N
Nasuppi
Vieras
No niin, lueskelin vähän vanhempia viestejä ja alan päästä taas jyvälle. Notkun netissä, kun heräsin tänään vasta puolenpäivän jälkeen, eikä tietenkään uni nyt tule kovin aikaisin. Onneksi tänään oli vielä vapaapäivä, kun tuo juhliminen vaatii niin kovat verot.
Meidän mökkijoulussa tosiaan oli valkoinen aatonaatto ja aatto. Lunta ei ollut paljoa, mutta pakkasta oli sen verran, että puut ja maa olivat kauniisti huurteessa. Aattoaamuna satoi vähän lunta suureksi iloksemme. Käytiin silloin miehen ja koirien kanssa metsässä samoilemassa ja nautittiin kuumaa glögiä termarista metsän keskellä. Siihen sitten metsissä liikkuminen jäikin, kun joulupäivänä ja tapanina oli jo märkää ja likaista. Oli kyllä ihanaa olla perheen parissa ja mökillä. Saunottiin tosi paljon ja tietysti syötiin ihan älyttömästi, luettiin kirjoja ja pelailtiin. Unet jäivät vähiin, kun oli niin kivaa. Kovasti kaikki haaveiltiin päikkäreistä joka päivä, mutta ei niitä sitten kuitenkaan maltettu ottaa
Molly, hienoa, että olette edenneet hoidossa! Kuulosti muuten nuo sun menkat ihan samalta kuin mullakin viimeksi, eli ensin muutama päivä vähemmän vuotoa ja sitten supistelua ja oikea lorahdus vuotoa hyytymineen. Ehkäpä sitä kiinnittymisyritystä tosiaan oli. Tuli muuten mieleen, kun puhuit F:n hoitajista, että yksi heistä on meidän perhetuttu. Mä en ollut ikinä aiemmin häntä tavannut, mutta kerroin vanhemmiltani terveisiä heti kun nähtiin ja tunnistin hänet nimestä. Tämä hoitsu olikin sitten meidän mukana koko ajan, punktiossa ja alkion siirrossa. Se jotenkin helpotti tilannetta, vaikka ensiksi luulin sen olevan vähän kiusallista. Oli niin ihanaa, kun hän siirron jälkeen halasi ja toivotti kovasti onnea. Tuli hyvä mieli.
Meillä on nyt tämä luomukierto ja tuntuu siltä, ettei ovista ollut lainkaan. Yleensä mulla on aina tosi paljon limoja ja ovispäivänä tuntuu kipua. Nyt ei ole ollut mitään. Noh, ollaan onneksi puuhasteltua aika paljon just in case, tosin ihan vaan siitä ilosta
Krapulapäivät ovat ihania, kun lojutaan vaan sängyssä koko päivä ja eipä siellä ole paljon muuta tekemistä... ;D
Ihanaa, että Tiitulla oli ultrassa kaikki hyvin!
Vippellä se on sitten homma paketissa? Onko mahtava fiilis?
Manna, alkiot säilyvät pakkasessa kai ikuisesti, ainakin kymmenestä vuodesta puhuttiin lääkärissä. Juuh, mä en hirveesti täällä valitellut sitä refluksia silloin hoidon aikaan, kun oli niin paljon muutakin valittamista, etten jaksanut vaivata teitä enempää
Mutta siis mulla refluksi yskittää ihan hirveesti, kun mahaneste nousee ylös. Yöt on pahimipia, vaikka sängyn alapäätä on laskettu alemmas ja nukun melkin istualteen. Progesteroni voi pahentaa oireita ja luulen, että niin kävikin. Tosin lääkärin mukaan munasarjat olivat niin isot, että painoivat suolistoa, ja se olisi myös pahentanut oireita. Mutta oireet jatkuivat niin pitkään punktion jälkeen, että uskon niiden johtuneen lugeista. Mene ja tiedä.
Jesh, mutta nyt täytynee yrittää mennä nukkumaan. Jatketaan taas!
Meidän mökkijoulussa tosiaan oli valkoinen aatonaatto ja aatto. Lunta ei ollut paljoa, mutta pakkasta oli sen verran, että puut ja maa olivat kauniisti huurteessa. Aattoaamuna satoi vähän lunta suureksi iloksemme. Käytiin silloin miehen ja koirien kanssa metsässä samoilemassa ja nautittiin kuumaa glögiä termarista metsän keskellä. Siihen sitten metsissä liikkuminen jäikin, kun joulupäivänä ja tapanina oli jo märkää ja likaista. Oli kyllä ihanaa olla perheen parissa ja mökillä. Saunottiin tosi paljon ja tietysti syötiin ihan älyttömästi, luettiin kirjoja ja pelailtiin. Unet jäivät vähiin, kun oli niin kivaa. Kovasti kaikki haaveiltiin päikkäreistä joka päivä, mutta ei niitä sitten kuitenkaan maltettu ottaa
Molly, hienoa, että olette edenneet hoidossa! Kuulosti muuten nuo sun menkat ihan samalta kuin mullakin viimeksi, eli ensin muutama päivä vähemmän vuotoa ja sitten supistelua ja oikea lorahdus vuotoa hyytymineen. Ehkäpä sitä kiinnittymisyritystä tosiaan oli. Tuli muuten mieleen, kun puhuit F:n hoitajista, että yksi heistä on meidän perhetuttu. Mä en ollut ikinä aiemmin häntä tavannut, mutta kerroin vanhemmiltani terveisiä heti kun nähtiin ja tunnistin hänet nimestä. Tämä hoitsu olikin sitten meidän mukana koko ajan, punktiossa ja alkion siirrossa. Se jotenkin helpotti tilannetta, vaikka ensiksi luulin sen olevan vähän kiusallista. Oli niin ihanaa, kun hän siirron jälkeen halasi ja toivotti kovasti onnea. Tuli hyvä mieli.
Meillä on nyt tämä luomukierto ja tuntuu siltä, ettei ovista ollut lainkaan. Yleensä mulla on aina tosi paljon limoja ja ovispäivänä tuntuu kipua. Nyt ei ole ollut mitään. Noh, ollaan onneksi puuhasteltua aika paljon just in case, tosin ihan vaan siitä ilosta
Ihanaa, että Tiitulla oli ultrassa kaikki hyvin!
Vippellä se on sitten homma paketissa? Onko mahtava fiilis?
Manna, alkiot säilyvät pakkasessa kai ikuisesti, ainakin kymmenestä vuodesta puhuttiin lääkärissä. Juuh, mä en hirveesti täällä valitellut sitä refluksia silloin hoidon aikaan, kun oli niin paljon muutakin valittamista, etten jaksanut vaivata teitä enempää
Jesh, mutta nyt täytynee yrittää mennä nukkumaan. Jatketaan taas!