**Tammikuun Tuhisijat 2013** Syyskuussa

Synnytystä en ole vielä ainakaan kauheasti mietitnyt. Jotenkin en halua kauheasti suunnitella koska olen huomannut että elämässä yleensä mikään ei kulje suunnitelmien mukaan. Luotan sitten taitaviin kätilöihin ja seuraan omaa vaistoa ja toivon parasta ettei tulisi mitenkään erityisen vaikea synnytys.

Hankinnoista haluaisin teiltä kysellä minkä merkkisiä vaatteita olette ostaneet? Ja mitä pinnasänkyä/kehtoa? Löysin eräästä blogista aivan tajuttoman kauniin vauvansängyn joka kasvaa lapsen mukana mutta ei toki ollut sitten siitä halvimmasta päästä. Toisaalta jos sänky kestää lapsen mukana jopa 10 vuotta niin halvaksihan se lopulta tulee. Parasta tässä on että siinä on pyörät alla niin saa kuljetettua huoneesta toiseen tarvittaessa. Eli kyseessä on Stokken Sleepy sänky: Stokke Sleepi Convertible Nursery Bed - Stokke® United States Onko kenelläkään tuosta kokemuksia?

 

Sulla on samankuuloisia ajatuksia Pinsuli kuin mulla oli ennen ekaa synnytystä (tai on vieläkin). Mäkään en yhtään pelänny, odotin vaan innokkaana, että pääsis kokemaan mitä se sit on. Eikä se ylivoimaista ollukaan. Toki melkoinen urakka ja kivutkin on omaa luokkaansa, mutta hyvillä mielin lähden uusintaan.
Mie ponnistelin pojan maailmaan puoli-istuvassa asennossa, se oli myös mun oma toive. Hyvin meni, ja se asentokin tuntui omalta jutulta. Mä en osaa ajatella itteäni ponnistamaan kyljelläni tai nelinkontin (kylkiasentoa kokeiltiin eka kerralla enkä yhtään tykänny). Nyt tuo jakkara on alkanu sit houkuttaa...
Veteensynnytystä ois kiva kokeilla, mutta täällä ei oo siihen mahdollisuutta...On vain yks amme, johon pääsee kipuja lievittämään MIKÄLI SE ON VAPAANA. Tykkäsin siitä kyllä viimeksi, se vie tehokkaasti kipujen terävimmän huipun pois ja rentouttaa muutenkin.

Mie siemailen täällä vihreetä minttuteetä kynttilänvalossa, heräsin just päikkäreiltä. Poika tuosa touhuaa itekseen jotain, ihanaa ko saa ainakin hetken huokassa ja olla vaan...!!

Ainii, sain toissapäivänä videolle tallennettua pari masun muljahdusta!! Esikoista oottaessa kokeilin monet kerrat ja heppu lopetti leikit samantien kun ajattelinkin kameraa. Nyt onnistui EKALLA KERRALLA saaha vähän elävää kuvaa! Täytyy koittaa toisintoa paremmassa valossa, että tulis selvempi kuva.Hih<3

EDIT
Tuosta synnytyksen "suunnittelemisesta" täytyy omasta kokemuksesta sanoa, että se kannattaa. Ei sillä, että synnytystä vois mitenkään suunnitella valmiiksi, no ei todellakaan pysty. Mut jos miettii valmiiksi sitä miten HALUAIS kokea synnytyksen ja millaisia juttuja kokeilla niin ei kun kirjaa paperille. Sit kun synnytys on käynnissä -ja etenkin jos synnytys etenee nopeasti- ei tee välttis kauheesti mieli mitään puhella tai edes ajatella asioita, eikä välttämättä osaa pyytää jotain kivunlievitysjuttuja tms, kun ei tiedä niistä valmiiksi. Paperilta kätilö (myös jos kätilö vaihtuu kesken synnytyksen) voi lukaista sun ajatuksia helposti.
Mie kirjasin omaan toiveeseeni viimeksi myös sen toiveen, että mua ja mun miestä kuunneltais ja kunnioitettais, ja meidät pidettäis koko ajan ajan tasalla. Koin, että tuo toteutui ERINOMAISESTI ja jäi siinäkin mielessä tosi hyvä mieli synnytyksestä!!

 

Synnytys
On ihan lähipäivinä ollut mielessä kovinkin.
Miehen kanssa pari päivää sitten keskusteltiin siitä muutaman tunnin verran. Miehen on yllättävän vaikea aina ajatella synnytystä. Vaikka on ambulanssikuskina muutamia synnytyksiä hoitanutkin, on hänelle oman rakkaansa kivun katsominen todella paha paikka - ja tietysti muutenkin ihan eriasia omaa synnyttää kuin olla ammatillisessa mielessä synnytyksessä mukana.

Kuitenkin... Paljon on puitu kuopuksen viiden vuoden takaista synnytystä ja olen puhunut omista ajatuksistani, toiveistani ja peloistani. Eilis illan istuin koneella lukien synnytyskertomuksia ja mm. Pisangin juttuja luinkin tuolla Synnytys osiossa

Luomuna tahtoisin mennä. 2 edellistäkin on syntynyt luomuna (molemmista kokeilin ilokaasua pari henkäystä, eikä ollut apua, oli jo liian pitkällä synnytys). Esikoisen synnytys oli suht pitkä parin vuorokauden valvottavien epäsäännöllisten supistusten takia (säännöllinen synnytys 12h) ja päätyi lopulta imukuppi avustukseen heikentyneiden sydänäänten takia. 7cm oli avautunut kun menin synnärille. Kuopuksen synnytys meni ns. oppikirjan mukaisesti, 6h ja 30min ponnistus. 6cm olin auki kun mentiin sairaalaan ja vielä hymyilytti Sillä kohtaa kun olen kaivannut kovempia kivunlievityksiä, on ollut jo ponnistusvaihe niin lähellä että mitään ei ole voinut enää ottaa.

Kivunlievityksinä kotona suihku ja lantion keinuttelu, sairaalassa kauratyyny oli ehdoton ja kävelin, kävelin, kävelin.. en voinut pysähtyä. Koko ajan oli tunne että kontrolli kivun sietämiseen säilyi ja se on minusta tärkeintä synnytyksessä. Se on sellainen tahtojen taisto Antaa luonnon hoitaa, mutta on koko ajan tietoinen mitä kehossa tapahtuu. Toki otan vastaan lääkkeellisenkin kivunlievityksen jos koen tarvitsevani! En ole mitenkään ehdoton Otan vastaan sen mitä tulee.

Adora ja Marakatti 22+4, joka on yllättävän hiljainen, vaikka istahdan ekaa kertaa tälle päivälle. Nyt saunaan muksujen kanssa

 

Mulle kaikki mahdolliset kivunlievitykset, mitä vain annetaan! En muutenkaan haluaisi synnyttää. Varsinaista synnyttämispelkoa ei ole, mutta koen äärimmäisen nöyryyttävänä, jos synnyttäessä väännän jotkut tortut pöydälle. Enkä todellakaan haluaisi revetä - se on yksi suurimmista peloista. Muutenkin on aina ollut niin hirveitä itsetunto-ongelmia ja ulkonäköpaineita, että olisi kamalaa jos alakertakin menisi ihan tolkuttoman rumaksi. Kuulostan pinnalliselta ja itsekeskeiseltä, mutta näin se vain on eikä muuksi muutu. : /

Löysin kirpparilta neljällä eurolla toppahaalarin kokoa 62. Se on kuin uusi, ja siihen tuli lapaset ja töppösetkin mukaan. Vertailin sitä normivaatteisiin, ja se näytti pienemmältä kuin 62, ja pistän sen vielä pesuunkin, joten en nyt tiedä, hommaanko pienempää toppahaalaria. Toisaalta, se ei ollut yhtään mieluisan värinen, joten varmaan tulee hommattua se 56:n haalarikin. Haalari on siis vaaleansininen, enkä voi sietää kyseistä väriä. Mulla tulee siitä väristä mieleen pappan kalsarit. Olenkin sanonut kaikille, että tuo toppahaalari on ensimmäinen ja viimeinen vaaleansininen vaate, joka sillä tulee olemaan käytössä, että meillä suositaan ruskeaa, harmaata ja valkoista, myös turkoosi ja limenvihreä on kivoja. Onko teillä muilla mitään vastaavia rajoituksia vauvan vaatteita/tavaroita koskien?

Piipu85 & Iisakki 25+0 POKS

 

Synnytyksessä mulle on kyl ihan sama miltä näytän ja millaset tortut tulee. Tulee mitä tulee! Mä luulisin että oon nyt yhden synnyttäneenä valmiimpi siihen touhuun vaikkakaan en esikoisestakaan sitä jännittänyt. Mulla kävi niin että jäin ikään kuin sängyn vangiks kun vauvalle laitettiin se "pinni" päähän kun sydänäänet laski vatsanpäältä. Pääsin vessareissulle mut muuten liikkuminen oli rajotettua. Sain kaks epiduraaliannosta, joista toinen autto sen että sain nukuttua hetkisen monen yön univelkoja. Teki kyl hyvää. Tunnin kesti annoksen vaikutus. 9h:n synnytyksestä olin kuitenki melko monta tuntia kivulias.
Mut sit taas mun kaveri on hymyillen synnyttäny molemmat lapsensa. Ei kuulemma alkanut kipu edes tulla sellaseks että ois ihan kauheesti sattunu. :O
Kaikki kivut oli kuitenki ohi kun sai sen pienen nähdä ja mulla helpotti ponnituksen aikana myös se kun sain kokeilla vauvan päätä kun oli ihan tuloillaan. Motivoi kummasti!

Soittelen huomenna lisää saikkua lääkäriltä. En koe olevani työkykynen kun pienestäkin rasituksesta alkaa hengenahdistus.

Aniit 21+4 ainakin toistaseks.

 

täällä tällä erää vain poksuillaan 25+0 *poks poks*

Elovena77 & murmeli

 

Synnytystä kovasti miettinyt minäkin, mutta en vielä tarkkoja suunnitelmia tehnyt. Oon niin kovasti kallistunut sen sektion puoleen, että väkisin tulee mietittyä sitä aina ekana vaihtoehtona. Mutta toki täytyy vähän varautua siihenkin, että jos tulisikin sittenkin ihan alakautta. Se ainakin pelottaa, että jos vauva onkin jotenkin tosi nopea liikkeissään (vaikka ensisynnyttäjänä en tätä oikein usko) ja onkin sitten itsekseen tulossa ja jää kiinni tuonne matkalle. Jos päädytään selkeästi sektioon, niin onko se sitten aina suunniteltu vai onko tavallista, että odotellaan sinne "oikeaan" synnytykseen asti ja leikataan vasta sitten?

Valkovuotoa täällä lurahtelee päivittäin, aina on pieni läntti housuissa. Aamuisin varsinkin oikein tuntuu kun lirahtaa pöksyyn. On kuitenkin ollut koostumukseltaan ihan "normaalia", enkä oo pikkuhousunsuojaakaan pitänyt kun määrä on sen verran vähäistä vielä ja inhoan niitä hikisiä ja kutittavia suojuksia.

Harsoja oon ommellut itse jo pinon, mutta täytyy vielä hakea uus reissu kangasta. Eihän nuo riitä vielä mihinkään. Aika nopsasti tuli kyllä ja halvalla pääsee, ei maksanut tuo harsokangas kuin jotain vähän päälle 2e metri ja siitä metrin palasta tuli neljä sopivaa rättiä.

Hankinnoista Mun vanhemmat oli löytäneet reissullaan kirpputorilta ison kasan tosi hyväkuntoisia vauvatavaroita. Pitäisi ne hakea nyt sitten kotiin pestäväksi ja säilöön odottamaan tammikuuta. Löytyi mm. leikkikaari, syöttötuoli, matkasänky, sitteri, amme, pinnasängyn pehmuste ym... Eikä maksanut kaikki yhteensä kuin jotain 60e.

Viikonloppuna rupesin kallistumaan sen puoleen, että tuo heikotus johtuu verenpaineesta eikä sokerista. Mittailin paineita aamulla kun alkoi heikottaa ja huomasin kyllä tosi selvästi että tuli ihan hirveän huono olo siitä kun se mittari puristi käsivartta ja paineet laski sitä mukaan kun olo huononi. Tietääkö joku lukemia milloin verenpaine on liian alhainen? Tietysti varmaan yksilökohtaistakin, mutta mulla nuo huonoimmat mittaukset meni alle sadan (94/55) ja muutenkin pysyi aika lailla siinä sadan pinnassa. Minusta kuulostaa aika matalalta kun neuvolassa on mitattu yli 120/69-86 ja se on ollut hyvä.:O Tuossa mittarin ohjeessa ei ollut mitään mainintaa, että milloin on liian matala, korkeista oli kyllä mainintaa. Pitää nyt kyllä neuvolaa konsultoida tästä asiasta, millä saa verenpainetta nostettua? En vaan tajua miksi se tuo aamu on tuollainen että paine laskee just tiettyyn aikaan, mutta jospa se sitten johtuu siitä että aamutoimet teen seisaallaan ja se on jotenkin huono juttu pitkän pötköttelyn jälkeen. Jospa nyt alkuviikosta saisin ne tukisukkikset, niin vois katsoa auttaako yhtään jos joutuu seisoskelemaan. Ja neuvolaan laitan viestiä tuosta paineesta.

Mutta yritämpä töitäkin tehdä, vaikka pää on ihan puuroa. Onko kellään muulla samaa vikaa, ettei aivot toimi yhtään?

Nöhveli & pikkumöykky 22+4

 

Tervetuloa ä060811 :wave:

Nöhveli Lakritsalla/salmiakilla saa kuulemma nostettua verenpainetta Lisäksi täytyy muistaa juoda, myös jotain muutakin kuin pelkkää vettä. Lisäksi lepoa. Kannattaa varmaan neuvolasta kysyä?

Pinsuli kyseli valkovuodosta... Täälläkin sitä tulee ihan riittävästi. Välillä on paksumpaa ja valkoista, välillä vetisempää. Joskus sitä ihan holahtaa. Pikkuhousunsuojat on kova sana. Tosin eipä niitäkään viittis pitää 24/7, kun haudottaa sitten taas tota alapäätä...

Pisang Täällä on synnytystä mietitty sen verran, etten yritäkään olla mikään superihminen ja pärjätä ilman kivunlievityksiä, jos kerta oikeasti sattuu. En osaa sanoa, millain kipukynnys mulla tulee synnytyksessä olemaan. Tässäkin me ollaan yksilöitä. Olen myös miestä valhastanut siihen, että saatan jotkut tortut siinä vääntää, kun ei ihan pysty kehoaan hallitsemaan samalla tavalla kuin normaalisti. Lisäksi pelkään tuota repeytymistä. Mutta noin muuten en ole vielä hirveästi miettinyt enkä aio ihmeempiä suunnitelmia tehdä, koska yleensä asioilla ei ole tapana mennä niinkuin suunnittelee. Jännittää myös, että osaako sitä lähteä sairaalaan oikeaan aikaan vai syntyykö pieni matkan varrella

Harsoja aiotaan täälläkin hankkia. Sen sitten näkee, että mitä kautta

Viikonloppuna pieni leikki isäsä kanssa. Aina ku mies tökkäs mun mahaa, vastas Möhkö siihen potkulla. Minun kanssa ei ole vielä suostunut samaa tekemään

Hennu & Möhkö 24+5 (kohta poksuu jo 25!)

 

Tänään ihana päivä pitkästä aikaa ei meinaan väsytä yhtään ja jaksaa touhuta vaikka mitä ja aamulla herännyt jo klo5
Itsellä synttärit tänään eli 35v tuli mittariin.
Lasten tarvikkeet valmiina et enään ei puutu kun muutamat tuttipullot ja rintapumppu ja toinen turvakaukalo.
Vaatteet ja vaipat sun muut pesty ja laitettu valmiiks et nyt ei tarvii niitä enään miettiä enään ei olis kun 13vk leikkaukseen ja pääsee näkemään pojat.
Nyt vaan toivon et kaikki menee ok loppuun asti kun ei olis enään pitkä aika.

Rasavilli-77 ja Pojat 25+0

 

Onnittelut rasavilli-77 !! =) :flower:

 

Mulla oli tänään lääkäri-neuvola. Kaikki oli kuulemma hyvin, ja sillä huonommalla ultralla katsottiin, mitä poitsulle kuuluu, ja mittailtiin kokoja. Vaikka lääkärin mukaan kaikki on hyvin, niin mua jäi vähän vaivaamaan, kun vauva oli 4 tai 5 päivää pienempi kuin pitäisi tuon ultran mukaan. Painoarvio oli 705g. Ei tuo neuvolan ultra varmasti ole lähellekään yhtä tarkka kuin äippäpolin ultra, mutta silti jäi vähän mietityttämään tuo... Rakenneultrassa 5 viikkoa sitten sikiö siis vastasi viikkoja.

Muuten kyllä poika siellä touhusi ja temmelsi. Välillä oli varpaat melkein suussa ja jalat peittivät kasvot, ettei mamma vain pääse ihastelemaan kasvoja. Reisiluun mittaakaan ei meinannut ensin saada, kun poika vain potki. Sykkeet oli korkealla, 160x, kun koko ajan oli vauhti päällä. Mutta silti nyt pelottaa, että jotain on pielessä...

Piipu85 & Iisakki 25+1

 

Nöhveli Ihan hyvät paineet on. Mulla on kans matalat paineet ja siihen suosittelen salmiakkia. Mulla on aina pussi mukana ja otan aina suuhun palan, ku tuntuu vähääkään siltä. Ota neuvolassa puheeksi noi paineet mut ei mitään paniikkia ole.

Ummetusta ilmassa. Yöks ja kipua!

POKS 23+0 :heart:

 

Piipu, ei tuosta painoarviosta kanneta olla millensäkään! Vaikka koko heittäiskin muutamalla päivällä niin eihän se mitään kerro, kun nuilla viikoilla vauva on kooltaankin jo yksilö. Ei kaikki voi millään painaa sitä keskiarvoa. Saattaapi olla vaan hieman sirompi poika tulossa, tai ei ehkä ainakaan mikään nelikiloinen.

Mulla oli tänään neuvola ja koin miellyttävän yllätyksen hempparin suhteen. Se oli edelleen 134!! En oo kyllä mitenkään huono vointinen ollutkaan, eipä siin. Mutta esikoista oottaessa vedin tässä vaiheessa jo rautaa purkista ja silti hemppari oli 105-115. Nyt en siis oo koskenukaan rautalisään (mitä nyt jonkun verran tulee mammavitamiinissa). Mut hyvähyvä.

Pisang ja Nuppu 22+5

 

Täällä poksuu viikko 24 :heart:

Selkä vihotellu tänään ja oon ollu extra väsyny. On tullu vähä kyl käveltyä. Mut aina sit ku istuu nii ei kiva tunne.

Tänään kävin Hakaniemes Tyttöjen Talossa. Siel on nuorille odottajille ohjelmaa.T ulee oma ryhmä, mikä on suljettu. Tapaaminen kerran viikossa. Nyt meit on kolme, joilla LA tammikuussa. Viel ei ollu varmaa milloin eka tapaaminen. Laittaa sitten viestiä mulle. Siel käydään samoja asioita läpi kuin synnytysvalmennuksessa + et vähä eri elämäntilanne kuin joillain 30v ihmisil jotka naimisis yms. Ja mitä nyt päässä liikkuu. Mukavat tilat oli kyllä. Vetäjinä toimii kaksi naista vuorotellen. Kummallakin on kätilön koulutus. Asiaa siel tuli nii paljo, et en nyt muista kertoo kaikkee .

Oon kyl ylpee mun mahasta<3.

Täälläkin nähdään ihmeellisiä seksiunia joka viikko. Huomaa kyllä et hormoonit hyrrää hahah.

Synnytystä en oo pahemmi miettiny. Ei pelota ainakaan. Puoli-istuva asento kuulostaa ihan jepalta ja suihku/amme olis kiva kokeilla. Mul on korkee kipukynnys. Saa sitte nähdä haluunko puudutusta. Joo, ei kyllä kiinnosta miltä sitä näyttää synnyttäessä. Pää punasena se ehkä menee huutaessa , jos se helpottais oloa. Haluan, et koko ajan pidetään ajantasalla ja et joku on vieressä. En viel tiiä tuleeks äiti vai lapsen isä synnytykseen.

Ei oo kyllä noussu mulla verenpaine vaikka salmiakkia tai lakua syöny! Rauta on ainoa mikä auttaa ja ettei stressaa.

summergirl92 ja pikkunen 24:heart:

 

Piipu, ei tuosta painoarviosta kanneta olla millensäkään! Vaikka koko heittäiskin muutamalla päivällä niin eihän se mitään kerro, kun nuilla viikoilla vauva on kooltaankin jo yksilö. Ei kaikki voi millään painaa sitä keskiarvoa. Saattaapi olla vaan hieman sirompi poika tulossa, tai ei ehkä ainakaan mikään nelikiloinen.

Kiitos lohdun sanoista! Mutta se painoarvio koostui pää-reisiluu-mitasta. Pään koko vastasi viikkoja, mutta reisiluu jätätti sen 4-5 päivää ultran mukaan. Eniten just pelottaa kasvuhäiriöt, vammaisuus.. Downissahan se reisiluun jätättäminen on tyypillistä. En tosin tiedä, kuinka paljon sen pitäisi laahata jäljessä, että epäilisivät downia. Mua vaivaa tämä ihan hirveästi, enkä tiedä, miten selviän nyt päivästä toiseen murehtimatta tätä. Vasta viikolla 36 on seuraava lääkäri-neuvola, eli 10 viikkoa pitäisi muka pystyä odottamaan, että saan kuulla taas poitsun mitta-kuulumiset. : /

 

Piipu:Ai siin olikin vähän tarkemmat perustelut tolle epäilylle. No voih...: / Pidetään isosti peukkuja että kaikki on hyvin!!! Onhan toi silti onneksi aika pieni heitto, jospa on vain lyhytjalkainen poju. Haleja ja voimia, kaikki on varmasti parhain päin!!!:heart: Ootko aatellu, että raaskisitko uhrata 4D:hen? Siellä kans saa mitat ja näkee vähän tarkemmin vauvan rakenteet, jos se tois mielenrauhan...? Täällä ei yksityisessä äitiysneuvolassa ollu ees kovin kallis se ultra, 150e miinus KELA-korvaus.

 

No me ollaan kyllä molemmat mun miehen kanssa aika "persjalkaisia", ite oon 163cm ja mies 173cm pitkä, ja kun googlailin, niin vissiin pitäisi olla 2-3 viikon heittoja, ennen kuin laitettaisiin tarkempiin tutkimuksiin. Sikiöseulonnoissa down-riski oli 1:25000, eikä rakenneultrastakaan löytynyt mitään poikkeavaa, joten on kyllä tosi huono tuuri, jos syntyisi down-vauva, mutta koskaanhan ei voi varma olla. Muut ovat pitäneet mua ihan naurettavana, kun näin pienistä heitoista panikoin, ja kun kerran lääkärinkin mukaan kaikki oli hyvin, mutta minkäs teet. : /

Täälläpäin ei ole kuin yhdellä yksityisellä 4d-ultra, hinta näytti olevan yli 300e miinus kelakorvaukset, ja seuraava vapaa aikakin vasta marraskuussa. Eli ehkä mä vain odotan seuraavaa neuvolaa, joka on 2 viikon päästä, ja vuodatan siellä sitten murheeni.

Kiitos Pisang kannustuksestasi! =)

Terveisin murehtiva Piipu85 & villisti potkiva Iisakki 25+1

 

APUA!!! En enää ikinä ole vajaata kuukautta lukematta täältä kirjotuksia. Kone sanoi itsensä irti niin ei oo pystynyt käymään täällä ni kappas luettavaa oli enemmän ku kerkiää lukemaankaan D

Tervetuloa uusille munkin puolesta ja onnen toivotukset tyttö/poikalupauksista!!

En muista enää mihin kaikkiin piti jotain kommentoida joten pitänee varmaan tästä lähtien alkaa rustaamaan paperille mitä oli sanottavaa D


Meijän tilanteestasen verran että meillä mennään 24+2 ja petterin potkut alkaa olemaanjo aika ilkeitä välillä, tuntuu kun tulis jalka suoraa läpi virtsaputkesta kun alkaa potkimaan kun istun. Muutenkin potkut on kyllä todella voimakkaita sitten kun niitä tulee..Käteen osuvat potkut on olleet kyllä viime aikoina semmosii judo iskuja että huh huh!!

Maha ei ole paljoa vieläkään kasvanut,paitsi sen verran et äippähousut on maailman ihanimmat Painokaan ei ole noussut lähtöpainosta kun ehkä kilon
Mutta toisaalta se kyllä tipahti sen kolme kiloa ekan neuvolan jälkeen joten periaateessa painoa tullut 4 kiloa...miten sen nyt sitten ottaa...
Vaivoja ei ole muuta kun selkä ja lonkka kivut.Lonkkakivut tosin johtuvat varmasti siitä kun en pysty nukkumaan kun jommalla kummalla kyljellä ja tätä jatkunut jo aika kauan...Selästä en tiiedä oikein että mikä autais kun ei venyttely ja jumppa tehoo...särkylääke auttaa suurimpiin kipuihin että saa edes jonkin verran levättyä.


Enskuu alkaakin sitten mukavissa merkeissä....Kolme ensimmäistä päivää nevola lääkäri,extra ultra ja sit komantena päivänä sokerirasitus. Hieman kauhistuttaa jo valmiiks että mitähän noissa ilmenee(tai no lähinnä extra ultrassa ja rasituksessa).


Mä olisin jo valmis petterin tulemiseen vaatteet hommattu ja koko aika tulee lisää ja muut perus "pakolliset" löytyy. Millään malttais enää odottaa että sais oman pojan kainaloon <33

Niin joo ja näin leipälaatikosta kukkaruukkuun, odotan innolla josko päästäisiin muuttamaan uuteen asuntoon. Tällä viikolla pitäis tulla ilmotus.
Tää nykyinen asunto vie multa viimesetkin hermon rippeet!
Viikonloppuna kännistä älämölöä viereisestä rapusta ja omasta rapusta aamusta yöhön. Koirat haukkuu viimestäpäivää(todella söpö mäyräkoira ja joku isompi kokonen sekarotunen) ei siinä mitään muuta mutta kun se on jokapäivästä ja kun se ei lopu ei sitten millään! Pieni hiljasuus ja sit joku menee rappuun tai muuta vastaavaa niin haukkuminen alkaa ja se ei lopu.
Näiden iki juoppojen ja kahden söpön mutta TODELLA ärsyttävän koiran lisäksi
meillä ei toimi LÄMMITYS!!! Kämppä on kun pakastin ja huoltomiehet "korjanneet" vikaa jo kolmatta viikkoa....Ei täälä pysty oikein olemaan ilman kolmea vaate kerrosta päällä.


Josko tämä nyt tältä erää omia löpinöitäni ja voisin alkaa lukemaan loppuun muiden kirjoitukset ja kommentoida niihin sitten D

Petteri 24+2 <3

 

Päivitetty!

Tervetuloa ä060811 ja synttärionnea Rasavilli77!

Edelleen sitä ens kuun päivittäjää huhuilisin?

pipituuna & nti. kakkone 22+5 :heart:

 

Synttärionnittelut rasavilli-77! :flower:

Piipu85 Onhan se tietysti ihan normaalia huolestua kaikesta pienestäkin, mikä ei tunnu menevän "mittojen" mukaan. Toivottavasti vauvalla kuitenkin kaikki hyvin!Eihän tuo vielä kovin iso heitto ollut.

summergirl92 Tosi kiva että järjestetään kaikkia tuollaisia äitiryhmiä.

Zarix Tuo lämmityksen reistailu on oikeesti ihan persiistä, meidän entisessä asunnossa korjattiin kans pattereita joka ikinen syksy-talvi-kevät eikä koskaan tulleet kuntoon. Joku intomielinen huoltomies oli ne kerran korjannut ihan päin mäntyä, ja eivät uudet sitten osanneet enää korjata niitä tän ukon jäljiltä kuntoon. Jospa pääsisitte muuttamaan pian uuteen kotiin!

Täällä ollut tänään vähän parempi päivä, salmiakin ja lakun voimalla pääsin töihin eikä tullut kovin huono olo. Seurataas nyt tilannetta, josko nuo vähän nostaisivat paineita. Ainakin aamulla tuntui että päässä ihan "kohisi" eri tavalla kuin muina aamuina.

Nyt on vaatehuone täynnä vauvatarvikkeita, awwww!! :heart: Vielä en ihan viitti pinnistä koota paikalleen, yritän pitää sormeni irti siitä vielä hetken. Onneksi pestävää löytyy monenlaista, joten pitää sitten pahimpaan innostukseen pyörittää vauvanvaatteita ja kaikenmaailman rättilöitä pesukoneessa. Ehkä oon pikkuisen aikaani edellä, kun tänään jo suunnittelin ihan onnessaan ristiäistarjoiluja...

Nöhveli & pikkumöykky 22+5

 

synnytyskokemus esikoisesta oli kyllä ainutlaatuinen.. ilokaasulla mentiin ja mentiinkin sitten loppuun asti.Yhden kipupiikin hämärästi muistan saaneeni kannikkaan koko aikana. epiduraali minulle varattiin, mutta siinä kävi sitten niin että kun sairaalassa oli oltu 11h 30 min, niin totesin että nyt se kaveri haluu ulos.. Ekasta ponnistuksesta 15 minuuttia niin kaikki oli ohitse.. ja siinä vaiheessa epiduraalin laittaja seisoi ovella ja totesi: "minua ei taideta enään tarvita" =)
Eikä minulla missään vaiheessa jäänyt mitään kammoa synnytykseen vaikka kivunlievitystä ei tosiaan kummosta ollut..

Eilen minulla kävi reilu kuukauden ikäinen vauvavieras ja kovin pieneltä poika näytti ja tulikin mieleeni, että miten ihmeessä sitä osaakaan käsitellä tuollaista nyyttiä (11vuoden jälkeen) sitten tammikuussa.. Mutta toisaalta haluaisi ajan kuluvan nopeasti, jotta olisi se omakin nyytti jota hoivata ja helliä..

Edelleen ahistusta aiheuttaa asunnon saannin vaikeus.. Pitää ensi kerralla ilmeisesti neuvolassa ottaa puheeksi että onko mitään mahollisuutta saada lääkäriltä todistusta, että terveydellisistä syistä välitön muutto hissilliseen taloon tai alempaan kerrokseen..alkaa tuo portaissa kipuaminen olemaan rankkaa

Elovena77 & murmeli 25+1

 

Pitkästä aikaan taas täällä rentoutumassa Ehkä pieniä hajoitussupistuksia lukuunottamatta kaikki tosi hyvin

nyt rv 23+2 ja potkut alkavat tuntua entistä voimakkaampina, tänään oli ensimmäinen aamu kun heräsin siihen että minua 'potkittiin ylös sängystä'

Ihme nuha jatkunut läpi raskauden, joka yö hirveää niistämistä ja päivät taas ei mitään (liikunnan määrä vähentynyt kun ei enää tiedä onko tulossa flunssa vai ei, kerran erehdyin lenkkeilemään nuhaisena (ajattelin että raskauden limakalvomuutoksista johtuvaa tai allergiaa) ja seurauksena olikin oikea flunssa. Kunnon flunssakausi meneillä, olen miettinyt influenssarokotetta. (ja päädyin nyt siihen että varmaan istun yksin kotona ja teen töitä ja olen ilman rokotetta, luin että kätkykuolema saattaa olla yhteydessä rokotuksiin tosin varmaan aiheeton pelko koska kätkykuolemathan selvittämätön asia Ajankohtaista ). Tässä voisi ehkä sanoa että koko raskauden läpi jatkuva huoli vauvan hyvinvoinnista + synnytyksestä kasvaa samaa vauhtia kuin vatsa ja eikä se huoli siihen synnytykseenkään varmasti lopu vaan jatkuu läpi elämän (miten koulumatkat menee jne.).

 

Minut saa poistaa listoilta roikkumasta. Vaikka enpä juuri ole mitään kirjoitellutkaan tänne, lukemassa olen käynyt aina välillä. Rakenneultrasta selvisi vakava epämuodostuma sikiön päässä ja ennuste on erittäin huono. Raskaus tullaan keskeyttämään. Toivotan parempaa onnea teille kaikille muille!

 

Ellujokinen voi kamala, paljon voimia sinulle! :hug:

tammikuunpoika mahtava tunne toi varmasti, et potkitaan ylös sängystä En osaa sanoa oonko itse vielä onnistunut heräämään sellaiseen. Tosin pieni kyllä tuntuu potkivaan lujaa aina kun herään vessaan yöllä, joten voihan sekin olla osatekijä...

Mää tuun taas tänne kyselemään muiden kokemuksia, onko teillä jo istumisvaikeuksia? Siis näillä tarkoitan, että kylkiluihin tai jonnekin tuonne rintojen alapuolelle alkaa pistää ja koskea kun istuu kauan paikallaan (tai tosi huonolla tuolilla)? Mä oon huomannut uskomatonta epämukavuutta istumisen kanssa, ellei sitten istu TÄYSIN suorassa ryhdissä, mitä mä en ainakaan harrasta.
Ja toisena sitten toi kumartuminen, sattuuko kellään muulla ylävatsaan jos kumartuu nostamaan jotain maasta tai laittaa kenkiä tai jotain vastaavaa? Todella epämukavaa

On niin kauheen uupunut olo ettei oikein jaksa ajatella mitä kirjoitettavaa oli...

Pinsuli ja pikkunen 25+4 <3

 

Tervetuloa uusille! :wave:

Synnytyksestä.. Hieman on ollut jo kanssa mietteissä, koska 2 hyvää ystävääni synnytti juuri, mutta..
En kyl taho viel ajatella sitä sen enempää.

Pipituuna, mä voin ottaa seuraavan kuun päivitysvastuun, kun kuitenkin jokapäivä tulee käytyä ainakin piipahtamassa, vaikkei jaksa kirjotellakkaan..

On, jotenkin vaisu kausi meneillään tällä hetkellä.. Tunteet on ekaa kertaa jotenkin pinnassa ja ärsyyntymiskynnys todella matala.
Neuvola olis huomenna, edellisestä onkin jo 7 viikkoa. Järkky painonnousu on vissiin tapahtunut sillä välin, ainakin siltä tuntuu..

Hankinnat, meitin äiti ärsyttää mua niin paljon noitten hankintojen suhteen, että voisin piruvie muuttaa joku intokiinaan karkuun sitä. Ei ees jaksa olla hirmu kiitollinen enään mistään, kun tuntuu ettei ite pääse ostamaan mitään. Sillä on vaatteitakin siellä valmiina 4 säkillistä ja vattu, et ottaa pannuun.
No vaunut sentään saan hankkia ite, kun ne hommas niille omat.. Varmaan ne pöllii koko lapsen, kunhan se vaan syntyy. (Naurattais, jos ei vituittais..)
Päädyttiin semmosiin Akjaxin Torrent kärryihin, aika edulliset, eikä hirmusesti ole valituksia käyttäjiltä kuulunut ja paljon kivoja kuoseja..

"MY" ja RistoAnneli 23+1