheessa iski hirveä tärinä, olin kuin horkassa ja leuat vain kalisi pakonomaisesti. Sain lämpöpeiton ja miehen kanssa yhdessä hengitettiin. Olo helpottui, kunnes alkoi painatus alapäässä. Ensin hiukkasen (kello oli 8), mutta 8.15 vauvan pää olikin valmiina tulemaan ulos. Alkoi ponnistelu - ensin ei oikein tekniikka ollut hallussa, mutta sitten päätin, että kipu joka tuntui jokaisen ponnistuksen jälkeen pitää saada loppumaan ja varttia vaille kahdeksan ähkäisin maailmaan rääpäleen: se oli ajatukseni kun näin, miten pikkuruinen se oli! Mutta kyllä siinä oltiin liikuttuneita kok sali: hoitajat ristivät pikkuisen heti rinsessaksi ja ihastekivat sitä ja isän kanssa katseltiin huumassa ja huojentuneina kun se parkaisi. Sitten neitokainen olikin hissukseen ja tuli vain katselemaan suurilla sinisilmillään maailman menoa. Ja heti kylvetyksen jälkeen tissille... Siinäpä se dramatiikka ( ei niin lyhyesti ehkä kuitenkaan).

Nyt opetellaan uutta arkea ja yritetään nukkua vähän (äiti paljon). Tytteli söi just tissiä ja nukahti kuin tukki tissille. Palaan astialle, nyt mennään yöpuulle!

Prinsessa ja onnesta hämillään oleva tuore äiti
 
Onnea Millie!

Täällä on käyty 2x päivässä sauvakävelyllä satoi tai paistoi lumisessa maisemassa, siivoiltu ja harrastettu seksiä, lisäks oon painellu tiettyjä akupisteitä alaselästä - eikö alkais jotain tapahtua?! Tänään onkin ollu kovettumissuppareita koko ajan ja jotkut niistä jo kirraa enemmän - kävellessä maha tuntuu tosi raskaalta ja kaikenlaista vihlontaa.

Olen kyllä ylpeä itsestäni että vielä sain kokea tällaisen reippaan vaiheen raskauden loppumetreillä. Aikasemmin kun masensi se ettei oikein jaksanut/ uskaltanut tuntemuksiltaan tehdä mitään.

Mites muilla?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa