Moikka!
Hirmuisesti onnea pojasta
possumunkille ja muille myös hyvistä neuvola- ym. kuulumisista! Toi
asuntotilanne on varmasti pk-seudulla ihan painajaismainen, voin vain kuvitella. Me tuossa pari vuotta sitten muutettiin kaupungista maalle omakotitaloon ja on kyllä ihanaa, että on tilaa ja oma piha eikä naapureita
Tsemppiä asuntovaikeuksien kanssa painiville!
Me käytiin vihdoin hankkimassa
vauva-asioita ja nyt on eteisessä vaunut ja turvakaukalo, joiden lisäksi osteltiin pienempiä juttuja niinku lakanoita ja pinnasänkyyn patja. Eilen kävin myös jo ekalla vaunulenkillä
Kävin siis tyhjien vaunujen kanssa kokeilemassa, mitä tuo meidän koira niistä vaunuista sanoo, mutta onneksi se oli täysin välinpitämätön koko vaunuja kohtaan eikä kiinnittänyt mitään huomiota.
Onko muilla muuten koiria? Miten ootte ajatelleet tutustuttaa koiran vauvaan? Meidän koira täyttää pian vasta vuoden eli on ihan mukula vielä itsekin. Oon ajatellut, että mies voisi synnäriltä jo tuoda vauvalta tuoksuvia harsoja tms. koiralle nuuhkittavaksi ja palkata aina, kun koira on välinpitämätön tai muuten käyttäytyy hyvin. Sitten ajattelin ihan reilusti näyttää vauvan koiralle, antaa sen haistella ja nuolla vauvaa ja ottaa se tavallaan omakseen ja palkata aina kun koira on välinpitämätön ja rauhallinen vauvaa kohtaan. Miltä tämä kuulostaa? Onko muilla kokemuksia?
Mä en millään taas malttaisi odottaa vauvan syntymistä. Mun täytyis tässä kovasti ja ahkerasti tehdä lopputyötä koululle, mutta on niiiiin vaikea keskittyä mihinkään muuhun kun tähän vauvaan. Koko ajan tekis mieli hypistellä vauvatavaroita tai lukea synnytyskertomuksia tai muuten vaan ajatella vauvaa.
Synnytystä oon taas miettinyt tosi paljon, kun siskoni sai viikko sitten vauvan
Joillain taisikin olla jo toivelistoja synnytystä varten ja omaanikin oon miettinyt. Aika ehdottomaksi mulle on nyt muotoutunut se, että en missään nimessä haluaisi epiduraalia. Mielelläni en haluaisi mitään lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta jos on pakko, ni toki sitten otan. Mutta epiduraalia haluan välttää ihan viimeiseen saakka, koska oon monelta taholta kuullut, että siitä menee ihan tokkuraiseksi ja että myös vauva on sitten synnyttyään tokkurainen. Mä en halua olla ihan pihalla sitten kun saan sen vauvan syliin, vaan haluaisin antaa noiden ihan luonnollisten hormonien hoitaa työnsä enkä puuduttaa niitä pois. Mutta katsotaan sitten kun se synnytys on käynnissä, mullahan tää on eka joten en yhtään tiedä mitä odottaa
Onko kellään ollut
käsien puutumista? Mulla vaivaa öisin tosi paljon se, että oikea käsi on ihan puuduksissa. Oon yrittänyt nukkua eri asennoissa ja pitää kättä vartalon päällä, mutta ei auta mitään. Kun nousee ylös, niin se auttaa, mutta ei sitä koko yötä viitsi seisaallaan viettää
Myös päivisin toi oikea käsi puutuu, tosi ärsyttävää.
Semmoista tänne kuuluu
Maanantaina on neuvola ja innolla odotan tuota sf-mittaa, tuntuu että se on jo ihan hillitön
Isänpäivänä olen ajatellut tuota tulevaa isää muistaa ihan pienellä lahjalla, ostin semmoinen vauvanhoito-oppaan (tosi hyvä ja hauska!) ja pienen vastasyntyneille tarkoitetun kirjan, jota isä voi sitten vauvan kanssa lueskella. Ja heijastimen, tuo mies kun ei niitä oikein ymmärrä käyttää
Ihanaa isänpäiväviikonloppua kaikille!
Nasdaq ja vauva 29+1 (ihana tosiaan olla jo kolmekymppisillä itsekin!
)